Prometheus-leiri

Incánus

Welho
Ohhoh, onpas edellisestä viestistä pitkä aika tässä keskustelussa.

Eiköhän ole aika nostaa asiaa esille, varsinkin kun on tullut huomattua, että Kontuun on ilmestynyt uutta porukkaa. Ja Protun toiminta on laajentunut, nykyisin on myös viiden päivän aikuistumisleirejä aikuisille, joilla heitetään roolit ja ennakkoluulot romukoppaan. Tämän lisäksi Protu yhdistyksenä täyttää tänä vuonna 25 vuotta ja leirejä on järjestetty jo vuodesta 1989.

Ai mikä Protu? Prometheus-leirin tuki ry on yhdistys joka järjestää joka kesä kuutisenkymmentä leiriä, joilla kahdeksannen luokan käyneet nuoret ja hieman vanhemmatkin pääsevät pohtimaan elämää ja sen sivuraiteita kuten ihmissuhteita, päihteiden käyttöä, seksuaalisuutta, moninaisuutta, tasavertaisuutta, ihmiskuntaa, ympäristöä, vaikuttamista yhteiskunnassa jne. Moni on ajatellut protuleiriä riparin kilpailevana vaihtoehtona, mutta siitä ei ole kyse. Protu on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, joka noudattaa leiri- ja koulutustoiminnassaan humanistisia kasvatusperiaatteita.

Protun toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön ja Konnussakin on porukkaa jotka ovat olleet aktiivisia molemmissa, niin täällä Käärmeessä kuin Protun toiminnassa. Esimerkkinä vaikkapa Itään kadonnut Hathaldir tai tälläkin hetkellä molemmissa aktiivinen @Pagba ja olen muinoin minäkin ollut Käärmeessä aktiivisempi, nykyisin taas työskentelen Protun toimistolla taloushallinnossa.

Leiri-ilmoittautumiset on muuten alkamassa taas 1.11. joten aihe on ajankohtainen. Oletko käynyt protuleirin tai ollut vetämässä sellaista? Oletko ollut muuten aktiivi? Etkö ole kuullutkaan aiemmin Protusta? Kysymällä saa vastauksia, mutta myös uusia kysymyksiä, joten kertokaahan ajatuksianne.
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Joo, näin on päässyt käymään, vaikkei minua enää voi aktiiviseksi Konnussa kutsua. Protun viikonloppuriennoissa käyn niin ahkerasti, ettei slotteja jää Konnun miiteille. Hattu se minua toimintaan mukaan vokotteli, mutten halunnut mennä suoraan pystymetsästä ohjaajaksi, vaan tahdoin kokea Protun angstaavan leiriläisen näkökulmasta. Ensin eivät loma- ja leiriajat natsanneet, mutta toissavuonna pääsin osallistumaan aikuisten protuleirille. Tiivistettynä se oli sellainen kokemus, jonka rippileirin olisi pitänyt olla silloin vuonna keppi ja kirves. Aikuisleirit ovat lyhyempiä kun ei enää tarvitse huolehtia aikuistumisesta, vaan täytyy pohtia ajattomia aiheita. Mieleenpainuvin kokemus oli Julma Lappuleikki, ainoita protuleireillä vedettäviä ohjelmanumeroita pysäkkikeskusteluiden lisäksi, joissa kenelläkään ei ole hauskaa. Sen voisi vetää jossain miitissä ihan vain jotta osallistujat saisivat selville, mitä he omassa elämässään arvostavat kaikkein eniten. Halimurhastakin olisi luomaan paranoidista tunnelmaa koko miitin ajaksi.

Halusin edetä rauhallisen johdonmukaisesti Protussa. Ensin leiriläiseksi, sitten seuraavana kesänä ohjaajaksi, sitten kouluttajaksi. Yhdistystoiminnassa sen sijaan olen kärsimättömänä kiivennyt takapuoli edellä puuhun. Leirijaostossa arvostetaan ohjaajakokemusta, joten tietty minun piti hakeutua sinne ennen ohjaajaksi tulemista. Samoin Koulutusjaostossa edellytetään jäseniltä kouluttamiseen osallistumista ja minä liityin siihen ennen kouluttajakoulutuksia. Teen molemmissa jaostoissa samoja hommia eli etsin uusia leiri/koulutuspaikkoja ja varaan niitä. Se on kiehtovaa, joskin ajoittain stressaavaa puuhaa. Juuri nyt on menossa vuoden stressaavimpia ajanjaksoja kun etsin kevään ohjaajakoulutuksille paikkoja. Jos jengi joutuu paremman puutteessa sillan alle hätistelemään puliukkoja etäämmälle, minua syytetään siitä ja pahoitan mieleni. Lisäksi osallistun ohjaajakoulutuksiin kouluttajana (ei itsestäänselvyys, sillä niihin voi mennä myös rekrynä tai kokkina) ja leireille ohjaajana, mikäli pääsen. Viime kesänä en päässyt. Kolmeen loppujuhlaan sentään pääsin juhlapuhujaksi ja sekin oli hienoa.
 

Areadriel

Durrenian
Olin todella skeptinen protun suhteen, koska en ole mielestäni suuri leiri-ihminen. Taistelin loppuun saakka tänne lähtemistä vastaan. Äiti kuitenkin pakotti lähtemään, koska leiri oli jo maksettu jne.

Pakko sanoa, etten ole koskaan törmännyt yhtä suureen joukkoon suvaitsevaisia, fiksuja, vahvoilla mielipiteillä varustettuja ja keskusteluun kykeneviä nuoria. Ryhmäytyminen tapahtui silmän räpäyksessä. Kaikki puhuvat tulevat toistensa kanssa toimeen, vaikka nuoria tulee erilaisista olosuhteista ja omaavat eri mielipiteet.

Leiriä on vielä vähän alle puolet jäljellä ja en tiedä, miten pystyn tällaisen kokemuksen jälkeen palaamaan takaisin "normaaliin". Toivon todella, että saan pidettyä yhteyttä kaikkiin (tai ainakin suureen osaan) näistä ihmisistä, vaikka osa tulee todella kaukaakin.
 

Incánus

Welho
@Areadriel mukava kuulla että leiri lähti hyvin käyntiin. Saataisiinko vielä tilannepäivitystä, miten kokonaisuus meni? Ja puistotapahtuma on tulossa 20.8. joten sinne kannattaa koittaa kerätä oman leirin väkeä mukaan, helsinkiläiset protut auttaa kyllä tarvittaessa majoituksen löytämisessä.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Mites nuo aikuisten leirit? Pagban kokemuksista on tullut luettua mutta miten te muut? Ei niinkään kiinnosta vertailu ripareihin (teini- tai aikuis-; ihan sama, kun uskonnottomana vertailukohtaa ei ole.) Mitä olette saaneet sieltä irti? Miten se on teihin vaikuttanut?

Mua on joskus häirinnyt se, että koen jääneeni jostain paitsi kun en ole käynyt riparia kuten muut ikäiseni. Riparilauluja vedän jostain syystä kyllä aika sujuvasti. Toisaalta olen pienen ikäni käynyt kaiken maailman kesä- ja urheiluleireillä. En oikein usko että viikon ripari kykenisi opettamaan ihmisyydestä yhtään sen enempää kuin viikon kamppailulajileiri erimaalaisten ihmisten kanssa.
 

Incánus

Welho
Itse olin kaikkien aikojen toisella aikuisprotulla ohjaajana ja voin sanoa, että kokemus antoi paljon sekä leiriläisille että itselle. Ikähaarukka oli upea, 20-70 -vuotiaita eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä keskustelemassa. Keskiviikosta sunnuntaihin kestävä leiri tuntui jäävän lyhyeksi niin ohjaajan kuin leiriläisten näkökulmasta.

Itse sain ainakin uusia näkökulmia asioihin ja itsevarmuuteni kasvoi. Eli leiri teki hyvää myös mielenterveysongelmista kärsivälle ohjaajalle. Se myös vakuutti minut siitä, että Protun todellakin kannattaa jatkaa aikuisleirien järjestämistä, sen verran hyvää palaute oli. Harmi vain että tästä on jo aikaa useampi vuosi, joten tarkat muistikuvat ovat haihtuneet.

Ehkä parasta leirillä oli se, että aikuiset uskaltautuivat heittäytyä pois perinteisistä rooleistaan ja ottivat ilon irti leikkimisestä, joka on mainio vastapaino vakaville keskusteluille.
 

Areadriel

Durrenian
Leiri meni kyllä kokonaisuudessaan loistavasti. Melkein ihmetyttää, miten voi viikon aikana lähentyä niin kovin ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan ennen tavannutkaan. Saatiin aikaan upeita keskusteluja ja viimeisenä yönä muutamat (mukaanlukien minä) eivät nukkuneet ollenkaan, koska haluttiin viettää kaikki mahdollinen aika yhdessä. Istuskelimme laiturilla peittoihimme kietoutuneina ja katselimme meren ylle nousevaa aurinkoa jutellen samalla elämästä erään uuden ystäväni kanssa.
Loppujuhlaan oli sitten hyvä mennä ilman silmäystäkään unta.
Juhlan jälkeen alkoikin sitten hysteerinen ja hallitsematon itkeminen ja halailu ennen kuin kaikki lähtivät koteihinsa eri puolelle Suomea.
Oli hieno kokemus ja suosittelen lämmöllä kaikille sitä harkitseville. Suosittelen myös mahdollisesti menemään yksin niin, ettei tunne ketään. Itse koin sen kovin vapauttavaksi tekijäksi keskusteluissa.
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Aikuisleireillä on käytäntönä, että ensimmäisenä päivänä ei kerrota ammattia. Leiriläiset pääsevät siten tutustumaan toisiinsa ja ohjaajiin ilman ammattien luomia ennakkoluuloja. Jos leiriläiset niin haluavat, käytäntöä voidaan jatkaa ensimmäisen päivän jälkeenkin. Kaapista voi tulla ulos milloin haluaa. Olin tänä kesänä mukana vetämässä aikuisleiriä ja leirin jälkeen yksi leiriläisistä tunnusti olevansa pappi. Jos olisimme tienneet sen jo leirillä, olisi se varmasti vaikuttanut suhtautumiseemme. Hän oli myös ennestään parisuhteessa toisen leiriläisen kanssa ja senkin tiedon he salasivat, jotta heitä ei olisi kohdeltu pariskuntana, vaan yksilöinä. He eivät koskaan söpöilleet keskenään ja pienryhmiä jaettaessa he pyrkivät pääsemään eri ryhmiin.

Pyysin leiriläisten ja ohjaajien salaisessa FB-ryhmässä vastauksia Huskyn esittämiin kysymyksiin varoittaen, että kopioisin ne tänne nimikirjaimilla yksilöityinä. "Miten se on teihin vaikuttanut?"-kysymystä ainakin pidetään liian hämäränä ja laajana. Ehkä sen voisi pilkkoa osiin.
 

Isilmírë

Kuukivi
Meillä keskustellaan parhaillaan kysymyksestä "rippileiri vai prometheusleiri". Jeesusjutut eivät Mariota oikein kiinnosta, mutta toisaalta rippileiripuolella on tarjolla urheiluvaihtoehto, joka houkuttaa koripalloilijaa. Lisäksi molemmat leirit aikoinana käynyt serkku huomautti käytännöllisesti, että ripillepääsystä saa yleensä enemmän rahaa, koska ripari sopii paremmin monien sukulaisten arvomaailmaan. Olemme toki tietoisia siitä, että molemmat voi hyvin käydä, mutta jotenkin tuntuisi hölmöltä laittaa uskonnoton lapsi uskonnolliselle indoktrinaatioleirille.
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
On protupuolellakin liikuntaleirejä, mutten tiedä, kuinka keskeisessä roolissa liikkuminen leireillä on. Tarpeeksi, etten itse hakeudu sellaiselle ohjaajaksi. Leiriä kuvaillaan näin: "Liikuntaleirillä osallistujille annetaan mahdollisuus ylläpitää kuntoa leiriohjelman ohessa. Myös leirin teemoja käsitellään osaksi liikunnallisin keinoin."
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Joo, voi vain arvailla, kumpi kiinnostaa koripalloilijaa enemmän. Jos hän arvailee voivansa sanoa vakavalla naamalla jotain sellaista, mitä ei oikeasti usko, niin riparille vain. Luulen, ettei suurin osa muistakaan rippilapsista ole aivan tosissaan uskontunnustusta lausuessaan. Voihan hän tulla uskoonkin.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minä sanoisin että korista voi pelata muuallakin, mutta tällaista tilaisuutta omien näkemyksien avartamiseen ei kuitenkaan tule ihan joka päivä. Oma kantani Mushun suhteen (joo, olen pohtinut jo tätäkin aihetta ennen lapsen syntymää) on että painostaisin hyvin vahvasti käymään ensin protun ja jos välttämättä tahtoo riparille niin en kiellä. Mutta en kumminkaan pakota kumpaankaan jos lapsi on sitä mieltä ettei missään tapauksessa halua eikä mene.
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Omille lapsilleni olen luvannut kustantaa molemmat leirit. Pitääkin alkaa säästää...

He kuuluvat kirkkoon, koska en halua heidän erottuvan haitallisesti porukasta pienessä kaupungissa. Omia mielipiteitäni en ole salannut heiltä, jos he ovat kysyneet, ja olenkin yllättynyt siitä, kuinka voimakkaasti vaikutan heihin – tai ainakin vaikutin kun he olivat vielä pienempiä. Silloin heihin meni täydestä kehotus "Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon." Terry Pratchett totesi: “The trouble with having an open mind, of course, is that people will insist on coming along and trying to put things in it.”

Muoks. Tuoretta elävää kuvaa aikuisten protuleiriltä. Piirileikki näemmä on Yo Man, Yo Bitch.
 
Last edited:

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Kylläpä hyvinkin. Viimeisimmän leiritiimini jäsen väitti olleensa mukana keksimässä leikkiä. Nykyään se on saanut kritiikkiä kaksijakoisesta sukupuolikäsityksestään. Sanat voi sinällään korvata lähes millä tahansa lyhyillä sanoilla.

Klassisessa muodossaan leikki menee näin: muodostetaan piiri ja kaikki alkavat hakata rytmiä käsillään jalkojaan vasten. Joku aloittaa osoittaen käsillään jotain muuta piiriläistä sanoen "Yo". Se, jota osoitetaan, osoittaa itseään käsillään nojaten gangstamaisesti taaksepäin sanoen "Man". Piiriläiset hänen molemmilla puolillaan osoittavat häntä käsillään sanoen "Yo" ja hän osoittaa jotakuta toista piiriläistä sanoen "Bitch". Tämä osoittaa itseään sanoen "Yo", vieruskaverit häntä sanoen "Man" ja hän taas jotakuta muuta sanoen "Yo". On siis kolme sanaa ja neljä elettä (osoittaa itseään, toista, vieruskaveria oikealla tai vasemmalla puolella) niiden kanssa. Jollei ehdi tehdä elettä ja/tai sanoa oikeaa sanaa rytmissä pysyen, tipahtaa pois leikistä. Leikin edetessä ja väen vähetessä rytmi kiihtyy. Protun piirissä tämä on hyvin suosittu leikki ja koulutuksissa sitä saatetaan alkaa leikkiä aivan spontaanisti ruokataukojen loppupuolella.
 

Isilmírë

Kuukivi
Vieläkö protuilla leikitään nazipolizeita, vai onko se jo katsottu poliittisesti epäkorrektiksi? Smial Telcontarissa sitä leikittiin aikoinaan ahkerasti, kun joku oli sen protulla oppinut ja sitten opetti meille muillekin. Mustelmia tuli viljalti.
 
Last edited:

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Leikitään toki. Itse opin sen eräältä protuleirin käyneeltä (Anu K.), joka leikitytti sitä Morelissa. Olin aivan naatti leikin jälkeen. Huomasin painiotteet vyörytyksineen tehokkaaksi keinoksi saada "juutalainen" eroon tovereistaan. Omalla aikuisleirilläni sitä leikittiin pyynnöstämme, mutta se johti yhden ohjaajan mustaan silmään. Leikki oli näemmä muuttunut vuosien saatossa. Itse leikin sitä istumalla ringissä lattialla, jolloin "poliisien" työ oli helpompaa. Uudempi tapa oli mennä yhteen kasaan, jolloin "juutalaisia" ei saanut millään irti muista ja loukkaantumisen riskikin oli tilanpuutteen vuoksi suurempi. Ohjaaja sai leiriläisen kyynärpään silmäänsä.
 
Ylös