Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

En ehtinyt tänään metsään kuin tunniksi, mutta sienikausi on nyt sellaisessa vauhdissa, että sekin riitti yhden kangasrouskulitran ja kahden suppilovahverolitran poimimiseen. Toivottavasti ehdin huomenna tehdä uuden retken, ties kuinka paljon vahveroita sinne vielä jäi.
 
Japanilainen klassikkoteos, maailman vanhin tunnettu romaani Genjin tarina ilmestynee ennen pitkää vihdoinkin kokonaan suomeksi. Olen aikoinaan lukenut 80-luvulla suomennetut osat ja yrittänyt sitten huonolla menestyksellä tavata englanninkielistä käännöstä saadakseni tietää, miten tarina jatkuu, joten oli ilahduttavaa törmätä Suomen Kuvalehden uudelleenjulkaisemassa Parnasson jutussa Genjin suomennostyön kanssa jo pitkään uurastaneen Kai Niemisen haastatteluun.
 
Oho, kiitos tiedosta: taas jotain uutta odotettavaa! Olen lukenut ja pitänyt muutamista Kai Niemisen runosuomennoksista ja toisaalta miettinyt, että Genjin tarina pitäisi varmaankin joskus lukea, ja tämä uutinenhan yhdistää kätevästi molemmat. Saattaapa olla, että yritän saada smialimme lukupiirinkin innostumaan siitä sitten kun se joskus ilmestyy. :)

Nyt myös opin, että hän on kääntänyt paljon enemmän japanilaista runoutta kuin luulin. Taidan tietää, mitä etsin kirjastosta seuraavaksi sitten kun juuri lainaamani kirjapino vähän ohentuu...
 
Jännittelin, mitä oireita tulisi toisesta koronapiikistä, mutta näköjään vain käsi kipeäksi, eikä muuta. Tämä on oikein loistavaa. Nyt voin singota normaaliin elämään suurella vauhdilla, ja alkaa käydä taas salilla ja keikoilla ja kahviloissa ja kaikkialla! Ihanaa!
 
Viimeiset tunnit töissä ovat perjantaisin usein hyvin hiljaiset. Niinpä olen tänään saanut katsottua YouTubesta (toki pätkissä, mutta silti ihan koherentteina kokonaisuuksina) Vapriikin Ritari-luentojen osaa Ritariajan muotivillitykset, joka on osoittautunut sekä mielenkiintoiseksi että hauskaksi.
 
Käydessäni tänään hoviparturillani vinkkasin hänellekin tuon Museokeskus Vapriikin youtube-kanavan, siellä on nyt keskiajan muoti ihan klikkauksen päässä. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää nuo striimiluennot, niin niitä tulee varmaan jatkossakin runsain mitoin. :)
 
Aika isokin ilonaihe: saimme hyvin pitkällisen etsinnän jälkeen uuden asunnon!
Saman taloyhtiön sisällä kätevästi isompaan asuntoon. Uusi asunto on kaikkea sitä, mitä olemme etsineet jo pari vuotta; sijainniltaan, kooltaan, kunnoltaan hyvä, kustannuksiltaan kohtuullinen. Koronan myötä etätyöt ovat tulleet enemmän tai vähemmän jäädäkseen, isomman asunnon tarve olikin lähtökohtaisesti etätyöpisteiden lisääntynyt käyttö.
Uudessa asunnossa on mm. oma työhuone kummallekin, mikä on lähes käsittämätöntä luksusta. Talon pääty ja ylin kerros takaavat rauhan naapureilta.

Ainoa huono puoli on se, että muutto tulee tosi pian. Asunto pitää ottaa vastaan jo parin viikon päästä, mikä tarkoittaa sitä, että lokakuussa muutetaan.
 
Pieneksi ilonaiheeksi luettakoon että tietokonenurkkaus ja kirjahylly alkavat kahden päivän jälkeen (4h/pvä) näyttää siedettäviltä. Toki ylähyllyt ovat edelleen pyyhkimättä, mutta sinne ei lattialla olleiden kamojen takia ollutkaan mitään asiaa vielä aamulla. Luulenpa että perustan laatikon poistettaville kirjoille.
 
Muuten kuten yllä, mutta ämpärillinen karpaloita. Niitä oli niin paljon, että olin polvillani n. 1x1 m alueella koko ajan. Materiaalinen onni on vaellustrikoot. Toisella puolella on joustava tasku, johon mahtuu kartta ja puhelin. Toisella puolella vetoketjullinen tasku. Hieman kostui suossa maatessa, muttei pahasti. Tuulenpitävä alue pitää siis myös kosteutta.
 
Minä löysin vain muutaman kourallisen suppiksia, mutta sekin oli kiva :) Ja yhden yksinäisen kanttarellinkin - se vähän yllätti näin syyskuun lopulla.

Näin aurinkoisena ja tyynenä päivänä oli myös melkein kesäisen lämmintä ja ruskakin oli hieno, varsinkin soilla. Pysähdyin kallionnotkelmassa kasvavan kauniin rämeen viereen auringonpaisteeseen lukemaan ja luin yhden runokirjan melkein kerralla alusta loppuun. Kiva iltapäivä! Maltoin sentään lähteä kotiin jo auringon laskiessa, kun metsä alkoi hämärtyä.
 
Lisää ilonaiheita tänään. Vein äsken Cimorenea poikaystävänsä luo, kun tien yli meni ilvesemo kahden poikasen kanssa. Ensimmäinen poikanen livahti nopeasti metsään, mutta toinen pörröinen pentu jäi auton valoihin istumaan ja ihmettelemään :D Emo oli metsän laidassa sen oloinen, että nyt kakara ala tulla sieltä!
 
Tänään oli kyllä aivan ihana syyskeli. Aurinkoista, vähätuulista, kirpeää mutta lempeää... Eikä Helsingissä viikonloppukohteessani ollut vielä haravoitu tai puhalleltu pudonneita lehtiä juurikaan. Päivään kuului lisäksi hauskojen eläinteemaisten geokätköjen etsimistä lähistöltä, ja syysteemaan sopivasti tietenkin kaura-omenapaistosta vaniljakastikkeella.
 
Viimeiset tunnit töissä ovat perjantaisin usein hyvin hiljaiset. Niinpä olen tänään saanut katsottua YouTubesta (toki pätkissä, mutta silti ihan koherentteina kokonaisuuksina) Vapriikin Ritari-luentojen osaa Ritariajan muotivillitykset, joka on osoittautunut sekä mielenkiintoiseksi että hauskaksi.

Meitsille toi iloa 1. luento ritareista ja tieto esim. et ritari ei ole alemman aatelisen synonyymi vaan taistelussa kunnostautuneen aatelisen arvo ja vaikka ritari-instituutio syntyi 1100-luvulla, niin vasta 1500-luvulla se saavutti tunnetun muodon, jolloin siitä olikin tullut vain seremoniallinen juttu.
 
Minua huvitti suuresti se, että 1500-luvun turnajaiset olivat jo eräänlaisia keskiajanelävöitystapahtumia, joissa yritettiin eläytyä romantisoituun menneisyyteen. Muutenkin ensimmäinen luento oli mielenkiintoinen. Harmi kyllä ritarin varusteita esittelevä luento sen sijaan jäi minulta kesken, ja se on ilmeisesti jo poistettu YouTubesta.
 
Minua huvitti suuresti se, että 1500-luvun turnajaiset olivat jo eräänlaisia keskiajanelävöitystapahtumia, joissa yritettiin eläytyä romantisoituun menneisyyteen. Muutenkin ensimmäinen luento oli mielenkiintoinen. Harmi kyllä ritarin varusteita esittelevä luento sen sijaan jäi minulta kesken, ja se on ilmeisesti jo poistettu YouTubesta.

Siinä oli toistoa, mut lyhyesti: 1300-luvulle asti pärjättiin rengashaarniskalla, mut sit levyhaarniska alkoi vallata alaa, 1400-luvulla oli jo full plate käytössä, 1500-luvulla alettiin kiinnittää esteettisyyteen huomiota ja myös levyjä paksunnettiin, koska tuliaseet.

Parhaimmat sepät Etelä-Saksassa ja Pohjois-Italiassa.

Aseiden kehitys seurasi panssareita: viiltävistä siirryttiin lävistäviin samalla kun rengashaarniska vaihtui levyhaarniskaan.
 
Varustelekan humoristiset mainostekstit piristävät aina päivää. Ranskalaisia solkivarsikenkiä koskevassa ilmoituksessa todetaan, että "Tässä erässä tuli pääasiassa vuorenpeikkojen kokoja, joten yleisimmät koot menee todennäköisesti hyvin nopeasti." Toden totta, ainoat varastossa olevat koot ovat 49 ja 50. Jompikumpi niistä luultavasti mahtuisi tuplasukkaiseen jalkaani, mutten viitsi tilata mitään postitse. Maiharit kyllä ovat erittäin mukavat talvikengät lyhyehköillä kävelymatkoilla, kunhan ne saa ajettua sisään.
 
Ylös