Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Olen onnistunut laihtumaan sen verran että viime vuonna ostetut liian pienet sadehousut mahtuivat jalkaan ja selvisin suhteellisen kuivana pyörällä töihin. Työpaikkakin on ilonaihe, olen ollut muutaman viikon toimistolla ja se on lisännyt huomattavasti elämänlaatua. Ja tänään saatiin influenssarokotuskin firman puolesta. Vähän huolettaa säilyykö työ mutta ainakin voi nauttia siitä sen aikaa kuin se kestää.
 
Olin teatterissa ekaa kertaa sitten pandemian alun. Teatterissa!
Live-musaa, tanssia, sketsejä! Vein siis synttärilahjaksi avopuolison katsomaan Suomen Komediateatterin Juhlakunnossa-revyytä. Oli ihan parasta pitkään aikaan, ja esitys oli huippuhyvä. Leijun vieläkin jossain musiikin, tanssin ja valojen muodostamassa hattarassa. 🤗
 
Olen kanssa harkinnut vakavasti, että varaisin liput Hämeenlinnan Ylpeys ja ennakkoluuloa -näytelmään. Siitä on liian kauan kun olen käynyt teatterissa.
 
Meillä talo valmistuu kovaa vauhtia ja meillä on niin ihanan iso sekä kaunis sauna, että keväällä voitaisiin harkita Kontumiittiä meille päin? :heart: Olen niin innoissani, kun meillä on vihdoin sauna, jossa jutellaan aina kaikki asiat lävitse ja selvitetään kaikki asiat, mitkä vaan mietityttää. Saunassa on meillä jotenkin paljon rennompi olo ja M, joka ei paljoa puhu, puhuu siellä sitten miun kanssa, mikä on ihanaa :heart:

Toinen asia, alettiin suunnittelemaan pikkuvessaa ja rakastuin ideaan kuvatapetista, jonka keksi M. Kuvaa katsottiin jo yhdessä pikkuisen ja ensimmäinen kuva, minkä näimme oli se oikea. Emme voi enää ajatella siihen pikkuvessaan muuta tapettia.. Olen niin innoissani, että meillä menee niin yksiin M:n kanssa kaikki ajatukset taloon liittyen. On tämä siis pitkän aikaa ollut, kun ollaan kasvettu yhteen, mutta olen hyvin hämmästynyt, kuinka samanlainen maku meillä kahdella on 🥰

Pääsin myös eroon kahdesta hyvin hyvin stressaavasta asiasta ja anopin kanssa me ei olla soiteltu, nähty, eikä puhuttu pahemmin livenäkään, sen kesäisen episodin jälkeen. Minulla on verenpaineet pysyneet suht. hyvässä mallissa ja ilman lääkitystä olen selvinnyt useamman päivän viikosta, kun en ole anopin kanssa tekemisissä. Parhaimpina öinä, kun en ole ollut tekemisissä anopin kanssa vaikka 1,5vkoon sykkeet on olleet jopa alle 60 ja silloin ei ole ollut edes lääkitys käytössä ja olen vain niin tyytyväinen päätöksestäni, etten enää ikinä pelkää sanoa tälle ihmiselle vastaan tai suoraan, mitä ajattelen. yli12vuotta olen varonut sanomisiani, nöyristellyt ja yrittänyt olla mieliksi. Nyt, kun tuli selväksi kesällä, ettei hän kunnioita minua, omaa poikaansa, meidän taloamme tai tonttiamme ja on v-mäinen minun suvustani, koska se on iso ja hänellä ei, niin en enää ikinä, en enää ikinä varo sanomisiani hänelle suoraan. Tämä nöyristely loppuu ja minulla on siksi vielä parempi olo kuin aikaisemmin :grin:
 
Tämä myös maanantaisen Bram Stokerin syntymäpäivän kunniaksi uuden Dracula-kickstarter-projektin taidetta helposti löydettäväksi tekevä — ja vieläpä sympaattisen oloisesti nimetty ;) [22] — Twitter-tili!

Lisäksi henkilökohtainen kieltenluontikin on edistynyt ja johtanut (yhteiskunnallisen nykykehityksen pian vaatimiin ratkaisuihin nähden kiitollisuutta herättävällä nopeudella) ainakin yhden kohteen osalta jo varsin hyväksyttävähkön kuntoiseen perushedelmäsatoon.
 
Last edited:
@Constantine , henkilökohtainen kieltenluonti!? Ja vielä monikossa! Onko sinulla Salainen Pahe? Jos niin, toivotan mitä vilpittömimmin onnea ja menestystä. (Eksentrisiä sijamuotoja? Kolmas futuuri? Jotakin uutta pluskvamperfektin ja perfektin välissä? Uniikkeja äänteitä? Paljon vokaaleja? Historia ja mytologia? Karttoja?)
 
Pienet joskin materialistiset on välillä ihmisen ilot. Ostin parvekkeen ovelle Vallilan Jalostaja -ovimaton. Semmosen värikkään jossa on kuvia hernekeittopurkeista. En muista milloin jonkin esineen hankkimisesta on viimeksi tullut näin hyvä mieli :)
 
Olen innoissani siitä, että ihan muutaman päivän päästä 1) matkustan ihanan poikkikseni luo moneksi päiväksi 2) menemme LOTR-konserttiin ja 3) Ajan pyörä -tv-sarja alkaa. Iloitsen siitäkin, että nirso koirani on alkanut syödä taas enemmän ja on surkeasta luikerosta pulskistunut terveeksi pörhelöksi.
 
Tänään on jo tähän mennessä ollut hurjan kiva päivä! Kävin yhdessä mussun kanssa useamman ruokalajin lounaalla, sitten haahuiltiin yhdessä keskustassa ja sekä kierrätyskeskuksesta että kirjastosta löytyi kiinnostavaa materiaa/luettavaa.

Käärmeeseen kuulumisina päivitettäköön syy siihen että minulla on aikaa haahuilla keskellä päivää keskustassa (irkin/discordin puolella ja muualla somessa olen aiemminkin tätä huudellut): jäin marraskuun alussa äitiyslomalle. :)
 
Onnistuin kaappaamaan eilen matkallani viehättäväksi tulevaisuuden seikkailuseuraksi (ja kaiken lisäksi vielä ilmaiseksi) puhtaan kappaleen tätä pehmoa, josta on tullut vähintäänkin jo kolmen sanan haun käsite!
 
Last edited:
C-tutkinto on ohi. Se meni läpi, ja lautakunta ahtoi 25 minuuttiin niin paljon kehitysehdotuksia, että tuli suorastaan murskattu olo.

Tuosta kirjoitushetkestä seuraavat viikot ja kuukaudet olivat epätodellisia. Yritin asennoitua kritiikkiin rakentavasti, mutta olo oli kyllä todella murskattu. Kun kirjoitin tuon viestin Käärmeeseen, en pystynyt oikeasti seisomaan sanojeni takana. Tutkinnostani ja palautteenannosta puhuttiin ilmeisesti opettajakollegiossa vielä jälkikäteen, koska saamani palaute oli painotettu niin paljon kehitysehdotuksiin. Palautetta oli vaikeaa vastaanottaa adrenaliinipöllyssä, kun oli vetänyt ensimmäisen soolovetonsa kuuteen vuoteen.

Kesällä pohdin laulamisen ja Akatemian lopettamista, ja musiikki jäi elämästäni täysin pois kahdeksi kuukaudeksi, kun oli niin huono olo.

Mutta ne teki sen siksi, että ne näki, miten kova nälkä mulla on tämän homman tekemiseen.

Pystyn vihdoin seisomaan tuon helmikuisen viestin takana. Tänä iltana uskalsin kuunnella palautteen, ja olen mykistynyt koska voin allekirjoittaa jokaisen yksityiskohdan 37 minuutin ryöpytyksestä. On häkellyttävää, miten tarkasti lautakunta havainnoi minua muusikkona ja taiteilijana. He sanoivat kymmeniä asioita, joita olen vasta tänä syksynä viimeisen kuukauden aikana tiedostanut. Ja nyt kun en ollut adrenaliineissa, tajuan miten älyttömästi olen saanut arvokasta palautetta. He antoivat minulle kaikki mahdolliset eväät koska he todella näkivät miten kova nälkä minulla on kehittyä laulajana.

Surettaa hieman, että olen haaskannut elämästäni melkein kymmenen kuukautta vihaten omaa ääntäni, joka toimii kuitenkin omien ajatusteni ja persoonani ilmaisijana. Ja siis surettaa siksi, että annoin muiden määritellä sen, ja surettaa etten uskaltanut aiemmin kuunnella palautteita ja katsoa konserttia.
Mutta nyt vihdoin ymmärrän asian koko sen laajuudessa. Ja olo on vapaampi kuin pitkään aikaan. Tulevaisuudessa tutkintojeni ensikuuntelu tapahtuu viimeistään viikon päästä konsertista. Ja kuuntelukertoja ei saa jättää yhteen, vaan niihin pitää palata ja niitä pitää makustella.

Nyt on niin rauhallinen, valtavan iloinen ja vapaa olo. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
 
Heräsin aikoinaan Discworld-päivyreiden olemassaoloon vähän jälkijunassa, joten olen jälkikäteen metsästänyt mielenkiintoisimpia kappaleita nettikirppareilta. Yleensä ne kuitenkin maksavat ihan liikaa siihen nähden, miten vähän niissä on varsinaista luettavaa. Vaan nytpä sain niistä ihka ensimmäisen, Unseen University Diaryn, hyvin säädylliseen hintaan eräältä tutulta. Se on aarre <3
 
Jokin sepelipirun tapainen pikku kärpäshitunen yritti viikolla jälleen hiilineutraalin lähiliikennöinnin pysäyttämistä jo toista kertaa pienellä aikavälillä, mutta yrityksensä lässähti melkein yhtä nopeasti kuin rengaskin, koskapa matka jatkui heti seuraavana päivänä ja miellyttävästi pienemmällä ilmanvastuksella — kiitos valmiin ja nopeasti vaihdetun varaosan ja talvinopeuksissa turhiksi tajuamieni "rantapedon" etujarrujen. :D
 
Last edited:
Tolkien Mailing Competitionin toisen kierroksen tehtävät saapuivat <3 Skippasin ensimmäisen kierroksen (ihan asiallisesti järjestäjille ilmoittaen), koska omassa elämässä oli vähän liikaa myllerrystä juuri pari viikkoa ennen palautuspäivää, joten on erityisen hauskaa saada nyt seuraavat tehtävät, joiden suorittamiseenkin tulee todennäköisesti olemaan tarpeeksi sekä energiaa että henkistä tasapainoa.
 
Tapasin viikonloppuna Kitin perintöprinsessan. Samanlainen höperö terrieri, mutta kodinvaihtaja ja todella paljon rohkeampi koira. Kitillä meni kananpalaa natustellessa parikymmentä minuuttia ja Hetalla muutama sekunti. Voi höpsöt eläimet <3
 
Aloitin kirjoittamaan esseetäni ja kerrankin on sellainen tunne luuytimissä ja aivojen pohjalla, että tästä tulee kandini tasoista tavaraa. Tarkoitus oli tehdä essee eikä artikkeli mutta toisaalta sivumäärä piti olla yli 10 alle 15 eli toisin sanoen, artikkelin pituinen. Tämä on ilonaihe koska akateeminen kirjoittaminen ja yleisesti tutkiminen ja lähteiden etsiminen ja muu on ihanaa c: Otsikkoni on tällä hetkellä “Tämä on vakavaa leikkiä.” Mieheyden ja poikuuden feministinen luenta Tove Janssonin kirjasta “Muumipappa ja meri”.
Minulla on ollut pidempään sellainen olo että opiskelut eivät vaan lähde, en ymmärrä Asioita, ja aivoissa takkuaa ja mistään ei tule mitään, mutta nyt näemmä jokin on napsahtanut oikeaan asentoon ja Sidhielin päästä kuuluu taas raksuttamista. :) Ongelma ei ole ikinä ollut tekstintuotossa, mutta kesän jälkeen en ole vain saanut aivoituksiani kasaan järkevästi, jolloin tekstistä tuli väkisinkin vähän tökkivää, mikä sitten näkyi muutaman kurssin arvosteluissa. No, uusinta kutsuu, ei ole sinänsä hätää niidenkään osalta.
 
Ylös