Minä olen täysin hurahtanut kasveihin, erityisesti huonekasveihin, mutta näin kesän lähestyessä toki myös ulkokasveihin.
Valitettavasti pihallemme ei erityisemmin voi koristekasveja istuttaa, koirien takia. Kasvimaa-alue meillä on aidattu, ja sinne tulee monenlaista hyötykasvia, olettaisin että perunaa, porkkanaa, sipulia, purjoa, retiisejä, salaattia, kesäkurpitsaa, herneitä, sokeriherneitä ja pinaattia. Kasvihuoneeseen taas menee tomaatteja, chiliä ja ilmeisesti tänä vuonna myös munakoisoja. Itse pistän oman ikkunani alle erillisen yrttitarhan, jossa jo valmiiksi kasvaa ruohosipula ja lipstikkaa, ja basilikantaimet ovat sisällä jo kasvamassa - näiden lisäksi pistän sitten ainakin persiljaa, oreganoa, timjamia, salviaa ja minttua, sekä ehkä myös rosmariinia ja rakuunaa. Lisäksi meillä on eräällä pellolla mansikkamaa, sekä toissavuonna istutetut vadelma -ja herukkapensaat, joiden seuraksi ajattelin laittaa muutaman karviaisen vielä, ja ehkä jokusen omenapuun.
Koska pihallemme ei noita koristekasveja viitsi laittaa, niin ajattelin tehdä toisaalle pienen oleskelutilan, johon etsisin sopivia kiviä ja tekisin niistä laatoituksen jonka päälle tulisi puutarhapöytä ja tuoleja, ja tämän tilan sitten ympäröisin ruusupensailla ja kukkaistutuksilla. Ruusupensaita ajattelin laittaa myös pihalle, koska voihan olla, että ne piikkisyytensä takia jäisivät rauhaan koirilta.
Tällähetkellä olen äärimmäisen innoissani puutarhanlaitosta, mutta varmaan jossain vaiheessa kesää alkaa se rikkaruohojen nyhtäminen kyllästyttää. Mutta on se vaan niin ihanaa tehdä puutarhasuunnitelmia ja esikasvattaa taimia ja istuttaa - ja toisaalta sitten kun voi mennä hakemaan ruokatarvikkeet omalta kasvimaalta, niin on se aika luksusta. Ja miten hyvää ruoka onkaan kesällä, kun siihen voi silputa sekaan kourakaupalla tuoreita yrttejä.
Huonekasvit taas kuitenkin ovat yksi elämäni suurista rakkauksista, ja voi että minun on niitä ikävä nytkin, kun en ole kotona (ja pelkään että äiti ei osaa hoitaa niitä tarpeeksi hyvin). Tällä hetkellä olohuoneesta löytyy loistoaralia, kaksi traakkipuuta, huonekumipuu (tai kumiviikuna, ficus elastica siis), anopinkieli, kolme saintpauliaa (violetti, vaaleansininen ja vaaleanpunainen, kaikki samassa violetissa kulhossa), perhoskämmekkä (olen erityisen ihastunut orkideoihin, mutta en ihan niin varma siitä osaanko niitä tarpeeksi hyvin hoitaa), juoru, huonesaarni, pesäraunioinen, siroliuska-aralia, aasinkorva, muutama rönsylilja, nukkuleena (tai nukkumaija, en ole varma), keltainen krysanteemi, rahapuu ja joku toinen rasvalehti, kuusi pientä sekalaista kaktusta ja yksi iso pylväskaktus, kaksi isoa joulukaktusta, kevätkaktus sekä pieni pullopuutarha jossa on pieni rahapuu ja kaksi mini-tulilatvaa. Niin, ja seiniltä löytyy kultaköynnös, kaksi murattia ja joku kissus.
Makuuhuoneesta sitten löytyy traakkipuu, flamingonkukka, gerbera, peikonlehti, juoru, hopealaikkuvehka, kirjovehka, vuoripalmu ja tummanpunainen krysanteemi.
Yhteenvetona siis, että aika vihreää on - ja ihanan raikas ja puhtaan tuntuinen huoneilma.
Olen kyllä aika friikki, taidan muistaa myös kaikkien noiden kasvien tieteelliset nimet (eipäs, kun juorun tieteellistä nimeä en muista).
No, nuo eivät kyllä suinkaan vielä riitä minulle, vaan ehdottomasti haluaisin vielä ainakin pullojukan (hienoimpia tietämiäni huonekasveja), limoviikunan, aloe veran, enemmän gerberoita, soilikkeja, sinisilmän (vaikka 'kertaköyttökasvit' vähän surullisia ovatkin), lisää anopinkieliä ja anopinhampaita, passifloran, kiinanruusun ja joitakin orkideoja lisää, jos onnistun tuon perhoskämmekän pitämään hengissä. Niin, ja minullakin on aikeissa muutaman sitruspuun kasvattaminen - kumkvatti olisi aika kiva, ja samoin tietysti ihan 'normaalit' appelsiinit ja sitruunat.
Mitä puihin tulee, minullekin kaikkein rakkain on takapihallamme kasvava pihlaja (sillä on tosin minulle erityismerkityskin, koska lapsena kuvittelin kuolleet koiramme takapihan puihin, ja kaikkein rakkain koirani oli sitten tuo pihlaja), ja pihlajat muutenkin. Tilhet pitävät pihlajista, niin mikseivät Tilhitkin
. Alkukesästä tosin koivut ovat mielestäni kauneimpia, mutta pihlajan aika koittaa sitten kun se alkaa kukkia ja tehdä marjoja - en ole tosin osannut päättää, onko pihlaja kauniimpi kukassa vai marjaterttujen kera, ja miksipä sitä pitäisikään päättää, kun molemmin tavoin se on niin upea puu.