Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Arwen, jos tarttet yöpaikkaa 1.5km päästä Jyväskylän konsalta/yliopiston musiikkitieteen laitokselta, niin lattialle mahtuu vieraspatjalle.

Tänään oli hyvä laulutunti. Sen lisäksi olin koulussa seuraamassa opettajan opetusta, ja opetuksen epäkohdat eivät sinällään kirvoittaneet minulta ja opiskelukaveriltani kehuja, mutta synnyttivät hyvän keskustelun reiluudesta, tekijänoikeuksista ja lähdekriittisyydestä. Näiden lisäksi sain hoidettua liudan sähköposteja, tutkintoinfoon liittyviä tiedonvälityksiä ja ostin opiskelijasoftapaketin ompulta itselleni. Eilen vielä masennuin oudosta apatiastani, mutta enää ei masenna. Tuntuu että opetusharjoittelun mukanaan tuoman pakollisen ihmisten näkemisen takia olen herännyt eloon.

Alkuvuosi on sujunut töissä stressittömästi ja hyvällä mielialalla. Vaikka välillä on kiire, tilanne on silti hallussa. Tänään lähden töistä aiemmin käymään hierojalla, ja palaan taas illaksi tekemään kirjoitushommia.

Juon jumalaisen ihanaa teetä, ja voisin mennä sohvalle torkkuvan koiran viereen naputtelemaan kiireisimpiä töitä.

Olen myös tutustunut uuteen ihmiseen, joka on hämmentävän samankaltainen kuin minä, ja se on oma ilonaiheensa myöskin. Voi ilmastoahdistua yhdessä ja päivitellä, miksi kukaan haluaisi lukea realistisia kirjoja aivan tavallisista ihmisistä tavallisen tylsässä arjessaan, kun voi lukea lennokasta, eksapistista fantasiaa!

Uskalsin tänään puhua ihmisille (kun oli pakko ). Meidän piti koulussa opetella ryhmässä jonkin tietty asia, minkä jälkeen kaksi ryhmän henkilöä lähtee kiertämään toisiin ryhmiin opettamaan sen asian muille (en tiedä tajuaako tuosta selityksestä mitään, mutta siis ryhmissä piti kiertää puhumassa ja se on pääasia). Pelkään sosiaalisia tilanteita tosi paljon ja normaalisti olisin vaan istunut koko tunnin paikallani tuppisuuna, mutta nyt onnistuin ensin osallistumaan opiskeluun ryhmän kanssa, ja sitten vielä lähtemään puhujan henkiseksi tueksi. Rohkenin myös itse toimia puhujana parissa ulkomaalaisessa ryhmässä. Ei varmasti mikään iso juttu monille muille, mutta harvinaisen suuri harppaus mun tavoitteessa päästä sosiaalisten tilanteiden pelosta eroon.

Niin ja lisää iloa aiheuttaa se, että koeviikko lähestyy ja sen myötä uusi paljon kevyempi jakso.

Jynssäsin kaksi kauttaaltaan ruskeaksi värjäytynyttä teekuulaa, joita en ollut puhdistanut ainakaan kolmeen vuoteen. Ensin keittelin niitä etikassa ja ruokasoodassa, niin että pinttymät pehmenivät. Sitten leikkasin pientä seinänmaalauspensseliä harjaksista hammasharja-pituuteen. Ja sitten vain jynssääti jynssääti, nyt ne jotakuinkin hohtavat tavallista ruostumattoman teräksen väriä, paitsi että metallisen verkon ja reunuksen väliin jäi vieläkin pinttymiä, mutta hermo meni. Tähän meni ainakin puolitoista tuntia, mutta nyt ne ovat nättiä ja lähes täysin puhtoisia! Jee!
Toisin sanoen puhdistakaa sihtejänne useasti esimerkiksi harjaamalla jollain pikkuharjalla, ennen kuin pinttyvät eskaloituvat siten, että puolet siivilän verkosta on muurautunut umpeen, ja sitten on pitkä ja raskas + erittäin ärsyttävä homma edessä. Monta kertaa kävi mielessä että hommaan akkuhappoa ja isken siivilät sinne likoamaan, tai heitän siivilät mäkeen ja ryhdyn juomaan pelkkää pussiteetä.

Voi jumpe. Malmin infolaulu on valmis. Minä sain sen toimimaan, vastoin kaikkia odotuksiani. Ensimmäinen (ja viimeinen) kerta, kun suomen kielellä saan toimimaan sanat maailmanperintökohde, uhanalaiset eläinlajit, toinen maailmansota ja mitähän muuta jargonia. Suomen kieli on yksi vaikeimmista laulukielistä, kun meillä on pitkiä yhdyssanoja, ja sanojen taipuminen kasvattaa sanan pituutta. Mutta nyt se on ohi, luojan kiitos. Tämä tyytyväisyyden tunne on aivan valtaisa.

Sidhiel sanoi:

Ensin keittelin niitä etikassa ja ruokasoodassa, niin että pinttymät pehmenivät.

Click to expand...

Oliko tästä jotain etua siihen verrattuna että tekisi nuo erikseen? Itte oon pistänyt yön yli etikkaan, huuhdellut ja harjannut, sitten konetiskiaineeseen yön yli ja lopuksi soodalla ja käsipesuaineella vielä. Kamala kolmen päivän prosessi kyllä tämä tapa.

Etikka ja ruokasooda yhdessä käytettyinä kumoavat toistensa vaikutuksen. Toinen on hapan, toinen emäksinen, joten yhteen laitettuina ne neutraloivat toisensa. Reaktio on toki vaikuttavan näköinen vaahtoineen, mutta puhdistustehoa se kyllä laskee radikaalisti.

Äitini sekä hänen veljensä ja serkkunsa tekivät lapsina tieteellisen kokeen: neutraloivatko suola ja sokeri toisensa? Koeastiana käytettiin äitini kieltä...

C-tutkinto on ohi. Se meni läpi, ja lautakunta ahtoi 25 minuuttiin niin paljon kehitysehdotuksia, että tuli suorastaan murskattu olo.
Mutta ne teki sen siksi, että ne näki, miten kova nälkä mulla on tämän homman tekemiseen.
Bändi oli ihana. Ihana. Meillä oli loistava meno, ja konsertissa osasin ekaa kertaa vuosiin keskittyä hetkeen ja olemiseen.
Minua "kritisoitiin" siitä, että olen överi, "all over the place" ja mulle ei riitä mikään pieni. Kritiikiksi se oli ainakin tarkoitettu, mutta ihmisenä, joka on viimeiset pari vuotta suunnilleen pyytänyt anteeksi olemassaoloaan ja jokaista pikkuasiaa, se oli maailman suurin kehu.
Mä oon nii ylpeä meidän porukasta, ja siitä että saatiin vetää jumalattoman kova setti Musiikkitalossa. Mulla on maailman käsittämättömimmät bändikaverit, jotka pistivät tähän projektiin koko sydämensä. Oli huikeaa. Seuraavaa odottaessa.

Edit: katsoin somea ja Malmilaulua ekaa kertaa nyt, vaikka biisi on ollut jo vuorokauden pihalla. Ja se on saanut satoja jakoja, useita satoja tykkäyksiä ja valtavasti kommentteja, joista kaikki positiivisia. Huhhuh. On tämä elämä huikeaa.

Leikkasin otsatukan ja värjäsin siiliosuudet hiuksista vihreäksi, ja koska en blondannut, tulos on jännä turkoosi (tosin kaverilta saatu purkinjämä on oikeastaan sinisenvihreä eikä täydellisen tumma lehtivihreä), mutta mitäpä siitä, lisää väriä tulee postissa. Loput, pidemmät hiukset tietysti mustalla. Vähän on päässä laikkuja jne, mutta osittainen punkkarius vaan korostuu, mikäli hiukset ovat vähän sinne päin. Näytän söpöltä ja se riittää.
Seuraavaksi odottelen pari viikkoa ja värjään uudestaan vaaleanvihreän ja tuon nykyisen tumman sinisenvihreän sekoituksella. Värien nimet ovat keväänvihreä ja alppimetsä (vapaasti suomennettuna) mistä kyllä omasta mielestä tulee mieleen Itävallan maisemat, jännän sävyiset sinertävät kuuset ja rinteestä sinnikkäästi ponnistavat pienet hennot alut.
Lisäksi ostin kukkien siemeniä ja piskuisia alkuja puskee jo esiin. Periaatteessa ne pitäisi laittaa maahan vasta huhtikuun lopulla, mutta koska nämä yksilöt pysyvät sisätiloissa ja asuvat purkissa patterin vieressä ja ikkunan edessä, niin oletin niiden selviävän nyt jo.
Ja minulla menee hieman paremmin, jaksan taas innostua vähän asioista.

Paikallisella Suomen Ladun yhdistyksellä on lumikenkien kokeilupäivä. Kengät saa tunniksi lainaan ilmaiseksi ja voi mennä viereiseen pusikkoon rauhassa pöljäilemään ja kokeilemaan niillä kävelemistä. Oli ihan älyttömän hauskaa, turvallani kävin toki muutaman kerran. Inhoan hiihtämistä, mutta tästä saatoin kyllä löytää oman talvisen liikuntalajini. Plus että oon monesti miettinyt että talvivaellus olisi joskus kiva tehdä mutta kun se hiihtäminen ei vaan maistu. Eiköhän sitä pulkkaa vetäisi perässä lumikengillä ihan yhtä hyvin kuin suksilla. Jalkoja joutuu toki nostelemaan enemmän.

Jos auto toisinaan aiheuttaakin harmaita hiuksia, olen tyytyväinen että nyt siihen vaihdettu akku ja vuoden lopusta saakka vilkkunut vikavalo selvitetty. Vika oli sama mikä elokuussa korjattiin, joten se meni takuuseen eikä maksanut muuta kuin vaivan huollattaa auto kuntoon. Nyt vain lisää öljyä ja tuulilasinpesunestettä rööriin ja meno saa jatkua.

Husky sanoi:

Paikallisella Suomen Ladun yhdistyksellä on lumikenkien kokeilupäivä. Kengät saa tunniksi lainaan ilmaiseksi ja voi mennä viereiseen pusikkoon rauhassa pöljäilemään ja kokeilemaan niillä kävelemistä. Oli ihan älyttömän hauskaa, turvallani kävin toki muutaman kerran. Inhoan hiihtämistä, mutta tästä saatoin kyllä löytää oman talvisen liikuntalajini. Plus että oon monesti miettinyt että talvivaellus olisi joskus kiva tehdä mutta kun se hiihtäminen ei vaan maistu. Eiköhän sitä pulkkaa vetäisi perässä lumikengillä ihan yhtä hyvin kuin suksilla. Jalkoja joutuu toki nostelemaan enemmän.

Click to expand...

Minä aloitin lumikenkäilyn vähän samalla ajatuksella että kun hiihto ei miellyttänyt niin kenkäily oli hyvä vaihtoehto sille. Muutamaan talveen ei ole kyllä tullut kenkäiltyä. Ensin ei ollut tarpeeksi lunta että olisi kannattanut ja nyt kun on niin itseasiassa olen löytänyt hiihdon uudestaan. Viimeksi olen nauttinut hiihdosta päiväkoti-ikäisenä, mutta muutama vuosi sitten löysin taas sen ilon kun voi ihan rauhassa hissukseen hipsutella aurinkoisessa metsässä.
Tänä talvena on ollut myös ihanaa kun on saatu luistelujäät kuntoon ja on päässyt useamman kerran luistelemaan.

Hankin uuden läppärin, joten pääsen toivoakseni eroon koneen jo pari vuotta jatkuneesta toistuvasta kaatuilusta. Vaikka ajoittain meni kuukausia kaatumatta, sille päälle sattuessaan sammuikin sitten yhtenään. Välillä kuva vain jäätyi, välillä se räsähti, toisinaan näyttö meni mustaksi ja usein tuli myös perinteinen sininen virheruutu. Uudessa koneessa riittää toivottavasti tehoja ja kestävyyttä pidemmäksi aikaa. Tosin tehojen puolesta vanhallakin pärjäsin ihan hyvin yli kahdeksan vuotta, mutta eihän sitä malta ostaa välttävää konetta, kun voi ostaa hyvänkin. Onneksi on kaveri, joka ymmärtää jotain tietokoneista ja seuraa niiden kehitystä, niin osasi valita sopivan tarjouksen. Pitäisi ostaa uusi puhelinkin, kun vanha ei kestänyt kuin kaksi vuotta. Siinä voisi suosia enemmän halpaa linjaa, koska jos satasen puhelin kesti kaksi vuotta, tuskin kannattaa maksaa kovin montaa satasta uudestakaan. Vanha puhelin olisi välttänyt aivan oikeillaan; uudesta tietokoneesta maksaa kyllä mieluummin kuin puhelimesta.

Pieni loma tähän väliin. Rästissä olevia asioita on tullut hoidettua viime viikkoina, joten nekään eivät kiusaa. Yritän hyödyntää tämän loppuviikon olemalla ulkona, hiihtäen ja vaikka luistelua kokeillen (pysynkö tolpillani ollenkaan monen vuoden jälkeen) vaikka parille päivälle onkin luvattu vähän kirpakampaa pakkasta. Kohta auton nokka näyttää kohti mökkiä.

Viimeinen työpäivä ennen viikon mittaista talvilomaa. Loma tuleekin ihan tarpeeseen, olen nimittäin viimeiset puolitoista kuukautta nukkunut jostain syystä todella huonosti, ja väsymys on suuri. Nyt tarvitsee vasta maaliskuussa herätä seuraavan kerran työaamuun.

Toinen ilonaihe on saamani "salasaatanalahja". Eräässä suljetussa facebook-ryhmässä on ollut tapana järjestää joka vuosi "secret santa" -tyyppinen nimetön lahjanvaihto, johon olen aina ilolla osallistunut. Tällä kertaa sain ennen joulua ilmoituksen, että minulle hankittu lahja on juuttunut jonnekin maasta toiseen matkatessaan, mutta saapuu kyllä aikanaan. Se saapuikin tällä viikolla, ja oli nimenomaan ajankohtaan nähden niin osuva ja henkilökohtainen, että alkoi itkettää. Olen nimittäin jostain tammikuun alun paikkeilta asti ottanut tavakseni katsoa aina viikonloppuisin Studio Ghiblin elokuvia, ensin vanhoja lemppareita ja sitten sellaisia, joita en vielä ole nähnyt, ja leijun siksi nykyään ihan Ghibli-tunnelmissa. Olen myös sitkeästi koittanut jaksaa harjoitella huilunsoittoa, koska se on minulle henkilökohtaisesti merkityksellistä. Nyt sitten saapui postissa nuottivihkollinen Ghibli-elokuvien musiikkia sovitettuna huilulle ja pianolle, ja mukana seuranneessa kortissa kerrottiin lahjaan sisältyvän myös optio yhteismusisointisessiosta, kunhan korona joskus hellittää. Tämä on ehkä hienoin salasaatanalahja mitä koskaan olen saanut <3

Ostin itselleni steppikengät ja tanssikorkkarit! Nyt kopistelen niillä menemään pitkin parkettilattiaa (oli mennyttä kalua jo ennen kuin muutimme tähän taloon) ja olen onneni kukkuloilla!
Minulla oli tänään myöskin aivan hulvaton laulutunti herra pediopettajan kanssa. Tunnilla kävimme mm. tällaisen keskustelun:
Opettaja: "kuvittele et on sunnuntaiaamu, olet italialainen Italiassa ja menet paikalliseen kauppaan ostamaan kahvin ja leipää, mutta siellä ei ole niitä"
Minä: "tuo olisi kyllä sille putiikille oikeasti niiin suuri häpeä!!"
Ope: "No niinpä, kanavoipa se ärsytys nyt tähän fraasiin, ja vaadit oikein kovaa, että haluat ne, tuli mitä tuli!"
Mitenköhän suuri diiva minusta kehittyy tämän vuoden aikana... xD
Sen lisäksi hän piti palopuheen konsonanteista (asia, josta ei varmaan missään muussa yhteydessä saisi aikaan niin suurta palopuhetta) hengityksestä ja siitä, että kasvoni ovat ilmeettömät kun laulan. Minä hiillostin häntä loppumattomilla kysymyksillä, ja hän vastavuoroisesti pisti minut laulamaan kyljet avoinna hyvällä hengityksellä (eli siis 2h keskivartalotreeni).
Juu-uh, kyllähän tässä saa hyvän kauhun tasapainon aikaiseksi Pari ensimmäistä viikkoa olivat vähän hankalat, kun olimme vaan zoomissa. Mutta tänään kaikki loksahti paikalleen.

Ilkka Herola voitti upealla hiihdolla yhdistetyn normaalimäen hopeaa. Nämä MM-kisat ovat siis Suomen joukkueen mitalisaldon suhteen menestyksekkäämmät kuin edelliset.

Sain Tolkien Mailing Competitionin neljännenkin kierroksen tehtävät palautettua määräaikaan mennessä eli tämän vuorokauden puolella. Tästä on tullut jo ihan tapa, että märehdin varsinkin luovia tehtäviä viime metreille asti ja sitten lopulta toteutan ne yhdessä rysäyksessä nurkan takana odottavan dediksen aiheuttaman stressitason nousun voimalla. Nyt on taas suuresti itseeni tyytyväinen olo ihan vain koska sain tämän suoritettua kyllin hyvin annetun aikarajan puitteissa. Vähät siitä miten hyvin tai rimaa hipoen suoridun palkka- ja kotitöistä, tärkeintä on, että Tolkien-tehtävät tulevat kelvollisesti suoritetuiksi