Vaan Tolkien halveksi englantilaista työväenluokkaa, ladeja sekä skinheadeja, jotka eivät hänen mukaansa puhuneet kaunista englantia, ja työskentelivät tehtaissa (koska suurmaanomistajat olivat 1700-luvulta pakottaneet pientilalliset muuttamaan maalta kaupunkeihin myymään työvoimaansa).
Duoda duoda (kuten Nikke Pärmillä oli tapana sanoa varsin omituisella ääntämistavallaan), en nyt äkkiseltäni osaisi (vaikka haluaisinkin) perustella väitettä, että Tolkien "halveksi englantiaista työväenluokkaa". (Oliko muuten hänen aikanaan jo keskiluokkaisia ladeja? Ei kissa vieköön! Taustaltaan työväenluokkaisia skinheadeja sentään alkoi ilmestyä katukuvaan hänen vanhuudenpäivinään mutta oliko heitä
Herran kirjoittamisvuosina? Ei kissa vieköön!)
Ensimmäisen maailmansodan taisteluissa Tolkien tunnetusti arvosti miehistöä ja inhosi kopeita upseereita. Onpa hänen suurin sankarinsa Sam Gamgi rakennettu lancashireläisen sotilaspalvelijan varaan. Hänellä ei ollut mitään ylitsepääsemättömiä yläluokkaisia tai edes (oman luokkansa) keskiluokkaisia ennakkoluuloja ja ylemmyydentunteita alempiin yhteiskuntaluokkiin (joo, Englanti oli varsinkin silloin luokkayhteiskunta pareksölääns) kuuluvia kohtaan. Todistakoon joku toisin jos olen väärässä.
Mutta kielen pahoinpitelyä hän kammosi. Tosin heti alkuun täytyy todeta, että (hänen aikansa) nykyenglanti oli kaiken kaikkiaan kaukana hänen henkilökohtaisesta maustaan (Kirjeet, s. 270) ja amerikanenglanti kuulosti hänen korvissaan siltä "kuin englannin kieltä olisi pyyhitty likaisella pesusienellä ja antoi yhdessä amerikkalaisen velttouden kanssa englantilaiselle tarkkailijalle yleisesti ottaen sellaisen (väärän) vaikutelman, että ihminen oli sottainen ja huonosti käyttäytyvä" (Kirjeet, s. 92). Jotakin kertoo myös tämä ote
Herrasta:
Mutta örkit ja peikot puhuivat miten taisivat, rakastamatta sanoja tai asioita; ja todellisuudessa niiden kieli oli paljon alhaisempaa ja iljettävämpää kuin millaiseksi olen sen esittänyt. Tuskin kukaan kaipaa tarkempaa käännöstä, vaikka esikuvien löytäminen ei olekaan vaikeata. Samalla lailla puhuvat örkkimieliset nykyäänkin: tylsästi ja jankuttavasti, inhoten ja vihaten, niin kuin puhuvat ne jotka ovat eläneet hyvästä niin erillään ettei kielikään enää luonnistu – puhumattakaan niistä joiden korvissa vain likainen on kyllin voimakasta. (TSH, liite FII, s. 1172)
Voiko tästä tehdä luokkakysymyksen? Mikään ei viittaa siihen. Enkä usko, että tehtaassa työskentely olisi hänelle ollut syy halveksua ketään. Joka niin väittää, perustelkoon väitteensä. Sitten voin seistä korjattuna. (Tuota sulkumerkkien sisällä olevaa luonnehdintaa industrialismin synkästä pohjavirrasta ei liene tarkoitettu Tolkienin syyksi käyttäytyä huonosti. Eihän?)
Muuten olen sitä mieltä että koska Karthago on jo tuhottu, nyt on kapitalismin vuoro.
Ja mitä tulee cockneyismeihin, en osaa sanoa millaista englantia Jacksonin örkit puhuvat, voi olla että ne ovat hämänneet monia. Toisaalta Barrow Downsin
keskustelupalstalta löysin tällaisen sitaatin Brian Roseburyn kirjasta
Tolkien, a cultural phenomenon (näyttääkö cockneylta? näyttääkö työväenluokkaiselta?):
With the Orcs, whose speech is intended to suggest a closed militaristic culture of hatred & cruelty, Tolkien draws on a number of models. Indeed, there are at least three different dialogue-types for Orcs, corresponding to differences of rank and of tribe.. (None of them, incidentally, is ‘working-class’, except in the minds of critics who - themselves, it seems, unconsciously equating ‘degraded language’ with ‘working-class’ language - have convinced themselves that the Orcs’ malign utterances betray Tolkien’s disdain for ‘mere working people’.) The comparatively cerebral Grishnakh, for example, talks like a melodrama villain, or a public school bully.
Quote:
'My dear tender little fools," hissed Grishnakh, 'everything you have, and everything you know, will be got out of you in due time: everything! You'll wish there was more that you could tell to satisfy the Questioner, indeed you will: quite soon. We shan't hurry the enquiry. Oh dear no! What do you think you've been kept alive for? My dear little fellows, please believe me when I say that it was not out of kindness: that's not even one of Ugluk's faults."
The Uruk-hai, Grishnakh’s rivals, are an arrogant warrior horde, not without a certain esprit de corps, and are given to yelling war cries. (‘Bring out your King! We are the fighting Uruk-hai! We will fetch him from his hole, if he does not come. Bring out your skulking king!’) Lastly, the dialogue between individual Orcs at moments of animosity (which is most of the time) is brutal & squalid in a rather underpowered way.
Quote:
’The Black Pits take that filthy rebel Gorbag!' Shagrat's voice trailed off into a string of foul names and curses. 'I gave him better than I got, but he knifed me, the dung, before I throttled him...’
‘'I'm not going down those stairs again,' growled Snaga, 'be you captain or no. Nar! Keep your hands off your knife, or I'll put an arrow in your guts.
If Tolkien is reduced here to stylised snarls, & bowdlerised suggestions of excremental vituperation, one recognises his difficulty: more overt obscenity & violence would not so much have offended twentieth-century sensibilities as have evoked, incongruously, the world of the twentieth-century crime novel. Most readers, engrossed in the narrative, will absorb this functional, & sufficiently expressive, dialogue without being unduly detained by its artificiality or derivativeness.