PoPoFoPe. Pelitopikki.

Kalpea mutta selvästi jo paremmin voiva Hilla kävelee portaita alas, joskin tiukasti kaiteesta kiinni pitäen. Päästyään salin pöytään istumaan lapsi huokaisee ja mutisee: "Saisinko jotain syötävä? En pysty keskittymään vatsa tyhjänä ja pää heikotuksesta pyörien. Onneksi pahoinvointi on sentään jo helpottanut ja kaikki näyttäisivät olevan jotenkuten jalkeilla. Äänestyskin on näemmä jo aloitettu ja voi surkeus, minulla ei ole aavistustakaan ketä äänestäisin. "

No johan on Teilolla into päällä. Kovin varmaltakin hän kyllä puheissaan kuulostaa, joten kääpiön äänestäminen lienee ihan perusteltuakin, jollei hobitti sitten ole Mordorin kätyri. Mutta meillähän on täällä kaksikin kääpiötä, joten kumpi heistä on syyllinen. Eikös se kuitenkin ollut mestari Kaljami, joka oli antanut lampun kokoamisen Dourghin ja Bingon huoleksi, joten jollei hän ole mukana juonessa, emme voi sen perusteella Dourghia syyttää. Minä taidan kyllä epäillä ennemmin tuota toista tyyppiä, joka vain istuu paikallaan, ei puhu eikä pukahda. Ettei vain syynä olisi se, että hän yrittää olla kiinnittämättä turhaa huomiota itseensä, jotta pääsisi öisin murhaamaan viattomia.

Minä siis syytän Puppaa, en Dourghia. Teidän muiden on ratkaistava, kumpi meistä on perustellut päätöksensä paremmin.
++Puppa/Poppy

Saatuaan hieman ruokaa Hilla on silminnähden piristynyt. Hobittilapset ovat nopeita toipumaan (etenkin jos ruokaa on saatavilla).
"Valitettavasti joudun jälleen äänestämään omaa kansaani vastaan. Olen kuitenkin varma äänestäni, lähinnä siksi että kyseinen henkilö on antanut äänensä kääpiölle jonka epäilen vahvasti olevan viaton. Vain Mordorin kätyri yrittäisi äänestää viatonta sekä puhuisi näin vahvasti häntä vastaan. Hyökkäys ei ehkä sittenkään ole paras puolustus. Voi hyvinkin olla että huomenna me pääsemme jo kaikki kotiin, ei kai niitä Pahan palvelijoita voi täällä enää kovin montaa olla, eihän?"

++ Teilo/Roark

Huopahatun viimeisimmät olutmyrkytyksen jäljiltä jääneet näyt ja muut oireet ovat alkaneet jo vähentyä. Hassua, Huopahattu ajattelee, sillä enhän minä edes muista juoneeni olutta. Sitten hän sanoo: "Äänestin jo yhtä hobittia ja osuin äänelläni oikeaan, joten miksi ei toinenkin olisi Mordorin kätyri? Se on yksinkertaista logiikkaa."

++ Teilo/Roark

Dourgh huomaa tyytyväisenä, että muiden majatalon asukkien päässä on sittenkin vielä hitunen järkeä. Hillan puhuessa hän katsoo tätä hiukan ihmetellen, mutta kohauttaa sitten harteitaan ja antaa asian olla.

"++Teilo/Roark, sinä olisit tehnyt saman minulle."

Kaikkien ihmetykseksi nurkassa röhnöttänyt Puppa yhtäkkiä murahtaa jotain ja alkaa sitten marisemaan kovaan ääneen.

"Johan se on kumma kun hiljaisuutta pidetään nykyään pahuuden merkkinä. Ei kuulkaas te lapset: kyllä tässä maailmassa puhutaan jo ihan tarpeeksi kaikenlaista soopaa. Tällainen arvokas vanhus kuin minä on toki jo ymmärtänyt olla turhaan rasittamatta itseään moisella turhuudella. Minä olen tässä rauhassa nautiskellut oluttani ja seurannut teidän päätöntä tohellustanne, mutta nyt olette kyllä menneet jo niin pitkälle, etten voi antaa asian olla.

Ereinionille voisin totisesti antaa ääneni. On suorastaan hävytöntä syyttää tällaista viatonta vanhusta.. mutta selvähän se on, että jonkun kääpiön pää on saatava pölkylle. Mutta minä sentään olen jo nähnyt elämässäni paljon, että minua erityisen syvästi riipaisee se, että joku saattaa epäille tuollaista kunnollista nuorukaista kuin Dourgh pimeyden kätyriksi! Ei, kyllä siinä on oltava jo jokin oma musta lehmä ojassa."

++ Teilo/Roark

"<b>IIK!</b> Hammajainen!" Elén on istunut Pupan vieressä pitkän aikaa, mutta on luullut tätä piippukessumainoksena käytetyksi kääpiöveistokseksi. Voitte vain kuvitella, miten hän säikähtää, kun veistos äkkiä puhkeaa puhumaan parta täristen.

Nielaistuaan kurkkuun pompanneen sydämensä ja pyyhittyään otsalleen kirvonneen kuuman hien hän istuutuu ja suoristaa esiliinansa. Sitten hän painaa otsansa Pupan olkapäätä vasten ja sanoo: "pee uu pee pee aa Puppa. Käytättekö reseptilääkkeitä?"

Elén on selvästi yhä hämmentyneessä tilassa. Haltioita <i>ei</i> saa säikytellä! Ei etenkään yli 15000-vuotiaita, sillä he saattavat alkaa jopa haipua äkillisestä elimistöön kohdistuneesta rasituksesta.

Elén nostaa päänsä hämmästyneen kääpiön olalta, kohottaa katseensa kattoon ja alkaa hihitellä itsekseen. "Ikkunasta katselin, kun joutsenlaivat seilaa Utcarsecgin siliätä pintaa. Ja Nahar Nahar Nahar älä aisalles kaki, sillä huomenna on markkinapäivä."

Sitten Elén puristaa silmänsä kiinni ja kokoaa harhailevia ajatuksiaan. "Iloitkaa, sillä Puppa on jälleen seurassamme! Tämän kunniaksi täytyy pitää juhla. Hoi, Bob, kannapa kannuja pöytään, minä maksan. Elämä täällä on niin vaikeaa, että välillä täytyy ottaa ilo irti vaikka seinän raosta. Ennen kuin ketään teloitetaan, viettäkäämme tuokio yhdessä rauhan ja ystävyyden merkeissä. Ja sitten pistetään tanssiksi. Hobitit pöydälle, kellot kouraan ja homppapomppaa jyskyttämään. Elukat huolehtikoot musiikista!"

Henkilökunta murtaa sinettejä viinitynnyreistä ne ensin huolellisesti tarkistettuaan ja alkaa tarjoilla tummaa juomaa väelle laseihin. Elén katsoo annostaan valoa vasten, haistelee viiniä ja ottaa sitä hieman suuhunsa. Hän pyörittelee nestettä pitkin kitalakeaan ja on sylkäistä sen Pupan kypärään, mutta nielaiseekin viinin. "Hmmm, ei liikaa pakkasnestettä", hän arvioi arvoituksellisesti. Muut rohkaistuvat juomaan haltian esimerkin voimalla. Teilo katselee meininkiä kulmat kurtussa. Hänkö joisi häntä äänestäneiden kanssa! Lopulta Teilo kohauttaa olkapäitään ja sallii itselleen tarjoiltavan. Voihan kyse olla viimeisestä humalasta.

"Ei kiitos", Adarwen sanoo ja pudistaa päätään viiniä tarjoilevalle henkilökunnalle, "Marjamehua voin kyllä ottaa jos löytyy."
Hän istahtaa tuoliin ja vanhoista polvista kuuluu poksahdus. Sitten mummeli kääntyy Teilon puoleen ja naulitsee tämän katseensa vangiksi.
"Ikävä kyllä, yhdyn muiden mielipiteisiin. Pelkään että hobittien keskuudesta löytyy vielä pahan kätyreitä. Älkää nyt ymmärtäkö niin että pidän puolituisia mordorin lapsina. En vain usko että käännyttäjä tyytyy käännyttämään vain yhden hobitin, jos on kerran tehnyt vaivalloisen matkan Mordorista Kontuun. Hyökkäyksesi kääpiötä vastaan ja kertomasi uni saivat epäilykset nostamaan pääntään."

++Teilo/Roark

Elén ojentaa Adarwenille viinipikarin. "Kas tässä teille marjamehua. <i>Ferthu Adarwen hál</i>, niin kuin jossain päin maailmaa sanotaan. Tekee hyvää myös klonksuville polville."

Sitten Elén kohottaa pikarinsa. "Kuulkaa, kuulkaa! Koska ilmiselvästi tänne kokoontunut väki on päättänyt hirtättää kunnon hobitti Teilo Kassisen, eikä mikään voi tuota tuomiota enää muuttaa, tehkäämme hänen viimeisistä tunneistaan Ardassa muistamisen arvoiset ja mahdollisimman hauskat. Jos hän osoittautuu Mustan Mahdin palvelijaksi, sen pahempi hänelle ja <i>aye</i> meille. Jos taas käy niin, että hän on viaton, kaikilla häntä äänestäneillä on edessään ankaran katumuksen paikka.

Mutta mitä tuo katumus hyödyttää? Ei se hyödytä ainakaan Teilo-rukkaa, joka tuossa istuu läikkyvä viinipikari tärisevissä käsissään. Syytön tai syyllinen, kohdelkaamme häntä kunnioittaen ja lempeästi niin kauan kuin hän on yksi meistä, Majatalon Vangeista.

Miten me voisimme häntä lohduttaa? Minkä lahjan me voisimme hänelle antaa? Kunnollinen kuuden ruokalajin ateria olisi toki paikallaan, ellei sitten Kaljami sitä kiellä -- ainakin hirtettäessä siitä seuraa mahdoton sotku. Ehkä Teilo haluaa myös itse ehdottaa jotakin teloitustapaa? Haluaisiko hän syödä itsensä hengiltä? Ei mahdoton ajatus kun on hobitti kyseessä.

No, minä ehdotan kuitenkin, että vietetään tänään Väärän (Mustan) Kuninkaan päivää. Teilo on tietenkin kuningas. Hän saa käskeä meitä tekemään tai puhumaan, mitä haluaa. Jos joku ei tottele, hänet ripustettakoon varpaista kattoon tiimaksi tai pariksi.

Miltä kuulostaa? Suostuvatko kaikki ehdotukseeni? Tämmöinen leikki se vasta lujittaa yhteishenkeä ja poistaa hetkeksi synkät ajatukset itse kunkin mielestä.

Jos Teilo ei suostu Kuninkaaksi, valittakoon sitten joku muu Kuninkaaksi tai Kuningattareksi. Siinä tapauksessa rouva Dalma olisi tietenkin oiva vaihtoehto. Koska minä olen ajatuksen äiti, jäävään itseni ehdottomasti."

Elén istuutuu ja siemaisee viiniä. Hän kaataa myös Hillalle, joka on seurannut Elénin pikarin nousua ja laskua silmät kiiluen. "Ota sijs hyvä lapsi tästä. Punaviini ilman este", Elén sanoo hieman sopertavalla äänellä.

"Kiitos Elén-kulta", Adarwen kiittää hymyillen ja nyökkää haltialle.
"Jaa että tälläisen leikin menit keksimään. Ehkä ei anneta kuninkaalle tai kuningattarelle, kuka liekään, aivan rajatonta valtaa. Täällä on vielä joku joka ei ole hyvän puolella, ja jostain syystä en innostu ajatuksesta, että tämä henkilö pääsee käskemään muita tappamaan toisiaan. Väen ripustaminen varpaista kattoon ei ehkä myöskään ole parhaita ideoitasi", mummeli hymähtää, jopa lievästi huvittuneena, "Muuten voit kyllä järjestellä ajanvietettä."
Adarwen nappaa viinilasin sekä Elenin, että Hillan käsistä ja laskee omansa viereen hieman kauemmas.
"Mitä jos jätetään viini tältä illalta. Hilla-kulta muistatko miten kävi viime kerralla alkoholin kanssa. Eikä sitä aikaisempaakaan kertaa tarvitse unohtaa. Molemmilla kerroilla tuli huono olo. Elénkin taitaa olla maistellut jo tarpeeksi. Mitä jos viedään nämä pois ja otetaan ihan tavallista marjamehua. Sitä jota ei ole käytetty"
Mummeli puhelee Hillalle ja haltialle lempeän vaativasti ja köpöttelee viinilasit kädessään keittiöön.

Teilo laskee hitaasti sormillaan väen talossa ja äänet. Teilon kasvot ovat kuin kivestä veistetty naamio, mutta kaljuuntuneelta ohimolta valuu hiki. Teilo ei virka mitään Elenille, mutta katsoo tätä surullisen ilmeen välähtäessä hetken kasvoillaan mutta kivinaamio palaa välittömästi takaisin. Tältäköhän Bingostakin tuntui äänestyksen lähentyessä loppua? Bingo... Noh, ehkä Seuraavassa Suuressa Seikkailussa tapaisimme uudestaan? Ehkä silloin kohtalon jakamat napit olisivat erilaiset.

Teilo mulkaisee Hillaa julmasti. "Jo kahdesti sinä olet konnunasujan tuominnut hirteen, ah niin nuori mutta jo niin julma. Mutta kyllä Paha Ulkomaailma sinutkin vielä hoitaa, se ainakin on varmaa. Ei tuommoisella "jätetään omat" meiningillä selviä. Minä voin kuollessani sanoa etten koskaan nostanut kättäni hobittia vastaan, se on jotain sellaista mitä sinä et voi koskaan sanoa. Minä en koskaan liittoutunut Ulkomaalaisten kanssa omaa kansaani vastaan. Kätesi tulevat aina olemaan oman kansasi veren tahraamat. Minä taas menen hirteen tehtyäni kaikkeni hobittien puolesta, jopa sinun kiittämättömän nahkasi minä pelastin Halrusilta." Teilo sanoo pitäen pienen Hillan silmiensä pihtiotteessa. "Pysy poissa luotani, verenpettureiden kanssa en halua viimeisiä hetkiäni viettää!"

Teilo vetäytyy nurkkaan odottamaan vääjäämätöntä juoden viiniä kuin, no, viimeistä päivää. Hän ei reagoi enää keneenkään eikä mihinkään. Hän on vajonnut kuoleman kaltaiseen mekaaniseen tilaan. ...verenpetturit...


...verenpetturit...

Roark sai eniten ääniä

Kaljami seuraa huolestuneena Teilon juomistahtia. Viljami pahoittaisi mielensä jos joku joisi itsensä hengiltä hänen majatalossaan. Siitä seuraisi huonoa mainetta.

”Äänestys on tätä myöten selvä. Teilo-herraa enempää ei kukaan muu voi saada ääniä. Niinpä hänet on tuomittu kuolemaan. Tulkaapa mukaani vastaanhangoittelematta. Nob, ota sinä Teilo-herraa toisesta kainalosta kiinni…” Kaljami nostaa Nobin kanssa Teilon huojuville jaloilleen ja alkaa taluttaa hobittia ovea kohti. Teilo mutisee jotain ärtyisen juopuneesti. Kolmikko on päässyt miltei ulko-ovelle saakka kun Teilo äkkiä iskee kyynärpäänsä Kaljamin nivusiin. Hän tyrkkää Nobin kauemmaksi ja vetää puukkonsa esiin. Humalatilasta ei näy jälkeäkään kun äreä hobitti tuikkaa puukolla tuskasta palloksi käpertyneen Kaljamin kurkkua kohti. Väliaikainen majatalonisäntä saa väistettyä sen verran, että puukko osuukin olkapäähän. Toista iskuyritystä Teilo ei saa kun Nob kaataa hänet kumoon. Muitakin osallistuu tappeluun ja kasan alta Teilo huutaa tukahtuneesti: ”Puppa, kosta puolestani! Tapa ne kaikki! Tapa –” Tuskanulvaisu katkaisee virkkeen. Väkijoukko irtautuu tappelusta ja paljastaa Teilon ruumiin makaamassa selällään lattialla. Hänen puukkonsa on rinnassa.

”Äkkiä, viekää se ulos Vilin miehille ennen kuin jotain kauheaa tapahtuu!”, Kaljami kähisee olkapää verta valuen. Hobitin ruumis raahataan rivakasti ulos. Kynnys kiskaisee toisen nahkasaappaan jalasta ja varrensuusta kurkistaa kissan lihaton pää silmä toisesta silmäkuopasta roikkuen. Kissa sähisee ja murenee tomuksi. Pihamaalla ruumis alkaa nytkähdellä, mutta Timin miehet ryntäävät vastaan ja hakkaavat sen kappaleiksi. Ruumiinosat kerätään säkkiin. Oikea käsi löydetään vasta pienen haeskelun jälkeen. Se oli kiskomassa itseään päättäväisesti kellarinluukkua kohti. Joku majatalon vieraista olisi epäilemättä löytänyt käden kurkkuaan puristamasta seuraavana yönä, ellei sitä olisi hoksattu.


V PÄIVÄ LYNKATTU ROARK PAHIS

Elén pitelee kaksin käsin Teilon kouristelevaa kättä, joka hamuaa hänen kurkkuaan kohti. "Olipa onni, että löysin tämän pikkuisen. Käsittämättömän sitkeä veijari, etten sanoisi." Sitten hän etsii käsiinsä Pupan. "Mestari Puppa, kuulinko minä oikein, mitä Teilo-vainaa huudahti? Miksi hän pyysi Teitä kostamaan puolestaan?"

"Sen siitä saa, kun uskaltautuu jotain sanomaan: heti joutuu pimeyden kätyreiden silmätikuksi. Toivon totisesti, että olette kyllin älykkäitä tajuamaan, ettei kukaan omaa liittolaistaan paljastaisi noin viime hetkellä. Ovelia ovat mokomat."

Puppa näyttää nyt kovasti harmistuneelta.

"Parempi olisi vain ollut pysytellä hiljaa. Tosin näyttää siltä, että syytöksiltä on vaikea välttyä joka tapauksessa."

No, minä en ainakaan epäile Puppaa nyt sen enempää kuin ketään muutakaan, kun ottaa huomioon, että Teilon juttu oli mitä ilmeisimmin pelkkää hölynpölyä, toteaa Ereinion. Sitten gondorilainen siirtyy ilmeisestikin vaihtelemaan arvoituksia Tia Dalman kanssa. Tätä kestääkin hyvän tovin, ennen kuin eukko purskahtaa nauruun ja naamaansa sylkiroiskeista pyyhkivä Ereinion siirtyy manaillen kauemmaksi.
Kyllä se olisi syytä hyväksyä, hän mutisee mennessään.

Hilla ei tunnu Teilon viime sanoista paljoa perustavan, jälleen yksi Pahan kätyri saatu kiinni. Hilla on niin riemastunut että nousee kuin nouseekin Elénin kehoituksen mukaisesti pöydälle ja ottaa muutaman tanssiaskeleen. "Olettekos kuulleet tätä laulua; Oli vanha iloinen kapakka, mäen juurella vanhan ja harmaan..." Hilla hoilaa täyttä kurkkua samalla kun pompsahtelee ja pyörähtelee pöydällä. Aamuisesta pahoinvoinnista ei ole jäljellä merkkiäkään, jäljellä vain ilo ja riemu. Kohta päästään kotiin!

"Tulkaa muutkin tanssimaan, tämä on ihana päivä. Huomenna pääsemme ehkä jo kotiin! Kuvitelkaa, ulos raittiiseen ilmaan, aamuja ilman murhia, päiviä ilman myrkytyksiä! Kohta tämä on ohi ja me olemme vapaita!"

Elén antaa Teilon käden Kaljamille. "Kas tässä, pitäkää hyvänänne. Paras olisi pilkkoa se palasiksi ja polttaa. Muuten voi vielä käydä huonosti."

Elén katselee Hillan tanssia. <i>Niin se Nessakin aina sanoo: 'Paljonkos kyyneleet hyödyttää? On tanssi ja laulu tärkeämpää', vaikka Nienna ottaa siitä aina kauheat pultit. 'Vietävän pissis', se yleensä mutisee ja tirauttaa itkut aivan omaksi ilokseen.</i>

"Yô!" hän kiljaisee ja hyppää itsekin pöydälle niin, että tuopit ja lautaset sinkoilevat. Elén alkaa pyörähdellä vimmatusti helmat heiluen. Hän kiskaisee essun irti, heiluttaa sitä päänsä päällä ja alkaa laulaa:

"Kun Manwë oli kolmen ikäinen hän sai lahjan Erulta,
se oli ensimmäinen sävelaihe ja se pomppi itsestään,
ou jee jee, ou jee jee, ou jee jee jee,
ou jee jee, ou jee jee, ou jee jee jee.

Ou jee jee, ou jee jee, ou jee jee jee,
ou jee jee, ou jee jee, ou jee jee jee.

Kun Manwë lähti illalla soittamaan,
hän otti ainulindalën taskustaan
ja alkoi sitä pompottaa,
ja kaikki <i>valiër</i> kääntyi katsomaan,

Ou jee je, ou jee je, ou jee jee jee,
ou jee je, ou jee je, ou jee jee jee."

Ja tanssi sen kuin yltyi. "Mestari Puppa ja Mestari Dourgh! Tulkaa tekin tanssimaan. <i>Sinivuorten yö, siellä uuras työ!</i> Kyllä minä osaan kääpiöräppiäkin. <i>Hei hoo, hei hoo, näin laulu reipas soi!</i> Ja mitä vielä? <i>Oi jos oisit kultaseni mithrilpala vain...</i> Laulakaa tekin: <i>Aulë se otti vasaran, rinttan tanttan taalia lei, mitähän se Aulë aikoo? Litsis, lätsis, linttaan vain.</i> Ja että: <i>Nyt Doriathiin ja lippu korkealle, niin vakaa meill' on isku askelten...</i>"

Ja tuossa mököttää Ereinion-herra kuppi kourassaan. Elén tekee pöydällä tyylipuhtaan hoviniiauksen, raapaisee jalkaa ja pudottaa sisälmyskeittolautasen Vilimarin syliin. "Saisiko luvan? Tulkaa tekin karkeloimaan ja laulamaan. Minä osaan muutaman hupaisan gondorilaisviisunkin. Kuulkaapa tätä: <i>Minä lähden Pohjois-Ithilieniin, vaíhdan kaavun panssaripaitaan...</i>"

Elén kuulee takaansa hobitin kiroilua ja kääntyy katsomaan. Vilimar pyyhkii lampaansilmiä rinnuksiltaan. "Voi mestari Vilimar, kauheasti paljon anteeksi. Pyyhkikää tähän essuun, jos teitä ei hirvitä sotkea korkeasti kunnioitettua Bandobrasta munuaisiin - ja mitä ihmettä tuossa sopassa oikein onkaan? Lampaansilmiä? Ahh, saisinko yhden?" Klunk. "Niitä ei kannata hukata, ottakaa kiinni tuo, joka vierii lattialla! Tahtoo, tahtoo!"

Elén unohtaa Ereinionin ja loikkaa lattialle ajamaan takaa pakoon pyrkivää näköelintä. "Mmm, näitä ei Amanista saanut, kasvissyöjien maasta. Kyllä Keski-Maa on ihana paikka!" Klups. "Ptui, tähän oli tarttunut karvoja. Mutta maistuu silti."

Sitten Elén muistaa pyytäneensä Ereinionia tanssimaan. "Anteeksi uudemman kerran, nämä teloitukset ja irtokäsien jahtaaminen ovat tehneet minusta hieman hysteerisen. Tiedä vaikka tämä eristyksiin joutuminen vielä aiheuttaisi Alqualondën syndroomankin. <i>Miksi naiset aina rakastuvat kidnappaajiin?</i> Tai niin kuin ennen muinoin sanottiin: <i>bâ kitabdahê ârithôr, nîph dubda ugrudalad kadô nai phurrusim akhâsada; nimirnithil îdô azgaranâdu</i>."

Elén väläyttää Ereinionille leveän hymyn ja jatkaa: "Jaa, jaa, taitaa olla aika ruveta taas tanssimaan,"

Kaljami on äreällä tuulella. Hän kävelee pitkin käytävää oikea käsi kantositeessä. “Mokomakin haava piti hereillä läpi yön. Nyt ei sentään näytä olevan mikään huone liekeissä… voi ei, pitikin sanoa!” Elénin huoneen oven alta nousee savukiehkuroita. Ne tuoksuvat makealta. Kaljami avaa oven. Haltiatar tanssahtelee huoneessaan silmät kiinni vain pitsinen yöpaita päällään imien jotain paperista kääröä, jonka päässä näkyy hiillos. “Kiva pitsi. Mitä kummaa te oikein poltatte?” Elén piilottaa hätkähtäen käärön selkänsä taakse ja alkaa sättiä Kaljamia rauhansa häiritsemisestä. Yónes livahtaa jalkojen lomitse käytävälle ja lähtee hölkkäämään määrätietoisesti eteenpäin. Elén lähtee sen perään. “Yónes, Yónes, minne menet? Tule takaisin niin täti antaa sinulle silakoita. Fisussia, niin, aarre.” Kissa ei piittaa emännästään vaan alkaa raapia Adarwenin ovea. Se on pelkkä kissa, mutta onnistuu silti vakuuttamaan uteliaat seuraajat, että jollei ovi kohta aukea, niin seinä aukeaa. Kaljami temppuilee oven auki.

Adarwen on kuollut ja verenroiskeista päätellen ei mitenkään siististi. Molemmat kuolinsyyt ovat yhä hänen kimpussaan: kaksi valtavan suurta rottaa. Niiden silmät hehkuvat kekäleinä ja timanttisista hampaista roikkuu lihanriekaleita. Kun ne näkevät kauhistuneet katselijat, ne alkavat hyökätä – mutta huomaavat viime hetkellä loikkaan jännittyneen Yónesin. Hornanpedot ovat silkan kauhun vallassa ja vuoteen ympärille leimahtaa mustanpuhuva aura samalla hetkellä kun kissa hyppää veitsenterävät kynnet ojossa. Aura torjuu Yónesin ja se tipahtaa lattialle jaloilleen. Kissa jännittyy uuteen hyökkäykseen ja rotat eivät ota riskejä. Ne pakenevat pystysuoraa seinää ylöspäin auran pienetessä niiden ympärillä. Katonrajassa aura katoaa jäljettömiin ja rotat sen mukana. Yónes tuhahtaa ja alkaa pestä itseään.

Äkkiä huoneen läpi tulvahtaa lämmin tuuli, joka tuo musiikkia mukanaan. On kuin jokin kaukainen kuoro laulaisi haikeita mutta lohduttavia sanoja. Tuuli tyyntyy ja katosta tippuu pyörien kultainen kukka ja laskeutuu Adarwenin ryppyiselle otsalle.


VI YÖ MURHATTU TUHKA HYVIS

Elén on vajonnut polvilleen Adarwenin huoneen ovelle. <i>Ne saivat hänetkin!</i> Hän yskäisee ja nousee seisomaan tuima ilme kasvoillaan. <I>Hyvää matkaa, mummokulta. Sinä taistelit hyvin, mutta me petimme sinut. Olen niin pahoillani. En ole tarpeeksi rohkea.</i>

Sitten hän kääntyy käytävään kokoontuneen väen puoleen ja sanoo värisevällä äänellä:

"Tilanne on nyt tämä: sota on edennyt ratkaisuvaiheeseen. Meitä on jäljellä seitsemän: kolme Pahuuden kätyriä, kolme Hyvän puolustajaa ja yksi puolueeton. <i>Ja tämä puolueeton ratkaisee tänään, kumpi puoli voittaa.</i> Tuskin kukaan yllättyy, kun sanon, että en itse ole puolueeton. Hah! Kissa, pikku paheeni (hienoksi hakattua piippukessua paperikääreessä - sota-aikana opittu ikävä tapa, josta en ole millään päässyt eroon; sai siellä paljon kamalampiakin aineita, mutta niistä en puhu) ja ne kaksi rottaa. Odotan, että joku ottaa ne puheeksi. Minulla olisi hänelle sana sanottavana, ellei kaksikin.

Mutta saatte olla varmoja siitä, että jos kaikki osallistuvat äänestykseen (<i>eikä kenelläkään ole nyt varaa jättäytyä syrjään</i>), kolme meistä äänestää tuomittavaksi samaa henkilöä, kolme puolestaan jotakuta toista. Se, jolle tuo puolueeton antaa äänensä, tuomitaan kuolemaan ja samalla hänen toverinsa - kummalla puolella he sitten ovatkaan. Siksi minä <i>rukoilen</i> tätä puolueetonta: älä kiirehdi! Älä luota maireisiin ääniin, jotka koettavat vakuuttaa sinut puolelleen. Odota. Minä toivon, että ne tekevät virheen ja paljastavat itsensä."

Elén katsoo silmiin jokaista läsnäolijaa. <i>Onko hän vielä meidän puolellamme?</i> Voi, kunpa ne eivät olisi vieneet hänen sieluaan!

"Ja MITÄ TE OIKEIN TUIJOTATTE? Ettekö ole koskaan nähneet haltiatarta pitsiyöpaidassa? Ettepä kai. No, nyt olette sitäkin kokemusta rikkaampia, joten minä voin mennä pukeutumaan. VAI OLENKO MINÄ JOTENKIN PAKSU TEIDÄN MIELESTÄNNE? Antaa tulla, kyllä minä kestän. Olen saanut kestää pahempaakin."

Elén nakkaa niskojaan ja vastausta odottamatta raivaa tiensä väkijoukon läpi. <i>Kahdesta olen melko varma, mutta kuka on se kolmas? Ja kehtasivat käyttää vielä rottiakin hyväkseen. Tökeröä.</i>