Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Muistin kerrankin ihan itse maksaa Konnun jäsenmaksut (toki yhdeksän päivää myöhässä mutta silti ilman erillistä muistuttelua), löysin ongelmitta meidän kaikkien kolmen jäsennumerot, muistin jopa maksujen nousseen (verkkosivuilla on vielä vanha hinta) ja kaivoin vaalikokouksen pöytäkirjasta uudet hinnat, kun en niitä enää varmasti muistanut. Kylläpä nyt on hyveellinen olo :D
 
Ei ole tullut, siksi olenkin niin ylpeä oma-aloitteisuudestani. ;)

Muoks Oikeastihan maksuaikaa on varmaan jonnekin lokakuun vaihteeseen tms. Jäsenkausi vain päättyi elokuun loppuun, siksi tuo "yhdeksän päivää myöhässä".
 
Last edited:
Säätiedotus on jo vähän aikaa lupaillut sadetta meille päin, ja toisin kuin moni kesäinen sateen lupaus, tämä on pysynyt voimassa. Ulkona on jo selkeästi pilvisempää, ja huomenna pitäisi alkaa kunnon sateen, jota riittää suurimman osan ylihuomisestakin, ja vielä perjantainakin on odotettavissa kuurottaista sadetta koko päiväksi. Viikonloppuna pääseekin sitten sumusäässä toiveikkaasti katsomaan, joko metsään olisi ehtinyt nousta sieniä.
 
Opiskelumotivaation löytäminen uudestaan, mukava opiskella omasta kiinnostuksesta eikä amotivaation tilasta (henkilö ei ole motivoitunut tekemään mitään, tai toimii täysin pakon sanelemana). Myös mukavaa että päivärytmini on jälleen normaalissa, jolloin voin käyttää aamut ja alkuillat opiskeluun, koska olen silloin tehokkaimmillani.
 
Mahduin mukaan työväenopiston kuntosählyyn. Pari kertaa ollaan nyt sekaporukalla käyty pelaamassa ja tosi kivaa on ollut. Saa hyvät hiet ja porukka on mukavaa.

Aloitan ensi maanantaina jousiammuntakurssin. Odotan todella innolla.

Olen ihastunut.
 
Metsästä löytyi enemmän sieniä kuin hirvikärpäsiä ja perillinen viihtyi mukana sekä kantorepussa että mättäällä nököttäen.

Valmistuvat käsityöprojektit tuo onnistumisen tunteita.

Viime yö oli katkonainen, mutta sain nukkua päiväunet ja pian on taas ilta ja saa käydä nukkumaan.

Syksy tuoksuu ja näyttää upealta.
 
Olin eilen suolla kameran kanssa ja sain omasta mielestäni ihan kivoja kuvia. Ehkä luonnon valokuvauksesta tulee minulle uusi harrastus. :) En halua mitään paineita tästä, vaan alkaa huvikseni kuvailla ja viettää siten enemmän aikaa ulkona.
 
Olisipa meidänkin kotimetsästämme löytynyt sieniä poimittavaksi asti. Mutta ainakin löysin koivunlehden kokoisen täplän noin sentin mittaisia suppilovahveron alkuja (niidenkin päälle oli kyllä joku jo astunut ja murskannut melkein kaikki), joten tälle viikolle luvattujen sateiden jälkeen on ehkä jo jotain poimittavaakin luvassa ensi viikonloppuna.

Lauantaina oli myös kiva päästä taas kuoroon parin viikon melkein-nuhan jälkeen, ja se eilinen metsäretkikin oli kauniin syyssään takia ilahduttava sienettömyydestä huolimatta. Istuin pitkän tovin kalliolla ihan vain katselemassa, kuuntelemassa ja haistelemassa ja totesin siinä sivussa, että pitää varmaan hankkia jonkinlainen pefletti tulevia metsäretkiä varten. Minulla kun on aiemmin ollut tapana olla jatkuvasti liikkeessä metsäillessäni, mutta keväällä sairastetun koronan ja siitä seuranneen, kuukausia jatkuneen todella huonon kestävyyskunnon ansiosta olen oppinut arvostamaan myös metsässä istuskelua ihan uudella tavalla. Kalliot vain eivät enää ole kesäisen lämpöisiä takapuolen alla.
 
Last edited:
Loistavat revontuliodotukset viikonlopulle tästä illasta alkaen, ainakin kolme yötä erittäin hyvää avaruussäätä repolaisen hännänhuiskuttelun kannalta. Ilmeisesti pitäisi näkyä ihan etelä-Norjaa (ja -Suomea) myöten, joten jos ylimääräistä aikaa on noin 22-01 välillä, niin voipi kurkkia taivaalle. Pitänee ladata kameran akku etukäteen ja tehdä muistikortille rutkasti lisää tilaa, jotta voi sitten rauhallisin mielin ihmetellä revontulia kameran kanssa.
 
Tänään oli oikein mukava päivä. Perjantai ja noin neljän tunnin DnD-sessio kavereiden kanssa samaan syssyyn. Olen kiitollinen niistä ystävistä keitä minulla on. Tunnen, etten ansaitsisi heitä ollenkaan :)
 
Last edited:
Katsoin juuri Disneyn Maleficentin ja se oli kertakaikkisen hieno! En ymmärrä, miksi näitä liveversioita parjataan kategorisesti, koska vaikka joukossa on varmasti myös kakkaa (eivät ne piirretytkään kaikki niin hirveän hienoja ole), kolmesta tähän mennessä katsomastani Cinderella oli ihan kiva, Kaunotar ja Hirviö näyteltynä huomattavasti piirrettyä parempi varsinkin Bellen itsensä ja hänen isänsä osalta, ja Maleficent oli varsinainen elämys. Ainoa, mitä leffan lopussa jäin kaipaamaan, oli alkuperäisen piirretyn ihana Tsaikkarin säveltämä balettimusiikki - ja sitten alkoi soida hienoin ikinä kuulemani versio Once Upon a Dream -biisistä. Tämä oli todella ilahduttava elokuvakokemus.
 
Last edited:
Kaunotar ja Hirviö näyteltynä huomattavasti piirrettyä parempi
Näin offina, tämä on todella yllättävä mielipide, mitä en ole aiemmin kuullut :D Omasta mielestä näytelty versio oli todella bulkkikamaa verrattuna piirrettyyn, mikä on suosikkini Aladdinin ohella (minkä senkin näytelty versio oli bulkkikamaa).
 
Piirretyssä Bellen isä on totaalinen pelle ja Belle itse (välillä lähes imelyyteen asti) söpö mutta höpsö haaveilija. Näytellyssä versiossa kummassakin on sen sijaan älyä ja särmää. Myös Gaston on näyteltynä paljon vaarallisemman oloinen tyyppi kuin piirretyn version hölmö. Lisäksi tarina on loogisempi siinä suhteessa, että haltiatar langettaa linnan ylle loitsun, joka saa ihmiset unohtamaan sen olemassaolon. Piirretyn kohdalla ihmettelin aina, miten muka kukaan ei tiennyt lumotusta linnasta, joka ei kuitenkaan ollut voinut olla lumouksen alla kovinkaan kauan prinssin ikä huomioiden ja joka aivan varmasti oli tarvinnut valtavasti resursseja lähitienoon tuottajilta. Enkä siis sinänsä dissaa piirrettyäkään, se oli lempi-Disneyni teini-iässä ja siinä on edelleen mielestäni komein Disney-prinssi.
 
Last edited:
Minäkin tykkään näytellystä Kaunottaresta ja hirviöstä enemmän kuin piirretystä. Hyviä näyttelijöitä ja ei ole vedetty överiksi. Sitäpaitsi minusta piirretyssä elokuvassa prinssi oli hirviönä paljon komeampi. Olen aina vähän pelännyt sitä prinssinä 😅 Sen sijaan näytellyssä versiossa hän on varsin komea.
Näytellystä Gastonista tykkään myös enemmän kuin piirretystä Evans on todella hyvä valinta rooliin ja itseasiassa en keksi kuka muu sen olisi voinut näytellä yhtä hyvin.
Ainut mistä en niin paljon pitänyt oli taikamatka Bellen lapsuudenkotiin. Minusta se meni vähän yli. Mutta kun muu elokuva on sen verran onnistunut niin tuo yksityiskohta ei pilaa elokuvaa.

Oma ilonaiheeni on eiliset onnistuneet lasten synttärit. Tosin toiselle lapselle tuli illalla pää kipeäksi ja yöllä nousi kova kuume. Nyt pitää ilmoittaa vieraille, että meillä sairastuttiin.
 
On aurinkoista, viikolla on satanut reippaasti ja lisäksi lämpötila on pysytellyt enimmäkseen kymmenen asteen yläpuolella. On siis hyvinkin ideaalit olosuhteet lähteä toiveikkaalle sieniretkelle - jos ei vielä ihan tänään (töiden jälkeen todennäköisesti väsyttää ja energia ja aika kuluu pyykkäämiseen ja ruuanlaittoon) niin viimeistään sunnuntaina. Huomenna kun on kuopuksella lauantaikoulupäivä, joka pari päivää sitten tulleen ilmoituksen mukaan on myös koulun ja kotien yhteistyöpäivä, eli huoltajat saavat tulla lasten mukana oppitunteja seuraamaan ja kartuttaa samalla vitosluokkalaisten leirikoulukassaa syömällä pullaa buffasta. Tottahan minä sinne haluan, ihan uusi koulu jossa en ole vielä koskaan käynyt!

Lisäksi huomenna on taas kuorotreenit, mikä sekin ilahduttaa. Olen ollut huolissani niiden missaamisesta, kun pitkin viikkoa on ollut ajoittaista yskää, mutta nyt se tuntuu vihdoin loppuneen. Ehkä kuitenkin laitan varmuuden vuoksi vielä maskin treeneihin, vaikka koronatestitkin näyttävät tasaisesti negaa.

Eilen loppuun lukemani Mending Matters -kirja ilahdutti sekin. Olen ollut niin sen ajatuksen läpitunkema, että vain koneommel on kyllin kestävä vaatteiden paikkaamiseen, etten ole tullut kokeilleeksi käsin paikkaamista. Sen seurauksena useampi todennäköisesti korjattavissa ollut vaate on mennyt lopulta roskiin lojuttuaan ensin vuoden tai pidempäänkin jossain kaapin perällä odottamassa, että saisin vihdoin aikaiseksi kaivaa ompelukoneen esiin, raivata sille tilaa pöydällä ja ryhtyä paikkausprojektiin. Kirja kuitenkin innosti kokeilemaan käsin paikkaamista, ja kunhan saan jostain hankittua sopivaa paikkakangasta, yritän korjata takamuksesta pahasti revenneet vanhat housuni, joiden ajattelin jo olevan polttojätteeksi tuomitut.

Lisäksi oli sekä koskettavaa että ilahduttavaa lukea tämä juttu siitä, mikä on Disneyn Encanto-elokuvan syvällisempi merkitys jutun kolumbialaisen kirjoittajan näkökulmasta. Opin samalla paljon, koska häpeäkseni en ennen tätä tiennyt Kolumbiasta muuta kuin että se on jossain Etelä-Amerikassa ja että siellä vissiin tuotetaan kahvia, koska kaupan hyllyltä löytyy sellainen kahvi kuin Columbia. Nyt ymmärrän senkin, miksei elokuvassa sen tarkemmin määritellä, ketkä oikeastaan alun perin ajoivat Alman ja Pedron kolmosineen sekä joukon muita ihmisiä pois kodeistaan.

Muoks Melkein unohdin tärkeimmän: paljon sairastelun takia koulusta paljon poissa ollut, sen seurauksena paljon rästitöitä kerännyt ja sen seurauksena ahdistunut ja stressaantunut kuopus sai apua koululta. Kun vihdoin tajusin ottaa sinne yhteyttä, sekä luokanvalvoja että hänen konsultoimansa erityisopettaja sanoivat, ettei ole mitään hätää, lapsella on koulu sujunut hienosti ja nyt tehdään niin, että erityisope istuu lapsen kanssa alas, käy läpi mitä tehtäviä ja kokeita on rästissä, katsoo mitkä pitäisi suorittaa ja mitkä voi jättää ja tekee fiksun aikataulun, jonka mukaan kaiken saa hoidettua rauhassa. Tottahan nyt tunnen itseni hölmöksi, kun en aiemmin älynnyt kertoa lapsen huolista koulun suuntaan, mutta ennen kaikkea olen iloinen siitä, miten mukulan koko olemus muuttui, kun liian suureksi paisunut taakka nostettiin hänen henkisiltä harteiltaan.
 
Last edited:
Ylös