Tällä kertaa otamme esiin vain yhden yksinkertaisen asian, jonka myötä kuitenkin lähdemme pureutumaan suureen ja monimuotoiseen asiaan: substantiivien muotoihin. Siinä sivussa otamme toki esiin verbitkin, jotta pystymme luomaan (ensin) yksinkertaisia (ja sitten monimutkaisempia) lauseita. Mutta aloittakaamme nominatiivista eli perusmuodosta, joka vastaa kysymyksiin "kuka?" ja "mikä?" Nominatiivi on myös se sijamuoto, jossa substantiivit löytyvät sanakirjoista ja sanastoista.
Yksikössä ei ole paljonkaan ihmettelemistä: Vala, Noldo, Ainu ovat tuttuja esimerkkejä vokaaliin päättyvistä substantiiveista (on niitä i-päätteisiäkin, mutta ei kovin paljon), tutulta voivat kuulostaa myös tië 'polku', rauta 'metalli' ja venë 'vene'.
Konsonanttiin päättyviä löytyy Namáriësta mm. yén '(haltioiden pitkä) vuosi', Elendil on paitsi erisnimi, myös 'tähdenystävä, haltiamieli', palantír tarkoittaa 'kauas katsovaa' ja erityisesti 'näkykiveä'. (Minulla on se käsitys, että n, l ja r ovat yleisimmät konsonantit, joihin quenyan substantiivit voivat päättyä, mutta voin olla väärässäkin, eikä sillä ole oikeastaan merkitystä tässä vaiheessa.)
Miten sitten muodostamme monikon? Tapoja on kaksi: vokaalipäätteiset substantiivit paitsi ne jotka päättyvät -ë, saavat monikossa päätteen -r. Toisin sanoen: Valar 'lännen valtiaat', Noldor 'taitohaltiat', Ainur 'pyhät', tiër 'polut', rautar 'metallit'. Helppoa ja yksinkertaista, vai mitä? Huomatkaa, että e-päätteisistä sanoista ne, jotka päättyvät -ië, kuuluvat myös tähän r-ryhmään.
Konsonanttipäätteiset sanat muutetaan monikkoon lisäämällä pääte -i, eli yéni '(haltioiden pitkät) vuodet', Elendili 'haltiamielet' (númenorilaiset menivät vähän sekaisin tämän sanan merkityksen kanssa, mutta annettakoon se heille anteeksi...) palantíri 'näkykivet'.
Hieman poikkeava monikkomuoto on ë-päätteisillä (pois lukien ië-päätteiset) sanoilla: niiden loppu-ë muuttuu i:ksi. Niinpä esimerkiksi Quendë 'haltia' on monikossa Quendi 'haltiat' ja mírë 'jalokivi' on monikossa míri 'jalokivet'.
[Mainitaan vielä pari tunnettua poikkeusta: tyellë 'aste' on monikossa tyeller 'asteet' (esiintyy Sormusten herran liitteessä E kirjoitusmerkkien yhteydessä) ja mallë 'tie' on monikossa maller. Tähän ei ole varmaa selitystä, mutta eräs hieman epävarma selitys liittyy toiseen monikkomuotoon, josta puhutaan ohimennen ensi kerralla.]
[EDIT: Näiden lisäksi tunnetaan monikon genetiivissä oleva sana nómesseron 'paikannimien' erään gondorilaisen tietokirjan nimessä. Kyseessä on nähtävästi yhdyssana nómë 'paikka' (sanaa ei tunneta itsenäisenä) + essë 'nimi', jonka mon. gen. "pitäisi" olla *nómession, mutta eipä vain ole. Joko Tolkien teki virheen (voiko itse luomaansa kieltä kirjoittaessaan tehdä moisia virheitä?) tai sitten sanan essë monikon genetiivi voi olla myös *esseron (ja kenties monikkomuotokin *esser).]
Eipä tässä tämän enempää paitsi pieni harjoitus. Muuta monikkoon seuraavat sanat (ja ota huviksesi selville niiden merkitys. Saa käyttää Silmarillionia, Quenya-suomi sanaluetteloa tai mitä muuta tahansa apuvälinettä):
P.S. Olkoon menneeksi, yksi asia täytyy vielä muistaa. Niin kuin suomessa, quenyassakin sanojen taivutusvartalo saattaa poiketa nominatiivista. Eli kuten suomessa on vaikkapa nominatiivissa sana poika, sen joidenkin sijamuotojen päätteet liitetään taivutusvartaloon poja- (yksikkö) tai poji-(monikko): poja-lla, poja-lle, poji-lla, poji-lle ja niin edespäin, mutta silti poika-na, poika-a (monikossa poiki-na, poiki-a).
Quenya ei ole (Erulle kiitos) niin monimutkainen tässä suhteessa kuin suomi, mutta sielläkin on poikkeavuutta taivutusvartaloissa. Esimerkiksi Tarcil 'suurihminen, númenorilainen' (vrt. Cirith Ungolin örkkien käyttämä sana tarkki, joka on samaa perua) on monikossa Tarcildi eli siinä näkyy taivutusvartalo Tarcild-, johon monikon pääte liitetään. Samaten wilwarin 'perhonen' on monikossa wilwarindi (taivutusvartalo wilwarind-). Moiset tapaukset liittyvät käsittääkseni (joku voisi vahvistaa käsitykseni tai jopa käsitellä sitä käsittteellisemmin) nimenomaan l-päätteisiin (-l > -ld-) ja n-päätteisiin (-n > -nd-) substantiiveihin, mutta vaikka juttu näyttää varsin epäsäännölliseltä (vrt. Elendil / Elendili mutta Tarcil / Tarcildi) siitä selviytyy katsomalla sanastosta (siis vaikkapa Kontuwikin toistaiseksi keskeneräinen Quenya-suomi sanaluettelo, tai vielä paremmin sen alkuteos, Helge Fauskangerin Quettaparma Quenyallo [tekstitiedosto ladattavissa Ardalambion-sivuston Quenya Wordlists -sivulta, valitse Quenya-English] mainitaanko jotakin taivutusvartaloista.
On toki monia sanoja, joiden taivutusmuodot eivät esiinny Tolkienin teksteissä, joten niitä lienee paras taivuttaa perussäännön mukaan, jos ryhtyy kirjoittamaan uusquenyaa.
Laitetaanpa vielä loppuun yksinkertainen taulukko monikon muodostamisesta. [K] tarkoittaa konsonanttia. Huomatkaa myös, että tässä esitettyjä muotoja ei välttämättä esiinny Tolkienin teksteissä:
1) R-monikko (vokaalipäätteiset sanat [huom. -ië] )
-a > -ar
2) I-monikko (konsonanttipäätteiset sanat ja -ë [ paitsi -ië] )
-ë > -i
Yksikössä ei ole paljonkaan ihmettelemistä: Vala, Noldo, Ainu ovat tuttuja esimerkkejä vokaaliin päättyvistä substantiiveista (on niitä i-päätteisiäkin, mutta ei kovin paljon), tutulta voivat kuulostaa myös tië 'polku', rauta 'metalli' ja venë 'vene'.
Konsonanttiin päättyviä löytyy Namáriësta mm. yén '(haltioiden pitkä) vuosi', Elendil on paitsi erisnimi, myös 'tähdenystävä, haltiamieli', palantír tarkoittaa 'kauas katsovaa' ja erityisesti 'näkykiveä'. (Minulla on se käsitys, että n, l ja r ovat yleisimmät konsonantit, joihin quenyan substantiivit voivat päättyä, mutta voin olla väärässäkin, eikä sillä ole oikeastaan merkitystä tässä vaiheessa.)
Miten sitten muodostamme monikon? Tapoja on kaksi: vokaalipäätteiset substantiivit paitsi ne jotka päättyvät -ë, saavat monikossa päätteen -r. Toisin sanoen: Valar 'lännen valtiaat', Noldor 'taitohaltiat', Ainur 'pyhät', tiër 'polut', rautar 'metallit'. Helppoa ja yksinkertaista, vai mitä? Huomatkaa, että e-päätteisistä sanoista ne, jotka päättyvät -ië, kuuluvat myös tähän r-ryhmään.
Konsonanttipäätteiset sanat muutetaan monikkoon lisäämällä pääte -i, eli yéni '(haltioiden pitkät) vuodet', Elendili 'haltiamielet' (númenorilaiset menivät vähän sekaisin tämän sanan merkityksen kanssa, mutta annettakoon se heille anteeksi...) palantíri 'näkykivet'.
Hieman poikkeava monikkomuoto on ë-päätteisillä (pois lukien ië-päätteiset) sanoilla: niiden loppu-ë muuttuu i:ksi. Niinpä esimerkiksi Quendë 'haltia' on monikossa Quendi 'haltiat' ja mírë 'jalokivi' on monikossa míri 'jalokivet'.
[Mainitaan vielä pari tunnettua poikkeusta: tyellë 'aste' on monikossa tyeller 'asteet' (esiintyy Sormusten herran liitteessä E kirjoitusmerkkien yhteydessä) ja mallë 'tie' on monikossa maller. Tähän ei ole varmaa selitystä, mutta eräs hieman epävarma selitys liittyy toiseen monikkomuotoon, josta puhutaan ohimennen ensi kerralla.]
[EDIT: Näiden lisäksi tunnetaan monikon genetiivissä oleva sana nómesseron 'paikannimien' erään gondorilaisen tietokirjan nimessä. Kyseessä on nähtävästi yhdyssana nómë 'paikka' (sanaa ei tunneta itsenäisenä) + essë 'nimi', jonka mon. gen. "pitäisi" olla *nómession, mutta eipä vain ole. Joko Tolkien teki virheen (voiko itse luomaansa kieltä kirjoittaessaan tehdä moisia virheitä?) tai sitten sanan essë monikon genetiivi voi olla myös *esseron (ja kenties monikkomuotokin *esser).]
Eipä tässä tämän enempää paitsi pieni harjoitus. Muuta monikkoon seuraavat sanat (ja ota huviksesi selville niiden merkitys. Saa käyttää Silmarillionia, Quenya-suomi sanaluetteloa tai mitä muuta tahansa apuvälinettä):
nauco
lassë
atan
yulda
rocco
atar
lómë
ondo
tár
nat
lassë
atan
yulda
rocco
atar
lómë
ondo
tár
nat
P.S. Olkoon menneeksi, yksi asia täytyy vielä muistaa. Niin kuin suomessa, quenyassakin sanojen taivutusvartalo saattaa poiketa nominatiivista. Eli kuten suomessa on vaikkapa nominatiivissa sana poika, sen joidenkin sijamuotojen päätteet liitetään taivutusvartaloon poja- (yksikkö) tai poji-(monikko): poja-lla, poja-lle, poji-lla, poji-lle ja niin edespäin, mutta silti poika-na, poika-a (monikossa poiki-na, poiki-a).
Quenya ei ole (Erulle kiitos) niin monimutkainen tässä suhteessa kuin suomi, mutta sielläkin on poikkeavuutta taivutusvartaloissa. Esimerkiksi Tarcil 'suurihminen, númenorilainen' (vrt. Cirith Ungolin örkkien käyttämä sana tarkki, joka on samaa perua) on monikossa Tarcildi eli siinä näkyy taivutusvartalo Tarcild-, johon monikon pääte liitetään. Samaten wilwarin 'perhonen' on monikossa wilwarindi (taivutusvartalo wilwarind-). Moiset tapaukset liittyvät käsittääkseni (joku voisi vahvistaa käsitykseni tai jopa käsitellä sitä käsittteellisemmin) nimenomaan l-päätteisiin (-l > -ld-) ja n-päätteisiin (-n > -nd-) substantiiveihin, mutta vaikka juttu näyttää varsin epäsäännölliseltä (vrt. Elendil / Elendili mutta Tarcil / Tarcildi) siitä selviytyy katsomalla sanastosta (siis vaikkapa Kontuwikin toistaiseksi keskeneräinen Quenya-suomi sanaluettelo, tai vielä paremmin sen alkuteos, Helge Fauskangerin Quettaparma Quenyallo [tekstitiedosto ladattavissa Ardalambion-sivuston Quenya Wordlists -sivulta, valitse Quenya-English] mainitaanko jotakin taivutusvartaloista.
On toki monia sanoja, joiden taivutusmuodot eivät esiinny Tolkienin teksteissä, joten niitä lienee paras taivuttaa perussäännön mukaan, jos ryhtyy kirjoittamaan uusquenyaa.
Laitetaanpa vielä loppuun yksinkertainen taulukko monikon muodostamisesta. [K] tarkoittaa konsonanttia. Huomatkaa myös, että tässä esitettyjä muotoja ei välttämättä esiinny Tolkienin teksteissä:
1) R-monikko (vokaalipäätteiset sanat [huom. -ië] )
-a > -ar
yulda > yuldar ('juoma, juomat')
-ië > -ier hísië > hísier ('sumu, sumut')
-o > -or úvanimo > úvanimor ('hirviö' [= Morgothin otus], 'hirviöt')
-u > -ur curu > curur ('taito, taidot')
2) I-monikko (konsonanttipäätteiset sanat ja -ë [ paitsi -ië] )
-ë > -i
ornë > orni ('puu, puut')
-[K] > -[K]iél > éli ('tähti, tähdet')
Huom. toisinaan vaihtelua taivutusvartaloissa, esim. indis > indiss-i ('vaimo, vaimot'), óman > ómand-i ('vokaali, vokaalit'). Epäsäännölliseltä vaikuttaa myös sanan valarauco 'voimanhenki, balrog' monikko valaraucar 'balrogit', joka on ilmeisesti muodostettu sanan rauco 'hirmuinen ja väkevä olento' variantin rauca 'demoni' pohjalta.
Huom. toisinaan vaihtelua taivutusvartaloissa, esim. indis > indiss-i ('vaimo, vaimot'), óman > ómand-i ('vokaali, vokaalit'). Epäsäännölliseltä vaikuttaa myös sanan valarauco 'voimanhenki, balrog' monikko valaraucar 'balrogit', joka on ilmeisesti muodostettu sanan rauco 'hirmuinen ja väkevä olento' variantin rauca 'demoni' pohjalta.
Last edited:
Kahlasin nettiä läpi eri sivustoista löytämättä mitään minkä ymmärrän (kaikki sivustot liian sekavia yksinkertaiselle mielelleni
) Kiitos vielä kerran olen nyt lukenut kaksi kertaa läpi, taidanpa jatkaa seuraavaan
Ja kiitos, muistinko jo sanoa Kiitos?