Koen sen suureksi puutteeksi, etten aikoinani mennyt protuleirille. En edes oikein muista, miten niin pääsi käymään. Joko en ollut kunnolla kuullutkaan koko jutusta, tai sitten pidin ajatusta (tai mielikuvaani Prometheus-ihmisistä) liian outona. Olen melko varma, että olisin tykännyt leiristä ja löytänyt itseni kanssa samanhenkisiä ihmisiä. Rippileiristä en juurikaan nauttinut, olin sinne liian outo ja eristäytyvä. Muistan miettineeni niihin aikoihin juuri sellaisia teemoja, joista luulen, että protulla puhutaan. Kaiken kaikkiaan teinivuoteni olisivat voineet muodostua hyvin toisenlaisiksi, jos olisin saanut miltä hyvänsä aikuistumisleiriltä hyväksymisen ja kuulluksi tulemisen kokemuksia; rippileiriltä niitä ei herunut, ja olisinkin suonut senaikaiselle itselleni mieluummin protuidentiteetin, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. Luulen, että vanhemmatkin olisivat suostuneet Prometheukseen ihan mielellään.