Puhelimet, kamerat yms. härpäkkeet

Minulla umpeutuu jossain vaiheessa pian puhelimen kytkysopimus ja Nova herätti minut ajattelemaan millaisen puhelimen oikeasti haluaisin. Halusin kysyä sekä muiden kontulaisten mielipidettä että ehkä saada hyviä vinkkejä mahdollisen uuden puhelimen hankintaan. Koskapa pelkistä puhelimista ei enää oikein voi puhua niin liitetään samaan keskusteluun myös kamerat, tablettitietokoneet ja muut sen kaltaiset härpäkkeet. Jätetään pöytäkoneet ja vastaavat pois tästä keskustelusta ja puhutaan lähinnä pienistä ja helposti mukana kannettavista laitteista.
Aihe voisi ehkä sopia myös Konenurkkaukseen, mutta kun siellä on lähinnä tietokone asiaa niin kokeillaan täällä tätä ensin ja katsotaan lähteekö keskustelu viemään johonkin tiettyyn suuntaan ja olisiko aihetta muuttaa keskustelun sijaintia.

Eli kaikki mietteet ja ihmettelyt, vinkit ja avunhuudot liittyen näihin pieniin vempeleisiin jota ilman nykysuomalaisen tuntuu olevan niin mahdotonta elää sekä muihin mahdollisesti kategoriaan sopiviin laitteisiin ovat tervetulleita tänne!

Mutta takaisin minuun ja minun puhelimeeni Eli onko olemassakaan enää minulle sopivaa puhelinta? En haluaisi maksaa paljoa turhista ominaisuuksista ja olen tottunut käyttämään Nokialaisia, mutta niidenkin systeemin vaihduttua merkillä ei oikeastaan ole niin väliä kun joutuu joka tapauksessa opettelemaan kaiken ihan uudestaan. Tai ehkä vaatimukseni tuntien sellaista puhelinta ei ole minkä tahtoisin, mutta mikä mahtaisi olla saatavilla olevista puhelimista lähimpänä minun tarpeitani ja tahtomisiani?

Se mitä puhelimeeni todella tarvitsen on mahdollisuus soittaa, lähettää tekstiviestejä ja tallentaa ihmisten puhelinnumeroita ja herätyskello.
Se mitä puhelimeeni haluaisin tämän lisäksi olisi mahdollisuus laittaa mikä tahansa haluamani soittoääni ja viestin ääni, kohtalainen kamera jolla saisi ihan ok kuvia sekä muistia johon mahtuu enemmän kuin kuusi kuvaa, joku simppeli peli (esim. viemärin/kanavan rakennuspeli tai vastaava) ja helppokäyttöinen kalenteri joka muistuttaa kavereiden ja sukulaisten syntymäpäivistä. Pitkään kestävä akku olisi kanssa kiva.
Se mitä en tarvitse tai käytä puhelimella ollenkaan on netti. En halua myöskään vahingossa joutua nettiin jos painan jotain nappulaa.
Se mitä en missään tapauksessa tahdo on kosketusnäyttö ja puhelin joka menee nettiin minun tietämättäni tai minun itse tietoisesti sinne menemättäni tai latailee jotain tietoja pyytämättäni.

Olenko toivoton tapaus? Onko enää mahdollista ostaa puhelinta vai onko pakko ostaa taskuun menevä tietokone? Kai jotain mummomalleja olisi, mutta menevätkö jo liian simppeliin?

Onhan noita Symbian-puhelimia edelleen markkinoilla jos ei halua uutta opetella. Tosin viestistäsi ei edes täysin käynyt selväksi onko sinulla Symbian- vai S40-puhelin. S40-puhelimillehan ei ole käynyt mitään vaan ne ovat entisellään ja niistäkin löytynee jotain noin vaatimattomat vaatimukset täyttäviä malleja.

Luulisi, että iPadin omistajat hankkisivat myös iPhonen, mutta niin ei välttämättä ole. Jotkut eivät halua maksaa toistamiseen samoista sovelluksista eivätkä käyttää samoja juttuja tasku- ja salkkukokoisella laitteella. Niinpä halvat peruspuhelimet menevät Jenkkilässä hyvin kaupaksi iPadin omistajille.

Jampan yhtälössä ongelmallinen on hyvä kamera ja netittömyys. Ne kun tapaavat kulkea käsi kädessä. Mitä kalliimpi puhelin, sitä parempi kamera ja netti. Kalleimmissakin puhelimissa kamera kuitenkin jää tavallisen pokkarikameran jälkeen, joten siihen ei välttämättä kannata panostaa. Napsin netillisellä kännylläni lomakuvia Turkissa, enkä kehtaa näyttää niitä, koska ne ovat teknisesti niin huonoja. Muistia kännykkään muuten saa usein erillisellä sirulla SIM-sirun lisäksi. Minun iskunkestävässä Samsungissani sitä on kahdeksan gigaa, mutta asetuksia joutuu harmittavasti aina erikseen rukata, jotta kuvat menisivät sille eikä kännyn pieneen sisäiseen muistiin. Huonostakin kamerasta on iloa kirjakaupassa, jossa voi nopeasti napata kuvan kiinnostavan kirjan kannesta kirjastokäyntiä varten.

Tehokas taskulamppu on kännykässä hyvä lisävaruste. Kun Asematunnelissa tuli sähkökatkos, ihmiset löysivät tiensä kännyköiden heikon ruutuvalon turvin.

Muoks. Nykyinen työkännykkäni Nokia C1-01 tuntuu vastaavan aikas hyvin Jampan vaatimuksia. Sen käyttöohjeenkin löytää helposti netistä. Äänitiedostot näyttävät olevan AAC-muodossa, joten ainakin iTunesilla voi ne muokata oikeaan formaattiin. Jonkinlainen netti taitaa kännyssä olla, mutta operaattoriltahan saa pyydettäessä dataeston liittymään, jolloin sillä ei voi seikkailla netissä vahingossakaan.

Luulen että tuo on symbia, mutta koska en ole ollut kiinnostunut siitä minkä nimisiä juttuja puhelin sisältää vaan siitä miten sitä käytetään niin en ole varma.
Kohtalainen kamera lieni hiukan liian liikkuva käsite. En tarvitse super laadukkaita kuvia, mutta sen verran hyviä että jos esim. ajan kolarin niin voin tarvittaessa napsaista kuvan todistusaineistoksi tai jos löydän hienon kukan jota en tunne niin voin ottaa kuvan ja kysyä fiksummilta mikä kukka on kyseessä. Lomakuvat otan ihan kameralla.
Tuo Pagban ehdottama Nokia C1-01 vaikutti ihan lupaavalta. Tietysti toivoisin että tuo oma puhelimeni kestäisi vielä mahdollisimman pitkään, mutta kaipa nuo on tehty hajoamaan kun edellinenkin alkoi reistailla muutamaa viikoa ennen kytkyn loppumista. Siksi odotan sitä tältäkin ja siinä vaiheessa tuo C1-01 olisi ihan varteenotettava vaihtoehto. Kiitos vinkistä Pagba

Pagba sanoi:

Minun iskunkestävässä Samsungissani

Click to expand...

Mikä Samsung sinulla on? Minun täytyy hankkia seuraavaksi puhelimekseni jokin pölyn, iskun ja kosteuden kestävä malli ja olen katsellut Galaxy Xcoveria hieman sillä silmällä. Ainakin siinä hinta olisi kohtuullinen siihen nähden mihin tarvitsen puhelinta (soittaminen, viestittely, mukana kulkeva kalenteri & yhteystiedot sekä kuvaaminen, joskus jopa työkäyttöön, mutta harvemmin). Oikeastaan tuokaan kosteuden kestäminen ei ole ykköskriteereitäni, mutta kannan työvaatteissani aina melkoiset määrät pölyä ja toisinaan puhelimen uhkaa käydä huonosti joko tilanpuutteen tai kissojen takia (joskus puhelinta olisi tarvinnut vasaraksikin...).

Minulla on Xcoverin aiempi malli, jossa ei ole koskeusnäyttöä. Päätin hankkia puhelimen, joka ei hajoa vain siksi, että se tipahtaa betonilaiturille kahdesta metristä ja sinkoutuu metriseen veteen puoleksi tunniksi. Dataominaisuuksiltaan se ei ole kummoinen. Uutiset ja sähköpostit saa luettua, siinä kaikki. Kosketusnäytöllinen malli lienee edistyksellisempi.

Pagba sanoi:

Muistia kännykkään muuten saa usein erillisellä sirulla SIM-sirun lisäksi.

Click to expand...

SIM-korttihan on puhelimessa käytetyn liittymän tunnistamiseksi. Toki siinä on sen verran muistia, että sinne voi tallentaa yhteystietoja, mutta kuvien tms tallentamiseen se ei liity. Ne tallennetaan joko puhelimen sisäiseen muistiin tai mainitsemallesi erilliselle muistikortille.

Jaamar sanoi:

Luulen että tuo on symbia, mutta koska en ole ollut kiinnostunut siitä minkä nimisiä juttuja puhelin sisältää vaan siitä miten sitä käytetään niin en ole varma.

Click to expand...

Jos sama käyttöjärjestelmä on plussaa, niin kannattaisi selvittää. Esimerkiksi tuossa C1-01:ssä on S40, kuten jokseenkin kaikissa peruspuhelimissa. Ja jos nykyinen puhelinkin on peruspuhelin, niin lienee melko todennäköistä, että se löytyy myös vanhastasi.

Minä kyllä tallennan SIM-kortille kuvat ja kaikki ja ihan hyvin on muutama kuva sinne mahtunut. Toki jos kamera on vähääkään parempi kuin nykyisessä puhelimessa ja muistia joka tapauksessa kortissa vain sen verran kun on niin voi olla että pitää jossain vaiheessa ruveta tallentamaan puhelimelle tai hankkia se erillinen muistikortti.
Tuo käyttöjärjestelmä selvinnee jahka saan miehen kotiin ja voin kysyä asiasta. SE kun tietää sen varmasti

Se on mielenkiintoista, koska käsittääkseni SIM-korttien kapasiteetit lasketaan kymmenissä kilotavuissa.

Tarkoitin omalla sirukommentillani sitä, että useisiin kännyköihin voi SIM-kortin lisäksi asentaa erillisen muistikortin. Jos sitä ei täytä musiikilla, siihen mahtuu aika järjetön määrä kuvia. Itse olen SIM-kortille tallentanut vain yhteystietoja.

Ensimmäisen kännykän sain isoveljeltäni (olikohan se Nokian 3310), jossa oli hienot, vihreällä itse maalatut kuoret. Tilasin siihen vielä lohikäärme-tribaali taustakuvan ja avot! Se palveli vielä useamman vuoden ennenkuin alkoi hidastua ja muutenkin sekoilla (näyttö meni ylösalaisin, eikä suostunut lähettämään viestejä tai soittamaan). Tämän kännykän jälkeen itselläni on ollut 2 muuta nokialaista puhelinta, jotka ovat ostettu koulukaverilta ja siskolta. Kunnes pari vuotta sitten ostin ihan uuden liukuläppä-kännykän, joka joutui muutaman kuukauden jälkeen pienen koiranpennun hampaisiin ja on tippunut mm. navetan lantakuiluun, maitosankkoon, useamman kerran lattialle ja kerran taskusta myös ravihiitille hevosta ajaessa. Kannet pysyivät kiinni itse puhelimessa vain jesarin avulla, kunnes siskoni sääli puhelintani ja osti lahjaksi tämän nykyisen nokialaisen.
Se on peruspuhelin, jossa on kyllä radio sekä kamera mutta niitä tulee harvemmin käytettyä. Hyviä kuvia varten käytän sitten omaa kameraa. En osaisi varmastikaan käyttää näitä nykyisiä kosketusnäytöllisiä viihdekeskuksia, pääasia että puhelimella voi soittaa sekä lähettää tekstiviestejä (ja että siinä on herätyskello!). En usko myöskään, että minulla olisi jatkuvaa tarvetta päästä puhelimen kautta nettiin, vaikkakin kartta- ja navigaatio-sovellukset olisivat hyödyllisiä. Myös pieni koko ja kestävyys omassa käytössä ovat ehdottoman vaativia, nuille kännyköille kun sattuu tapahtumaan vahingossa vaikka ja mitä...
SIM-kortille olen itse tallentanut kaikki yhteystiedot. Kuvia en niille on pystynyt jostain syystä edes tallentamaan, vaikka olisin halunnut. Ainoastaan saapuvien (kuva)viestien tallentaminen SIM-kortille on ollut mahdollista.

Ja kuten tästä viestistä voi huomata, niin en muista yhdenkään puhelimen merkkiä, ainoastaan tuon muinaisen 3310:n Nykyinen malli on näköjään pienen tarkastelun jälkeen 2330C-2. Tiedän, että moni parjaa nokialaisia mutta minulla on niitä aina ollut ja se on omalle käytölleni riitänyt varsin hyvin.

Kovin kauan olen haaveillut järjestelmäkameran omistamisesta, mutta tällä hetkellä minulla on Sonyn Cyber-Shot DSC-W270-pokkari. Se on ollut peruskäytöksi varsin pätevä. Mutta köykäinenhän se on, jos haluaa parempia kuvia. Koetan puristaa siitä parhaimmat puolet esiin ja hyviä kuvia olen sillä saanutkin. Mutta vaikka kuva olisi miten tarkka niin jokin verran rakeisuutta löytyy aina. Järjestelmäkamera-suosituksia saa siis tänne kirjoitella, jospa saisin vielä joskus sellaiseen panostettua Tällä hetkellä Canon EOS 1100D tai Nikonin D5000 vaikuttaisivat hyvälle järjestelmäkamera-kuvauksen opetteluun.

Meninpä sitten hankkimaan (vanhan puhelimeni hajoamisen vuoksi) Nokia Lumia 800:n. Kyseessä on ensimmäinen koskaan omistamani kosketusnäyttöpuhelin. Alkuvaikeuksien jälkeen olen sopeutunut kosketusnäyttöön varsin hyvin.
Vaikka olenkin saanut jonkin verran "lol, joku Nokia"-tyylisiä kommentteja, olen kyllä itse ollut pääosin tyytyväinen Lumiaani. Kamerakin on mainio (itse asiassa parempi kuin varsinainen digikamerani). Vaan löytyy niitä huonoja puoliakin. En pidä siitä, että kännykkä kuvittelee minun haluavan jakaa kaiken netissä. Ja miksi ihmeessä en voi asettaa soittoääneksi noin vain haluamaani kappaletta, vaan on ladattava mitä lie appseja tai ohjelmia? Ja kun yritän kuunnella kännykästäni musiikkia, en haluaisi että kännykkäni koittaa kaupata minulle jotain listapoppimusiikkia.
Eilen kävi niin, että sammuttaessani unenpöpperössä kännykän herätyskelloa, kännykkä lipesi kädestäni ja tippui lattialle. Ja hupsis vaan, näyttö meni säpäleiksi, vaikken olisi kyllä kuvitellut pikku pudotuksen aiheuttavan noin suurta tuhoa. Sinänsä kännykkä toimii vielä, näyttö vain on hieman mäsänä, minkä vuoksi saan lasinsiruja sormiini käyttäessäni puhelintani.

Hommasin ekan kännykän "vasta" 1998, siis vasta vuosia sen jälkeen kun kaverini olivat omat taskupuhelimensa hankkineet. Opiskeluaikoinani olin koko ryhmän ainoa, jolla ei ollut kännykää.

Mulla on ollut neljää eri merkkiä edustavaa puhelinta. Kaksi ekaa olivat Ericssoneja, ensimmäisen mallia en muista, toinen oli T28s. Tykkäsin niiden kestävyydestä ja käteensopivuudesta. Sitten 2002 sain käytetyn Nokia 3310:n. Perusmalli, mutta mielestäni niin käytettävyydeltään kuin muotoilultaan ja luotettavuudeltaan yksi parhaita puhelimia mitä olen ikinä nähnyt. Tuo jo ennestään käytetty nokialainen kesti mulla seitsemän vuotta. Ilmeisesti liian hyvä ja liian kestävä (ja liian peruspuhelin, jossa oli oikeastaan vain puhelu- ja tekstiviestitoiminnot), koska sen valmistus lopetettiin.

Syksyllä 2009 vanha 3310 meni vihdoin rikki, ja hankin tilalle halvan nokialaisen jossa oli 2 megapikselin kamera. Mallia en muista, mutta luuri maksoi uutena muistaakseni neljäkymppiä. Sillä mentiin kevääseen 2010, jolloin hankin ensimmäisen multimediapuhelimeni, Samsung S5600 taisi olla malli. Kolmen megapikselin kamerasta oli paljon hyötyä töissä, jossa kuvien ottaminen on hyvinkin hyödyllistä mutta kamerapuhelinta en ollut vielä työkäyttöön saanut. Puhelimen kosketusnäyttö tuntui heti omalta jutulta. Muutenkin pidin Samsungin käteensopivuudesta tosi paljon. Sen sijaan näyttö ei ollut netin käyttöön kovin ihanteellinen, koska käyttöliittymä ei osannut sovittaa sivuja näytölle vaan sivuja lukiessa näyttöä joutui raivostuttavasti kelaamaan eessuntaas.

Kesällä 2012 liityin sitten The Rotten Applen käyttäjiin ja uusi luurini on iPhone 4s. Kavereiden käyttökokemuksista (haljenneita laseja putoamisten seurauksena) vaarin ottaneena hankin heti puhelimelle silikonisuojuksen. iPhonessa mulle hyvää on oikeastaan kaikki paitsi koko, joka saisi arkikäytössä olla hieman pienempi - mutta toisaalta tykkään isosta näytöstä netti- ja karttakäytössä, joten luurin koon pienentäminen ei liene realistista. Työkäyttöön sain myös vastikään uuden puhelimen, joka on Nokia C3, ja inhoan sitä. Miettikääpä puhelinta, joka toimii osittain näppäimillä ja osittain kosketusnäytöllä. Kuvaruutu on pieni. Kamera (jota työssäni oikeasti tarvitsen) on huono, joten otan työkuvat enimmäkseen omalla puhelimellani. Valikko on hankalakäyttöinen. Osoitekirjan käyttö on hankalaa. Olisin melkein mieluummin pitänyt työkäytössä vuodelta 2007 olevan puhelimen (Nokia 1112) vaikka se onkin ihan karvalakkimalli, koska sitä ainakin osasin käyttää...

Haaveilen tässä että meillä olisi jälleen kotipuhelin joka olisi kiinteästi tietyssä paikassa.
Ai miksi? Koska nyt se olisi mahdollista kun meille tuli niin hieno joku modeemipurkkihässäkkä juttu jolla pääsee nettiin että siihen saa liitettyä lankapuhelimen ja ostettua numeron netistä.
Ai mitä hyötyä? No järkeviä syitä on pakko lähteä keksimään sillä todellista tarvetta ei ole Mutta vaikkapa se että jos kännykkä hukkuu niin saa soitettua itse että missä se luuraa. Lisäksi jos ei kuule kännykkää niin joku voi soittaa myös lankapuhelimeen. Esimerkiksi jommankumman vanhemmat jos yrittävät tavoittaa meitä. Saamme myös toisiimme yhteyden jos toinen on kotona ja puhelin on jossain takintaskussa tai jäänyt äänettömälle. Ehkä myös jos joku päivä olisi lapsia niin e tarvitsisi heti olla hankkimassa ekaluokkalaiselle kännykkää. Vaikka silloin varmaan jo kolmevuotiailla on kännykät, mutta minusta lapsi ei välttämättä tarvitse omaa kännykkää ennen kuin on tarpeeksi vanha lähteäkseen liikkumaan yksinään pitkin kyliä. Jos ollaan kaverilla niin haluan tietää kaverin äidin puhelinnumeron niin saa yhteyden. Noh, hyvähän se on puhua nyt kun lapsia ei ole. Tilanne voi olla ihan toinen kun kuuluu klassinen selitys "mut ku kaikilla muillakin on". Pääasiallinen syy miksi tahtoisin kotipuhelimen on että se olisi hauskaa ja nostalgista. Se oli iso osa omaa ala-asteikääni (aina kotiin tullessa soitto äitille että olen kotona ja kavereille soitettiin aina lankapuhelimeen).

Heh. Meidän kymmenvuotiaamme käyttää kännykkää pääasiassa pelaamiseen ja siitä on sitten melkein aina akku tyhjänä, kun koitamme käyttää sitä siihen tarkoitukseen mihin se ekaluokan alussa ostettiin eli lapsen tavoittamiseen hänen ollessaan omilla teillään. Viimeksi alkusyksystä tehtiin iso soittokierros kaikille kavereille ja kavereiden vanhemmille ja lapsen isä ajeli pitkin kylää etsimässä, kun mukula ei tullutkaan koulusta kotiin. Lopulta yksi kaveri sai kakistettua ulos, että olivat menneet koulun jälkeen isommalla porukalla yhden meille tuntemattoman koulukaverin luo ja että meidän poikamme taitaa olla siellä vieläkin, ja samaisen kaverin äiti taas osasi neuvoa, mitä kärrypolkua sinne perämetsän äärille ajetaan. Emme olleet kumpikaan ihan aurinkoisimmalla tuulella, kun vihdoin paikansimme jälkeläisemme - pelaamassa kaikessa rauhassa konsolipeliä, läksyt tekemättä ja kännykkä mykkänä repussa. Meriselitys "mä ajattelin että te soitatte mulle" ei ihan mennyt läpi.

Hyvä pointti tuo: jos haluaa, että mukula on tavoitettavissa tarvittaessa, ei kannata antaa hänelle puhelinta, jonka akun hän kuluttaa usein loppuun pelaamalla. Meidän eskaripoikamme kärtti alkusyksystä itselleen kosketusnäyttöpuhelinta, yrittipä hän laittaa pappansakin ostamaan sellaisen. Mieluummin sitten jokin kestävä ja halpa näppäinpuhelin, kuten Samsungin Xcover-halpismalli.

Tai kannattaa huolehtia siitä, että puhelimen akkua ladataan säännöllisesti =) Meillä tosin on enimmäkseen toiminut sellainen diili, että jos aikoo mennä koulusta kaverille, pitää joko soittaa ja kertoa minne menee tai sitten koukata kodin kautta kertomassa (äitini on melkein aina paikalla). Ja kuudelta pitää ehdottomasti tulla kotiin syömään. Tätä järjestelyä ei puhelimen tyhjä akkukaan haittaa

Olen nyt viimein saanut päätettyä, että Galaxy S saa tehdä tilaa iPhonelle. Vielä kun kykenisi valitsemaan mille iPhonelle. 4S houkuttelee lähinnä halvemmalla hinnalla enkä tiedä onko vitosessa mitään mistä kannattaisi maksaa sataa euroa ylimääräistä. Keveys ja mahdollisesti parempi kestävyys ehkä.

Kamera putosi lattialle ollessaan päällä ja objektiivi hajosi. Nyt tarvitsisi uuden kameran.Onko vinkkejä? (Kyselen vaan hankintavinkkejä täällä ).
Vanha kamera oli Nikonin ja siinä lukee ainakin COOLPIX P5100 jas 12.1 megapixeliä. On aika vanha, mutta oli kyllä aika hyvä ihan vaan arkikäytössä. Uusi saisi olla vähän tarkempi, vähän nopeampi ja vähän vähän helpompi liikkuvien kohteiden kanssa. Oikeasti olisi hienoa jos olisi ihan oikea kunnon kamera, millä saisi upeita kuvia, mutta tiedän että en jaksaisi opetella mitään hirmuisen monimutkaista ja menisi vaan raha hukkaan. Siksi keskityn ihan vaan tavallisen arkikameran etsintään. Pieni koko olisi plussaa että helppo kuljetella mukana ja ei mikään ihan rihkamakamera kuitenkaan. Pitää sen kestää useampia vuosia käytössä. En tarvitsisi ihmeitä muussa kuin hinnassa. Eli hirmusti ei olisi laittaa satasia tällä hetkellä. Sanotaan että korkeintaan 200e.

Minä ihmettelen noin niin kun yleensä sitä, että puhelin tuntuu olevan ainakin koulumaailmassa jonkinlainen statussymboli. Mitä uudempi puhelin, sitä kateellisempia kaikki ovat, sitä rikkaammasta perheestä tyyppi tulee, sitä suositumpis hän on jne. Itselläni on rämä Nokia, joka on pikkusiskoni vanha, ja kaikki taivastelevat aina miten pystyn elämään sen kanssa, kun eihän sillä pääse edes nettiin.. Toisaalta, minulla ei ole naamakirjaa, joten se saattaa olla se syy, miksi pärjään.