Quenya

Kiitoksia lämpimästä tervehdyksestä foorumiin! :)

Mitenköhän olisi, voisitko hieman esitellä gradusi tuloksia? Ettei vain koko teksti olisi jotenkin saatavilla sähköisessä muodossa?

Hetkellä työni on vain luettava krijana; molemmista kappaleista vain se yksi Wienin yliopiston pääyliopistossa voi lainata, kuin saitte jo itse selville. Sähköisessä muodossa tutkimus ei ole vielä käytettävissä eikä sellaisia suunnitelmia ole oikeastaan olemassa - mutta kuka tietää, mitä vielä tapahtuu ;-)
Työ sisältää myös suomalaiskielistä tiivistelmää - mutta humoasin sillä välin jo, että kaikki suomalaiset osaavat saksaa anyway ;-)

Kerron mielelläni hieman tutkimuksestani, mutta tarvitsen vielä vähän aikaa kääntää suomeen - ja lukea uudelleen: On jo puoli vuotta, kuin viimeksi olin tekemisissä quenyan ja suomen kielen suhteen kanssa enkä halua antaa teille vääriä informaatioita ;-)

Ihan lyhyesti vaan: Työssäni kerron paitsi Tolkienin elämästä ja teoksista myös lyhyesti vähän Kalevalan vaikutuksesta Tolkieniin (minusta se oli todella suuri - jossa tapauksessa suurempi kuin suomen kielen vaikutus quenyaan, mutta todennäköisesti tämä kuuluu toiseen keskusteluhuoneeseen, eikä olekaan tutkimukseni pää-aihetta).
Työn varsinainen aihe on siis minun suomen ja quenyan kielen välillä tekemäni vertaus. Tutkin erillisesti sekä sanaston että oikeinkirjoituksen, fonetiikan, morfologian ja lauseopin. Tulokset ovat enemmän tai vähemmän (jos toivoi kielten "sukua" tai sellaista) tyydyttäviä. Jossa tapauksessa tutkiminen oli hauska ja mielenkiintoinen juttu :)

Lukemiin!
 
Maisterityöstäni

Kuin luin ensimmäisellä kerralla, että Tolkien sanoi suomen kielen olevan tärkeä hänen keksimälleen kielelle, olin innoissani, mutta paljon muuta kuin "suomen, latinan ja kreikan kielille oli vaikutus quenyaan" ei löytetä eikä siis suomen ja quenyan suhteesta ole kirjoitettu paljon. Löysin kuitenkin Helena Rautalan, Harri Perälän ja Petri Tikan työt tästä teemasta ja esitän nämä myös työni pääkappaleen alussa. Sitten tein aika tarkan (kuin uskon) oman tutkimuksen.

Oikeinkirjoituksen suhteen ei voi huomata vaikutuksia suomen kielestä, paitsi ehkä kirjoitustavan ks (cs) x:lle. Muutoin enemminkin kielen erot ovat hallitsevat, kuten esim. Su. y [ü] ~ Qu. j tai tapa, jolla vokaalien pituus merkitään (Su. aa ~Qu. á).

Lauseopin tutkimus oli siksi vähän hankala, koska useimmat quenya-tekstit ovat runollisia ja tietysti tyyli on runoissa tai lauloissa erilaista kuin kirjeissä tai sellaisissa. Yhteisinä tunnusmerkkinä voisi ehkä pitää suhteellisen vapaata sananjärjestystä, mutta totta kai se on vähän rohkea - tämä ei ole vain suomen kielen merkki ja voi sen lisäksi myös johtua kirjallisuuslajista.

Fonetiikan alalla voidaan löytää muutamia samanlasiuuksia; ottaen kuitenkin huomioon, että Tolkienille ensi sijassa kielien SOINTU oli tärkeä ja niin paljon kuin suomen kieli vaikutti häneen, täytyy myöntää, että rinnastuksien luku on ylättävän vähäinen:
- r on pyöristetty
- h:lla on useita allofooneja, jotka esiintyvät molemmissa kielissa samanlaisissa ympäristöissä
- sanan merkitys voi varioida vain äänteen pituuteen nähden
- soinnillisilla klusiileillla b, d, g ei ole suurta merkitystä
- kaikki quenyan diftongit ovat olemassa myös suomen kielessä, jossa diftongien määrä on kuitenkin paljon suurempi
- sanat loppuvat vokaaliin tai konsonantteihin -l, -n, -r, -s, -t
- konsonanttiyhtymiä sananalkuisessa äänteessä vältetään
Tyypillisesti suomalaisia piirteitä kuten ensimmäinen tavun painotusta, vokaaliharmonia tai konsonanttivaihtelua Tolkien ei ole käyttänyt.

Morfologia: Seuraavilla paralleeleilla on alkuperänsä melkein varmaan suomen kielestä: Funktiot ovat samat, muodotkin ovat samat tai vain kevyesti vaihtuneet:
- Monikko -i- (sama tunnus, eri käyttö)
- Lokatiivin suffiksi -sse (su. -ssa/-ssä)
- Ablatiivin dualin suffiksi -lto (su. ablatiivi -lta/-ltä)
- Possessiivisuffiksi 1.pers.mon. -mma (su. -mme)
- Yksikön nominatiivilla ei ole sijamuodonsuffiksia ja voisi olla akkusatiivin funktiossa.
- Ehkä J.R.R.Tolkien lainasikin kollektiivisuffiksin -sto, mutta todistukset siihen ovat erittäin vähäiset.

Suurimpia yhtäläisyyksiä voi huomioida persoonapronominien alalla:
- 1.pers.mon. me
- Persoonapäätteet:1.pers.yks. -n, 2.pers.yks. -t, 1.pers.mon. -mme
- Monikon persoonapronominien muoto on Ce.
- Quenya se ‚hän’ on sama kuin suomen puhekielen muoto hänelle.
- Persoonapronomineja käytetään ennen kaikkea, kun haluaa korostaa; tavallista on persoonapäätteiden käyttö.

Edelleen on pari samanlaista tai jopa identtistä muotoa olemassa, mutta funktio on kokonaan erilainen ja voi siis hyvin olla, että yhtäläisyydet ovat vain sattumaa:
- Datiivi -n (su. genitiivi)
- Possessiivi -va (vrt. tulevaisuus -uva; su. partisiippi preesens)
- Allatiivi -nna (su. essiivi -na/-)
- Ablatiivi -llo (su. allatiivi -lle)
- Instrumentaali -[i/n]en (su. deminutiivisuffiksi -nen)
- Partisiippi preesens -na (su. essiivi -na/-)
- Deminutiivisuffiksi -lle (su. allatiivi)

Tempuksien määrään ja muodostamiseen nähden voi havaita suuria eroja ja suomen kielen tyypillisiä piirteitä kuten esimerkiksi artikkelin puuttumista ei ole löydettävissä.

Sanasto oli minulle mielenkiinoisimpana mutta valitettavasti ei hvyin tyydyttävänä. Ensisilmäyksellä näyttää siltä, että quenyasta voisi löytää muutamia lainauksia suomen kielestä. Tosiaankin monilla sanoilla on "suomalainen" muoto, mutta niiden lukumäärä on kuitenkin oikein pieni. Sanoja, joiden muoto JA merkitys molemmissa kielissä on identtinen (ja jotka siis melkein varmaan on lainattu suomen kielestä), on - minun mielestäni - vain seitsemän (anta-, me, ruska, rusco, rauta, tie, tul-). On olemassa vielä sanoja, joilla kyllä on (lähes) sama muoto, mutta niiden merkityksessä on suuri ero eikä siis voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että samanlaisuudet ovat pelkkää sattumaa, johtuen kielien samanlaisesta sananrakenteesta.

Suoraan suomen kielestä lainattujen sanojen ryhmän lisäksi tein neljä muuta ryhmää:
2) suoraan lainattu, mutta vain muodossa eikä merkityksessä (esim. Qu. aina 'pyhä', helle 'taivas', poica 'puhdas')
3) lainattu muodossa (mutta ei merkityksessä), mutta pienien muunoksen kanssa:
- pieni muunnos muodossa, (lähes) sama merkitys (esim. Qu. halu ~ Su. kala, Qu. lapse ~ Su. lapsi)
- Su. ä > Qu. a (esim. Qu. silma 'hopeinen' ~ Su. silmä)
- vain yksi vokaali (toinen kuin ä) muuttui (usein a:ksi) (esim. Qu. linta 'nopea' ~ Su. lintu, Qu. maita 'nälkäinen' ~Su. maito)
- muutos koskee vain harvoin konsonantteja ja sitten tavallisesti Ckk tulee Ck:ksi (Cc:ksi) (esim. Qu. anca 'leuka' ~ Su. ankka)
4) Suomalainen struktuuri: sanat näyttävät suomalaisilta ja voisivat olla suomalaiset sanat rakenteensa mukaan, mutta eivät ole olemassa suomen kielessä (esim. Qu. cainen 'kymmenen', soica 'janonen', taura 'mahtava').
5) Viimeinen ryhmä on kuitenkin suurin: Sanat, joissa ei ole yhään samanlaisuuksia. Toisella puolella sanojen suuri määrä on kokonaan uusi luottu, toisella puolella myös toiset kielet vaikuttivat Tolkieniin - quenyan tapauksessa myös latina ja kreikka, varmasit Tolkienin äidinkielikin, ehkä myös unkaria tai toiset kielet.

Lopputulos ei ole nyt hyvin toisenlaista kuin vaikka Rautalan, Perälän tai Tikan artikkerleissa: Voi sanoa, että suomen kielellä on ollut suuri vaikutus Tolkienille ja tämä on ollut hänelle inspiraatiolähde hänen haltiakielellensä. Tämän hän on itse todennut ja tätä ei voi olla ottamatta huomioon. Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että suomi ei ole voinut olla ainoa malli quenyalle ja että toisilla kielillä on ollut todennäköisesti olennaisesti suurempi vaikutus siihen.

Niin paljon siitä. Olen jo jännittyneenä, mitä sanotte ;-)
 
Kiitos tutkimuksesi yhteenvedosta! Tämä oli selkeä tiivistelmä suomen ja quenyan suhteesta. Se, ettei yhtäläisyyksiä löytynyt enempää, ei sinänsä ollut yllätys. Ei quenya vaikuta samalla tavalla tutulta kuten esim. eesti. Pienenä yllätyksenä oli loppukommenttisi jossa toteat, että toisilla kielillä on ollut todennäköisesti olennaisesti suurempi vaikutus. Olen ajatellut, että suurin osa quenyaa on yksinkertaisesti keksittyä, että Tolkien ei ole halunnutkaan kovin läheistä kytköstä mihinkään meidän maailman kieliin.
 
Minäkään en ole olettanut mitään syvällisempää yhtäläisyyttä suomen ja quenyan välillä. Kirjoitetut quenyankieliset tekstit tuovat minulle mieleen lähinnä jonkin romaanisen kielen (tämä voi johtua siitä etten varsinaisesti osaa niitä :wink:).
Varhaisemmassa vaiheessa quenyan kirjoitusasu tosin muistutti hiukan enemmän suomea, esim. k-kirjaimen käyttö k-äännettä merkitsemässä (Tolkien "latinaisti" k:t myöhemmin c-kirjaimiksi).

Henkilökohtaisesti quenya ei miellytä minua paljoakaan, se on liiaksi "la-la-laata". Sindar näyttää minusta jo paremmalta, ja adûnaic saattaisi olla suosikkini Tolkienin kielistä. (Nämä vaikutelmat tietysti tekstien perusteella, en ole kuullut näitä kieliä puhuttuina.)
 
Kiitos tosiaan mielenkiintoisista tutkimustuloksista. Pari kommenttia:

tapa, jolla vokaalien pituus merkitään (Su. aa ~Qu. á).

Onkohan Tolkien todistetusti tutkiskellut unkarin kieltä?


Tämän sanan historiaan liittyy kai yksi Book of Lost Tales 1:ssä siteerattu (s. 246) Quenya Lexiconin alkuperäisistä merkinnöistä:

Lemin 'five'
Lempe 'ten'
Leminkainen '23' [!]

Tolkien oli tuolloin 23-vuotias ja varmasti lueskeli Kalevalaa niihin aikoihin... Tosin minun on ainakin vaikea ymmärtää, miten lemin '5' + kainen '10' = 23. Mutta tämä ei varmasti ole kovin matemaattinen ongelma. Joka tapauksessa näyttää siltä, että myöhemmän quenyan cainen on peräisin suomen kielestä, elikä Lemminkäisestä, joskin mutkan kautta.
 
Tik sanoi:
Onkohan Tolkien todistetusti tutkiskellut unkarin kieltä?

Ainakin The Notion Club Papersin ykkösosaa lueskellessa ja jo hyvän kirjailijan alkeellista taustatyötäkin ajatellen sellaisen käsityksen saa varsin helposti — kts. ainakin ss. 159, 198-201.

Unohtamatta tietysti sitäkään tosiasiaa, että unkari on nähtävästi ollut jo iät ja ajat puhutuin suomalais-ugrilainen kieli (tällä hetkellä 14,5 miljoonaa puhujaa).


cainen

Tämän sanan historiaan liittyy kai yksi Book of Lost Tales 1:ssä siteerattu (s. 246) Quenya Lexiconin alkuperäisistä merkinnöistä:

Lemin 'five'
Lempe 'ten'
Leminkainen '23' [!]

Tosin minun on ainakin vaikea ymmärtää, miten lemin '5' + kainen '10' = 23.

Kuten tuossakin mainitaan, 10 oli qenyassa ensisijaisesti lempë eikä cainen. Cainen selvästi tunnetussa semanttisessa merkityksessä '10' on kielen myöhemmästä vaiheesta (Etym. s. 363).

Leminkainen näyttää toistaiseksi jäävän arvoitukseksi. http://www.phy.duke.edu/~trenk/elvish/numerals.html
 
Piti hieraista silmiä kun tämä tuli vastaan, mutta näin pukin tuomassa uudessa Parmassa lukee:

The ingredients in Quenya are various, but worked out into a self-consistent character not precisely like any language that I know. Finnish, which I came across when I first began to construct a 'mythology' was a dominant influence, but that has been much reduced. It survives in some features: such as the absence of any consonant combinations initially, the absence of the voiced stops b, d, g (except in mb, nd, ng, ld, rd, which are favoured) and the fondness for the ending -inen, ainen, oinen; also in some points of grammar, such as the inflexional endings -sse (rest at or in), -nna (movement to, towards), and -llo (movement from); the personal possessives are also expressed by suffixes; there is no gender.

(Parma Eldalamberon 17 s. 135, kirjeestä vuodelta 1964.)

Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun Tolkien kommentoi kieltensä ulkoisia vaikutteita, mutta kommentti on harvinaisen yksityiskohtainen. Parma 17:sta vaahtoan täällä varmaan vielä lisää, mutta tuo piti mainita heti.
 
Nimipareista Imin/Iminyë, Tata/Tatië, Enel/Enelyë (haltioiden kolme isää ja heidän puolisonsa) tekisi mieleni kysyä muutamaa asiaa:

1) ovatko nimet varsinaisesti quenyaa vai kantaeldaria tms.?

2) mikä on tässä suffiksin -yë varsinainen merkitys? (ja miksi Tatië eikä Tatyë?) Onko se vain feminiininen hellittelymuoto, kuten ilmeisesti amil 'äiti' > amilyë 'mamma' (ks. Quettaparma Quenyallo s.v. -ya) vai onko sillä jotakin tekemistä latinan päätteen -que 'ja' kaltaisen päätteen - kanssa, vrt. Menel Cemenyë 'taivas ja maa' (ks. QQ s.v. -yë #4)? Ja jos jälkimmäinen on totta, onko Iminyë suunnilleen 'Iminin kanssa' / 'Iminin pari' tms.?
 
Tik sanoi:
1) ovatko nimet varsinaisesti quenyaa vai kantaeldaria tms.?
Eivätköhän ne quenyan mukaisessa muodossa ole. Nimien esihistoriallisia muotoja ei tarinoissa liiemmin esiinny, eikä niitä Tolkienin virallisen selityksen (Dangweth Pengoloð) mukaan olisi kai kukaan tiennytkään muuten kuin päättelemällä. Nimien loppu-e:t olivat varmaankin alkujaan pitkiä, koska alkuperäinen lyhyt -e olisi kadonnut matkalla (lähde: Fauskangerin "The evolution from Primitive Elvish to Quenya").

Tik sanoi:
2) mikä on tässä suffiksin -yë varsinainen merkitys?
En tiedä, mutta arvailen. Ainakin nimessä Tatië näyttää olevan muualtakin tuttu feminiininen pääte -ie, joten ehkä pääte -ye ei ole myöskään mitään sen kummempaa. Esimerkin amilye perusteella Iminyë ja Enelyë voisivat tosiaan olla jonkinlaisia hellittelymuotoja, mutta toisaalta nämä olivat ilmeisesti henkilöiden oikeat nimet eivätkä mitään lempinimiä. Siihen, miksi Tatiën nimi ei ole Tatyë, kelpuuttaisin selitykseksi, että Tatië varmaankin kuulosti Tolkienin mielestä paremmalta ja oli lisäksi kolmitavuinen kuten muidenkin eevojen nimet.

Itse asiassa -ye näyttäisi esiintyvän vielä ainakin yhdessä kirjoituksessa. PE #17:n sivulla 190 on Tolkienin listoja erilaisista maskuliinisista ja feminiinisistä päätteistä useina eri versioina. Yhdessä vaiheessa feminiinisten päätteiden listalla oli myös "-ye, yel, yelde", jonka Tolkien korjasi muotoon "-yel/iel". Muodon "-ye" vokaali on merkitty joko pitkäksi tai lyhyeksi (macron + breve).

Tulkinta 'Iminin/Enelin pari' on aika ovela, enkä pysty sitä ainakaan vääräksi todistamaan, tosin hyppy merkityksestä 'ja Imin' merkitykseen 'Iminin pari' näyttää aika isolta.
 
Nelosen vanhoja erikielisiä jatkuu-pätkiä näkyy olevan netissä, myös (uus)quenyankielinen VORË löytyy (taustaa).

Käynnissä on ilmeisesti myös jonkinlainen kilpailu, jossa kukin versio pitää ääntää mahdollisimman oikein. Top 5 lausumisnäytteiden perusteella konsensus on, että "vorë" äännetään jälkimmäistä tavua painottaen, "voRE" tai "voREE".

Lisäys: "Nelosen kielikoulu palkitsee parhaan oppilaansa ja tämän ystävän lentolipuilla sinne kielialueelle, jonka oppilas valitsee päättökokeeseensa." Eli lippuja Eressëaan jaossa?
 
Yritin (silloin lokakuussa) osallistua kilpailuun, mutta en onnistunut. Ehkä se oli jo loppunut, mutta laiva/lentolippu T. Eressëaan olisi kyllä ollut kiva ylläri. :)

Asiasta toiseen:

Profiles in History -huutokauppahuoneessa USA:ssa on myynnissä Tolkienin signeeraama ja Elaine Griffithsille omistama LoTR:n ensipainossarja (ks. täällä). Omistuskirjoitukseen liittyy quenyankielinen tekstinpätkä, joka näkyy tässä kuvassa:

http://www.profilesinhistory.com/auctions/auc33/large/2736-0056g.jpg

Teksti kulkee siis nähdäkseni näin:

Elainen tárin Periandion ar meldenya anyáran

Omistuskirjoitus on Elaine Griffithsille, Tolkienin entiselle oppilaalle, jolla oli sormensa pelissä myös Hobitin pitkällä tiellä pöytälaatikosta kirjakauppoihin.

Mitä tässä siis lukee? Mahtaako siinä olla jotakin uutta?
 
Sanoitteko te todellakin että sugrilaitoksen käsikirjastosta löytyy tuo Maria Bröderbauerin gradu? Siinä tapauksessa täytyy yrittää metsästää se ensi viikolla käsiini, jotta voisi sitä joulutauolla laitoksella lueskella.
 
Kiitos Harrille vastauksesta,

Iivari sanoi:
Sanoitteko te todellakin että sugrilaitoksen käsikirjastosta löytyy tuo Maria Bröderbauerin gradu? Siinä tapauksessa täytyy yrittää metsästää se ensi viikolla käsiini, jotta voisi sitä joulutauolla laitoksella lueskella.

Tarkoitat kenties tätä viestiä:

http://keskustelu.kontu.info/viewtopic.php?p=178719#id178719

Löytyy tosiaan sugrilaitoksesta, nimittäin Wienin yliopiston sugrilaitoksesta.

Mutta jos et ole menossa Wieniin ja kuitenkin sen haluat tosissasi käsiisi, Maria B:n (eli Míriel 83:n) viestin perusteella sen voisi ehkä tilata kaukolainana Wienistä. Pääkirjaston kappaleen pitäisi olla lainattavissa.
 
Ääntämisapua ?

Olen koittanut etsiä tietoa siitä, miten sana laire (een päällä 2 pistettä) lausutaan oikein.

Osaisikohan täällä joku auttaa ? Kiitos etukäteen.
 
Suurhaltiakielen eli quenyan lausuminen on pääosin meille suomalaisille hyvin helppoa, eikä "lairë" tee poikkeusta: se lausutaan "laire", ihan niin kuin se luonnostaan suusta tulee. :) Nuo pisteet e:n päällä, niin sanotut erokepisteet, eivät oikeastaan merkitse suomalaisten kannalta mitään: ne kertovat, että sanan lopussa oleva e tulee lausua. Itsestäänselvä asia meille, mutta esimerkiksi englantilaiset jättäisivät helposti tuon e:n lopusta väliin.
Joskus erokepisteet sijaitsevat myös a:n päällä (esim. Eärendil), tätä ei tule sekoittaa meikäläiseen ä-kirjaimeen. Kirjainten ea-yhdistelmissä erokepisteet jomman kumman kirjaimen päällä kertovat, että ne ääntyvät erikseen eikä niitä pidä lausua pitkänä i:nä, kuten englantilaiset luonnostaan lausuisivat.
 
Osaisitteko vastata vielä siihen, että onhan lairë = kesä yksiselitteisesti ? Ja onko olemassa sanaa, joka tarkoittisi kesät tai kesien ?

Kiittäen :)
 
If I may interject: Tolkienin samannäköiseksi muodoksi lairë kehittämä sana vastasi ainakin julkaistua Silmarillionia vanhemmassa (1930-40) materiaalissa vielä myös "runoa". Vaikka kahden muodon homografia ei ole luonnollisissakaan kielissä epätavallista, voi olla kätevää ajatella, että Tolkien saattoi kylläkin korvata sen ("kesäiset olosuhteetkin" huomioon ottaen) myöhemmässä Namáriessa ilmestyvällä muodolla lírë (jonka taivutusvartalo on líri-) — etenkin jos líren merkitysulottuvuus on sama kuin Professorin idolisoiman latinan sanalla carmen.

Quenyan substantiivien taivutus (<a href="http://kontu.info/wiki/Quenyan_lyhyt_kielioppi">oppi-linkki!</a>) tunnetaan kiitollisen kattavasti, joten muiden infleksiomuotojen "olemassaolo" ei tuota juuri ylitsepääsemättömiä ongelmia. Quenyassa on kuitenkin enemmän monikkoja sekä myös omistusmuotoja kuin suomessa, joten riippuen siitä mitä halutaan sanoa, "kesät" voi olla joko lairi (yleisesti), laireli (tietyt kesät erotuksena muista) tai lairet (kaksi kesää).
 
Ylös