Re: Quenyaa opiskelemaan suomeksi???
Tik sanoi:
Koska mielestäni useat ovat silloin tällöin asiaa kyselleet, heitänpä tähän kysymyksen: olisiko mahdollista / kannattavaa / tarpeellista viimein suomentaa jokin quenyan kurssi netistä? Vai olisiko joku jo hommaan ryhtynyt? Ellei peräti olisi jollakulla oma aineisto tekeillä.
Tikin utelu on odotellut jo aikansa ja itse asiassa meikäläinen on kääntänyt tuon Ardalambionin
Internal Historyn. Tämä ei kuitenkaan ole aivan sanantarkka käännös, vaan melko vapaaluonteinen.
---------
Quenya (suurhaltiakieli) on kaikkein merkittävin kieli Ardan haltiain kielihaaroissa. Amanissa quenyalla oli kaksi dialektiikkaa: Vanyarilainen ja noldorilainen quenya. Historiallisista syistä vain jälkimmäinen oli käytössä myöhemmin myös Keski-Maassa. Toisen Amanissa puhutun haltiakielen, telerin, arvellaan olevan yksi quenyan eräänlaisista murteista, mutta sitä pidetään kuitenkin erillisenä kielenä, eikä tässä puhuta siitä.
Verrattuna moniin muihin haltiakieliin, quenya oli vanhahtava ja muinainen. Se säilytti alkuperäisen haltiakielen perusominaisuudet, sen kielen mitä Cuiviénenilla heränneet haltiat muinoin alkoivat puhua - kieli, joka oli pullollaan kauniita sanoja ja puhumisen ovelia juonia. Itse asiassa,
Silmarillion kertoo quenyan olleen "muinainen kieli, joka oli tuttu kaikille haltioille". Quenya siis oli kaikkein alkuperäisimmän haltiakielen johdannainen, ei varsinainen uusi ja itsenäinen kieli. Oikeastaan alkuperäinen haltiakieli ja quenya olivat toisiinsa nähden varsin ymmärrettäviä, mutta ei pidä olettaa, että ne olisivat olleet aivan (tai melkeinkään) identtisiä.
Valinorissa muinainen haltiakieli koki muutoksia: Ilmaantui uusia sanoja ja sanojen sointu ja ääntäminen kehittyivät siihen suuntaan, mitä
noldor pitivät mielestään kauneimpana. B- ja d-äänteistä tuli v- ja l-äänteitä (tai n), pitkät vokaalit lyhennettiin, painottomat ja mediaaniset vokaalit usein katosivat ja moni konsonanttikasautuma muuttui, jotta ääntäminen olisi ollut helpompaa. Quenya sai myös muutamia sanoja Amanin valtiaiden,
valarin omasta kielestä.
Valar rohkaisivat haltioita kehittämään uusia sanoja omalla tyylillään ja mieltymyksellään, tai kääntämään heidän kielensä sanoja heidänlaisensa muottiin. On sanottu, että
noldor olivat puheellisesti vaihtelevia, sillä he rakastivat sanoja ja pyrkivät nimeämään kaiken mahdollisen.
Amanissa quenyaa eivät puhuneet vain
noldor ja
vanyar, vaan lopulta myös
valar. He ottivat kielen käyttöönsä sitä mukaa, kun siitä tuli virallinen kieli haltiain keskuudessa. He jopa keskustelivat toisilleen quenyaksi, eikä
valarin omaa kieltä enää useinkaan kuultu.
Kun Rúmil kehitteli kirjaimiston, quenyasta tuli ensimmäinen kirjoitettu kieli. Ilman
noldorin kapinaa quenya ei juurikaan olisi levinnyt Siunatun Valtakunnan ulkopuolelle, kuten tapahtui. Beleriandissa quenya jäi harmaahaltioiden kielen, sindarin jalkoihin. Sindar oli edelleen verrattavissa monin paikoin quenyaan, mutta kielten äänne oli paljonkin erilainen: Quenya oli enemmän vokaalinen kieli ja sillä oli rajoitettu jakelu b-, d- ja g-äänteissä, jotka olivat tavallisia sindarissa.
Kuten tiedämme,
noldor oppivat nopeasti beleriandilaisen puheenparren, kun taas
sindar eivät oppineet niinkään quenyaa. Kaksikymmentä vuotta
noldorin saapumisen jälkeen sindar oli puhutuin kieli haltiain keskuudessa, ei vain
sindarin, vaan jopa nimen omaan myös
noldorin.
Kun Doriathin kuningas Thingol sai tietää totuuden
noldorin maanpaosta ja sukusurmasta, hän kielsi quenyan puhumisen valtakunnassaan. Näin ollen tämä seikka vaikutti quenyan haipumiseen ja kieltä puhuivat enää vain
noldorin ruhtinaat keskenään.
Näistä kaikista seikoista (ja monista muistakin) huolimatta quenya selvisi ja säilyi Auringon Ensimmäisen Ajan halki. Itse asiassa, kielen sanasto koki hieman laajennusta.
Noldor lainasivat muutamia sanoja muista kielistä, kuten
casar, "kääpiö", kääpiökielen sanasta
khazad ja
certa, "riimu", sindarin kielen sanasta
certh. Jotkin sanat saivat uudenlaisen tai toisenlaisen merkityksen, kuten sana
urco, joka valinorilaisessa quenyassa tarkoitti "jotain, mikä tuottaa harmia haltioille ja joka on pimeä olento" (jäännettä Cuiviénenin ajoilta, jolloin mailla liikuskeli monia pimeitä olentoja).
Urco sai merkityksen "örkki", kun sindarin kielessä Morgothin iljettävää palvelijaa (örkkiä) kutsuttiin sanalla
orco.
Kun
edain saapuivat Beleriandiin, oppivat he sindaria, mutta myös jonkin verran quenyaa. Vaikka quenya ei koskaan ollutkaan yleisesti puhuttu kieli ihmisten keskuudessa, niin silti suurhaltiakieliset nimet olivat melko paljon käytettyjä.
On esimerkkejä siitä, kuinka maanpakolaiset säilyttivät kielensä ja pyrkivät pitämään sitä elossa kuningas Thingolin kielloista ja sen haipumisesta huolimatta. Kun Turgon rakensi piilotetun kaupunkinsa, hän nimesi sen quenyan kielellä
Ondolindëksi (vaikka lopulta sindarilaisesta Gondolinista tuli paljon yleisempi nimi tälle kaupungille). Gondolinissa quenyasta tuli kirjojen kieli ja gondolinlaiset puhuivat quenyaa yhtä paljon kuin myös sindaria. Tuor kuuli tullessaan Gondoliniin portinvartijoiden puhuvan suurhaltiakieltä, jota hän itse ei osannut. On myös väitetty, että Turgonin hovissa quenya oli pääkieli ja se olisi ollut myös Eärendilin lapsuuden kieli.
Joka tapauksessa, quenya oli maanpakolaisten keskuudessa vielä yleisesti puhuttu ennen Thingolin asettamaa kieltoa. Erässä kirjeessään professori Tolkien kuvailee sittemmin quenyaa "kirjaquenyaksi". Tolkien kirjoitti, että ihmiset, númenorilaiset ja myöhemmät gondorilaiset käyttivät quenyaa kirjoissaan. Quenya kuitenkin koki, kuten edellä on jo hiukan mainittu, hiukan muutoksia Beleriandissa ja yhä enemmän siitä tuli vain kirjallisuuden ylevä kieli.
Ensimmäinen Aika päättyi Vihan Sotaan. Toisen Ajan alussa jotkut
noldorista palasivat Länteen, mutta jotkut jäivät pois paluusta ja pysyivät Kuolevaisille Maille. Tästäkin huolimatta quenya säilyi Keski-Maahan jääneiden haltiain keskuudessa ja ottihan myös Vihollinen, Sauron, myöhemmin nimekseen suurhaltiakielisen nimen:
Annatar, Lahjojen Herra. Myös hänen oikea nimensä,
Sauron, oli quenyaa. Eregionin haltiasepot takoivat haltiain kolme sormusta ja niillä oli suurhaltiakieliset nimet:
Narya, Nenya ja
Vilya.
Toisen Ajan historiaa dominoi Númenorin saarivaltakunnan menneisyys. Alkujaan
edain olivat haltioille hyviä ystäviä ja taistelutovereita ja monet númenorilaisista osasivat puhua sindaria, vaikkakin arkikielenä he puhuivat omaa kieltänsä, adûnaicia. Númenorissa kuitenkin käytettiin monista paikoista ja asioista quenyankielistä nimeä, kuten
Meneltarma ja
Armenelos. Quenya ei kuitenkaan ollut kovinkaan puhuttu kieli Númenorissa. Enimmäkseen sitä käytettiin virallisissa asiakirjoissa, lakipykälissä ja kuninkaitten annaaleissa. Quenyaa käytettiin myös jonkin verran ylevässä runoudessa.
Ihmisten nimet Númenorissa olivat hyvin yleisesti suurhaltiakielisiä: Kuninkaille annettiin hallitsijan nimi quenyaksi. Kuitenkin, kuten historiasta tiedämme, ajat muuttuivat ja númenorilaiset alkoivat purnata kuolevaisuuttaan vastaan ja halusivat kapinoida kaikelle
eldarmaiselle. Lopulta kuninkaat hylkäsivät vanhan perinteen, quenyankieliset hallitsijanimensä, ja ottivat tilalle uudet nimet adûnaicin kielellä. Haltiakieliä alettiin vainota, ensin varoen mutta sitten enemmän julkisesti ja kieli säilyi lähinnä Uskollisten parissa. Vuonna 3102 kuningas Ar-Gimilzôr kielsi haltiakielten käytön kokonaan ja kielsi vastaanottamasta haltioita Númenoriin.
Gimilzôrin poika Inziladûn kuitenkin halusi olla varovaisempi noustessaan valtaistuimelle vuonna 3177. Hän otti itselleen suurhaltiakielisen nimen
Tar-Palantir ja halusi korjata tehdyt vääryydet ja kiellot. Nuo yritykset olivat kuitenkin liian myöhäisiä. Kuten tiedetään, myöhemmin Gimilzôrin veljenpoika Pharazôn anasti laittomasti kuninkuuden itselleen ja se oli Númenorin ratkaiseva tuomio. Pharazôn oli mahtava ja ylpeä ja hän toi Sauronin vangikseen Númenoriin, mutta kuten historia osaa kertoa, oli Sauron kuningasta voimakkaampi ja hän sotki tämän kauheisiin juoniinsa, joiden tarkoitus oli lopettaa Númenorin mahti ja loisto.
Sauronin puheista, Pharazônin kauheasta laivueesta ja Númenorin tuhosta kerrotaan tarvittavat seikat toisaalla, joten niihin ei tämä teksti enempää kiinnity. Maailman muuttumisen ja Siunatun Valtakunnan poisoton Maan Piiristä jälkeen quenya säilyi vain Keski-Maassa ja siellä oli sen tarkoitus yhä säilyä, jos se oli säilyäkseen. Númenorin Pakolaiset perustivat Keski-Maahan kaksi valtakuntaa, joiden nimet olivat quenyaksi
Arnor ja
Gondor. Näissä valtakunnissa quenya vielä säilyi kirjallisissa muodoissa. Kummankin valtakunnan kuninkaat käyttivät suurhaltiakielisiä nimiä perinteiden tähden ja kunnioittaakseen ikivanhaa númenorilaista perintöä (kun Arnor jakautui kolmeen osaan, käyttivät Arthedainin, Rhudaurin ja Cardolanin kuninkaat kuitenkin sindarinkielisiä nimiä).
Gondorin käskynhaltijat käyttivät quenyankielisiä nimiä aina Mardiliin saakka, joka oli ensimmäinen hallitseva käskynhaltija. Mardilin seuraajat kuitenkin ottivat quenyankieliset nimet takaisin, mutta eivät koskaan ottaneet itselleen kuninkaan nimeä. Kun kuningas palasi, Aragorn otti itselleen nimen
Elessar Telcontar, mikä on siis tietenkin quenyaa.
Kun Neljäs Aika alkoi ja haltioiden aikakaudet ja asuinsijat hiipuivat, palasivat viimeiset
noldor Länteen, pois Kuolevaisten Maitten piiristä. Viimeiset quenyan puhujat ja osaajat olivat häipyneet, mutta Gandalf kehotti Aragornia pitämään haltiakielet yllä ja elossa.