PoPoFoPe. Pelitopikki.

"Puhukaa te vain politiikkaa ja antakaa minun siivota tämä sotku. Voi Eru mikä siivo!" Rotat tekivät perusteellista työtä ennen häipymistään. Verta on roiskunut kattoonkin saakka. "En pysty tekemään mitään tällä kädellä. Nob ja Bob! Jaa, lepo vain." Hobittiapulaiset ovat aivan kalpeita ja vapisevia. Nobilla on kyyneleitäkin silmissään. Adarwen oli heille tuttu ihminen ja he ovat sydänjuuriaan myöten järkyttyneitä tämän kaameasta kuolemasta. Kaljami sulkee huoneen oven ja lähtee kävelemään ulos päin sanoen mennessään: "Haen apua."

Kotvan kuluttua kylän teurastaja ja pari kovapintaista metsästäjää tulevat paareja ja kankaita kantaen. Oven avattuaan he kalpenevat silminnähden, mutta astelevat urheasti sisään sulkien oven perässään. Jonkin ajan kuluttua he tulevat huoneesta paareja kantaen. Paareilla makaa kankailla peitetty mytty. Paarit viedään ulos ja pihamaalla parveilevat Vilin sotilaat paljastavat päänsä kunnioittavasti.

Minusta kyllä tuntuu siltä, että arvon rouva Elén on nyt hieman liian synkkä arveluissaan. Oletteko nimittäin sattuneet panemaan merkille tuota pahan onnen kattolamppua? Sen haradrimista katoaa yksi aina silloin, kun joku meistä kuolee - paitsi silloin, jos vainaa oli Mordorin kätyri! Ja tällä hetkellä noita hahmoja on jäljellä kuusi, ja meitä seitsemän. Niinpä rohkenen ehdottaa, että jäljellä on enää yksi pahan palkkalainen, jonka käsialaa nämä iljettävät murhat ovat.
Kuka hän on (tai he, jos olen sittenkin osunut ounasteluissani vikaan), sitä en osaa sanoa. Olen kuitenkin varma siitä, että kyseessä ei ole pikku Hilla eikä vanha Huopahattu, sillä he ovat osuneet äänissään niin usein oikeaan, että luottoni heihin on luja. Omista syistäni katson myös Elénin väitteet paikkansapitäviksi, ja uskoisin, että hän on puhunut nimenomaan itsestään ja näistä kahdesta Erun ja valarin palvelijoina. Siksipä aion äänestää heidän mukanaan (paitsi, jos he jostakin syystä äänestäisivät minua) ja kehotan kaikkia muita, jotka haluavat osoittaa viattomuutensa, tekemään samoin.
Jos jollakulla on jotakin kysyttävää, vastaan mieluusti.

Elén tulee huoneestaan kietoen juuri liinaa otsalleen. Hän katsoo Ereinionia pitkään ja kuuntelee hänen sanojaan. "Vai sellaista te lupaatte? Jotenkin odotin Teidän avaavan ensimmäisenä suunsa. No, kuulostaa mielenkiintoiselta, kerrassaan. Hilla-tyttönen ja Huopahattu ovat varmaan mielissään puheistanne. Mutta minun on vaikea uskoa, että pahuuden kätyreitä on enää vain yksi jäljellä. Pelkään pahoin, että heitä on vielä kolme!

Mutta mitä sanoo kunnon mestari Dourgh? Oletteko tekin ajatellut äänestämistänne tänä kohtalokkaana päivänä? Ja muuten, en ole nähnyt aikoihin Vilimar-herraa, hän näki muistaakseni outoja unia mustista sateenvarjoista. Onko hän nukkunut hyvin viime aikoina - vai liekö nukkunut ollenkaan?"

Elén huomaa seinällä peilin ja vilkaisee ohimennen kuvajaistaan. <I>En minä ole ollenkaan paksu.</i>

"Haluaisin myös kuulla arvoisalta Pupalta, aikooko hän tosiaan kostaa Teilon puolesta, ja jos aikoo, niin miten?"

"Minä luulen myös että Pahan Kätyreitä on enemmän kuin yksi. Luotan Eléniin ja luulen että hän on oikeassa. Hyvän puolella olevien tuntuisi viisaalta pitää tiukasta yhtä ja seistä yhtenä rintamana. Sitä Adarwen parka olisi varmasti halunnut. "
Kuuluvan niiskauksen jälkeen Hilla jatkaa: "Illan äänestyksessä luulisi näkyvän selkeästi kaksi eri puolta. Silloin Pahan palvelijat on helpompi erottaa. Mutta täällä on tosiaan paljon vieraita jotka eivät ole sanoneet tänä aamuna mitään. Olisi mukava kuulla hieman heidänkin mielipiteitään."

"Eihän tässä ketään määräillä. Väkemme vähentyessä tunnelma tihenee, kieltämättä, mutta silti haluaisin kuulla edes sanan tai pari kaikilta asianosaisilta, ennen kuin ryhdymme jakamaan tuomioitamme. Vai onko vaikeneminen luettava puheenvuoroksi?"

Elénin sydän pamppailee. <i>Tämä päivä ja seuraava yö ratkaisevat meidän kohtalomme! Voi, kunpa kaikki menisi hyvin!</i>

"Jos joku Elénin tavoin kuvittelee, että minulla on jotain syytä kostaa Teilon puolesta, ilmoittakoon epäilyksensä saman tien, niin voidaan hoitaa asia selväksi. Miksi olisin äänestänyt Teilon henkeä vastaan, jos olisin itsekin pahan puolella? Tai miksi Teilo toisi nimeni julki, jos olisimme olleet samalla puolella? Itseni lisäksi minulla ei myöskään ole mitään syytä epäillä matkaseuraani, eli Dourghia, enkä ymmärrä miksi kenelläkään muullakaan olisi. Huomaan kyllä joissain teistä selvää kääpiövastaisuutta, mutta ei anneta roturistiriitojen sumentaa järkiämme."

Puppan posket punoittavat kiihtymyksestä ja hän mulkoilee muita vallan äkäisesti.

"Mestari Puppa, teiltä alkavat kohta poksahdella verisuonet poskipäistä, siitä tulee ikuinen riesa ja peitepuikkoja kuluu kaksi viikossa. Koettakaahan rauhoittua hieman. Minä en tosiaankaan <i>kuvittele</i> että teillä olisi jokin syy kostaa tuon hirviömäisen teilojan puolesta. Minä vain kysyin, <i>miksi</i> hän sellaista teiltä pyysi juuri ennen kuolemaa. Ja sitten kysyin, <i>aiotteko</i> te hänen pyyntönsä toteuttaa. En ole oikein varma, oletteko te vastannut kysymyksiin - muuten kuin vastakysymyksillä."

Elén etsii katseellaan Dourghia. Hän voisi ehkä parhaiten rauhoittaa kiihtynyttä kääpiötä. Sitten hän näkee Huopahatun. "Herra Huopahattu, onko teillä sattumalta yrttiteetä, unikkopitoista jos mahdollista. Ystävämme Puppa voisi varmaan kulauttaa mukillisen. Etten ottaisi minäkin mielelläni. Täällä on jotenkin kireä ilmapiiri. Mitenköhän sitä voisi keventää?"

"Selvä. Vastaan sitten niin selvästi, että Elénkin pystyy sen ymmärtämään. En tiedä miksi Teilo pyysi minua kostamaan kuolemansa, mutta arvaan hänen tahtoneen teidän lynkkaavan minut seuraavaksi. Ja ei, en missään tapauksessa aio kostaa teille hänen kuolemaansa. Minähän joutuisin kostamaan siinä tapauksessa itsellenikin!"

Puppa käy hakemassa itselleen tuopin olutta ja hengittää syvään.

"Ilmapiiri on kieltämättä varsin kireä ja huomaan se käyvän omienikin hermojen päälle, vaikka minä toki olen nähnyt jo kaikenlaista. Sen keventäminen vaatinee viimeistenkin pahan kätyreiden löytämistä olipa heitä sitten yksi taikka kolme."

"Totta vie olette oikeassa ja vastauksenne on sangen selvä. Mahtaako teillä olla myös mielessä epäilyksenalaisten henkilöiden nimiä? Tiedä, vaikka ottaisin vaarin ehdotuksestanne - siis kuvaannollisesti, en minä ketään täkäläisistä vaareista huolisi, hihihihi. Hihihirttämisestähän tässä keskustellaan, hihihi, hupaisaa jutustelua, vai mitä? Mehän olemme kaikki hulluja kuin pullosta tulleet. Ei tällaista voi oikeasti kenellekään tapahtua. Minä olen varmaan vieläkin rintamalla ja pil- siis näen unta jossakin poterossa Anfauglithilla. Sangollinen kylmää vettä tänne, kiitos! Suoraan päälaelle."

Elén huomaa alkaneensa pureskella kynsiään. Hän tuntee myös polttavaa halua nyppiä kulmakarvojaan ja puristella finnejä - kenen tahansa finnejä. "Tämä olisi kerrassaan huono päivä lopettaa piippukessun poltto, joten kysynkin, mahtaako kenelläkään olla massia mukanaan?"

Elénin kysymyksen jälkeen saliin laskeutuu vaivautunut ja pitkä hiljaisuus. Elén kiertää hiussuortuvia sormensa ympärille, naksauttelee niveliään ja kaivaa korvaa pikkurillillä. Aina vain hiljaista. Ulkoa kuuluu rasahdus, kun yksi Törmän vartijoista pudottaa neulan heinäsuopaan.

"Ei kenelläkään? Totta vai kiusantekoa?" Elénin pää alkaa nykiä. "Hyvä on. Ei kai tässä muukaan auta: <b>++Vilimar</b>."

Elén on hetken hiljaa ja jatkaa sitten:

"Hän on äänestänyt ainoastaan Aieloro-parkaa, hän on pysytellyt visusti näkymättömissä ja kuulumattomissa - joko häntä eivät kiinnosta asiamme tai sitten hän, niin kuin luulen, ei halua kiinnitettävän huomiota todelliseen minäänsä. Kaikki muut täällä ovat jollakin tavalla osoittaneet ainakin joskus halunsa toimia hyvän asian puolesta. Tämän vuoksi pidän häntä kaikkein epäilyttävimpänä meistä - mikä ei tarkoita sitä, että uskoisin hänen olevan viimeinen Pahuuden kätyreistä. Niin monta kuin olemme onnistuneetkin tuhoamaan, uusia pulpahtaa esiin kuin talvella hukkuneita jäiden lähdettyä. Eru suokoon, että olen oikeassa. Luotatteko te arviooni?"

Elén vaikenee taas ja puree alahuultaan. "Olisiko jollakulla antaa jotakin oikein sitkeää pureskeltavaksi? Vaikka pihkamöykky? Tai palanen nahkaremmiä. Tai jopa siivu Kaljamin paahtopaistia?

"Vilimar on setäni ja hän on huolehtinut minusta omien vanhempieni siihen pystymättä. Jos nyt äänestän häntä, niin kenen luona minä asun?"
Hilla pohtii mutkikasta tilannetta pitkään ja kohottaa sitten leukansa päättäväisesti.
"Vaikka joudun äänestämään jopa omaa sukuani vastaan, teen sen kuitenkin, koska pahan kätyrit eivät saa päästä tästä kuin koira veräjästä. Niin monta murhaa... Arvelen vahvasti että setäni on käännytetty pahan puolelle täällä majatalossa oloaikanamme. Anteeksi setä, minun on pakko."

++Vilimar

Herra Huopahattu on aina tullut toimeen tekemällä vaikeista päätöksistä yksinkertaisia. "Periaatteessahan tämä on vaikea päätös, mutta koska kahdesti olen jo osunut oikeaan pikkuväkeä äänestäessäni, olisi ihme, jos ei kolmas olisi myös Mordorista!"

++ Vilimar

"On kieltämättä vallan merkittävää kuinka paha on kiehtonut puolituisia, joten miksei sitten ainakin vielä yksi voisi olla heidän joukostaan pahan puolella."

++ Vilimar

Koska kaikki kolme nimeämääni henkilöä ovat äänestäneet Vilimaria, toimin lupaukseni mukaan ja äänestän häntä minäkin, vaikka hieman epäilenkin päätöksen oikeellisuutta.
++ Vilimar/Aiwendil

Kas niin. Seuraavaksi ajattelin varmistaa, ettei kukaan vain saa päähänsä yrittää tappaa minua seuraavana yönä.

Gondorilainen kävelee tiskille, pyytää pergamenttia ja sulkakynän ("Meillä on tapana, että asiakkaat myös tilaavat jotakin", Kaljami huomauttaa happamasti) ja raapustaa jotakin vahtien koko ajan, että kukaan ei tule lähettyville. Sitten hän taittelee pergamentin ja sinetöi sen kynttilänvahalla.

No niin. Olen nyt kirjoittanut tälle lapulle tässä kaiken, mitä tiedän tapahtuneen tässä majatalossa. Ja pahan kätyrille tiedoksi, että kun minä sanon kaiken, minä myös tarkoitan sitä. Tietoni ovat aaivan riittävän tuhoisat toimittamaan hänet kuolemaan - sikäli kun on osoitettu, että minä olen viaton. Viattomuuteni taas tulee ilmeisen selväksi silloin, jos löydyn kuolleena. Eikö vaan?

Joten, mikäli arvon mordorinystävämme haluaa jatkaa elämäänsä vielä huomisen jälkeenkin, hänen on syytä ymmärtää, että tappamalla minut hän ainoastaan varmistaa kuolemansa. Hänen on siis turha kuvitella mitään - hänen ainut mahdollisuutensa selviytyä on se, etten paljasta mitään.

Ja tasapuolisuuden nimissä: te, joiden suurin toiveenne on saada kiinni viimeinenkin vihollisista - sillä olen lähestulkoon varma siitä, että heitä on jäljellä enää yksi, älkää kuvitelkokaan äänestävänne minua. Minä nimittäin tiedän teistäkin yh-tä ja tois-ta. Eritoten valon palvelijoista. Tiedän heistä monia asioita. Ei lainkaan mukavaa, eihän? Sillä, katsokaas, minä olen tarpeen tullen hyvin ilkeä ja itsekäs ihminen. Jos huomenna näyttää siltä, että äänestätte minua oikean syyllisen sijaan, niin... viimeinen tekoni ennen kuolemaani on kertoa teistä kaikki, mitä tiedän. Ja uskokaa vain, se ei ole vähän se.

Syyvästi toivoen, että minun ei tarvitse sen paremmin laverrella sen paremmin tämän lapun kautta kuin suullisestikaan, minä täten luovutan lappusen ainoalle henkilölle, joka ei tätä varmasti tule omin lupinensa lukemaan - nimittäin mestari Kaljamille. Sillä jos sinä isomahainen läskikasa avaat sen, kaivan suolesi ulos. Usko pois, se on tuskallista. Äläkä kuvittelekaan, ettenkö tietäisi, jos luet sen. MINÄ TIEDÄN. Joten: työnnä tämä varmaan paikkaan, ja anna olla siellä jollen satu kuolemaan. Sinua ei kuitenkaan uskalleta murhata, sillä silloin kyläläiset tappaisivat koko konkkaronkan.

Kas niin. Ja jotta varmistaisin, että kukaan ei kuvittelisi minun bluffaavan, käväisen kuiskaamassa teille jokaiselle hupaisia yksityiskohtia elämästänne. Luulitte ehkä, ettei niitä kukaan kykenisi arvaamaan, mutta minä, minä olenkin hieman harjaantuneempi ajattelemaan kuin useammat. Pieni juttelukierros siis.

Pahanilkisesti hymyilevä Ereinion siirtyy supattelemaan pöytiin. Käytyään koko kierroksen läpi hän lähtee pois salista.

Jos joku haluaa keskustella kanssani, siitä vaan. Menen huoneeseeni vetämään naamaani muutamaa hilpeää rohtoa, jotka pitävät minut valppaana yöllä - en lähde helpolla, jos sauroninseuraajamme tekee elämänsä virhearvion. Ja jos tulette väittämään, etten tiedä mistään mitään, teette kyllä huikean virhearvion - olen pelannut korttia rahasta ja tiedän kyllä, milloin joku valehtelee ja milloin ei.

Aiwendil sai viisi ääntä seitsemästä

”Ai kuinka rakastankaan dramaattisia eleitä!”, Kaljami huudahtaa tiskin takaa. ”Pergamentteja ja uhkauksia! Salaisuuksia! En lue tätä kääröä nyt, en siksi, että pelkäisin herra Ereinionia, vaan siksi, että minulla on tähdellisempääkin tekemistä. Siksi toisekseen olen melko varma, että pergamentissa on vain irvikuva naamasta kieli ulkona ja teksti ´ÄHÄKUTTI!´. En tuhlaa aikaani moiseen. Teidät, herra Vilimar, on tuomittu kuolemaan hirttämällä. Onko teilläkin jotain dramaattista sanottavaa? Maltan tuskin odottaa kun olette ollut niin hiljainen. Teille on varmasti kertynyt monta dramaattista sanaa hiljaisuutenne aikana.”

”Älkää pilkatko minua, isäntä Kaljami, ” Vilimar puhuu hiljaisella mutta vakaalla äänellä, ”ei hiljaisuudessa ole mitään moitittavaa. Viimeinen toivomukseni on, että olette kaikki hetken hiljaa. Olen kyllästymiseen saakka kuunnellut ääniänne viime päivinä. Nyt te saatte kuunnella.”

Ereinion on tullut takaisin saliin hakemaan kuumaa vettä rohdoksiaan varten. Hobitti astelee ensimmäiseksi hänen eteensä. Vilimar suipistaa huuliaan ja viheltää kuin pieni lintu. Moni katselee ympärilleen etsien ikkunasta sisään eksynyttä pikkulintua. Vilimar tekee käsillään erikoisen eleen ikään kuin pyydystäen niillä linnun. Se on hippiäistäkin pienempi näkymätön lintu, jota Vilimar pitelee käsissään hellästi mutta varmasti. ”Ereinion. Sinä annoit minulle viidennen äänen. Punoit hirttoköyteni.” Vilimar katsoo Ereinionia suoraan silmiin ja laskee sitten katseensa käsiinsä. Hän silittää näkymätöntä lintua ja päästää sen vapaaksi.

Vilimar kävelee Puppan eteen, viheltää ja sieppaa näkymättömän linnun. ”Puppa. Sinä annoit minulle neljännen äänen. Rasvasit hirttoköyteni.” Vilimar vapauttaa linnun.

Huopahattu saa kuulla solmineensa Vilimarin hirttosilmukan. Hänenkin lintunsa vapautetaan.

Hillan alaleuka vapisee ja hänen silmänsä täyttyvät kyyneleistä kun Vilimar syyttää häntä käsiensä ja jalkojensa sitomisesta. Vilimar heltyy ja sanoo: ”Hilla, pikkuinen Hilla, annan sinulle anteeksi sen että annoit minulle toisen äänen. Teit niin kuin oikeaksi näit. Toivon, että sinä vuorostasi pystyt antamaan minulle anteeksi sen, mitä en vielä ole tehnyt. Minäkin teen niin kuin oikeaksi näen.” Vilimar vapauttaa Hillan linnun suudeltuaan sitä päälaelle.

Viimein Vilimar seisoo Elénin edessä. ”Elén, sinä asetit silmukan kaulaani ja potkaisit pukin altani antamalla minulle ensimmäisen äänen.” Vilimar katsoo Eléniä vakaasti silmiin samalla kun murskaa käsillään pikkulinnun kuoliaaksi. Hilla päästää tahattoman huudahduksen. ”Kaljami, nyt olen valmis. Tehdään se. Kaljami!”

Kaljami säpsähtää ja hänen katseensa terävöityy. Hän oli ikään kuin oudon lumouksen vallassa kummallista näytelmää seuratessaan. Eikä hän ollut ainoa. ”Aivan, herra Vilimar. Mennään pihalle.” Vilimar kävelee tyynesti kuolemaansa. Kaljami kiiruhtaa apureineen perässä. Pihamaalla vallitsee outo, sähköinen tunnelma. Raajojen sitomisen kanssa tumpeloidaan. Vili sitoo omat kätensä kiinni Vilimarin jalkoja sitoessaan ja Matin täytyy irrottaa hänet. Aseita pudotellaan maahan ja noukitaan häpeillen ylös. Moni vilkaisee taakseen luullen, että joku kosketti häntä niskaan, mutta takana ei ole ketään. Lopulta kaikki on valmista ja Vilimar seisoo pukilla silmukka kaulassaan. Mat potkaisee pukin nurin. Köysi kiristyy ja hobitti killuu ilmassa sidotut jalat sätkien.

Se tuntuu siltä kuin joku kutittaisi aivoja höyhenellä. Sitten aivoja selvästi harjataan hiusharjalla. Se vaihtuu juuriharjaan ja se tuntuu jo varsin epämiellyttävältä. Kaikki tuntevat saman väen reaktioista päätellen. Kellään muulla se ei kuitenkaan tunnu niin pahalta kuin Elénillä. Hän kierii kirkuen maassa ja haroo päätään epätoivoisesti. Hänellä on varmaan teräsharja tai hohkakivi menossa. Kun Vilimarin jalat nytkähtävät viimeisen kerran, Elénin selkä jännittyy kaarelle ja hän retkahtaa hervottomaksi. Hobitti ja haltiatar ovat kuolleet. Väen toipuessa aivoharjauksesta tapahtuu jotain kauhistuttavaa: Vilimarin roikkuvan ruumiin ylle muodostuu violetinvärinen, pehmeämuotoinen pilvi. Se näyttää aivan kuin suurelta lihavalta lapselta, jonka päästä sojottaa lyhyen varren päässä triangeli. Se puristaa laukkua rintaansa vasten ja mahassaan sillä on suorakaiteen muotoinen, välkehtivä alue. Pilvi tähyää kaipaavasti laskevan auringon suuntaan, kunnes tuuli hajottaa sen.

Hilla heittäytyy itkien Elénin ruumiin päälle, mutta lähinnä seisova Huopahattu vetää lapsen pois kissailmestysten varalta. Ruumiin suusta purskahtaakin veriryöppy ja vatsan iho pingottuu mekon alla, mutta ihon ja kankaan rikki repivä kynsi ei kuulu millekään epäkuolleelle kissalle. Vatsasta nousee kammottava verinen suippo pää, jonka suu avautuu terävähampaiseen irvistykseen. Kimeästi kiljaisten olento ponnahtaa ilmaan nahkaisten siipiensä varaan. ”Antakaa sen mennä!”, huudahtaa yksi Vilin palkkaamista vartijoista. Hän on seurannut tapahtumia ilmeettömänä, mutta toimii nyt kun hänen vieressään jännitetään jousta. ”Oletko hullu, Ash?! Sehän on lohikäärme!”, jousimies huudahtaa, ravistautuu irti Ashin otteesta, iskee tätä leukaan ja ampuu lohikäärmettä. Moni muukin jousimies tekee samoin, mutta lohikäärme kiepahtaa ilmassa, polttaa sinisellä lieskalla nuolet tuhkaksi ja jatkaa lentoaan. Ash nousee maasta leuka valkoisen nesteen peitossa ja lähtee juoksemaan lohikäärmeen perään. Tappaakseen vai suojellakseen sitä? Kuka tietää? Jahti alkaa ja vain Vilin ankarat käskyt estävät kaikkia osallistumasta siihen. Nyt olisi otollinen hetki livahtaa majatalosta, mutta yksikään vieraista ei käytä tilaisuutta hyväkseen. Kaikki ovat pöllämystyneen oloisia aivoharjauksen jälkeen. Kaljami pudistaa päätään ja sanoo: ”Olisinpa jo takaisin tilallani! En enää koskaan pyydä lisää dramatiikkaa!” Kaiken hälyn keskellä miltei huomaamatta jää taivaalta tuulen mukana leijaileva kultainen kukka, joka laskeutuu Elénin runnellun ruumiin otsalle.


VI PÄIVÄ LYNKATTU AIWENDIL NEUTRAALI, KUOLLUT TIK HYVIS

Hilla makaa lamaantuneena maassa Elénin ruumiin vieressä. Nyyhkytykset vavisuttavat lapsen kehoa ja pyynnöistä huolimatta hän ei nouse ylös. "Elén, Elén! Mitä setäni teki sinulle? Oma setäni, minkä kirouksen hän langetti yllesi?" Hilla sormeilee kukkaa joka on laskeutunut Elénin rinnalle. "Hyvän puolella sinä olit, miten meidän nyt käy?"

Ääneen Hilla sanoo: "Tiedän että pahan kätyreitä on tässä talossa vielä jäljellä useampia kuin yksi. Kehoitan teitä miettimään tarkasti ensi yön murhaanne, sillä minua te ette ainakaan saa!"
Päättäväisesti Hilla kohottaa leukansa ja jatkaa:
"Veikkaanpa että ette uskalla edes yrittää, Mordorin kätyrit ovat pelkureita ja ääliöitä. Uskallatte tehdä pahojanne vain yön pimeydessä, jos se on minusta kiinni niin te tulette kaikki kuolemaan."

Vähentynyt väki alkaa palailla takaisin saliin, jossa Tia Dalma valaisee asiaa. "Heillä on monta nimitystä. Mielenlukijoiksi, mielensyöjiksi ja ajatuspuhujiksi heitä on kutsuttu. Kyse on ilmiöstä, jota sivistyneellä kielellä kutsutaan teletapiaksi ja siitä tulee nimitys teletappi. Heillä on voima lukea puhumaan kykenemättömän mieltä ja jos he oikein voimakkaiksi tulevat, sellaisenkin mieltä, joka ei halua sitä luettavan. Tuo Eraronin käytössä ollut taikaharppu, jonka Kaljami hänelle lainasi, olisi ollut Vilimarin käsissä varsinainen mahtiesine, mutta hän ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Ei juuri mistään muustakaan hän välittänyt, taisi ottaa tämän vankeuden raskaammin kuin toiset. Sitä harppua soittamalla hän olisi oppinut nopeasti lukemaan teidän mieliänne ja kenties surmaamaan kuollessaan useamman kuin vain yhden. Mutta sitä me emme koskaan saa tietää."

On vielä pimeää kun Hilla tulee saliin kantaen toisella kädellään nallea ja haukaten omenaa toisesta. Hänen pitkä yöpaitansa lepattaa salin viimassa. Siellä ei ole pariin yöhön nukuttu viiman vuoksi ja siksi, että salamurhat on tehty maagisesti eikä porukalla nukkumisesta olisi hyötyä. Hilla nukkui levottomasti ja tunsi itsensä uhatuksi, mutta juuri ennen heräämistään hän tunsi uhkan väistyvän. Hänet herätti salista kantautuvat äänet, aivan kuin soraa pyöriteltäisiin pesusoikossa. Puppa ja Dourgh ne siellä riitelevät kovaan ääneen omalla kielellään. Kun he huomaavat Hillan, he vaihtavat westroniin ja puhuvat hiljempaa. Puppa johdattaa Dourghin sivummalle ikkunaluukkujen luokse, avaa ne ja viittoo pimeälle taivaalle. Dourgh näyttää epäuskoiselta, kunnes Puppa ottaa kirveensä vyöltään ja painaa sen rintaansa vasten. Kääpiöt istuutuvat ja Dourgh kuuntelee kalpeana ja tarkkaavaisena Puppaa. Hilla muistaa tarinoita kääpiöistä ja heidän kirveistään. Kirveen kautta vannominen on pyhin vala mitä kääpiö voi tehdä, edes veriveljeys ei ole pyhempi.

Ovi aukeaa ja Viljami ryntää saliin kantaen säkkiä, josta törröttää nuoli. Vili pinkoo hänen perässään. Viljami on kuohuksissaan ja puhua papattaa kaiken aikaa. Kaljami tulee takahuoneesta silmiään hieroen ja Viljami melkein syöksyy veljensä kimppuun. Hilla kuulee katkelmia keskustelusta. “… ampuivat, AMPUIVAT minua oman majataloni portilla!…”, “… tuli kepilliseltä ja luuli Viljamia pakoa yrittäväksi vieraaksi…”, “… köysiä sidottu portin päälle…”, “… kauheita asioita, taikuutta, käveleviä kuolleita…”, “… mikään eilisen teeren poika ole, älä satuile minulle…”, “… ihan totta, en valehtelisi…” Vili puhuu kiireisesti jotain ja kun ei saa veljesten huomiota puoleensa, potkaisee molempia sääreen ja osoittaa sormellaan kääpiöitä.

Puppa on juuri viiltänyt oikean kämmenensä halki ja pitää kättä pystyssä. Se vapisee hieman. Dourgh näyttää epäröivän hetken, viiltää sitten oman kämmenensä ja kädet puristuvat yhteen. Puppa laittaa Dourghin kädet pöydällä lepäävän kirveensä päälle ja nousee ylös. Hilla tuntee kauhun kouraisevan sydäntään. Kääpiö ei luopuisi kirveestään ellei tietäisi kuolevansa pian. Hitaasti Puppa kävelee keskelle salia. Kukko kiekuu ulkona. Ikkunasta lankeavat aamuauringon ensimmäiset säteet kääpiön päälle ja ihmetyksekseen Hilla huomaa, ettei Pupalla ole varjoa. Sitten hän ymmärtää, että Puppa loistaa omaa valoaan aurinkoakin kirkkaampana. Valo tulee hänen rinnastaan ja leviää pitkin hänen ruumistaan. Keskellä rintaa valo on jo sietämättömän kirkas ja kirkastuu yhä enemmän. Hilla peittää silmänsä käsillään ja joku vetää hänet rintaansa vasten. Tuoksusta päätellen herra Huopahattu on hiljaa kyykistynyt hänen vierelleen ja suojelee nyt häntä kirkkaudelta. Hilla tuntee poskellaan lämpöaallon ja kohta Huopahattu päästää hänet irti. Kääpiöstä ei näy jälkeäkään, edes savuavia saappaita ei ole lattialla. Ereinion nojailee baaritiskiin arvoituksellisesti hymyillen. Ennen kuin kukaan muu ehtii sanoa mitään, Tia Dalma puhuu hiljaa nurkkapöydästä. Hänen käsissään on höyryävä teemuki.

“Se oli viimeinen Mordorin kätyri. Valtiatar antoi hänelle armollisesti aikaa kukonlauluun saakka järjestää asiansa. Nyt kun Dourgh on luvannut kohdata hänen vihollisensa, Puppa saattoi kuolla rauhassa. Ei, sinä et ole hänen vihollisensa, vaikka hän yrittikin surmata sinut ja epäonnistuminen merkitsi hänen kuolemaansa,” Tia Dalma katsoo suoraan kauhistuneen näköiseen Hillaan “vaan eräs toinen, joka ryösti häneltä elämän. Puppa haastaa hänet kaksintaisteluun ja voittaa, ellei hän valitse aseiksi olifantteja, joita on huonosti saatavilla näillä leveyksillä.”

“Tiedät paljon harmittomaksi vanhaksi naiseksi, joka on elänyt kauan näillä seuduilla, Tia Dalma. Kuinka vanha oikein olet?” - “Sinun pitäisi tietää olla kysymättä moisia kysymyksiä, Viljami. Hieno nainen ei koskaan paljasta ikäänsä. Sanoin niin isoisoisällesi ja sanon niin nyt sinulle. Pojanpojanpoikasi epäilemättä kysyy minulta samaa, sillä hedelmä ei kauas puusta putoa.”

“Entä isäni murhaaja? Onko hänkin nyt kuollut?”, Viljami tivaa Tia Dalmalta. “Ei ole, mutta hän saa vielä ansionsa mukaan. Hänet pettävät ne ainoat olennot, joihin hän uskoo voivansa luottaa.” - “Kerro minulle hänen nimensä! Tapan hänet omin käsin! Hän ansaitsee kuoleman!” - “Moni kuollut ansaitsisi elämän. Pystytkö sinä antamaan sen heille, hmm? Älä sitten ole niin innokas jakamaan kuolemantuomioita. Noin minulle sanoi eräs viisas vanhus kun olin nuori ja kärkäs oikeuden perään. Missäköhän hän on nyt? Sydämeni sanoo minulle, että hän matkalla kohti varjoa ja vaaraa, joka voi koitua hänen kuolemakseen. Mutta niin voi sanoa meistä kaikista, joten turhaan minä tässä höpisen. Lähden nyt ennen kuin kunnollinen lumisade alkaa. Menen kotiin. Jos haluatte tietää asioista enemmän, lukekaa herra Ereinionin kirje ennen kuin hän on ehtinyt tuhota sen kokonaan.”

“Vanharouva se vain hupsuttelee”, takan ääressä pergamenttia repivä ja polttava Ereinion vakuuttaa, “ei tässä kirjeessä mitään ihmeellistä ollut. Kieltään näyttävä naama ja sana ´ÄHÄKUTTI´ vain, kuten Kaljami arvasi. Mauton pila, sen myönnän. Halusin säästää teidät siltä.” - “En ehtinyt lukea kirjettä yöllä,” Kaljami tunnustaa “joten en voi syyttää teitä valehtelijaksi. Salakuuntelijaksi ehkä, mutta se ei viimeisimpien tapahtumien valossa ole rikos eikä mikään. Kehotan teitä vain poistumaan majatalosta. Älkää vaivautuko tulemaan takaisin. Mutta sinä pikku Hilla, haluaisitko tulla asumaan maatilalleni? Voisit auttaa tilanhoidossa kunhan ensin vähän kasvat.”

“Kiitos tarjouksesta, parahin Kaljami,” Hilla sanoo niin pikkuvanhasti että muut virnistelevät salaa “mutta taidan mennä asumaan sukulaisteni luo Kontuun. Tämä herra Huopahattu tässä saattanee minut sinne mielellään ja jää kyläilemään vähäksi aikaa. Jos siellä tosiaan sataa kunnolla lunta, hän voi tehdä kanssani lumiukkoja!”

“Saarto on päättynyt ja te saatte lähteä vapaasti. Omasta puolestani valittelen tästä kaikesta teille aiheutunutta vaivaa ja murhetta. Koko Briimaan puolesta kiitän teitä osallisuudestanne pahan voittamiseen ja toivotan teille hyvää matkaa.” Vilin ei tarvitse jatkaa pientä puhettaan: Älkääkä tulko takaisin. Hyviä tai pahoja taikureita, niin taikureita kumminkin olette. Sellaisia ei täällä kaivata.

“Kunhan vieraat on saatettu matkaan, saat sinä Kaljami kertoa minulle juurta jaksaen, mitä kaikkea täällä oikein on tapahtunut. Saat aloittaa siitä, mikset kutsunut minua takaisin heti vaikeuksien alettua. Hyvänen aika, onko tuo se kynttiläkruunu mitä olen niin malttamattomasti odottanut? Mikä onnettomuus sitä oikein on kohdannut?” Seinällä riippuva pyörä saa Viljamin jakamattoman huomion. Kymmenestä kynttilänjalasta on enää neljä jäljellä. Vieraat lähtevät pakkaamaan tavaroitaan jättäen Kaljamin selviytymään Viljamin tiedonhalusta. Lumipyryn uhasta huolimatta päivä tuntuu alkavan kirkkaampana kuin pitkään aikaan.


VII YÖ KUOLLUT POPPY PAHIS
PELI ON PÄÄTTYNYT

Portti-Harri on viettänyt yönsä viinapullo seuranaan, ja herää äkillisesti, kun hänen kotioveaan hakataan raivoisalla vimmalla. "Kuka kumma shiellä?" hän mutisee päätään pidellen ja kulkee ovelle.

"Onkho shinulla mitään käshitystä shiitä, paljonkho khello on!" Länsiportin vahti kähisee ulkona odottavalle vieraalle. Vastoin hänen arveluitaan ulos ei kuitenkaan ole pyrkimässä paikallinen karjakko, vaan pitkä, tumma, ja briiläiseen mittakaavaan nähden varsin tyyriiseen matkaviittaan pukeutunut henkilö.

Turpa umpeen, Selja, ja kuuntele ärähtää Ereinion. "Kuulkaapas, hienohelma, tämä on minun porttini, ja jos siitä haluaa kulkea läpi, ei kannata puhua noin...", aloittaa porttivahti, mutta vuodatus tyrehtyy alkuunsa, kun gondorilainen kiskaisee esiin pienen, laakean kiven, johon on maalattu valkoinen käsi.

Minulla ei ole aikaa jäädä väittelemään sinun kanssasi, olen jo nyt myöhässä, kun jouduin tinkimään sen melkorin Voivalvatin kanssa saadakseni kulunkini takaisin. Joten KUUNTELE - ja tee sen jälkeen niinkuin on käsketty, tai Sarkku tulee henkilökohtaisesti syömään sinut elävältä. Olisin mennyt Imarteelle, jos aikaa olisi ollut, mutta nyt pitää tyytyä sinun apuusi. Jos möhlit, kuolet. Ymmärretty?

Hyvä. Ensimmäiseksi: Sano Bilille ja sen mutiaiskavereille, että alkaa olla aika panna täällä hösseliksi. Se täkäläisten heinähattujen Pataljoona on tällä hetkellä sekaisin, mutta niin ei tule välttämättä olemaan pitkään. Tänne ei välttämättä enää tule lisää Valkoisen käden väkeä, sillä tiet ovat tähän aikaan talvesta turhan huonokuntoisia, ja sota alkaa etelässä keväällä. Saatte siis tulla toimeen omillanne, ja vastarinta teitä kohtaan kasvaa jatkuvasti. Siksi: Mitä pikemmin, sen parempi. Saatte parhaan tuloksen aikaan, jos käytte ennen avointa taistelua tappamassa ainakin Törmä nuoremman, joka on johdossa. Lähettäkää porukkaa myös Sokkeliin , siellä on pari ärsyttävää puolituista. Ihmisistä ainakin Vaiverovarpaasta voi tulla ongelmia, listikää se myös.

Mikä tässä muka on niin vaikeaa, äkäinen gondorilainen kysyy nähdessään porttivahdin kauhistuneen ilmeen. Etkö tiedä, että näin sodassa menetellään? No, etpä tietysti. Mutta jos haluat selvitä hengissä, sinun on parasta sopeutua ja totella.

Hyvä, toinen asia: Pidä portti tänään kiinni koko päivän. Jos sieltä yrittää tulla hobittilapsi vanhan miehen kera, niin älä päästä niitä. Ole sisällä ja teeskentele nukkuvasi krapulaa pois. Parasta olisi, jos saisit Imarteen laittamaan puolihiisikaverinsa tappamaan niitä, mutta pelkään, ettei sitä ehditä tehdä.

Kolmanneksi: Odota vähän, kirjoitan lapun.

Gondorilainen tuhertaa tengwarilla pikaisen viestin käyttäen Mustainmaan kieltä - harva osaa molempia, joten menkööt salauksesta. Siinä lukee:
Barad-Dûr yrittänyt puuttua Briin asioihin itsenäisesti ja soluttautua joukkoihimme. Viisi sen kätyriä kuollut, paikalla myös Kultaisen Metsän Noidan väkeä, niitä tapettu kolme, yritän huolehtia jäljellejääneistä. Tilanne hankala, olemme epäilyksen alla, käynnistän sekasorron. Yhteydenpito Kontuun välttämätöntä, teen henkilökoht.

Uusi aika alkakoon!

Palvelijanne Ereinion

Gondorilainen työntää lapun Harrille.

Anna tuo jollekin pystyvälle miehelle, joka tuntee tiet etelään hyvin. Sano, että jos viesti pääsee rautapihaan, hän saa suuren palkinnon, mutta jos ei, hänet syötetään hiisille. Ja sama koskee sinua, jos hölmöilet. Nyt portti auki, että pääsen täältä pois.

Portti avautuu, ja pian tumma hahmo ratsastaa Hautakerojen sivuitse kuin hänen kimpussaan olisivat kaikki Keski-Maan mahdit (mikä ei itse asiassa ole niin kaukana totuudesta). Ereinion miettii mielessään, millainen paikka lieneekään tämä Repunpää, jossa paikallinen yhteyshenkilö kuulemma asustaa. Lotho Säkinheimo-Reppuli, siinä vasta nimi...