Pomppiva Poni -fopen offtopikki ja kootut selitykset

Kiitos peleistä. Oli aika hauskaa. Pikaisten laskujen mukaan 92 yksäriä plus kopiot hyviskumppaneille ja pelinjohdolle. Laitanko ne kaikki johonkin näkyviin? [22]

Usvajaisten kylässä menin sanomaan vahingossa Veli Ereinionia vanhaksi. Ere näköjään antoi takaisin sanomalla Huopahattua vanhaksi viimeisessä viestissään. Huopahattuhan on vasta keski-ikäinen! :grin:
 
Saatiin tähän loppuun vielä nokitteluakin kuten Saltribartsilla droidiepisodissa. Ereinion kieltää Portti-Harria päästämästä Huopahattua ja Hillaa Briistä ja he lähtevät kotkakyydillä. Mitä seuraavaksi? Piileekö Vanhassa Metsässä örkkien kokeellinen IT-patteristo? Jäämme jännittyneinä seuraamaan...
 
Minä tapoin Herugrimin ja Idrilin. :)

Jollen olisi kuollut omaan näppärättömyyteeni niin olisin seuraavaksi yrittänyt tappaa Elenin.

Oli muuten mielenkiintoista pelata murhaajaa ja miettiä että kenen hengen yritän ottaa. Oli tietyllä tavalla jopa aika ahdistavaa ajatella että se kenen hengen yritän ottaa voi ottaa ja kuolla, vaikkakin vain roolipelissä. Tehokas immersio siis.

Herun tappaminen hieman harmitti, mutta päätin ajatella/toimia utilitaristisesti ja hoitaa hänet pois kun oli alku ja olin kerran alkuun vahva. Harmitti siksi että hänen pelinsä loppui niin lyhyeen.
 
Vau, mitkä upeat säännöt ja mikä upea fope se oli! Nyt harmittaa hirveästi, että kuolin heti alussa, kokemattomuuttani, sitäkö se oli?

Pagba, miten Roark otti Thaun hengiltä? Luulin, että kuolin johtuen väärästä rotuvalinnastani. Mutta ei se voi olla niin, nyt kun luin kaikki säännöt. Tappoiko Roark yksinkertaisesti Thaun? Yksinkertaisia vastauksia yksinkertaiselle kysyjälle.

En yksinkertaisesti malta odottaa seuraavaa Käärmeen fopea! Jospa hahmoni eläisikin hieman pidempään siinä...

Edit: Nyt selvisi. Roark murhasi Thaun. Byyäääh! Kiitos pahoitteluistasi, Roark.
 
Minä tapoin sinut kohdistamalla murhaavan mieleni voiman sinuun. :) (Tälläistä harvoin pääsee sanomaan kenellekään)

Koska olimme vihollisia ja koska Pagban mukaan minun voimani oli suuri alussa päätin raivata heti kättelyssä henkeäni uhkaavan uhan pois.
 
Noniin. Sain vihdoin raapustettua loppuun aikajanan Adarwenin toimista Ponissa. En laita vielä yksärivaihtoa. Se täytyy järjestää jotenkin muiden hyvisten kanssa.

Jaa että mistä kaikki alkoi?

Kaikki lähti meille kaikille tutusta mummelista, Adarwenista. Kaikki varmaankin muistavat mummelin, joka köpötteli sisään Pomppivan Ponin majatalon ovesta, sinä synkkänä iltana jonka jälkeen kaikki alkoi. Hän asui lähellä Briitä ja tullut majataloon tapaamaan rakasta tyttärentytärtään Aiquenia.
Tälläisen kuvauksen Idril~ sai perheestään:

Hahmosi isoäiti Adarwen on n. 88-vuotias. Hän oli naimisissa Briiläisen miehen kanssa (eli hahmosi isoisän), mutta hänen miehensä kuoli jo kaksikymmentä vuotta sitten pahaan sairauteen. Toisin sanoen Aiquen ei ole koskaan tavannut vaariaan.
Adarwenilla on kaksi lasta, tytär Adriela ja poika Adalion. Adriela on siis Aiquenin äiti (tietysti jos Aiquen on Adarwenin tyttärentytär )
Noin sivutarinana: Adalionilla (Aquenin setä) on 20-vuotiaat kaksospojat (Aquenin serkut).

Vielä perään pikku kuvaus minkä lähetin Aiquenille:
Adarwen on vähän paha komentelemaan ja kertoilee mielellään tarinoita. Hän ei myöskään pidä kinastelevista lapsista. Hän ei ole heikko vanhus joka saa, sydänkohtauksen heti kun jotain vastoinkäymisiä sattuu, vaan vireä topakka mummeli. Tykkää puuhailla koko ajan jotain.

Idrilin kanssa jatkoimme kehittelyä siihen, että Aiquenin vanhemmat saivat surmansa, tytön ollessa kymmenen vanha. Aiquen ei myöskään tuntenut setäänsä, eikä serkkujaan. (Tässä pääpiirteet. Idril~ voi kertoa hahmostaan itse lisää.)
Perhesuhteet olivat siis reilassa.

Kuka Adarwen-mummo sitten oikein oli?


Adarwen sai Galadrielilta tehtävän suojella väkeä Pomppivassa Ponissa. Hän sai siunaajan lahjan. (Uni löytyy Pagban ensimmäisestä roolien selvitysviestistä, joten en laita sitä tähän enään uudestaan.)
Kertauksena kuitenkin vielä. Adarwen valitsi joka yö rodun jota siunasi. Siunaus katkaisi terää pahisten iskulta, jos heitä rodusta löytyi. Ainoa vaara oli Mielennylkijä, jonka Adarwen sai katkerasti kokea. Ei siitä vielä enempää.... pysykää siis kanavalla.

Päivä yksi:

Adarwenin ensimmäinen päivä majatalossa meni hulisevan väen rauhoittelemiseen. Hän piti huolta että lapsukaiset söivät ja pysyivät kunnossa. Päivän hulinat veivät voimat ja toivat mukanaan höpsähtäneen unen. Valkoisia hiiriä ja vaikka mitä.

Yö yksi:
Adarwenin siunaus meni haltioille. Uni oli tavanomainen:

Ammennat käsiisi loistavaa vettä Galadrielin Peilistä ja juokset notkoon johtavien kiviportaiden juurelle. Alin porras tuo mieleesi hobitit, seuraava kääpiöt, kolmas etelän ihmiset, neljäs Briin ympäristön ihmiset ja viides haltiat. Pirskotat veden viidennelle portaalle ja haet sitä vielä kahdesti. Tyytyväisenä pistät merkille, että portaan heittämä varjo on lyhentynyt neljänneksellä. Heittäydyt nurmelle makaamaan ja annat Lothlórienin lumouksen täyttää kehosi kultaisella valollaan.
Mitää muuta ihmeellistä ei tapahtunut, kuin että jos haltioissa oli pahiksia, heidän voimansa heikkeni.

Päivä kaksi:


Herugrim kuoli yöllä ja syyttely alkoi. Kaljami ystävällisesti muistutti Adarwenia vanhoista vaikeista ajoista. Mummeli taisi olla ensimmäinen, joka ymmärsi ettei lynkkaamista voitu välttää.
Adarwenin ja Aiquenin välillä vallitsi jonkinlainen kireys. Liekö tyttö epäillyt isoäitiään. Päivän kääntyessä iltaan ja äänestyksen alettua Adarwenin ensimmäinen ääni meni Halrukselle. Tosin lynkattu oli Aielor.

Toisena päivänä kävi kuitenkin muutakin. Adarwen pääsi kontakteihin muiden hyvisten kanssa.
Elén neiti otti yhteyttä. Alkoi kiertely ja kaartelu, kun molemmat yrittivät saada toisistaan selvää.
Lopulta molemmat luottivat lähes toisiinsa. Muistakin hyviksistä alettiin päästä selville. Elén toimi yhdyshenkilönä.

Yö kaksi:

Adarwenin siunaus lähti hobiteille. Mitään erikoista ei tapahtunut. Uni oli sama.

Päivä kolme:

Kukaan ei kuollut yöllä. Adarwen oli melko hyvällä tuulella ja paisteli lettuja Hillalle.
Adarwenin ääni olisi mennyt taas Halrukselle, mutta hän myöhästyi äänestyksestä. Hyvikset saiva kuitenkin Halruksen pois pelistä.

Adarwen sai tietää muidenkin hyvisten kuin Tikin henkilöllisyydet ja yhteydenpito helpottui.

Yö kolme:

Adarwen uusi siunauksensa hobiteille, sillä Aiquen oli saanut selville että heistä pahiksia löytyi.
Tällä kertaa kävi hullusti. Adarwen osuikin mielennylkijään

Ammennat käsiisi loistavaa vettä Galadrielin Peilistä ja juokset notkoon johtavien kiviportaiden juurelle. Alin porras tuo mieleesi hobitit, seuraava kääpiöt, kolmas etelän ihmiset, neljäs Briin ympäristön ihmiset ja viides haltiat. Pirskotat veden alimmalle portaalle ja haet lisää vettä. Kolmannella pirskotuskerralla askelma äkkiä hajoaa pamahtaen kahtia ja halkeamasta syöksyy mustia lonkeroita sinua kohti kuin joukko käärmeitä. Lonkerot osuvat päähäsi ja tunnet, kuinka ne kaivautuvat syvemmälle. Kuvottavasti rusahtaen kallosi antaa periksi ja lonkerot tunkeutuvat kalloosi kiihkeästi tietoa etsien ja tuhoa tehden. Kirkaisten heittäydyt taaksepäin ja lonkerot irtaantuvat. Vuodat verta monesta haavasta kun sokeana ryömit kohti Galadrielin Peiliä. Haparoivat kätesi löytävät hopeisen vesikannun ja kaadat vettä päähäsi. Tuska helpottaa ja vaivut armeliaaseen tajuttomuuteen…
Adarwen selvisi hengissä, mutta kärsi pahasti. Hänestä tuli narkoleptinen. Ajatukset pyörivät päässä ja menivät sekaisin keskenään. Adarwen ei voinut kertoa koettelemuksistaan muille hyviksille sinä päivänä.

Päivä neljä:

Aiquen oli murhattu yöllä, mikä ei helpottanut Adarwenin tilannetta ollenkaan. Hän oli aivan sekava ja puheli puuta heinää. Muistot sekoittuivat nykyhetkeen. Välähdykset yön tapahtumista saivat mummelin tolaltaan ja tajunta pätki. Äänestys meni tälläkin kertaa ohi.

Yö neljä:

Adarwen toipuili Mielennylkijän aiheuttamasta narkolepsiasta, eikä voinut käyttää kykyään.

Päivä viisi:

Adarwen oli taas kunnossa, jos ei lasketa jyskyttävää päänsärkyä. Eraron oli murhattu yöllä ja tupa oli kaaoksessa. Joku ruudinkeksijä oli mennyt myrkyttämään oluen. Mummeli päätti ottaa ohjat käsiinsä ja laittoi terveet auttelemaan. Itse Adarwen puuhaili taas täysissä voimissaan ja hoiti oksentelevaan väkeä. Illan pimetessä väki alkoi olla jo tolpillaan ja Adarwen kyseli muilta edellisen päivän tapahtumista. Äänestyksessä hänen äänensä meni Teilolle, joka paljastui onneksi pahikseksi. Loppuillan Adarwen kaitsi viiniin tykästynyttä Eléniä.

Yö viisi:

Adarwen oli taas kunnossa ja pystyi käyttämään siunaustaan. Siunaus lähti tällä kertaa kääpiöille. Elén tuli yöllä kolkuttelemaan Adarwenin ovelle. Sen jälkeen yö käy mustaksi.

Ammennat käsiisi loistavaa vettä Galadrielin Peilistä ja juokset notkoon johtavien kiviportaiden juurelle. Alin porras tuo mieleesi hobitit, seuraava kääpiöt, kolmas etelän ihmiset, neljäs Briin ympäristön ihmiset ja viides haltiat. Pirskotat veden toiselle portaalle ja haet lisää vettä. Kolmannella pirskotuskerralla askelma äkkiä hajoaa pamahtaen kahtia ja mustia lonkeroita syöksyy halkeamasta sinua kohti kuin joukko käärmeitä. Lonkerot osuvat päähäsi ja tunnet, kuinka ne kaivautuvat syvemmälle. Kuvottavasti rusahtaen kallosi antaa periksi ja lonkerot tunkeutuvat kalloosi kiihkeästi tietoa etsien ja tuhoa tehden. Kirkaisten heittäydyt taaksepäin ja lonkerot irtaantuvat. Vuodat verta monesta haavasta kun sokeana ryömit kohti Galadrielin Peiliä. Kivipylväälle päästyäsi tuska hellittää ja tunnustelet kasvojasi. Haavoista ei ole merkkiäkään ja voimasi on tallella. Ymmärrät, että näit ja tunsit sen, mitä Mielennylkijä tahtoi tehdä sinulle mutta jostain syystä ei pystynyt.

Nojaat kivipylvästä vasten ja tunnet sen kylmyyden leviävän selästäsi muualle kehoosi. Yrität nousta ylös, muttet pysty liikkumaan. Kauhu valtaa mielesi epäillessäsi tämänkin olevan Pimeyden temppuja, mutta se hälvenee yhtä nopeasti kuin nousikin. Tämä ei ole Mordorin työtä.

“Niin, rakas lapseni. Tämä on Galadrielin työtä.” Valtiatar on polvillaan vierelläsi. Yrität puhua, mutta sanat juuttuvat kurkkuusi, koska näet Galadrielin silmissä kyyneleitä. Hän jatkaa surullisella äänellä: “Vihollisen Tappaja on valinnut sinut uhrikseen ja hän onnistuu murhatyössään. En pysty pelastamaan sinua. Toivoisin niin pystyväni, mutta sellaista voimaa minulla ei ole. Voin vain tehdä lopustasi tuskattoman, mutta en enempää. Vihollisen kätyri on ilkeyttään valinnut mahdollisimman tuskallisen kuoleman osallesi ja iloitsen edes siitä, että hän ei pääse hekumoimaan tuskallasi. Hyvästi, rakas lapseni. Lepää rauhassa. Namárië.”

Et enää tunne kehoasi. Se tempoilee itsekseen kuin jotkin näkymättömät hampaat raatelisivat sitä. Et tunne kipua, silmäluomesi menevät itsestään kiinni ja vajoat mustaan kuiluun.

Päivä kuusi:
Rakas mummelimme löytyy murhattuna huoneestaan.
 
Kiitos kaunis Pagballe hienosta fopesta! Eraronilla oli mukavaa Ponissa. Toivottavasti seuraavakin Käärmeen fope liittyisi Keski-Maahan.. :)
 
Huaa, mikä viestitulva offitopikissa. :grin:

Ensin superhyperkiitokseni Roarkille. :evil: Kosto elää seuraavassa Fopessa! No eeeeei, olisit tappanut yötä myöhemmin. Olisin voinut silloin sanoa muille hyviksille, ettei kääpiöissä silloin ollut kuin neutriksia. Jäi hyvä uni kesken. Oli muuten sikapelottavaa kuolla. Kerron siitä sitten lisää, jahka nyt saan ensin muut kommentoinnit yms hässäkät alta poes.

Toiseksi extrasuperhyperkiitokseni Elénille (ah sitä ihanaa pitsiä! Ystävä rakas, otitko sen mukaasi Saleihin?), rakkaalle isoäidilleni Adarwenille, suloiselle hobittilapselle Hillalle ja tutulle ja turvalliselle Huopahatulle.

Kolmanneksi huge-large-big-extra-super-hyper-kiitokseni Pagballe, Suurelle Nopanheittäjälle ja Pelinjohtajalle, jonka tulen aina muistamaan yhtenä parhaista Kaljameista kuuna päivänä! Idea, tarina ja kaikki, woa. Ja miten paljon aikaa ja vaivaa ja mielikuvitusta sinun onkaan täytynyt käyttää kaikkeen tähän tarinanraapustamiseen, keksimiseen ja nopanheittelyyn. Kiitos, thank you, tack, ja jos osaisin quenyaa tai sindaria, lausuisin kiitokseni niilläkin kielillä. [Käärmeeseen pitää saada haltiariimufontti käyttöön. toim.huom.] Ai juu, ja vähän edittiä: Kuka sitten loppujen lopuksi murhasi Törmän? Vai olivatko vain kaikki Mordorin kätyrit siinä mukana omalla osallaan?

Mutta, kun tässä nyt tylsää on, voisin raapustaa Aiquenistakin tarkemman esittelyn.

Kuka, missä ja milloin?
Aiquen oli siis noin 17-vuotias, kultakutrinen briiläinen typykkä, joka tuli Pomppivaan Poniin isoäitiään katsomaan. Tietynlainen "jälkimurrosikä" oli selvästi nähtävissä, kun neidon käytös heitteli päästä päähän. Hänen äitinsä Adriela kuoli tyttären ollessa kymmenen vanha, ja Aiquenilla alkoi erittäin angstimainen ja ihmisistä vieraantuva aikakausi elämässään. Näin kuvailin Aiquenia Tuhkalle ennen pelin alkua:
Sisimmässään hän kokee olevansa heikko, mutta hän on halutessaan taistelussa hyvinkin rohkea ja uskollinen sille, jolle on uskollisuutta vannonut. Pienimuotoinen ärsyyntyminen on normaalia, eikä sitä kannata ottaa itseensä, Aiquen nyt vaan sattuu olemaan äkkipikainen. Miehiä Aiquen saattaa tosiaan vähän vältellä, hän on aina pitänyt heitä jotenkin... hmh, tunkeilevina. Hän väsyy nopeasti jos joku alkaa kertoilemaan juttuja, mutta yrittää useimmiten silti kohteliaasti jäädä kuuntelemaan tarinan loppuun. Jos aihe sattuu olemaan kiinnostava, hän kyselee mielellään lisääkin. Tiivistettynä Aiquen on tasa-arvoisuuden puolesta taistelija, joka vähättelee miehiä ja ihmettelee, miksi naiset ovat muka niin paljon vähempiarvoisia. Mutta koska Aiquen on yhä nuori, hänessä näkyvät myös murrosikäisen vaihtelevat mielialat ja sanomiset, joka käy ilmi mm. juurikin tuossa äkkipikaisuudessa.

Ja miksi tämä angstinen jälkiteini sitten liittyi Galadrielin Valkoiseen NuorisoNeuvostoon, joka on tosin virheellinen käsite Adarwenin iästä johtuen
Aiquenin tarinaa ei ole aiemmin esitelty tässä topikissa, ja minusta se on niin hieno, että ansaitsee tulla liitetyksi tähänkin yhteyteen.
”Päästä nuoli menemään! Ammu se! Se on pelkkä örkki!” Jousta ja nuolta pitelevät kätesi alkavat vapista ja kyynel valuu silmästäsi. ”En voi. Se on niin pieni. Pelkkä lapsi vielä.” ”Örkki on örkki vaikka olisi pelkkä lapsi! Ammu se jos haluat jatkaa koulutustasi!” ”En voi”, sanot ja lasket jousesi. Haltia päästää halveksivan äännähdyksen ja lähtee pois. Haluaisit huutaa hänen peräänsä ja selittää kaiken, muttet halua kiinnittää örkkilapsen huomiota. Se poimii marjoja likaisilla käsillään niin rauhallisesti, vaikka irvisteleekin välillä. Valmistaudut itse vetäytymään pois, kun aluskasvillisuus ryskyen iso örkkikoiras hyökkää kimppuusi nuijaansa heiluttaen. Ammut sen epäröimättä. Örkkinaaras kaappaa aukealta örkkilapsen syliinsä ja juoksee karkuun. Annat heidän mennä. Ennen kuin itse lähdet, kiinnität huomiota pieneen lintuun, joka katselee sinua tarkkaavaisesti läheisen puun alaoksalta. Lintu lennähtää tiehensä.

Samana iltana sinulle kerrotaan, ettei yksikään haltia suostu jatkamaan aseellista koulutustasi. Asenteessasi kuulemma on vikaa. Itket taas, muttet yritä puolustella itseäsi. Keskityt muiden erätaitojen opettelemiseen.

Olet yksin metsässä kun ruskeisiin vaatteisiin pukeutunut mies lyöttäytyy seuraasi. Olet varuillasi, mutta tunnet voivasi luottaa häneen. ”Terve tavattuamme, Aiquen. Minä olen Radagast Ruskea. Pikkulinnut lauloivat minulle, että säälit avuttomia vihollisiasi muttet epäröi vastustaa sinua vastaan hyökkääviä voimakkaita vihollisia. Sellaisia ominaisuuksia me arvostamme. Haluaisitko lähteä mukaani oppimaan pientä sankaruutta?” ”Mikäpä siinä”, sanot urheasti, ”ei minulla tänään parempaakaan tekemistä ole.” ”Mainiota”, Radagast Ruskea sanoo. ”Kyytimme odottaa täällä.” Näet metsäaukiolla kyyristelemässä valtavan suuren kotkan, joka tervehtii sinua vakavasti.


Loppu on sama kuin Adarwenillakin; opiskeli Galadrielin palveluksessa erilaisia taitoja jne, ja päätyi Näkijäksi.

Galadriel sanoi:
”Sinä olet minun näkijäni. Valitse joka ilta joku rotu, jonka jäsenistä haluat nähdä unta. Unesi paljastaa sinulle, jos joku heistä on pimeyden palveluksessa. Alkuun et pysty yksilöimään heitä, mutta kykysi kehittyvät ajan kanssa. Varo mielennylkijää! Hän on pahuuden kätyreistä erikoistunut estämään sinun ja siunaajan työtä. Kärsit jos osut häneen. Et kohtuuttomasti, mutta kärsit kuitenkin. Olet minulle arvokas. Pidä itsestäsi huolta.”
Aiquen heräsi Pomppivasta Ponista, tuijotti käteensä ilmestynyttä elanoria ja havahtui käytävältä kuuluvaan huutoon huitaisten kukan pikaisesti syrjään.

Päivä yksi:
Aiquen on ihan hukassa, ja vetäytyy taas äkkipikaiseen kuoreensa. Hän on peloissaan, ja siksi töksäyttelee isoäidilleekin mitä sattuu. Sekä kinastelee Vilin solttujen kanssa.
Iltapäivällä Huopahattu pyytää neidon hetkeksi nurkkapöytään istumaan, ja paljastaa olevansa Valopatsas. Aiquen saa huoahtaa helpotuksesta: hän ei ole enää yksin. Huopahatun kanssa hän päättää nähdä unta haltioista. Aiquen ei uskonut, että kukaan heistä edes itseasiassa voisi olla pahis, hehän ovat niin kaunis kansa. Tästä Aiquen ei kuitenkaan mainitse edes Huopahatulle, vaikka luottikin tähän enemmän kuin Adarweniin, verisukulaiseensa.

Yö kaksi:
Aiquenin ensimmäinen uni sanoi:
Istut mallornin alla Lothlórienissa. Luot katseesi ylös kultaiseen lehvästöön ja rentoudut. Pian olet erottavinasi Keski-Maan kansoja lehtien muodoissa. Keskityt haltioihin ja suljet silmäsi. Notkossa seisoo neljä liikkumatonta hahmoa. Tiedät, että he ovat haltioita, muttet tunnista heitä: he näyttävät yhtä aikaa sekä samanlaisilta että aivan erilaisilta. Tarkkailet kolmea heistä huomaamatta mitään erikoista, mutta neljäs vaikuttaa jotenkin kaksiulotteiselta. Hänen varjonsa lankeaa päällesi vaikka kuinka kierrät hänen ympärillään. Väriset varjon kylmyydessä. Käännät selkäsi hahmoille ja lähdet vaeltamaan Lothlórienin saloilla. Syvä rauha täyttää olemuksesi.
Aiquen siis tunnisti yhden pahiksen, mutta sattumalta juuri sen, joka kuoli samana yönä kuitenkin.

Päivä kaksi:
Angstikäytön alkaa hellittää. Aiquen ei tiedä epäilläkö vai huolehtia Adarwenista, ja ehdottaa, josko tämä lähtisi, kun lynkkauksista aletaan puhumaan. Jälleen keskustelua Huopahatun kanssa. Yhteydenpito Nyarroon alias Eléniin alkaa. Tällä kertaa unenkohteeksi osuvat hobitit.

Yö kolme/aamu kolme:
Kukaan ei kuole, ja Aiquen saa selville, että kaksi hobiteista ovat pahiksia. Hän ei itse usko aluksi, että hobiteissakaan olisi Mordorin kätyreitä, mutta VNN:n muut jäsenet (jotka Elén on ilmiantanut) ovat Aiquenin teoriaa vastaan.

Päivä kolme:
Aiquenin välit Eraroniin lämpenevät. Jatkuvaa, aktiivista yhteydenpitoa VNN:n kanssa. Elén epäilee kuolevansa seuraavana yönä. Aiquen ryystää mukillisen olutta Halruksen kuoleman "kunniaksi", mutta tajuaa samassa, ettei sitä olisi kannattanut tehdä. Illalla Aiquen painuu juopuneena huoneeseensa, ja jotain siellä on rikki mennyt kolinasta päätellen.

Yö neljä:
Taru Aiquenin Retkestä Pomppivaan Poniin on saatettu päätökseensä. Samana yönä Aiquen otti kääpiöistä selvää, mutta uni päättyikin katkerasti.
Aiquenin kolmas ja viimeinen uni sanoi:
Heti kun avaat silmäsi mallornin alla, tiedät, että tämä uni on enemmän kuin unta. Unissa ei yleensä haisteta mitään, mutta sinä tunnet kaikki Lothlórienin tuoksut ja ne vievät muistosi menneeseen aikaan. Muistat kaikki onnelliset hetkesi tässä lumotussa maassa. Olet muistoihisi vaipuneena ehkä sekunnin, ehkä vuoden, mutta lopulta muistat tehtäväsi ja luot katseesi kultaiseen lehvästöön. Kääpiöt…

Molemmat hahmot seisovat nurmella ja näet ensisilmäyksellä, ettei kummassakaan ole jälkeäkään Mordorista. Sen sijaan huomaat yllätykseksesi jotain muuta kummassakin kääpiössä. Toisen yllä leijuu jokin suunnaton voima, joka ei ole hyvä eikä paha vaan pelkästään ON. Se suojelee ja uhkaa kääpiötä samanaikaisesti ja tajuat, että se on tietoinen sinusta. Mieleesi välittyy yksi sana voimalta: “MINUN”. Et tunne uhkaa, sillä ymmärrät, että jos aikoisit vahingoittaa kääpiötä, voima tietäisi sen jo ja surmaisi sinut silmänräpäyksessä. Toisen kääpiön kohdalla aistit surun valtavasta menetyksestä ja häpeää teosta, jota hän ei vielä ole tehnyt. Hahmolla ei ole omia kasvoja ja hetkellisesti näet omat kasvosi hahmolla, mutta näky menee pian ohi. Ymmärrät, että hahmo voisi yrittää varastaa kasvosi jos niin päättäisi, mutta ei ole vielä tehnyt niin.

Ihmettelet, kuinka pystyt näkemään näin tarkasti kun aiemmin saatoit nähdä vain varjon tai sen puuttumisen. Rinnallesi putoaa jotain. Avaat silmäsi ja näet, että se on elanor. Valtiatar Galadriel seisoo edessäsi kirkkaat silmät kyynelten samentamina. “Se oli vähintä, mitä saatoin tehdä hyväksesi, lapseni. Et voi kertoa ystävillesi näkemästäsi, sillä Mandosin saleista ei ole paluuta. Toivoisin niin voivani pelastaa sinut, mutta sellaista valtaa minulla ei ole. Hyvästi, pieni valkoinen hiirulaiseni. Namárië.”

Syöksyt selkä edellä jäiseen kuiluun ja Galadriel näyttää pienenevän kunnes tyhjyys nielaisee hänet. Tunnet purevaa kylmyyttä ja häijy sininen valo loistaa ympärilläsi. Putoat jäisessä railossa ja kielekkeiset jääseinämät puristuvat lähemmäksi. Railo kapenee kylmyyden yhä yltyessä. Pidät molemmin käsin kiinni elanorista painaen kukkaa rintaasi vasten. Hyytävä kylmyys lävistää sydämesi.
Aiquenille jäi itselleenkin arvoitukseksi, että oliko lattialta löytynyt, pirstaleiksi mennyt vesikannu hänen itsensä humalassa rikkoma, vai oliko se pahuuden työtä, vai oliko hänen itsensä rikkoma vesikannu osana pahuuden työtä.

Päivä neljä:
Aiquen löydetään sänkyynsä kiinni jäätyneenä, ja koko hökötys kannetaan ulos.
 
Hei kiltit kontulaiset, näistä selittelyviesteistä saa sitten siirrellä tietoja KontuWikin asiaankuuluviin artikkeleihin. Itse taidan tuossa myöhemmin tällä viikolla tehdä asialle jotakin, mutta muiden apu olisi toki aina tervetullutta. :)
 
Harmillisesti tämä peli minulta käytännössä täysin ohi, siitä huolimatta että sain kauan kaivatun pahiksen roolin - tosin ei se sitten ollutkaan niin jännä kun kohdalle osui, tai en ainakaan osannut siihen oikein sopivalla tavalla asennoitua. Ehkä pidän seuraavan pelin ajan taukoa ropelluksesta...
Pelin alussa oli vähän kiireitä opiskelun aloittelun ja Tampereelle siirtymisen puolesta enkä ehtinyt oikein panostaa hommaan, ja sitten menikin jo henki. En kai pelannut tällä kertaa tarpeeksi epäilyttävästi...

Hahmoni oli siis 22-vuotias Halrus Gaklis, kotoisin aivan Mustainmaan harvaanasutuilta pohjoisrajoilta, Joutsennevana eli Nîn-in-Eilphina tunnetun suoalueen laitamilta. Elääkseni olin linnustanut suoalueella ja sen monilla polveilevilla pikkuvirroilla, kuten useimmat muutkin kotikyläni asukkaat.

Eräänä kuulaana loppusyksyn aamuna muutama vuosi sitten olin joenvarressa väijymässä muuttavia hanhia serkkuni (joka myös oli hyvä ystäväni) kanssa, kun joentöyräs petti altamme ja jouduimme molemmat veden varaan. Yllättävän voimakas virta veti meidät pinnan alle ja ystäväni hukkui, minut puolestani löydettiin myöhemmin taintuneena mutta hengissä alajuoksulta. Tai ainakin tällaisena tapahtuman minä pitkään muistin...

Todellisemman kuvan noista surkeista tapahtumista paljastaa ote Pagban aloitusyksäristä:
”Minä tapan sinut!”, huudat ja pidät ystäväsi päätä veden alla. Hänen rimpuilunsa heikkenevät ja lopulta lakkaavat kokonaan. Kauhistut tekoasi ja kiskot ystäväsi pään vedestä. Painat veden pois hänen keuhkoistaan ja helpotut, kun hän vetää vavisten henkeä. Se oli lähellä… ”Muttei tarpeeksi lähellä!”, joku säikäyttää sinut murahtamalla korvaasi ikään kuin olisi lukenut ajatuksesi. Neljä jänteikästä kättä vangitsee sinut. ”Ei huolta! Me hoidamme työsi loppuun!” Tunnet piston kaulallasi ja vaivut tajuttomuuteen samalla kun tajuat, että ystäväsi kieritetään takaisin veteen.

”Se on vain kurja ihmistelijä! Miksei me voida nitistää ja syödä sitä?” Havahdut maaluolasta savuttavan soihdun valosta. Et pysty liikahtamaankaan, vaikket tunne siteitä. Kauhu valtaa mielesi. Eteesi on kyyristynyt pieni örkki repaleisissa vaatteissa. Sen takana soihdun alla häämöttää toinen hahmo. Se puhuu: ”Koska minä sanon niin. Muuta perustetta et tarvitse, snaga.” Pieni örkki vetäytyy äristen kauemmaksi ja alkaa murjottaen kalvaa luuta. Hahmo tulee lähemmäksi. Näet örkkishamaanin nahkaiset vaatteet pääkallokoristeineen. Suusi pakotetaan auki ja kurkkuusi valutetaan jotain polttavaa juomaa. Yrität vastustella, mutta huomaat nieleväsi tahdottomasti. ”Hyvä, ihminen. Niin sitä pitää. Kohta teet kaiken mitä minä sanon ja muistat vain sen mitä minä tahdon. Aivan kohta.” Juoma-astia tipahtaa saastaiselle lattialle ja örkkishamaanin känsäiset kourat tarttuvat molemmin puolin päätäsi. Vaivut mustaan uneen, joka ei ole unta.

Pelastajat löytävät sinut alajuoksulta ja kertovat surullisen uutisen: ystäväsi on hukkunut. Muistat, kuinka putositte yhdessä veteen ja menetit otteesi hänestä virrassa. Nyt hän on kuollut ja surisit häntä lopun elämääsi. Lopun...


Tämä tosimuiston palattua mieleeni en yhäkään muistanut, mistä alunperin olin serkkupojan kanssa riidellyt, mutta ilmeisesti kovaääninen riita oli jokatapauksessa houkutellut poikkeuksellisen kauas vuorista edenneen örkkien ryöstöretkueen luokseen. Kuinka pienestä voikaan elämä nyrjähtää täysin Pimeän puolelle... (noh, kyllähän minä toki melkein tapoin ystäväni itsekin, mutta sattuuhan sitä kaverusten kiistellessä)

Mutta kuinka mustainmaalainen linnustaja päätyi Briihin? Noh, vajaa vuosi sitten kotiseutujeni ihmisheimot, aiemmin jotakuinkin rauhassa jos eivät rakkaudessa eläneet, alkoivat keskenään ankaraan sotaan, jossa tuhottiin kokonaisia kyliä ja sotajoukkoja (jotka toki käsittivät korkeintaan satakunta henkeä, harvaanasutun syrjäseudun sodinnasta kun kuitenkin on kyse). Epäilemättä sotien takana oli Sauronin paha tahto, jokainen osapuoli väitti vihollisen puolella sotineen satunnaisia örkkejäkin.

Ei auttanut pakoilla, minut kuten kaikki muutkin pystyvät tai yleensäkään jaloillaan pysyvät rekrytoitiin surutta sotaan. Entisinä linnustajina minä ja useimmat muut kotikyläni asukkaat päädyimme jousimiehiksi. Eihän meitä kenelläkään ollut varaa varustaa, joten omat jouset ja itse veistetyt nuolet meillä oli. Heimoni sotaonni oli kuitenkin kehno, emme olleet onnistuneet solmimaan sopivia liittoumia ja jäimme yksin suurempiamme vastaan. Olin osallisena yhdessä heimoni viimeisistä puolustustaisteluista, verilöylyynhän se päättyi. Haavoituin, mutta jäin silti henkiin - vangiksi.

Vankiaitauksista minut yhytti eräs voitokkaan armeijan sotilas, joka oli kyllästynyt sotimiseen ja kaipasi vapaampaa elämää. Se oli tarjolla Joutsennevan toisella puolen, mutta ilman opasta alueen ylittäminen olisi ollut hulluutta. Niinpä tämä sotilas vapautti minut - vuosia soilla linnustaneena tunsin ne läpikotaisin, ja sain sotilaan siitä vakuutettua - ja lähdimme kaksin pitkälle pakomatkalle pohjoiseen, yli avarien lettomaiden ja sitten halki avarien erämaiden. Viimein kohtasimme Harmaavirran yli vievän sillan ja tien, ja lähdimme talsimaan sitä myöten länteen - kunnes sitten saavuimme Briihin. Karkurikumppanini oli eräs Huopahattu... Peläten herättävämme kaksikkona huomiota saavuimme majataloon eri aikoihin. Ja sitten homma alkoikin mennä pahasti puihin, ja olimmepa myös rankemman kautta eri puolueissa mitä tulee Hyvään ja Pahaan.

Oletan tämän ennen pelin alkua kyhätyn kehyskertomuksen yhä pätevän pääpiirteiltään myös Miccohin hahmoon, josta tämä kertonee itse tietysti oikeat faktat. Kuten että mikä piru sen nimi oikein oli? [15]

Oli kyllä aprikoimista kuinka saisin otettua yhteyttä kanssapahiksiini, enkä oikein ehtinyt aprikointia pidemmälle ennen kuin henkikin meni. Koetin lainailla aloitusyksäristä sellaisia kohtia puheeseeni joita oletin kaikkien pahisten saaneen samanlaisina, Sauronin Suun juttuja ja sen sellaista, mutta kuten pelkäsinkin oli se aivan liian vaikeaselkoista. Juuri kun olin kehitellyt hienoja ideoita kissoista juttelusta, möyri Thaurdagnirin sisuksista kalmokissa enkä uskaltanut pukahtaa aiheesta halaistua sanaa. Kun Ereinion siinäkin vaiheessa vielä pudotteli kissoja suustaan epäilin hänen olevan hyvis joka yrittää houkutella pahiksia nalkkiin. Miccoh ovelasti messengerissä kalasteli puoltani heittämällä ohimennen jotain juttua hiiristä, mihin varomattomasti sanaillen vastasin. Siinä vaiheessa viimeistään meni häntä koipien väliin kokonaan. Ei sillä että se olisi mitään auttanut...


/edit Mainittakoon vielä kuriositeettina, että mikäli olisin onnistunut murhatyössä varastettuani Teilolta vuoron, Hillan ruho olisi löydetty seuraavana aamuna naulattuna jonkin käytävän kattoon ja veitsellä rikki viilleltynä niin että kuiviin valunut veri olisi muodostanut lattialle lätäkön.

Tuossa vaiheessa vaikutti jo surullisen selvältä että roikkuisin pian hirsipuussa, joten halusin ainokaisesta murhastani ainakin hitusen shokeeraavan. Harmi vain, että mokoma mesikersa oli turhan hyvin suojeltu.
 
No niin, tästä tulee pitkä viesti.

Ensin Pagballe lähetetty hahmokuvaus:

Ereinion on Gondorilainen rappioaatelinen, suku on kotoisin jostakin Ithilienin suunnasta, Varjovuorten reunakukkuloilta, ja kuuluu marginaalisen pieneen joukkoon, joka joko ylpeydestä, kotiseuturakkaudesta tai jostakin synkemmästä syystä ei lähtenyt evakkoon alueelta senkään jälkeen, kun Sauron palasi Mordoriin. Hän ei (yllättäen) ole mikään erityisen sympaattinen hahmo, vaan pikemminkin sen verran paheellinen juippi, että ainakin Konnun kirkassilmäisille hobiteille voisi olla mahdoton tehtävä keksiä sellaista pahetta, johon hän ei olisi syyllistynyt.

Nuorena poikana (joskus viime vuosituhannella) hän erehtyi viekoittelemaan vuoteeseensa naapurin tilanomistajan hemaisevan nuoren vaimon. Tilanomistaja yllätti heidät itse teossa, ja Ereinion päätyi hätäratkaisuna silpaisemaan pään irti mustasukkaiselta aviomieheltä. Paha kyllä hän jätti rouvan henkiin, ja tämä, pelätessään joutuvansa itse syytetyksi, antoi rakastajansa ilmi. Ereinion onnistui pakenemaan, mutta valitettavasti vasta pari Minas Tirithin kaartilaista listittyään. Koska parempiakaan ideoita ei tullut mieleen, hän lähti maanpakoon Umbariin.

Merirosvokaupungissa hän vietti seuraavat kymmenkunta vuotta sekalaisten elostelujen parissa elättäen itsensä erilaisissa väkivallan ammattilaisen töissä. Lopulta hän alkoi kuitenkin kaivata jotakin hiukan kunnianhimoisempaa tointa ja pestautui Mustan Tornin palvelukseen.

Sauron saikin itselleen kyvykkään kätyrin, joka toimi aktiivisena urukien sissipartioiden johtajana Etelä-Ithilienissä. Tosin myös oma lehmä taisi olla ojassa, sillä hän määräsi useampia hävitysretkiä kotitilalleen, joka niinmuodoin lopulta tuli hylätyksi. Sen jälkeen hän teetti siitä oman tukikohtansa, josta levittää kauhua yhä syyvemmälle Gondoriin.

Epäonnekseeen hän kuitenkin onnistui reilut kymmenen vuotta sitten, ollessaan Mordorin hierarkiassa jo melkoisen korkealla, hankkiutumaan Barad-Dûrin epäsuosioon. Mustassa Tornissa pidetyssä ensimmäisessä Gondoriin tehtävää hyökkäystä koskevassa suuressa sotaneuvotteluissa hän ei nmimittäin kyennyt peittämään halveksuntaansa "alempia rotuja" kohtaan, vaan kutsui Haradin kuningasta suoraan "likaiseksi mutakuonoksi". Diplomaatiisen selkkauksen välttääkseen Sauron päätti hankkiutua eroon Ereinionista, mutta tämä pääsi pakoon, tosin vasta tyrmättyään esimiehensä niin perinpohjaisesti, että tämän sittemmin Mustan Tornin komentajaksi nousseen miehen kerrotaan menettäneen muistinsa jopa nimeään myöten.

Jotakin tuntematonta kautta Ereinionin onnistui paeta Mordorista, ja hän päätti (ilmeisestikin parantumattomana romantikkona) etsiä käsiinsä naisen, jonka välityksellä oli kohtaloonsa syöksynyt, ja aloittaa uuden elämän hänen kanssaan jossakin kaukana. Koska hän otaksui parhaaksi tietolähteeksi oman sukunsa, lähti hän jäljittämään näiden vaiheita. Lopulta hän löysikin nämä kaukaa Lefnuin liepeiltä, mutta sai todeta nuoremman veljensä ehtineen hänen edelleen ja naineen hänen elämänsä naisen. Periaatteen miehenä Ereinion tappoi niin veljensä kuin rakastettunsa sekä lapset vielä päälle ja otti mukaan kaiken perheen omaisuuden joka mukaan mahtui.

Helyillä hän ei kuitenkaan elänyt ikuisesti, ja päätti etsiytyä uuden, nousevan mahdin, Rautapihan palvelukseen. Saruman ottikin miehen leipiinsä muutamaa vuotta ennen Sormuksen Sotaa. Tositoimien alkaessa hän päätti lähettää Ereinionin vakoojakseen pohjoiseen, tämä kun voi dúnadanina saada herkkäuskoiset briiläiset pitämään itseään samoojana, jotka kuulemma ovat lähteneet pois alueelta. Ereinion saapui täten Briihin, vajaa viikko sitten. Jos häneltä kysytään, miksi hän oli pari päivää sitten kadoksissa, hän kysyjästä riippuen kertoo olleensa "samoilemassa" pahan valvomiseksi (varmasti valhetta) tai etsimässä bordellia tästä ylisiveellisten tiukkapipojen asuttamasta, niinvalarinkuinmorgothinkinhylkäämästä loukosta (saattaa olla tottakin). Muita hahmoja hän tuskin tuntee, Haltin tai Miccon ehkä; lisäksi kaikki edes siedettävän näköiset haltia- ja ihmisnaiset ovat varmaankin saaneet häneltä erinäisiä vihjailuja lähempään kanssakäymiseen.

(Sarkulta saadun tehtävän saat nivoa rooliin, jos tarpeen, minulla ei ole aavistustakaan, mikä se voisi olla.)

Ja näin ilmiselvän ilkeilyn jälkeen - pahisroolihan sieltä tuli. (Oikeastaan olisin halunnut kyllä tuollaiseksi mahdoton kuolla -hahmoksi, siinä olisi ollut kivaa provosoida.) Ereinion oli vieläpä niin ilkeä, ettei hän ollut tekemässä mitään pahaa silloin, kun hänert napattiin kiinni - pikemminkin päinvastoin, pakenemassa Mordorista.

Pagba sanoi:
Piiskaat säälimättömästi hevostasi pitkin Barad-Dûrista johtavaa tietä. Mahdollisuutesi paeta esimiehesi vihaa ovat vähäiset, muttet suostu nielemään tappiotasi pureksimatta. Hevosesi kuolee kohta käsittelyssäsi, mutta kannustat sen vain suurempaan vauhtiin. Laukkaat mutkan ympäri – ja singahdat päistikkaa hevosesi selästä. Joku on pingottanut köyden tien poikki. Makaat pökerryksissä maassa kun kuulet karkean äänen korvassasi samalla kun sinua sidotaan avuttomaksi: ”Kas, Ereinion. Tiedän erään, joka maksaisi korkean hinnan päästäsi, mutten suuresti rakasta häntä. Minua huvittaa suunnattomasti enemmän alistaa sinunkaltaisesi koreilija kurjan orjan asemaan. Toivottavasti elät tarpeeksi kauan tajutaksesi uuden alhaisen asemasi.” Saat napakan iskun päähäsi ja menetät tajuntasi.

”Se on vain kurja dunkku! Miksei me voida nitistää ja syödä sitä?” Havahdut maaluolasta savuttavan soihdun valosta. Et pysty liikahtamaankaan, vaikket tunne siteitä. Kauhu valtaa mielesi. Eteesi on kyyristynyt pieni örkki repaleisissa vaatteissa. Sen takana soihdun alla häämöttää toinen hahmo. Se puhuu: ”Koska minä sanon niin. Muuta perustetta et tarvitse, snaga.” Pieni örkki vetäytyy äristen kauemmaksi ja alkaa murjottaen kalvaa luuta. Hahmo tulee lähemmäksi. Näet örkkishamaanin nahkaiset vaatteet pääkallokoristeineen. Suusi pakotetaan auki ja kurkkuusi valutetaan jotain polttavaa juomaa. Yrität vastustella, mutta huomaat nieleväsi tahdottomasti. ”Hyvä, dúnadan. Niin sitä pitää. Kohta teet kaiken mitä minä sanon ja muistat vain sen mitä minä tahdon. Aivan kohta.” Juoma-astia tipahtaa saastaiselle lattialle ja örkkishamaanin känsäiset kourat tarttuvat molemmin puolin päätäsi. Vaivut mustaan uneen, joka ei ole unta.

Et oikeastaan muista, miten lopulta pääsit pakoon Mordorista, muttet ehdi murehtia sitä pakottavampien päämäärien vuoksi.

Ensimmäisenä päivänä keksin kaksi harrastettavaa asiaa. A) leikin amatöörisalapoliisia, joka tunnelmaa rauhoittaakseen osoittaa kyseessä olleen itsemurhan. En oikein tiedä, aiheuttiko tämä epäilyksien kasantumista päälleni vaiko niiden hälvenemistä. Mene tiedä. Muistin myös vanhan tutun lukitun oven avauskikan, ja käyttääkseni sitä seuraavana päivänä ryhdyin esittämään musiikkituokiota. Ja löytyihän niitä harpisteja, joiden niskoille vierittää ensimmäinen murha.

B) Pudottelen kissaviittauksia puheeseeni toivoen, että joku pahis ne huomaa. Eipä ollut siitä apua.

Seuraavan aamuna pääsen myös Kiroajaksi

Pagba sanoi:
Kone tilttasi taas. Katselet tympääntyneenä ”The Blue Screen of Death”:ia aavistamatta sen enteellisyyttä. Riisut pikkutakkisi tuolinselkämykselle, koska pomosi ei ole paikalla. Löysäät hieman solmiotasi – löysäisit enemmän, jos tietäisit eläväsi viimeisiä sekuntejasi. Huokaisten kumarrut buuttinappulan puoleen – ja jäykistyt, kun satut vilkaisemaan ikkunasta ulos. Suoraan tornitaloa päin on lentämässä matkustajalentokone, jonka ohjaamossa viisi arabia nauraa hekumallisesti. Ehdit puolittain vetää henkeä karjaisua varten kun kaikki pimenee.

Olet yhdessä Barad-dûrin sivutorneista. Örkkishamaani virnistää sinulle ja sanoo: ”Kaunis näky, vai mitä? En piittaa mistä ajasta tai paikasta se tuli, tärkeintä on, että se teki tehtävänsä. Tuollaisilla viimeisillä kokemuksilla on valtavasti voimaa ja sitä tarvitaan kun otetaan yhteyttä näin kaukaa keskellä kirkasta päivää. Vaaratonta se ei toki ole, ehei sinne päinkään. Pari tällaista viestiä lisää ja tulet hulluksi kokien kaukaisia kuolemia yksi toisensa perään. Se ei ole minun ongelmani vaan sinun, Ereinion-pojuseni.”

Örkkishamaani katsoo ikkunoista ulos nähden majatalon saliin. Se paskiainen on mielessäni, tajuat. Olento ei varmaankaan kuullut ajatustasi, koska jatkaa: ”Kiroajamme on kuollut. Tappajamme murhasivat hänet syistä, joita sinun ei tarvitse tietää. Sinä otat kiroajan tehtävät hoitaaksesi oman pestisi lisäksi. Voimasi eivät kuitenkaan riitä kahden työn täysimittaiseen hoitamiseen, joten jos näkijä tai siunaaja törmää sinuun, heidän yrityksensä kyllä epäonnistuu, mutta he eivät vahingoitu. Tämä on valitettavaa ja se johtuu”, örkkishamaani hakee vaikeita sanoja, ”kvanttitasapainosta. Sinun ei tarvitse tietää, mitä se tarkoittaa – riittää, että itse ymmärrän.” Ja tasan ymmärrät, typerys, ajattelet. ”Vastaavasti sinäkään et vahingoitu jos kirotessasi osut valopatsaaseen, vaikka kirouksesi ei toimikaan. Tämä tasapainojuttu on ihan tyhmää, mutta Suu raivostuu aina kun alan kysellä siitä.” Örkkishamaani tajuaa paljastaneensa liikaa rajoituksistaan ja yrittää peitellä lipsahdustaan rupeamalla häijyksi. ”Sait homman, koska vain sinulla oli vielä turhempi pesti kuin kiroajalla. Näiden kahden homman kanssa jäät vielä kauas shamaanistamme, tappajista puhumattakaan. Älä siis ylpisty, mato.” Örkkishamaanin viimeisen sähähdyksen myötä palaat todellisuuteen. Yksi vieraista on ilmeisesti havainnut poissaolevan olemuksesi, sillä hän katsoo sinua kummeksuen. Hymyilet ja heilutat hieman oudolta tuoksuvaa yrttiteemukiasi. Kummeksunta vaihtuu ymmärtämisen kautta ylenkatseeksi: eteläiset ja heidän rohtonsa! Sinua ei suhtautuminen kiusaa lainkaan. Väheksykööt kunhan eivät epäile.

Toivon vain, että seuraavana yönä en tule tapetuksi, ja niinhän ei käy. Joten kun on ensin selitetty pois Pagban luoma salaovi, lavastetaan Aada. Onnistuu hyvin, ja koska ajattelin, että Pagba on pudotellut yhden hyviksen ja yhden pahiksen samaan rotuun, olisivat kaikki haltiat nyt otollista riistaa. Paha kyllä herätän Tikin epäilykset, eikä minulla ole mitään tietoa muista pahiksista. Elén ottaa minuun jopa yhteyttä lapun välityksellä.

Tik sanoi:
Korkeasti kunnioitettu Valtias Ereinion!

Lähestyn teitä kirjeitse, koska asiani on arkaluontoinen. Kuuntelin erittäin kiinnostuneena selostustanne salaovista ja siitä miten murhaaja on käyttänyt niitä hyväkseen. Jokin sai minut kuitenkin aprikoimaan, että kenties ette kuitenkaan kertonut todellista syytä siihen, miksi osoitatte syyttävällä sormellanne heimoni jäsentä.

Olen syvästi järkyttynyt ajatellessani mahdollisuutta, että kaksi Esikoista olisi voinut syyllistyä näin kauheisiin tekoihin ja ryhtyä Mustan Ruhtinaan palvelijaksi - pakosta tai vapaaehtoisesti.

Siksi kaipaan lisää vakuuttelua ennen kuin voin yhtyä tuomitsijoiden joukkoon. Minun on silti tunnustettava, etten tunne Aieloroa juuri ollenkaan. Itse asiassa en muista tavanneeni häntä kuin ohimennen päivä tai pari sitten ja olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi hän välttelee seuraamme.

En siis voi suoralta kädeltä kumota syytöstänne. Mutta aika kuluu ja ratkaisuun on päästävä. Emme voi viivytellä kovin kauan, sillä niin kuin sanotaan, tässä kauniissa maassa menettää helposti ajantajunsa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Toivoisin niin että jokin oksallaan pää kallella istuva pikkulintu (suokaa anteeksi meidän haltioiden monimutkaiset kielikuvat) visertäisi korvaani vakuuttavia tietoja tai hakisi jonkun, joka voisi sanoa mitä tehdä. Mutta kenet pikkulintu voisi hakea? Tai kenen luo minut voisi viedä kuuntelemaan syvempiä totuuksia?

Toivottavasti en kuulosta aivan sekavalta. Nyt minun täytyy kuitenkin mennä etsimään hiusharjaa. Hukkasin omani jokunen aioni sitten, joten täytyy taas kääntyä rouva Ompun puoleen. Voivalvatin joukkion ja Törmän poppoon kuontaloiden perusteella he eivät tiedä sellaista kapistusta edes keksityn.

terveisin
Elén Ripléyë
Hänen Majesteettinsa Manwën palveluksessa
(jo vuodesta yks ja kaks)

PS. Mulla on koti siellä mistä näkee Taniquetilin,
mä oon elänyt niin kauan, että voin tehdä mitä vaan

Ja joka yö soitan Faërien tangon
ja joskus tuntuu kuin joku huutais apua Merellä päin
mä soitan harppua lujempaa

Miksi ette epäile muuten minua? Minullakin on harppu - kaikilla haltioilla on harppu aina mukanaan, kai te sen tiedätte. Tästä tulee mieleeni haltioiden tunnettu letkautus "hän on niin innokas muusikko", joka on peräisin Fëanorilta. Hän totesi näin isästään tämän mentyä uusiin naimisiin ja selitti: "Meinaan, kun faijalla on nykyään kaksi harppua."

PS tosiaan: miksi minä luotan teihin (ainakin melkein)? No, olen tutkinut hieman sotilaspsykologiaa (vaikka sanotaan että sotilaspsykologialla ja psykologialla on yhtä paljon yhteistä kuin sotilasmusiikilla ja musiikilla) ja tällaisissa tapauksissa, kun yksikössä on tehty rikos jota ei pystytä selvittämään, ja tuomari vaatii sotilaiden itse valitsemaan keskuudestaan rangaistavan, syyllinen ei juuri milloinkaan äänestä itse ensimmäisenä. Ellette ole poikkeuksellisen röyhkeä roisto, teidän täytyy olla viaton. Tämä on toki vain todennäköisyyslaskelma, mutta äärimmäisissä tilanteissa on pakko ottaa riskejä. Lisäksi minua on erittäin vaikea murhata yöllä nukkuessani, uskokaa pois.

E

Väärässähän Elén osin oli, sillä pahikseen, joskaan ei murhaajaan, hän yhteyden otti. Luulin hänen tarkoittavan, että hän on yöllä mahdoton tapettava, mutta neutraali hahmo. Minulla ei ole enää Tikille pistämääni yksäriä (jos Tikillä on, laitatko sen tänne), mutta huomautan siinä, että hän väitti eilen hukanneensa harppunsa, joten mitä harppuun tulee, hän puhuu lööperiä, ja annan kautta rantain ymmärtää olevani hahmo, joka vie tappajansa mennessään.
Tik vastaa:

Oikein hyvä, eläkäämme tasapainossa keskenämme, ainakin kauhun tasapainossa jos ei muuten.

Harppu - tosiaan luulin sen menneen hukkaan, mutta löysin sen juuri tänä aamuna (mikä yhteensattuma) käytävän siivouskomerosta, jonne astuin vahingossa kun luulin sitä huoneeni oveksi. Sivumennen sanoen kaikki lattiarätit ja harjat olivat putipuhtaita: ja tämän totuuden kääntöpuoli on valitettavan selvästi esillä kaikkialla komeron ulkopuolella. No, siellä oli myös harppuni - ovela paikka kätkeä se huoneeseen, jossa kukaan ei käy. Harpun pintaan oli kaiverrettu runsaasti Pahan Silmän kuvia, niin minä ne ainakin tulkitsin, ja kaikki kielet oli viety.

Tämä tarkoittanee sitä (uuden harpun hankkimisen lisäksi) että syytöksenne Aieloroa vastaan ei vieläkään vakuuta minua. Eikö teillä tosiaan ole muuta sanottavaa hänen syyllisyytensä puolesta? Lisäksi suosittelen vahvan rautakauluksen käyttämistä, mikäli liikutte pimeissä ja yksinäisissä paikoissa, kenties myös nukkuessa moinen varotoimenpide on tarpeen.

Ystävällisin terveisin
E. R. (Dei gratia)

Samalla kyselen Vehkalta arvoitusta, ja kautta rantain, saisiko hänen helynsä haltuun, jos tappaisi vanhan Tian. Vehka vastaa:

"No mutta herra Ereinion, tehän vallan veikeäksi rupesitte. Tappamaan minut?"

Eukko nauraa hetken käheästi ja saa useammankin henkilön katseet kääntymään yksinäistä nurkkaansa kohti. Sitten hän nojautuu hieman lähemmäs Ereinionia, niin että tämä saattaa haistaa vanhuksen henkityksen happaman lemun, ja jatkaa salaliittolaismaisesti kuiskaten:

"On sitä yritetty, mutta harva (kuten ehkä osaatkin päätellä) on moisessa onnistunut. On olemassa muitakin voimia kuin sinun herrasi, kuten takuulla tiedätkin, ja minunlaiseni kuolema ei ole milloinkaan jäänyt rankaisematta. Jos olet viisas, jätät koettamatta ja yrität ansaita avaimen rehellisin keinoin... vaikka milloin kaltaisesi olisivat minun heimoani kuunnelleet?

Tia pudistelee päätään hetken ajan hivenen murheellisesti, mutta piristyy sitten taas.

Kas niin, arvoituksesi. Sen ei pitäisi olla sinulle liian vaikea.

Mikä toiselle merkitsee tunteita, kauneutta,
vielä ääneen lausumatonta ajatusta
on toiselle pelkkiä kirjaimia
tulkitsemattomia merkkejä viivastolla.

Aada tulee lynkatuksi, ja onnistun ehkä vierittämään epäilyksiä Elénin niskaan lopun manailuepisodillani. Arvelen, että kiroilu on syytä kohdistaa laajimpaan mahdolliseen ryhmään, eli hobitteihin.

Aamu sarastaa, ja olen edelleen ihan yhtä tietämätön muista kuin ennenkin. Arvelen, että nyt on viisainta vetäytyä taka-alalle ja välttää herättämästä epäilyksiä. Koska uskon edelleen olevani rotuni ainut pahis, arvelen, että epäilykset kannattaa siirtää Haltiin ihan siksi, että Tik epäili meidän olevan liitossa. Tarkoitus oli itse asiassa aloittaa äänestys, mutta muut ehtivät ensin ja joudun vain peesaamaan.

Illalla Pagba tasapainottaa peliä ja antaa meille toistemme tiedot (ilmeisesti Roark yritti tappaa minua tai Tixiä)

Nyt teitä kissoja on enää kolme. Maaluolan perällä örkkishamaani tutkii kolmea saviveistosta ja mutisee itsekseen: ”Rivit harvenevat, jotain pitää tehdä, hoida homma… jos epäonnistun, saan syyt niskoilleni ja jos onnistun, Suu korjaa kaiken kunnian… niin tässä aina käy.” Joku tarttuu sinua niskavilloista ja heittää raa´asti seinään. Ponnahdat seinästä ja syöksyt snagan kasvoihin kynnet esillä. Kynsit kiljuvan örkin naaman verinaarmuille ennen kuin päästät irti ja laskeudut pehmeästi lattialle. ”Tuo onnistuu typerän palvelijani kanssa, mutta älä yritä samaa temppua minuun. Muista, että annoin teille kaikki voimanne. No, joltain otin isoimmat voimat pois ja korvasin vähäisemmillä, mutta se on sama asia. Minä määrään täällä”, örkkishamaani ärisee ja potkaisee snagaa, joka ryömii uikuttaen sivummalle. ”Teiltä kysyttiin, mitä tekisitte jos olisitte sitä ja sitä. Yksi tappaisi jo toisen omiensa joukosta, toinen kiroaisi sen rodun, johon kuuluvaan valopatsaaseen törmäsi shamaanina ja kärähtäisi taas! Te olette aivan uskomattomia! Tiedän, ettette tee tätä hommaa vapaaehtoisesti, mutta jotain rajaa kyvyttömyydessäkin… nyt pistetään roolit uusiksi. Lisäksi kerron teille toistenne nimet. Se on enemmän kuin saisin tehdä ja saan siitä satavarmasti haukut Suulta, mutta saisi hoitaa itse hommansa jos kerran pystyy kaiken tekemään sovituissa rajoissa. Saanko siis esitellä: Teilo, tappajamme, Bingo, shamaanimme, ja hännänhuippuna Ereinion, kiroajamme ja mielennylkijämme. Kolme kapista kissaa, jotka pian joutuvat nahkurin orsille, jos kaikki sujuu niin kuin tähän asti.” Örkkishamaani sylkäisee lattialle. ”Hommat jakautuvat seuraavasti. Bingo, sinä olet mielennylkijä. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin pysytellä hengissä. Varo noita kahta. Teilo, sinä jatkat tappajana ja otat lisäksi hoitaaksesi kiroajan hommat. Ereinion, sinäkin pääset tappajaksi ja lisäksi shamaaniksi. Älä ylpisty. Ja nyt, häipykää silmistäni. Viekää kissankatkunne mennessänne.”

Hoo, toimintaa! Aion urkkia selville Huopahatun henkilöllisyyden, koska hän on lisäkseni ainoa rodustani, mutta Pagba varoittaa minua, että asiaa kannattaisi kysellä muiltakin. Joten juttelemaan: tätäkään viestiä ei ole tallessa, mutta muistelen arvelleeni Eléniä pysyvästi suojatuksi, ja kyselen shamanontivinkkejä.

Ensin vastaa Tix

"Vanha Huopahattu, kuten Teilo-herralle jo sanoin, on valopatsas, joten pidä kätesi kaukana hänestä. Näin unta teistä shamaani oltuani ja uskottuani sinua kaltaisekseni pahaksi, mutta uni keskeytyi ja menetin kykyni yhdeksi yöksi. Koska sinä ja Halrus olitte puolellamme, voisin uskoa hänen olevan itse Valopatsas."

ja sitten Roark:

"Halrus yritti tappaa suojattua ja siksi kärvähti tuolla tavalla. Elenistä meidän on päästävä eroon vaikka äänestämällä. Uskon että me Bingon kanssa saamme Hillan ja Vilmarinkin äänen "käyttöömme" (emme tosin välttämättä tai tuskin ollenkaan Eleniä vastaan, hän kun näyttää ainakin hobitin silmiin hyvikseltä). En tiedä suojatuista kuin sen että Bingo epäili Huopahatun olevan valopääpatsas. Hilla ainakin on suojattu, häntä juuri Halrus yritti nirhiä."

Valitsen siis sittenkin kohteekseni haltiat, ja saan selville yhden hyvän ja yhden neutraalin. Siispä kerron heti seuraavana aamuna tästä muillekin. Koska edelleen uskon Elénin olevan neutraali, päättelen, että ensi yön kohteeksi on otettava Valon palvelija Eraron. Koska häiriön tuottamisesta saa bonusta, myrkytän oluttynnyrit. Mitään ideaa siitä, kenen suuntaan epäilyksiä pitäisi vetää, minulla ei ole, joten joudun vain toteamaan taas yhden pahiskaverin kuolevan. Ei kiva. Arvoitukset ovat kokonaan unohtuneet, mutta nyt niitäkin pitää ruveta ratkomaan, koska hengissäselviytyminen näyttää muuten epätodennäköiseltä. Siksipä saapastelen raskain askelin Dalman luo kyselemään häneltä.

Yö saapuu ennen Vehkan viestiä, ja päätän pistää lisää kauhua peliin tekemällä polttomurhan. Eraronin sormukset iskevät minua päin, mutta selviydyn hengissä. Saan myös shamanoiden selville, että ainut hengissä oleva briiläinen (Tuhka) on hyvis. Käy myös ilmi, että koska Eraron on neutraali, on Tik sittenkin hyvis.

Aamulla valtaosa väestä on myrkytetty, ja pelkään paljastuneeni, koska olen terve. Suunnittelen hämyjä ja epäuskottavia peitetarinoita teolleni. Pyydän Roarkia apuun.

Ereinion sanoi:
Kulkiessaan sairasvuoteiden ohitse Ereinion jää juttelemaan hiljaa itse kunkin kanssa. Teilon kohdalle tultuaan hän supattaa: Pahoitteluni, mutta ajattelin jonkun sortin kiusanteon olevan perin hupaisa konsti järkyttämään majatalon rauhaa, enkä voinut sinua varoittaa.
Eraron ei ollut mikään erityinen valon kätyri, joten se kirottu Elén on sittenkin niitä. Samaten valon kätyreihin kuuluu Adarwen, se vanha nainen. Kun siihen vielä laskee Huopahatun, niitä on jo kolme koossa. Jostain syystä uskon, että Valon puolella on myös alkujaan ollut viisi henkeä, joten jollei Hilla ole heistä yksi, niin sitten yksi on vielä selvittämättä. Otan hobitit ensi yönä shamaanin kohteeksi, ja kiroan joko haltian tai vanhan naisen riippuen siitä, kumman heistä päätät tappaa. Huopahatun tappamisesta kun ei juuri ole hyötyä. Kiroan siis sen niistä eukoista, jota et tapa.
Muuten, saatan jäädä kiinni myrkytyksestä, kun olen kerran terve. Minulla on kyllä taustatarina, jolla tapauksen selvitän, mutta koska saatan silti olla ongelmissa äänestyksessä, kokeile aloittaa äänestys syyttämällä jompaa kumpaa kääpiötä. Itse saatan syyttää jossain vaiheessa sinua, jos tilanne näyttää kannaltani tukalalta, ihan vain siksi, että sitten sinua ei pitäisi epäillä niin helposti.

Roark tottelee äänestysehdotusta. Hän sanoo ottavansa Elénin tappolistalle ja pyytää apua allekirjoittaneelta.

"Hoidetaan sitten viimeinenkin haltia. Minä otan kohteekseni Elenin."


"Tule mukaan, syytä sinäkin Dourghia niin porukan mielenkiinto kiinnittyy siihen eikä myrkytykseen. Jo nyt esim Elen on kiinnostuneempi tästä kuin myrkystä." Teilo kuiskaa Ereinionille

Päätän kuitenkin, etten halua vahingossa kärähtää Roarkin mukana. Harkitsen hänenkin syyttämistään, mutta yksin olisi loppujen lopuksi tässä vaiheessa aika orpo olo, joten jos nyt saadaan Puppa tai Dourgh hengiltä, niin huomenna sitten täysillä syyttämään Roarkia :)

Ereinion sanoi:
Katsoin paremmaksi äänestää eri henkilöä kuin sinä, ettemme vain näyttäisi vetävän yhtä köyttä. Luulen Eléninkin lähtevän epäilevän Puppaa helpommin. Sitäpaitsi nyt ne, jotka eivät Dourghia missään tapauksessa äänestäisi, saattavat mennä Puppan kelkkaan, kun he muuten äänestäisivät sinua. Näin ainakin toivon.

Sitten Roarkkin kuolee, ja pelkään olevani ilmiselvä epäilty, koska en äänestänyt häntä. Avun vuoksi käytän Pagban vanhan tarjouksen mielennylkijälle ja valopatsaalle ja kyselen rooleista.

1. Onko pelissä mukana vain yksi hahmo, jota pahikset eivät saa yöllä tapettua?
2. Onko pelissä hahmoa, joka voi kääntyä pahikseksi, jos pahikset hänet yöllä kohteekseen valitsevat?
3. Onko pelissä nk. "Kamikaze-hahmoa", siis sellaista, joka vie kuollessaan jonkun toisen mukanaan?


1. Kyllä
2. Ei
3. Kyllä
Tästä on apua viimeisen illan show´hun. Saman tien Vehkalta alkaa tulla arvoituksia. Veikkasin tosin ekaan kirjoitusta, mutta pääsen silti jatkoon.

"Ah, pyydän anteeksi uneliaisuuttani", eukko toteaa nytkähtäen hereille muutaman päivän unesta. Hän tihrustaa Ereinionia, joka on ilmeisesti lynkkauksen jäljiltä vielä hivenen kiihkoissaan, sameilla silmillään ja naurahtaa sitten raakkuvasti.

"Vastauksesi oli väärin. Koska kuitenkin olemme hyväksyneet monen monta erilaista vastausta tuohon kohtaan, lienee oikeus ja kohtuus, että sinäkin saat toisen mahdollisuuden. Toinen arvoitus on siis seuraavanlainen:

Olimme kuulleet, että Suurissa Onkaloissa odotti löytäjäänsä kallis aarre. Lyöttäydyin yhteen taistelijatoverini kanssa ja menimme yhdessä etsimään aarretta luolastoihin. Suuret Onkalot olivat vaarallinen paikka ja niiden edustalla istuikin raajarikkoinen kääpiö, luultavasti aarretta epäonnisesti etsinyt. Ehkä häneltä irtoaisi jokin vinkki? Turha toivo, kääpiö mutisi vain: ”Kallis aarre Onkaloissa…” ”Me tiedämme, että siellä on kallis aarre, mutta missä siellä?”, toverini kysyi. ”Kallis aarre Onkaloissa!”, kääpiö vastasi vihaisesti ja käpötteli tiehensä. ”Hänellä taitaa olla huono päivä”, sanoin ja kääpiön omituisuutta naureskellen menimme luolastoihin.

Monen seikkailun ja vaaratilanteen jälkeen pääsimme viimein aarrekammioon. Vihaisen örkkilauman mekastus kuului kaukaa lähentyen ja tiesimme, että meidän täytyi pitää kiirettä: aarre piti nopeasti etsiä, napata mukaansa ja juosta karkuun. Aikaa oli etsiä vain yhdestä paikasta aarrekammiossa. Siellä oli suuri arkku, hevospatsas, kaksi täytettyä kalaa, iso sammio täynnä lasihelmiä, ritarihaarniska ja kirjahylly.

Missä kallis aarre oli?"

Ereinion sanoi:
Kaloissa, tietty. Mikä siinä ensimmäisessä muka oli vikana?

Vehka sanoi:
"Katsos, oikeampi vastaus olisivat olleet nuotit. Niin moni kohta arvoituksessa niihin viittaa, että olisi olettanut sinun päätyvän edes lähelle sitä - mutta toisaalta, ettehän ihmiset koskaan yllä musikaalisuudessanne läheskään meidänlaistemme tasolle. Seuraavan arvoituksen kuitenkin saat, se on jo kolmas lajiaan.

Karvaisia sääriäni
on turha saappaisiin verhota
silti miestennielijänä
minut usein mainitaan."

Ereinion sanoi:
Ja mikähän sinä olet, jos et ihminen, gondorilainen sähähtää. No, viis siitä, seuraava vastaus on Ungoliant Suuri tai sen viimeinen vesa Lukitari, jonka maine ei ole vielä unohtunut vanhalla kotiseudullani. Hämähäkit kun tapaavat olla kovin karvaisia jaloiltaan.

Vehka sanoi:
"Sitä en mielelläni paljasta. Eikä sillä juuri nyt merkitystä ole muutenkaan, kun se Neuvosto meni minut pettämään", nainen murahtaa ärtyneenä.
"Mutta vastauksesi on aivan oikein, yllättävää kyllä. Seuraava on varsin lyhyt ja koruton, Kaljamin kynästä:

meidän itkumme tuottaa
iloa ja murhetta."


Ereinion sanoi:
Ottaen huomioon, että kyseessä on Kaljami, sanoisin, että oikea vastaus ovat viinirypäleet. Viini on niiden "itkua", ja sen vaikutuksethan ovat tunnetusti kovin monensuuntaisia.

Vehka sanoi:
"Herra Ereinion, vastauksennehan on vallan mainio", Tia Dalma purskahtaa nauruun ja tyrskii suoraan onnettoman miehen kasvoille. Sitten hän käännähtää heilauttamaan kättään Kaljamille.

"Kuule, Kaljami, hoi! Tulehan kertomaan minulle, mitä meidän pitäisi tuumata tästä. Hyväksymmekö viinirypäleet vastaukseksi?"
Hyväksyvät. Seuraavaa en kuienkaan saa ratkaistuksi, mutta pian homma onkin radikaalisti muuttunut...
Vehka sanoi:
Olet nukahtanut laitettuasi herätyskellon soimaan ja koisit makoisasti kuorsaten sängyssäsi, nähden varsin miellyttävää unta etelän tytöistä. Ikävä kyllä unelmasi katkaisee mielikuviisi vaappuva Tia Dalma, joka virnistää unikuville ja toteaa sitten:

"Kaljami ja minä päätimme hyväksyä vastauksesi, sen verran tyylikäs se kuitenkin oli. Siitä palkkioksi saat viidennen arvoituksen.

Ylläni kaareutuu kaksi taivasta
toisen joudun särkemään elääkseni.
Lauluni kantaa virstojen päähän
ja silti ei mannuilla sitä kuulla."

Illan tullen yhden miehen armeijakunta panee hösseliksi.

Ereinion pelinjohtajille sanoi:
Tik vaikuttaa tällä hetkellä vähemmän vaaralliselta päiväsaikaan kuin Tuhka, joten otan mummelin yön surmakohteeksi. Elénin luonnollisestikin kiroan, hän kun on hyvin mahdollisesti suojelija, ja shamaanoinnin kohteeksi tulevat hobitit, kun Hillan rooli jo tiedossa on. (Toivottavasti en kuole ensi äänestyksessä, koska haluan kyllä vielä ehtiä nirhaamaan sen pahuksen rotan, ja työntämään sen kurkusta alas kirjakäärön, jossa lukee iiiison kissan (hyi!) kokoisin kirjaimin "ET SITTENKÄÄN TAINNUT OLLA ÖISIN TURVASSA")

Pagba vastaa, ja antaa ohimennen vihjeen, josta on apua tulevaisuudessa.
Lainaus:
Tik vaikuttaa tällä hetkellä vähemmän vaaralliselta päiväsaikaan kuin Tuhka, joten otan mummelin yön surmakohteeksi.


Ööö, mummelilla viitannet Tuhkaan etkä runsaasti vanhempaan Tikiin? Tekstissäsi pidät Tuhkaa vaarallisempana, joten hän lienee kohde.


Lainaus:
Elénin luonnollisestikin kiroan, hän kun on hyvin mahdollisesti suojelija, ja shamaanoinnin kohteeksi tulevat hobitit, kun Hillan rooli jo tiedossa on.

Roger that.


Lainaus:
(Toivottavasti en kuole ensi äänestyksessä, koska haluan kyllä vielä ehtiä nirhaamaan sen pahuksen rotan, ja työntämään sen kurkusta alas kirjakäärön, jossa lukee iiiison kissan (hyi!) kokoisin kirjaimin "ET SITTENKÄÄN TAINNUT OLLA ÖISIN TURVASSA")


Se ei ehkä osoittaudukaan kovin helpoksi tehtäväksi. Nyt sinä naurat, sillä sanani ovat tyhjät ja sinä tiedät sen.

Millaisen kuolintavan haluat uhrillesi? Tähän asti uhreja on rutistettu, jäädytetty ja poltettu kuoliaaksi, onko nyt sähkön vuoro? Vai sujahtaako huoneeseen Sauronin hurttia? Vai Sauronin rottia? Tänä yönä Silmä on todella kiinnostunut luoteen tapahtumista ja melkein mikä tahansa käy.

Hoksaan vihjeen Tikintapon vaikeudesta, kun muistan, miten hyvikset viime peliä pelasivat.
Rotat kuulostavat kivalta idealta, voihan sillä periaatteessa saada epäilyksiä Tikiin (vaikka alan pahasti pelätä tajunneeni, miksi hänen nirhaamisensa voi muuttua vaikeaksi...)
Siis muutama iso rotta järsimään Tuhkan kaulaa katki.

Voisivatko rottaset puolet Tuhkan ruumiista syötyään jäädä odottamaan aamua tämän tyhjiin silmäkuoppiin? Arvelen näet rouvaa näkijäksi, ja mikäs sen hilpeämpi vihje...

Eihän sitten näkijä ollut, mutta kuoli yhtä kaikki. Mutta samalla tapahtui paljon muutakin:

Pagba sanoi:
Kiroamistyösi sujui ongelmitta ja shamanoimisella sait selville, että hobiteista toinen on hyvis. Yötyösi huipentuu tuhkatasangolla. Olet laavakivipatsaiden seassa. Jotkin patsaat makaavat pitkin pituuttaan maassa, mutta tämä Adarwenia edustava patsas on vielä pystyssä. Keskität mustat voimasi siihen etkä kohtaa vastustusta. Kiven jalusta lohkeaa ja se kaatuu maahan. Kohotat kätesi ilmaan ja päästät villin voitonhuudon – ja sinut kaadetaan maahan kasvoillesi. Päällesi istuudutaan ja pyristelet vastaan, mutta jähmetyt liikkumattomaksi kun joku painaa kätensä niskaasi ja alkaa imeä voimaasi. ”Suu! Se on Suu! Hän tietää!” Heti kun saat ajateltua pelkosi, tiedät sen vääräksi. Tämä ei tunnu Mordorin työltä. Myöskään Kultaisen Metsän Noidan inhaa vaikutusta tämä ei ole. Tämä on jotain muuta… tunnet, kuinka voimasi katoavat tyhjiöön, joka puolestaan siirtyy sinuun. Käsi otetaan pois niskaltasi ja paino häviää selästäsi, muttet pysty hetkeen liikkumaan. Lopulta kompuroit pystyyn ja seisot patsaiden seassa. Sinua esittävällä patsaalla ei enää ole kasvoja.



******************
Niin tässä pääsi Ereinion käymään, että Taidonryöstäjä valitsi sinut kohteekseen ja onnistui työssään. Kaikki viisi rooliasi ja sitoutumisesi pahisten leiriin on nyt hänen hallussaan ja sinulla on neutraalin Taidonryöstäjän rooli. Voit valita, liittoudutko hyvisten vai pahisten kanssa vai yritätkö pysyä nahistelun ulkopuolella. Joka yö voit valita yhden hahmon taidonryöstön kohteeksi. Jos onnistut, perit hänen roolinsa ja leirinsä, joskaan et hänen tietojaan tai muistojaan – ellet osu Suojelijaan, jolloin saat tietää hänen mahdollisen toverinsa nimen. Hänestä puolestaan tulee neutraali Taidonryöstäjä, vaikkakin sinua heikompi. Jos epäonnistut yrityksessäsi, heikkenet hieman ja seuraavan yrityksesi onnistumismahdollisuus on pienempi. Joka ilta äänestyksen jälkeen voit yksäröidä minulle kohteen nimen. Onnea vain (tahattoman) uranvaihdoksesi johdosta!

Ereinion sanoi:
Jippijai! Juuri tämän paremmin ei gondorilaisemme olisi voinut käydäkään. Tosin toivoa sopii, että pahis saadaan kiinni tänään, sillä muutoin hän varmaan tietää, kenet murhata seuraavaksi. Muuten, jos joku täällä on yöhyökkäyksiltä suojattu, niin selviydynkö, jos nappaan hänen kykynsä ensi yönä, ja olen kohteena?

Pagba sanoi:
Lainaus:
Jippijai! Juuri tämän paremmin ei gondorilaisemme olisi voinut käydäkään. Tosin toivoa sopii, että pahis saadaan kiinni tänään, sillä muutoin hän varmaan tietää, kenet murhata seuraavaksi.


Tietosi ovat hänelle arvokkaita, sillä hän ei saanut niitä rooliesi kanssa. Roolikuvaukset hän kyllä sai eli hän tietää, että Valopatsas mahdollisesti väijyy jossain. Mutta missä rodussa? Hän ei nirhanne sinua niin kauan kuin arvelee sinulla vielä olevan joitain hyödyllisiä tietoja. Voisit lähteä hortoilemaan johonkin syrjäiseen majatalon kolkkaan odottelemaan huppupäisen hahmon jututtamisyrityksiä. Mikäli siis välttämättä haluat herättää epäilyksiä. Juuri nyt kaikki hahmot halunnevat vakuutella: "Joo, hyvisten puolella ollaan ja sitä myöten äänestellään..."

E, V

Lainaus:
Muuten, jos joku täällä on yöhyökkäyksiltä suojattu, niin selviydynkö, jos nappaan hänen kykynsä ensi yönä, ja olen kohteena?


Kuten muistat, Taidonryöstäjä toimi vasta Tappajan jälkeen. Niinpä kuolisit ennen kuin ehtisit ryöstää mahdollisen "androidin" roolin jos olisit kohteena. Tai ainakin kuolemaan johtava prosessi ehtisi alkaa. Säästyisit kuolemalta, mutta siitä ei olisi sinulle paljon iloa, sillä olisit vain lähestulkoon kuollut. Koomassa, toisin sanoen. Toinen mielenkiintoinen tilanne olisi se, jossa ryöstät roolin kuolevalta hahmolta. Missä kuolleet ovat hyviä? Pääsisit zombiksi. Kolmas skenaario olisi se, että valitset uuden pahiksen uhriksesi ja hän omassa murhatyössään osuu vahvasti suojeltuun hahmoon. Jos tärsky olisi riittävän iso surmaamaan hänet, loput siitä siirtyisi sinuun. Tarvitsisit kaiken kaunopuheisuutesi vakuuttamaan hyvikset siitä, että nukahtelemisesi johtuu jostain aivan muusta kuin epäonnistuneesta murhayrityksestä. Toki tärsky voisi tappaa sinutkin jos se olisi tarpeeksi iso.

No, yhtä kaikki, hyvisten voittoon peli on päättymässä, joten nyt vain on herätettävä heidän luottamuksensa. Ilmoitan sitoutuvani Hillan, Huopiksen ja Elénin päätöksiin, jottei minua äänestettäisi kumoon. Kun tämä on selvää, innostun vähän lisää, ja aloitan huikean show'n, johon idea tuli alunperin Saltribartsilla tekemästäni "Kätke lappu yöksi"- juonesta.

Logiikkani meni seuraavasti: Tiedän Miccohin roolin, jollei se ole vaihtunut kuten minulla, tuskin kuitenkaan. Lisäksi Tik oli eilispäivänä hyvis, ja arvaan Pagban aiemmasta lipsautuksesta hänen ja Samoojan suojelevan toinen toisiaan. Siis Hillakin on hyvis. Jäljellä ovat kaksi neutriinoa ja yksi vastentahtoinen pahis. Koska Poppy hyppäsi peliin vasta äskettäin, päättelen hänen olevan ex-Taidonryöstäjä, kun kerran sitä kykyä on vasta nyt käytetty. Joko Aiwendil tai douv on sitten kamikaze - tai ehkä sittenkin pahis, ja näiden kanssa keskusteluni on kaikkein ylimalkaisinta. Onneksi aista ei tarvitse välittää, se kuolee kuitenkin. Kunhan vaan ei mene tappamaan minua, jos on kamikaze. Luulen (virheellisesti) että Kiroaja vie kokonaan Suojelun mahdollisuuden, joka heikentäisi Valon peliä oleellisesti. Näin ei kuitenkaan käy.

Ja niin viestit käyntiin.

Vilmar-pololle kertoilin seuraavaa:

Hyvää iltaa, mestari Vilimar. Viimeisenne, mitä kovasti valittelen, sillä tahdon todeta, etten todellakaan usko teitä syylliseksi. Puppa tai Dourgh, sieltä se löytyy, sanokaa minun sanoneen - äh, ettehän te voi niin sanoa, koska kuolette ennen minua.
Vaan yhtä kaikki, miksi tulen juttelemaan kanssanne, koska teidän käytöksellänne ei enää ole merkitystä illan jälkeen? No, kenties juuri siksi. Saattaa hyvinkin olla, että teillä on jokin hilpeä lahja joka voi koitua jonkun muun turmioksi - tiedättehän, sellainen hurjan soturin (joka epäilemättä olette) päähän jämähtänyt aatos, jonka mukaan yksin täältä ei lähdetä. Mikäli toisten täällä asuvien hyvien henki on teille kallis, älkää valitko minua kohteeksenne. Se olisi typerää. Aivan yhtä typerää olisi valita Huopahattu, Hilla tai Elén. Ottakaa uhriksenne kääpiöistä jompikumpi, ehkä ennemmin Puuppa, vaikka teidänhän valinta toki on. Mutta näin olen aavistanut. (Ja älkää puhuko tästä ääneen, jos niin teette, voi syyllinen tappaa minut ensi yönä, ja silloin, kas kummaa, on hauska paperini aamulla luettavissa. Ei kiva.
Ja vielä, jos sittenkin olette pahan palkkalainen, haluan sanoa vain yhden asian, täydestä sydämestäni. Malja teille! :beer:

douville:

Arvon mestari Dourgh, joudun tunnustamaan, että kaikkein eniten olen ymmälläni teidän suhteenne. Oikeastaan koko suunnitelmani riski piilee siinä, että arvaan väärin aikeenne.

Mutta riskejä on otettava. Luulen, ettette ole pahuuden palveluksessa. Mutta siltä varalta, että olette, älkää innostuko. Kaljamin lapussa nimenne on epäillyn numero kaksi paikalla. Ehditte vallan hyvin tulla teloitetuksi, ennen kuin saatte kaikki muut kuolleiksi, etenkin kun Valon puoli on keksinyt miltei murtumattoman puolustuksen. Minä, toki, tiedän ettei murtumatonta ole mikään, mutta te ette, ja jos tapatte minut, ette sitä ikinä saakaan tietää. Muussa tapauksessa - no, saattaa olla että pääsemme yhteisymmärrykseen ehdoista ja tulen puolellenne, valoa vastaan. Ei kovin hääppöinen lupaus, mutta onko teillä muutakaan, mihin voisitte luottaa?

No niin, ja sitten siihen, keiksi teitä todella epäilen. Monilla kääpiösotureilla on kyky tappaa kuollessaan joku, jota he epäilevät vihollisekseen. Luulen, että olette sellainen. Vaikka teiltä hakkaisi pään irti, kömpisi ruumiinne tappamaan minut, jos niin päättäisitte. No, minä en pidä siitä ollenkaan. En ollenkaan. Joten älkää nyt missään nimessä valitko minua.
Miksi ei, saatatte kysyä. Simppeliä: Koska en ole pahan palkkalainen. Jos olisin, tuskin olisin tehnyt typerää selitystä siitä, kuinka epäilen teitä itseänne sellaiseksi. Ah, entäpä jos tein sen vain hämätäkseni teitä? Kieltämättä se on mahdollista, mutta miettikääpä tätä: jos todellakin olisin vihollinen, ja pitäisin teitä kyvykkäänä viemään minut mukananne tuonelaan, yrittäisinkö tappaa teidät ensi yönä, ensin kerrottuani teille epäilyksistänne? No en varmasti. Luulen, että todennäköisyys sille, että ette usko minua, vaan otatte minut kohteekseni on yksi kolmesta. Se olisi minulle, jos olisin murhaaja, liikaa, aivan liikaa. Minä en vaarantaisi henkeäni uhkapelissä, kun voisin saada kaiken varmastikin. Tappaisin yöllä joitakuita muita (tiedän, ettei kukaan ei pääsisi suojautumaan minulta, mutta onneksi oikea pahis ei tiedä sitä mitä minä) ja pitäisin huolen siitä, ettette kuolisi päivälläkään, ja lopulta vain te olisitte kanssani jäljellä. Sitoisin teidät säkkiin, pakenisin täältä ja kuljettaisin teidät Ered Luinille, jonka jälkeen saisitte etsiä minua loppuikänne löytämättä, ja minä kuolisin ennen teidän vanhuudenpäiviänne tyytyväisenä ja elämästä kyllikseni saaneena.
Jos siis olisin paha, minä en tappaisi teitä ensi yönä. Jos ensi yönä kuolette, kuolette siis jonkun toisen toimesta, ja se osoittaa viattomuuteni. Valitkaa siis joku muu, minähän en kuitenkaan voi tietää lopullista päätöstänne.
Saatatte vielä ajatella, että koska olen niin inhottava tyyppi, että olen sanonut voivani auttaa myös vihollista, ansaitsen joka tapauksessa kuolla. Voipi olla, mutta kuolemani ei vie teitä yhtään lähemmäksi vihollisen löytämistä. Saatan olla iljettävämpi kuin luolapeikon peräsuoli, mutta samoin kuin sitä, minuakin on siksi vaikea vahingoittaa. Sellaista on elämä. :boring:

Itse Puppa:

Jos oikein arvelen, hyvä Puppa, manailette tällä hetkellä elämänne huonointa koskaan tehtyä valintaa. Sellaista sattuu, itselläni on tunteesta kokemusta, kun nuoruudessani pakenin kotiseuduiltani rakastajattereni aviomiehen tapettuani. Sietämätöntä.
Tiedättekö, mitä silloin tulee tehdä? Laittaa kaikki yhden kortin varaan, se on tehtävä. Luottaa sellaiseen henkilöön, jonka käsissä tietää ratkaisun avaimet olevan.
Pahus, kuulostan jo ihan siltä typerältä ajattelijalta Yánarvalta, mutta olkoon. No niin. Jos olette se, keiksi teitä epäilen, ymmärtänette varmaan, ettei minua kannata yrittää surmata. Ei edes kostoksi, vaikka se tuntuisikin suloiselta. Kas, minulla on tietoa, paljon tietoa. Ja saattaapa olla, että sitä tihkuu teillekin - minulle kun on kuitenkin aivan sama, kenen kanssa täältä hengissä selviydyn. Jos taakkanne tuntuu teistä sietämättömältä, voin jopa suostua lievittämään sitä - ymmärrättekö? :wink: En tosin ainakaan vielä vuorokauteen.
Saatatte inhota puhettani, jos siis sen ymmärrätte, mutta inhoaminen ei poista mihinkään sen todellisuutta. Vain minä voin auttaa teitä, jos siis olen oikeassa suhteenne. Hyvää yötä, siis. Näemme aamulla, ja silloin lienemme viisaampia, eikö niin?

Miccoh:

Kas, mitäpä kuuluu? Kovasti kiireistä tämä useimpien elämä täällä, joutuvat öisin käyttämään kaiken aikansa omituisten kykyjensä hyödyntämiseen. Toisin kuin sinä - on se Valopatsaan homma vaan leppoisaa, nukkuu vain ja palkka juoksee, jos jotain palkkaa tästä saatte. Kiva jopi, yhtäkaikki.
Sellaista vain ajattelin neuvoa sinulle sekä suojelijakumppaneillesi, että kannattaa ihan oikeasti luottaa minuun. Jos hyvin käy, tiedän jo huomenna, kumpi kääpiöistä (sikäli kun se ei vastoin kaikkia odotuksiani ole Vilimar), on syyllinen. Varmaa se ei kuitenkaan ole, mutten silti suosittele äänestämään toisin kuin minä.
Paitsi tietysti, jos roolisi on muuttunut. Siitä, kun lähteeni sai tietää mikä olet miehiäsi, on jo pitkän aikaa, ja toki joku on voinut ryöstää roolisi tai olet jopa saattanut kääntyä pahuuteen. En kyllä usko moiseen rulettiin, mutta varmuuden vuoksi sekin on kerrottu lapussa. Hilla on joka tapauksessa viaton, mutta Elénille voit kertoa samat terveiset, hän kun on myös periaatteessa voinut luistaa tietämättänne riveistänne. Joten siltä varalta, että olisitte nykyään pahiksia - älkää luulko liikoja, olen ottanut senkin mahdollisuuden huomioon, hirteen päädytte silloinkin, jos murhaatte minut yöllä.
Eiköhän siinä ollut kaikki? Pitkä ilta tällainen, on sanottava, vielä pitää jutella moonen ihmisen kanssa. Hei vaan :pipe:

Iltasatu Hillalle:
Heippa, Hilla-pieni. Annapas kun Ereinion-setä tulee kertomaan sinulle muutamia asioita. Kovasti urhea tyttö sinä olet, se on kyllä sanottava, ja toimit kovasti auttaaksesi ihmisiä. Niinkuin Elén-tätiä, ja tuota hassua Huopahattu-setääkin. Se on hienoa se.
Mutta täällä on myös kovasti paha henkilö, kääpiö uskoakseni. Se paha henkilö tietää, että hänen ainoa mahdollisuutensa päästä täältä pois on teurastaa kaikki muut - minut kurjan hän ehkä jättää henkiin, jos oikein luikertelen. Sinä saatat ehkä uskoa, että Elén-täti on keksinyt pettämättömän suunnitelman, mutta ei hän ole. Katsos, paha voi paitsi tappaa toisia (älä sinä vain ikinä erehdy semmoiseen! :| ) myös kiroilla ihmisiä niin, että he eivät voikaan suojella toisia. Kauheaa, eikö? :o Onneksi paha ei tiedä, miten hän voi ratkaista asiansa, eikä saakaan tietää, jollei Ereinion-setä kerro. Ja miksipä kertoisi - paitsi jos hänen henkikultaansa uhataan.
Kas siinä olivat Ereinion-sedän kuulumiset. Hyvää yötä, Eru myötä, näe kauniita unia, eiköstä joo? Ja älä pelkää, kaikki sujuu hyvin jos vain luotat Ereinion-setään. Jos sen teet, niin sinun ei tarvitse turhia huolehtia. :angel:
Ja, Tik, jonka kanssa kehkeytyi vähän pidempääkin keskustelua.
Kas, hyvää iltaa, arvoisa suojelijamme. Kerrassaan kaunis tämä sali, eikö totta? Muutama päivä sitten tässä viehättävässä ympäristössä satuitte antamaan minulle pienoisen lappusen, jossa kerroitte yhtä sun toista itsestänne. Mielenkiintoisia asioita, kuten että teitä on vaikeaa murhata nukkuessanne.
Vitsihän se tietysti oli, sillä eiväthän haltiat juuri nuku, vaipuvat vain mietteisiinsä, mutta siitä huolimatta olen taipuvainen uskomaan, että mikäli teidän kimppuunne käytäisiin yöllä, saattaisi moista yrittänyt olla sen jälkeen samassa kunnossa kuin Halrus-vainaa viimeisenä huomenenaan. Se ei oikeastaan johdu siitä, mihin te kykenette - ei ainakaan jokaisena yönä. Joka toisena taas jostakusta toisesta, uskon ma.
Saatatte kuvitella, että suunnitelmanne on aukoton, mutta ei, ei se ole. Katsokaas, pahan kätyrillämme on paitsi kyky tappaa ihmisiä (se ei vaadi kovin paljoa) myös keino kirota suojelija niin, ettei tästä ole mihinkään sinä yönä. Inhottavaa, eikö totta? :yuck: Kaikkea ne Mordorissa keksivätkin.
No, onneksenne pahiksemme on toki täysi pölkkypää, eikä tiedä rooleistanne, mutta jos joku kertoisi hänelle, mitä tehdä, hän varmaankin onnistuisi. Toki pitäisi ensin arvata, oletteko sinä yönä suojelemassa toisianne vai itseänne, mutta yksi mahdollisuus kahdesta on jo - aika paljon, eikö niin? Kannattaisi kokeilla, melkeinpä, ja jos oikein hyvä tuuri käy, hän selviytyy seuraavastakin päivästä eikä sitten tee toistamiseen samaa virhettä, sillä luonnollisesti, jos minut äänestetään kuolemaan, tuhoan kirjoittamani lapun. Ette saa tietoa sitä kautta.
Olemmeko ymmärtäneet toisiamme? :) Hyvä, pitäkää minut vain hengissä päivisin, niin ikävyyksiä ei satu. Ja jos lupaatte äänestää kuten minä, niin saatan kertoa huomenna, kehen epäilykset kannattaa kohdistaa. Kenties saan hänet tunnustamaan vielä tänään, teeskentelemällä asettuneeni hänen puolelleen. Viisaana ihmisenä ymmärrätte varmaan oman etunne. Ja toisten edun myös. Katsokaas, en minä teistä niin suuresti välitä, mutta tuo Hilla vaikkapa, niin suloinen hobittilapsi. Eikö olisikin surullista, jos hänet veisi tuoni? :(

Tik sanoi:
"Olen vallan hämmästynyt tietojenne syvällisyydestä ja monipuolisuudesta. Tunnen myös itseni imarrelluksi tuosta 'suojelijan' tittelistä. Voisinpa vielä sanoa olevani sen arvoinen kantaja. Mutta millaisen nimen me Teille annamme? No, sitä voimme mietiskellä itse tykönämme, mutta niin totta kuin ratsuni nimi on Pikku Ukko, voin otettuna vakoilutoimintanne tehokkuudesta luvata äänestää jäljessänne. Kertokaa vielä, olen pohjattoman utelias, miten olette saanut puheyhteyden tämän kammottavan olennon kanssa, joka pystyy kiroamaan toisia? Ja vielä olette hengissä ettekä silti ole asettunut hänen puolelleen. Vai oletteko? Viimeksi keskustellessamme vaikutitte jotenkin erilaiselta, mutta nyt on sanoihinne sujahtanut oudon uhkaava sävy. En pidä ollenkaan siitä, miten vihjailitte aikeista surmata pikku Hilla. Ketkä sitten näiden aikeiden takana ovatkaan.

No, tänä päivänä ei enää paljon pääse tapahtumaan. Jos molemmat olemme elossa ja jokseenkin terveinä huomisaamuna, keskustelemme varmaan lisää. Toivoakseni en kuitenkaan joudu puhumaan nimensä unohtaneen ja pahantahtoisen mahdin Suuksi julistautuneen henkilön kanssa."

Ereinion sanoi:
En usko, että minulla on vaaraa langeta, enkä suoraan sanottuna sitä arvele teistäkään. Jos nimittäin olette sen vaarassa, se on jo tapahtunut - ja olen pienessä lappusessani ottanut senkin huomioon. Joten jos vastoin kaikkia olettamuksiani kannattekin tätä nykyä sisässänne hilpeää pientä kissanpentua, älkää luulkokaan että voisitte parantaa asemaanne minut tappamalla. Silloinkin saatte epäilyksiä niskaanne, ja ainakin Hilla osaa varmasti pitää huolen itsestään. Minähän en missään tapauksessa halua hänen kuolevan, pois se minusta. Mutta ajat ovat kovia, ja joskus pelottelu voi olla ainut käypä keino toivotun tuloksen saavuttamiseen.
Mitä tietoihini tulee, niiden alkuperästä ei kannata sen kummemmin puhua - ainakaan vielä. Tarpeen tullen, kenties. Mutta se on sen ajan murhe se.

Tik vastaa vielä, mutta silloin olen jo menossa Pietariin netin ulottumattomissa, ja Elénkin on kohta vainaa.

miksi Te ette kerro kaikkea tietämäänne Pahuuden kätyristä (tai ainakin vähän enemmän), jos kerran oletatte minua Suojelijaksi tahi ainakin Valon puolustajaksi, ettekä itse ole Pimeän puolella? Voiko tässä sodassa olla kolmaskin osapuoli? Ja miten voitte olla niin varma siitä, että Riivattuja Majatalon Asiakkaita on vain yksi? Neljä on surmattu ja kuitenkin taistelu jatkuu. Ettette vain olisi suuri humbugi.

Jos tarve olisi ollut, olisin väittänyt olevani uudenlainen nekromantikko, joka pystyy kopioimaan kuolleen hahmon tiedot ja roolin - ja osuneeni näkijään. No, kukaan muu kuin Tik ei ehtinyt tenttaamaan, joten se siitä.

Lopuksi vielä, mitä kertoilin PJ:lle salalappuni sisällöstä.

No niin, Kaljami arvasi Ereinionin bluffaavan ja luki lapun. Sieltähän löytyy kaikki kiva mahdollinen tarina, alkaen E:n pahismenneisyydestä kulkien ryövätyksi tulemiseen ja toteamus, että syyllinen on todennäköisimmin Puppa, sitten Dourgh ja hyvin pienellä todennäköisyydellä (kaksi erillistä ryöstökertaa) Huopahattu tai Elén. En nyt jaksa lappusta aukikirjoittaa, koska jos Pagban offtopicviestistä, jonka huomasin vasta viidettä kuiskuttelua kirjoittaessani, voin oikein arvata, Aiwendil on sittenkin syyllinen. (Toinen vaihtoehto on, että hän voi tappaa kuollessaan jonkun, sekin vaatii kirjoitusta.) Ja vaikkei Ai syyllinen olisikaan, en oikein jaksa uskoa että minut murhattaisiin seuraavaksi näiden juttelujen jälkeen.

Mutta: jos syyllinen saadaan kiinni, ja lavertelee minun menneisyydestäni, pyytäisin että hän myös myöntää samalla olevansa viimeinen pahis - pakko se kai on jollakin järkevällä tavalla tuoda esille, että Törmä saa motiivin lopettaa saarron. (Jos se tapahtuu siten, että Vilimarin silmistä pomppaa esille kiroileva örkkishamaanin hahmo tai jotain muuta, haluan mennä sen eteen ja nauraa sille pitkään ja p****isesti. Todella pitkään. Täydestä sydämestä.)

Jos minut Vilmar käräyttää, haluan epäileväisten naamojen (Elén ainakin) edessä kertoa puhtoisen näköisenä "Pötyähän tuo Mordorin kätyri puhuu, valhetta ovat heidän kaikki juttunsa. Paitsi se, että kaikki heistä olisivat kuolleet, siitä panen pääni pantiksi vaikka syyllisen suhteen myönnänkin epäilleeni enemmän Puppaa kuin Vilimaria.
Luonnollisestikaan en kykene osoittamaan mitään seikkaa tuosta mielikuvituksellisesta saagasta vääräksi. Mutta ajatelkaapa: jos olen syytön, tapatte viattoman, ja jos syyllinen, ette silti saa mitään hyötyä, sillä johan näimme, että jokainen kissanpentu on saatu hengiltä. Turhaa on työnne, yhtä kaikki. Olen valmis vaikka jäämään muutamaksi päiväksi arestiin huoneeseeni, jotta uskoisitte, ettei sisälläni riehu samanlainen hilpeä hirviö."

Selitys siihen, mistä sitten tiesin kaiken, jollen pahan roolini kautta: "No, minulla on eräs merkillinen taito. Mikäli näen vasta kuolleen ihmisen, voin siepata hänen muististaan kaikki hänen tietonsa. Lisäksi, jos hänellä on jokin erikoinen lahja, saan senkin käyttööni. Minä käytin sitä täällä omaksi hyödykseni, ja satuin valitsemaan näkijän lahjan omanneen henkilön. Siinä kaikki." (En rupea erittelemään, oliko se Tuhka vai Idril, kun en sitä tiedä. Tuon pitäisi yhtä kaikki pitää ne vähän aikaa luottavaisina.)

Jos epäilykset käyvät liian voimakkaiksi, niin sitten hahmoni ei varmaan auta muuta kuin parhaaseen lännenelokuvatapaan hypätä huoneensa ikkunasta hevosensa selkään ja ratsastaa kohti auringonlaskua huutaen "Säkinheimo here I come" (Lotholla kun voisi olla sopiva paikka lepäillä vähän aikaa ja pohtia seuraavia siirtoja).

Huomatessani, että jäljellä olikin enää viisi henkeä, aloin huolestua. Jos murha onnistuu, on porukkaa enää neljä, ja silloin on minullakin vaarani äänestyksessä. Lisäksi seuraavana yönä, jos pahis selviää sinne, pitäisi olla todella varovainen, mitä ratkaisuun tulee - yksi mahdollisuus kahdesta tulla surmatuksi, ja silloin ei auta edes roolinsieppaus, minkä toki olisin tehnyt, jos meitä olisi jäänyt jäljelle Poppy ja minä - Poppy on tappamassa Hillaa, enää kaksi jäljellä, nappaan hänen roolinsa ja voitan pelin. (jälkikäteen katsottuna tarpeetonta spekulointia, koska douvista ei olisi kuitenkaan päästy eroon eikä kukaan ikimaailmassa olisi äänestänyt Hillaa, joten meitä olisi ollut viimeisenä yönä joka tapauksessa neljä.)

Ugh. Minkä kirjoitin&pastesin, sen kirjoitin&pastesin. Kunnia sille joka koko viestin lukee.
 
Hah. Kunniat tänne. Sain koko Ereinionin pitkän viestin kahlattua läpi. Mielenkiintoista oli, kiitosta vaan. Vähemmän kiitoksia, minulle ah niin rakkaan, Adarwen-mummelin murhaamisesta. Rottia, oikein siistiä.
 
Älä mummivainaa kaikkea kunniaa vie :p Sain minäkin viestin läpikahlattua, ja kiitän onneani, että näkijän roolini jäi senkin verran salaan mitä se nyt jäi. Hyi, rottia silmäkuopissa... Ajatuskin saa värisemään. Itseasiassa tykkäsin kuolemistavasta. Jäätyminen on coolia.
 
Ääh, olisi Douvillekin pitänyt kertoa, mitä Puppa hänet vannotti tekemään. Kas tässä kääpiön uni:
Puppa näkee hyvin outoa unta Pomppivan Ponin majatalossa:

Vasara iskee alasimeen. Väliin jäävä metallikappale on vasta saamassa muotonsa, mutta jo nyt osaat sanoa, että siitä tulee ainutlaatuinen työ. Mestarillinen työ. Olet kehittymässä erittäin hyväksi metallisepäksi paikassa, jossa seppiä on kosolti. Lahjasi tunnustetaan laajalti. Muovaat metallia helposti kuin savenvalaja savea ja pääsi pursuaa ideoita uusista metallitöistä. Sinun kohtalosi on tehdä historiaa. Kohotat taas vasaran – mielessäsi muljahtaa jokin – etkä enää muista, mitä olit tekemässä. Lasket vasaran ja otat hehkuvan kuuman metallikappaleen käteesi. Aloittelijamainen erehdys. Tuskan leimaus nousee ylös kättäsi ja karjahdat. Työnnät käden vesisankoon ja alat itkeä. Siitä päivästä eteenpäin et enää osaa metallisepän töitä.

Heräät säpsähtäen. Tuon muiston olet halunnut unohtaa ja melkein onnistunutkin hukuttamaan sen olueen. Nyt, äkkinäisenä välähdyksenä, tajuat mistä kokemuksessasi oli kyse. Taidonryöstäjä otti sinut uhrikseen! Joku kurja roisto varasti ainutlaatuiset, vielä kehittyvät sepäntaitosi ja jäit itse… heikommaksi taidonryöstäjäksi. Nyt tiedät, että jos oikein keskityt johonkin henkilöön, niin saat ryöstettyä hänen taitonsa ja hänestä itsestään tulee heikompi taidonryöstäjä. Alat miettiä, kenet valitsisit uhriksesi kun käytävältä kuuluu kauhistunut huuto: “MURHA!”

Taidonryöstöyönään Puppa uneksi näin:

Kuljet tuhkatasangolla käsikynkkää itsesi kanssa. Katselet häntä syrjäsilmin ja päätät, että vuodet ovat kohdelleet häntä hyvin. Huomaat, että hän päätyy vastakkaiseen johtopäätökseen sinun kohdallasi. Kohautatte molemmat olkapäitänne yhtä aikaa ja sanotte samanaikaisesti kuin olisitte harjoitelleet repliikkiä: “Sinä olisit minä jos olisi käynyt toisin.” Hän on selvästi maineensa kukkulalla seisova mestariseppä, varakas ja kaikkien kunnioittama. Häneltä ei riistetty taitoa silloin kauan sitten. Ehkäpä hän tietäisi, kuka se oli. Ennen kuin ehdit kysyä, hän vastaa. “Dvalinn. Huomasin hänen tuijottavan kiinteästi minua kun päässäni muljahti oudosti ja olin iskeä ohi seuraavan iskuni. Myöhemmin hän yritti temppuaan Skaldiin ja jäi kiinni. Todistin häntä vastaan. Hänen hartiansa vapautettiin typerän pään painosta.”

“Vai Dvalinn, ” vastaat, ”enpä olisi uskonut. Hän on korkeintaan keskinkertainen seppä.” Hän tuhahtaa. “Lahjakkuuden lisäksi tarvitaan niin paljon enemmän, kärsivällisyyttä esimerkiksi. Hän halusi saada kaiken heti ponnisteluitta.”

Ymmärrät hänen sanansa kritiikkinä. Miksi itse olet ryöstämässä toisen taitoa? “Haluan päästä hengissä tästä majatalosta. Jo nyt minua epäillään teoista, joihin en ole syypää. Tarvitsen jonkin erikoiskyvyn. Annoit minulle yhden syyn lisää palata kotiin. Odottakoon Dvalinn että saan hänet hyppysiini!”

“Minulla ei ole oikeutta arvostella sinua. Olet kokenut pahempaa kuin minä. Onko tuo muuten kohteesi? Hän näyttää vahvalta.” Lähestytte kivisten patsaiden rykelmää. Jotkin niistä makaavat maassa pitkin pituuttaan. Ereinion puuhailee jotain yhden seisovan patsaan luona. Hän on selin teihin. “Etelän miehiä”, vastaat. “Helppo pala minulle, jos autat minua. Haluaisin hänet kasvoilleen maahan.”

“Saamasi pitää.” Hiivitte lähemmäksi niin vaiti kuin se kääpiöiltä onnistuu. Ereinion näyttää täysin keskittyneeltä tehtäväänsä. Äkkiä patsaan jalusta räsähtää ja se kaatuu maahan. Ereinion kohottaa kätensä ilmaan ja huutaa voitonriemuisesti. Kumppanisi kaataa pahaa-aavistamattoman miehen mahalleen ja jää istumaan hänen päälleen. Ereinion pyristelee vastaan, mutta rauhoittuu kun laitat kätesi hänen takaraivolleen. “Sinun taitosi minuun ja minun tyhjiöni sinuun”, sanot ja tunnet, miten Ereinionin taidot virtaavat sisimpääsi…

Puppa ei siis suinkaan lähettänyt Dourghia Ereinionin perään vaan Dvalinnia tavoittelemaan. Se ei ollut Poppyn toive vaan minun keksintöäni.
 
Odotellaanpa onko Hillalla mitään sanottavaa enää pelin jälkeen. Jos Ereinion alkaa riehua Konnussa, niin ehdotan että kääntäisimmekin kotkamme vaikka Rivendelliin tai muuten vain lähdettäisiin turisteiksi Keskimaahan ja palattaisiinkin Kontuun vasta joskus Neljännellä ajalla kun on turvallisempaa. ;)
 
No, Ereinion toisaalta oli "syyllinen" Pupan kuolemaan :p (ei, Huopahattua ei kääpiön moraalintaju pysty syyttämään, syyllinen oli se, joka teki Pupasta pahan)

Hmm. Voisinhan minä tuon muuttaakin. Ehkä huomenna, jos jaksan.
 
Ereinion sanoi:
Onnistuu hyvin, ja koska ajattelin, että Pagba on pudotellut yhden hyviksen ja yhden pahiksen samaan rotuun, olisivat kaikki haltiat nyt otollista riistaa.

Tosiasiassahan en pudotellut ketään minnekään vaan valitsin roolit täysin sattumanvaraisesti. Numeroin hahmot, kirjoitin numerot paperilapuille ja nostin ne sokkona pussista. Tix sai sekä Shamaanin että Teletapin roolit Aiwendilin jäädessä ilman, mutta arpa ratkaisi sen sekaannuksen.

Pagba vastaa, ja antaa ohimennen vihjeen, josta on apua tulevaisuudessa.

>>Tik vaikuttaa tällä hetkellä vähemmän vaaralliselta päiväsaikaan kuin Tuhka, joten otan mummelin yön surmakohteeksi.

>Ööö, mummelilla viitannet Tuhkaan etkä runsaasti vanhempaan Tikiin? Tekstissäsi pidät Tuhkaa vaarallisempana, joten hän lienee kohde.

>>Elénin luonnollisestikin kiroan, hän kun on hyvin mahdollisesti suojelija, ja shamaanoinnin kohteeksi tulevat hobitit, kun Hillan rooli jo tiedossa on.

>Roger that.

Hoksaan vihjeen Tikintapon vaikeudesta, kun muistan, miten hyvikset viime peliä pelasivat.

Ei se oikeastaan vihje ollut vaan jotain mitä olit itse kirjoittanut. "Mummeli" vain tuntui hieman epämääräiseltä murhakohteelta kun Tik sentään oli paljon Tuhkaa vanhempi. Alkuperäisessä viestissäni vihjasin vielä pahemmin kun ihmettelin miksi shamanoit hobitit kun kerran tiesit Hillasta. Sitten tajusin ettet kuitenkaan tiennyt Aiwendilin hahmon neutraalisuudesta, mutta viestin saatuasi kyllä tietäisit. Onneksi ehdin tuhota jo lähetetyn viestin ja laittaa uuden.

Voisivatko rottaset puolet Tuhkan ruumiista syötyään jäädä odottamaan aamua tämän tyhjiin silmäkuoppiin? Arvelen näet rouvaa näkijäksi, ja mikäs sen hilpeämpi vihje...

Muuten kiva, mutta silmäkuopat eivät olisi olleet riittävän isoja kahdelle jättiläisrotalle, vaikka Tuhkan hahmo olisikin ollut mangatyylinen.
 
Miccoh sanoi:
Odotellaanpa onko Hillalla mitään sanottavaa enää pelin jälkeen. Jos Ereinion alkaa riehua Konnussa, niin ehdotan että kääntäisimmekin kotkamme vaikka Rivendelliin tai muuten vain lähdettäisiin turisteiksi Keskimaahan ja palattaisiinkin Kontuun vasta joskus Neljännellä ajalla kun on turvallisempaa. ;)
Äh, menkää vain Suuriin Smialeihin Tukien luokse piiloon, siellä olette ihan turvassa Puhdistukseen saakka.
Apropoo, oliko Dourghille siis ennustettu, että hän ei kohtaa kuolemaa ennen kuin näkee olifantin? Pahus vie, eihän tulevaisuuden Ereinion voi sitten hyötyä mitään taidonryöstöstään, jos Dourghin kyky mäni.

Pagba sanoi:
Pagba vastaa, ja antaa ohimennen vihjeen, josta on apua tulevaisuudessa.

>>Tik vaikuttaa tällä hetkellä vähemmän vaaralliselta päiväsaikaan kuin Tuhka, joten otan mummelin yön surmakohteeksi.

>Ööö, mummelilla viitannet Tuhkaan etkä runsaasti vanhempaan Tikiin? Tekstissäsi pidät Tuhkaa vaarallisempana, joten hän lienee kohde.

>>Elénin luonnollisestikin kiroan, hän kun on hyvin mahdollisesti suojelija, ja shamaanoinnin kohteeksi tulevat hobitit, kun Hillan rooli jo tiedossa on.

>Roger that.

Hoksaan vihjeen Tikintapon vaikeudesta, kun muistan, miten hyvikset viime peliä pelasivat.
Ei se oikeastaan vihje ollut vaan jotain mitä olit itse kirjoittanut. "Mummeli" vain tuntui hieman epämääräiseltä murhakohteelta kun Tik sentään oli paljon Tuhkaa vanhempi. Alkuperäisessä viestissäni vihjasin vielä pahemmin kun ihmettelin miksi shamanoit hobitit kun kerran tiesit Hillasta. Sitten tajusin ettet kuitenkaan tiennyt Aiwendilin hahmon neutraalisuudesta, mutta viestin saatuasi kyllä tietäisit. Onneksi ehdin tuhota jo lähetetyn viestin ja laittaa uuden.

Ei tuo se vihje ollutkaan. vaan tämä, joka oli tuon keskustelun ja "hoksaamiseni" välissä.
(Toivottavasti en kuole ensi äänestyksessä, koska haluan kyllä vielä ehtiä nirhaamaan sen pahuksen rotan, ja työntämään sen kurkusta alas kirjakäärön, jossa lukee iiiison kissan (hyi!) kokoisin kirjaimin "ET SITTENKÄÄN TAINNUT OLLA ÖISIN TURVASSA")


Se ei ehkä osoittaudukaan kovin helpoksi tehtäväksi. Nyt sinä naurat, sillä sanani ovat tyhjät ja sinä tiedät sen.
Itse asiassa en ollut ihan varma tuolloinkaan Hillan hyviksiydestä, tiesin vain, ettei häntä oltu saatu hengiltä. Saattoihan hän olla joku androidi tai muu. Kun kuitenkin vuosit tuon viestin, niin päättelin, mistä johtuisi Hillan ja Elénin vaikea murhattavuus.
 
Dourgh näkee outoa unta Pomppivan Ponin majatalossa:

Klaanin vanhimmat istuvat tuimina edessäsi ja tuijotat saappaidesi kärkiä. Vuorenalainen kuningas puhuu: ”Koska olet sellainen hyvin… erikoinen tapaus, laitoin kaikki ennustajamme katsomaan tulevaisuuteesi. He ovat harvinaisen yksimielisiä. Sinä kuolet vuorenkorkuisen, isohampaisen eläimen tallomana. Sellaista kutsutaan olifantiksi.” Vanhimmat vaihtavat katseita. Ymmärrät ääneen lausumattoman mielipiteen: jos se on hänen kohtalonsa, on parempi, ettei hän kohtaa sitä täällä.

Havahdut unen ja valveen rajamaille ja tajuat, ettet ole muistanut tuota pätkää pitkään aikaan. Sinulla on ollut muita murheita. Niin kuningas todella sanoi ja se on sinun geaksesi. Nyt tulet ajatelleeksi, että olet kuolematon kunnes kohtaat tuon hirviön. Ehkäpä kokeilisit sitä loikkaamalla tämän nelikerroksisen majatalon katolta? Sitten tajuat, että sinun ei tarvitse olla ehyt kuollaksesi vaan olifantti voi mainiosti talloa sinut jalkoihinsa vaikka olisit rampa, kuuro ja sokea. Et ole haavoittumaton. Mutta kuolematon olet, kunnes kohtaat olifantin. Toivottavasti joskus hyvin kaukana tulevaisuudessa. Käännyt mukavampaan asentoon ja olet taas vaipumassa levottomaan uneen kun käytävältä kuuluu kauhistunut huuto: ”MURHA!”


**************
Okei, douv, tässä on roolisi. Olet Kohtalon Merkitsemä. Sinua ei voida tappaa sen enempää yöllä kuin päivälläkään (ellei joku keksi käyttää olifanttia murha- tai teloitusaseena). Älä viitsi niellä lasinsirpaleita tai pelata mordorilaista rulettia varsijousella. On tarpeeksi selittelemistä siinäkin, että teloitusyrityksesi epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Ihan kokonaan niiden ei tarvitse epäonnistua: olkoon ainakin äänesi käheä ja niskasi jäykkä hirttotuomion jälkeen. Ehket pelin päättyessä ole saavuttanut mainetta Kuolemattomana Kääpiönä, mutta sentään Melkein Kuolleena Kääpiönä.

Dourgh siis lähetettiin maailman tuulia haistelemaan, kun klaanin vanhimmat eivät ressukan homoseksuaalisista taipumuksista pitäneet. Mutta sitä nyt voi sattua kääpiölle kuin kääpiölle, että päällikön ihastuttava tytär onkin poika!

Toisena yönä sain mustan sormuksen, vaikkei merkityksestä fopen aikana minulla ollut hajuakaan. Pidin parempana olla mainitsematta, ettei minua alettaisi epäillä. Kuolemasta ei toki olisi ollut vaaraa.

“Tyly kylmyys hyytäköön sydäntä, kättä.” Ojennat epäkuollutta kättäsi kohti miekkaa, joka lepää kivivuoteella lepäävän kääpiön kaulalla. Uhrisi otsalla on kultainen ripa ja kultainen ketju vyötäröllään ja sormissa on kallisarvoisia sormuksia. Hänellä on valkoiset vaatteet. Janoat uhrisi elinvoimaa ja puristat kylmät sormesi miekan kahvan ympärille. Alat hitaasti viiltää… ja tunnet kivun kaulallasi. Heräät henkäisten vuoteessasi majatalossa ja helpotuksen aalto kulkee lävitsesi. Pelkkää unta vain! Sitten muistat edellisen unesi ja viet käden kaulallesi. Ei haavaa… mutta sormestasi irtoaa mustana savuna synkkiä varjoja luova sormus. Savu pyörii ilmassa sormuksenmuotoisena ja haihtuu hitaasti pois.

Joku oli sujauttanut yöllä pahan taikaesineen sormeesi. Mutta kuka? Ja miksi?

Dourgh oli vähän allapäin koko fopen ajan. Yksäreitä vaihtui lähinnä Elénin kanssa. Rotuennakkoluuloistaan huolimatta kääpiö tajusi, ettei haltia ollut ihan tästä maailmasta. Myös Ereinion laittoi yhden yksärin, mutta se täällä jo onkin. Kas, löysin yhden yksärin Pupalle, johon hän ei kyllä ikinä vastannut :p

Dourgh saapuu huoneeseen ja pamauttaa oven kiinni

"Sinunkin kannattaisi herätä. Nyt siellä on ruumis. Ei hätää, haltia se vain oli. Mutta jotain hämärää siinä haltiassa oli, puhuvat veljeilystä mustuuden kanssa. Sitä vain kaikki miettivät, jotta kuka sen pahan haltian sitten tappoi? Toinen paha haltia, luulen ma, muttei kenestä muustakaan voi olla varma täällä. Luuletko, että voisimme jotenkin ottaa yhteyden kotopuoleen ja pyytää neuvostoa tekemään hyväksemme jotain? Todistamaan, että olemme rehtejä kääpiöitä?"

Kääpiö ruhjoo oven saranoiltaan, nostaa sen takaisin ja kääntyy Eléniin päin, vetää syvään henkeä ja aloittaa:

"Kuules haltia, täysin sekopää sinä saatat olla, mutta äänestitpähän ensimmäisenä sitä saastaista eteläistä eilen illalla. Ja tänä aamuna oli se tyttö kuollut, eli niitä on vielä. Sitä en ymmärrä, mikseivät ne vieneet sinua, mutta hyväpä niin.

Minä haluan päästä tästä majatalosta hengissä ulos. Niin kai jokainen. Sellainen pikkuseikka toki on, että minä todennäköisesti selviän hengissä ellei sitten olifanttilauma tallo koko majataloa. Heimon vanhimmat povasivat vasta olifantin tuovan turmani. Ne eivät liene kovin yleisiä täällä päin? En kuitenkaan mieli nähdä pahan nirhivän kaikkia muita. Auta minua auttamaan. Sano mitä teen, niin teen."

Elén kuuntelee kääpiötä vakavana. Sitten hän katsoo tätä terävästi suoraan silmiin. "Minä haluan äänestää kuolemantuomion vain murhaajille. Vielä olen epävarma siitä, kuka on Gaklisin rikoskumppani enkä uskalla syyttää ketään, mutta uskoisin asian selvenevän päivän aikana. Jos teillä on jotakin tiedossanne, kuuntelen mielelläni. Mutta jos itse pääsen perille syyllisestä, äänestättekö sitten niin kuin minäkin?"
Dourgh vastaa epäröimättä: "Minulla ei ole siteitä kehenkään tässä majatalossa, ei edes matkatoveriini Puppaan. Tapasin hänet ensimmäisen kerran lähtiessämme Ereborin uljaista saleista tänne länteen, merta kohti. Jos hän on sortunut pimeyteen, teen vain palveluksen kääpiöille ja muille vapaille kansoille tuomitessani hänet kuolemaan. Äänestän samoin kuin te."
"Kiitos luottamuksesta, mestari kääpiö. On hyvä tietää, että tekin haluatte auttaa Valon asiaa. Kunpa vain itse tietäisin, mihin suuntaan seuraavaksi miekkani kääntäisin. Mutta mitenkäs ne hartiat?"
Dourgh kavahtaa taaksepäin. "Kiitos ei, minulla on.. kiireistä työtä, pitää puhdistaa matka-alasin. Kultapöly houkuttaa kaikenlaista väkeä, tiedättehän. Uskon, että vaikkapa Eraron ehtisi nauttimaan hieronnasta paljon enemmän kuin minä."

Kääpiö poistuu huoneesta.

Myöhemmin Elénille ei ollut enää niin selvää, kuka oli kenenkin puolella ja hän kyseli Dourghilta ja Teilolta lisää.

Elén kutsuu Dourghin ja Teilon luokseen, hän tarttuu kumpaakin olkapäästä ja vetää heidän päänsä yhteen. Niin, että kukaan muu ei kuule, hän kuiskaa heille jännityksestä kireällä äänellä:

"Tiedän nyt asettuvani kuoleman vaaraan, mutta vaikka minut tapettaisiin ensi yönä, pidän paljon kauheampana vaihtoehtona sitä, että äänestäisin syytöntä hirtettäväksi. Siksi kysyn teiltä kummaltakin äärimmäisen tärkeän kysymyksen: oletteko te ulkokuorenne alla samanlaisia kuin minä? Ajattelen nyt Aieloroa ja Eraronia, viattomia pahuuden uhreja. Mitä te tiedätte sormuksista? Minä pyydän, ei, minä rukoilen teitä, kertokaa minulle! Olen jo mennyt liian pitkälle, enkä tiedä kuka minua voisi auttaa, ellei jompi kumpi teistä."
vakuuta minut!

siitä että Teilo on pahis ja sinä et. Kerro minulle oma kykysi. Minäpä kerron ensin meidän haltioiden kyvyn: saamme jakaa joka ilta valkoisen tai mustan sormuksen jollekulle. Musta vie voimia, valkoinen lisää niitä. Jakojärjestys on ennalta määrätty: ensi kerralla on vuorossa valkoinen. Saaja saa siitä lisää voimia itselleen, oli hän hyvis tai pahis. Ne sormukset, jotka Aieloron ja Eraronin kuollessa katosivat, olivat heidän käyttämättä jääneitä sormuksiaan. Halrus sai Eraronilta mustan sormuksen ja se nähtiin hänen sormessaan eräänä aamuna. Että tällaista. Pyytäisin mahdollisimman yksityiskohtaista selostusta, ehkä jopa suoraan Valtias Pagban viestistä siteerattuna. Olen päättänyt, että en kerta kaikkiaan äänestä ketään kevein perustein, ja nyt on taas valinnan paikka. TÄmä käy kauheammaksi kerta kerralta.

Elén
Ja Dourghhan vakuuttaa:

Sovitaan, että Dourgh murtuu kahdestaan Elénin kanssa ollessaan ja kertoo tämän kaiken omin sanoin: (rooliyksäri Pagbalta)
Dourgh siis oli ihastunut klaanin hallitsijaan tyttäreen, mutta paljastuikin että tytär on poika ja kääpiönuorukaisen (hyvä on, miespuolinen se on, vaikka kukaan ei ole edes tajunnut kyseenalaistaa koko juttua pelitopikissa) identiteetti meni ihan sekaisin ympäristön tuominnasta ja paheksunnasta ):

Nytpä muuten jos olet pahis, niin sait minut täysin lankaan. Dourgh muistaa kuitenkin unensa toisena yönä: (sormusuni) ja murahtaa Elénille kiitokset kauniista unista.
Minusta oli ihan uskottavaa, että sormustaito olisi haltioille yhteinen rotuominaisuus.
Et joudu pettymään. En ole pahis. Vaikka eipä sillä olisi väliäkään tässä tilanteessa - tai ehkä sittenkin: luultavasti pahikset voivat kertoa Pagballe, millä konstilla uhrinsa tuhoavat. Ainakin Lost-saarella toimittiin siten... ja sinä olet maininnut olifantin pariinkin otteeseen. Mutta minulta ei sana leviä mihinkään.

Eiköhän kuitenkin äänestetä Teilo Ulompaan Pimeyteen! Aloita sinä, kun siihen on ilmiselvä syykin, niin minä noudatan esimerkkiä. Eivätköhän muutkin seuraa perässä. Varsinaiset hyvikset toivottavasti ottavat myös onkeensa.

terveisin

Elén

Voisin melkein loukkaantua, kun minuun ei luotettu ja vedätettiin, että "varsinaiset hyvikset" olisivat vielä muita. Vielä vika yksäri Tikiltä, johon en kai ehtinyt edes vastata, kun olin matkoilla.

Mahtoiko sinulle kasvaa sarvet viime yönä?

Vai oletko vielä Hyvien puolella? Olen tässä pohtinut tilannetta, ja totesin viimein, että voin joka tapauksessa lähestyä Sinua huoletta. Nimittäin jos olet pahojen puolella, äänestät varmaan heidän mukanaan ja te koetatte kaikin keinoin saada viimeisen neutraalin hassutettua puolellenne. Jos taas olet edelleen vakaa oma itsesi, toivon sinun odottavan äänestystilanteessa niin kauan, että muut ovat äänensä antaneet ja saat ratkaista pelin kaikessa rauhassa. Näet varmaan aika selvästi puolueiden koostumuksesta ja heidän suosikistaan hirtettäväksi, ketkä ovat hyviksiä, ketkä eivät. Jos joku jättää äänestämättä, tilanne voi mennä kinkkiseksi. Katsotaan sitten. Mutta niin kuin sanoin, jos olet vielä järjissäsi etkä ole muuttunut kuolasuiseksi murhaajaksi, älä pidä kiirettä. Päivän keskustelusta tulee toivoakseni mielenkiintoinen.

Elén
(omaksi onnekseen) teflonpintainen valon soturi

PS. Olisi kiinnostavaa kuulla, keitä Sinä pidät tällä hetkellä murhaajakolmikkona, joka siis täydentyi tapansa mukaan, kun yksi tapettiin. Pahasta on vaikea päästä eroon.

PPS. Oletko muuten kuullut kenenkään mainitsevan heidän rumia virkanimiään? Jos olet, tieto voi olla arvokas.
 
Pssst. Tauluseinällä näkyvissä Aiquenin kuva. Kuvaa sitä, kun Aiquen näkee unta kääpiöistä, ja sitten kuolla kupsahtaakin jäätymällä. Siksi se sinisyys. Ja PoPoFoPettajien elämän helpottamiseksi suora linkki: http://kontu.info/taulu/?teos=1116
 
Ylös