Quenyan alkeiskurssi kontulaisille, osa 1 (ääntäminen)

Koska tänään on Namárië-päivä, lienee paikallaan aloittaa kaikille halukkaille itseopiskelijoille tarkoitettu quenyan alkeiskurssi juuri tänään, sillä kurssin ensimmäinen ja tärkein teksti on juuri tuo laulu, jonka Galadriel lauloi 16. helmikuuta vuonna 3019 kolmatta aikaa, kun Sormuksen saattue jätti Lothlórienin.

Nähtäväksi jää, miten pitkälle kurssi etenee, ja miten kiivaaseen tahtiin uusia lukuja virtuaaliseen oppikirjaan kertyy, mutta jokainen matka on aloitettava joskus. Eikö niin? Jokainen saa edetä omaan tahtiinsa ja aloittaminen käy mainiosti varmaan vuosienkin kuluttua. Kysymyksiä, korjauksia, täydennyksiä, kommentteja, mitä vain asiaan liittyviä huomioita, saa tietysti lähettää tänne. (En olisi ollenkaan uskaltanut ryhtyä koko touhuun, ellen luottaisi siihen, että kieltä paremmin taitavat korjaavat väistämättömät virheet ja puutteet.) Vaan aloittakaamme:

Ensiksi lienee hyvä kerrata perustietoja quenyasta Kontuwikin artikkelista Quenya ja etenkin sen osuudesta Quenyan historia (sisäinen ja ulkoinen), joka on Helge K. Fauskangerin kirjoittama.

Seuraavaksi muistutan mieleen, että Kontuwikistä löytyy myös Quenyan lyhyt kielioppi, josta voi olla runsaasti hyötyä opintojen edetessä.

Ja sitten siirtykäämme kielen pariin: Pääasiallinen tavoitteemme on oppia ymmärtämään quenyankielisiä tekstejä, tunnistamaan rakenteita ja etenkin oppia lausumaan quenyaa kauniisti. Kieltä luodessaan Tolkien piti hyvin tärkeänä juuri sen kauneutta ja kauniiden sanojen tuottamaa mielihyvää. Quenyan kauneuden esiintuominen on siis arvo sinänsä.

Tässä viimein tekstimme Namárië eli Hyvästi! Sitä ei ole vielä tarkoitus ymmärtää, vaan aluksi harjoittelemme quenyan ääntämistä (kauniisti!) eli opettelemme kirjainten äännearvot. Suomalaisina äännämme quenyaa luonnostamme hyvin, mutta muutamat kirjainmerkit vaativat opettelua. Niistä lisää tekstin jälkeen.

Ja sitten ääntämisen pariin:

Vokaaleja quenyassa on viisi: a, e, i, o ja u. Pitkät vokaalit merkitään aina aksentilla: á, é, í, ó, ú. Erokepisteitä (ä, ë, ö) ei tarvitse (eikä saa) ottaa huomioon lainkaan. Ne on tarkoitettu englanninkielisille lukijoille muistutukseksi, että kyseiset vokaalit (a, e, o) äännetään. (esim. ëar 'meri' äännetään [ear] eikä niin kuin englannin ear 'korva'. Meidän suomalaisten on vielä erikseen muistettava, että ä ja ö äännetään [ a ] ja [ o ] eikä niin kuin suomen ä ja ö.

Puolivokaalit. Ja vielä tällaisiakin, jopa kaksin kappalein. Ensinnäkin: y ei ole vokaali [ y ] (jota quenyassa ei ole lainkaan), vaan ennen vokaalia se on [ j ] (esimerkiksi erisnimi Yavanna äännetään [javanna] ja yén 'haltioiden pitkä vuosi (= 144 aurinkovuotta)' äännetään [jeen]. Oikeastaan quenyan [ j ] on hieman avoimempi kuin suomessa, mutta en itse vaivaisi päätäni asialla ääntäessäni Maan kuningattaren nimeä. Tuskin hänkään sitä panee pahakseen. Konsonanttien jälkeen (hy, ly, ny, ry, ty) y-kirjaimella on taas oma merkityksensä, josta myöhemmin.

Toinen puolivokaali on w, joka äännetään suunnilleen samoin kuin w englannin sanassa vowel, huulet pyöreänä. Esimerkkisana on poikkeuksellisen kaunis: wilwarin 'perhonen' [ wilwarin ].

Niin, onhan meidän syytä oppia lausumaan myös itse kielen nimi oikein, siinäkin kun on vielä yksi toisin kuin suomessa käyttäytyvä vokaalimerkki: q:n jälkeen u ei ole tavallinen [ u ] vaan samainen puolivokaali [ w ]. Näin ollen quenya äännetään [kwen^ja]. Paljastettakoon myös, että q on aina k-äänteen merkki ja sitä käytetään vain ja ainoastaan kirjainyhdistelmässä qu [kw].

Konsonanteista useimmat eivät varmaan tuota ongelmia: b, d, f, g, h, l, m, n, p, r, s, t ovat samoja kuin meilläkin, x äännetään [ks] ja q käsiteltiin jo yllä.

Hieman (mutta ei paljon) muistamista on c-kirjaimessa: se on aina k-äänteen merkki. Tolkienin vanhemmissa teksteissä käytetäänkin k-kirjainta, myöhemmissä teksteissä se on yleensä vaihtunut c:ksi paitsi joissakin nimissä (kuten Kementári).

Me suomalaiset olemme tottuneet äng-äänteeseen (joka ääntämisohjeissa merkitään ŋ) ennen k-äännettä (esim. kenkä [keŋkä] ja kahdennettuna (kengät [keŋŋät]). Quenyassa ensimmäinen tapaus merkitään nc [ŋk] (esim. sanassa anca 'leuka' [aŋka]) tai nq(u), kuten Namáriësta löytyvässä sanassa enquantuva [eŋ-kwan-tu-va]). Jälkimmäinen tapaus eroaa hieman suomen kielen ääntämisestä: ng äännetään [ŋg], eli äng-äänteen jälkeen kuuluu myös [g]. Näin esimerkiksi nimi Ingwë äännetään [iŋ-gwe] eikä *[iŋŋwe] (Huom. * tarkoittaa tässä väärää tai keksittyä ääntämistapaa).

Sitten tulee hieman vaikeampaa asiaa ja pari luetteloa. Nämä kun vielä oppii ulkoa, voi sanoa klaaraavansa quenyan ääntämisen jokseenkin täydellisesti. Tässä vaiheessa tosin tarvitaan ainoastaan ensimmäistä luetteloa, jälkimmäiseen kuuluvia sanoja kun Namáriëssa ei ole. Joten asian perinpohjaisen opiskelun voi myös siirtää myöhempään hetkeen ja siksi myös jätämme loppuosan "vaikeista konsonanteista" pois tältä oppitunnilta. Mutta liudentuneita konsonantteja esiintyy tuhkatiheään, joten ne täytyy ottaa käsiteltäviksi.

Liudentuneet konsonantit (jotka quenyassa merkitään y-kirjaimen avulla) lienevät tuttuja ainakin venäjän (ja muiden slaavilaisten kielten) sekä unkarin opiskelijoille. Kyseessä ovat siis konsonantit, joihin ikään kuin tunkeutuu j-äänne. Suomessa esimerkiksi sanoissa vilja, kampanja, kirja, patja ääntyy j erikseen, mutta quenyan ly, ny, ry, ty ovat kukin yksi liudentunut äänne (merkitään [ l^j ], [ n^j ], [ r^j ], [ t^j ]) vähän niin kuin sanassa tjaa tai savon murteen sanassa mänj [ män^j ] 'meni'. Ainakin aito savolainen huomaa, miten n-äännettä ääntäessään hänen kielensä etuselkä kohoaa vastustamattomalla voimalla suulakea vasten j-äänteen ääntymäasentoa kohden ja n-konsonantti "pehmenee" eli ääntyy j-voittoisesti.

(Mutta jos luet Harri Perälän viestin vähän alempaa, voit rauhassa unohtaa suurimman osan äskeisistä selityksistä ja ääntää ly, ny, ry, ty kaikessa rauhassa suomalaisittain ikään kuin y:n tilalla olisi j, eli vaikkapa Vilya [ vilja ], Quenya [ kwenja ], cirya 'laiva' [ kirja ], tyelpë 'hopea' [ tjelpe ]. Helpompaa, eikö vain?)

Kaiken tämän jälkeen lienee paikallaan koettaa lukea (tai laulaa, miksipäs ei?) Namárië ääneen noudattaen quenyan sääntöjä. Tehtävän helpottamiseksi lienee aluksi paikallaan ääntämisohjeilla varustettu versio tekstistä. Jossakin vaiheessa voi sitten siirtyä lukemaan tekstiä ilman ohjeita. Tässä siis harjoituskappale, jossa on lihavoitu joitakin ääntämisen kannalta huomionarvoisia kirjaimia (ei toki kaikkia, esim. pitkiä vokaaleja):

Näin olemme päässeet alkuun quenyan lukemisessa ja ääntämisessä. Seuraavalla kerralla jatkamme hieman ääntämisestä ja kiinnitämme huomiota myös sanojen painotukseen, joka poikkeaa hieman suomen kielestä, jossa pääpaino on aina sanan ensimmäisellä tavulla. Näin ollen luvassa tavutusta, tavujen pituuden laskemista ynnä muuta. Toivottavasti kestätte vielä senkin ennen kuin päästään opiskelemaan sanoja ja muodostamaan lauseita. Ja toivottavasti ette pidä minua huijarina, kun jätin näin olennaisen asian pois. Mutta en vain halunnut puukstaavien ja niiden äännearvojen lisäksi raskauttaa ensimmäistä oppituntia vallan toisella aihepiirillä. Koetan saada sen tänne mahdollisimman pian, että halulliset sielut voivat siirtyä eteenpäin mahd. nopeasti.

Ja vielä kerran: Palautetta kaivataan! (Pääseekö tästä ylipäätään alkuun vai ei? Onko liian vaikeaa/helppoa/käsittämätöntä/tylsää/hauskaa?) Kysymyksiä saa esittää! Harjoituksia saa pyytää! Kaikki tästä tekstistä löytyvät virheet ja puutteet saa... ei vaan pitää korjauttaa.

Mielenkiintoista ja hauskaa!

1950-luvun alkupuolella kirjoitetun Outline of Phonologyn mukaan quenyassa ei nähtävästi ole liudentuneita tai labiaalistuneita konsonantteja. Tolkien tulkitsee tässä tekstissä esimerkiksi kirjoitusasujen ly ja qu (eli kw) tarkoittavan kahden konsonantin yhdistelmiä (groups). Sanan alussa sallitut konsonantit ja konsonanttiyhtymät luetellaan seuraavasti (Parma Eldalamberon 19, s. 80):

The strict Parmaquesta thus possessed the following simple initial consonants: p, t, k; f, þ, s, h, hy, hw; m, n, ñ; v, l, r, y, w; hl, hr. The only tolerated groups were: ps; ty, ny, ly; ks, kw, ñw.

Click to expand...

(Parmaquesta tarkoittaa quenyan klassista muotoa, jota noldor puhuivat Túnan kummulla noin puiden vuonna 1300.) Jos siis sanan elyë ääntää kuten suomen sanan elje, sen ei pitäisi olla mitenkään tuomittavaa.

Hauska kuulla, alce. Mutta mitä sanot näistä? Tässä näet ne h-kirjaimen avulla esitetyt hankaus- ynnä muut äänteet (huom. ääntämisohjeita korjattu 18.2. Harri Perälän viestin [ks. alla] pohjalta):

• hl on soinniton l-äänne (joskin kolmannella ajalla saatettiin ääntää tavallisena l-äänteenä).
• hr on soinniton r-äänne (sama kuin yllä, kolmannella ajalla tavallinen soinnillinen r).
• ht äännetään i:n ja e:n jälkeen [ çt ]; ääntämisohjeissa ç on niin sanottu ich-Laut eli sama kuin saksan sanassa ich esiintyvä voimakas kitalakea hankaava h-äänne. Muiden vokaalien (a, o, u) se rahisee ennemmin kurkunpäässä samoin kuin saksan sanassa ach: merkitään [ χ ].
  
• hw on "soinniton w" [ʍ], suunnilleen sama kuin wh englannin sanassa white. Äännä huulet pyöreänä!
  
• hy vastaa ç-äännettä, joka esiintyy esim. saksan sanassa ich: hyarmen [çarmen] 'etelä'.

Mutta kuten selityksistä huomaatte, hl ja hr eivät vaadi lainkaan kielivoimistelua, jos pitäydymme kolmannen ajan ääntämistapaan (miksipä emme?). Jos vielä muistaa hönkäistä h:n vahvasti törmätessään yhdistelmiin ht tai hy, kaikki on suunnilleen kunnossa.

Olennaisinta on ehkä muistaa, että yhdistelmissä hl ja hr ei äänny h laisinkaan, kun taas yhdistelmässä hy ei yritetä ääntää y:tä laisinkaan. Kokeillaanpa:

• hlas 'korva' [ las ], hloima 'myrkky' [ loima ]
• hrívë 'talvi' [ riive ], hrissë 'lumisade' [ risse ]
• tehta = vokaalimerkki tengwar-kirjoituksessa [ teçta] - tässä siis se ich-sanasta tuttu hankaava h-äänne
• Telumehtar = tähtikuvio Orion [ telumeçtar ] - niin myös tässä
• Mahtan = Fëanorin appiukko [ Maχtan ] - kurkunpäästä kohinaa.
  
• hwesta 'tuulenviri' [ ʍesta ] - muistele englannin sanaa white.
• hyalma 'simpukka' [ çalma ] - ja vielä tässä ich-sanasta tuttu hankaava h-äänne

Katso vielä Harri Perälän seuraavaa viestiä. Siinä on myös linkki Eric Armstrongin sivustolle, jossa voi kuunnella ääninäytteitä näistä äänteistä.

Äänne hw on "soinniton w", jollainen esiintyy joissain englannin kielen muodoissa (Liite E: "a voiceless w, as in English white (in northern pronunciation)"), siis ilmeisesti IPA [ʍ]. Sen ääntämisessä lienee olennaista, että huulten on tarkoitus olla pyöreinä. Mallia on siksi ehkä parempi ottaa [w]:stä kuin [h]:sta.

H yhdistelmässä ht on minun ymmärtääkseni aina jonkinlainen frikatiivi eli se tulisi aina ääntää "voimakkaammin" kuin "tavallinen h". Tosin jos lukee kuvauksia suomen fonetiikasta, niin suomessakin /h/ ääntyy eri tavoin ympäristöstä riippuen, ja se, miten suomessa äännetään -iht- tai -aht- ei välttämättä ole hirveän kaukana quenyasta. Joka tapauksessa Tolkien kirjoittaa, että "The Quenya combination ht has the sound of cht, as in German echt, acht" (Liite E, H:n ääntämisohje), ja toisaalta, että h yhdistelmissä eht ja iht ääntyy kuten hy (Liite E, Y:n ääntämisohje). Tämä voidaan tulkita niin, että e:n ja i:n jälkeen ht on [çt] ja muiden vokaalien jälkeen [xt] tai [χt]. Fauskangerin mukaan: "H is pronounced [x] (German ach-Laut) before t, unless this combination ht is preceded by one of the vowels e or i, in which case h is sounded like German ich-Laut" (Quenya Course, Lesson One). Outline of Phonology (OP 2) sanoo ainakin, että "[kantakielen] kh became the back spirant [χ], as ch in Welsh. – – [kyseinen äänne heikkeni joissain asemissa, mutta] in certain combinations – – such as ht, the weakening to h did not occur" (PE 19, s. 71).

Mainittuja äänteitä voi kuunnella esimerkiksi Eric Armstrongin sivustolla:

Consonants (pulmonic)
h
= ç = voiceless palatal fricative (= hy)
= x = voiceless velar fricative?
= χ = voiceless uvular fricative?

Other symbols
hw = ʍ = voiceless labial-velar fricative

Wikipediassa on äänitiedosto ainakin jonkinlaiselle soinnittomalle r-äänteelle: hr = r̥ = voiceless alveolar trill?

[Lisäys: Myös äänteitä [h] ja [ɦ] kutsutaan tai voidaan kutsua frikatiiveiksi, sanoo Wikipedia (Voiceless glottal fricative, Voiced glottal fricative). Joka tapauksessa h-kirjain äännetään sanan alussa eri tavalla kuin t:n edellä.]

Aloitusviestiä on muokattu sen verran, että siitä unohtunut puolivokaali w on myös esitelty. Miten pääsikin unohtumaan...

Oi, kiitos, tästä on apua. Tänään illalla kävin nyt tämän oppitunnin läpi, huomenna ehkä pari seuraavaa, miten vain kerkeän. Olet osannut tehdä tästä helppolukuisen, ja helposti ymmärrettävän. Jotkut ohjeet sattuvat olemaan monimutkaisia.. Ja hyvä, että olet jakanut nämä tällaisiin oppitunteihin, ettei kaikki jutut tule yhdellä kertaa. Kiitos siis tästä, Tik, tästä pääsen alkuun tämän kauniin kielen opiskelussa.

Muuten, miten paljon esimerkiksi neljännellä ajalla, tai nykyään Keski-Maassa käytetään quenyaa? Enemmänkin tarkoitan tällä kysymyksellä sitä, että jos menisi neljännellä kaudella haltioille puhumaan quenyaa, ymmärtäisivätkö ne? Eikös se nykyään, tai no ainakin neljännellä ajalla ollut ikään kuin haltialatina, kun tämä sindar sekä kaikki muut olivat asettuneet haltioiden suuhun. Oman käsitykseni mukaan sitä ei käytetty kuin vain juhlallisissa menoissa neljännellä kaudella, vai onko näin? Jos joku osaisi selventää vähän tätä asiaa..

Näinhän se menee. Quenya oli kuolemattomilla mailla kehittynyt kieli, jota ei tunnettu Keski-Maassa ennen kuin noldorin maanpakolaiset toivat sen mukanaan. Noldor kuitenkin omaksuivat Keski-Maassa arkikielekseen sindarin, kuten esimerkiksi Tarun Sormusten herrasta liitteessä F kerrotaan. Quenyaa ei unohdettu, vaan "se kieli eli yhä tarujen kielenä missä ikinä tuota kansaa asui" (Silmarillion s. 159). Ja Liite F:ssä tosiaan sanotaan, että quenya oli maanpakolaisille tämän jälkeen "haltialatina", jonka käyttötarkoituksia olivat "juhlavat menot" sekä "ylevät tarut ja laulut".*

Lisäksi tiedetään ainakin, että myöhemmät sukupolvet opettelivat quenyan vieraana kielenä, ja että sitä käytettiin sekä kirjoitetussa että puhutussa muodossa. Erään kuvauksen mukaan: "Kaikki noldorilaista alkuperää olevat eldar oppivat quenyan varhaisella iällä ja jatkoivat sen käyttöä puhumiseen ja kirjoittamiseen – –" (Parma Eldalamberon 17 s. 129, käännös minun.) Myöhäistä puhuttua quenyaa kutsutaan joissain kirjoituksissa nimellä tarquesta.

Kun Frodo puhui kolmannen ajan lopulla quenyaa noldo Gildorille, tämä toki ymmärsi (tosin Frodo toisti saman fraasin myös yhteiskielellä) ja oli otettu:


Neljännen ajan alun jälkeen noldoria olisi ollut vaikea löytää Keski-Maasta. Elrondin ja Galadrielin mukana lähti "suuri joukko Suuren Suvun haltioita" (TSH, "Harmaat satamat"). En tiedä, sanooko Tolkien jossain, kuinka moni muista Keski-Maan haltioista koskaan oppi quenyaa, mutta kovin tavallista se tuskin oli. Ainakin yhdessä tekstissä Tolkien mainitsee kuitenkin, että tietty kielivirhe oli noldorin keskuudessa harvinainen, mutta "muut [quenyan] opiskelijat (kuten ihmiset)" tekivät sen usein (Parma Eldalamberon 17 s. 131, käännös minun). Quenyaa siis opettelivat muutkin kuin noldor ja ihmiset.

*) Käännöksessä näyttää muuten olevan virhe:


Alkuperäisessä ei siis puhuta mitään kolmannesta ajasta, vaan kerrotaan suurhaltioiden palanneen ensimmäisen ajan lopulla.