Piiputtelu

Löpinää piipun polttelusta. Huomautus: Siis piippu, ei tupakka (rööki)/nuuska. Jos eksyy tekstiin-> konnavahdit poistakoon harkintaan käyttäen viestit, kiitos. Ja toivoisin asiallista keskustelu, jos se on mahdollista.

Mitä mieltä tämän majatalon (oluttuvan) kävijät ovat asiasta ? Ja kuinka moni mahdollisesti polttaa piippua ? Ei varmaankaan moni, se on varma.
Oluttupahan Vihreä Lohikäärme on, eikö ?

Itse en ikäni puolesta polta ja jos aloitan, niin piipulla. Inhoan näet tupakan hajua :yuck: ja nuuskasta en edes puhu . Onhan se myös paljon tyylikkäämpää, kun suussa on piippu, eikä rööki tai ikenen alla erikoinen kohouma. Jotenkin olen aina mieltänyt piipun herrasmiesten/naisten tavaksi. Tuo eräänlaista arvokkuutta, toisin kuin röökin polttaminen.

Ja eikös se piiputtelu ollut hobittien lempipuuhaa (syömisen lisäksi) ? Hehän piippukessua kasvattivat. Myös velhotkin polttelivat varsin ahkerastikin (ainakin Gandalf ja Sarumankin salaa). Ihmiset ja kääpiöthän myöskin polttelivat piippua, kuka enemmän, kuka vähemmän.
Voit hyvin osoittaa kiinnostuksesi tässäkin Taru Sormusten Herraan. Piiput löytyvät tuolta, vaikkakin kalliita ovat, sekä piippukessuakin on: Pitkänpohjan Pehku, Vanha Tobo ja muita.

Onhan tässä terveyshaittansa, mutta piippua ei tule poltetuksi kymmeniä kertoja päivässä (toisin kuin röökejä). Kenties kerran tai pari viikon aikana, kenties harvemminkin. Lisäksi ideana ei ole vetää savuja keuhkoihin vaan naatiskella sitä suussaan ja puhaltaa pois. Ja on kuulemma erittäin rentouttavaa, vaatien paljon aikaa per piipullinen.

P.S. Jos Merri/konnavahdit katsovan tämän sopivan paremmin Majataloon, olkaa hyvät ja siirtäkää.

Konnavahdit epäilemättä siirtävät nämä viestit Huumeet, tupakka, alkoholi... (nautintoaineet) -otsikon alle, missä niiden paikka onkin. Miksi perustaa erikseen oma otsikkonsa alakategorialle, jos yläkategoriakin on olemassa? Oikean yläkulman Löydä-toiminnolla löytää kaikki viestit, joissa on mainittu esimerkiksi piippu.

Minä olen sikarimiehiä, joskin tuprutteluvälit ovat venyneet kuukausien sijaan vuosiksi. Enää ei ole tarvetta kiusata savukkeiden polttajia ravintoloissa. Hekään eivät tykkää sikarin hajusta. Maku on huomattavasti hajua parempi.

Armeijassa yksi tyyppi yritti polttaa piippua, mutta hän kohtasi liikaa ivaa savukemiehiltä. Taisi sitten siirtyä sätkänpolttajaksi. Annoksen halpuus oli hänen pääargumenttinsa, ei niinkään esikuvat tai imagokysymykset.

Pagda, tein äsken pikaisen haun hakusanalla "piippu" ja löysin 3 asiaan liittyvää viestiä, näiden kolmen lisäksi.

Ja miksi perustin tälle oman ketjun ? Huumeet, tupakka, alkoholi... (nautintoaineet)-ketjussa keskitytään lähinnä huumeisiin, alkoholista ja tavallisesta tupakasta (sätkistä). Piippu mainitaan peräti kerran 250 viestin aikana. Edellinen piipun polttamiseen keskittynyt ketju lukotettiin ja ehdotettiin keskustelun jatkamista "Huumeet, tupakka, alkoholi... (naitintoaineet)-ketjussa, minkä seurauksena keskustelu loppui siihen. Mutta, jos konnavahdit haluavat siirtää ketjun sopivammalle alueelle, kiitän opastuksesta.

Mitä piippuihin tulee, onnistuu tuo TSH- fanittaminen paljon halvemmallakin. Voit tehdä oman piipun valmiista aihiosta tai ostaa Churchwarden-piipun. Niitä ei kyllä suositella aloittelijoille, hankalia polttaa kuulemma, mutta todella komeita. Tosin aina voi yrittää.

Aina voi myös ostaa lakritsipiipun, mikä imo on satakertaisesti parempi vaihtoehto kuin tupakan käyttö. Tai jos haluaa esiintyä keskimaalaisena, voi roikottaa alahuulessaan piipun näköisversiota, jonka voi itse väsätä vaikkapa askartelumassasta ja koristella "hobittimaiseksi".

Minun isäni poltti piippua melkein koko lapsuuteni ja teini-ikäni ajan, ja vaikka pikkupiiperoisena pidin sen hajusta, koska se yhdistyi mielessäni isän läsnäoloon, aloin iän karttuessa inhota piipun katkua sydämeni pohjasta. Isä ei myöskään poltellut "kerran tai pari viikon aikana", vaan jatkuvasti, jopa automatkoilla. Ja veti takuulla savua henkeensä (krooninen yskä hänet kai saikin vihdoin eläkeiässä lopettamaan piiputtelun kerta kaikkiaan). Riippuu tupakan käyttäjästä, miten paljon ja millä tavalla sitä käyttää, eikä siitä, onko tupakka piipussa vai paperirullan sisällä.

Se hyvä puoli isän piiputtelussa sentään oli, että minulla riitti aina piippurasseja ja tyhjiä tulitikkuaskeja askartelumateriaaliksi. Mutta niitäkin voi hankkia ihan varta vasten, ei sen takia kenenkään tarvitse vaarantaa omaa ja muiden terveyttä sauhuttelulla.

Olisin voinut vannoa, että meillä on Incanuksen aloittama ketju piipuista, mutta ehkä se oli vanhassa rapidfoorumissa... nykykäärmeen hakutoiminto ei kylläkään ole kauhean luotettava. Minusta piipputupakka on tupakkaa siinä missä jokin muukin joten sikäli yhdistämisen kannalla olen minäkin, mutta jos keskustelun koetaan siitä kerran tyrehtyvän niin olkoon sitten toistaiseksi ainakin erillään.

Piiputtelu on minusta eri laji kuin tupakointi (vaikka onhan näitäkin jotka imevät piippua kuin tupakoijat tupakkaa). Kun tupakan poltto tunnutaan aloittavan koska kaveritkin polttaa. Piiputtelu taas on sellaista oman aikansa hakemista ja rentoutumista.

Piipun poltto on ainakin itselläni sellaiseen rentoutumiseen ja fiilistelyyn liittyvä tapa eikä sitä tule harjoitettua kuin oikean fiiliksen päälle sattuessa (eli kohtalaisen harvoin). Ja eri piipputupakkien tuoksut ja maut ovat merkittävä osa piiputtelun tuomaa tunnelmaa.
Pappa poltti piippua kun olin poikanen ja kai se siitä jotenkin jäi että jos jotain joskus polttaa niin piippua. Ja tässä joku vuosi sitten löysin mummolan vintiltä edesmenneen papan piippu kokoelman (5-6 piippuako siinä nyt oli). On ne piiput vain niin hienoja. Haaveena on ollut hommata jokin tuollainen Sormusten Herra -tyyppinen pitkä vartinen piippu, mutta toistaiseksi jäänyt vielä vain haaveeksi.

Katsotaan, miten tämä lähtee käyntiin, edellinen piippuihin liittynyt keskustelu lukotettiin, koska katsoin sen olevan jo lähtökohtaisesti heikko. Tosin Pyöreän Pöydän keskusteluksi en tätäkään näkisi vaan enemmin Majatalon tahi Kulmikkaan Pöydän aiheena. Siitä en tosin päätä minä.

Sitten itse aiheeseen. Olen poltellut piippua kohta kymmenen vuoden ajan eli käytännössä koko aikuisikäni. Piippuja on kertynyt 12-15 kappaletta, joista tosin pari-kolme on vain koriste-esineitä, eivätkä sovi siis harrastukseen. Tai oikeammin kyseessä on elämäntapa eikä harrastus. Piipun polttoon liittyy niin paljon enemmän kuin vain pesän täyttäminen ja tupakan sytyttäminen, sillä piipuista on pidettävä hyvä huoli: karstakerros ei saa kasvaa liian suureksi, perusteellinen puhdistus kerran tai pari vuodessa ja yleinen huolellisuus, jotta piippu olisi mahdollisimman pitkäikäinen kumppani. Oman nautintonsa tuovat siis piipun rassaaminen ja se pieni näpertely, jota piipun huolto vaatii. Lisäksi piipun pesä on syytä osata täyttää oikein, jotta saa parhaan mahdollisen makunautinnon, sillä väärin täytetty pesällinen palaa joko kituliaasti tai liian nopeasti liian kuumana.

Piipputupakassa erilaisia makuja on todella paljon tarjolla, joskin Suomessa saatavilla oleva valikoima ei ole äärimmäisen kattava. Tosin tämäkin vaatii hieman panostusta etsintään, sillä ainakin Turun Tupakkakaupassa on todella hyvä valikoima Petersonin piipputupakoita, joita voi tilata myös netitse, jos Turussa käynti ei ole mahdollista. Itse käväisen siellä kerran vuodessa ostamassa piipputarvikkeita. Myös Helsingissä on pari tupakkakauppaa, joissa on hyvät valikoimat, mutta koitapa löytää tavan tavaratalosta tai kioskilta jotain muuta kuin tavallista Clania tai Kiltaa. Ei sillä, että ne olisivat huonoja, mutta itse arvostan enemmän juurikin Petersonin tuotteita, joista löytyy kattavasti eri makuvaihtoehtoja.

Melko kattavaa keskustelua Käärmeen ulkopuolella on löydettävissä Sikaritalon foorumilta. Jos taas LotR-aiheiset piiput kiinnostavat, niin suosisin saksalaista Vauenia. Itselläni on Vauenin Gandalf-piippu, joka on todella mainio piippu kotioloissa. Iso pesä mahdollistaa pitkän piipputuokion ja 30cm varsi takaa miellyttävän viileät savut. Omani ostin kolme vuotta sitten Itävallasta.

Kuten alussa totesin, näen piipun polton enemmän elämäntapana kuin harrastuksena tai varsinaisena paheena, vaikka se toki sitäkin on. Tosiasia on kuitenkin se, että piippua polttava saa enemmän anteeksi kuin tavan röökiä kiskova, piipputupakka kun tuoksuu lähtökohtaisesti paljon paremmalle myös poltettuna kuin askitupakka, joten se hyväksytään paremmin. Itse tunnen ihmisiä, jotka suodastaan odottavat minut tavatessaan, että sytytän piipullisen.

Poltan melkein missä tilanteessa tahansa, jossa se on sallittua ja mahdollista, mutta en kuitenkaan polta päivittäin tai edes viikoittain, joten en ole jäänyt nikotiiniin koukkuun. Myönnettävä on, että piipullinen rauhoittaa ja rentouttaa, mutta ei pelkästään vähäisen nikotiinin takia, vaan koska siihen liittyy niin paljon muutakin. Kaikki ne pikkuaskareet vievät huomion arjen murheista ja kun sitten sytyttää piipun voi vain unohtua ajatuksiinsa seuraamaan savun leijumista. Piipun poltto herkistää filosofoinnille, ainakin minun kohdallani ja maailma ei ole ihan niin paha paikka, kun istuu nuotion äärellä tähtitaivaan alla ja suupielessä roikkuu hyvä käyrävartinen briar, jossa palaa esim. Petersonin Sunset Breeze.

Olen ollut jo pikkupojasta pitäen kiinnostunut piipuista ja olenpa leikkipiippuja rakennellutkin joko leikkejä varten (Sherlock Holmes, Kippari-Kalle) tai vain muuten. Ehkä olen edellisessä elämässäni myöskin ollut ahkera piipun polttaja, kun kerran se niin selvästi tuntuu omalta asialta. Piipusta on tullut eräänlainen tavaramerkki minulle, samoin kuin tavastani käyttää hattuja ja keppiä.

Olen toki tietoinen tupakan ja näin ollen myös piipun polttamisen riskeistä. Kukapa tänä päivänä ei olisi, ainakaan Suomessa. Kuitenkaan en koe, että minun pitäisi luopua piipun poltosta, sillä ottaen huomioon fyysisen terveyteni kokonaiskuvan, on piippu yksi harvoista lohdun aiheista elämässäni.

Incańus, olen tietoinen Sikaritalon foorumeista, lukenutkin niitä ja informaatiota löytyy. Luultavimmin olet itsekin sinne rekisteröitynyt, itse en ole.

Taisit tajuta tuon ideani tämän ketjun perustamisesta. Mielestäni piipun poltto on hieman eri tasolla, kuin röökin vetäminen, ansaiten näin ihan oman pikku ketjunsa, vapaana röökistä.

Nuo Vauenin piiput ovat kyllä komeita, Lord of the Rings-sarja ja Churchwarden-piiput varsinkin. Mutta miten on tuon hinnoittelun suhteen, pitääkös syvältäkin kaivaa lompakkoaan, jos tuollaisen haluaa ? Ja Suomesta taitaa saada hakea kauankin noita, vai ?
Löytyy Sioux-intiaaniheimon piippukin, 219 € .

Jotenkin olen mieltynyt Churchwarden-piippujen ulkonäköön, onkohan TSH-leffoilla ja kirjoilla (lähinnä Gandalf ja Bilbo) jotain tekemistä tämän asian kanssa :roll:. Jos sitä joskus aloittaisin piipun polttelun, niin Churchwarden olisi ensimmäinen piippuni.

Jos Merrin/konnavahtien mielestä sopii paremmin Majataloon, olkaa hyvä ja siirtäkää.

Muoks: Vastataan tuohon omaan kysymykseeni Vauen Churchwarden-piippujen hinnasta-> cigarworld.de about 74€.

Madidas sanoi:

Mielestäni piipun poltto on hieman eri tasolla, kuin röökin vetäminen, ansaiten näin ihan oman pikku ketjunsa, vapaana röökistä.

Click to expand...

Sissus sentään. Pitäisiköhän näin elitismin nimissä perustaa oma ketjunsa vaikkapa sampanjallekin, ettei siitä tarvitse keskustella samassa paikassa esimerkiksi vulgaarin oluen kanssa?

Oluesta tekee vulgaarin sen juoja, ei itse juoma. Voin
kyllä ymmärtää, että niille, jotka näkevät piipun polton
vain samanlaisena nikotiinin saantilähteenä, ilmaston
saastuttamisena, ympäristön häiriköintinä ja muiden
huomioimattomuutena kuin askitupakan polttamisen, tuntuu
tämä topikki varmasti turhalta.

Minulle, joka poltan piippua, tämä on mainio keskustelu
vertailla piippuja, piipputupakkeja, keskustella eri
tavoista huoltaa piippunsa ja vaihtaa niksejä, joita
aiheeseen liittyy. Sekä tietenkin tuoda esille piipun
historiaa, symboliikkaa, statusmerkitystä, mielikuvia
ja paljon muuta. Täällä voisi tuoda esiin kuuluisien
piipun polttelijoiden ajatuksia piipusta ja tuoda myös
omia ajatuksiaan esille.

Topikin lukitsemisen sijaan suosittelisin siirtoa
kevyemmän keskustelun huoneeseen. Joku konnis voisi
tämän toteuttaa.

Siirretty. T. Ereine

Minä puollan sitä että piipun poltolle on oma topikkinsa jos aiheesta halutaan keskustella. Piipun ympärillä on niin paljon erilaisia asioita. Eri laiset/eri malliset piiput ja niiden erot käytännössä sekä omat mieltymykset, erilaiset piipputupakat, piipun huolto, historia sekä tietysti erilaiset kulttuureihin ja uskomuksiin liittyvät asiat (esim. intiaanien rauhanpiippu), piipun tekeminen itse. Toki tupakastakin voisi keskustella syvällisemmin, mutta valitettavasti suurin osa polttaa sitä vain tottumuksesta tai ympäristön painostuksesta eikä sen ympärille liity samanmoista "hartautta" ja huoltoa kuin piipun.
Ja piipun savua ei tosian ole tarkoitus vetää henkeen jos nyt terveysasioista aletaan paasata. Ei se varmasti terveellistä ole, mutta erilaisista tupakkatuotteista ja tavoista nauttia niistä piippu on tähän mennessä kohtaamistani harmittomimman oloinen.

Olen itse jossain määrin tutustunut piipunpolttoon. Hyvin pintaraapaisuna, mutta kuitenkin. Joka tapauksessa siinä määrin että omistan yhden piipun. Tosin jos polttaa piippua niin tulisi kai omistaa ainakin kaksi tai useampikin piippu, mutta jos nyt poltan kolmen kuukauden välein piipullisen tai kaksi niin uskon selviäväni yhdelläkin. Piiput ovat kuitenkin aika hintavia. Minun kärsivällisyyteni ei ehkä ole ihan riittävä siihen että osaisin ihan tosissani nauttia piipusta siinä määrin kuin eräs velho.
Minä en myöskään sytytä piippua kovin helposti julkisesti. Jostain minulle on iskostunut kuva että piippua polttava nainen on pullean puoleinen vanha matami paksut huivit olkapäillä ja hygienia mitä sattuu. En tiedä mistä moinen kuva, mutta koska en tunne itseäni sellaiseksi niin tyydyn sytyttämään piipun kotipihassa silloin harvoin kun sen teen. Silloinkin olen yleensä yksin kotona ja haluan jotain tekemistä käsilleni siksi aikaa kun ajattelen asioita. Minä kun en oikein ole oppinut koskaan virkkaamaan tai neulomaan sukkia tms.

Incánus sanoi:

Oluesta tekee vulgaarin sen juoja, ei itse juoma.

Click to expand...

Nimenomaan. Siksi minun on varsinkin näin tervantahrimilla nysillä sauhutelleen arkipiiputtelijan tyttärenä vuosikaudet elettyäni vaikea ymmärtää, miksi paperiin kääritty tupakka tahraisi piippukeskustelun läsnäolollaan samassa topsussa. Tupakkaa ne ovat molemmat, ihan sama, liittyykö käyttöön syvällisempää filosofiaa vai ei. Kokonaan eri juttu on, jos piippukeskustelu tosiaan sammahti yhteistopsussa, silloin erillinen topsu on kyllä minunkin mielestäni ymmärrettävissä. En vain jaksa elitististä nenännyrpistelyä erillisen topsun perusteluna.

Piippukeskustelua ei koskaan edes ole saatu tuossa
Pyöreän Pöydän alkoholi, tupakka ja muut nautintoaineet
topikissa aikaiseksi, sillä keskustelu on ollut hyvin
pitkälti kannabissävytteistä eikä maininnat piipun
polttamisesta ole saaneet ketään sanomaan asiaan
mitään. Tai ehkä siihen ei vain ole sanottavaa.

Isilmirë: En tahdo provosoida, mutta olisiko
mahdollista että arkipiiputtelijan tyttärenä olet
ottanut niin vahvan negatiivisen kannan tupakkaan,
ettet kykene näkemään selkeää eroa, joka ainakin minun
mielestäni on olemassa.

Mielestäni paperiin kääritystä tupakasta ei edes saa
yhtä laajaa keskustelua, kuin piipuista ja
piipputupakasta. Toki merkkejä on paljon ja jokaisella
tupakoitsijalla suosikkinsa, mutta askitupakkaa kukaan
tuskin voi sanoa harrastavansa? Sitä vain poltetaan ja
vieläpä nikotiiniaddiktion takia, joka on tietenkin
mahdollinen myös piipun polttajilla. Kuitenkaan
esimerkiksi keuhkosyöpä ei ole yhtä yleinen niiden
joukossa, jotka polttavat vain piippua, kuin
askitupakkaa polttavien keskuudessa. Toki vastapainona
tulee suurempi riski saada suu- ja kurkunpääsyöpä.

Katsoisin asiaa ennemminkin niin, ettei minulla ole halua tai tarvetta eritellä tupakanpolton tapoja. Tunnen syvää vastenmielisyyttä kakkia sauhuttelun muotoja kohtaan, liittyi niihin syvällistä filosofiaa ja elämänkatsomusta tai ei. Jos joku sen sijaan haluaa tuhota terveytensä nuuskaamalla, saa minun puolestani rauhassa tehdä niin. Se ei vaikeuta muiden hengitystä. Mutta silti nuuska, sätkät, askitupakka, imukkeen kanssa "fiinisti" polttelu, sikarit, piipunpoltto, vesipiiputtelu ja taivas tietää mitkä muut tupakkakasvin tuotteen käytötavat ovat kuitenkin kaikki tupakoinnin alakategorioita.

Ja kuten jo sanoin, ymmärrän oman topsun tarpeen, jos syvällinen piippukeskustelu on tosiaan aiemmin sammahtanut nautintoaineiden yhteistopsussa. Minulla ei siis ole sinänsä mitään aiheen omaa topsua vastaan, nillitän lähinnä Madidasin minun silmiini hölmön elitistiseltä näyttäneestä perustelusta. Samalla laillahan joku ketjutupakoitsija voisi väittää, että askitupakkaa ketjussa polttaville koviksille tarvitaan oma topsu vapaana piippunynnyilystä.

Jospa tässä kohtaa nyt päätetään tämä keskustelu siitä ovatko nämä keskustelut yhdessä vai erikseen ja keskitytään ihan aiheeseen. Jos keskustelu sujuu hyvin, asiallisesti ja on rakentavaa ja sille on tarvetta niin antaa olla näin. Jos taas käy toisin niin sitten katsotaan mitä tehdään. Mutta nyt toivon että väittely keskustelun tarpeellisuudesta loppuu niin nähdään tuleeko aiheesta oikeasti oikeaa keskustelua vai eikö. Kiitos.

Konnavahti
Jaamar

Vääntöhän kuuluu nimenomaan tämän topsun aihepiiriin: onko piipun poltto ylevämpi tupakoinnin laji kuin muu tupruttelu? Oman topsun tarpeellisuuttahan tässä ei ole kyseenalaistettu vaan se asenne, että piiputtelu olisi automaattisesti sivistyneempää ja syvällisempää puuhaa kuin vaikkapa askitupakan röyhyttely. Odotan kiinnostuksella objektiivisia perusteluja piipunpolton ylivertaisuudelle muuhun tupakankäyttöön verrattuna.

Objektiivisuutta lienee hankala löytää, mutta väittäisin
piipun saavan helpommin sosiaalisen hyväksynnän, kuin
askitupakan. Tämä mielipide tosin perustuu omiin
kokemuksiini ja siihen, millaista palautetta olen saanut.

Churchwardenit ovat hienoja, mutta eivät todellakaan
sovi aloittelijan piipuiksi, vaan vaativat jonkin verran
kokemusta lyhytvartisemmista piipuista. Tämä koskee niin
polttamista kuin puhdistamistakin, sillä väärin
suoritettuna tekee helposti hallaa piipulleen. On siis
viisainta aloittaa halvoilla peruspiipuilla, niitä
hienompia ja kalliimpia ehtii hankkimaan sitten kun on
jonkin verran jo kokemusta ja tietää piipun olevan se
oma juttu.

Piipunpoltto on selkeästi ylevämpää kuin muu tupruttelu, koska Tolkien poltti piippua, kuten moni hänen hahmoistaankin. Itse en moista lausetta allekirjoittaisi, mutta ymmärrän, jos joku Tolkien-entusiastikko niin ajattelee. Piipunpolton aloittaminen silkan fanittamisen vuoksi on hieman kyseenalaista toimintaa, mutta onhan noita ääri-ilmiöitä tullut todistettua muitakin. Onneksi J.R.R. ei ollut morfinisti tai alkoholisti!

Jälleen viikonloppuna tuli todistettua, että piipun
polttaminen on sosiaalisesti hyväksytympää kuin sätkien
tai valmiiden askitupakkien polttelu. Pääsyy on edelleen
sama kuin ennenkin: Piippu tuoksuu, ei haise. Minä sain
kaikessa rauhassa poltella piippua muiden seurassa, kun
taas ns. normitupakoitsijaa pyydettiin siirtymään hieman
sivummalle.

Piipun puhdistukseen liittyen voisin mainita jotakin
siitä, miten itse toteutan vuosihuollon. Ensinnäkin
varaan paljon aikaa sekä hyvää musiikkia taustalle,
mutta ennenkaikkea välineet ratkaisevat: piippupora
(mieluiten vaihdettavilla porilla, sopii moneen
erikokoiseen pesään), piippulusikka, rasseja, jotakin
kirkasta vähintäin 40% alkoholia ja pehmeä, nukkaamaton
liina sekä mahdollisesti esim. mehiläisvahaa
kiillotusta varten. Ensin perusrassaus varren ja pesän
ollessa erillään, jonka jälkeen lusikalla rapsitaan
helpoimmin irtoava karsta. Välissä pesän tyhjennys ja
sitten varovasti pesä poraten niin, että pesän
reunoille jää noin 0,5-1mm paksuinen karstakerros.
Tämän jälkeen varren ja pesän rassaus alkoholiin
kastetuilla rasseilla. Lopuksi jätetään puhdas rassi
kootun piipun sisään, joka imee ylimääräisen kosteuden
seuraavan vuorokauden aikana. Pesän voi kiillottaa
liinan ja vahan avulla joko heti tai seuraavana päivänä
kun irrottaa rassin. Ja toistetaan kaikkien piippujen
kanssa.

Kuten olen ennen maininnut, piipun poltto on elämäntapa
eikä harrastus, sillä sen verran se vaatii huomiota ja
aktiivisuutta. Ja vaikka olenkin laiska luonne, on
kaksi asiaa, joita en voisi lyödä laimin: Piippuni ja
kirjani.

Aloittelin viikko sitten Petersonin 2010 Special
Reverse -tupakkamassin ja sanottava on, että mainiolta
maistuu. Vaniljaa ja aavistus rusinaa, hitunen
suklaata. Ja kuten sanottu, myös kanssaihmiset pitivät
tuoksusta poltettuna.

En ylistä piipun polttoa, tunnustan terveysriskit enkä
kehota ketään koskaan aloittamaan. Mutta tämä sopii
minulle.

Joo kyllä varmaan piippu saa vähemmän valituksia, kun se on kuitenkin usein hajustettua tupakkaa. Tai ainakin sinulla taitaa olla? Mutta silti se ei kyllä minusta muuta sitä mitenkään muusta tupakoinnista. Siltikin vastuu siitä, että tupakoimattomat voivat pysyä tupakoimattomina, on polttajalla. Kyllä minä valittaisin niin tupakoitsijalle kuin piipunpolttajalle, jos hän tulisi polttamaan niin että ei voi olla raikkaassa ilmassa. Hyvä tupakoitsija ajattelee muita ja valitsee paikkansa oikein Luultavasti tupakoitsijat saavat helpommin pahoja katseita, koska heitä on enemmän (ja enemmän väärissä paikoissa), joten heihin ollaan ja valmiiksi ärrytty. Piipunpoltto on harvinaisempaa ja siksi saa jonkun verran varmasti utelua osakseen.

Onko perussätkän ja piipun haittavaikutuksia muuten vertailtu? Itse en muista lukeneeni aiheesta mitään. Rakenne on kuitenkin erilainen, joten kai palamisessakin on silloin eroa.