Puutarha ja viherkasvit

Joanna

Hobitti
Itse olen opiskelemassa tätä alaa. En tiedä mitä siitä tulee...
Mutta onko teillä jonkinlaista puutarhaa? Hoidatteko sisäkasveja innolla tai vähemmällä innolla? Onko teille puutarha harrastus?
Itselläni ei ole mitään puutarhaa, mutta tänä keväällä olen innostunut pistokkaasta lisäämään sisäkasveja ja vielä onnistuneena :) . Kasvit ovat minusta mukavia. Tuovat oman viiihtyväisyyden ja tunnelman paikkaan missä niitä on. Kun puutarhaan menee niin siellä on mukavan rauhallista ja siellä pystyy levähtämään.
Oletteko kasvattaneet kasveja? mitä? olen utelias tietämään miten olette menestyneet siinä.

//Nerwen laajensi otsikkoa vastaamaan keskustelun sisältöä. :)
 
Itselläni on sellainen pieni kasvimaa maallamme, mutta kasvaa siinä kukkiakin (tai ainakin kasvoi), että kutsun sitä ihan puutarhakseni. Joka vuosi siihen aina jotain istutan. Nykyisin enemmän kukkia, kun nuo myyrät mellastavat/syövät melkein kaikki porkkanat ym. Kyllä minä siihen tilliä ja persiljaa aina laitan. Ihme kun ne eivät noille myyrille kelpaa. Tilli ja persilja ovet melkein ainoat jotka menestyvät joka vuosi. Raparperi ja porkkanat myöskin ihan hyvin. Hemmetin myyrät! :(

Kotona tykkään pitää kasveja huoneessani, mutta kun tykkään oleskella hämärässä, niin nuo kasvit eivät siitä oikein pidä. Jokunen aina hengissä säilyy pidemmän aikaa. Kaktukset eivaä ainaskaan. Niistä mätänee juuret. Taidan kastella niitä liikaa..

Tykkään viettää aikaa mummoni luona kesäisin, koska hänellä on aivan mahtava puutarha. Kukkia on ihan älyttömästä ja marjoja myös. Sellaisen jätti puutarhan kyllä joskus haluan. Puutarhuri mies vaikka kaupan päälle. Sam olisi juuri mainio! :wink:
 
Re: Puutarha

Mä en ole mikään viherpeukalo, mutta jostain syystä olen tänä keväänä innostunut kasveihin. Ongelmana siis kasvittomuuteeni on ollut tuo perinteinen vesiongelma, muistini ei pelaa kasvien kannalta edullisesti...

Mä sain joulun jälkeen ryövätä ystävältäni rönsyliljan poikasen ja se on kiitollisesti lähtenyt kasvamaan, kun olen suht koht säännöllisesti jopa muistanut kastella. Rönsylilja on ihana kasvi, se on helppohoitoinen ja lähtee kasvamaan varmasti. Lisäksi se on valoisan vihreä ja rönsyilevä.
Tässä innostuksen puuskassani hain alakerrasta joskus muinoin siemenestä kasvattamani paukkukukan (en tiedä oikeaa nimeä, mutta se paukauttaa siemenensä, tai ainakin sen pitäisi). Se oli pienenä sievä, lehtisyyt olivat vihreässä lehdessä valkoisia. Nyt se on ruma. Mutta se ei haittaa. Äitikin avusti iloissaan ja antoi jonkinlaisen viidakkomaisen kasvin, se ei ole jukkapalmu, mutta jokin sen tapainen.
Viimeisin kasvini on vajaan sentin korkuinen. Appelsiinipuun siementä yritin viikkotolkulla saada itämään ja olin jo luopua toivosta kun se viimein sai puskettua tiensä mullan läpi pinnalle. Se on vihreä, niin vihreä!

On kyllä hassua miten kiintynyt olen (nyt) noihin kasveihini. Kaipa se kiintymys johtuu ainakin tuon appelsiinipuun ja rönsyliljan kohdalla siitä, että olen ne itse kasvattanut.
Olen samaa mieltä kasvien tuomasta viihtyisyydestä, mutta toki esim. huoneeni voisi olisi illman kasvejakin viihtyisä, nimittäin jos se olisi joskus siisti...
Sisäkasvit taitavat kuitenkin riittää mulle, en uskalla puutarhaan kajota. Se on niin masentavaa, kun keväällä innokkaasti laittaa siemeniä jos jonkinmoisia, mutta unohtaa niitä kastella ja kitkeä... Loppukesällä kun puutarhaan vilkaisee, näkee vain kukoistavia rikkaruohoja.

Onnea opiskeluihin, tuleeko sinusta sitten puutarhuri vai floristi vai mikä?
 
Re: Puutarha

femme_noir sanoi:
Onnea opiskeluihin, tuleeko sinusta sitten puutarhuri vai floristi vai mikä?

Noh.. minusta tulee puutarhuri tämän koulutuksen jälkeen. Sen jälkeen alan miettiä lähtisinkö jatkamaan opiskelujani. Hortonomi viehättää minua, mutta pitää nyt katsoa. sillä käyn vielä ensimmäistä vuotta. Jos joku on kiinnostunut puutarha-alaa niin voin sanoa sen huonot puolet. Se on aika suurin osalta kausi-työtä ja se on kiireistä hommaa. Varsinkin kukkakauppan myyjät ovat kiinni pyhäpäivinä työösä jolloin muu suomi lepää. Esim. joulu jolloin myydään paljon kukkia... Mutta on siinä hyvätkin puolet. Mutta pitää unohtaa se ennakko luulo, että puutarha-ala on helpoa ja on "taivaassa" kun hoitaa kasveja. Jotkut mummot olivat toteneet kouluni puutarhalla, että puutarhurit ovat taivaassa, kun saavat olla näin kauniissa ympäristössä. Se on totta, että on kaunista, mutta ne kiiret verottavat paljon.
 
Sattuipa just sopivasti tämä topikki, kun juuri seisoskelin takapihalla mittailemassa kukkalaatikoiden ja uusien laattojen paikkoja.

Eli minulla (meillä) on nyt ensimmäistä kertaa omaa pihaa sen verran, että sille voisi jotain tehdäkin. Viime viikolla tullut K-Raudan mainos ensin nauratti, sillä milloinkas opiskelijalla olisi ollut rahaa ostella hienoja puutarhavehkeitä. Mutta sitten iski kuume, ja nyt olen jo paperille asti suunnitellut, mitä kasveja laitan minnekin ja kuinka kalliiksi homma tulee. Pihan aitaus maksaa eniten, mutta pari norjanangervoa, kärhö seinälle ja muutama hanhikki eivät niin hirveitä taida verottaa. Isä saa nikkaroida nätin laatikon sesonkikasveille. Onneksi meillä on jo nyt kauniita sinisiä mitäliekukkia puskemassa mullan alta, sipulit ovat ilmeisesti tulleet piharemontin uuden mullan mukana. :)

Yrttitilanteeni sen sijaan on kaamea. Kävimme pääsiäisenä sukuloimassa pohjoisessa, enkä tietenkään voinut jättää hentoja yrttejäni kuivumaan kotiin. Raahasin siis niitä laatikossa mukanani, kaamein seurauksin. Timjamit jo menetin, toinen meirami pihisee vielä ja basillikasta on jotain jäljellä. Onneksi sitruunamelissa ja oreganot puskevat vielä uutta lehteä.

Joten puutarhaa ei voi vielä ehkä harrastukseni sanoa, mutta saas nähdä miten tämän ensimmäisen kevään jälkeen käy. Ehkäpä voisin harkita jopa raparperia tai muuta hyötykasvia. :D
 
Rakastan kasveja :). Viime kesänä innoistuin oikein kunnolla yrteistä ja siitä asti olen niitä kasvatellut, kuivaillut ja etsinyt kaikenmaailman tietoja. Eniten minua kiinnostaa niiden parantavat vaikutukset, tosin ruuanlaitossakin niitä on todella kiva hyödyntää. Samoin hygieniassa, tai pikemminkin kosmetiikassa.
Varmasti jatkan 'harrastusta' pitkään ja olenkin jo haaveillut, että vanhana mummona sitten omistan oikein suuren ja komean yrttitarhan, ja olen oikea parantaja :D. No ehkä se parantaja osuus jää ainakin haaveeksi.

Sitten meillä on iso kasvimaa, josta löytyy porkkanoita, herneitä, sipuleita ja perunoita. Yrteistä ehdin viime kesänä kasvattaa ruohosipulia, tilliä, persiljaa, lipstikkaa, kehäkukkaa, timjamia, sitruunamelissaa, basilikaa, salviaa, minttua (kirjavaa) ja piparminttua. Luonnosta keräsin loput ja laventelin laitoin liian myöhään sisällä kasvamaan, joten se jäi 4cm mittaiseksi. Kuivattaminen ei ollut niin tuottoisaa, kun en siitä ollut vielä kaikkia niksejä oppinut. Nyt olen opiskellut paljon ja toivon syksylle hyvää satoa. Puutarhan lisäksi keväällä olisi tarkoitus rakentaa kasvihuone :). Löytyyhän tuolta pihalta paljon marjapuskia ja kukkia.

Kasveja on kiva kasvattaa, hyödyntää ja ne ovat vielä niin kauniitakin. Voin kyllä sanoa sitä harrastuksekseni, oppimista on kuitenkin vielä paljon.
Sisäkasvejakin on kiva hoitaa, mutta ei niin kivaa kuin ulkokasveja. En kyllä tiedä, mistä tämä johtuu. Tuppaan usein unohtamaan sisäkasvit ja sitten ne kuolevat. Olen kyllä tässä asiassa ottanut itseäni niskasta kiinni ja nyt ne ovat voineet paremmin, kun olen ne huomioinutkin paremmin.

Jalokuusi:
Jos et halua myyriä häiritsemään ja tykkäät perunoista, niin kannattaa kasvattaa vähän perunoita ja korjatessa jättää jonkun verran niitä maahan. Myyrät syövät niitä sitten keväällä ja kesällä, eivätkä tule kaivertamaan joka paikkaan. Meillä tämä on toiminut hyvin.
 
Oma kasvienkasvatusintoni on keskittynyt appelsiinin ja muiden sitrushedelmien siemenistä kasvaneisiin pieniin puihin. Niitä on tällä hetkellä ikkunallani viitisentoista kappaletta. En ole ihan varma. Kyseisten puiden siemenet laitoin multaan marraskuussa ja nyt greipeillä, klementiineillä, appelsiineilla ja sitruunoilla on korkeutta 10-15 cm. Mukavia kasveja nuo, ei tarvitse hankkia kuin multaa, ruukku ja muutama hedelmä, joista saa maun ja ravitsevuuden lisäksi siemeniä. Kätevää.

Joskus vuosia sitten minulla oli noin metrinen appelsiinipuu ja pari hieman pienempää, mutta niille kävi sitten "jotain", ja ne kuolivat ruukkuihinsa. Odotan nyt innolla, että uudet puuni kasvaisivat. Kesäksi vien ne kasvihuoneeseen. Hii.

Ikkunallani viihtyvät myös limoviikuna, toistaiseksi tuntematon puumainen kasvi sekä jonkinlainen öö... no, kasvi. En osaa paremmin kuvailla. On sillä nimikin, mutta en sitä enää muista.

Äitini on oikea viherpeukalo ja taitaa tuo innostus itseenikin tarttua. Pihassamme kasvaa ties mitä kukkaa, puskaa ja heinää. Itse olen enemmänkin puufani kuin kukkafani. Puut ovat kivempia. Sitten kun saan oman pihan (siis oman-oman), laitan monta puuta, etenkin terijoensalavia, (se on nykyinen lempipuuni) ja pensasta ympäriinsä. En niinkään kukkia. Olen viherpeukalo.

Kasvimaamme koki hävityksen pari kesää sitten, mutta täksi kesäksi olisi tarkoitus laittaa herneitä. Mansikoita ja porkkanoita haluaisin, mutta meillä on aina ollut ihan huonoja mansikoita (tästä johtuen hermojen menetys ja kasvimaan tuho). Myydäänkö kaupoissa/puutarhoilla metsämansikan taimia? Ne ovat mielestäni paljon parempia kuin isot mansikat.
 
Oih, appelsiini.. Minulla kasvoi vuosia sitten ikkunallani appelsiini (tai oikeastaan se oli kai klementtiini tjsp.), mutta sitten se erään etelänloman aikana kuoli. Se oli katkera isku, rakas pikku puuni vietiin. :( Pidin sitä vielä pitkään huoneessani sen kuoltuakin, elättelin kai fantasioita mullasta yllättäen pilkistävästä uudesta versosta, mutta lopulta oli luovutettava ja hyväksyttävä tosiseikat.
Jonain päivänä minä vielä istutan uuden appelsiinipuun, enkä anna sen kuolla. Ongelma vain on, että olen luvattoman huonomuistinen kastelun suhteen. Siksi en ole uutta puuta uskaltanut vielä istuttaa, pelkään että tappaisin senkin.

Niin, kyllä minäkin pidän puutarhanhoid-- ei, nyt meinasi päästä vale. En minä puutarhanhoidosta pidä. Mutta rakastan suunnittelua ja tulosten ihailua. On näitä kuuluisia "elämän suuria pieniä iloja" katsella, kuinka keväisin syksyllä istuttamansa kukkasipulit puskevat esiin. Tai kuinka uusi syyshortensiapuska kasvaa. Tai kuinka uusi kukkapenkkiasetelma kukoistaa. Vastaavasti mikään ei ole turhauttavampaa, kuin katsella kuinka vuohenputki jälleen rehottaa muutama päivä sitten kitketyssä penkissä tai kuinka pirskatin mauriaisten pesä peittää maksaruohot alleen.

Mutta kuten Mirha, minäkin olen kenties ihastunein puihin. Joskin ehdoton suosikkipuuni (josta olen puhunut täällä ennenkin) ei ole hirveän puumainen. Mutta se on kaunis, se on sitkeä ja kestänyt vuosikymmenet (ainakin ~30 vuotta) oloja, joissa muut sortuisivat, kasvaen paljaan kiven halkeamasta. Se on minun rakas pihlajani (kuva ja toinenkin). Pihlaja on muutenkin kaunis puu. Muita suosikkejani ovat vaahtera ja kataja. Katajaa ei kyllä kotipihalla kasva, mökkipihalla on kaksi nuorta tainta joiden kasvua kiinnostuksella seuraan. Vaahteran ikävä puoli on, että se tuottaa melkoisesti haravoitavaa syksyisin. Toisaalta koivun pienet lehdet ovat milteipä hankalampia haravoitavia kuin vaahteran suuret. Meidän pihan vaahterasta pitäisi tänä syksynä leikata yksi iso runko kokonaan pois, kaartuu liikaa naapurin puolelle. :(
 
Minäkin opiskelen puutarha-alaa, mutta vaikka ammattinimikkeeksi tulee puutarhuri, suuntaudun kukkakauppapuolelle. Floristiksi kouluttautumiseen tuskin riittää kiinnostusta ihan heti, saati sitten pidemmälle..
Missä sinä Joanna muuten opiskelet?

Puutarhaa minulla ei ole koskaan ollut, eikä sellaisen hoitaminen hirveästi kiinnosta, liekö näillä seikoilla yhteyttä toisiinsa? Minun puutarhani pitäisi hoitaa itse itsensä melkein kokonaan. Mitä enemmän puutarhanhoidosta saan tietää tässä opiskellessani, sitä hankalammalta se kuulostaa. Mutta enköhän minä jotain saa kasaan kun joskus omakotitaloon toivottavasti muutan
Kasveista pidän paljon, tietenki, ja kerrostaloasukkina viherkasvit ovat läheisimpiä. Niitä on yhteensä varmaan kolmisenkymmentä, kun sain koulultani vielä ison määrän pistokkaita, jotka olisivat menneet muuten roskiin. Löytyy mm- sädekaisla, rönsyliljoja, rahapuita, kaktuksia, muratti, limoviikuna, anopinkieliä, pullojukka, herttalyhty, vuoripalmu, kultaköynnös, saintpaulia, kohtalonköynnöksi(jotka ovat kukkineet koko kevään ihan mielettömän upeasti!) ja paljon muita. Mehikasveja on eniten, koska ne ovat nättejä ja helppoja. Olen hillitön mehikasvifani. :p
Minullakin on muuten ollut appelsiineja, ja on vieläkin. :) Neljä kappaletta, kaikki kasvatettu siemenestä. Ne ovat nyt kymmenen vuotta vanhoja, ja rehellisesti sanottuna saakelin rumia, mutta niihin liittyy niin paljon tunnearvoa etten ikinä voisi suunnitellakaan heittäväni niitä pois.

Puista minunkin suosikkini on pihlaja. Se on kaunis vuoden ympäri(no, talvella ei kovin ihmeellinen) marjoineen, kukkineen ja kauniine lehtineen. Valkoiset kukat puissa ovat ihastuttavia, mutta pihlajassa on plussana vaikkapa hevoskastanjaan verrattuna vielä se, että se on _kotiminen luonnonkasvi_, joka merkitsee minulle enemmän kuin hieno ulkonäkö, ja lisäksi pihlajan kukissa on ihana tuoksu ja ne ovat sivistyneemmän näköisiä kuin monien tuontikasvien hörhelöt.
Maailman kaunein kasvi taas on metsätähti. Se on kertakaikkisen täydellinen; seitsensakarainen tähdenmuotoinen kukka kauniin vihreiden lehtien kanssa, ja näitä sitten loputtomasti metsänpohjalla.. Luonnonkasveissa löytyy kyllä n.40 muutakin suurta suosikkia. :)
No, kasveista voisin kyllä runoilla vaikka mitä. Olen aivan pienestä asti ollut nenä kiinni kasvikirjassa, ja olen vieläkin. Ihmettelen miksi en aikaisemmin hoksannut että tästä saisi ihan ammatin itselleen.
 
Minäkin olen ihastunut vaahteroihin. Meidän pihalla niitä asustaa kaksikin kappaletta ja ovat todella isoja! Ihania! (Ja niitä harvoja puita mille (siitepölylle) en ole allerginen, mutta se ei vaikuta siihen miksi niistä pidän.) Vaahteroissa on sitä jotain -arvokkuutta ja ystävällisyyttä ( :D ). Pihamme toissessa puussa on aivan mahtava oksan haara mihin on ihana kiivetö ja vaikka lueskella kirjaa tai vain istuskella. Se ihana tuulen vire joka siellä käy.. Kuuminakin päivinä siellä on varjoisaa ja vilpoista. Tunnelman tosin pilaa aivan lähellä oleva auto tie, kun kaupungissa asuu niin siltä ei voi välttyä. En oikien uskonut enää parivuotta sitten kiipeäväni noille oksille, mutta niin sitä viime kesänäkin sinne kirja kädessä kapusin.

Puutarhan hoidosta en välitä ollenkaan, enkä oikein edes pidä pihastamme, koska äiti on tehnyt siitä liian "tehdyn näköisen". Pitää sen siisti olla ja ei välttämättä rehottaa ihan villinä, mutta haluaisin lisää pensaita ja vähemmän kirkkaita kukkia. Ne kirkkaat värit vain eivät oikein satu minun silmääni. Ehkä joskus minulla on oma piha ja saan sen laittaa kuten haluan (tosin voi jäädä hoitamattakin, kun ei oikein tuo innosta)
Olen sitä paitsi vallan hyvä kuihduttamaan kasveja. Ikkunallani on toista kymmentä kaktusta ja ne ovat melkein kaikki pysyneet hengissä. Alussa sain niistä yhden mätänemään kun kastelin liikaa. no muutaman kuukauden kuluttua eräs niistä sitten kuihtua. Että semmoista, aika lahjakkaasti pitää kastelu unohtaa että kaktus kuihtuu ja kuilee siihen... Varsinainen viherpeukalo minäkin. Nyt nuo loput ovat pysyneet hengissä kun yritän joka kuun alussa ne kastella.
 
Puutarhanhoito ei aiemmin ole hirveästi kiinnostanut, ehkä johtuen pakollisesta rikkaruoho-sodasta äidin kasvimaalla :roll: Viime vuosina innostus on kuitenkin kasvanut ja maltan tuskin odottaa oman puutarhan perustamista. Olemme siskon kanssa muuttamassa kesäkuun alussa omakotitaloon, ja sinne olen jo suunnitellut pientä puutarhaa. Marjapensaita ja omenapuita pihassa on ennestään, tomaatin ja paprikan taimia saamme vuokranantajalta. Mitään monivuotisia kasveja en aio vielä hankkia, sitten vasta kun pääsen aivan omaan taloon! Auringonkukkia täytyy ehdottomasti olla, meillä oli kotitilalla viime kesänä pieni auringonkukkapelto, joka oli aivan ihana.

Huonekasveja minulla on muutama, rahapuun onnistuin tosin tappamaan... Suosikkini on ehkä kiinanruusu, joka alkoi taas kukkia. Yleensä pidän kuitenkin viherkasveista, muratit ja saniaiset ovat ihania, pitäisi varmaan hankkia jokunen. Vuosia sitten minulla oli värinokkonenkin, se oli kiva. Kasvatin sen itse koulussa, kun meillä joskus ala-asteella hommailtiin noitten kasvien kanssa. Kaktukset eivät oikein ole minun mieleeni (paitsi oma pylväskaktukseni vai mikä lie), ja lisäksi pelkään että pienempi kissani tökkäisi kuonosa piikkeihin.
 
Minä olen täysin hurahtanut kasveihin, erityisesti huonekasveihin, mutta näin kesän lähestyessä toki myös ulkokasveihin.

Valitettavasti pihallemme ei erityisemmin voi koristekasveja istuttaa, koirien takia. Kasvimaa-alue meillä on aidattu, ja sinne tulee monenlaista hyötykasvia, olettaisin että perunaa, porkkanaa, sipulia, purjoa, retiisejä, salaattia, kesäkurpitsaa, herneitä, sokeriherneitä ja pinaattia. Kasvihuoneeseen taas menee tomaatteja, chiliä ja ilmeisesti tänä vuonna myös munakoisoja. Itse pistän oman ikkunani alle erillisen yrttitarhan, jossa jo valmiiksi kasvaa ruohosipula ja lipstikkaa, ja basilikantaimet ovat sisällä jo kasvamassa - näiden lisäksi pistän sitten ainakin persiljaa, oreganoa, timjamia, salviaa ja minttua, sekä ehkä myös rosmariinia ja rakuunaa. Lisäksi meillä on eräällä pellolla mansikkamaa, sekä toissavuonna istutetut vadelma -ja herukkapensaat, joiden seuraksi ajattelin laittaa muutaman karviaisen vielä, ja ehkä jokusen omenapuun.

Koska pihallemme ei noita koristekasveja viitsi laittaa, niin ajattelin tehdä toisaalle pienen oleskelutilan, johon etsisin sopivia kiviä ja tekisin niistä laatoituksen jonka päälle tulisi puutarhapöytä ja tuoleja, ja tämän tilan sitten ympäröisin ruusupensailla ja kukkaistutuksilla. Ruusupensaita ajattelin laittaa myös pihalle, koska voihan olla, että ne piikkisyytensä takia jäisivät rauhaan koirilta.

Tällähetkellä olen äärimmäisen innoissani puutarhanlaitosta, mutta varmaan jossain vaiheessa kesää alkaa se rikkaruohojen nyhtäminen kyllästyttää. Mutta on se vaan niin ihanaa tehdä puutarhasuunnitelmia ja esikasvattaa taimia ja istuttaa - ja toisaalta sitten kun voi mennä hakemaan ruokatarvikkeet omalta kasvimaalta, niin on se aika luksusta. Ja miten hyvää ruoka onkaan kesällä, kun siihen voi silputa sekaan kourakaupalla tuoreita yrttejä.

Huonekasvit taas kuitenkin ovat yksi elämäni suurista rakkauksista, ja voi että minun on niitä ikävä nytkin, kun en ole kotona (ja pelkään että äiti ei osaa hoitaa niitä tarpeeksi hyvin). Tällä hetkellä olohuoneesta löytyy loistoaralia, kaksi traakkipuuta, huonekumipuu (tai kumiviikuna, ficus elastica siis), anopinkieli, kolme saintpauliaa (violetti, vaaleansininen ja vaaleanpunainen, kaikki samassa violetissa kulhossa), perhoskämmekkä (olen erityisen ihastunut orkideoihin, mutta en ihan niin varma siitä osaanko niitä tarpeeksi hyvin hoitaa), juoru, huonesaarni, pesäraunioinen, siroliuska-aralia, aasinkorva, muutama rönsylilja, nukkuleena (tai nukkumaija, en ole varma), keltainen krysanteemi, rahapuu ja joku toinen rasvalehti, kuusi pientä sekalaista kaktusta ja yksi iso pylväskaktus, kaksi isoa joulukaktusta, kevätkaktus sekä pieni pullopuutarha jossa on pieni rahapuu ja kaksi mini-tulilatvaa. Niin, ja seiniltä löytyy kultaköynnös, kaksi murattia ja joku kissus.
Makuuhuoneesta sitten löytyy traakkipuu, flamingonkukka, gerbera, peikonlehti, juoru, hopealaikkuvehka, kirjovehka, vuoripalmu ja tummanpunainen krysanteemi.
Yhteenvetona siis, että aika vihreää on - ja ihanan raikas ja puhtaan tuntuinen huoneilma.

Olen kyllä aika friikki, taidan muistaa myös kaikkien noiden kasvien tieteelliset nimet (eipäs, kun juorun tieteellistä nimeä en muista).
No, nuo eivät kyllä suinkaan vielä riitä minulle, vaan ehdottomasti haluaisin vielä ainakin pullojukan (hienoimpia tietämiäni huonekasveja), limoviikunan, aloe veran, enemmän gerberoita, soilikkeja, sinisilmän (vaikka 'kertaköyttökasvit' vähän surullisia ovatkin), lisää anopinkieliä ja anopinhampaita, passifloran, kiinanruusun ja joitakin orkideoja lisää, jos onnistun tuon perhoskämmekän pitämään hengissä. Niin, ja minullakin on aikeissa muutaman sitruspuun kasvattaminen - kumkvatti olisi aika kiva, ja samoin tietysti ihan 'normaalit' appelsiinit ja sitruunat.

Mitä puihin tulee, minullekin kaikkein rakkain on takapihallamme kasvava pihlaja (sillä on tosin minulle erityismerkityskin, koska lapsena kuvittelin kuolleet koiramme takapihan puihin, ja kaikkein rakkain koirani oli sitten tuo pihlaja), ja pihlajat muutenkin. Tilhet pitävät pihlajista, niin mikseivät Tilhitkin :) . Alkukesästä tosin koivut ovat mielestäni kauneimpia, mutta pihlajan aika koittaa sitten kun se alkaa kukkia ja tehdä marjoja - en ole tosin osannut päättää, onko pihlaja kauniimpi kukassa vai marjaterttujen kera, ja miksipä sitä pitäisikään päättää, kun molemmin tavoin se on niin upea puu.
 
Minä saan minkä tahan kukan nuupalleen. Liian vähän vettä tai liian paljon vettä. Liikaa aurinkoa, liian vähän aurinkoa. mullat vaihdettu satoja vuosia sitten...

Eihän se silti yrittämästä estä. Lyttäsin kirsikka tomaattien siemeniä purkkiin ja kyllä niissä hyvä alku on...

Ilmoitan kun saan ne kuolemaan... :lol:
 
Olen aivan ihastunut kaikkiin kasveihin. Mulla on huoneessani jukkapalmu, kultaköynnös, aloe vera, tulilatva, limoviikuna ja juorukki (kolmesenttisestä pistokkaasta kasvatettu kaunis ja nyt hyvinvoiva kasvi, josta olen hyvin ylpeä). Yhdessä ruukussa on vahingossa itänyt basilika, jota yritin viime vuonna kasvattaa, mutten onnistunut silloin. Tänä vuonna se sitten päätti itää ihan huvikseen.. :) Eräässä toisessa ruukussa on kuollut kiinanruusu...

Tykkään kasveistani ja niiden hoitamisesta, ja unelmoin omasta omakotitalosta, jossa saan kasvattaa kaikkia ihania kasveja, ja laittaa parvekkeelle ja ikkunoiden alle kukkalaatikoita. :) Pitäisin myös kovasti, jos talon pihalla olisi suuria puita, ja ulkoseinää pitkin kasvaisi jokin köynnös. Kaunista. :)

Kasveissa parasta on se niitten kauneus. Esimerkiksi kultaköynnöksen lehdet ovat ihastuttavat, kun aurinko paistaa niiden läpi. Valitettavasti minun kultaköynnökseni on jostain syystä loukkaantunut minulle, eikä suostu kasvamaan nätisti. (Luultavasti se saa talvella liian vähän valoa, ja ennen kastelin sitä liikaa.)

Haluaisin muratin ja ihmeköynnöksen (bougainville) ja murattiaralian ja atsalean ja muita kauniita kukkivia kasveja. En tiedä, miten saisin ne kasvamaan, mutta tähän mennessä ei multa ole kuollut kuin vain se kiinanruusu, joka sai liikaa vettä. Ehkä siis onnistuisin noitakin kasvattamaan.. :)
 
Puutarhan hoito ei hirveästi kiinnosta ainakaan kasvien istuttamisen ja kitkemisen suhteen, mutta tykkään kyllä suunnitella pihalle kaikenlaisia perennoja ja niiden yhteyteen tulevia kivimonumentteja, aitoja ja muuta sen semmoista.
Ensi kesänäkin on tarkoitus tehdä noin 10 metriä pitkä ja metrin korkea kiviaita yhteen kohtaan pihan laidalla. Metsä alkaa melkein heti pihan vierestä, joten on ihan kiva laittaa siihen jonkinlainen raja. Pihan kulmassa on ennestään semmoinen vanha hirsistä tehty rakennus, ja aita tulee tavallaan sille jatkoksi. Myös ruohon ajaminen on tässä taloudessa yksi pelkästään minulle kuuluvista jobeista, ja samalla aina tasoitan pihalla olevia kuoppia ja myös karsin pihapuita ja leikkaan joskus myös pensasaidan.
 
Minulla on talon nurkalla ihan oma minikokoinen kivikasa jossa kasvaa muutama kasvikin... Ei tarvitse paljoa kitkeä :) .
Omassa huoneessa on muutama kuivakukka ja oli kaksi viherkasvia. Nykyään niitä kylläkin on vain yksi, äiti takavarikoi toisen kun se kuihtui. Kasvienhoitotaidoistani kertoo eniten se, että olen onnistunut kuihduttamaan kaktuksenikin.. :roll:
Olen kuitenkin suunnitellut omaan huoneesseeni sisälle sellaista minipuutarhaa, pieni vesiputous ja "lampi", joitain kukkia ja "puita" katsotaan sitten jos saisin tuon toteutettua.
 
Juuri tuolla vähän aijemmin kerroin että minäkin olen onnistunut erään kaktuksen kuihduttamaan, eli et ole ainoa tumpelo Fearless. :lol:
Kaktuksien kanssa on helppoa kun voi huoletta muutaman viikon ajatella että "minä kastelen nuo huomenna", Tapanani on ollut kastella ne joka kuun alussa, mutta viimeeksi jäi, pitäisiköhän kastella ne huomenna? :wink: . (Jaa, mitenkähän kaktuksien kastelu liittyy puutarhaan?)
 
Viherkasvit ovat ihania! :) Minulla kasvaa noin vuoden vanhat sitruuna ja kaksi appelsiinia. Aika pieniähän ne vielä ovat, mutta kauniita. Minulta vain sattuu se kastelu aina unohtumaan, joten äiti sen aina tekee. ;) Kokeilin muuten viinirypälettä ja kiiviä viime keväänä, mutta eiväthän ne lähteneet kasvamaan. Ai niin ja olihan minulla ananaskin, mutta se kuoli. Ananasta pitää kyllä vielä joskus kokeilla uudelleen, sillä siitähän saa ikuisen kasvin itselleen. :) Carambolakin olisi kiva.

Olen ajatellut alkaa kasvattamaan sitruunamelissaa tai minttua, mutta se on vain jäänyt. Vieläkö ehtii, vai olisiko pitänyt aloittaa jo aikaisemmin keväällä? Vai saako niitä ihan taimina?

muoks. Olihan meillä tomaattejakin viime kesänä. Niissä oli kyllä aika paljon työtä, koska yöksi piti laitella harsoa päälle ja aamulla auki. Plus kastelut yms. tavalliset. Mutta kyllä me satoakin saatiin jopa vähän liiaksikin. Tomaatit olivat kyllä pieniä (vaikka oli jokin ihan tavallinen lajike), mutta maukkaita.

Ja kiitos Delwenille. :) Täytyykin kokeilla saisiko ne jopa pysymään hengissä.
 
Glâdhwen:
Jos siemenistä ajattelit laittaa, niin kannattaisi jo laittaa purkkiin, kelmua päälle ja ikkunalaudalle. Monia tavallisia yrttejä, kuten sitruunamelissaa saa kaupasta taimina, ihan niitä, mitä myydään mausteiksi (esim. Järvikylän). Sellaisen voi istuttaa pihalle, kun maa on lämmin ja sitruunamelissa ainakin viihtyy täällä päin todella hyvin :). Voi sen tietenkin istuttaa vaikka keskellä kesää sisälle purkkiin (uloskin), eli ei mitään kiirettä.
Noista Järvikylän tuotteista löytyy minttuakin, tosin ei kaikista kaupoista. Itse ostin viime kesänä Mikkelin torilta.
 
Maustekasveja on ainakin helppo saada niin, että kävelee lähimpää kauppaan ja vihanneshyllystä ottaa valmiiksi kasvatettuja. Valikoima on laaja eikä tarvitse esikasvatusta, pistää vaan multaan ja kastelee. Hintakaan ei ole mikään hurja, joten jos kasvi (mahdollisesti syystä taikka toisesta) kuolee niin se on helppo korvata uudella.

Minä muutin talvella omakotitaloon ja sain samalla aika ison pihan omenapuilla samaan hintaan. Sormeni syyhyävät jo haravoimaan ja penkomaan, mitä löytyy mistäkin. Hetki täytyy odottaa, että kaikki lumi sulaa.

Auringonkukat ovat lempikukkiani, joten niille on tehtävä tilaa joka tapauksessa. Herneensiemeniä ostin myös ja etsiskelen niille juuri sopivaa paikkaa. Suunnittelen myös ainakin tomaatintaimen hankkimista ja tietysti paljon kukkia. Tällä hetkellä minulla on ikkunalaudalla kasvamassa salaattia, pinaattia ja yritelmä auringonkukasta ruukussa. En ole kovin viherpeukalo, mutta katsotaan kuinka käy. Pienestä porkkanapenkistä unelmoin myös.

Huonekasvien suhteen olen aiemmin ollut aivan tumpelo, vain yksi vehka ja käärmekaktus ovat kestäneet vuosien saatossa. Nyt kun minulla on paljon ikkunoita, niin viherkasveja olen ostanut lisää ja uskomatonta, mutta totta, ne voivat hyvin. Minulla on nöyrä tavoite pitää kaikki kasvini elossa, ei niinkään niiden kasvaminen tai kukkiminen. :)
 
Ylös