Puhelinmyyjät

Ereine

Kontulainen
Tunnen tarvetta aloittaa uuden keskustelun aiheesta aivan poikkeavasta syystä, minulla oli juuri positiivinen puhelinmyyntikokemus. Siis ostajana. Kaipa se oli myyjällekin positiivinen, sillä tilasin lehden, jota hän myi. Olin pitkään kyllä harkinnut sen tilaamista, ostan irtonumeroita usein ja tarjous oli hyvä. Positiivisen kokemuksesta teki että hänen puhelinnumeronsa näkyi normaalisti, se tekee heti luotettavamman kuvan ja hän onnistui tasapainoilemaan muodollisuuden ja tuttavallisuuden välillä hyvin, inhoan jos puhelinmyyjät ovat liian tuttavallisia, tulee mieleen amerikkalaiset myyntikeinot, toisaalta en halua että minua teititellään 23-vuotiaana. Tosin hänellä oli outo ääni, se sai koko jutun tuntumaan epätodelliselta, sellainen kuin voi olla mainoksissa, tyyliin rauhallinen matala miesääni. Outoa puhua sellaiselle äänelle. En tiedä voiko puhelinääntä muokata mutta tuli mieleen koulussa äänikurssilla kerrotut jutut, miten ääntä voi juuri muokata matalammaksi ja täyteläisemmäksi. Eli taitavaa myyntiä oli. Onneksi on opintolaina.

Vaikka tuo yksi kokemukseni olikin positiivinen, yleensä ne eivät ole. Saa kertoa kauhujuttuja ja mitä tahansa aiheeseen liittyvää. Täytyy sanoa etten itse ikinä pystyisi työskentelemään puhelinmyyjänä.
 
epätoivoissani sorruin puhelinmyyjän ammattiin pari vuotta sitten: lopetin seuraavana aamuna. en yksinkertaisesti kyennyt kiusaamaan ihmisiä lehdenmyynnillä. ja sitten oli tietysti ihmisten reaktio: voi sitä inhon ja aggression määrää kun ihminen tajuaa puhuvansa puhelinmyyjälle... :(

osittain samasta syystä en myöskään jatkanut suomen gallupilla parin viikon jälkeen vaikka rahaa tulikin oikein mukavasti: ihmisten häirintä kulutustottumuskyselyn takia tuntui niin turhalta, samoin se että sain aina langanpäähän vain pettyneitä vanhuksia, jotka linkkaavat puoli minuuttia puhelimen ääreen ja suostuvat jopa haastatteluun yksinäisyydessään saadakseen kuulla olevansa liian vanhoja kohderyhmään.

ainoa hyvä puoli tuossa kokemuksessa oli se, että nyt suhtaudun puhelinmyyjiin ystävällisemmin; ja vastaan gallupille vaikka ei aikaa olisikaan.
 
Minä myös olen toiminut puhelinmyyjänä monta vuotta. Ja minä taas pidin siitä työstä tosi paljon. Ainoa asia jossa työssä en pitänyt oli palkka. Työ on tosi huonosti palkattua ja ainoa millä olisi pärjännyt oli ns. pakkomyyminen jossta en pitänyt ja pitemmän päälle eivät asiakkaatkaan pidä. Isoilla lehtitaloilla on kuitenkin niin iso vaihtuvuus myyjissä, että ne pysytvät pitämään alan palkkauksen tosi matalana.

Minulla on myös aika tunnistettava luonnostaan matala ääni josta oli paljon hyötyä, monet asiakkaat (ja kaikki muutkin) muistivat minut nimenomaan äänestä. Kokemuksen myötä oppii kuuntelemman ihmisiä tarkasti ja siitä nopeasti muuttamaan puhetyylin asiakkaan mukaan ;) tai ainakin minä opin.
 
Itse en ole koskaan tilannut puhelinmyyjältä mitään, ja ole moneen otteeseen "pelastanut" äitini puhelinmyyjän kourista kun on alkanut näyttää siltä että sortuisi. Onhan se ilkeää lyödä luuri korvaan, enkä niin teekkään jos minulle myydään. Eihän kaupassakaan juosta karkuun jos myyjä tulee myymään jotain tuotetta. :wink:

Minulla on ollut useampiakin positiivisia puhelinmyyntikokemuksia.. tosin olen kokenut nämä kaikki puhelinmyyjänä (en ole enää, ei saa kivittää!). :) Parhaimmalta se tuntuu kun on saanut myytyä jollekin lehden ja hän on tuntunut olevan iloinen asiasta (tosin niin melkein aina käynyt, kun olen lehden myydyksi saanut). Hauskoja keskustelujakin on asiakkaiden kanssa syntynyt, niistä jää hyvä mieli vaikkei lehteä myydyksi saanutkaan.

Puhelinmyyjien taktiikkana on luoda houkutteleva kuva tuotteesta ja käyttää sellasia sanoja kuten; edullinen ja veloituksetta. Nämä sanat kuulostavat asiakkaista erittäin houkuttelevilta, mutta lausemuodot ovat yleensä tarkkaan harkittuja, eikä veloituksetta välttämättä tarkoitakkaan että ilmaiseksi. Esim: "Meillä on tänään yrityksessä meidän juhlapäivä, ja päätimme tarjota muutamalle asiakkaallemme joko Seura taikka Apu lehteä kolme kuukautta veloituksetta." Tämä lause sisältää lupauksen kolmesta kuukaudesta ilmaista aikaa, mutta ei kerro että kuinka monta kuukautta pitää maksaa. Asioidessanne puhelinmyyjän kanssa, muistakaa olla varovaisia, jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä, se yleensä on liian hyvää ollakseen totta. Kyselkää, ja pyytäkää vaikka sanomaan suoraan että paljon se tulee maksamaan. (myyjä yrittää yleensä jättää viimeiseksi hinnan mainitsemisen).

Älkääkä lyökö luuria myyjän korvaa, tai haukkuko tätä, vaan ystävällisesti kiittäkää tätä tarjouksesta ja toivottakaa hyvää päivänjatkoa (sitten luuri kiinni). Työtänsä hekin vain tekevät.

---

-Ja laitetaanko tämä lehti teille tulemaan kuudeksi vai kahdeksitoista kuukaudeksi? :oops:
 
Itse olin viime kesänä niin puun ja kuoren välissä, että kokeilin puhelinmyyjän hommia. (Tosin alunperin ilmoituksen mukaan homman olisi pitänyt olla yritysmarkkinointia, mutta kaipa sitä voi lehtimyynnin yksityisille laskea yritysmarkkinoinniksi jos oikein vääntää ja kääntää...) Jokatapauksessa, kun olin jo työpaikkahaastatteluun asti mennyt, en jaksannut enää kääntää kelkkaa vaan päätin yrittää.

Ja jopas olikin puuhaa. Työtoverini olivat noin 17-vuotiaita, jotka harmittelivat kun palkka ei riitä bussilippuihin ja viikonlopun bileisiin. Minä siinä vieressä nyökyttelin ja mutisin jotain vuokran, laskujen ja elämisen kalleudesta... Eli palkka oli sen verran heikkoa, että työtä tekivät juuri taskurahoja kaipailevat kotona asuvat teinit. Koita siinä sitten elää omillasi.

Eikä minusta siihen työhön ollut muutenkaan. En osaa vakuutella, miksi juuri tämä lehti olisi niin loistava, kun toisessa päässä on satavuotias eläkeläinen valittamassa eläkkeensä pienuutta. Ei vain riitä sydäntä houkutella tilaamaan vielä yksi lehti, jota puolisokea täti ei edes näe lukea.

Sattuihan niitä nuorempiakin asiakkaita, opiskelijoita. Heh, myy nyt opintotuen varassa eläville jotain ylimääräistä.

Taisin jaksaa reilun viikon. Sitten totesin, ettei lehti per päivä (ja se oli hyvä päivä!) oikein maksa vaivaa, kun siitä jää käteen just sen yhden bussilipun verran. Ihmettelen vain kovasti pomon puheita useammasta sadasta eurosta kuussa. Saa olla melkoinen kone, että moisiin summiin yltää.

Itselleni ei ole tainnut koskaan soittaa puhelinmyyjä. Kerran soitti jotain galluppia tekevä nuori mies, ja vastailin hetken ties mihin mainoskysymyksiin. Siinäpä se. En ilmeisesti ole vielä onnistunut antamaan numeroani "The Rekisteriin".
 
Kerran puhelin sinnikkään puhelinmyyjän kanssa, joka kauppasi Fitness lehteä. Sanoin, että en urheile, enkä ole kiinnostunut kyseisestä lehdestä. Myyjä tokaisi siihen vaan innostuneena " koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa"
katselin makkaramahaani ja vastasin " minun kohdallani on...hyvää päivänjatkoa ja suljin luurin" :D

Isäni oli pilkannut äitiäni, ettei se koskaan tee mitään muuta hyödyllistä kuin kastele kukkia. Pottuuntunut äitini vastasi sen jälkeen soittavalle puhelinmyyjälle, joka kysyi " onko talon emäntä paikalla" että " ei täällä on vain kukkien kastelija". Ilmeisesti myyjällä oli tylsää/huumorintajua, koska soitti kahdesti uudestaan ja aina äitini sanoi olevansa vain kukkien kastelija.

Ystävälleni soitti puhelinmyyjä, joka kertoi hänen voittaneen mahdollisuuden tilata 3kk ilmaiseksi haluamansa lehti. Ystäväni teki niin ja lehden mukana tuli lasku lopusta 3kk. Sattui unohtamaan mainita, että lopusta 3kk piti maksaa.

Säälin puhelinmyyjiä, säälin heitä todella paljon. Toivon myös, että he eivät soita minulle. Kamalaa, kun ei saa puheenvuoroa kun myyjä selostaa sitä sun tätä.
 
Voi vitsi, minulle ne kyllä soittelevat. Aamulehdenmyyjätätikin on soittanut varmaan viisi kertaa, vaikka joka kerta olen sanonut ettei minulla ole sellaiseen rahaa, ja että haluan että minun nimeni pyyhitään niiltä listoilta. Lisäksi kyseinen täti soittaa jostain lankaliittymästä, jossa ei ole salainen numero, ja olen usein soittanut siihen, kun olen nähnyt että minulle on tullut puhelu jostain vieraasta numerosta. Voi sitä ärtymystä kun huomaa soittaneensa puhelinmyyjälle, joka alkaa sitten kaupitella minulle lehteä omaan laskuuni. Siinä vaiheessa on kyllä loppunut puhelu lyhyeen.
Joskus soittelivat myös jotkut tyypit, jotka eivät myyneet lehtiä, vaan kutsuivat johonkin sijoitusneuvontatilaisuuteen, josta sitten olisi muka saanut palkaksi jotain jos olisi tullut kuuntelemaan.. yrirtin selvittää, ettei minulla ole rahaa mistä säästää tai sijoittaa, mutta se meni ihan kuuroille korville ja koska olin sillä hetkellä tylsistynyt, aloin tentata sitä myyjää.. että miksi teet tätä työtä, saatko hyvääkin palkkaa vai oletko vaan epätoivoinen? Menisitkö itse sellaiseesn tilaisuuteen ja sijoittaisitko niiden ohjeiden mukaan ja miksi ja eikä yhtään hairitse häiritä ihmisiä tällä lailla? Ison osan ajasta pidin vaan puhelinta pöydällä ja luurista kuului vaan taukoamatonta pulinaa.. Käytin loppujen lopuksi ainakin puoli tuntia sen pojan aikaa, ja sitten kieltäydyin kaikista tarjouksista. Vähän ilkeää... :roll:
 
Jos puhelinmyyjä soittaa, yritän tavallisesti katkaista keskustelun heti alkuunsa, ettei molemmilta osapuolilta mene aikaa hukkaan, kun en kuitenkaan ostaisi mitään. Paha vaan, että myyjiltä ei ihan oikeasti tahdo saada suunvuoroa edes sen sanomiseen, että "Kiitos ei". Joskus olen tylysti puhunut kovalla äänellä päälle, että saan sanottavani perille ja puhelun lopetettua. Sellaiset tilanteet ovat koomisia, koska olen normaalisti sangen huono keskeyttämään muiden puheita, ja olen usein saanut puhelinmyyjienkin kanssa yrittää moneen kertaan ennen kuin keskeyttäminen ottaa tulta. Äänensävyni kanssa en ole turhantarkka, en tykkää siitä että suoraan korvaan tuputetaan mainoksia, joita muutenkin vihaan, etenkin kuultuna. Visuaalisista mainoksista voi sentään kääntää katseen pois. Pitäisi ehkä harkita nimen pistämistä sille "mustalle listalle", johon kuuluville ei saa soitella mainosmielessä.
 
Firesoul sanoi:
Säälin puhelinmyyjiä, säälin heitä todella paljon. Toivon myös, että he eivät soita minulle. Kamalaa, kun ei saa puheenvuoroa kun myyjä selostaa sitä sun tätä.

Itse aloitin aina puhelun: "onko hetki aikaa?" Ja jos ei ollut niin kysyin "koska voin soittaa uudelleen" tietysti aina silloin tällöin tuli vastaukseksi: "ei koskaan" ja silloin kysyin että haluatteko että poistan nimenne kokonaan listalta, ja niin myös tein. Se että puhelimyyjiin suhtaudutaan erittäin kielteisesti johtuu minusta vain siitä että työnantaja/lehtitalot vaativat mahdottomia sekä unohtavat koulutuksen. Niin kauan kun homma toimii nykyisellä tavalla riistäen hyväuskoisia työntekijöitä, en usko että asenteet edes muuttuvat. Vaikka asia voisin olla toisinkin. Puhelin myyjä on asiakaspalvelija siinä kuin joku muukin myyjä, kaikki eivät edes kaipaa myyjien palvelua, toisille hyvä palvelu on kaiken A ja O.

Itse on muuten erittäin hankala asiakas silloin kun puhelinmyyjä soittaa. Ensin tivaan mistä hän on minun numeroni saanut. (myyjän on se minulle kerrottava) Sitten käsken poistamaan numeroni (minkä myös varmistan). Ja sitten vasta suostun mahdollisesti kuuntelen mitä hänellä on sanottavaa. Eipä noita soittoja paljon tule, juuri sen takia että vaadin aina poiston.
 
Sattuipa tämäkin sopivaan aikaan. Nimittäin, äsken soi puhelu ja sieltä tuli soitto jostakin.
Tunnen ihmisen, joka on ollut puhelinmyyjänä, mutta lopetti aika heti aloituksen jälkeen.
Itse en ikinä aloittaisi puhelinmyyjän ammattia, koska en tykkää yhtään niistä.
Isällenikin soitti kerran joku esittelijä, niin puhui varmaan puolituntia putkeen.
Isäni ei saanut puheenvuoroa, ja lopulta hän paiskasi luurin korvaan.
 
Minä ratkaisen puhelinmyyjä "ongelman" sillä että kotona en vastaa lankapuhelimeemme. Varsinkin jos se soi siinä ennen kello viittä. Se on nimittäin lähes varmaa, että kyseessä on puhelinmyyjä. Eli jos jollain tulee minulle päivällä asiaa ja jostain syystä saatte päähänne soittaa kotipuhelimeen, niin en tule vastaamaan siihen. Saattaahan siellä joskus joku sukulainen olla, mutta yleensä he sitten pyytävät kuitenkin vanhempia puhelimeen, joten olen todennut etten jaksa vaivautua. Jos on asiaa minulle niin kännykkä on avoinna! :D
Sitä paitsi näin nuorempana on helppoa kun eivät ne mitään Seuraa lähde minulle kauppaamaan, vaan pyytävät äitiä puhelimeen. Yleisin vastaus mellä tähän on että "hän ei ole kotona", vaikka istuisikin vieressä. Ehkä pääsisi helpommalla vain pyytämällä poistamaan numeromme listoilta, mutta ei maksa vaivaa.
 
Mitäsmitäs, nehän on mukavia!

Puhelimeni on soinut jo kaksi viikkoa. Numeroa ei ole näkynyt, mikä meinaa automaattisesti sitä, etten vastaa. Tänään ruokatunnilla kaverit pakottivat vastaamaan. no sehän oli Sanna Seiskasta :p Sanoin kohteliaasti, etten voi tilata, koska olen vielä alle 18 veee. Sitten kerroin, etteivät vanhempanikaan varmaan, koska he lukevat vain maaseudun tulevaisuutta :mrgreen: Hän oli mukava, eikä lyönyt luuria korvaan.

Kerran flirttailin yhden puhelinmyyjän kanssa. Hän kyseli, että koska täyttäisin 18, ja kerroin, että noin 40 vuoden kuluttua :mrgreen: , setä lupasi tulla käymään meillä, ja minä lupasin keittää kahvit, ja että mukavaa kun saa päiväkahviseuraa, vaikken kahvia juokaan :mrgreen:

Ja yhtenä juhannuksena puhuin yli puoli tuntia jonkun sedän kanssa, joka keräsi rahaa pelastushelikoptereita varten. Puhuimme säästä ja muutenkin Suomen kesästä, tuolloin olin noin 10 :mrgreen:
 
tumbe sanoi:
Itse aloitin aina puhelun: "onko hetki aikaa?" Ja jos ei ollut niin kysyin "koska voin soittaa uudelleen" tietysti aina silloin tällöin tuli vastaukseksi: "ei koskaan"


Viimeksi tänään tuli yksi puhelu, johon en itse vastannut. Koko kuluvan talven ajan minulle on yritetty myydä lehtiä puhelimitse. Minulta kysytään fiksusti onko minulla aikaa, eikä sitä aina ole. Se on kiusallista, koska en halua olla ilkeä. Usein jään kuuntelemaan myyntipuhetta, mutta keksin kyllä hyvät "ei kiitos" selitykset. Työpaikalleni tulee paljon lehtiä tms. En vastaa enää tuntemattomaan numeroon, sillä ne ovat niitä (myyjiä) järjestäen. Olen onnistunut myös "merkkaamaan" muutaman numeron, kun myyjä on soittanut näkyvästä numerosta. Vältän itselleni kiusallisen tilanteen, koska luuria en halua kenenkään korvaan lyödä.

Tänään mieheni vastasi, koska olin onnekseni hampaita pesemässä. Siellä oli kuulemma seksikäs miesääni, joka yritti myydä lehteä ensin minulle, mutta hän vaikutti ammattitaitoiselta, koska tarjosikin sitten miehelleni hänelle sopivia lehtiä. Puhelimitse myyminen vaatii mielestäni aivan tietynlaista otetta ja (ruuvia) jos ilmaisuni sallitaan. Itse en kykenisi siihen. Koskaan ei voi tietää, mikä lehti loppujen lopuksi olisi juuri sopiva tavoittamalleni potentiaaliselle asiakkaalle. Kirjakerhoon liityin puhelimitse houkuteltuna. Ja puolisoni tilasi Aku Ankan 7kk ajaksi, josta pidimme kiinni. Olen muutenkin pitänyt tiukasti kiinni lyhyistä tilausjaksoista ja todella lopettanut tilauksen ennen uuden laskun tuloa.
 
Minä olen aivan liian kiltti että pystyisin sanomaan suoraan "ei kiitos", joten tällä hetkellä toimivin menetelmä on vain todeta että en vastaa tämän huushollin rahapuolesta. Sillä saa karistettua suurimman osan myyjistä, toinen hyvä konsti on todeta loukkaantuneeseen sävyyn: "ja minen mitään naistenlehtiä lue!" :D
Toleranssini myyjiä kohtaan kasvoi huomattavasti sen jälkeen kun eräs hyvä ystäväni alkoi työskentelemään pyhelinmyyjänä, välillä hän on töiden jälkeen erittäin pahantuulinen vain sen takia että jotkut asiakkaat ovat todella töykeitä. Työtäänhän he vain tekevät, ja kaikki minulle soittaneet ovat olleet varsin asiallisia tapauksia, lukuunottamatta erästä joka alkoi väittää vastaan kun tokaisin että minulle tulee jo yksi tietokonelehti joka soveltuu minulle mielestäni parhaiten. Aika jännää että myyjä olettaa tietävänsä mieltymykseni paremmin kuin minä itse :)
Kunhan ymmärtäisivät että minulle kello kymmenen aamulla on vielä aamuyötä..
 
Minusta tuntuu, että olen välillä liiankin kiltti puhelinmyyjiä kohtaan. Jos minulla on aikaa, kuuntelen kiltisti mitä heillä on asiaa ja sitten sanon "ei kiitos, en nyt halua tilata". Joskus olen jopa tilannut jonkin lehden, koska en ole osannut sanoa ei. Mutta se ärsyttää jos sanoo jo heti alussa että on kiire enkä kiitos halua tilata mitään, ja silti myyjä vain jankkaa puhelimessa. Niin tyly en nimittäin kuitenkaan halua olla, että löisin luurin korvaan.

Jotkut puhelinmyyjät osaavat olla todella ovelia. He puhua palpattavat niin paljon, että siinä vaiheessa kun olet sanomassa ei, he ovat jo laittamassa tilausta eteenpäin. Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, jotks eivät kertakaikkiaan osaa sanoa ei.

Yhden asian olen huomannut. Kun kerran tilaat jonkun lehden, vaikka ihan omatoimisesti, saat sen jälkeen jatkuvasti kyseiseltä lehdeltä soittoja. Ja aina he osaavat vedota siihen, että olet joskus vuonna aatami ja eeva tilannut kyseistä lehteä. "Ja nyt haluamme muistaa vanhoja tilaajiamme aivan erityisellä tarjouksella". Niimpä niin...

Vähän aikaa sitten minulle kaupiteltiin lehteä jota olin tilannut joskus muutaman kuukauden. Kun sanoin että olen jo tilannut toisen (roskalehden) tilalle hän alkoi selittämään kuinka kyseinen lehti on tanskalainen ja kaikki rahat menevät kuulemma sinne. Myyjä kuulosti vielä todella päällekäyvältä ja pyysi miettimään asiaa tarkoin. Aivan kuin minä olisin asian takia ollut jotenkin epäisänmaallinen. :D

Mutta kyllähän niitä ystävällisiäkin myyjiä on. Siinä tulee itsekin hyvälle tuulelle, kun myyjä esim. toivottaa hyvää kevään jatkoa iloisella äänellä vaikket lehteä tilannutkaan.
 
Mä en tiedä mistä nuo puhelinmyyjät nyt ovat villiintyneet, mutta mulle on alkanut tulla jo puhelu - pari viikossa, ainakin. On nimittäin melkoisen hermoillekäyvää... Ja kun on vastattava, vaikka näkyy vain että tuntematon puhelu, kun muutamilla läheisilläni on salainen numero / numeron näkymisen esto.

Siinä vaiheessa, kun raahaan just eteiseen vauvaa ja paria kauppakassia, yritän komentaa rapussa maleksivaa hoppelia hankkiutumaan sisälle ja äkkiä, huomaan kananmunista osan menneen rikki (ruokakassiin tietenkin), vauva karjuu ja tarvitsee heti vaipanvaihdon ja tissiä, hoppeli heittäytyy myös huutamaan maahan, niin, siinä vaiheessa kun puhelin soi ja joku kyselee ''olisiko hetki aikaa''... on hieman hankala olla kohtelias. Varsinkin, jos sanoo, että ei kiitos, ja myyjä alkaa silti selostamaan. Joskus heistä ei tunnu pääsevän eroon kuin sulkemalla puhelimen - olen joutunut esim. puhumaan myyjän tauottoman puheen päälle, hokemaan ''ei kiitos, en tilaa, juu ei kiinnosta, ei, ei, ja vielä kerran ei'' ja toisesta päästä jatkuu posmotus. Tällaisina hetkinä tekis mieli ojentaa puhelin karjuvalle kolmevee hoppelille ja jatkaa rauhassa omia puuhia. Hoppeli sais jutustella (huutaa) jollekin muulle kuin mulle, ja alle 18veelle ei saa myydä puhelimessa, eihän?

Pitäisiköhän kokeilla joskus.

Jotkut myyjät ovat ok, uskovat kun sanoo, että ei kiitos. Joillekin pitää selitellä pidempään, ja sitten on ne puhelinmyyjät paholaisen voimalla... harmittaa olla liian kiltti, ettei voi lyödä luuria korvaan sellaisille.

Ja oma osansa on sitten nämä keräykset. Kuten se joku lasten liikenneturvallisuuskampanja. Mä laitan muuten kuin puhelinkaupustelijoiden kautta ne hyväntekeväisyysrahani, jotka koen tarpeelliseksi. Joten kieltäydyin suoraan ja tiukasti. Tämä soittaja sitten kysyi, voisinko antaa joidenkin ystävieni nimet ja puhelinnumerot, jotka voisivat olla kiinnostuneita kampanjasta. Hei haloo? Ihan varmaan... Lopulta kun ei multa mitään irronnut, soittaja epäili suoraan, etten ole kiinnostunut lasten liikenneturvallisuudesta. Hauskaa päivää vaan hänellekin... :roll:
 
Aikani vastailin kohteliaasti puhelinmyyjille ja joskus jotain jopa ostinkin. Sitten alkoi kyllästyttää, kun puheluita tuli useita viikossa. Ensin lopetin kokonaan tuntemattomiin numeroihin vastaamisen, mutta myyjät alkoivat laittaa numeronsa näkyviin. Lopulta ilmoitin tietoni Robinson rekisteriin ja kielsin puhelinmyynnin kokonaan. En myöskään ilmoita puhelinnumeroani mihinkään, missä se ei ole ehdottoman välttämätöntä ja missä ei voi kieltää numeron käyttöä markkinointitarkoituksissa.

Sinänsä minulla ei ole mitään puhelinmyyjiä vastaan. Työtäänhän he vain tekevät. On kuitenkin todella ärsyttävää kuunnella paperista luettua monotonista selostusta siitä, kuinka hyvä tarjous nyt on juuri minulle sattunut kohdalle. Tosin poikkeuksiakin löytyy. Aku Ankan tilasin ihan vain loistavan puhelinmyyjän ansiosta. Hän sai minut nauramaan heti ensimmäisen lauseen jälkeen ja oli kertakaikkisen mukava rouva.

Jotain teini-ikäisille tytöille suunnattua kirjakerhoa myi nuori tyttö, joka sanoi useamman kerran, että tilauksen voi lopettaa heti tervetulopaketin jälkeen ja kaupanpäälliset saa pitää, vaikka palauttaisi kirjan. Hän toisti sitä usein ja sangen epätoivoisena. Tuli tunne, että hän taitaa tosiaan olla sitä provikkaa vailla, joten säälistä tilasin.
 
Titiuu sanoi:
Mä en tiedä mistä nuo puhelinmyyjät nyt ovat villiintyneet, mutta mulle on alkanut tulla jo puhelu - pari viikossa, ainakin. On nimittäin melkoisen hermoillekäyvää...

Jep,jep, kuulostaa erittäin tutulta. Itselleni puheluita on tullut 1-3 kertaa viikossa ja sieltä tarjotaan kaikkea mahdollista tilauksen kaupanpäälliseksi.
Yleensä kuuntelen tarjoukset loppuun vaikka tiedän etten mitään tilaakaan.

Aikoinani tilasin miehelleni VM:n syntymäpäivälahjaksi, jakso oli määräaikainen (5kk) ja tämän uusin pari kertaa. Tilaus päättyi ja pari lehteä jäi välistä, sitten sain puhelun puhelinmyyjien esimieheltä, joka tarjosi lehteä määräaikaistilauksena vuodeksi. Puhuimme liki puolituntia kaikkea muuta kuin lehtiasioita ja sitten ilmoitin hänelle, että otan sen lehden. Siitä lähtien se on tullut miehelleni, ainoa muutos oli, että siirryin kestotilaajaksi kustannus syistä. Kyseisestä myyjästä jäi todella hyvä mieli.

On niitä toisenlaisiakin myyjiä, monta kertaa on lyöty luuri korvaan kun en ole tilannut mitään (silloin on aina ollut puhelimen toisessa päässä mies :D ) ja naismyyjistä huomaa äänensävystä, että jaaha nyt sitten otettiin nokkiin.

Nyt olen ruvennut tekemään niin, että jos puhelimen soi ja numero viittaa lehtimyyjään, jätän vastaamatta.

Ai niin, muutaman kerran on käynyt sillä tavalla, että minulle on soitettu ensin ja jos en tilaa niin sitten he soittavat miehelle ja päinvastoin. Mies on aina sanonut, että soittakaa emännälle, hän päättää lehtitilauksista.

Pari kolme kertaa olen sanonut aika tylysti, että ei ole aikaa ja/tai en tilaa mitään. Siinäkin on ollut syynä se ettei myyjä ymmärrä EI-sanaa, raivostuttavaa sellainen :evil:.
 
Itsekin kokeilin joskus puhelinmyyntiä, se oli vähän semmoinen viimeinen oljenkorsi, kun ei työtä tai rahaa ollut. Viihdyin työpaikassani noin 3 päivää ja otin loparit. Sain tuona aikana myytyä TODELLA vähän lehtiä ja se oli hemmetin turhauttavaa puuhaa. En lähtisi samaan hommaan uudestaan.

Puhelinmyyjistä minulla ei ole oikeastaan kovinkaan pahaa sanottavaa. Työtäänhän he vain tekevät, onhan se varmasti vaikeampi myydä jotain puhelimen kautta kuin "livenä". Itsellekin on semmoisia soitellut silloin tällöin, ja ihan kohteliaita ovat olleet. Pari on kyllä ollut niin raivostuttavan jääräpäisiä, että on melkein joutunut tiuskaisemaan kohteliaan kiitos ein sijaan.
 
Minä syystä tai toisesta suhtaudun erittäin negatiivisesti puhelinmyyjiin. Koska minä EN IKINÄ anna numeroani mihinkään missä on "saa käyttää suoramarkkinointiin", niin jokainen soittaja minulle on epätoivottu. Ensimmäisenä kysyn mistä numeroni on saatu. Sitten pyydän poistamaan sen. Pyydän myöskin ilmoittamaan sinne mistä numero on saatu että minun numeroni on poistettava. Sitten muistutan heitä kotirauhan rikkomisesta ja siitä että olen jo kaksi kertaa käräjöinyt puhelinmyyjiä vastaan. Ja voittanut.

Nämä käräjä tilanteet on olleet sellaisia että useampi myyntifirma on ilmoittanut saaneensa numeron samasta paikasta (nimetään vaikka paikaksi A). Olen ilmoittanut paikkaan A joka kerta ettei numeroani saa luovuttaa. Koska välittämättä huomautuksistani numeroni on levitetty haastoin paikan A oikeuteen. Minä en ollut myöskään koskaan luovuttanut numeroani paikkaan A.

Galluppeihin vastaan lähes poikkeuksetta aina. En muista tilannetta etten olisi kerennyt.
 
Ylös