Pikkujoulumiitti Hämeenkoskella 15.-17.11.2013

Harmin paikka. Muista, ettei hän tehnyt sitä ilkeyttään tai tahallaan. Voi kuulostaa tarpeettomalta muistutukselta, mutta usein saattaa olla hiukkasen nyrpeänä ilman järkevää syytä toisen mielipahaksi. Lasten etu aina ensin.

Muoks. Aioin vähän jeesustella lisää lauantaina ja osallistua kerääjänä SPR:n kampanjaan taifuunien uhrien auttamiseksi, mutta Hämeenkosken väki oli kerännyt jo keskiviikkona ja Lahdessa taas ei järjestetä lipaskeräystä lauantaina. Pitäisi mennä Heinolaan asti keräämään, joten tämä sota jää väliin. Olisi niin kiva antaa paljon toisten rahaa keräykseen.
 
Pagba, totta melkorissa muistan. Ainoa, jota tästä voisi edes jotenkin kierosti ajatellen syyttää, on lastentautien poliklinikka, joka määräsi oskillometrian ja sitä edeltävän kuukauden lääketauon juuri marraskuulle "vaikka onhan se vähän huono vuodenaika infektioastmaatikon olla ilman lääkkeitä kun on kaikenlaista virustautia liikkeellä". Mutta eihän meidän olisi ollut siihen pakko suostua. Pichulla vain tuntui menevän niin hienosti, että kuvittelimme mukelon kyllä selviävän ilman jatkuvaa lääkitystä kuukauden verran - ja ehkä siitä eteenpäinkin, jos oskillometrian tulos olisi hyvä.

No, kuten osaston lastenlääkäri eilen totesi, "ei tässä taideta mitään oskillometriaa tarvita osoittamaan, että lääkityksen jatkaminen on aiheellista".
 
Phoh, kaikenlaisia lääkäreitä. Tämä voi mennä pahasti pieleen, mutta menköön, jos on mennäkseen. Olisi ehdottanut sitä rauhallisempaan vuodenaikaan. Ihmisillä on tapana mennä mukaan lääkärien ehdotuksiin heidän arvostelukykyynsä luottaen. Välillä luottavaisuus kostautuu.

Lähestyn miitti miitiltä kirkon raunioita. Kevättalvella jouduin kääntymään alkumatkasta takaisin kipujen vuoksi. Tällä kerralla lähdin myöhässä matkaan ja yhytin paluumatkalla olevan porukan, jonka seuraan lyöttäydyin. Siksi matkaan lähdinkin: päämäärän saavuttamisen sijaan oli tärkeämpää itse käveleminen. Niskani vihoitteli eilen, mutta selvisin 5-11 unista yllättävän hyväkuntoisella niskalla. Ajattelin kohentaa sen kuntoa entisestään kävelemisellä.

Jäin viimeiseksi Roborallysessiossa, mikä taitaa olla kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Kivan kaoottinen peli silti. Ensi yönä petraan jos pystyn, mutten anna hampaat irvessä yrittämisen pilata peli-iloani.

Miitti jatkuu ja kohta alkaa seuran kokous. Parempi tunti kokouksen seuraamista kuin kokonaan ilman unta.
 
Oskillometriasta ja sitä edeltävästä lääketauosta sovittaessa lääkäri kyllä sanoi, että jos alkaa näyttää siltä, että lapsi tarvitsee lääkkeensä, niin oskillometriakuviot voidaan rakennella uudelleen (se vaatii omat sumplimisensa, kun Pichu on virallisesti potilaana vantaalaisessa sairaalassa joka ei testiä jostain syystä voi suorittaa, joten oskillometria tehdään Espoossa, ja espoolaissairaalan jono on pitkä). Harmi vain, etteivät Pichun oireet kauheasti varoitelleet, vaan tilanne kehittyi päiväkodista kotiutumisen ja aamukolmen välillä kovasta yskästä sairaalahoitoa vaativaksi astmakohtaukseksi, vaikka lopetimme lääketauon omin lupinemme jo illalla ja hengitytimme babyhalerilla sekä avaavaa että hoitavaa lääkettä.

Jos olisin uskonnollista tyyppiä, rukoilisin tai uhraisin nyt jollekin henkiolennolle siinä toivossa, että se järjestäisi minulle varman pääsyn vuosijuhlamiittiin ;)
 
Vuosijuhlamiitin aikaan vaimollani on viikonlopputöitä, joten minä jään silloin kotiin hoitamaan lapsia. Jas suunnitteli kevätmiitin ajankohdaksi kokouksessa maalis-huhtikuun vaihdetta hiihtolomien jälkeen. Se pidettäisiin täällä, koska tämä on aivan loistava pikkumiittipaikka.

Kävelyllä koin semisti hengellisen elämyksen, kun taputtelin valtavaa kivenjärkälettä tienposkessa. Tiesin, että nykyisessä muodossaan se on huisin paljon minua vanhempi, mutta atomitasolla me olemme ihan yhtä vanhoja; meidän molempien atomit ovat lähtöisin tähtimiiluista. Me olemme kaikki yhtä ilman erityistä hengellistä ponnistelua tai sopimusten tekemistä. Eräänlaista automaattista hengellisyyttä siis.
 
Pagba sanoi:
Kävelyllä koin semisti hengellisen elämyksen, kun taputtelin valtavaa kivenjärkälettä tienposkessa.
Click to expand...
Isojen kivien tai puiden koskettaminen on muuten jollakin tavalla sykähdyttävä kokemus ilman noin monimutkaisia ajatuskuvioitakin.
Olen iloinen että miittipaikat tuntuvat jollain tasolla taas pitkästä aikaa vakiintuvan. Ja onneksi/toivottavasti seuraavalla kerralla on jo lunta. Ei tekisi enää mieli ajella niiden tielle ripoteltujen laakerikuulien päällä. Irtosora tiellä on melkein yhtä paha kuin peilijää.
 
No kehveli Pagba. Minä kun olin vähän toiveikas, että vuosijuhlamiitissäkin olisi mahdollisuus viettää öitä Roborallya pelaten ;)

Minä tykkään muuten laittaa käteni esim. keskiaikaisten kirkkojen seinäkiviä vasten, pidellä kampakeraamisia ruukunpaloja jne. Se on eräänlainen henkinen silta menneisiin sukupolviin, joiden kädet ovat kosketelleet samoja esineitä satoja tai tuhansia vuosia sitten. Vaikka samaa tähtipölyä kaikki olemmekin, vähän tuoreemmalla inhimillisellä yhteydellä on kuitenkin ihan oma hohtonsa.
 
No nyt on miitti ohi. En asu turhan kaukana miittipaikalta ja Shetai ystävällisesti kuskasi minut kotiovelleni saakka. Eipä tarvinnut roudata bofferiparia pitkin kaupunkia.

Ennen vanhaan oltiin tyytyväisiä miittipaikkoihin, joissa piti nukkua makuualustoilla salien lattioilla. Nyt on kermapeffailu vallannut alaa, mutta sellaista se on. Hämeenkosken leirimaja on loistava miittipaikka tässä suhteessa. Kun kolisevat ovet saatiin kuriin, niin mitään merkittävää häiriötekijää ei jäänyt ainakaan tällaiselle myöhään (tai hyvin aikaisin aamulla) nukkumaan korvatulppien kanssa menevälle yksityishuoneelaiselle.

Kiitti miitistä ja treffataan taas!
 
Minä myös kehun Hämeenkoskea miittipaikkana!

Kiitokset teille kaikille ihanille ihmisille ja erityisesti:
* morrisporukallemme (mukaanlukien Rhos ja maskeeraajamme Freyja) sekä
* MICCO:lle!!!, joka pelasti minut järjettömän massiiviselta tilinpäätösohjelma-angstilta!

Jaamaria ja Arkintia erityisesti kaipasin, mutta sitten taas joskus... Niin ja Steel ja Raseena ja Gilan ja Olorin ja... ja... ja...
 
Jeij, eeppinen Miitti (joskin se vielä semisti jatkuu minulla ja Morsolla, juuri vedettiin armoton Crash Team Racing-turnaus) oli!
Ovet eivät tosiaankaan kolisseet, ja perjantain ensimmäisiin nukkujoihin kuuluneena en herännyt myöskään ihmisten ääneen
tai muuhunkaan. Sama homma viime yönä, hienosti sain nukuttua. Arvostan kovasti.
Muutenkin tuo on miittipaikkana kiva.

Kiitos Jasille ruokapummimisesta, SaakelinHarknessille yhteisruokailun järkkäämisestä, Estelwenille omnom piirakasta
ja teineille armottomasta byhättelystä (ja Sirkulle jalka-aktiviteeteista :p)

Toivottavasti ensi miittiin pääsevät eeppisesti kaikki, jotka sinne haluavat.
 
Kiitos paljon kaikille! Paikka on edelleen erittäin toimiva, vaikka järvi ei olekaan kovin jalkapohjaystävällinen.

Erityinen kiitos yhteislaulajille, vielä kun saadaan joku Disney-nuotti/laulukirja niin tulen kuolemaan onnesta.

P.S. Rhosgobellan ystäväkirja oli mahtava!
 
Kiitokset taasen kaikille :)

Miekin olisin halunnut nähdä Jaamarin ja Isilmírën, ehkä ensimiitissä sitten.

Laulaminen oli kivaa pitkästä aikaa, pitänee siirtää sanoja paperimuotoon enempi.. ja muistaa laittaa Konnun pändiä tikulle, jotta sitäkin voisi kuunnella. Laitoin dropboksiini nuo sanat ja lisään sinne myös laulut, kysykää irkissä/skypessä/yksärillä/tms jos haluatte linkin.

Ystäväkirjassa oli vaikeita kysymyksiä. Keskittyminen ei riittänyt lautanauhan kanssa (olisin pelannut mieluummin) ja huomasin pujottaneeni osan laudoista väärin. Puran ja korjaan tilanteen nyt kotona. Sainpahan ainakin loimet aikaiseksi. Pitänee fiksata noita uusia lautojani vielä, kovin takertuvaiset ovat.

Paikasta ei miullakaan valittamista. Onnistuin aamuun asti valvomisen takia nukkumaan ohi kävelyretkestä, mutta ehkä oli hyvä nukkua jossain välissä. Saunaan en tälläkertaa kerinnyt, ensikerralla olisi hyvä muistaa. Taidan suunnata suihkuun kohta puoliin...
 
Kiitokset kaikille kivasta miitistä! Oli tällä kertaa jotenkin aivan erityisen mukavaa. :)

Lauleskelu oli kivaa, erityiskiitos siihen osallistuneille ja Atheonille kitaransoitosta. Pitäisi tehdä tämmöistä useammin.

Miittipaikka oli jälleen erinomainen, toivottavasti jatketaan tuolla miittaamista.
 
Kiitos mukavasta miitistä! Oli kiva taas leikkiä keittiömestaria ja homma sujui kyllä tosi nätisti. Vaikka rumpu oli matkassa, se saa odottaa seuraavaan kertaan. Ensimmäistä kertaa ikinä pelasin miitissä jotain pelikonsolia tms - kiitokset siitä tarjonnasta Merrille ja eritoten Saladinille, joka sieti pitkäpinnaisesti lähes ensikertalaisen nyyppäilyä pleikan ohjaimen käsittelyssäni. Oli verrattoman mukava nähdä kaikkia, joskin minusta tuntuu, että Cirdanin kanssa ollaan nyt nähty toisiamme ihan kylliksi... :D
Paikan suhteen ei ole oikeastaan mitään valitettavaa, päin vastoin. Nukkumapuoli on vähän laitosmainen, eikä siellä voi järjestää mitään late nite-kuvioita häiritsemättä muita. Tämä kuitenkin on lähestulkoon väkisellä jonkin negan kaivamista, joten jätettäköön se huomiotta.

Kertakaikkisen harmillista, että tuli viime hetken perumisia ja Jaamar kävi näkymättömyysviittaan kääriytyneenä. Mutta ei makeaa mahan täydeltä, I guess. Ja uskoisinpa, että it's official: Konkarimiitti toukokuussa! \o/
 
Minullakin oli taas kivaa! Paikka on hyvä ja itsekkäästi ajateltuna myös mukavan lähellä. Kiitos hyvästä seurasta, laulamisesta (ja säestyksestä) ja pelaamisesta, ja vuoden ensimmäisistä joulutortuista. Oli myös hienoa katsoa pitkästä aikaa kummallista elokuvaa keskellä yötä. Kiitos paljon myös matkaseurasta ja kyydistä kotiovelle asti!
 
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!

Kiitos Morrisporukalle, kirkkoretkikunnalle, roboralleylijoille (Vähän jäi koukku suunpieleen. Pelattiinko sitä muuten vielä viimeisenä yönä sen jälkeen kun lähdin goisimaan?), matkaseuralle, yksin olisi tylsää ajaa, ja kaikille kaikesta.

Onhan se kivaa, jos joku tykkää kun jammaillaan (ja loput edes jollain tavalla sietää sitä).

Saa nähdä milloin pääsen taas seuraavan kerran. Toivottavasti ei mene seuraavaan pikkujoulumiittiin asti, mikä on muodostunut ikävästi tavaksi tämän minun pitkänpitkän miittihistoriani aikana.
 
Joo, olipahan varsin mukava reissu. Alkaa nämä miittihommat taas vuoden harjoittelun jälkeen toimia tällaiselta paluumuuttajaltakin, pitänee kirjata jo tuo vuosijuhlamiittikin kalenteriin. (Konkarimiittiä odotellessa!)

Erityiskiitokset Lathronille hyvistä kyydeistä ja ruokaorganisoinnista, Seuralle hyvin pärisseestä glögistä, ja muulle seuralle hyvästä, no, seurasta. Kunniamaininta piparitoimikunnalle nohevasta epäkaulinnasta ja muuten vain kunniaa uskomattoman viisaalle, kauniille ja oikeudenmukaisesti hallinneelle Suurelle Dalmutille. Ei-kiitos sille henkilölle, joka oli sammuttanut uunin kesken piirakanpaiston aiheuttaen vähän kyseenalaisesti paistuneen piirakan - pahoittelut myös nälkäiselle Aulëlle :D

Hämeenkoskella aiemmin vierailemattomana paikkakin teki oikein positiivisen vaikutuksen, myös sijainniltaan. Pienet makuuhuoneet tuovat ihan kivasti rauhaa aikaisille/myöhäisille nukkujille, mutta kävivät yön aikana melko tunkkaisiksi. Vika lie enemmän nukkujassa (tai glögipöhinöissä), mutta ensimmäisenä yönä nukkumista haittasi myös liika kylmyys ja jälkimmäisenä puolestaan kuumuus.
 
Oli mukava nähdä ihmisiä vaikka vähänlaisesti osallistuin, kun ääneni yllättäen hävisi flunssan myötä. Elävä musa loi kivaa ilmapiiriä, joten sitä voisi olla jatkossakin.

Vuosijuhlaan otan mun pöydän messiin (ellen ole taas kipee), niin pääsee sitten jumeja keränneet kärsimään :D
 
Sehän oli taas ihan hauskaa vaihteeksi, olikin jälleen pitkähkö miittitauko takana. Ennakkoon oli innostus vähän kyseenalaista kun oli kaikenlaista pientä ja isompaa opiskelujuttua stressaamassa alusviikolla ja tulevaisuudessakin, mutta niinhän se miittitunnelma kuitenkin löytyi enkä edes kaivan(n)ut missään vaiheessa läppäriäni laukusta. Mikä oli sikäli vähän harmillista, että olisi tuon puolenyön dediksellä olleen tehtävän voinut vähän paremmin hoitaa, jos siihen olisi miitin aikana jo edes vähän perehtynyt... mutta kai se läpi kelpuutettaneen näin parissa tunnissa illalla väännettynäkin.

Kiitoksia, anteeksi ja niin edelleen.
 
Atheon: peliä ei ollut sunnuntain vastaisena yönä. Kolmen aikaan tuumin, että olisi kiva herätä yhdeksän aikoihin tiskaamaan ja siivoamaan ja nukkua sitä ennen ylelliset kuusi tuntia. Yksi robopeli kestää useita tunteja, joten asetelma ei näyttänyt hyvältä. Menin sitten nukkumaan. Pikkumiittien aikatauluttomuus teettää sellaista. Menin myöhään illalla saunaan (en halunnut jättää sitä väliin, koska saunominen on minusta paras yhdessäolon muoto niidenkin kanssa, jotka eivät Roborallysta piittaa) ja kun tuli hyvä pelisauma, niin moni potentiaalinen pelaaja pelasi toista peliä. Laitoin sitten Erik Viikinkisoturin pyörimään ja katsoin sen loppuun eli kolmeen asti.

No, tulee muita miittejä ja Roborally-sessioita.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös