Puutarha ja viherkasvit

Hei, nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen. Meillä on kukkapenkki, jossa kasvaa japaninangervo, kulleroita ja lyhtykoisoa. Kullerot ja lyhtykoisot oli alunperin aseteltu fiksusti niin, että niitä oli limittäin ja kun kullerot alkoivat näyttää huonolta, lyhtykoiso alkoi olla komeamman näköinen. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että kullerot ovat vallanneet penkin keskiosan ja lyhtykoisot siirtyneet reunoille. Nyt kun kullerot ovat kukkineet ja näyttävät todella surkeilta on penkin keskellä tyhjä kohta. Mitä ihmettä sille tekisin? Minä mieluiten teen kukkapenkeistä sellaisia, että ei tarvitse istutella uusia kukkia, vaan ne elävät omaa elämäänsä kevyen valvonnan ja ohjauksen alaisina. Mutta mikä heinä-elokuussa kukkiva kasvi pärjäisi noille kulleroille, eikä kuolisi valon puutteeseen keväällä niiden lehtien alla? Ja saisi olla kohtalaisen korkea kasvi. Paikka on melko aurinkoinen.
 
Kaivoin pihan perältä pari kultapiiskua, mutta en oe varma selvisivätkö siirrosta. Maa siinä oli kivikovaa ja varmaan hurjasti juuria jäi vanhalle paikalle. Edelleen otan silti mielelläni ideoita vastaan.
Kultapiisku olisi siitä kiva, että säilyisi penkin päävärit (keltainen ja vaaleanpunainen) suunnilleen samana siihen asti, että syksyllä lyhtykoisot tuovat oranssia.
 
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta kullerojen kasvattamisesta, mutta muita alkukesästä kukkivia ja ränstyviä perennoja omalla pihalla on (vuohenjuuri, vuorikaunokki ym.) Olen isuttanut niiden viereen muita kasveja, jotka kasvaessaan peittävät ränstyneet kasvit. Kulleroista löysin tiedon, että kuihtuneet kukkavarret / kasvit voisi ns. leikata alas kukkimisen jälkeen. Silti aukko kukkamaassa on ikävän näköinen ja sen paikkaamiseen ei oikein ole muuta keinoa, kuin istuttaa kullerojen viereen myöhemmin kukkivia perennoja. Kaivelin nettiä ja heinä-elokuussa kukkivia perennoja ovat esim. kärsämöt, joista kultakärsämössä on keltaiset kukat ja punakärsämöstä löytyy oranssin ja eri sävyisin punaisin kukin kukkivia kasveja. Tosin kärsämöt ovat aurinkoisen paikan kasveja. Tarha-alpi kukkii (keltaiset kukat) myös heinä-elokuussa ja viihtyy aurinkoisella / puolivarjoisella paikalla. Nauhuksista valtikkanauhuksella on kauniit liuskeiset lehdet ja keltainen pysty kukintovarsi, mutta se kyllä kasvaa aikamoisen isoksi. Sekin kukkii heinä-elokuussa.

Torpalle olemme tehneet miehen kanssa viime syksynä ja tänä keväänä kaksi uutta kukkamaata, joihin istututin myös muutaman koristepensaan. Teimme myös yhden kukkamaa - marjapuskayhdistelmämaan, eli istutin alueen takaosaan karviais- ja hunajamarjapensaita (marja-sinikuusama) ja etuosaan pioneja ja muita perennoja. Tosin perennaprojekti on vielä hieman kesken. Täydensin ja laajensin myös yhtä aikaisempaa ison siirtolohkareen vierustalla olevaa kukkapenkkiä. Kasveja on sitten yritetty pitää hengissä säännöllisellä kastelulla, koska täällä on satanut todella vähän. Kaikki kasvit ovat edelleen hengissä ja ilmeisesti myös myös juurtuneet suht hyvin.

Ongelmitta ei olla päästy: viime syksynä istuttamistani tulppaaneista ja narsisseista jänikset / rusakot pistelivät poskeensa heti maasta nousseet tulppaanin lehdet. Narsissit eivät kelvanneet. Sipulikasvien suojaksi mies pykäsi verkkosuojuksen, jonka jälkeen tulppaanien kukat varjeltuivat. Ei se verkkohäkkyrä tosiaankaan mikään pihan kaunistus ollut. Karviaiset ja pionit eivät ole kelvanneet elukoille (vielä...), mutta hunajamarjapensaat kyllä maistuivat, joten mies teki niidenkin ympärille verkkoaidan. Alapihan toisen uuden kukkamaan kävi mäyrä yhtenä yönä kertaalleen mylläämässä osittain uuteen uskoon, jonka jälkeen istutin osan kasveista takaisin paikoilleen. On se halvatun elukka käynyt senkin jälkeen etsimässä syötävää (toukkia / matoja?), mutta ei ole saanut aikaseksi kovin pahaa jälkeä. Onko kellään ideoita, miten mäyrän saisi peloteltua pysymään poissa piha-alueelta?

Ilon aihe: ensimmäiset päärynät ovat tulossa! Sain aikoinaan mieheltä synttärilahjaksi kaksi Kustavin päärynäpuun tainta. Tänä keväänä puut kukkivat kunnolla ensimmäistä kertaa ja nyt toiseen puuhun on tulossa kahdeksan päärynää. Puut ovat turvassa metallisten verkkoaitojen sisällä. Heti niiden istuttamisen jälkeen peuran penteleet kävivät syömässä (lyhentämässä) niiden oksien kärjet, joten aitahäkkyrä piti laittaa puuntaimien ympärille.
 
Olisikohan noiusta ehdottamistasi joku joka kasvaa keväällä jo kuitenkin korkeutta reilusti, vaikka kukkii vasta loppukesästä? Kullerot kun kasvavat hurjan peittävän ja tiiviin katon penkkiin. Siksi varmaan nuo lyhtykoisoparat povatkin päättäneet paeta penkin reunoille 😅 Eli pitää jo keväällä pystyä kilpailemaan valosta. Penkissä on korkeita kukkia, joten ei haittaa olla korkea.
Isona plussana vielä se, että olisi pölyttäjien suosikkikasveja.
Tuota nauhusta googletin, mutta jos kukka on noin korkea niin jääkö penkin alaosa kuitenkin tyhjäksi, vai peittääkö lehdet maata? Ja jyrääkö se muut kasvit, vai antaako muillekin tilaa tai pitääkö pitää huoli, että muillekin jää paikkoja? Kuten teen jo alapihan kukkapenkisä, missä akilleija yrittää vallata koko penkin. Joka vuosi sitä karsin jonkun verran.
 
Yksi vaihtoehto voisi olla suitsia kullerot penkin takaosaan, jolloin alennustilassaan ne jäävät myöhemmin kukkivien peittoon. Kullero on tosiaan melko tehokas leviämään, mutta ehkä sitä voisi siirtää ja (syksymmällä) jakaa niin, että saa sen pysymään siellä missä haluaa. Leviämispotentiaali tekee siitä myös jakamisen yhteydessä oivan lahjan (onhan se kaunis kukkiessaan) muille puutarhaharrastajille. Se on kuitenkin sen verran rikkaruoho (tai sanotaanko luonnonkasvi), että sen luulisi siirrettynäkin suostuvan juurtumaan turhia nikottelematta.
 
Kulleroryhmittymän voisi myös eristää juurimaton avulla esim. niin, että kaivaa uudelleen istuttamista varten kasvuston kokonaan ylös (ja samalla pienentää / karsii sitä) ja vuoraa istutuskuopan tarpeeksi syvälle juurimattokaistaleella. Tai vaihtoehtoisesti "avaa" lapion avulla maata kasvuston reunoilta riittävän syvältä niin, että saa ujutettua juurimattoa kasvuston ympärille. Eipähän sitten kulleron pitäisi ihan heti levitä ja vallata koko kukkamaata. Kun vielä leikkaa kukinnan jälkeen kukkavarret pois, niin eipähän leviä siementämälläkään. Juurimaton pitäisi olla sellaista jäykkää ja tiivistä, jotta se todella estää juurinston kasvua. Sitä pitäisi puuhtarhamyymälästä saada ostettua myös metritavarana, jotta sitä ei tarvitsi ostaa valmiiksi pakattuna palana turhan isoa määrää.

Nauhuksista vielä sen verran, että ne eivät keväällä ihan ensimmäisinä versoa maasta, mutta lehdistö kuitenkin kasvaa pituutta aika nopeasti ja peittää hyvin maan pinnan. Kukkimisen jälkeenkin lehdistö pysyy ihan hvyä näköisenä. Ne eivät heti ensimmäisenä vuonna peitä koko niille varattua alaa, mutta aikaa myöten niistä tulee isoja ja lehdistöltäänkin aika laajoja kasveja. Meillä on torpalla kolme vuotta sitten istutettu kallionauhuskasvusto, johon olen tapani mukaan tunkenut kolme tainta (kun vain yksi taimi näytti niin surkean pieneltä...). Olisi pitänyt uskoa, kun istutusohjeessa oli, että taimiväli on vähintään 40 cm. Eli se / ne kannattaa istuttaa ohjeen mukaisesti, eikä niin kuin minä tein. No - voihan niitä jakaa / siirtää myöhemmin toiseen paikkaan.

Tänä keväänä istutin valtikkanauhuksia pariin uuteen kukkapenkkiin ohjeen mukaisesti arviomitalla noin 50 cm välein. Uudet taimet eivät vielä ehtineet kasvaa kovin suuriksi ja korkeiksi, mutta kukkia niihin jo tuli. Kasvin lehdet peittävät myös maan pintaa, samoin kuin kallionauhuksenkin lehdet kasvavat niin, että maan pinta peittyy niiden alle. Kimalaiset ovat innostuneet valtikkanauhuksista kovasti, ja myöhemmin kukkivat kallionauhukset vetävät myös perhosia puoleensa. Kuumana ja kuivana kesänä joutuu kasveja kastelemaan ja puolivarjo / aurinko olisi niille paras kasvupaikka, koska suorassa ja kuumassa auringonpaisteessa ne nuupahtavat kuumimman paahteen ajaksi, mutta piristyvät paahteen hellitettyä.
 
Mielellään en ala kaivaa penkistä kullerokasvustoa, koska joutuisin kaivamaan käytännössä koko penkin ympäri ja samalla kaikki muutkin kasvit siitä. Penkki on siis pyöreä (ainakin suunnilleen) ja halkaisijaltaan ehkä puolitoista metriä. Pieni pelko on, että nauhuksesta tulisi penkkiin uusi kullero, mutta eipä siinä ole tarkoituskaan kovin monia lajeja kasvattaa, että jos nuo kaksi vuorottelisivat samaa tilaa niin se voisi toimia.
 
Tulipa sitten espanjansiruetanakin tutuksi. Kompostin purkamisen tauottua vähäksi aikaa oli paikalle jostain lähimailta kokoontunut 5 kpl näitä. On täällä kyllä naapureillakin kuulemma näkynyt mutta itselle oli eka tutustuminen tähän salaattien ja (näköjään) vuohenputken juurten ystävään. Ovat nyt sitten kannen alla ämpärissä pikkuhiljaa kuivumassa.
 
Olen kastellut ja hoitanut orkideojani aikalailla väärin jo monta vuotta. Toisaalta ei se nyt ihan pielessä ole ollut kun kerran molemmat ovat elossa ja toisella oli juuria enemmän kuin laki sallii, mutta olen tehnyt asiat vähän vaikeaksi. Opin myös, että kasvualustaa pitää vaihtaa vähän useammin kuin 4-5 vuoden välein. Toinen oli aikalailla jo pelkkää multaa.
 
Olen pari-kolmen viikon välein upottanut koko ruukut vaan lavuaariin haaleaan veteen (toisessa on ollut vain yksi ruukku, toisessa muoviruukku suojaruukun sisällä ja suojaruukkua en tietenkään upota. Lisäksi olen valutellut niistä vedet pois kastelun jälkeen kun juuret hyvin vihertyneet.

Nyt katsoin eri ohjeet (videolta) niin molempien olisi hyvä olla muoviruukussa ja kummallakin suojaruukku, jossa on koristekiviä tms. pohjalla, ettei ruukku painu pohjaan asti. Kukat upotetaan muoviruukuissa veteen imemään ja sen lisäksi suojaruukkuun laitetaan vettä kivien ylälaitaan asti. Kun kasvualusta on läpeensä kastunut niin kasvit nostetaan muoviruukuissaan takaisin suojaruukkuun kivien päälle. Eli ilmeisesti ei tarvitse välttämättä odottaa juurien vihertymistä vaan nimenomaan kastella kasvualustahuolella.

Tätä uutta juttua en ole siis vielä päässyt testaamaan, koska vaihdoin kasvualustan ja ilmeisesti kasvi kastellaan sen jälkeen vasta parin päivän päästä kun kasvi on toipunut käsittelystä.
 
Basilika ja eri värisiä paprikoita kylvetty, samoin vehkaa karsittu ja mullat vaihdettu. Kuukauden kuluttua jatkan, tuolloin kylven samettikukat ja vaihdan loppujen huonekasvien mullat tai täydennän niiden ruukkuja. Kumiviikunakin pitäisi leikata.
 
Minä en uskalla vielä esikylvää mitään kun minulla tuppaa aina esikasvatustaimet kasvamaan ihan liian suuriksi ennen kun saan ne ulos. Meillä ei ole niille oikein sopivaa paikkaa missään niin varmaan eivät saa tarpeeksi valoa ja ehkä niillä on vähän liian lämminkin.
 
Täällä sovittiin et meitsi pitää basilikan lisäksi myös paprikat omassa kolossa koko kesän, koska hengailukumppanin eli Rankibukin (on täällä Konnussa muistaakseni sellaisella nimellä joskus kirjautunut, vaikkei ole koskaan mitään kirjoittanut) haluaa tomaatit Krikkolon (meidän yhteinen siirtolauutarhamökki ja tontti) ansariin ja viime kesänä oli erimielisyyttä minkälämöisenä se pidetään. 27 astetta on kriittinen, siitä diggaavat sekä tomaatit että paprika, mutta hieman alempi lämpötila sopii edelleen tomaateille, mutta ylempi pysäyttää kasvun, mistä taasen paprikat eivät ole moksiskaan. Niin ikään Rankkibuk tekee enemmän esikasvatuksia, Vohobitin bravuureja ovat basilikan ja paprikan lisäksi potut ja kaskinauriit sekä samettikukat, muista en ymmärrä.
 
Onnistuin näemmä kerrasta tappamaan useamman viherkasvin liialla kastelulla. Sitä se teettää kun on niin kiire, ettei muista, milloin viimeksi on kastellut jukkapalmuaan ja sitten sitä tekee aivan liian usein.
Pitänee hommata uusi tilalle, tai sitten vaan keskittyä pitämään huolta jäljelle jääneistä onnenapilasta, aloe verasta ja orkideasta. Kaikilla niillä kyllä alkaa olla kiitettävästi jo ikää, onnenapilani on vuodelta 2019, aloeni 2017 ja orkidea myös vuodelta 2019.
 
Yksi ratkaisu voisi olla altakasteluruukut, joista veden määrän pystyy tarkistamaan tikulla. Orkidealle se tosin ei sovi, mutta sen vedentarpeen taas näkee juurien väristä ja kun kastelee mieluummin liian harvoin kuin liian usein.
 
Ylös