Prometheus-leiri

Askel ajatukseen: 8.- tai 9.-luokkalainen, leiriläiseksi Prometheus-leirille!

Mikä Prometheus-leiri?

Prometheus-leirit eli protuleirit ovat 8.-9. luokan käyneille nuorille kesäisin järjestettäviä, elämänkatsomuksiin sitoutumattomia aikuistumisleirejä. Leirin tavoitteena on rohkaista nuoria ajattelemaan asioita itse, hahmottamaan ja kehittämään omaa elämänkatsomustaan, kunnioittamaan itseään ja muita sekä ottamaan vastuun itsestään ja maailmasta.

Mitä leirillä tehdään?

Prometheus-leirillä käsitellään niin suuria filosofisia kysymyksiä kuin jokaisen nuoren elämässä esille nousevia tärkeitä asioitakin. Valmiita vastauksia ei kuitenkaan ole tarjolla, vaan kysymyksiä lähestytään nuorten omasta näkökulmasta ja heille annetaan tilaisuus muodostaa omat käsityksensä asioista, tuoda ne esille ja oppia hyväksymään muiden erilaisetkin mielipiteet. Niinpä protuleirillä ei ole oppitunteja tai luentoja, vaan aiheita käsitellään pääasiassa keskustelemalla ryhmässä, näytelmien, leikkien, väittelyiden ja erilaisten toiminnallisten keinojen avulla. Käsiteltäviin teemoihin kuuluvat mm. erilaisuus ja syrjintä, päihteet ja riippuvuus, ihmissuhteet, seksuaalisuus ja seurustelu, yhteiskunta, ympäristö, tulevaisuus ja maailmankuvat. Pohdiskelun vastapainoksi leirillä päästään nauttimaan Suomen kesästä; sauna lämmitetään joka ilta, ja useimmissa leiripaikoissa on mahdollisuus uimiseen järvessä tai meressä. Leirin lopuksi järjestetään Prometheus-juhla, johon leiriläisten sukulaiset ja ystävät ovat tervetulleita juhlistamaan nuoren aikuistumista.

Kuka leirit järjestää?

Leirit järjestää Prometheus-leirin tuki ry eli Protu. Yhdistys on perustettu vuonna 1990 nimenomaan Prometheus-leirien järjestämistä varten. Protu on poliittisesti ja katsomuksellisesti sitoutumaton, itsenäinen nuorisojärjestö, jonka toimintatavat pohjautuvat humanistiseen elämänkatsomukseen. Alunperin Prometheus-leiritoiminta aloitettiin uskonnottomien nuorten vastineeksi rippileirille, mutta toiminta on sittemmin laajentunut, ja kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan. Yli puolet leiriläisistä osallistuu koulussa elämänkatsomustiedon opetukseen. Noin joka viides protuleiriläinen käy myös rippileirin, joten ne eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Keitä leirillä on?

Jokaisen leirin ohjaa leiritiimi, johon kuuluu tavallisesti kaksi aikuista ohjaajaa ja viisi apuohjaajaa, jotka ovat edellisten kesien leiriläisiä. Tiimiläiset toteuttavat leirin vapaaehtoistyönä ja saavat kevään aikana koulutuksen tehtäväänsä. Lisäksi leirillä on kokki, joka valmistaa leirin ruuat. Leiriläisiä mahtuu yhdelle leirille enintään 15.

Milloin ja missä leirit järjestetään?

Prometheus-leirejä järjestetään läpi koko kesän, kesäkuun alusta elokuun alkupuolelle saakka. Leiri kestää kahdeksan päivää, yleensä sunnuntaista sunnuntaihin. Leiripaikkoina toimivia leirikeskuksia on kymmeniä ympäri Suomea, yksi jopa Virossa. Osa leireistä on ns. erikoisleirejä, joiden ohjelmapainotukset tai sijainti poikkeavat tavallisista Prometheus-leireistä. Tarjolla on kaksi teatterileiriä, kaksi kuvataideleiriä, vaellusleiri, kaksi laivaleiriä Turun saaristossa, kaksi ruotsinkielistä ja yksi englanninkielinen leiri sekä kolme seniorileiriä leiri-iän ohittaneille nuorille. Yhteensä leirejä järjestetään ensi kesänä 71 kappaletta, ja niille odotetaan yli 900 leiriläistä. Tarkat tiedot leiripaikoista ja -ajoista löydät kesän 2008 leiriesitteestä, joka on sähköisessä muodossa osoitteessa http://www.protu.fi/leirit/esite. Samasta osoitteesta löydät myös ilmoittautumislomakkeen. Leirit täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Leiripaikka on löytynyt kaikille halukkaille, mutta etenkin suosituimmat erikoisleirit saattavat täyttyä hyvinkin nopeasti.

Mistä saan lisää tietoa?

Tietoa Prometheus-leiristä on Prometheus-leirin tuki ry:n sivuilla osoitteessa http://www.protu.fi ja Wikipediassa osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Prometheus-leiri. Prometheus-leirin tuki ry:n toimiston puhelinnumero on 09-43685270. Yleisiin kysymyksiin yhdistyksen toiminnasta saat helposti vastauksen lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info(a)protu.fi, jolloin joku yhdistyksen aktiiveista vastaa tai ottaa muuten yhteyttä.
 
Jaa, että nyt ohjaajaksi sitten aletaan ilmoittautua. Tavallaan pikkuisen tekisi mieli mennä siitäkin huolimatta, että olen päättänyt odottaa vielä muutaman vuoden. Haluan olla Viisas ja Kypsä Ohjaaja (voi tietysti olla että joudun odottamaan aika monta vuotta jos siihen pyrin, mutta lähemmäshän ko. tilaa tässä koko ajan mennään, eikös).

Oli aika, jolloin mä olin tosi innostunut protulainen. Sitten laimenin. Kyllä protulla oli tosi hauskaa, ja se edelleenkin on yksi mun mukavimpia kokemuksiani, ja ehdottomasti suosittelen leiriä muillekin. Siellä on kivaa! Menkää! :) Mutta jotenkin tunnen oman oloni yli-ikäiseksi (vaikken olekaan vielä viisas/kypsä -asteella) ja vähän apaattiseksi protulaiseksi, eikä Protu enää ihan samalla lailla iske. Ja olin apparina yhdellä leirillä, joka vähän epäonnistui, joten siitäkin on jäänyt hirmuiset, kauheat traumat.

Syysleireillä (niillä parilla joilla olen ollut) olen viihtynyt tosi hyvin. Jotenkin sellaista on ollut helpompaa ohjatakin, porukka on jo valmiiksi "protuuntunutta", eli kaikki tietää, mistä leirillä suurin piirtein on kyse, ja useimmat tietää myös, miten kaameaa on, jos ei saa keskustelua aikaan. Ja niinpä joku sanoo taatusti jotain, ainakin säälistä jollei muuten :wink: Plus sitten vielä se, että viikonloppu on tietysti huomattavasti lyhyempi aika kuin viikko. Onko muilla kokemuksia syysleireistä?
 
Suloista saada osalleen oikein erityishuomiota. Olen silti yhä yleisillä linjoilla joltisenkin samansuuntaisissa aatoksissa kuin edellä kirjoittanut Päärynä. Pitäisi vielä vanheta, vanheta ja kypsyä. Ei kai ohjaajan sovi olla itsetunnoton saamattomuus, joka kahlaa syvemmällä pitkittyneessä teiniangstissa kuin leiriläiset itse. Apparina se vielä jotenkin toimii, mutta ohjaajalla on kuitenkin aikuisena myös tietty (lisä)vastuu. Lien muutenkin nykyisellään aika vieraantunut protuilusta, en ole sitten kevään 2005 ollut oikeastaan missään tekemisissä protutoiminnan kanssa. Ja jo aikanaan minulla oli tietyt sopeutumisongelmani kuvioon, vaikka silloin niitä puolia tavallaan kielsi itseltäänkin.

Eihän sitä tietenkään tiedä, jos mieli muuttuu talveen mennessä ja alkaa vanha suola janottaa. Jokatapauksessa omasta venkoilustani riippumatta suosittelen ehdottoman lämpimästi leirille menoa, niin ohjaajaksi kuin leiriläiseksikin.
 
Kun viime vuonna lähdin ensimmäistä kertaa ohjaajaksi, oikeastaan ainut pelkoni oli se, millaiseksi roolini ohjaajana muodostuu; löydänkö paikkani, pitäisikö minun olla aikuisempi kuin olen? Enhän edes osaa mieltää itseäni aikuiseksi.

Lopputulos oli se, että en suoranaisesti käyttäytynyt kovin eri tavalla kuin vanhana apparina, ja panin itseni likoon täysin avoimesti ja totutun aikuisen roolin vastaisesti. Kuitenkin otin vastuuta leiristä kaikissa vaiheissa paljon, ja niin tiimiltä kuin leiriläisiltäkin saamani palaute oli erittäin positiivista: olin sitten kuitenkin onnistunut toimimaan aikuisen mallina, vaikka varsin epätyypillisenä sellaisena. Toki omaa oloa helpotti sekin, että vanha ohjaaja oli kokeneempi ja minua kaksi kertaa vanhempi (vo vetäytyi aika paljolti taka-alalle, ja tuli sieltä esiin aina kun tarvittiin kokeneemman ihmisen mielipidettä ratkaisemaan kiistakysymys), mutta lähden ensi kesänä kevyin mielin vanhaksi ohjaajaksi. Tiedän, että pärjään. Itse asiassa olen sitä mieltä, että kaikista vahvuusalueistani vahvin on juuri protuleirin vetäminen. Olen siinä parempi kuin missään muussa, mitä teen. Miksi en siis kerrankin myöntäisi olevani hyvä jossain? Jos se ei ole tämä asia, niin ei sitten mikään. :)

Kenelläkään ensikertalaisella ei varmasti ole minun itseluottamustani leirin vetämisen kanssa. Mutta viime kesän opetus on se, että pelko oman aikuisuuden riittämisestä on todennäköisesti turha: aikuisia on erilaisia, ja se oma rooli löytyy kyllä tiimin ryhmäytymisen ja leirin aikana. Vanhavanhan apparin ja protukasvaneen uuden ohjaajan välinen ero on lähinnä juridinen, eikä ohjaajan roolia pidä pelätä. Ensikertalaisen kannattaa muistaa, että hänellä on ohjaajaparinaan kokeneempi vanha ohjaaja. Vaikka yksi ihminen ei kaikkea osaisikaan, ei leiri siihen kaadu. Eikä kukaan voisi vetääkään leiriä yksin. Tiimissä olet yksi seitsemäsosa leirin vetäjistä, ja lisäksi henkisenä tukena on tiimin tukihenkilö (jolla on todella paljon protukokemusta). Pystymetsästä tulleelta uudelta ohjaajalta ei odotetakaan ihmeitä, hänhän on "omalla leirillä" ja siten paljolti oppimassa itse asioita. Opettavana kokemuksena se kannattaa ottaakin, eikä suhtautua siihen niin, että kantaa yksin koko maailman painoa harteillaan. Leiriläiseksi ei toki saa heittäytyä.

Kummalla tavalla sen itseluottamuksen löytää: odottamalla, että se kasvaa itsestään ikävuosien mukana, vai laittamalla itsensä rohkeasti likoon ja ottamalla vastuun?
 
Vaikka kaikesta mainoistuksesta huolimatta olen ollut aika epäilevällä asenteella tuota ohjaajaksi lätöä kohtaan niin näin viime yönä jotain unta noista leireistä. (Kiitos vaan Hatha :p)

Tavallaan nyt aamulla herätessä ajatukset ovat vähän pehmenneet, mutta edelleenkin ajatus monen tunnin matkoista kaikkiin koulutuksiin ja muihin on suurin syy miksi en viitsisi lähteä. Leirikokemusta sinänsä on useilta vuosilta, mutta seurakunnan puolelta. Enkä epäile omaa kokemustani ja kyvykkyyttäni koska tiedän sen kyllä riittävän ihan kylliksi pitkälle. Mutta joo... On olokin vähän sellainen että olisin leiri toiminnasta kasvanut ulos. Mutta En epäile ettenkö viihtyisi jos lähtisin. Järjestäisivät vaan noita juttuja vähän lähempänä.
 
Ajattelin kertoa omia ajatuksia/kokemuksia Protusta, kun tällaisen aiheen löysin :)

Itse kuulin Protusta vasta kaksi vuotta sitten ja sen jälkeen oonkin ollut kaksi kertaa ohjaajana. Enkä kadu yhtään. Olen myös riparin käynyt ja ollut seurakunnan isosena, joten aluksi protu kuulosti suorastaan joltain hippien touhuilta. Silti kaipasin leireilyä ja päätin lähteä kokeilemaan. Lähdin hyvin epäilevällä mielin koulutuksiin ja olo siellä tuntui tosiaan aika ulkopuoliselta. Kaikki oli uutta ja ekassa koulutuksessa olin jopa ensimmäistä kertaa yhteissaunassa tuntemattomien ihmisten kanssa. Nyt yhteissauna tuntuu ihan luonnolliselta, mutta uusiin asioihin sopeutuminen vie aina aikaa.

Vasta viimeisessä koulutuksessa, jossa tapasin tiimini, aloin ymmärtämään kuinka paljon protutiimi erosi isostiimistä. Olin silloin uusi ohjaaja ja kaikki se työ ja vastuu tuntuivat hämmentäviltä. En kokenut itseäni tarpeeksi aikuiseksi, jotta voisin olla vastuussa leirin toiminnasta ja leiriläisistä. Olinkin aika pihalla kaikesta, mutta vanha ohjaajamme osasi hoitaa hommat ja antoi minulle tilaa kokea oma ensimmäinen leirini. Lopulta leiristä muodostui yksi palkitsevimmista kokemuksistani ikinä.

Vasta toista leiriäni tehdessä tajusin, että vaikka olin ohjaaja, se ei tarkoittanut sitä, että olisin valtavan vastuutaakan alla. Koko tiimi on vastuussa ja eikä minun tarvinnut esittää mitään aikuista. Olin oma itseni ja silloin asiat sujuivat parhaiten. Se on mielestäni protussa parasta. Se, että saa näyttää omat heikkoutensa ja vahvuutensa.

Nämä kaksi kesää ovat antaneet minulle enemmän itseluottamusta, kuin kaikki seurakunnan leirit yhteensä. Kannattaa siis mennä ainakin katsomaan koulutuksiin, miltä kaikki vaikuttaa, ennen kuin tekee päätöksensä leirille lähtemisestä.
 
Mistä nämä Protu-perinteet ovat lähteneet? Esimerkkeinä nyt vaikkapa halailu, tietyt leikit ja yhteissaunominen. Leirejähän ei ole järjestetty kuin vuodesta -89 joten nykyisten käytäntöjen vakiintuminen ei ole voinut vielä kadota historian alkuhämärään.
 
Muistan esiprotuajan. Silloin leirejä kutsuttiin varjorippileireiksi, mutta eihän kukaan halua olla kenenkään varjo (patsi drakhit). Vapaa-ajattelijain liitto ne taisi järjestää, mutta touhu erkani nopeasti itsenäiseksi ja mukaan saatiin muitakin kuin ateisteja. Itse en ollut mukana järjestäjänä, joten en tiedä perinteiden muodostumisesta. Parin leirin maailmankatsomuspaneelissa olen ollut ja sitä kautta hieman touhua nähnyt. Arvaan, että ohjaajien lisäksi apuohjaajat ovat olleet tärkeä lenkki perinteiden siirtymisessä: se, mitä omalla leirillä tehtiin, siirretään uudelle sukupolvelle.
 
Pagba levitti nyt tietämättään hieman misinformaatiota. Varjorippikoululla ei ollut suoranaisesti mitään tekemistä Prometheus-leirin kanssa, vaan se oli juuri sitä mitä nimensäkin osoittaa: ateistinen opiskeluleiri, jonka järjesti nimenomaan Vapaa-ajattelijoiden liitto. Toiminta ei kuitenkaan osoittautunut elinkelpoiseksi vuoden 1984 jälkeen, syytä en tiedä.

Ensimmäisen Prometheus-leirin järjesti vuonna 1989 yläasteen ET:n opiskelijoiden pohdintojen pohjalta Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry, ei siis Vapaa-ajattelijoiden liitto. Melko opiskelumaista se oli kuulemma silloinkin. Seuraavana vuonna järjestäjänä olikin jo Prometheus-leirin tuki ry, ja leirien määrä kasvoi huimaa vauhtia. Veikkaisin, että noilta 90-luvun ensimmäisiltä vuosilta on peräisin protuperinteiden ydin. Toki lisää on tarttunut vuosien varrella mukaan: uutta on keksitty ja lainattu muilta. Protutoiminnassa kun kuka tahansa tiimiläinen tai muuten vaan mukana oleva voi tuoda esille ideansa, ja jos se on erinomainen, se leviää pian laajaan tietoisuuteen ja kenties perinteeksi asti.

Sen sijaan Pagba on varmasti oikeassa siinä, että nimenomaan apuohjaajat helpoimmin laittavat eteenpäin niitä käytäntöjä, joita he oppivat omalla leirillään pitämään itsestäänselvyyksinä. Uusia ohjaajia kannustetaankin tuomaan mukaan tuoreita ideoita, koska heille ei protuitsestäänselvyyksiä vielä ole syntynyt.

Myöskin on totta, että alkuvuosina Vapaa-ajattelijoiden liitolla oli paljon vaikutusvaltaa Protussa, ja se jopa tuki yhdistystä rahallisesti. Kun leirien suosio kasvoi ja leiriläisten kotitaustan monimuotoisuus lisääntyi, vapaa-ajattelijoiden merkitys väheni, ja liiton hallitus jopa päätti hc-ateistisiiven vaatimuksesta, että on parempi erota Protun yhteisöjäsenyydestä. Yleiskokouksessa tämä päätös kuitenkin peruttiin, ja niin Vapaa-ajattelijoiden liitto kuin useat sen alueellisista järjestöistäkin ovat edelleen Protun yhteisöjäseniä. Vaikutusvaltaa niillä ei kuitenkaan erityisemmin ole, vaan Protu on nykyään varsin sitoutumaton.
 
Heha. Alkuperäisestä viestistä on näköjään kulunut jokunen vuosi, mutta pakko sanoa että oma protuleirikokemukseni oli aivan mahtava. Muistaakseni siellä puolet kuului kirkkoon, uskonnottomuus ei todellakaan ole mikään vaatimus.

tuntuu hassulta olla va. täytyy istua nurkassa ja yrittää näyttää mahdollisimman tympääntyneeltä ja ikävystyneeltä ja mulkaista pahasti jos joku vilkaisee sinnepäinkään eikä ottaa mitään kontaktia kehenkään. ylipäänsä kaikin tavoin ilmaista, ettei homma voisi vähempää kiinnostaa eikä todellakaan tajua mitä helvettiä siellä tekee. niinku tiivistettynä. ainakin sellaista oli superkoulutuksessa, jossa oli vain muutama vanha appari. eipä ole ainakaan paineita pomppia jossain bussin penkeillä ja saa kätkettyä väsymyksen ja krapulan aiheuttaman poissaolovuuden ton kyynisyysnaamarin taakse ;D
 
ah oli kivaa!<3 vois mennä vielä vva:ksi. tosin yksi huonokin protukokemus mulla on ollut, viime vuoden leiri, mutta vain karsean tiimin takia.
 
Miten moni menee protulle yksin? Olen kiinnostunut, mutta ei hirveesti innosta lähtee jos kaikilla on jo valmiiksi kaverit mukana. En ole ujo, mutta valmiiseen porukkaan on yleensä vaikea päästä mukaan. Mihin aikaan ilmottautuminen yleensä alkaa?

Menen jokatapauksessa myös riparille, vaikka menisinkin protulle. Katsovatko jotkut ihmiset leirillä riparin käyviä pahasti, ja onko protulle vaikeampi päästä jos käy riparin? Kun sehän on vissiin tarkoitettu lähinnä niille, jotka eivät käy riparia.
 
katrri, ainakin mun suppean kuvan perusteella protulle menee enemmistö tuntematta muita leiriläisiä kovinkaan hyvin tai ollenkaan. Ripari ei mitenkään estä leirille menemistä tai päinvastoin, sellaisiakin ihmisiä on paljon jotka käyvät molemmat.

Ilmoittautumisajankohdasta en osaa sanoa. Joskus talvella se varmaan alkaa :)
 
katrri sanoi:
Miten moni menee protulle yksin? Olen kiinnostunut, mutta ei hirveesti innosta lähtee jos kaikilla on jo valmiiksi kaverit mukana. En ole ujo, mutta valmiiseen porukkaan on yleensä vaikea päästä mukaan. Mihin aikaan ilmottautuminen yleensä alkaa?

Suurin osa menee yksin. Se on myös erittäin suuresti suositeltavaa. Leiritiimi pyrkii kaikin voimin erottamaan toisistaan leirille yhdessä tulleita kaveruksia. Tämä siksi, että toisin kuin yleensä leireillä, Prometheus-leirillä ne kaverukset tuppaavat jäädä ulkopuolelle, kun yksin tulleet ryhmäytyvät keskenään. Lähde siis ihmeessä, ja nimenomaan yksin. Valmista porukkaa ei ole olemassa. Itse asiassa kolmea henkeä suurempia kaveriporukoita ei edes päästetä samalle leirille.

Ilmoittautuminen alkaa joskus loka-marraskuussa. Kirjoitan siitä tähän topikkiin, ja voin laittaa yksityisviestiäkin, ettei taatusti unohdu. :)

Menen jokatapauksessa myös riparille, vaikka menisinkin protulle. Katsovatko jotkut ihmiset leirillä riparin käyviä pahasti, ja onko protulle vaikeampi päästä jos käy riparin? Kun sehän on vissiin tarkoitettu lähinnä niille, jotka eivät käy riparia.

Eivät katso pahalla. Noin joka viides Prometheus-leirin käyvä nuori käy myös riparin, ja tämä määrä on kasvussa, eli mistään pienestä vähemmistöstä ei ole kyse. Erilaisuuden hyväksyminen on sitä paitsi tärkeä osa protuleirien arvomaailmaa. Protuleiri ja ripari ovat täysin erilaisia leirejä, joilla on erilaiset tavoitteet. On todennäköisempää, että rippileirillä ihmetellään valintaasi käydä myös protuleiri kuin toisin päin.

Kaikki ajoissa ilmoittautuneet pääsevät kyllä leirille. Sillä ei ole mitään väliä, käykö rippileirin vai ei. Sitä ei edes kysytä ilmoittautumisen yhteydessä.

Itse olen nyt ensimmäistä kertaa lähdössä kouluttamaan ohjaajia ja apuohjaajia. Kouluttajakoulutus on vielä tässä kuussa. Lisäksi suunnittelin, että kouluttautuisin keväällä myös tukihenkilöksi muille leiritiimeille. Olen tähän mennessä vetänyt protuleiriä neljänä kesänä, joten kokemusta pitäisi siihenkin hommaan olla riittävästi. Ja tietenkin lähden itse tiimiin, sehän protutoiminnassa kaikkein parasta on. Ties vaikka sattuisin sinun ohjaajaksesi. :) (Viime kesänä osuin sattumalta pitämään Prometheus-leirin tuki ry:n puheen Nazgin leirin loppujuhlassa. Maailma on pieni.)
 
Okei, kiva kuulla että suurin osa tulee yksin :) Pitää nyt rueta katselemaan eri leiripaikkoja ja yrittää päättää niiden välillä. Onko kellään kokemuksia tuosta Hopealahdesta?

Nettisivuilla näköjään lukikin että ilmoittautuminen alkaa 31.10.
 
Hopealahti on aivan ihana leiripaikka! Voisin hehkuttaa sitä vaikka kuinka paljon, sillä olin juuri siellä ohjaajana viime kesänä. Kyseessä on idyllinen vanha maatila, jossa on runsaasti tilaa (niin pihaa, erilaisia rakennuksia kuin huoneitakin), vasta remontoidut rakennukset ja kenties tunnelmallisin rantasauna, jossa olen ikinä saunonut. Lisäksi leirin kokkina toimii kesästä toiseen (ellei ihmeempää satu) sama joensuulainen mies, joka laittaa taatusti hyvää ruokaa. :)

Miinuksena on lähinnä se, että leiri on ensimmäisellä kesälomaviikolla, jolloin vesi on kylmää. Suosittelen myös lämmintä makuupussia, sillä tiimi (toivottavasti) sijoittaa leiriläiset nukkumaan vanhaan aittaan. Se on tunnelmallinen, mutta viileä nukkumapaikka.
 
Pitääpä miettiä, että menisinkö sinne sitten. Olishan noita leiripaikkoja tässä lähempänäkin, mutta en haluaisi törmätä tuttuihin..

Hirmu innostus on mulla nyt päällä näistä protuleireistä. Luin yhden kirjan jossa kerrottiin protusta, ja päädyin sitten itse katselemaan kaikkia sivuja:) Kuulostaa kyllä tosi mukavalta leiriltä, kun olen erittäin ulospäinsuuntautunut ja tykkään jutella kaikista mahdollisista asioista. Toivottavasti leiri ei ole kauheaa nipotusta, tykkään nimittäin myös riehua ja nauraa.. :roll:
 
Ainakin asenteesi on täysin kohdallaan! :) Kannattaakin lähteä vähän kauemmas leirille, etenkin, jos asuu Etelä-Suomessa.

Kirja lienee Salla Simukan <i>Kipinä</i>? En ainakaan tiedä muita protuleiristä kertovia kirjoja.

Leirin ohjelma on tiivis mutta monipuolinen. Intensiivisten keskustelujen vastapainona on runsaasti leikkimistä ja muuta kevyempää. Riehumaan ja nauramaan pääsee siis varmasti. :grin:
 
Hain ykkösenä hopealahteen ja kakkosena toivakkaan, molemmat heti ensimmäisellä viikolla. Saa nyt nähdä että mihin pääsen :)
 
Ylös