Puutarha ja viherkasvit

Kyllä, meiltä löytyy puutarha. Suihkulähde, omenapuut ja kaikki
Minä sitä puutarhaa harvemmin mitenkään hoidan (mitä nyt joskus suihkulähteen joudun kuuraamaan ja nyhtämään rikkaruohoja pois kukkapenkeistä ja kasvimaalta. Ai niin, pitäähän minun ajaa myöskin nurmikot), äiti hoitaa yleensä istuttamisen ja useimmiten niitten rikkaruohojen nyhtämisenkin.Sitä kun ei koskaan tiedä mitä minä sieltä saatan nyhtää irti ja mitä jättää kasvamaan.
Nytkin kun katselen ulos ikkunasta, nään kukkivan tuomen ja kukkapenkillisen narsisseja. Ja äidin tonkimassa siellä kukkapenkissä No, kuitenkin kaunis maisema pihalle.
Minusta kukkia ja pieniä puita on ihan hyvä olla myös sisällä. Ne tuovat vähän lisää eloa sisustukseen ja näyttävät mukavilta, jos niitä on jaksanut hoitaa. Minäkin jopa onnistuin kerran tappamaan kaktukseni Äidillä oli aika hauskaa.

Maltahwesta: En tiiä tarkalleen minkä välein sitä kastellaan, mutta meidän kaktuksia kastellaan harvoin talvella ja hyvin on ne pärjänneet. Mutta ei ne ilman vettä sentään pärjää...

Juu... Minun pitäisi lopettaa toisten neuvominen... ei siitä mitään hyvää seuraa. Ainakaan minulle...

Kyllä, puutarha löytyy ja kasvimaa ja pitkä liut kissan syömiä sisäkasveja.
Tai ne ovat äidin ansiota, itse olen melkoinen poropeukalo kasvien kanssa. En sentää onnistunut siinä missä siskoni; hän tappoi kaktuksensa kuivuuteen... Innolla olen kuitenkin mukana, ja etenkin puut ovat aivan ihania. Tolkien herätti minut humaamaan ne, ja nyt rakastan niitä. Kasveja pidetään niin itsestäänselvyytenä...
Kasveilla on pehmentävä ja raikastava vaikutus. Ne luovat rauhaa ja pysyvyyttä ihmisten meluisan maailman keskelle. Mikään ei ole niin tyynnyttävää kuin juosta ulos kaikesta sotkusta ja kiireestä, ja nähdä valon välkkyvän koivujen lehdillä ja tuntea multa varpaitten välissä, niin todellisena. Odottelen kauhulla yliopisto-aikojani, jolloin joudun muuttamaan pois eikä käytössäni enää olekaan omaa yksityistä puutarhaa.

Suht. isokokoinen pihahan tuosta löytyy. Kukkapenkki tällä hetkellä niin täynnä unikoita että ei sinne mitään mahdu. Ja pienen omenapuunkin menivät mokomat jänikset talvella syömään. Olihan se suojattu kyllä mutta hanki oli niin korkealla, että pikku jänöt pääsivät sitten syömään yläoksat pienestä puustamme.. Nyyh.. Syreenejä kasvaa myöskin pihalla, mutta eipä nuita tarvitse kastella paljoa. Ja raparperejä kasvaa ihan omia aikojaan tuolla 'männyn' vieressä. Niitä ihmettelen.

Sitten sisäkasveja. Minulla on tällä hetkellä huoneessani kymmenen kasvia jos molemmat bambut ja vesikasvini otetaan lukuun. Tosin yksi on kuihtumaan päin. Ei kannattaisi yrittää hoitaa ulkokasvia sisällä. Mutta sisälle se jäi vaikka ulos piti istuttaa. Sitten olohuoneessa on semmoinen mukava puu. Oikein kiva plantti se on. Ja keittiössä on hullu kaktus joka kasvattaa itseään isompaa oksaa ja parvekkeella on ruusu. Kyllä noita kasveja riittää. Haluaisin huoneeseeni vielä jonkin isomman kasvin. Semmoisen oikein ison. Vähän niinkuin puun. Tosin en tiedä minne se mahtuisi. Ikkunalauta täynnä, ei viitsi lytätä kasveja ihan kiinni toisiinsa.. Sitten pöytä aina niin sotkussa että ei kannata.. Ja sitten jos se olisi vielä joku isompi kasvi niin sitten saattaisin joutua luopumaan peikonlehdestäni.. Ehkä tyydyn kuitenkin näihin..

Ja taas meni turhaksi löpinäksi. Anteeksi. Toivottavasti tuli jotain asiaakin.

Puutarhapäivitystä.

Tänään, monen viikon kärvistelyn jälkeen minulla oli arkivapaapäivä, ja pääsin hankkimaan kaunistusta takapihalle. Nyt ulkoseinästä killuu maailman suurin amppeli, jonka onnistuin bussissa jo pari kertaa tiputtamaankin. Istutin onnistuneesti norjanangervon, mutta kukkapenkkini näyttää tällä hetkellä pienen lemmikin hautakummulta. En löytänyt haluamiani puisia kukkapenkinreunuksia, kun ne olivat peräti kahdesta paikasta loppuneet. Huomenna metsästys jatkuu. Toivottavasti olisi parempi säkä, sillä tuo kumpu on aika säälittävän näköinen. Mutta kukat ovat nättejä.

Lisäksi uhrasin nätit kynteni ja ahersin neljän betonilaatan kimpussa, jotta "terassillemme" mahtuisi edes jonkinkokoinen pöytä. Nurmikkoakin viljelin jonkin verran, mutta saas nähdä upposiko siemenistä ensimmäinenkään rutikuivaan maahan. Eikä minulla ole haravaa, turhaa ylellisyyttä sellainen. No, kasvaa mikä kasvaa, onhan tuo laikukaskin nurmikko parempi kuin ei nurmikkoa ollenkaan...

Vielä pitäisi jonkinlainen aita kehitellä, että ei tuntuisi niin keskeneräiseltä tuo piha. K-Raudan valmiit elementit olivat niin rupisesta puusta tehtyjä, että jätin ne suosiolla väliin. Pitänee löytää vaikkapa sellaista vihreää metalliverkkoaitaa. Harmi vain kun niitä myydään vain tyyliin 100 metrin rullissa, hintaan 95 euroa. Minulle riittäisi viisikin metriä.

Mutta jotain on nyt tehty. Surkuhupaisan näköinen tuo kukkapenkki. Pakko löytää niitä puureunuksia.

Huomasin tässä pari päivää sitten, että kultaköynnökseni onkin ihan hengissä. Piti vaan poistaa kuolleet oksat, ja nyt se on vähän säälittävän näkönen, mutta sentään enemmän elävän näköinen kuin aiemmin. (Ja ikään kuin kultaköynnökseni olisi TODELLA kiinnostava, mutta pääsinpäs kertomaan. )

Ikkunani alla on meidän pihan toinen omenapuu, jossa tänä vuonna on valitettavan vähän kukkia: suunnilleen kymmenen tai jotain siihen suuntaan. Tiedättekö te, minkä takia omenapuut kukkii joka toisena vuonna paljon ja joka toisena ei?

Sain muuten huonekasvilisän, kun kesätyöpaikassani (Porvoon Retkeilymajalla) lyhennettiin muutamaa 2-3 metrin korkuista traakkipuuta, kun ne kaatuivat vieraiden päälle keskellä yötä. Katellaan, saanko itelleni kivan traakkipuun tässä kesällä. Kasvini voivat ihan hyvin, vaikka eräs kurja henkilö toissapäivänä vihjasikin, että ne ovat kuolleen näköisiä. Ja pyh! sanon minä..
"Ja pyh!"

Talvi sanoi:

Tiedättekö te, minkä takia omenapuut kukkii joka toisena vuonna paljon ja joka toisena ei?

Click to expand...

Tahtoo leikkiä fiksua kerrankin!
Omenapuut tarvitsevat "välivuoden", joka toinen vuosi ne lepäävät, jotta seuraavana vuonna jaksavat paremmin. Eivät jaksa joka vuosi kantaa yhtä suurta satoa, joten säätelevät itse hedelmiensä määrää. Pitäähän niidenkin lomaa välillä pitää. Hyvin yksin kertaista.

Siksi omenoita harvennetaan raakilevaiheessa, jotta tuotto pysyisi tasaisena eikä puu pitäisi välivuosia.

Mä tykkään puutarhoista ja kasvimaista. Niitä on mukava ihailla. Meillä on tuossa sellainen pienimuotoinen kasvimaa ja puutarha talon ympärillä. Tosin puutarhamme näyttää siltä, ettei siihen juurikaan panosteta vaikka äiti päivät pitkät siellä hyörii Toivoisin että pihassamme olisi enemmään kaikkia mukavia kukkia ja pensaita, tulisi jotenkin hobittimainen olo. En itse ole viherpeukalo, mutta istutin muutaman rivin kehäkukkia (olikohan se niin?!?) ja jonkin sortin ruis- ja silkkikukkia tuohon kasvimaan reunaan. Ihan mukavaa ajanvietettähän se on. Äidillä on myös kunnon valikoimat erilaisia yrttejä tuossa kasvimaan reunalla. Lipstikkaa ja erilaisia minttuja, persiljaa ja ym. joiden nimiä en muista. Mutta pidän kasveista paljon.

Voi eih.
Olen koko kesän ajan suojellut ja tarkkaan vaalinut puutarhani tuotoksia. Erityisen ylpeä olen ollut tomaatista (kyllä, vain yhdestä) joka on nätisti saanut punaa poskilleen. Eilen olin valmiina maistamaan häntä, mutta jokin lintu oli ehtinyt edelleni. *huoh*
Samoin lahjaksi saamani kiinanruusun ainoa kukka oli päivän aikana katkennut. Onneksi hyvin vähän hoidetussa penkissäni on vielä kuitenkin salaattia hyvissä voimissa, hernettä ehkä tulemassa ja porkkanat ovat tuleva mysteeri. Alkukesä on ollut niin kylmä, etten ole aivan varma ehtivätkö auringonkukkani kukkia tai paprikani tehdä hedelmää.
Minulla olisi puutarhurin paikka ensi kesänä vapaana, ehkä silloin olisi parempi onni kaiken kasvavan suhteen.

Minulla on hieman ongelmia viherkukkieni kanssa. Pistin tuossa keväällä kukille hieman substral-tikkuja mullan sekaan. Kukat voivat ainakin päällisin puolin hyvin, tai niin hyvin kuin ne nyt minun hoidossani pystyvät olemaan... mutta nyt tässä viime aikoina mullan pintaan on muodostunut jotain valkoista, nukkaista hyhmää. Hometta ilmeisesti? Se ei ole vahingoittanut kukkia, sillä jos hyhmän rapsuttaa kukan varresta pois, paljastuu alta täysin terve kasvi. Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa valkoista hyhmää kukissaan? Miten sen saa pois? Johtuuko se substralista vai muuten vain kehnosta hoidosta? Tapanko kasvini, jälleen kerran? :roll:

Minulla on käynyt ihan sama juttu! Substralin lisäämisen jälkeen kasvit (rahapuu ja anopinkieli) ovat voineet ihan hyvin, mutta mullan päällä on jotain valkoista. Saako Substral myös mullan muut eliöt (homeet tms) "kukkimaan"? :roll:

En nyt osaa sanoa mitä tuo valkoinen juttu on, mutta ei se ainakaan haitallista ole. Tai siis eivät minun kukkani ole kuolleet, vaikka sitä juttua on ollut niissä jo yli puolisen vuotta. Minulla se ainakin tuli tuon substralin jälkeen, joten en usko sen vahingollista olevan. Niinkuin sanoin, ei se ainakaan minun kukkiani ole vahingoittanut mitenkään, joten en ole edes yrittänyt sitä saada pois. Joku joskus taisi sanoa, että se johtuu siitä kun kukat saavat liikaa ravinteita, mutat en siitä sitten tiedä.

Mulla on japanilaistyylinen puutarha 8) Se on siis yksin mun tekemä ja suunnittelema. Viime kesänä (2003) mä revin meidän takapihan nurkasta pois ikivanhat ja hoitamattomat hansaruusut ja päätin perustaa lehdistä ja televisiosta nähdyn miniatyyripuutarhan...

Japanilaisessa puutarhassa siis kaikki elementit jäljittelevät oikeaa luontoa pienoiskoossa, esim. kivi voi olla vettä(kivijoet, sorameret). Kasveja typistellään pieniksi ja erilaisiin mieluiten pyöreisiin muotoihin. Japanilainen puutarha on symboliikan kehto ja sinne voi kehitellä omat tarinansa jokaiselle kivelle, puulle ja ties mille sihshi odishille(bambukaivo). Kiviä pidetään suuressa arvossa ja ne eivät saa olla kallellaan ja seisottava jykevästi maassa. Ne laitetaan useimmiten kolmen kiven ryhmiin, kuten olen omassanikin laittanut.

Se, miksi puutarhanurkkani on japanilaistyylinen eikä japanilainen, johtuu siitä, että olen käyttänyt puutarhassani paljon suomalaisia kasveja ja sammalia sekä soveltanut jotkin asiat suomalaisittain. Näin japanilaisvaikutteinen puutarha tulee halvemmaksi ja siitä voi kuitenkin erottaa selviä zen-puutarhan vaikutteita ja henkeä.

- Täytyykö minun vielä sanoa pidänkö kasveista ja niillä sisustamisesta kaikessa muodossa???

*Pakko olla viherpeukalo* :idea:

Minkäs verran pieni ulkona oleva kasvihuone suunnilleen voisi maksaa? Onko teillä kokemuksia kasvihuoneista? Ajattelin nimittäin, että haluaisin kokeilla erilaisten kasvien kasvattamista ensi kesänä ja keväänä, mutta mun ikkunalauta on jo nyt täpötäysi, enkä halua ympäri taloa kasveja levittää. Unohdan ne vielä..

Siirrättekö te huonekasvejanne paikasta toiseen vuodenajan ja valon määrän mukaan? Mulla kun tosiaan tuo ikkunalauta on ihan täynnä, mutta viime talvena kultaköynnös meni niin pahaan kuntoon, että uskon sen tarvitsevan enemmän valoa, eli ikkunalle olisi tunkua.

Nimesin muuten sen Madeiralta tulleen kasvini Madeirankärhöksi. Se nimittäin on köynnöstävä ja kiipeilee kärhien avulla, tosin nyt vain samassa ruukussa olevaa basilikaa pitkin.

Nyt olisi pieni ongelma kukkain kanssa. Nimittäin, minulla on pieni palmu, joka kasvaa kaupasta ostetussa mullassa. Nyt siinä mullassa jostain syystä kasvaa sieniä, sellaisia pieniä todella rumia. Tai, ei ne kovinkaan pieniä ole, isoimmilla on ollut korkeutta kolmisen senttiä ja ne ovat tosi etovia. Miten pääsen näistä eroon? En tykkää sienistä lainkaan, enkä ainakaan haluaisi, että ne leviävät muihin kukkaruukkuihin. Ei ole tietoakaan, mistä ne ovat tulleet. Multa on jotain Kekkilää tms, ja palmu on ollut sisällä suurimman osan aikaa (kaksi päivää oli ulkoilemassa parvekkeella, jossa on lasit). Mitä teen? Viskaanko kasvin menemään, jos sienirihmastot ovat kovin levinneet?

Hahumm.. mínullakin on ollut noita sieniä traakkipuun ruukussa. Ilmestyvät aina välillä. Siinä mullassa on luultavasti ollut sienirihmastoa mukana siis. Kannattanee poistaa ne sienet sieltä ruukusta vaikka lusikalla kauhomalla, etteivät ainakaan sitten tuota mitään itöitä tms. jotka voisivat levitä muihin ruukkuihin. Kokonaan sitä rihmastoa on aika vaikea saada pois. Edes mullan vaihtaminen ei välttämättä auta, kun niitä rihman paloja voi silti jäädä siihen juuripaakkuun kiinni. Ite kun poistin ne sienet sieltä ruukusta, ne eivät kasvaneet melkein vuoteen takasin. Huomasin että ne puskivat sieltä ylös taas kun kastelin sitä puuta ennen lomalle lähtöä oikein tosi reippaasti, ja lomalta tullessa siellä oli sieniä. Sienet tykkää koskeasta. Jos taas on ruukussa melko niukasti kosteutta, ne ei tee niitä itöpesäikkeitä eli niitä varsinaisia sieniä. Palmun kanssahan tämä onnistunee kun eivät tarvi niin kauheesti sitä vettä. Mutta en kyllä tosiaan ole keksinyt miten ne sais kokonaan pois..

Isoäitini oli intohimoinen puutarhaharrastaja ja taisi istuttaa minuunkin pienen innostuksen kasveihin. Nuorempana keräilin ikkunalautani täyteen erilaisia kaktuksia ja muita mehikasveja, mutta nykyään ikkunalautani valikoima on harventunut kolmeen kasviin: rahapuuhun, mitä olen kolmen vuoden ajan kasvattanut bonsai -muotoon, zamioculcaksesta, mikä ei kuole vaikka kuinka unohtaisi sitä kastella ja agavesta. Ei sillä etten haluaisi enempää kasveja, mutta niiden on täytynyt sopeutua vaihtuvaan elämänrytmiin, mikä johtaa usein pieneen laiminlyöntiin... Nimimerkillä aikaisempi bonsaini kuoli kun lähdin lomalle eikä tiskialtaani tulppa ollutkaan sitten vedenpitävä.

Suuria haaveitani olisikin myöhemmin muuttaa takaisin maalle ja kesäisin kasvattaa ruusuja, hoivata omaa puutarhaa. Lapsena sitä tuli kesäisin moneen kertaan rakennettua oma pieni kasvimaa jonnekin puutarhan nurkkaan, missä sitten kasvatin ruusupapuja, elämänlankaa, retiisejä ja herneitä, sekä unikkoja. Unikot kuuluvat ehdottomasti lempikukkiini, harmi vain ettei niitä voi kasvaa Suomessa yhtä tiheään kuin voikukkia.
Unelmani olisi sellainen hiukan englantilaistyylinen rehevä puutarha, missä värit olisivat lähinnä vain valkoisia tai hailakan punaisia, missä vihreän eri sävyillä olisi myös tärkeä osansa. Ruusuja, unikkoja, pioneja, omena-, kirsikka- ja luumupuita, ehkä muutama alppiruusukin ja pieni nurkkaus missä japanilainen tunnelma havukasveineen. Ja tietenkin yrttitarha, sekä rannalla hopeapajuja.

Helsingissä on ihanaa kun paljon erilaisia puutarhoja missä käydä, suosikkejani ovat kyllä kasvitieteellinen ja kaupungin puutarha, missä on ihana vanhanajan tunnelma. Japanilaistyylisissä puutarhoissa en ole vielä saanut aikaiseksi käytyä, mutta ehkä nyt syksyllä pitää korjata sekin puute.

-Alexandra- sanoi:

Japanilaistyylisissä puutarhoissa en ole vielä saanut aikaiseksi käytyä, mutta ehkä nyt syksyllä pitää korjata sekin puute.

Click to expand...

Varo vaan, sen yksinkertaisuus, "helppohoitoisuus" ja kauniit asetelmat imaisevat helposti mukaansa :wink:

Alquanér Kevätlehti sanoi:

Varo vaan, sen yksinkertaisuus, "helppohoitoisuus" ja kauniit asetelmat imaisevat helposti mukaansa :wink:

Click to expand...

Sen voin uskoa, olen ihaillut niitä usein lehdistä ja kirjoista, ajatellen että sellaisessa paikassa voisi hiljentyä omiin ajatuksiinsa. Bonsaihin ihastuin jo useampi vuosi sitten, harmi vain pienessä kaupunkiasunnossa ainakin havubonsain pito on vaikeaa, kun ei saa sitä viileään. Ja viherkasvibonsaikin tuntuu vaativan hellää hoitoa kuin pikkulapsi.