Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Työpisteessäni on halvan tequilan hajuista käsidesiä. Jotain pontikkaa ovat joutuneet pistämään tuotteeseen tehoaineeksi ja löyhkä nousee taivaisiin. Suosittelen Erisan Pro desinfektiohuuhdetta kenelle tahansa nopeita nauruja arvostavalle.

Toinen ilonaihe on kirurginen suu-nenäsuojus, joka on vielä huonompi kuin täysin kelvottomana pitämäni toinen versio. Toista versiota sain tilattua laatikkokaupalla, kun piti saada toiseksi parasta versiota. Paras on loppunut keskusvarastosta. Laatikkokaupalla kaapissa olevat maskit tuntuvat ihan kohtuullisilta tämän uusimman kidutusvälineen rinnalla. Sen laatikon kyljessä lukee "Lääketieteellinen kasvomaski, hypoallergeeninen, lasikuiduton leikkausmaski on miellyttävä käyttää ja ilmaa läpäisevä. Se mahdollistaa täysin vapaan hengityksen. Sen bakteereja suodattava ominaisuus (BFE) on >98 %. Säädettävän nenäripustimen ansiosta istuvuus on erinomainen. Kuminauhalla." Miten maski mukamas voisi sekä mahdollistaa täysin vapaan hengityksen että suodattaa yli 98 % bakteereista? Jokin koneellinen versio voisi siihen pystyä, mutta tämä ei. Se kutittaa naamalla, haittaa hengitystä ja onnettoman heiveröisen nenäripustimen ansiosta huurruttaa silmälaseja. MaiMed - FM Comfortin nimi pitäisi fiksata S&M Comfortiksi. Hulvaton tuote, joka naurattaa niin kauan, kuin sitä ei tarvitse käyttää.
 
Last edited:
Ah, kiinalaiset kirurginmaskit, joiden koko on selkeästi tehty sirompia kasvonpiirteitä ajatellen. Made in Hubei, China. Ainiin ja "100% virgin materials", mitä se sitten tarkoittaakaan, sillä haju on ainakin epämiellyttävä. Valitettavasti isompi koko loppui taas, se ei myöskään haissut.
 
^ Hyvin tulee kosminen kauhu esiin ainakin siinä osassa tuotantoa, jota olen ehtinyt kuunnella. Heti tulee mieleen, että tältä suunnalta voisi löytyä hyvää musiikkia Call of Cthulhu -roolipelisessioon soimaan. En kyllä ole vielä pelannut sitä, mutta nyt tekee heti mieli. :)
 
Joitakuita suomalaisen mytologian harrastajia saattaa ilahduttaa Kymen Sanomien tämän päivän nettilehdestä löytyvä otsikko:

KaVe taisteli mutta Lempo oli liian hyvä.

(Kyseessä oli siis Karhulan Veikkojen ja lempäläläisen Lempo-Volleyn lentopallo-ottelu.)
 
Luotsasin juuri Ruotsin diplomaattiseen voittoon jumalaisella tasolla maratonmittaisella yhden kaupungin haasteella Civilization V:ssa. Jesh!

civ5-deity.jpg
 
Oliko Areksen mainitsemassa haasteessa kyse siitä, että koko peliaikana oli hallussa vain yksi kaupunki, joka kuitenkin saavutti jonkinlaisen sosiaalisen herruuden kaikista imperiumeista?
 
Kyllä, voitto heltisi pelkällä Tukholmalla ja sen kaupunkivaltioliittolaisilla. Kreikka olisi napannut teknologiavoiton, jos ei olisi tuhlannut resurssejaan loputtomassa sodassa kulttuuria painottavan Siamin kanssa. Neljäs kansa oli Boudikean keltit, joille kävi historiassa kehnosti.
 
Minä sain sen työn!!! Tai siis, olen koeajalla. Mutta minä pääsin sinne lehteen! Ensi kesän metallifestareille lampsin coolisti press-vip lappu kaulassa. Tärisen tätä kirjoittaessa ja en varmaan ole ikinä panostanut kieliasuun niin paljon kuin tohon ensimmäiseen harjoitustyöhön (joka kyllä julkaistaan, mutta se menee vielä yhden kierroksen oikolukijalla jotka katsovat etten ole kirjoitellut mitään soopaa sinne). Ei Saakeli!! On tämä ihan hemmetin siistiä!!!!! Ensimmäiset puoli tuntia työn saamisen varmistuttua luukutin Dimmua niin että varmaan koko ylioppilaskylä kuuli ja vollotin leluleijona sylissä silkasta onnellisuudesta. :heart:
 
(Rooli)pelasimme eilen toisen kerran DunkkuHarnia (Harnin maailmaan sovitettua Dungeons & Dragonsia) Poikkeustilan alkamisen jälkeen. Oli jälleen mukavaa, ja tunnen löytäneeni uudestaan maailman ja seikkailujen kehittelemisen ilon. Tarkoitus olisi jatkaa toisellakin Harn-ryhmällä (tällä kertaa HarnMaster-säännöstöllä) lähitulevaisuudessa, sekin on ollut maaliskuusta asti tauolla. Kaikeksi onneksi olen kirjoittanut pelipöytäkirjoja tapahtumista, ja niiden avulla onkin mahdollista päästä sekä pelimuistoihin että suurempaan jatkumoon käsiksi.
 
No nih. Tämä hobitti on aamukasilta kotiutunut yöjunalta omaan hobitinkoloon viikon vaellusreissun jälkeen. Nyt on kipitetty uusia polkuja lähes 80 kilometrin verran aivan omin koivin ja ne koipeliinit kestivät (ilman laastareita mutta ei ihan ilman särkylääkkeitä). UK-puistossa oli ruska mahtavimmillaan, kyllä siellä kelpasi olla. Ja muutaman kerran juuri lounastauon aikaan satoi, mikä oli tietysti ajoituksellisesti vallan mainiota. Viikon sää suosi tätä kulkijaa. Useamman kerran kulkiessa nousi mieleeni taas valittuja paloja TSH-elokuvista ja sieltä loistavista repliikeistä. Lohduttavaa muuten, että myös kirjan hahmoilla on ollut rankkaa. Tolkien kirjoitti että hobittien jalkoja särki pitkien pävien jälkeen. Ei ihme. Ja vasta Noiturisarjaa lukeneena siellä mainitaan että Geraltin murtumasta parantunutta jalkaa juili. Lohduttavaa nämä pienet kirjalliset maininnat kolotuksista. Sitä kun se tosielämän taivaltaminenkin välillä on. :)&:D
 
Vuorollaan varastossa aina syystä tai toisesta hetken aikaa lepäilevien rakkaitten kaksipyöräisteni henkiinherättäminen tuoreennäköiseksi uusitulla kuosilla se vain tuntuu onnistuvan näiltä tassuilta kerta kerran jälkeen tavalla, joka ei "ehkä kuitenkaan" tuota (juurikaan) häpeää kyydistä julkisella paikalla nousijalle — edes jopokulttuuristaan ylpeällä Suomenmaalla.

Totisesti: ylistettyjä olkoot kaikki (maalivalikoimastani tällä hetkellä löytyväiset!) enemmän ja vähemmän piiskanapsahtelevat Mustan Sävyt! ?

Niin. . . . postaisinhan minä tästä uusimmasta tapauksesta toki esimerkkikuvaakin; mutta tiedämmehän me, miten sellaiset itsensäpaljastelujutut tahtovat johtaa yhdestä asiasta toiseen yllättävänkin nopeasti ja helposti. Onneksi tunnemme tosin kaikki varmastikin käsitteet kuten "retrohenkinen etuvalo" ja minkä sorttisia (joskin nykyisin kaduillamme valitettavan harvinaisia) aerodynamiikan tyylinäytteitä ne ovat eniten omiaan koristamaan.

Epäilemättömän vilpitöntä community effort -kuvasatoa "odotellessa": Pitäkäämme kädet ja näpit arjen käyttöesineistömme kyseessä ollen rohkeasti tutkivaisina ja oppivina, ja sitä kautta etenkin ne Luovan Originellin näköiset pyörät liikkeessä. Pohjolassakin. Auringon väistämättömän paikalliskäytöksen toteutuessakin. Koska pyörät yksinkertaisesti tykkäävät siitä, että niillä ajetaan. Siis sopivasti öljyttyinä.
 
Vaikka ärstytystopikkiin kirjoitinkin, ei tämä koko päivä sentään suinkaan ole ihan toivoton. Vaikka ulkonakin on kaunista, olen ottanut lunkisti pääasiassa sisällä. Olen katsonut muutaman jakson Merliniä ja lukenut Noituri-sarjan viimeisintä kirjaa Myrskykausi useita sivuja eteenpäin. Ensiviikon sunnuntaina olisi rippijuhlat ja sitä varten kävimme kaupasta hakemasta rippilahjan (tylsä? ja käytännöllinen lahja - suomalainen tuote.) Vielä kun ei tulisi mitään estettä noihin juhliin menolle. Eipä ole sielläkään suunnalla oltu lähes vuoteen.
 
Hobittimies yllätti tänään, ja tilasi intialaista kotiin lounaaksi, kun minä samanaikaisesti yliviivasin asioita 26-kohtaiselta tehtävä- ja läksylistaltani. Hobittimies pystytti olohuoneeseen sohvapöydän ja keittiön tuolit (keittiön pöytä on saumurin ja kavereiden valtaama) ja siinä söimme ja olimme treffeillä omassa kodissamme keskellä arkista kaaosta. Se oli ihanaa. <3 Toivon, että pystyn sumplimaan omat menemiseni niin, että voin lähitulevaisuudessa yllättää vastavuoroisesti hänet.
 
Tämä ilonaihe alkaa tragedialla. 25.6.20 oli nelijäseninen korppipesue Sysmässä aterioimassa gourmet-ruokaa eli raatoa tiellä kun auto ajoi niiden ylitse tappaen kolme korpinpoikasta. Neljäs loukkaantui jalasta ja siivestä ja se toimitettiin Heinolan lintutarhoille, kuten niin moni muukin maassamme loukkaantunut lintu. Eilen kuulin kummaa kurnutusta petolintuhäkkien suunnalta kun olin ihailemassa upouutta vesilintutarharakennusta ja menin katsomaan. Edesmenneen Julli-korpin häkissä oli Kaapo, jonka jalka oli jo parantunut, mutta siivenkärjessä oli vielä kuntoutumisen varaa. Puhua se ei osaa, koska kukaan ei ole sille opettanut sanoja ruokapalkalla, mutta utelias ja seurallinen lintu se on. Hypähtää heti orrelle samalle korkeudelle ja työntää nokkaansa verkon läpi. Tänä aamuna luulin, että se meni lattialle syömään, mutta se kävi vain hakemassa hiukopalaa ja palasi orrelle syömään sitä seurustelun lomassa.

Lintutarhat sijaitsevat työmatkareittini varrella, joten voin usein käydä moikkaamassa Kaapoa. Toki toivon, että se tervehtyisi täysin ja pääsisi pian takaisin luontoon, mutta siihen asti arvostan sen seuraa.
 
Minulla pysyy nyt vyö kireällä enkä juhlista hobittipäivää- tai viikkoa syömisellä. Sen sijaan alan kirjata huomisesta alkaen kävelemäni kilometrit talteen. Kohteena näin ensialkuun Rivendell. Toisessa topikissa toiset ovat jo hyvän vauhtia kävelleet Rivendelliin tai jopa kohti Mordoria saakka. Minä laiskamato olen syönyt koko kesän ja aloitan (paon Hobittilasta) vasta huomenna. Tuskinpa edes jouluksi Rivendelliin? :)
 
Meillä on leivontatarpeet valmiina, niin että jos kuopuksen koronatestitulos ei ehdi tulla huomiseksi ja hän joutuu skippaamaan partion, voimme juhlistaa Frodon ja Bilbon synttäriä sekä hobittiviikon alkua vastaleivotuilla suklaahippukekseillä. Jos taas lapsi pääsee partioon ja minä niin muodoin vietän illan häntä kuskaten, vietämme juhlaa vasta viikonloppuna.
 
Ylös