Pikkukysymyksiä, jotka eivät omaa topiikkiaan kaipaa

  • Keskustelun aloittaja Halfaery
  • Aloitettu
niin kuinka kauvan se lembas lupasi pitää nälän loitolla?
ja kun tehdään täs pientä haastatteluu muutenkin niin onko muumi-pappa fantasia-hahmo????????????????????????
 
Ne haltiat, jotka toivat Lothlórienista lähtöä tekevälle Sormuksen saattueelle lembasia, sanoivat että "yksi kakku pitää matkalaisen pystyssä pitkän päivätyön ajan, jopa Minas Tirithin pitkän ihmismiehen" (TSH I/2.8. Jäähyväiset Lothlórienille, s. 386 [vuoden 2007 yksiosainen laitos, myös seuraavissa viitteissä]). Lembas oli siis äärimmäisen ravitsevaa, sillä kuvauksen (s. 385) mukaan ne olivat "hyvin ohuita kakkuja", vaikka emme tiedä, miten leveitä ne olivat.

Frodo ja Sam tallustivat Mordorissa eteenpäin pelkän lembasin voimalla ehkä 17.3. lähtien. Edellisenä päivänä Sam oli sanonut, että ruoka "loppuu ensi kerralla, sitten on jäljellä enää haltioiden matkaleipää" (TSH III/6.2. Varjojen maa, s. 957). Heidän kulkiessaan Barad-dûrin tiellä (22.3.) lembasin merkitystä kuvaillaan näin: "Lembasissa oli voimaa jota ilman he olisivat aikaa sitten paneutunet maahan kuolemaan. Näläntunnetta se ei tyydyttänyt -- -- Mutta tämä haltioiden matkaleivän vaikutus kasvoi sitä mukaa kuin vaeltajat siirtyivät pelkästään sen varaan. Se ruokki tahtoa ja antoi kestävyyttä ja voimaa hallita jänteiätä ja rajoja yli kuolevaisten kykyjen (TSH III/6.3. Tuomiovuori, s. 966).

Eli lembasin todellinen voima tuli näkyviin vasta sitten, kun siitä tuli yksinomainen ravinnonlähde.

Mitä tulee Muumipappaan, mietin vain, mitä eroa on fantasiahahmolla ja satuhahmolla... Sitä voitaisiin miettiä ehkä jossakin yleisemmässä keskustelussa, kun ei kuulu tänne Tolkien-juttuihin.
 
Tom oli, on ja on vastakin suuri arvoitus. Ja niin taisi olla Tolkienille itselleenkin. Hän ei ilmeisesti halunnutkaan vastata Frodon Tomille esittämään kysymykseen (Kuka sinä olet?) kovin tarkasti.

Mutta sehän ei estä pohtimasta kysymystä. Täällä Käärmeessäkin on Jasdrilin edellä linkittämän keskustelun lisäksi pohdiskeltu Tom-kysymystä sivukaupalla myös keskustelussa Tom Bombadilistä. Sivuja voisi toki kaikin mokomin kertyä lisääkin.
 
Westroninkielisiä nimiä tunnetaan kaiken kaikkiaan hyvin vähän, koska Tolkien "käänsi" ne englanniksi, kuten hän sanoo Tarun Sormusten herrasta liitteessä F. Joissakin selityksissään hän esittää muutamia, lähinnä hobittien alkuperäisiä westroninkielisiä nimiä, mutta esimerkiksi nimen Aragorn (siis sindaria, merkitys "kunnioitettu kuningas", engl. revered king) westroninkielistä muotoa ei tietääkseni tunneta lainkaan.

Toisaalta tiedetään ainakin, että aran oli 'kuningas' myös westroniksi (ks. Kontuwikin artikkeli Westron: Westronin/hobittikielen sanasto, siinä myös tunnettuja erisnimiä) eli kyseessä oli suora laina sindarista westroniin. Tiedä sitten, mitä revered on westroniksi -- ehkä joku tietääkin?
 
Last edited:
Tik sanoi:
Westroninkielisiä nimiä tunnetaan kaiken kaikkiaan hyvin vähän, koska Tolkien "käänsi" ne englanniksi, kuten hän sanoo Tarun Sormusten herrasta liitteessä F. Joissakin selityksissään hän esittää muutamia, lähinnä hobittien alkuperäisiä westroninkielisiä nimiä, mutta esimerkiksi nimen Aragorn (siis sindaria, merkitys "kunnioitettu kuningas", engl. revered king) westroninkielistä muotoa ei tietääkseni tunneta lainkaan.

Toisaalta tiedetään ainakin, että aran oli 'kuningas' myös westroniksi (ks. Kontuwikin artikkeli Westron: Westronin/hobittikielen sanasto, siinä myös tunnettuja erisnimiä) eli kyseessä oli suora laina sindarista westroniin. Tiedä sitten, mitä revered on westroniksi -- ehkä joku tietääkin?
Click to expand...
Tosi harmi, että kyseisestä kielestä tiedetään niiin vähän. Olisi ollut kiva opiskella sitä kieltä, kun se kuitenkin on (tai oli, en tiedä) Keski-Maan yleiskieli.
 
Joo, tunnettu sanasto on aika tarkkaan luetteloituna ylempänä linkitetyssä Kontuwikin Westron-artikkelissa ja siinä on myös käännös Helge Fauskangerin Ardalambion-sivuston Westron-artikkelista, joka sisältää niin ikään aika tarkkaan sen mitä kielestä tiedetään.

Joten tietyssä mielessä westronin opiskelu on helppoa: se minkä siitä voi opiskella, on aika nopeasti käyty läpi. Puhumiseen ja kirjoittamiseen tuolla sanastolla ei kuitenkaan hirmu paljon eväitä irtoa, valitettavasti.

Toisaalta Númenorissa puhutun adûnaicin, josta westronkin suurimmaksi osaksi kehittyi, sanastoa ja kielioppia tunnetaan hieman enemmän. Esimerkiksi Thorsten Renk on laatinut adûnaicin kurssin, jonka avulla tästä ihmiskielestä päässee mukavasti jyvälle. Se on niin lähellä westronia kuin toivoa saattaa.

Thorsten Renkin kurssi Ni-bitha Adûnâyê löytyy hänen Parma Tyelpelassiva -sivustoltaan (englanniksi gzip-muodossa ja puolaksi html-muodossa).
 
Heips. Olen tässä jonkin aikaa miettinyt tuota Arwenin luovuttamaa riipusta/korua, jonka hän ainakin elokuvassa Aragornille antoi. Kuitenkaan en vielä ole minkäänlainen Tolkien-asiantuntia, joten haluaisin tietää, onko se Arwenin lahja Aragornille kokonaan Jacksonin (tai muiden elokuvantekijöiden) luomusta? Sillä aina on vähän vaikea tietää, mikä on Tolkienin luomaa ja mikä elokuvantekijöiden.
 
Arwenin Aragornille antama koru (nimeltään Evenstar eli "Iltatähti" Arwenin lisänimen mukaan) on elokuvantekijöiden keksintöä. He eivät vaihtaneet koruja edes kihlautuessaan, vaan ainoastaan antoivat toisilleen lupauksen.

Tarun Sormusten herrasta tekstissä ei siis moista riipusta mainita. Sen sijaan Arwen antoi Frodolle Minas Tirithissä läksiäislahjaksi "rinnaltaan hopeaketjussa riippuvan valkean kiven joka oli kuin tähti", ja johon Frodo turvautui vanhojen haavojen ahdistaessa häntä.
 
Mutta muistanko väärin vai antoiko Galadriel Aragornille jonkun kiven tai riipuksen Arwenilta?
 
Aragorn II Elessar sai Galadrielilta...Elessarin!

Kontuwiki sanoi:
"Elessar siirtyi Galadrielilta hänen tyttärelleen Celebríanille ja Celebríanilta edelleen tämän tyttärelle Arwenille. Kun Sormuksen saattue kulki Kultaisen metsän läpi, Elessar oli jälleen Galadrielin hallussa. Galadriel antoi kiven (ilmeisesti Arwenin pyynnöstä) Aragornille toivon merkiksi. Se oli kiinnitetty hopeaneulaan, joka oli siipensä levittäneen linnun muotoinen.[5] Jalokivi oli ainoa tunnus, jota Aragorn kantoi astuessaan Pelennorin kenttien taistelun jälkeen ensimmäisen kerran Minas Tirithin muurien sisäpuolelle, sillä hän ei katsonut hetken olevan vielä kypsä kuninkuuden vaatimiseen. Kiven vuoksi hän sai kansalta nimen Haltiakivi."
Click to expand...
 
Jaamar sanoi:
Mutta muistanko väärin vai antoiko Galadriel Aragornille jonkun kiven tai riipuksen Arwenilta?
Click to expand...
Tässä aloin tutkimaan, niin Tarussa, kappaleessa ''Jäähyväiset Lorienille'' Caladriel antaa Aragornille ennen Sormuksen saattueen lähtöä Lorienista jonkinlaisen vihreän jalokiven. Kirjassa sanotaan, että se oli suuri, kirkkaanvihreä jalokivi, joka oli kiinnitetty siipensä levittäneen linnun muotoiseksi taottuun hopeaneulaan, kun sitä piteli ilmassa, se kimalteli kuin aurinko keväisten lehtien läpi. Caladriel mainitsee, että se annettiin hänelle, että hän voisi antaa sen Aragornille. Hän myös sanoo, että sen kiven hän oli antanut omalle tyttärelleen Celebrianille, ja hän antoi sen omalle tyttärelleen. (eli Arwenille)
Vaikka kirjassa ei sanotakaan suoraan, tuosta voi päätellä, että kiven antaja oli Arwen. :)

Hei vielä, voiko joku linkata sivuston, jossa myydään Kadonneitten tarujen kirjaa? En itse meinaa löytää mistään, ja olisi kova hinku saada se!
 
Keskeneräisten tarijen kirjaa (jos se oli se mitä tarkoitit?) on useampikin kontulainen metsästänyt ja sen löytäminen taitaa olla hiukan hankalaa näinä päivinä :( Divareita ja kirpputoreja kiertämällä lienee paras mahdollisuus löytää.

Kiitän omasta puolestani Vampirea ja Kuilusäihkettä tutkimustyöstä joka vahvisti muistikuvani oikeaksi.
 
Kadonneitten tarujen kirja on myös olemassa, eli se on The Book of Lost Tales, joka on ilmestynyt englanniksi Christopher Tolkienin toimittamana The History of Middle-earth -sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa (jo 1980-luvulla). Suomenkielinen nimi mainitaan Keskeneräisten tarujen kirjan johdannossa, mutta ainakaan toistaiseksi kirjaa ei ole suomennettu. Eikä ole tiedossa, että oltaisiin suomentamassa. Vaan jos englannin kieli ei ole este, The History of Middle-earth (yhteensä 12 osaa + hakemisto-osa) löytyy helposti kirjakaupoista, ellei hyllystä niin tilaamalla. Ja netistä sen saa vuorenvarmasti sekä koti- että ulkomaisista verkkokaupoista. Eikä hintakaan ole huimaava osaa kohti, pokkareina kun näet saapi.
 
Juu, kävinkin tässä juuri Akateemisessa kirjakaupassa, ja bongasin sieltä juuri sen Book of Last Tales- kirjan. Voi, haluaisin niin lukea sen. Ja mieluiten suomeksi.. Lueskelin juuri Keskeneräisten tarujen kirjaa, ja siinä mainittiin juuri se, että se kertoo Keski-Maan alkuperästä ja synnystä(?) ja se kiinnostaisi. En tiedä, kehtaanko aloittaa englanniksi sitä lukemaan, sillä englannin kielen lukeminen on vaikeaa varsinkin kun siinä tekstissä on paljon vaikeita sanoja, ja uskon, että kuitenkin on muinaisista asioista kyse, vaikeita sanoja esiintyy aika reippaasti.
Juu, olen kyllä ettinyt sitä Keskeneräisten tarujen kirjaa, sitäkään ei meinaa löytää mistään.. :( onneksi kirjasto on olemassa!
 
Keski-maan alkuajoista kertonee parhaiten Silmarillion, jota on saatavilla käsittääkseni suht yleisesti (on näkynyt esim. ABC-markettien pokkarihyllyillä 50 Shadesin ym. seassa). KTK on kokoelma kertomuksia Keski-maasta, jokainen omalla tavallaan keskeneräinen. Tarinat lähinnä tarkentavat Sormusten Herran ja muiden kirjojen tapahtumia, lukuunottamatta kolmea viimeistä kuvaavaa lukua Drúedain, Istari & Palantíri. Varsinaisesta kirjallisesta Keski-maan syntyprosessista ja -historiasta kertoo The History of Middle-earth.
 
Niin, Kadonneitten tarujen kirja kyllä kertoo nimenomaan siinä mielessä Keski-Maan alkuperästä ja synnystä, että se on ensimmäinen tarinakokoelma, jonka Tolkien tästä aiheesta kirjoitti, 1910-luvulla. Mitä tarinoiden sisältöön tulee, siinä on suurin piirtein kaikki se, mitä Silmarillionissakin (maailman synty, haltioiden sota Melkoa vastaan jne.), mutta hieman eri muodossa, sillä jätettyään Kadonneet tarinat viimeistelyä vaille valmiiksi Tolkien aloitti muutaman vuoden kuluttua alusta saman kertomuksen kirjoittamisen. Ja siitä tuli Silmarillion. Sitä hän sitten jatkoi elämänsä loppuun asti mutta sekin jäi kesken ja ilmestyi vasta Tolkienin kuoleman jälkeen Christopher T:n toimittamana.

Kadonneittten tarujen kirja ehkä poikkeaa eniten Silmarillionista siinä, että siihen kuuluu myös kehyskertomus, tarina Eriolista joka matkustaa meidän Eurooppamme rannoilta Yksinäiselle saarelle ja kuulee siellä haltioilta takkatulen ääressä ne kertomukset, joista kirja koostuu. Haltioiden historia on hieman erilainen, nimet ja kielet ynnä henkilöt, joista jotkut Silmarillionista puuttuvat, jotkut eivät vielä ole mukana.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvin kiinnostava teos, joka antaa paljon lisää syvyyttä Silmarillionille.

Niin, ja mitä tulee Christopherin toimittamaan Silmarillioniin, kun lukee The History of Middle-earth -sarjan osat 3-5 ja 10-12, saa paremman kuvan siitä, mitä hän jätti painetusta Silmarillionista pois ja mitä sepitti siihen itse. Osat 6-9 kertovatkin Tarun Sormusten herrasta historiasta ja ovat vähän toinen juttu.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös