Quenyan alkeiskurssi kontulaisille, osa 5 (verbit: perusasioita)

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Auta i lómë!

Tämä Fingonin armeijan sotahuuto Nirnaeth Arnoediadissa olkoon lähtölaukaus quenyan verbioppiin. Lause on suomeksi "Yö väistyy!"

Perusverbit ja johdetut verbit
Monissa kielissä verbit jakautuvat erilaisiin taivutusluokkiin, quenyassa pääluokkia on kaksi: perusverbit ja johdetut verbit (eli a-vartaloiset verbit). Ne erottaa helposti toisistaan sanastoissa: quenyan verbit on yleensä sanastoissa annettu verbivartalona (päättyy viivaan, esim. laita- 'siunata, ylistää'). Jos vartalo päättyy konsonanttiin, kyseessä on perusverbi, jos se päättyy a-kirjaimeen, kyseessä on johdettu verbi (jonka juureen on lisätty a:han päättyvä laajennus, kuten -ta tai -ya).

Perusverbit ovat perusverbejä lähinnä siksi, että niiden taivutusvartalo on sama kuin verbin juuri (joka kertoo verbin perusmerkityksen). Tästä juuresta on sitten johdettu erilaisia verbejä, esimerkiksi näin:
  • Perusverbi tul- 'tulla'
  • Johdetut verbit tulta- 'kutsua', tulya- 'johdattaa'

Tässä vaiheessa meidän on kuitenkin olennaisinta tietää, että konsonanttivartaloisten (perusverbien) ja a-vartaloisten (johdettujen verbien) päätteet ovat hieman erilaiset. Mutta ensin pari sanaa aikamuodoista.

Aoristi ja preesens

Jotta voisimme ylipäätään käyttää verbejä, lienee paras esitellä kaksi yksinkertaisinta aikamuotoa, jotka käsittelevät nykyaikaa. Niitä on tosiaan kaksi:
  • Preesens vastaa englannin kestopreesenstä (is ....ing) eli kertoo, että jotain on tapahtumassa parhaillaan, jotain tehdään parhaillaan: "Túrin on heittäytymässä miekkaansa", "Glaurung on grillaamassa haltioita".
  • Aoristi voi myös kertoa nykyajan tapahtumista ("Lehdet putoavat") mutta myös aikaan sitomattomista yleisistä totuuksista, jotka suomessa ilmaistaan preesensillä: "Melkor on paha", "Manwë on hyvä", "Kontu sijaitsee Eriadorissa"...

Preesensistä on Tolkienin teksteistä vähemmän esimerkkejä, ja lähes kaikki perusverbeistä. Mutta miltä ne siis näyttävät? Otetaan esimerkit yksikön ja monikon kolmannesta persoonasta, verbit olkoot vaikkapa sil- 'loistaa', ja lanta- 'pudota'

Aoristi:
  • silë 'hän/se loistaa'
  • silir 'he/ne loistavat'
  • lanta 'hän/se putoaa'
  • lantar 'he/ne putoavat'
Preesens:
  • síla 'hän/se loistaa (juuri nyt)'
  • sílar 'he/ne loistavat (juuri nyt)'
  • lantëa 'hän/se on putoamassa'
  • lantëar 'he/ne ovat putoamassa'
Tästä näemme, että perusverbit saavat aoristissa päätteet (yksikön kolmas p.) ja -ir (monikon kolmas p.) kun taas a-vartaloisilla verbeillä yksikössä ei ole erillistä päätettä, monikossa vartaloon lisätään -r.

Preesens on perusverbeillä hieman monimutkaisempi: vartalovokaali muuttuu pitkäksi: sil- > síl- ja päätteet ovat yksikössä -a ja monikossa -ar. Sanotaan nyt se lause:
  • Elen síla lúmenn' omentielvo 'tähti loistaa tapaamisemme hetkellä'. (Muistatte kai kuka ja missä näin sanoi?)
Elen on tietysti 'tähti' ja síla on verbi sil- preesensin yksikön kolmannessa persoonassa '(hän/se) loistaa (juuri nyt)'. Mutta aina ei tarvitse suomentaa aivan yksityiskohtaisesti: 'Tähti loistaa' käy aivan hyvin tässäkin.

A-vartaloisten verbien preesensmuodot ovat, kuten sanottu, harvinaisia: pääte muuttuu -a > -ëa (yksikkö) ja -ar > -ëar (monikko).

Joka tapauksessa yksi juttu on helppo huomata: -r on monikon tunnus, auttaa tekstin ymmärtämisessä huomattavasti, eikö niin?


Aoristi- ja preesensharjoitus:
Otetaanpa muutama esimerkki Namárië-runosta. Osaatko suomentaa? Ei hätää, vaikka et osaisi, kaikki selitetään alempana.
  • lantar lassi
  • tintilar i eleni
  • caita mornië
  • hísië untúpa


Lantar lassi: sanat ovat lassë 'lehti', joka tässä on monikossa (muistathan > -i) , sekä verbi lanta- 'pudota', tässä aoristin mon. 3. p. 'putoavat'. Siis suomeksi 'lehdet putoavat'.

Tintilar i eleni: sanat ovat elen 'tähti' monikossa (muistathan, päättyy konsonanttiin, monikko -i) ja tintila- 'tuikkia' joka on tässä aoristin mon. 3. p. 'tuikkivat'. Suomennos näin ollen: 'tähdet tuikkivat'.

Caita mornië: ensiksi verbi caita- 'maata, olla jossakin [engl. lie]' ja sitten substantiivi mornië 'pimeys'. Tässä on taas aoristi, tällä kertaa yksikössä: 'pimeys lepää [maan päällä, you see, jos hieman vapaa käännös sallitaan, vapaampaakin on nähty]'

Hísië untúpa: no nyt saamme preesensiä peliin: untup- 'peittää' on perusverbi ja siitä preesens yks. 3. p. muodostetaan siis pidentämällä (viimeinen) vartalovokaali -u- ja lisäämällä päätteeksi -a. Ja hísië on tietysti 'sumu'. Näin ollen: 'sumu peittää'.


Olisiko tässä vaiheessa aika varsinaisen kotitehtävän koittanut? Ehkäpä niin, klunk. Mitä jos annettaisiinkin niitä kaksi, aarre? Hyvä on, olkoon niin, täältä pesee (vastaukset tulevat myöhemmin, lähipäivinä kuitenkin):

Kotitehtävä 1:

Muuta äskeiset neljä lausetta yksiköstä monikkoon tai monikosta yksikköön ja suomenna ne.

Kotitehtävä 2:


Kirjoita quenyaksi (hee, ensimmäinen varsinainen käännöstehtävämme!):
  • Tähti putoaa.
  • Sumu on tulossa (juuri nyt, tällä hetkellä, parhaillaan...)
  • Lehti peittää (pahus, ei vielä osata sanoa, mitä peittää, mutta ensi kerralla, eikös niin?)
  • Yöt väistyvät!
  • Pimeydet kutsuvat (tunnustan, varsin keinotekoinen lause, ja verbikin täytyy etsiä kauempaa alusta, mutta kieliopillisesti katsottuna sangen opettavainen tehtävä, joten menköön, olkoon, hah)

Huomautus:


Jos selaa Quettaparma Quenyalloa tai jotakin muuta quenyan sanastoa, törmää väistämättä verbeihin, joiden vartalo päättyy e- i-, o- tai u-kirjaimeen (esim. sovo- 'pestä', niqu- 'suudella', were- 'kutoa'), mutta nämä ovat lähinnä varhaisia muotoja -- siis varhaisia Tolkienin, ei haltiakielen kehityksen kannalta -- ja kuuluvat vaiheeseen, jolloin kielen nimi oli vielä qenya.

Me opiskelemme kuitenkin lähinnä TSH-quenyaa eli kieltä sellaisena kuin se oli suunnilleen 1950-luvun puolivälissä, joten ohitamme sulavasti tällaiset poikkeukset.

Mihin aikakauteen qenya sitten sijoittuu? Siitä voisi keskustella ja jopa kiistelläkin aimo tovin, mutta sen verran uskaltanen sanoa, että Tolkienin 1910- ja 1920-lukujen tekstit ovat selvästi qenyaa, 1930-luku on murrosvaihetta ja viimeistään 1940-luvulla, Sormusten herran alkaessa muotoutua, siirrytään quenyaan.

Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa sitä, että Tolkien alkoi käyttää [kw]-äänteen merkkinä kirjaimia qu aikaisemman q:n asemesta. Siinä sivussa kielioppi ja sanasto muuttuivat myös. (Katso esim. Kontuwikin artikkeli Qenya ja siinä annetut linkit.)

Meidän quenyan opiskelijoiden kannalta tilanne on vähän samanlainen kuin muinaiskreikan tai latinan alkeita opiskeltaessa: kielen historia on pitkä, joten alkeet opiskellaan yhteisestä sopimuksesta kielen "klassisimman" vaiheen pohjalta. Myöhemmin, kun alkeet on opittu eli työkalut ovat hanskassa, voi kaikessa rauhassa perehtyä varhaisempiin tai myöhäisempiin kielimuotoihin.
 
Last edited:
Kotitehtävien ratkaisut:

Kotitehtävä 1:

Muuta äskeiset neljä lausetta yksiköstä monikkoon tai monikosta yksikköön ja suomenna ne.
  • lantar lassi >>> lanta lassë 'lehti putoaa'
  • tintilar i eleni >>> tintila i elen 'tähti tuikkii'
  • caita mornië >>> caitar mornier 'pimeydet lepäävät [jossakin]'
  • hísië untúpa >>> hísier untúpar 'sumut peittävät [juuri nyt]'

Kotitehtävä 2:

Kirjoita quenyaksi:
  • Tähti putoaa. >>> I elen lanta / Lanta i elen. (Jos näen jonkin tähden putoavan, käytän ilman muuta määräistä artikkelia; Lanta elen tarkoittaa lähinnä sitä, että jokin tähti putoaa joskus, mutta ei välttämättä juuri nyt eikä mikään tietty tähti. Eikö niin?)
  • Sumu on tulossa (juuri nyt, tällä hetkellä, parhaillaan...) >>> I hísie túla.
  • Lehti peittää >>> Lassë untupë.
  • Yöt väistyvät! >>> Autar i lómi!
  • Pimeydet kutsuvat >>> Tultar i mornier.
Huh, toivottavasti meni oikein...
 
Ylös