No niin, tästä tulee pitkä viesti.
Ensin Pagballe lähetetty hahmokuvaus:
Ereinion on Gondorilainen rappioaatelinen, suku on kotoisin jostakin Ithilienin suunnasta, Varjovuorten reunakukkuloilta, ja kuuluu marginaalisen pieneen joukkoon, joka joko ylpeydestä, kotiseuturakkaudesta tai jostakin synkemmästä syystä ei lähtenyt evakkoon alueelta senkään jälkeen, kun Sauron palasi Mordoriin. Hän ei (yllättäen) ole mikään erityisen sympaattinen hahmo, vaan pikemminkin sen verran paheellinen juippi, että ainakin Konnun kirkassilmäisille hobiteille voisi olla mahdoton tehtävä keksiä sellaista pahetta, johon hän ei olisi syyllistynyt.
Nuorena poikana (joskus viime vuosituhannella) hän erehtyi viekoittelemaan vuoteeseensa naapurin tilanomistajan hemaisevan nuoren vaimon. Tilanomistaja yllätti heidät itse teossa, ja Ereinion päätyi hätäratkaisuna silpaisemaan pään irti mustasukkaiselta aviomieheltä. Paha kyllä hän jätti rouvan henkiin, ja tämä, pelätessään joutuvansa itse syytetyksi, antoi rakastajansa ilmi. Ereinion onnistui pakenemaan, mutta valitettavasti vasta pari Minas Tirithin kaartilaista listittyään. Koska parempiakaan ideoita ei tullut mieleen, hän lähti maanpakoon Umbariin.
Merirosvokaupungissa hän vietti seuraavat kymmenkunta vuotta sekalaisten elostelujen parissa elättäen itsensä erilaisissa väkivallan ammattilaisen töissä. Lopulta hän alkoi kuitenkin kaivata jotakin hiukan kunnianhimoisempaa tointa ja pestautui Mustan Tornin palvelukseen.
Sauron saikin itselleen kyvykkään kätyrin, joka toimi aktiivisena urukien sissipartioiden johtajana Etelä-Ithilienissä. Tosin myös oma lehmä taisi olla ojassa, sillä hän määräsi useampia hävitysretkiä kotitilalleen, joka niinmuodoin lopulta tuli hylätyksi. Sen jälkeen hän teetti siitä oman tukikohtansa, josta levittää kauhua yhä syyvemmälle Gondoriin.
Epäonnekseeen hän kuitenkin onnistui reilut kymmenen vuotta sitten, ollessaan Mordorin hierarkiassa jo melkoisen korkealla, hankkiutumaan Barad-Dûrin epäsuosioon. Mustassa Tornissa pidetyssä ensimmäisessä Gondoriin tehtävää hyökkäystä koskevassa suuressa sotaneuvotteluissa hän ei nmimittäin kyennyt peittämään halveksuntaansa "alempia rotuja" kohtaan, vaan kutsui Haradin kuningasta suoraan "likaiseksi mutakuonoksi". Diplomaatiisen selkkauksen välttääkseen Sauron päätti hankkiutua eroon Ereinionista, mutta tämä pääsi pakoon, tosin vasta tyrmättyään esimiehensä niin perinpohjaisesti, että tämän sittemmin Mustan Tornin komentajaksi nousseen miehen kerrotaan menettäneen muistinsa jopa nimeään myöten.
Jotakin tuntematonta kautta Ereinionin onnistui paeta Mordorista, ja hän päätti (ilmeisestikin parantumattomana romantikkona) etsiä käsiinsä naisen, jonka välityksellä oli kohtaloonsa syöksynyt, ja aloittaa uuden elämän hänen kanssaan jossakin kaukana. Koska hän otaksui parhaaksi tietolähteeksi oman sukunsa, lähti hän jäljittämään näiden vaiheita. Lopulta hän löysikin nämä kaukaa Lefnuin liepeiltä, mutta sai todeta nuoremman veljensä ehtineen hänen edelleen ja naineen hänen elämänsä naisen. Periaatteen miehenä Ereinion tappoi niin veljensä kuin rakastettunsa sekä lapset vielä päälle ja otti mukaan kaiken perheen omaisuuden joka mukaan mahtui.
Helyillä hän ei kuitenkaan elänyt ikuisesti, ja päätti etsiytyä uuden, nousevan mahdin, Rautapihan palvelukseen. Saruman ottikin miehen leipiinsä muutamaa vuotta ennen Sormuksen Sotaa. Tositoimien alkaessa hän päätti lähettää Ereinionin vakoojakseen pohjoiseen, tämä kun voi dúnadanina saada herkkäuskoiset briiläiset pitämään itseään samoojana, jotka kuulemma ovat lähteneet pois alueelta. Ereinion saapui täten Briihin, vajaa viikko sitten. Jos häneltä kysytään, miksi hän oli pari päivää sitten kadoksissa, hän kysyjästä riippuen kertoo olleensa "samoilemassa" pahan valvomiseksi (varmasti valhetta) tai etsimässä bordellia tästä ylisiveellisten tiukkapipojen asuttamasta, niinvalarinkuinmorgothinkinhylkäämästä loukosta (saattaa olla tottakin). Muita hahmoja hän tuskin tuntee, Haltin tai Miccon ehkä; lisäksi kaikki edes siedettävän näköiset haltia- ja ihmisnaiset ovat varmaankin saaneet häneltä erinäisiä vihjailuja lähempään kanssakäymiseen.
(Sarkulta saadun tehtävän saat nivoa rooliin, jos tarpeen, minulla ei ole aavistustakaan, mikä se voisi olla.)
Ja näin ilmiselvän ilkeilyn jälkeen - pahisroolihan sieltä tuli. (Oikeastaan olisin halunnut kyllä tuollaiseksi mahdoton kuolla -hahmoksi, siinä olisi ollut kivaa provosoida.) Ereinion oli vieläpä niin ilkeä, ettei hän ollut tekemässä mitään pahaa silloin, kun hänert napattiin kiinni - pikemminkin päinvastoin, pakenemassa Mordorista.
Pagba sanoi:
Piiskaat säälimättömästi hevostasi pitkin Barad-Dûrista johtavaa tietä. Mahdollisuutesi paeta esimiehesi vihaa ovat vähäiset, muttet suostu nielemään tappiotasi pureksimatta. Hevosesi kuolee kohta käsittelyssäsi, mutta kannustat sen vain suurempaan vauhtiin. Laukkaat mutkan ympäri – ja singahdat päistikkaa hevosesi selästä. Joku on pingottanut köyden tien poikki. Makaat pökerryksissä maassa kun kuulet karkean äänen korvassasi samalla kun sinua sidotaan avuttomaksi: ”Kas, Ereinion. Tiedän erään, joka maksaisi korkean hinnan päästäsi, mutten suuresti rakasta häntä. Minua huvittaa suunnattomasti enemmän alistaa sinunkaltaisesi koreilija kurjan orjan asemaan. Toivottavasti elät tarpeeksi kauan tajutaksesi uuden alhaisen asemasi.” Saat napakan iskun päähäsi ja menetät tajuntasi.
”Se on vain kurja dunkku! Miksei me voida nitistää ja syödä sitä?” Havahdut maaluolasta savuttavan soihdun valosta. Et pysty liikahtamaankaan, vaikket tunne siteitä. Kauhu valtaa mielesi. Eteesi on kyyristynyt pieni örkki repaleisissa vaatteissa. Sen takana soihdun alla häämöttää toinen hahmo. Se puhuu: ”Koska minä sanon niin. Muuta perustetta et tarvitse, snaga.” Pieni örkki vetäytyy äristen kauemmaksi ja alkaa murjottaen kalvaa luuta. Hahmo tulee lähemmäksi. Näet örkkishamaanin nahkaiset vaatteet pääkallokoristeineen. Suusi pakotetaan auki ja kurkkuusi valutetaan jotain polttavaa juomaa. Yrität vastustella, mutta huomaat nieleväsi tahdottomasti. ”Hyvä, dúnadan. Niin sitä pitää. Kohta teet kaiken mitä minä sanon ja muistat vain sen mitä minä tahdon. Aivan kohta.” Juoma-astia tipahtaa saastaiselle lattialle ja örkkishamaanin känsäiset kourat tarttuvat molemmin puolin päätäsi. Vaivut mustaan uneen, joka ei ole unta.
Et oikeastaan muista, miten lopulta pääsit pakoon Mordorista, muttet ehdi murehtia sitä pakottavampien päämäärien vuoksi.
Ensimmäisenä päivänä keksin kaksi harrastettavaa asiaa. A) leikin amatöörisalapoliisia, joka tunnelmaa rauhoittaakseen osoittaa kyseessä olleen itsemurhan. En oikein tiedä, aiheuttiko tämä epäilyksien kasantumista päälleni vaiko niiden hälvenemistä. Mene tiedä. Muistin myös vanhan tutun lukitun oven avauskikan, ja käyttääkseni sitä seuraavana päivänä ryhdyin esittämään musiikkituokiota. Ja löytyihän niitä harpisteja, joiden niskoille vierittää ensimmäinen murha.
B) Pudottelen kissaviittauksia puheeseeni toivoen, että joku pahis ne huomaa. Eipä ollut siitä apua.
Seuraavan aamuna pääsen myös Kiroajaksi
Pagba sanoi:
Kone tilttasi taas. Katselet tympääntyneenä ”The Blue Screen of Death”:ia aavistamatta sen enteellisyyttä. Riisut pikkutakkisi tuolinselkämykselle, koska pomosi ei ole paikalla. Löysäät hieman solmiotasi – löysäisit enemmän, jos tietäisit eläväsi viimeisiä sekuntejasi. Huokaisten kumarrut buuttinappulan puoleen – ja jäykistyt, kun satut vilkaisemaan ikkunasta ulos. Suoraan tornitaloa päin on lentämässä matkustajalentokone, jonka ohjaamossa viisi arabia nauraa hekumallisesti. Ehdit puolittain vetää henkeä karjaisua varten kun kaikki pimenee.
Olet yhdessä Barad-dûrin sivutorneista. Örkkishamaani virnistää sinulle ja sanoo: ”Kaunis näky, vai mitä? En piittaa mistä ajasta tai paikasta se tuli, tärkeintä on, että se teki tehtävänsä. Tuollaisilla viimeisillä kokemuksilla on valtavasti voimaa ja sitä tarvitaan kun otetaan yhteyttä näin kaukaa keskellä kirkasta päivää. Vaaratonta se ei toki ole, ehei sinne päinkään. Pari tällaista viestiä lisää ja tulet hulluksi kokien kaukaisia kuolemia yksi toisensa perään. Se ei ole minun ongelmani vaan sinun, Ereinion-pojuseni.”
Örkkishamaani katsoo ikkunoista ulos nähden majatalon saliin. Se paskiainen on mielessäni, tajuat. Olento ei varmaankaan kuullut ajatustasi, koska jatkaa: ”Kiroajamme on kuollut. Tappajamme murhasivat hänet syistä, joita sinun ei tarvitse tietää. Sinä otat kiroajan tehtävät hoitaaksesi oman pestisi lisäksi. Voimasi eivät kuitenkaan riitä kahden työn täysimittaiseen hoitamiseen, joten jos näkijä tai siunaaja törmää sinuun, heidän yrityksensä kyllä epäonnistuu, mutta he eivät vahingoitu. Tämä on valitettavaa ja se johtuu”, örkkishamaani hakee vaikeita sanoja, ”kvanttitasapainosta. Sinun ei tarvitse tietää, mitä se tarkoittaa – riittää, että itse ymmärrän.” Ja tasan ymmärrät, typerys, ajattelet. ”Vastaavasti sinäkään et vahingoitu jos kirotessasi osut valopatsaaseen, vaikka kirouksesi ei toimikaan. Tämä tasapainojuttu on ihan tyhmää, mutta Suu raivostuu aina kun alan kysellä siitä.” Örkkishamaani tajuaa paljastaneensa liikaa rajoituksistaan ja yrittää peitellä lipsahdustaan rupeamalla häijyksi. ”Sait homman, koska vain sinulla oli vielä turhempi pesti kuin kiroajalla. Näiden kahden homman kanssa jäät vielä kauas shamaanistamme, tappajista puhumattakaan. Älä siis ylpisty, mato.” Örkkishamaanin viimeisen sähähdyksen myötä palaat todellisuuteen. Yksi vieraista on ilmeisesti havainnut poissaolevan olemuksesi, sillä hän katsoo sinua kummeksuen. Hymyilet ja heilutat hieman oudolta tuoksuvaa yrttiteemukiasi. Kummeksunta vaihtuu ymmärtämisen kautta ylenkatseeksi: eteläiset ja heidän rohtonsa! Sinua ei suhtautuminen kiusaa lainkaan. Väheksykööt kunhan eivät epäile.
Toivon vain, että seuraavana yönä en tule tapetuksi, ja niinhän ei käy. Joten kun on ensin selitetty pois Pagban luoma salaovi, lavastetaan Aada. Onnistuu hyvin, ja koska ajattelin, että Pagba on pudotellut yhden hyviksen ja yhden pahiksen samaan rotuun, olisivat kaikki haltiat nyt otollista riistaa. Paha kyllä herätän Tikin epäilykset, eikä minulla ole mitään tietoa muista pahiksista. Elén ottaa minuun jopa yhteyttä lapun välityksellä.
Tik sanoi:
Korkeasti kunnioitettu Valtias Ereinion!
Lähestyn teitä kirjeitse, koska asiani on arkaluontoinen. Kuuntelin erittäin kiinnostuneena selostustanne salaovista ja siitä miten murhaaja on käyttänyt niitä hyväkseen. Jokin sai minut kuitenkin aprikoimaan, että kenties ette kuitenkaan kertonut todellista syytä siihen, miksi osoitatte syyttävällä sormellanne heimoni jäsentä.
Olen syvästi järkyttynyt ajatellessani mahdollisuutta, että kaksi Esikoista olisi voinut syyllistyä näin kauheisiin tekoihin ja ryhtyä Mustan Ruhtinaan palvelijaksi - pakosta tai vapaaehtoisesti.
Siksi kaipaan lisää vakuuttelua ennen kuin voin yhtyä tuomitsijoiden joukkoon. Minun on silti tunnustettava, etten tunne Aieloroa juuri ollenkaan. Itse asiassa en muista tavanneeni häntä kuin ohimennen päivä tai pari sitten ja olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi hän välttelee seuraamme.
En siis voi suoralta kädeltä kumota syytöstänne. Mutta aika kuluu ja ratkaisuun on päästävä. Emme voi viivytellä kovin kauan, sillä niin kuin sanotaan, tässä kauniissa maassa menettää helposti ajantajunsa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Toivoisin niin että jokin oksallaan pää kallella istuva pikkulintu (suokaa anteeksi meidän haltioiden monimutkaiset kielikuvat) visertäisi korvaani vakuuttavia tietoja tai hakisi jonkun, joka voisi sanoa mitä tehdä. Mutta kenet pikkulintu voisi hakea? Tai kenen luo minut voisi viedä kuuntelemaan syvempiä totuuksia?
Toivottavasti en kuulosta aivan sekavalta. Nyt minun täytyy kuitenkin mennä etsimään hiusharjaa. Hukkasin omani jokunen aioni sitten, joten täytyy taas kääntyä rouva Ompun puoleen. Voivalvatin joukkion ja Törmän poppoon kuontaloiden perusteella he eivät tiedä sellaista kapistusta edes keksityn.
terveisin
Elén Ripléyë
Hänen Majesteettinsa Manwën palveluksessa
(jo vuodesta yks ja kaks)
PS. Mulla on koti siellä mistä näkee Taniquetilin,
mä oon elänyt niin kauan, että voin tehdä mitä vaan
Ja joka yö soitan Faërien tangon
ja joskus tuntuu kuin joku huutais apua Merellä päin
mä soitan harppua lujempaa
Miksi ette epäile muuten minua? Minullakin on harppu - kaikilla haltioilla on harppu aina mukanaan, kai te sen tiedätte. Tästä tulee mieleeni haltioiden tunnettu letkautus "hän on niin innokas muusikko", joka on peräisin Fëanorilta. Hän totesi näin isästään tämän mentyä uusiin naimisiin ja selitti: "Meinaan, kun faijalla on nykyään kaksi harppua."
PS tosiaan: miksi minä luotan teihin (ainakin melkein)? No, olen tutkinut hieman sotilaspsykologiaa (vaikka sanotaan että sotilaspsykologialla ja psykologialla on yhtä paljon yhteistä kuin sotilasmusiikilla ja musiikilla) ja tällaisissa tapauksissa, kun yksikössä on tehty rikos jota ei pystytä selvittämään, ja tuomari vaatii sotilaiden itse valitsemaan keskuudestaan rangaistavan, syyllinen ei juuri milloinkaan äänestä itse ensimmäisenä. Ellette ole poikkeuksellisen röyhkeä roisto, teidän täytyy olla viaton. Tämä on toki vain todennäköisyyslaskelma, mutta äärimmäisissä tilanteissa on pakko ottaa riskejä. Lisäksi minua on erittäin vaikea murhata yöllä nukkuessani, uskokaa pois.
E
Väärässähän Elén osin oli, sillä pahikseen, joskaan ei murhaajaan, hän yhteyden otti. Luulin hänen tarkoittavan, että hän on yöllä mahdoton tapettava, mutta neutraali hahmo. Minulla ei ole enää Tikille pistämääni yksäriä (jos Tikillä on, laitatko sen tänne), mutta huomautan siinä, että hän väitti eilen hukanneensa harppunsa, joten mitä harppuun tulee, hän puhuu lööperiä, ja annan kautta rantain ymmärtää olevani hahmo, joka vie tappajansa mennessään.
Tik vastaa:
Oikein hyvä, eläkäämme tasapainossa keskenämme, ainakin kauhun tasapainossa jos ei muuten.
Harppu - tosiaan luulin sen menneen hukkaan, mutta löysin sen juuri tänä aamuna (mikä yhteensattuma) käytävän siivouskomerosta, jonne astuin vahingossa kun luulin sitä huoneeni oveksi. Sivumennen sanoen kaikki lattiarätit ja harjat olivat putipuhtaita: ja tämän totuuden kääntöpuoli on valitettavan selvästi esillä kaikkialla komeron ulkopuolella. No, siellä oli myös harppuni - ovela paikka kätkeä se huoneeseen, jossa kukaan ei käy. Harpun pintaan oli kaiverrettu runsaasti Pahan Silmän kuvia, niin minä ne ainakin tulkitsin, ja kaikki kielet oli viety.
Tämä tarkoittanee sitä (uuden harpun hankkimisen lisäksi) että syytöksenne Aieloroa vastaan ei vieläkään vakuuta minua. Eikö teillä tosiaan ole muuta sanottavaa hänen syyllisyytensä puolesta? Lisäksi suosittelen vahvan rautakauluksen käyttämistä, mikäli liikutte pimeissä ja yksinäisissä paikoissa, kenties myös nukkuessa moinen varotoimenpide on tarpeen.
Ystävällisin terveisin
E. R. (Dei gratia)
Samalla kyselen Vehkalta arvoitusta, ja kautta rantain, saisiko hänen helynsä haltuun, jos tappaisi vanhan Tian. Vehka vastaa:
"No mutta herra Ereinion, tehän vallan veikeäksi rupesitte. Tappamaan minut?"
Eukko nauraa hetken käheästi ja saa useammankin henkilön katseet kääntymään yksinäistä nurkkaansa kohti. Sitten hän nojautuu hieman lähemmäs Ereinionia, niin että tämä saattaa haistaa vanhuksen henkityksen happaman lemun, ja jatkaa salaliittolaismaisesti kuiskaten:
"On sitä yritetty, mutta harva (kuten ehkä osaatkin päätellä) on moisessa onnistunut. On olemassa muitakin voimia kuin sinun herrasi, kuten takuulla tiedätkin, ja minunlaiseni kuolema ei ole milloinkaan jäänyt rankaisematta. Jos olet viisas, jätät koettamatta ja yrität ansaita avaimen rehellisin keinoin... vaikka milloin kaltaisesi olisivat minun heimoani kuunnelleet?
Tia pudistelee päätään hetken ajan hivenen murheellisesti, mutta piristyy sitten taas.
Kas niin, arvoituksesi. Sen ei pitäisi olla sinulle liian vaikea.
Mikä toiselle merkitsee tunteita, kauneutta,
vielä ääneen lausumatonta ajatusta
on toiselle pelkkiä kirjaimia
tulkitsemattomia merkkejä viivastolla.
Aada tulee lynkatuksi, ja onnistun ehkä vierittämään epäilyksiä Elénin niskaan lopun manailuepisodillani. Arvelen, että kiroilu on syytä kohdistaa laajimpaan mahdolliseen ryhmään, eli hobitteihin.
Aamu sarastaa, ja olen edelleen ihan yhtä tietämätön muista kuin ennenkin. Arvelen, että nyt on viisainta vetäytyä taka-alalle ja välttää herättämästä epäilyksiä. Koska uskon edelleen olevani rotuni ainut pahis, arvelen, että epäilykset kannattaa siirtää Haltiin ihan siksi, että Tik epäili meidän olevan liitossa. Tarkoitus oli itse asiassa aloittaa äänestys, mutta muut ehtivät ensin ja joudun vain peesaamaan.
Illalla Pagba tasapainottaa peliä ja antaa meille toistemme tiedot (ilmeisesti Roark yritti tappaa minua tai Tixiä)
Nyt teitä kissoja on enää kolme. Maaluolan perällä örkkishamaani tutkii kolmea saviveistosta ja mutisee itsekseen: ”Rivit harvenevat, jotain pitää tehdä, hoida homma… jos epäonnistun, saan syyt niskoilleni ja jos onnistun, Suu korjaa kaiken kunnian… niin tässä aina käy.” Joku tarttuu sinua niskavilloista ja heittää raa´asti seinään. Ponnahdat seinästä ja syöksyt snagan kasvoihin kynnet esillä. Kynsit kiljuvan örkin naaman verinaarmuille ennen kuin päästät irti ja laskeudut pehmeästi lattialle. ”Tuo onnistuu typerän palvelijani kanssa, mutta älä yritä samaa temppua minuun. Muista, että annoin teille kaikki voimanne. No, joltain otin isoimmat voimat pois ja korvasin vähäisemmillä, mutta se on sama asia. Minä määrään täällä”, örkkishamaani ärisee ja potkaisee snagaa, joka ryömii uikuttaen sivummalle. ”Teiltä kysyttiin, mitä tekisitte jos olisitte sitä ja sitä. Yksi tappaisi jo toisen omiensa joukosta, toinen kiroaisi sen rodun, johon kuuluvaan valopatsaaseen törmäsi shamaanina ja kärähtäisi taas! Te olette aivan uskomattomia! Tiedän, ettette tee tätä hommaa vapaaehtoisesti, mutta jotain rajaa kyvyttömyydessäkin… nyt pistetään roolit uusiksi. Lisäksi kerron teille toistenne nimet. Se on enemmän kuin saisin tehdä ja saan siitä satavarmasti haukut Suulta, mutta saisi hoitaa itse hommansa jos kerran pystyy kaiken tekemään sovituissa rajoissa. Saanko siis esitellä: Teilo, tappajamme, Bingo, shamaanimme, ja hännänhuippuna Ereinion, kiroajamme ja mielennylkijämme. Kolme kapista kissaa, jotka pian joutuvat nahkurin orsille, jos kaikki sujuu niin kuin tähän asti.” Örkkishamaani sylkäisee lattialle. ”Hommat jakautuvat seuraavasti. Bingo, sinä olet mielennylkijä. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin pysytellä hengissä. Varo noita kahta. Teilo, sinä jatkat tappajana ja otat lisäksi hoitaaksesi kiroajan hommat. Ereinion, sinäkin pääset tappajaksi ja lisäksi shamaaniksi. Älä ylpisty. Ja nyt, häipykää silmistäni. Viekää kissankatkunne mennessänne.”
Hoo, toimintaa! Aion urkkia selville Huopahatun henkilöllisyyden, koska hän on lisäkseni ainoa rodustani, mutta Pagba varoittaa minua, että asiaa kannattaisi kysellä muiltakin. Joten juttelemaan: tätäkään viestiä ei ole tallessa, mutta muistelen arvelleeni Eléniä pysyvästi suojatuksi, ja kyselen shamanontivinkkejä.
Ensin vastaa Tix
"Vanha Huopahattu, kuten Teilo-herralle jo sanoin, on valopatsas, joten pidä kätesi kaukana hänestä. Näin unta teistä shamaani oltuani ja uskottuani sinua kaltaisekseni pahaksi, mutta uni keskeytyi ja menetin kykyni yhdeksi yöksi. Koska sinä ja Halrus olitte puolellamme, voisin uskoa hänen olevan itse Valopatsas."
ja sitten Roark:
"Halrus yritti tappaa suojattua ja siksi kärvähti tuolla tavalla. Elenistä meidän on päästävä eroon vaikka äänestämällä. Uskon että me Bingon kanssa saamme Hillan ja Vilmarinkin äänen "käyttöömme" (emme tosin välttämättä tai tuskin ollenkaan Eleniä vastaan, hän kun näyttää ainakin hobitin silmiin hyvikseltä). En tiedä suojatuista kuin sen että Bingo epäili Huopahatun olevan valopääpatsas. Hilla ainakin on suojattu, häntä juuri Halrus yritti nirhiä."
Valitsen siis sittenkin kohteekseni haltiat, ja saan selville yhden hyvän ja yhden neutraalin. Siispä kerron heti seuraavana aamuna tästä muillekin. Koska edelleen uskon Elénin olevan neutraali, päättelen, että ensi yön kohteeksi on otettava Valon palvelija Eraron. Koska häiriön tuottamisesta saa bonusta, myrkytän oluttynnyrit. Mitään ideaa siitä, kenen suuntaan epäilyksiä pitäisi vetää, minulla ei ole, joten joudun vain toteamaan taas yhden pahiskaverin kuolevan. Ei kiva. Arvoitukset ovat kokonaan unohtuneet, mutta nyt niitäkin pitää ruveta ratkomaan, koska hengissäselviytyminen näyttää muuten epätodennäköiseltä. Siksipä saapastelen raskain askelin Dalman luo kyselemään häneltä.
Yö saapuu ennen Vehkan viestiä, ja päätän pistää lisää kauhua peliin tekemällä polttomurhan. Eraronin sormukset iskevät minua päin, mutta selviydyn hengissä. Saan myös shamanoiden selville, että ainut hengissä oleva briiläinen (Tuhka) on hyvis. Käy myös ilmi, että koska Eraron on neutraali, on Tik sittenkin hyvis.
Aamulla valtaosa väestä on myrkytetty, ja pelkään paljastuneeni, koska olen terve. Suunnittelen hämyjä ja epäuskottavia peitetarinoita teolleni. Pyydän Roarkia apuun.
Ereinion sanoi:
Kulkiessaan sairasvuoteiden ohitse Ereinion jää juttelemaan hiljaa itse kunkin kanssa. Teilon kohdalle tultuaan hän supattaa: Pahoitteluni, mutta ajattelin jonkun sortin kiusanteon olevan perin hupaisa konsti järkyttämään majatalon rauhaa, enkä voinut sinua varoittaa.
Eraron ei ollut mikään erityinen valon kätyri, joten se kirottu Elén on sittenkin niitä. Samaten valon kätyreihin kuuluu Adarwen, se vanha nainen. Kun siihen vielä laskee Huopahatun, niitä on jo kolme koossa. Jostain syystä uskon, että Valon puolella on myös alkujaan ollut viisi henkeä, joten jollei Hilla ole heistä yksi, niin sitten yksi on vielä selvittämättä. Otan hobitit ensi yönä shamaanin kohteeksi, ja kiroan joko haltian tai vanhan naisen riippuen siitä, kumman heistä päätät tappaa. Huopahatun tappamisesta kun ei juuri ole hyötyä. Kiroan siis sen niistä eukoista, jota et tapa.
Muuten, saatan jäädä kiinni myrkytyksestä, kun olen kerran terve. Minulla on kyllä taustatarina, jolla tapauksen selvitän, mutta koska saatan silti olla ongelmissa äänestyksessä, kokeile aloittaa äänestys syyttämällä jompaa kumpaa kääpiötä. Itse saatan syyttää jossain vaiheessa sinua, jos tilanne näyttää kannaltani tukalalta, ihan vain siksi, että sitten sinua ei pitäisi epäillä niin helposti.
Roark tottelee äänestysehdotusta. Hän sanoo ottavansa Elénin tappolistalle ja pyytää apua allekirjoittaneelta.
"Hoidetaan sitten viimeinenkin haltia. Minä otan kohteekseni Elenin."
"Tule mukaan, syytä sinäkin Dourghia niin porukan mielenkiinto kiinnittyy siihen eikä myrkytykseen. Jo nyt esim Elen on kiinnostuneempi tästä kuin myrkystä." Teilo kuiskaa Ereinionille
Päätän kuitenkin, etten halua vahingossa kärähtää Roarkin mukana. Harkitsen hänenkin syyttämistään, mutta yksin olisi loppujen lopuksi tässä vaiheessa aika orpo olo, joten jos nyt saadaan Puppa tai Dourgh hengiltä, niin huomenna sitten täysillä syyttämään Roarkia
Ereinion sanoi:
Katsoin paremmaksi äänestää eri henkilöä kuin sinä, ettemme vain näyttäisi vetävän yhtä köyttä. Luulen Eléninkin lähtevän epäilevän Puppaa helpommin. Sitäpaitsi nyt ne, jotka eivät Dourghia missään tapauksessa äänestäisi, saattavat mennä Puppan kelkkaan, kun he muuten äänestäisivät sinua. Näin ainakin toivon.
Sitten Roarkkin kuolee, ja pelkään olevani ilmiselvä epäilty, koska en äänestänyt häntä. Avun vuoksi käytän Pagban vanhan tarjouksen mielennylkijälle ja valopatsaalle ja kyselen rooleista.
1. Onko pelissä mukana vain yksi hahmo, jota pahikset eivät saa yöllä tapettua?
2. Onko pelissä hahmoa, joka voi kääntyä pahikseksi, jos pahikset hänet yöllä kohteekseen valitsevat?
3. Onko pelissä nk. "Kamikaze-hahmoa", siis sellaista, joka vie kuollessaan jonkun toisen mukanaan?
1. Kyllä
2. Ei
3. Kyllä
Tästä on apua viimeisen illan show´hun. Saman tien Vehkalta alkaa tulla arvoituksia. Veikkasin tosin ekaan kirjoitusta, mutta pääsen silti jatkoon.
"Ah, pyydän anteeksi uneliaisuuttani", eukko toteaa nytkähtäen hereille muutaman päivän unesta. Hän tihrustaa Ereinionia, joka on ilmeisesti lynkkauksen jäljiltä vielä hivenen kiihkoissaan, sameilla silmillään ja naurahtaa sitten raakkuvasti.
"Vastauksesi oli väärin. Koska kuitenkin olemme hyväksyneet monen monta erilaista vastausta tuohon kohtaan, lienee oikeus ja kohtuus, että sinäkin saat toisen mahdollisuuden. Toinen arvoitus on siis seuraavanlainen:
Olimme kuulleet, että Suurissa Onkaloissa odotti löytäjäänsä kallis aarre. Lyöttäydyin yhteen taistelijatoverini kanssa ja menimme yhdessä etsimään aarretta luolastoihin. Suuret Onkalot olivat vaarallinen paikka ja niiden edustalla istuikin raajarikkoinen kääpiö, luultavasti aarretta epäonnisesti etsinyt. Ehkä häneltä irtoaisi jokin vinkki? Turha toivo, kääpiö mutisi vain: ”Kallis aarre Onkaloissa…” ”Me tiedämme, että siellä on kallis aarre, mutta missä siellä?”, toverini kysyi. ”Kallis aarre Onkaloissa!”, kääpiö vastasi vihaisesti ja käpötteli tiehensä. ”Hänellä taitaa olla huono päivä”, sanoin ja kääpiön omituisuutta naureskellen menimme luolastoihin.
Monen seikkailun ja vaaratilanteen jälkeen pääsimme viimein aarrekammioon. Vihaisen örkkilauman mekastus kuului kaukaa lähentyen ja tiesimme, että meidän täytyi pitää kiirettä: aarre piti nopeasti etsiä, napata mukaansa ja juosta karkuun. Aikaa oli etsiä vain yhdestä paikasta aarrekammiossa. Siellä oli suuri arkku, hevospatsas, kaksi täytettyä kalaa, iso sammio täynnä lasihelmiä, ritarihaarniska ja kirjahylly.
Missä kallis aarre oli?"
Ereinion sanoi:
Kaloissa, tietty. Mikä siinä ensimmäisessä muka oli vikana?
Vehka sanoi:
"Katsos, oikeampi vastaus olisivat olleet nuotit. Niin moni kohta arvoituksessa niihin viittaa, että olisi olettanut sinun päätyvän edes lähelle sitä - mutta toisaalta, ettehän ihmiset koskaan yllä musikaalisuudessanne läheskään meidänlaistemme tasolle. Seuraavan arvoituksen kuitenkin saat, se on jo kolmas lajiaan.
Karvaisia sääriäni
on turha saappaisiin verhota
silti miestennielijänä
minut usein mainitaan."
Ereinion sanoi:
Ja mikähän sinä olet, jos et ihminen, gondorilainen sähähtää. No, viis siitä, seuraava vastaus on Ungoliant Suuri tai sen viimeinen vesa Lukitari, jonka maine ei ole vielä unohtunut vanhalla kotiseudullani. Hämähäkit kun tapaavat olla kovin karvaisia jaloiltaan.
Vehka sanoi:
"Sitä en mielelläni paljasta. Eikä sillä juuri nyt merkitystä ole muutenkaan, kun se Neuvosto meni minut pettämään", nainen murahtaa ärtyneenä.
"Mutta vastauksesi on aivan oikein, yllättävää kyllä. Seuraava on varsin lyhyt ja koruton, Kaljamin kynästä:
meidän itkumme tuottaa
iloa ja murhetta."
Ereinion sanoi:
Ottaen huomioon, että kyseessä on Kaljami, sanoisin, että oikea vastaus ovat viinirypäleet. Viini on niiden "itkua", ja sen vaikutuksethan ovat tunnetusti kovin monensuuntaisia.
Vehka sanoi:
"Herra Ereinion, vastauksennehan on vallan mainio", Tia Dalma purskahtaa nauruun ja tyrskii suoraan onnettoman miehen kasvoille. Sitten hän käännähtää heilauttamaan kättään Kaljamille.
"Kuule, Kaljami, hoi! Tulehan kertomaan minulle, mitä meidän pitäisi tuumata tästä. Hyväksymmekö viinirypäleet vastaukseksi?"
Hyväksyvät. Seuraavaa en kuienkaan saa ratkaistuksi, mutta pian homma onkin radikaalisti muuttunut...
Vehka sanoi:
Olet nukahtanut laitettuasi herätyskellon soimaan ja koisit makoisasti kuorsaten sängyssäsi, nähden varsin miellyttävää unta etelän tytöistä. Ikävä kyllä unelmasi katkaisee mielikuviisi vaappuva Tia Dalma, joka virnistää unikuville ja toteaa sitten:
"Kaljami ja minä päätimme hyväksyä vastauksesi, sen verran tyylikäs se kuitenkin oli. Siitä palkkioksi saat viidennen arvoituksen.
Ylläni kaareutuu kaksi taivasta
toisen joudun särkemään elääkseni.
Lauluni kantaa virstojen päähän
ja silti ei mannuilla sitä kuulla."
Illan tullen yhden miehen armeijakunta panee hösseliksi.
Ereinion pelinjohtajille sanoi:
Tik vaikuttaa tällä hetkellä vähemmän vaaralliselta päiväsaikaan kuin Tuhka, joten otan mummelin yön surmakohteeksi. Elénin luonnollisestikin kiroan, hän kun on hyvin mahdollisesti suojelija, ja shamaanoinnin kohteeksi tulevat hobitit, kun Hillan rooli jo tiedossa on. (Toivottavasti en kuole ensi äänestyksessä, koska haluan kyllä vielä ehtiä nirhaamaan sen pahuksen rotan, ja työntämään sen kurkusta alas kirjakäärön, jossa lukee iiiison kissan (hyi!) kokoisin kirjaimin "ET SITTENKÄÄN TAINNUT OLLA ÖISIN TURVASSA")
Pagba vastaa, ja antaa ohimennen vihjeen, josta on apua tulevaisuudessa.
Lainaus:
Tik vaikuttaa tällä hetkellä vähemmän vaaralliselta päiväsaikaan kuin Tuhka, joten otan mummelin yön surmakohteeksi.
Ööö, mummelilla viitannet Tuhkaan etkä runsaasti vanhempaan Tikiin? Tekstissäsi pidät Tuhkaa vaarallisempana, joten hän lienee kohde.
Lainaus:
Elénin luonnollisestikin kiroan, hän kun on hyvin mahdollisesti suojelija, ja shamaanoinnin kohteeksi tulevat hobitit, kun Hillan rooli jo tiedossa on.
Roger that.
Lainaus:
(Toivottavasti en kuole ensi äänestyksessä, koska haluan kyllä vielä ehtiä nirhaamaan sen pahuksen rotan, ja työntämään sen kurkusta alas kirjakäärön, jossa lukee iiiison kissan (hyi!) kokoisin kirjaimin "ET SITTENKÄÄN TAINNUT OLLA ÖISIN TURVASSA")
Se ei ehkä osoittaudukaan kovin helpoksi tehtäväksi. Nyt sinä naurat, sillä sanani ovat tyhjät ja sinä tiedät sen.
Millaisen kuolintavan haluat uhrillesi? Tähän asti uhreja on rutistettu, jäädytetty ja poltettu kuoliaaksi, onko nyt sähkön vuoro? Vai sujahtaako huoneeseen Sauronin hurttia? Vai Sauronin rottia? Tänä yönä Silmä on todella kiinnostunut luoteen tapahtumista ja melkein mikä tahansa käy.
Hoksaan vihjeen Tikintapon vaikeudesta, kun muistan, miten hyvikset viime peliä pelasivat.
Rotat kuulostavat kivalta idealta, voihan sillä periaatteessa saada epäilyksiä Tikiin (vaikka alan pahasti pelätä tajunneeni, miksi hänen nirhaamisensa voi muuttua vaikeaksi...)
Siis muutama iso rotta järsimään Tuhkan kaulaa katki.
Voisivatko rottaset puolet Tuhkan ruumiista syötyään jäädä odottamaan aamua tämän tyhjiin silmäkuoppiin? Arvelen näet rouvaa näkijäksi, ja mikäs sen hilpeämpi vihje...
Eihän sitten näkijä ollut, mutta kuoli yhtä kaikki. Mutta samalla tapahtui paljon muutakin:
Pagba sanoi:
Kiroamistyösi sujui ongelmitta ja shamanoimisella sait selville, että hobiteista toinen on hyvis. Yötyösi huipentuu tuhkatasangolla. Olet laavakivipatsaiden seassa. Jotkin patsaat makaavat pitkin pituuttaan maassa, mutta tämä Adarwenia edustava patsas on vielä pystyssä. Keskität mustat voimasi siihen etkä kohtaa vastustusta. Kiven jalusta lohkeaa ja se kaatuu maahan. Kohotat kätesi ilmaan ja päästät villin voitonhuudon – ja sinut kaadetaan maahan kasvoillesi. Päällesi istuudutaan ja pyristelet vastaan, mutta jähmetyt liikkumattomaksi kun joku painaa kätensä niskaasi ja alkaa imeä voimaasi. ”Suu! Se on Suu! Hän tietää!” Heti kun saat ajateltua pelkosi, tiedät sen vääräksi. Tämä ei tunnu Mordorin työltä. Myöskään Kultaisen Metsän Noidan inhaa vaikutusta tämä ei ole. Tämä on jotain muuta… tunnet, kuinka voimasi katoavat tyhjiöön, joka puolestaan siirtyy sinuun. Käsi otetaan pois niskaltasi ja paino häviää selästäsi, muttet pysty hetkeen liikkumaan. Lopulta kompuroit pystyyn ja seisot patsaiden seassa. Sinua esittävällä patsaalla ei enää ole kasvoja.
******************
Niin tässä pääsi Ereinion käymään, että Taidonryöstäjä valitsi sinut kohteekseen ja onnistui työssään. Kaikki viisi rooliasi ja sitoutumisesi pahisten leiriin on nyt hänen hallussaan ja sinulla on neutraalin Taidonryöstäjän rooli. Voit valita, liittoudutko hyvisten vai pahisten kanssa vai yritätkö pysyä nahistelun ulkopuolella. Joka yö voit valita yhden hahmon taidonryöstön kohteeksi. Jos onnistut, perit hänen roolinsa ja leirinsä, joskaan et hänen tietojaan tai muistojaan – ellet osu Suojelijaan, jolloin saat tietää hänen mahdollisen toverinsa nimen. Hänestä puolestaan tulee neutraali Taidonryöstäjä, vaikkakin sinua heikompi. Jos epäonnistut yrityksessäsi, heikkenet hieman ja seuraavan yrityksesi onnistumismahdollisuus on pienempi. Joka ilta äänestyksen jälkeen voit yksäröidä minulle kohteen nimen. Onnea vain (tahattoman) uranvaihdoksesi johdosta!
Ereinion sanoi:
Jippijai! Juuri tämän paremmin ei gondorilaisemme olisi voinut käydäkään. Tosin toivoa sopii, että pahis saadaan kiinni tänään, sillä muutoin hän varmaan tietää, kenet murhata seuraavaksi. Muuten, jos joku täällä on yöhyökkäyksiltä suojattu, niin selviydynkö, jos nappaan hänen kykynsä ensi yönä, ja olen kohteena?
Pagba sanoi:
Lainaus:
Jippijai! Juuri tämän paremmin ei gondorilaisemme olisi voinut käydäkään. Tosin toivoa sopii, että pahis saadaan kiinni tänään, sillä muutoin hän varmaan tietää, kenet murhata seuraavaksi.
Tietosi ovat hänelle arvokkaita, sillä hän ei saanut niitä rooliesi kanssa. Roolikuvaukset hän kyllä sai eli hän tietää, että Valopatsas mahdollisesti väijyy jossain. Mutta missä rodussa? Hän ei nirhanne sinua niin kauan kuin arvelee sinulla vielä olevan joitain hyödyllisiä tietoja. Voisit lähteä hortoilemaan johonkin syrjäiseen majatalon kolkkaan odottelemaan huppupäisen hahmon jututtamisyrityksiä. Mikäli siis välttämättä haluat herättää epäilyksiä. Juuri nyt kaikki hahmot halunnevat vakuutella: "Joo, hyvisten puolella ollaan ja sitä myöten äänestellään..."
E, V
Lainaus:
Muuten, jos joku täällä on yöhyökkäyksiltä suojattu, niin selviydynkö, jos nappaan hänen kykynsä ensi yönä, ja olen kohteena?
Kuten muistat, Taidonryöstäjä toimi vasta Tappajan jälkeen. Niinpä kuolisit ennen kuin ehtisit ryöstää mahdollisen "androidin" roolin jos olisit kohteena. Tai ainakin kuolemaan johtava prosessi ehtisi alkaa. Säästyisit kuolemalta, mutta siitä ei olisi sinulle paljon iloa, sillä olisit vain lähestulkoon kuollut. Koomassa, toisin sanoen. Toinen mielenkiintoinen tilanne olisi se, jossa ryöstät roolin kuolevalta hahmolta. Missä kuolleet ovat hyviä? Pääsisit zombiksi. Kolmas skenaario olisi se, että valitset uuden pahiksen uhriksesi ja hän omassa murhatyössään osuu vahvasti suojeltuun hahmoon. Jos tärsky olisi riittävän iso surmaamaan hänet, loput siitä siirtyisi sinuun. Tarvitsisit kaiken kaunopuheisuutesi vakuuttamaan hyvikset siitä, että nukahtelemisesi johtuu jostain aivan muusta kuin epäonnistuneesta murhayrityksestä. Toki tärsky voisi tappaa sinutkin jos se olisi tarpeeksi iso.
No, yhtä kaikki, hyvisten voittoon peli on päättymässä, joten nyt vain on herätettävä heidän luottamuksensa. Ilmoitan sitoutuvani Hillan, Huopiksen ja Elénin päätöksiin, jottei minua äänestettäisi kumoon. Kun tämä on selvää, innostun vähän lisää, ja aloitan huikean show'n, johon idea tuli alunperin Saltribartsilla tekemästäni "Kätke lappu yöksi"- juonesta.
Logiikkani meni seuraavasti: Tiedän Miccohin roolin, jollei se ole vaihtunut kuten minulla, tuskin kuitenkaan. Lisäksi Tik oli eilispäivänä hyvis, ja arvaan Pagban aiemmasta lipsautuksesta hänen ja Samoojan suojelevan toinen toisiaan. Siis Hillakin on hyvis. Jäljellä ovat kaksi neutriinoa ja yksi vastentahtoinen pahis. Koska Poppy hyppäsi peliin vasta äskettäin, päättelen hänen olevan ex-Taidonryöstäjä, kun kerran sitä kykyä on vasta nyt käytetty. Joko Aiwendil tai douv on sitten kamikaze - tai ehkä sittenkin pahis, ja näiden kanssa keskusteluni on kaikkein ylimalkaisinta. Onneksi aista ei tarvitse välittää, se kuolee kuitenkin. Kunhan vaan ei mene tappamaan minua, jos on kamikaze. Luulen (virheellisesti) että Kiroaja vie kokonaan Suojelun mahdollisuuden, joka heikentäisi Valon peliä oleellisesti. Näin ei kuitenkaan käy.
Ja niin viestit käyntiin.
Vilmar-pololle kertoilin seuraavaa:
Hyvää iltaa, mestari Vilimar. Viimeisenne, mitä kovasti valittelen, sillä tahdon todeta, etten todellakaan usko teitä syylliseksi. Puppa tai Dourgh, sieltä se löytyy, sanokaa minun sanoneen - äh, ettehän te voi niin sanoa, koska kuolette ennen minua.
Vaan yhtä kaikki, miksi tulen juttelemaan kanssanne, koska teidän käytöksellänne ei enää ole merkitystä illan jälkeen? No, kenties juuri siksi. Saattaa hyvinkin olla, että teillä on jokin hilpeä lahja joka voi koitua jonkun muun turmioksi - tiedättehän, sellainen hurjan soturin (joka epäilemättä olette) päähän jämähtänyt aatos, jonka mukaan yksin täältä ei lähdetä. Mikäli toisten täällä asuvien hyvien henki on teille kallis, älkää valitko minua kohteeksenne. Se olisi typerää. Aivan yhtä typerää olisi valita Huopahattu, Hilla tai Elén. Ottakaa uhriksenne kääpiöistä jompikumpi, ehkä ennemmin Puuppa, vaikka teidänhän valinta toki on. Mutta näin olen aavistanut. (Ja älkää puhuko tästä ääneen, jos niin teette, voi syyllinen tappaa minut ensi yönä, ja silloin, kas kummaa, on hauska paperini aamulla luettavissa. Ei kiva.
Ja vielä, jos sittenkin olette pahan palkkalainen, haluan sanoa vain yhden asian, täydestä sydämestäni. Malja teille! :beer:
douville:
Arvon mestari Dourgh, joudun tunnustamaan, että kaikkein eniten olen ymmälläni teidän suhteenne. Oikeastaan koko suunnitelmani riski piilee siinä, että arvaan väärin aikeenne.
Mutta riskejä on otettava. Luulen, ettette ole pahuuden palveluksessa. Mutta siltä varalta, että olette, älkää innostuko. Kaljamin lapussa nimenne on epäillyn numero kaksi paikalla. Ehditte vallan hyvin tulla teloitetuksi, ennen kuin saatte kaikki muut kuolleiksi, etenkin kun Valon puoli on keksinyt miltei murtumattoman puolustuksen. Minä, toki, tiedän ettei murtumatonta ole mikään, mutta te ette, ja jos tapatte minut, ette sitä ikinä saakaan tietää. Muussa tapauksessa - no, saattaa olla että pääsemme yhteisymmärrykseen ehdoista ja tulen puolellenne, valoa vastaan. Ei kovin hääppöinen lupaus, mutta onko teillä muutakaan, mihin voisitte luottaa?
No niin, ja sitten siihen, keiksi teitä todella epäilen. Monilla kääpiösotureilla on kyky tappaa kuollessaan joku, jota he epäilevät vihollisekseen. Luulen, että olette sellainen. Vaikka teiltä hakkaisi pään irti, kömpisi ruumiinne tappamaan minut, jos niin päättäisitte. No, minä en pidä siitä ollenkaan. En ollenkaan. Joten älkää nyt missään nimessä valitko minua.
Miksi ei, saatatte kysyä. Simppeliä: Koska en ole pahan palkkalainen. Jos olisin, tuskin olisin tehnyt typerää selitystä siitä, kuinka epäilen teitä itseänne sellaiseksi. Ah, entäpä jos tein sen vain hämätäkseni teitä? Kieltämättä se on mahdollista, mutta miettikääpä tätä: jos todellakin olisin vihollinen, ja pitäisin teitä kyvykkäänä viemään minut mukananne tuonelaan, yrittäisinkö tappaa teidät ensi yönä, ensin kerrottuani teille epäilyksistänne? No en varmasti. Luulen, että todennäköisyys sille, että ette usko minua, vaan otatte minut kohteekseni on yksi kolmesta. Se olisi minulle, jos olisin murhaaja, liikaa, aivan liikaa. Minä en vaarantaisi henkeäni uhkapelissä, kun voisin saada kaiken varmastikin. Tappaisin yöllä joitakuita muita (tiedän, ettei kukaan ei pääsisi suojautumaan minulta, mutta onneksi oikea pahis ei tiedä sitä mitä minä) ja pitäisin huolen siitä, ettette kuolisi päivälläkään, ja lopulta vain te olisitte kanssani jäljellä. Sitoisin teidät säkkiin, pakenisin täältä ja kuljettaisin teidät Ered Luinille, jonka jälkeen saisitte etsiä minua loppuikänne löytämättä, ja minä kuolisin ennen teidän vanhuudenpäiviänne tyytyväisenä ja elämästä kyllikseni saaneena.
Jos siis olisin paha, minä en tappaisi teitä ensi yönä. Jos ensi yönä kuolette, kuolette siis jonkun toisen toimesta, ja se osoittaa viattomuuteni. Valitkaa siis joku muu, minähän en kuitenkaan voi tietää lopullista päätöstänne.
Saatatte vielä ajatella, että koska olen niin inhottava tyyppi, että olen sanonut voivani auttaa myös vihollista, ansaitsen joka tapauksessa kuolla. Voipi olla, mutta kuolemani ei vie teitä yhtään lähemmäksi vihollisen löytämistä. Saatan olla iljettävämpi kuin luolapeikon peräsuoli, mutta samoin kuin sitä, minuakin on siksi vaikea vahingoittaa. Sellaista on elämä. :boring:
Itse Puppa:
Jos oikein arvelen, hyvä Puppa, manailette tällä hetkellä elämänne huonointa koskaan tehtyä valintaa. Sellaista sattuu, itselläni on tunteesta kokemusta, kun nuoruudessani pakenin kotiseuduiltani rakastajattereni aviomiehen tapettuani. Sietämätöntä.
Tiedättekö, mitä silloin tulee tehdä? Laittaa kaikki yhden kortin varaan, se on tehtävä. Luottaa sellaiseen henkilöön, jonka käsissä tietää ratkaisun avaimet olevan.
Pahus, kuulostan jo ihan siltä typerältä ajattelijalta Yánarvalta, mutta olkoon. No niin. Jos olette se, keiksi teitä epäilen, ymmärtänette varmaan, ettei minua kannata yrittää surmata. Ei edes kostoksi, vaikka se tuntuisikin suloiselta. Kas, minulla on tietoa, paljon tietoa. Ja saattaapa olla, että sitä tihkuu teillekin - minulle kun on kuitenkin aivan sama, kenen kanssa täältä hengissä selviydyn. Jos taakkanne tuntuu teistä sietämättömältä, voin jopa suostua lievittämään sitä - ymmärrättekö? :wink: En tosin ainakaan vielä vuorokauteen.
Saatatte inhota puhettani, jos siis sen ymmärrätte, mutta inhoaminen ei poista mihinkään sen todellisuutta. Vain minä voin auttaa teitä, jos siis olen oikeassa suhteenne. Hyvää yötä, siis. Näemme aamulla, ja silloin lienemme viisaampia, eikö niin?
Miccoh:
Kas, mitäpä kuuluu? Kovasti kiireistä tämä useimpien elämä täällä, joutuvat öisin käyttämään kaiken aikansa omituisten kykyjensä hyödyntämiseen. Toisin kuin sinä - on se Valopatsaan homma vaan leppoisaa, nukkuu vain ja palkka juoksee, jos jotain palkkaa tästä saatte. Kiva jopi, yhtäkaikki.
Sellaista vain ajattelin neuvoa sinulle sekä suojelijakumppaneillesi, että kannattaa ihan oikeasti luottaa minuun. Jos hyvin käy, tiedän jo huomenna, kumpi kääpiöistä (sikäli kun se ei vastoin kaikkia odotuksiani ole Vilimar), on syyllinen. Varmaa se ei kuitenkaan ole, mutten silti suosittele äänestämään toisin kuin minä.
Paitsi tietysti, jos roolisi on muuttunut. Siitä, kun lähteeni sai tietää mikä olet miehiäsi, on jo pitkän aikaa, ja toki joku on voinut ryöstää roolisi tai olet jopa saattanut kääntyä pahuuteen. En kyllä usko moiseen rulettiin, mutta varmuuden vuoksi sekin on kerrottu lapussa. Hilla on joka tapauksessa viaton, mutta Elénille voit kertoa samat terveiset, hän kun on myös periaatteessa voinut luistaa tietämättänne riveistänne. Joten siltä varalta, että olisitte nykyään pahiksia - älkää luulko liikoja, olen ottanut senkin mahdollisuuden huomioon, hirteen päädytte silloinkin, jos murhaatte minut yöllä.
Eiköhän siinä ollut kaikki? Pitkä ilta tällainen, on sanottava, vielä pitää jutella moonen ihmisen kanssa. Hei vaan
ipe:
Iltasatu Hillalle:
Heippa, Hilla-pieni. Annapas kun Ereinion-setä tulee kertomaan sinulle muutamia asioita. Kovasti urhea tyttö sinä olet, se on kyllä sanottava, ja toimit kovasti auttaaksesi ihmisiä. Niinkuin Elén-tätiä, ja tuota hassua Huopahattu-setääkin. Se on hienoa se.
Mutta täällä on myös kovasti paha henkilö, kääpiö uskoakseni. Se paha henkilö tietää, että hänen ainoa mahdollisuutensa päästä täältä pois on teurastaa kaikki muut - minut kurjan hän ehkä jättää henkiin, jos oikein luikertelen. Sinä saatat ehkä uskoa, että Elén-täti on keksinyt pettämättömän suunnitelman, mutta ei hän ole. Katsos, paha voi paitsi tappaa toisia (älä sinä vain ikinä erehdy semmoiseen!
) myös kiroilla ihmisiä niin, että he eivät voikaan suojella toisia. Kauheaa, eikö?
Onneksi paha ei tiedä, miten hän voi ratkaista asiansa, eikä saakaan tietää, jollei Ereinion-setä kerro. Ja miksipä kertoisi - paitsi jos hänen henkikultaansa uhataan.
Kas siinä olivat Ereinion-sedän kuulumiset. Hyvää yötä, Eru myötä, näe kauniita unia, eiköstä joo? Ja älä pelkää, kaikki sujuu hyvin jos vain luotat Ereinion-setään. Jos sen teet, niin sinun ei tarvitse turhia huolehtia. :angel:
Ja, Tik, jonka kanssa kehkeytyi vähän pidempääkin keskustelua.
Kas, hyvää iltaa, arvoisa suojelijamme. Kerrassaan kaunis tämä sali, eikö totta? Muutama päivä sitten tässä viehättävässä ympäristössä satuitte antamaan minulle pienoisen lappusen, jossa kerroitte yhtä sun toista itsestänne. Mielenkiintoisia asioita, kuten että teitä on vaikeaa murhata nukkuessanne.
Vitsihän se tietysti oli, sillä eiväthän haltiat juuri nuku, vaipuvat vain mietteisiinsä, mutta siitä huolimatta olen taipuvainen uskomaan, että mikäli teidän kimppuunne käytäisiin yöllä, saattaisi moista yrittänyt olla sen jälkeen samassa kunnossa kuin Halrus-vainaa viimeisenä huomenenaan. Se ei oikeastaan johdu siitä, mihin te kykenette - ei ainakaan jokaisena yönä. Joka toisena taas jostakusta toisesta, uskon ma.
Saatatte kuvitella, että suunnitelmanne on aukoton, mutta ei, ei se ole. Katsokaas, pahan kätyrillämme on paitsi kyky tappaa ihmisiä (se ei vaadi kovin paljoa) myös keino kirota suojelija niin, ettei tästä ole mihinkään sinä yönä. Inhottavaa, eikö totta? :yuck: Kaikkea ne Mordorissa keksivätkin.
No, onneksenne pahiksemme on toki täysi pölkkypää, eikä tiedä rooleistanne, mutta jos joku kertoisi hänelle, mitä tehdä, hän varmaankin onnistuisi. Toki pitäisi ensin arvata, oletteko sinä yönä suojelemassa toisianne vai itseänne, mutta yksi mahdollisuus kahdesta on jo - aika paljon, eikö niin? Kannattaisi kokeilla, melkeinpä, ja jos oikein hyvä tuuri käy, hän selviytyy seuraavastakin päivästä eikä sitten tee toistamiseen samaa virhettä, sillä luonnollisesti, jos minut äänestetään kuolemaan, tuhoan kirjoittamani lapun. Ette saa tietoa sitä kautta.
Olemmeko ymmärtäneet toisiamme?
Hyvä, pitäkää minut vain hengissä päivisin, niin ikävyyksiä ei satu. Ja jos lupaatte äänestää kuten minä, niin saatan kertoa huomenna, kehen epäilykset kannattaa kohdistaa. Kenties saan hänet tunnustamaan vielä tänään, teeskentelemällä asettuneeni hänen puolelleen. Viisaana ihmisenä ymmärrätte varmaan oman etunne. Ja toisten edun myös. Katsokaas, en minä teistä niin suuresti välitä, mutta tuo Hilla vaikkapa, niin suloinen hobittilapsi. Eikö olisikin surullista, jos hänet veisi tuoni?
Tik sanoi:
"Olen vallan hämmästynyt tietojenne syvällisyydestä ja monipuolisuudesta. Tunnen myös itseni imarrelluksi tuosta 'suojelijan' tittelistä. Voisinpa vielä sanoa olevani sen arvoinen kantaja. Mutta millaisen nimen me Teille annamme? No, sitä voimme mietiskellä itse tykönämme, mutta niin totta kuin ratsuni nimi on Pikku Ukko, voin otettuna vakoilutoimintanne tehokkuudesta luvata äänestää jäljessänne. Kertokaa vielä, olen pohjattoman utelias, miten olette saanut puheyhteyden tämän kammottavan olennon kanssa, joka pystyy kiroamaan toisia? Ja vielä olette hengissä ettekä silti ole asettunut hänen puolelleen. Vai oletteko? Viimeksi keskustellessamme vaikutitte jotenkin erilaiselta, mutta nyt on sanoihinne sujahtanut oudon uhkaava sävy. En pidä ollenkaan siitä, miten vihjailitte aikeista surmata pikku Hilla. Ketkä sitten näiden aikeiden takana ovatkaan.
No, tänä päivänä ei enää paljon pääse tapahtumaan. Jos molemmat olemme elossa ja jokseenkin terveinä huomisaamuna, keskustelemme varmaan lisää. Toivoakseni en kuitenkaan joudu puhumaan nimensä unohtaneen ja pahantahtoisen mahdin Suuksi julistautuneen henkilön kanssa."
Ereinion sanoi:
En usko, että minulla on vaaraa langeta, enkä suoraan sanottuna sitä arvele teistäkään. Jos nimittäin olette sen vaarassa, se on jo tapahtunut - ja olen pienessä lappusessani ottanut senkin huomioon. Joten jos vastoin kaikkia olettamuksiani kannattekin tätä nykyä sisässänne hilpeää pientä kissanpentua, älkää luulkokaan että voisitte parantaa asemaanne minut tappamalla. Silloinkin saatte epäilyksiä niskaanne, ja ainakin Hilla osaa varmasti pitää huolen itsestään. Minähän en missään tapauksessa halua hänen kuolevan, pois se minusta. Mutta ajat ovat kovia, ja joskus pelottelu voi olla ainut käypä keino toivotun tuloksen saavuttamiseen.
Mitä tietoihini tulee, niiden alkuperästä ei kannata sen kummemmin puhua - ainakaan vielä. Tarpeen tullen, kenties. Mutta se on sen ajan murhe se.
Tik vastaa vielä, mutta silloin olen jo menossa Pietariin netin ulottumattomissa, ja Elénkin on kohta vainaa.
miksi Te ette kerro kaikkea tietämäänne Pahuuden kätyristä (tai ainakin vähän enemmän), jos kerran oletatte minua Suojelijaksi tahi ainakin Valon puolustajaksi, ettekä itse ole Pimeän puolella? Voiko tässä sodassa olla kolmaskin osapuoli? Ja miten voitte olla niin varma siitä, että Riivattuja Majatalon Asiakkaita on vain yksi? Neljä on surmattu ja kuitenkin taistelu jatkuu. Ettette vain olisi suuri humbugi.
Jos tarve olisi ollut, olisin väittänyt olevani uudenlainen nekromantikko, joka pystyy kopioimaan kuolleen hahmon tiedot ja roolin - ja osuneeni näkijään. No, kukaan muu kuin Tik ei ehtinyt tenttaamaan, joten se siitä.
Lopuksi vielä, mitä kertoilin PJ:lle salalappuni sisällöstä.
No niin, Kaljami arvasi Ereinionin bluffaavan ja luki lapun. Sieltähän löytyy kaikki kiva mahdollinen tarina, alkaen E:n pahismenneisyydestä kulkien ryövätyksi tulemiseen ja toteamus, että syyllinen on todennäköisimmin Puppa, sitten Dourgh ja hyvin pienellä todennäköisyydellä (kaksi erillistä ryöstökertaa) Huopahattu tai Elén. En nyt jaksa lappusta aukikirjoittaa, koska jos Pagban offtopicviestistä, jonka huomasin vasta viidettä kuiskuttelua kirjoittaessani, voin oikein arvata, Aiwendil on sittenkin syyllinen. (Toinen vaihtoehto on, että hän voi tappaa kuollessaan jonkun, sekin vaatii kirjoitusta.) Ja vaikkei Ai syyllinen olisikaan, en oikein jaksa uskoa että minut murhattaisiin seuraavaksi näiden juttelujen jälkeen.
Mutta: jos syyllinen saadaan kiinni, ja lavertelee minun menneisyydestäni, pyytäisin että hän myös myöntää samalla olevansa viimeinen pahis - pakko se kai on jollakin järkevällä tavalla tuoda esille, että Törmä saa motiivin lopettaa saarron. (Jos se tapahtuu siten, että Vilimarin silmistä pomppaa esille kiroileva örkkishamaanin hahmo tai jotain muuta, haluan mennä sen eteen ja nauraa sille pitkään ja p****isesti. Todella pitkään. Täydestä sydämestä.)
Jos minut Vilmar käräyttää, haluan epäileväisten naamojen (Elén ainakin) edessä kertoa puhtoisen näköisenä "Pötyähän tuo Mordorin kätyri puhuu, valhetta ovat heidän kaikki juttunsa. Paitsi se, että kaikki heistä olisivat kuolleet, siitä panen pääni pantiksi vaikka syyllisen suhteen myönnänkin epäilleeni enemmän Puppaa kuin Vilimaria.
Luonnollisestikaan en kykene osoittamaan mitään seikkaa tuosta mielikuvituksellisesta saagasta vääräksi. Mutta ajatelkaapa: jos olen syytön, tapatte viattoman, ja jos syyllinen, ette silti saa mitään hyötyä, sillä johan näimme, että jokainen kissanpentu on saatu hengiltä. Turhaa on työnne, yhtä kaikki. Olen valmis vaikka jäämään muutamaksi päiväksi arestiin huoneeseeni, jotta uskoisitte, ettei sisälläni riehu samanlainen hilpeä hirviö."
Selitys siihen, mistä sitten tiesin kaiken, jollen pahan roolini kautta: "No, minulla on eräs merkillinen taito. Mikäli näen vasta kuolleen ihmisen, voin siepata hänen muististaan kaikki hänen tietonsa. Lisäksi, jos hänellä on jokin erikoinen lahja, saan senkin käyttööni. Minä käytin sitä täällä omaksi hyödykseni, ja satuin valitsemaan näkijän lahjan omanneen henkilön. Siinä kaikki." (En rupea erittelemään, oliko se Tuhka vai Idril, kun en sitä tiedä. Tuon pitäisi yhtä kaikki pitää ne vähän aikaa luottavaisina.)
Jos epäilykset käyvät liian voimakkaiksi, niin sitten hahmoni ei varmaan auta muuta kuin parhaaseen lännenelokuvatapaan hypätä huoneensa ikkunasta hevosensa selkään ja ratsastaa kohti auringonlaskua huutaen "Säkinheimo here I come" (Lotholla kun voisi olla sopiva paikka lepäillä vähän aikaa ja pohtia seuraavia siirtoja).
Huomatessani, että jäljellä olikin enää viisi henkeä, aloin huolestua. Jos murha onnistuu, on porukkaa enää neljä, ja silloin on minullakin vaarani äänestyksessä. Lisäksi seuraavana yönä, jos pahis selviää sinne, pitäisi olla todella varovainen, mitä ratkaisuun tulee - yksi mahdollisuus kahdesta tulla surmatuksi, ja silloin ei auta edes roolinsieppaus, minkä toki olisin tehnyt, jos meitä olisi jäänyt jäljelle Poppy ja minä - Poppy on tappamassa Hillaa, enää kaksi jäljellä, nappaan hänen roolinsa ja voitan pelin. (jälkikäteen katsottuna tarpeetonta spekulointia, koska douvista ei olisi kuitenkaan päästy eroon eikä kukaan ikimaailmassa olisi äänestänyt Hillaa, joten meitä olisi ollut viimeisenä yönä joka tapauksessa neljä.)
Ugh. Minkä kirjoitin&pastesin, sen kirjoitin&pastesin. Kunnia sille joka koko viestin lukee.