Piiputtelu

Nikotiinia on piipputupakassa keskimäärin enemmän kuin savukkeissa. Piipunsavussa on savukkeiden savua suurempia määriä haitallisia kemikaaliyhdisteitä, esimerkiksi fenolia. Piipusta tuleva savu on haitallista myös muille ihmisille polttajan itsensä lisäksi.

Tuollaisen löysin Wikipedian artikkelista Piippu. Tuollaista muistankin kuulleeni. En tiedä minkä verran vesipiipun tupakka ja piipun tupakka eroaa toisistaan, mutta ainakin vesipiipun savu on haitallisempaa verrattuna normaaliin tupakan savuun.
 
Joo, suosin itse maustettuja piipputupakoita, koska
niistä saa enemmän maullisesti irti kuin pelkästä
perusvirginialaisesta. Ja maustetut piipputupakat
myös tuoksuvat poltettuina paremmalta, joten se on
ystävällisempää lähistöä ajatellen.

Varsinkin pitkällä tähtäimellä katsottuna mikään tapa
käyttää tupakkaa (nuuska, puru-, piippu- ja
sätkätupakka) ei ole toista terveellisempi. Asiaa tosin
hankaloittaa erilaiset tutkimustulokset, jotka taas
johtuvat tutkimusten rahoittajien intresseistä. Erään
tutkimuksen mukaan piipun polttajilla imeytyy vähemmän
nikotiinia elimistöön kuin henkeen vetävillä sätkän
polttajilla. Toisen tutkimuksen mukaan määrä on sama
tai jopa suurempi. Oma kokemukseni tukee ensimmäistä,
sillä en ole koukuttunut nikotiiniin, muutoinhan
polttaisin aina ja jatkuvasti, kun taas tosiasiassa
saatan olla jopa viikkoja polttamatta.

Sivullisille eli passiivisille tupakoijille sillä ei
ole mitään merkitystä, polttaako joku piippua, sikaria
vai perussätkää, se on aina yhtä vaarallista. Ja Mic
on täysin oikeassa siinä, että tupakoijan kuin
tupakoijan pitäisi aina huomioida ympäristönsä. Itse
jaksoin melkoisen monta vuotta kysyä aina seurassa,
että häiritseekö jos sytytän piipullisen. Ja edelleen
kysyn sitä, tosin hieman tilanteesta riippuen, vaikka
niin ei tietenkään saisi olla. Piippu vain on aivan
liian helppo kaivaa esiin esimerkiksi nuotiolla
ja täytellä sekä sytyttää, savun äärellähän sitä
siinäkin ollaan.

Terveellistä ja vaaratonta savua ei ole olemassakaan,
tuli se sitten nuotiosta, sätkästä tai piipusta eikä
kenenkään pitäisi aloittaa. Mutta älkää te terveyden
perikuvat ja (yltiö)terveellisten elämäntapojen
kannattajat puuttuko liiaksi meidän polttajien elämään.
Minä ainakin koitan kunnioittaa jokaisen omaa valintaa
ja pääosin pyrin välttämään muiden terveyden
vaarantamista piippua poltellessani. Meidät on jo nyt
ajettu ahtaalle uudistetun tupakkalain muodossa, mikä
tietenkin polttamattomien kannalta on hyvä. Mutta ne
meistä, joille polttaminen (ja puhun nyt siis
nimenomaan piipun polttamisesta) on paljon muutakin
kuin vain savun juomista (kuten ensimmäiset
eurooppalaiset asiaa kuvasivat nähtyään intiaanien
polttavan) nikotiinin saamiseksi. En ikinä kykene
täysin selittämään mitä piippu kaikkinensa minulle
merkitsee, mutta jos joku joskus saa edes aavistuksen
siitä, mitä koen istuessani piipullisella joko hyvässä
keskusteluseurassa tahi yksikseni sopusoinnussa
maailman kanssa, saattaa ehkä oppia ymmärtämään
minuakin hitusen syvemmin.

//Edit: Viimeinen kappale ei ole kohdistettu kehenkään
henkilökohtaisesti vaan kohdistettu kaikille Teille,
jotka tuomitsette jyrkästi tupakoinnin kaikissa
muodoissa.
 
Luulisi että piippua poltettaessa savu olisi suuhun ja keuhkoihin tullessa ehtinyt jäähtyä hiukan, mikä voisi vähentää elimistöön kohdistuvaa ärsytystä savukkeidenpolttoon verrattuna. Piipunpolttaja ei myöskään vedä sisäänsä palavan paperin savua. En tiedä onko näillä eroilla mitään terveydellistä merkitystä.

On tavallaan hassua että tupakointiin suhtaudutaan paljon kielteisemmin kuin alkoholinkäyttöön, vaikka alkoholi aiheuttaa yhteiskunnalle pahempia haittoja ja kustannuksia. Asenteiden jyrkentymiseen on ehkä vaikuttanut se, että on paljon vähemmän kohtuu- ja satunnaistupakoijia kuin alkoholin kohtuu- ja satunnaiskäyttäjiä?
 
Telimektar sanoi:
Luulisi että piippua poltettaessa savu olisi suuhun ja keuhkoihin tullessa ehtinyt jäähtyä hiukan, mikä voisi vähentää elimistöön kohdistuvaa ärsytystä savukkeidenpolttoon verrattuna.
Oikeastaanhan ymmärtääkseni piipunsavua ei edes ole tarkoitus vetää keuhkoihin vaan kierrättää suussa sen verran että saa maun kun taas tupakkaa vedetään kai ihan tarkoituksella henkeen?
 
Luulin, että vain sikarinpolttajat vetävät savua pelkästään suuhun saakka. Sieltäkin nikotiinia imeytyy verenkiertoon vallan riittävästi. Yhden kokeneen tupakoitsijan olen nähnyt kiskovan sikarista(ni) henkisauhuja. Sikarin savu kuulemma on emäksistä ja keuhkojen ympäristö puolestaan on hapan. Yhteentörmäys ei tunnu hyvältä.

Jossain konkarimiitissä haluaisin, tarpeellisten suojaustoimenpiteiden jälkeen, imaista savut Incan piipusta.
 
Sikarin ja piipun polttajilla on todellakin yhteistä se,
ettei savua vedetä henkeen. Tosin tästäkin on olemassa
poikkeusyksilöitä, mutta itse en niihin kuulu.

Ainakin perustupakassa maistuu paperi, josta en pidä
pätkän vertaa. Se on yksi syy miksi suosin piippua.

Pagba: Uskoisin tuon onnistuvan.
 
Pakko kai tulla näin useamman vuoden jälkeen tänne tuomaan lisää sanottavaa omasta piipustelusta. Edellisen kommentin aikaan tuli poltettua piippua hyvinkin harvoin ja se jäikin tuon kommentoinnin jälkeen aika pian kokonaan kun ei vain tuntunut että olisin valmis piippu/savuttelu hommiin ylipäänsä.

Mutta nyt reilu vuosisitten sain jälleen piipun ja siihen edellisen polttelun muistin syövereistä perus kioskipiipputupakkaa Amphoraa ja pikku hiljaa taas aloittelin piipustelua. Alkuunsa polttelin about kerran pari kuukaudessa, mutta melko väkinäistä se alkuunsa tuntu olevan. Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin polttelua läpi talven ja tänä kesänä ostin toisen ja kolmannenkin piipun. Muutamaa erillaista piipputupakkaa tuli koiteltua siinä talven ja kesän aikana ja ei oikein osannu niistä paljoa sanoa, vähän jotain eroavaisuuksia tosin maussa ja hajussa.

Nyt loppukesästä valkeni piipustelun syvempi maailma kun sain lahjaksi Savinellin Churchwarden Brownblast piipun (elikkäs sellaisen pitkävartisen piipun jollaista on himoinnut aina Sormusten Herra leffoista lähtien, tosin ei niitä samallaisia 'lehva' piippuja, ihan vain pitkävartista). Onhan se hieno kapistus ja se pakottaa rauhoittumaan piipunpolttoon kun sitä ei voi nuinvain roikottaa suupielessä kun touhuilee pihahommia. Siitähän alkoi sitten kova piipustelun, piippujen ja piippukessujen (tykkään käyttää kessu nimitystä tupakan sijasta) tutkiskelu ja näitä tietoja ahmien on jatkunut harrastus piippujen parissa. Nyt hyllystä (tein itselleni ihan piippuhyllyn) löytyy 7 piippua ja kuutta eri piippukessua, pari kirjaa ja piipunhuolto välineitä. Ja innostus ei tunnu laantuvan, vaan nälkä kasvaa syödessä. Nykyään poltto tahti on 3-4 piipullista viikossa, välistä harvemmin, välistä tiheämmin. Ja kovasti koitan nykyään nautiskella polttelusta, että touhutessa piipustelu ei nykyään oikein tahdo maistuakkaan. Eritoten tuon churchwardenin (aika sopivasti tuo piippu on nimetty kun nykyään suntion hommia kirkolla teen :D ) kanssa ruukaan ottaa reilusti aikaa, hyvää piippukessua ja hyvää renoutumisajanvietettä ja antaumuksella sitä poltella.

Onhan tämä mahdollisesti itsensä myrkyttämistä jossain määrin, mutta voin kyllä sanoa että enemmän olen koukuttunut itse piipustelu touhusta ja nautiskelusta kuin siitä ilmeisesti tulevasta nikotiinista (jota en kyllä osaa sieltä mitenkään eritellä, saati mitään oireita sen riipputtavuudesta sanoa). Ja onhan nuo kauniita käyttöesineitä jokainen, jokaisella oma käyttöhetkensä (mielijohteen ja tekemisen määrän mukaan) ja mitä mainiointa touhua arjen hösellyksen katkaisijana.
 
Mun täytyy sanoa että mua kiinnostaa ihan hirveästi piiputtelu vaikken ole eläissäni tupakoinut! Sama koskee muuten sikarinpolttoa. Pakko varmaan päästä joskus kokeilemaan vaikkei siitä mitään harrastusta tulisikaan. Kun olin pieni niin isäni poltti usein piippua ja/tai pikkusikareita (ja silloin tavattiin vielä polttaa sisätiloissa) ja mun mielestäni se tuoksui tosi hyvältä. Kun luin hobiteista ensimmäisiä kertoja niin en pitänyt kessun polttamista mitenkään ällönä (kuten tupakanpolttoa) vaan miellyttävänä tapahtumana.

Vesipiipusta olen joskus polttanut jotain omenanmakuista juttua ja se oli mukavaa (eikä sisältänyt kiellettyjä aineita), mutta sehän ei kuulu lainkaan tähän.
 
Kyllä piiputtelu on nykyään jos ihan ei nyt jokapäiväistä välttämättä mutta hyvinkin arkipäiväinen toimenpide kun haluaa istahtaa ja rentoutua pihalla työpäivän jälistä. Piippuja on 26 kappaletta ja kessujaki jos vaikka minkä sorttista. Ja vaikka aiemmin tuli hommattua tuo pitkävartinen churchwarden piippu niin kyllä jäi vielä kutkuttamaan josko sais joskus hommattua enempi kontutyylisemmän piipun. Ja tänään se sitten saapui Kontukessujen kera. Ensimmäisen kevyen pesällisen jo tupruttelin ja on varsin mainio peli. Ja nätti ku mahoton.
Auenland.jpg
 
Kovasti kiinnostavaa luettavaahan tämä ketju oli, mitä mahtaa konnun piiputtelijoille kuulua nykyään? Onko harrastus edennyt, pysynyt ennallaan vai peräti loppunut?
 
Eipä ole piiputtelu loppunut ainakaan minulla. Piippuja on varmasti jo yli 30 kpl, kun vähintäänkin joka joulu on tullut piippu lahjaksi, ja synttärilahjaksikin silloin tällöin. Pohjoiseen muutettuani piipputupakan saanti on vaikeutunut, muutamia kioskikessuja löytyy lähimarketeista, mutta parempia pitäis hakea Oulusta asti.

Piiputtelu tahti on vaihtelevaa, eritoten talvella pakkasilla ei tule juurikaan polteltua pitkiinkään aikoihin, mutta heti kun lumityökelit iskee niin kylläpä tuo suupielessä roikuskelee. Kesällä sitten senkin edestä tulee tupruteltua.

Nyt on vain harmillisesti yksi piippuharrastukseni osa-alueista kadonnut, kun Sikaritalon foorumi pari vuotta sitten loppui sen vanhanaikaisen koodistonsa vuoksi eikä siihen ole löytynyt tekiää joka muuttaisi nykynormien mukaiseksi. Sieltä sai todella paljon ja monipuolisesti tietoa piippuharrastuksesta ja hyviä keskusteluita niiden tiimoilta. Ja kyllä sitä kautta on myös jäänyt ikävä hyviä keskustelijoitakin.
 
Last edited:
Tähän noin 11 vuotta sitten vallinneeseen keskusteluun onko piipunpoltto hienompaa kuin tupakanpoltto haluan vielä sanoa oman mielipiteeni: en e-läis-sä-ni koskisi tupakkaan, piippuun taikka sikariin terveysriskien takia, mutta onhan se mainittava - polttihan Muumipappakin piippua. Ja eikös de ainakin 1900-luvun alkupuolella ollut jonkinlainen hienojen herrojen tapa? Enkä muista, mutta varmaan(kin?) Narniassa poltettiin piippua. Ja btw, minkälainen vaikutelma olisi tullut Gandalfista jos tämä olisi perus tupakkaa polttanut?
 
Minä olen kokeillut tupakkaa ja olen joskus kokeillut piippua (omistankin yhden piipun, mutta se on jo vuosia lojunnut hyllyssä käyttämättömänä). Kumpaakaan en alkanut koskaan aktiivisesti harrastaa (mistä olen iloinen, koska en halua savustaa keuhkojani ja jäädä nikotiinikoukkuun).
Tavallisen tupakan poltto haisee niin pahalta, että en siedä oikein tavallisen tupakan savua missään muodossa, edes tupakoitsijan vaatteissa. Perus tupakka tuoksuu hyvältä vain ennen sytyttämistä. Muistaakseni siinä on vähän teemäinen tuoksu.

Piipputupakan savu tuoksuu pieninä annoksina hyvältä, mutta en tahtoisi sitä suoraan kasvoilleni. Minulla se myös liittyy joihinkin hyviin hetkiin. Pitkiin myöhäisillan keskusteluihin parvekkeella, kotipihassa tai Dublinin pubin terassilla. Se liittyy kiireettömyyteen. En tiedä onko edes mahdollista polttaa piippua hätäisesti. Ehkä joku piiputteleva osaisi kertoa minulle voiko sitä edes tehdä kiireessä.

Luulen ymmärtäväni jollain tavalla ainakin osasia siitä mitä Inca tuolla aikaisemmin on puhunut piipun poltosta ja siitä miten se on paljon muutakin kuin savun vetäminen henkeen. Piippu on esineenä kaunis, sen sytyttäminen vaatii keskittymistä ja vähän harjoittelua ja sen palamisen ylläpito myös. Tutun oman piipun tuntu kädessä voi jo viestittää aivoille, että kohta rentoudutaan ja rentoutuminen alkaa jo piipun kaivamisesta esille. Piipun täyttäminen ja sytyttäminen voi olla pienoisversio puusaunan lämmityksestä. Tietyt rituaalit jo valmistavat kehoa johonkin miellyttävään. Se vie ajatuksia pois stressaavista asioista kun kiinnittää huomion pieniin vaiheisiin, joita sytyttämiseen ja polttamiseen liittyy. Itse polttaminen tuo käsille oheistekemistä keskustelun tai istumisen lomassa, mikä voi auttaa keskittymään taikka nollaamaan ajatuksia aina tarpeen mukaan. Se on myös tietynlainen statussymboli. Piippu voi korostaa tietynlaista tyyliä siinä missä aurinkolasit tai kravattikin (toki vähän eri asia, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan). Sillä viestitään myös ympäristölle jotain itsestään kun valitaankin piippu tupakan sijaan.
 
Lopetin savukkeiden polton ja nykyään poltan silloin tällöin piippua.
Mikäpä olisi mukavampaa kuin stressaavan päivän jälkeen istuskella luonnon rauhassa piippua poltellen ja mietiskellen?
Ja liittyyhän tähän toki myös Taru Sormusten Herrasta -fanitus. Olen hobittien tapaan alkanut arvostamaan yksinkertaista elämää sekä elämän pieniä iloja.

Nyt pitää tietysti mainita että piipunpolttoon liittyy terveysriskinsä, mutta huomattavasti pienemmät kuin päivittäisessä tupakoinnissa. Uskon että piipun poltosta voi olla jopa hyötyä terveydelle, henkinen hyvinvointi on nimittäin erittäin tärkeää sekä on myös yhteydessä fyysiseen terveyteen.
 
...
ja siitä miten se on paljon muutakin kuin savun vetäminen henkeen.

Pakko sen verran mainita että piipun savuahan ei nimenomaan vedetä henkeen mikä ei taas kuormita keuhkoja niinkään. Tosin varmaan näitä keuhkoon vetäjiä piippupuoleltakin löytyy.

Itellä piipustelu näin kesäaikaan aina lisääntyy kun ulkona touhuilee. Ja esim. juuri tänään nautiskelin oikein mukavan kolmevarttisen piipun ja kahvikupin kanssa pihakeinussa keinuskellen ilman mitään kiirettä mihinkään.

Ja sain kasvihuoneenkin vihdoin valmiiksi jossa minulla parikymmentä virginialistupakan vartta kasvamassa, pieni sato niistä näyttäis tulevan. Muutamassa on kukat tulossa, joten ensikesän siemenet taidan niistä hyvinkin saada. Vielä pitäisi opetella jokin kätevä konsti niitä valmiita lehtiä prosessoimaan että sais mahdollisimman hyvääkin siitä tehtyä. Tähän astiset yritelmät on ollu vielä vähän erikoisen makuisia.
 

Liitetiedostot

  • IMG_20210809_155347__01.jpg
    IMG_20210809_155347__01.jpg
    1,6 MB · Katseluja: 3
Ylös