Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Löysin eilen kirpparilta muutamalla kymmenellä sentillä ihanan Kermansaven kahvikupin, joka on lämpimän vaalean värinen ja siinä on söpö kuva mansikoista ja mansikankukista. Kuva on hivenen haalistunut, mutta eipä se minua haittaa. :)
 
Eilen otin käyttöön uuden vohvelirautani. Kokeilin yhtä vegaanista vohvelitaikinareseptiä katastrofaalisin ja syömäkelvottomin seurauksin. Ehdin melkein jo vannoa, etten enää koskaan yritä lettujen, pannarien tai vohvelien tekoa ilman kananmunaa.
No, tänään kokeilin sitten toista reseptiä, ja vohvelit onnistuivat! Olen edelleen aika toivoton ruoanlaittaja ja kokkaaja, mutta ainakin yksi asia opittu lisää! Ehkä nyt ei tarvitse woltata vohveleita yhtä usein.
 
Kun lumi oli sulanut pyöräteiltä ja lakaisukone vienyt sepelitkin, sain vihdoin viikonloppuna aikaiseksi laittaa pyöräni ajokuntoon ja aloittaa taas työmatkapyöräilyn. Keli ei toki ole tällä viikolla ollut kaunein mahdollinen, mutta enimmäkseen on kuitenkin ollut vain pilvistä ja sataa ripotellut vähän, mihinkään monsuuniin en vielä ole joutunut. Luonto ympärillä on myös tällä hetkellä vielä aika ränsistyneen näköinen, mutta heti maanantaina töihinlähtöni kruunasi kahden laulujoutsenen ylilento, ja on hauska seurata, miten viimeisetkin lumet sulavat, matkan varrella olevan lintujärven vesi on noussut niin että myös sitä ympäröivä ryteikköinen metsäalue on nyt järvenä, ojat pukkaavat sinne aina vain lisää vettä tulvivilta pelloilta ja pyörätiekin on osittain jäänyt virtaavan veden alle.

Pyöräilyn uusi aloitus on myös käynyt yllättävän kevyesti. Koska lopetin syyspuolella pyöräilykauden jo marraskuun puolivälin räntäsateisiin ja myrskytuuliin (sekä kahden viikon koronakaranteeniin), kuvittelin, että lihaksilla olisi nyt aikamoinen työ tottua taas pinnistelyyn mäkisessä maastossa, ja valitsin tarkoituksella aloitukseen nämä kaksi vajaamittaista työviikkoa. Yllätyksekseni kroppa on kuitenkin ottanut tämän touhun kuin vanhasta muistista, ja matka sujui vaivatta jopa näin kolmantena päivänä, jolloin olisin kuvitellut koko talven lötkötelleiden reisilihasten olevan jo ihan hapoilla. Olen lisäksi jo ehtinyt taas koukkuuntua siihen hyvään oloon, joka tulee, kun työpäivä alkaa vajaan puolen tunnin liikuntasuorituksella ja lämpimällä suihkulla. Siinä herää niin paljon paremmin kuin autokyydillä kulkiessa.

Muoks: Lisään tähän liittyen vielä sen tyytyväisyydenaiheen, että löysin erään pyöräilytarvikekaupan verkkosivuilta kevyen ja pieneen tilaan pakkautuvan sadeviitan, jonka hinta-laatusuhde vaikutti hyvältä. Varustelekasta käytettynä ostettu kalvotakkini pitää kyllä kevyen sateen, mutta tiedän kokemuksesta, että sitten kun vettä alkaa tulla tosissaan, olen ihoa myöten märkä kalvotakki yllänikin. Vaan nytpä saan lisäsuojaa niille pyöräilypäiville, joina taivas päättää aueta ihan toden teolla.
 
Last edited:
Kun on kokonaisen vuoden tehnyt/järjestänyt ruoat itse täytyy sanoa että on todellista luksusta kun on saanut kaksi kertaa valmiin lounaan kesken työpäivän. Ensimmäisellä kerralla tilasin lohikeittoa ja tänään tarjolla oli paistettua kalaa ja perunamuusia. Ja tämä houkutus on tuossa vain 300 sadan metrin päässä. Tavaksi ei voi ottaa, sen verran maksaa että itse tehtynä saa samaan hintaan jo useamman ruokailijan annokset. :)
 
Ihan kiva päivä tähän mennessä. Aamulla reissasin 35 km pääkallonpaikalle hakemaan ensimmäistä koronapiikkiä ja pomon kehityskeskustelua. Tosi mukavaa, ettei tarvitse joka päivä matkustaa bussilla sellaista matkaa. Äsken vastasin kiinaksi Google Kääntäjän turvin nettikaupan robotille, joka oli kysynyt minulta suomeksi ja ruotsiksi, tarvitsenko apua. Vastaukseksi tuli "Sounds good!". Sitä ennen oli vanhahko naispotilas kehunut, että olen mukavampi kuin päältäpäin uskoisi. Yksi Mayn pirpanoista taisi kerran tehdä saman johtopäätöksen.
 
Pääsen tänään kiirastorstain kunniaksi aiemmin töistä, kun toimeksiantajan puolelta ilmoitettiin, että ovet menevät lukkoon aikaistetulla aikataululla ja aulan saa samalla sulkea. Käy minulle, tuolla on kaiken lisäksi oikein kaunis pyöräilysääkin :)
 
Löysin villahanskani, joka hävisi pihalle joulukuussa ja päätyi sitten aurauksen takia lumikasan alle. Pesua tuo kaipaa kyllä ja oli löydettäessä ihan märkä. Muuten niin rusehtavassa viime vuotisessa nurmikossa on nyt vaaleanvihreä kohta hanskan kohdalla, kun uutta ruohoa puskee sieltä. Onneksi eivät kerinneet hanskan läpi tms. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen ettei sitä löydy ja että pitää tehdä uusi tilalle. Onneksi oli toinen tallessa niin olisin voinut katsoa missä kohtaa olin kavennellut yms. On miulla toki muitakin hanskoja, mutta noihin tein kämmenselkään Turtlesien Leonardon ja Michelancelon ja ovat vihreät kolmisormiset.
 
Neljän papin tekemä cover-videoversio biisistä Syntisten pöytä on ilahduttanut tänään odottamattoman paljon. Sen sanoma siitä, miten kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat - rikkinäisinä, epätäydellisinä, väärin toimineina, epäonnistuneina - on saatu puettua niin koskettavaan muotoon, että minäkin, populaarimusiikkia pitkälti dissaava agnostikko, vuodatin viljavia kyyneliä sen äärellä.
 
Last edited:
Nukuin huonosti, mutta pieni koiravieras piristi kummasti. Pikkuisella oli ikää vasta 9 viikkoa, ja kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä (esimerkiksi hanskat, joilla oli kivaa leikkiä vetoleikkiä). <3
 
Äidillä on tänään synttäri, ja sain kuin sainkin hänen lahjansa nippa nappa ajoissa valmiiksi. Se on aika vaatimaton itsessään, pieni viiden aukeaman mittainen pop-up-kuvakirja, jonka tarina on riimitelty kymmeneksi neliriviseksi lorusäkeistöksi. Mutta hirmuinen työ sen tekemisessä oli viime syksyn suunnittelu- ja hahmotteluvaiheesta talven kirjoitus-, luonnostelu- ja paperiprotovaiheen kautta itse lopputuotteen maalaamiseen, tekstaamiseen, leikkaamiseen ja kokoamiseen. Nyt on sellainen olo, että on oikeasti suorittanut jotain.
 
Ereinen ilonaihe liippaa omaani. Olen jo pari vuotta pystynyt säilyttämään edellisen vuoden kesäkukat seuraavaan kesään. Osa talvehtii viileässä ja osan pidän hengissä sisällä ja juurrutan uudet pistokkaat.
 
Katharine Kerr on alkanut kirjoittaa jatkoa vuonna 2009 jo kertaalleen päättyneeseen Deverry-sarjaansa! Ensimmäinen uusi osa ilmestyi jo viime vuoden puolella, ja lisää on ilmeisesti luvassa, koska hänen bibliografiassaan on jo yläotsikkokin uudelle kirjalle. Sarjan aiemmat osat ovat muodostaneet neljän tai yhdessä tapauksessa kolmen kirjan erikseen nimettyjä kokonaisuuksia, joten nytkin lienee luvassa ehkä kolmen ellei neljänkin kirjan verran uutta maanmainiota fantasiaa. Nyt pitäisi vain päättää, lukeako uudet kirjat sitä mukaa kuin ne ilmestyvät, vai odottaako, että ne on kaikki julkaistu ja sitten lukea ehkä jopa koko sarja alusta uudelleen.
 
Näyttö 1/2 heittämällä läpi! Sain muutamia pieniä kehitysehdotuksia, jotka olivat oikeasti hyviä. Näyttötilanne oli hurjan kiva. Etäyhteydellä palaveri opettaja ja työpaikkaohjaajan kanssa. Minä ihan todella innostuin selittämään hankkeeni taustoja ja hyötyjä. Ei siis ollut pelkkää suorittamista vaan todellakin nautin siitä että sain puhua aiheesta.
Sain myös kiitosta siitä miten hyvin osaan reflektoida itseäni työyhteisön jäsenenä :heart:
Oli ihanaa kuulla että teen asioita oikein. Myös ne aiemmin toisessa topikissa tuskailemani budjetit olivat oikein hyviä ja sain kiitosta siitä että ne oli niin hyvin perusteltu. Olen stressannut joitakin aiheita ja tehtäviä hurjasti kun en ole ollut yhtään varma teenkö niitä oikein ja olenko tajunnut idean, mutta olin tajunnut. Sain uskoa siihen että oikeasti tiedän mitä teen ja olen ammattilainen, enkä pelkästään yli-innokas opiskelija joka leikkii tietävänsä asioita.
 
Nyt on kyllä niin upea ilonaihe, että on pakko erikseen kommentoida: minäpystyvyys on niin tärkeä osa ammatti-identiteettiä, että onpa hienoa, että sait sille vahvistusta! Onnittelut hyvin menneestä näytöstä! <3

Oma ilonaiheeni on, että olen selvinnyt tästä viikosta. Selvisin massiivisesta tehtävävuoresta, minulla oli aivan loistava klassinen laulutunti, ja muutenkin kaikki koulutunnit, myös sellaiset joita olen jännittänyt etukäteen, ovat menneet upeasti. Opin helposti aluksi vaikealta tuntuneen blues-fillien soittamisen pianolla. Sain kehuja klassisella pianotunnilla. Vielä kun jaksaa pienoistutkielman vääntää kasaan ja lukea yhden lähdekirjan (joka on myöhässä kaksi viikkoa -.-' ), niin avot!
 
Olen kertakaikkisen ihastunut YouTubessa oleviin The Royal Balletin esittämän Alice in Wonderland -baletin videoihin (Hullun hatuntekijän tanssi on näistä ehdoton suosikkini), ja nyt löysin kyseisessä baletissa pienempiä rooleja tanssineen Louise Bennettin oman YouTube-kanavan, jonka kautta pääsee varsin kattavasti kurkistamaan myös lumoavan satumaailman kulisseihin. Tykkään kovasti tällaisista mahdollisuuksista tutustua sekä teokseen että sen tekemiseen, joten nämä videot ovat olleet kerrassaan ilahduttavaa katsottavaa.
 
Jäljellä oleva lähisukulainen sai alkuviikosta Avassa vieraillessaan sydämeen liittyvän häiriötilan diagnoosin, mutta selvisi äitini vieneestä sairaalasta takaisin hengissä.

Asiaan liittyvää varsinaista toimenpidettä ei näet tehdä ilman kolmen viikon nk. lääkitystä — joten ainakin sen verran voin ilmeisesti vielä tuudittautua yhteisen ajan olemassaolon varmuuteen. Arvokas asia tietää mieluummin kuin olla tietämättä, yhdellä ainoalla adjektiivilla kuvailtuna.
 
Ylös