Raha, valuutat ja maksaminen Keski-Maassa

Rahatalouden mahdollisuuksia Keski-Maassa

Tik sanoi:
Minä puolestani kuvittelen, että hobitit elivät kehittyneessä rahataloudessa. Itse asiassa heillä luulisi olleen oma rahapaja, koska kolikoita varmasti tarvittiin paljon vilkkaassa kaupankäynnissä.

Harrastajahistorioitsijan näkökulma aiheeseen on seuraava:

Hobittien kehittynyt rahatalous lienee kiistämätön asia, jonka puolesta puhuvat useat lainaukset tavallisten kadunmiesten puheista. Reppulit olivat mitä ilmeisimmin englantilaiseen gentryyn verrattavissa olevaa maalaisaatelia, joiden ei tarvinnut tehdä töitä elääkseen. Frodo oli siis herrasväkeä, toisin kuin palveluskuntaan kuuluvat Gamgit, puutarhuri ja miespalvelija Sam.

Hobittien ja ihmisten kulttuuri luoteisessa Keski-Maassa noudattelee samoja linjoja kuin meidän maailmamme anglosaksien. Tähän viittaavat Konnun rahojen nimetkin. Anglosaksit perivät aika pitkälle käyttämänsä järjestelmän Rooman valtakunnalta, johon Britannian keltit olivat kuuluneet.

Kun hobitit 1000-luvulla K.A. vaelsivat sotien ja levottomuuksien vuoksi suurina muuttoliikkeaaltoina Eriadoriin ja asettuivat vähitellen sinne asumaan, he olivat vielä lähes villejä kolossa-asujia, kuten TSH:n esipuheessa mainitaan. Kosketusta dúnedainin hallitsemiin ja sivistyneisiin Arnorin perillisvaltakuntiin Arthedainiin, Rhudauriin ja Cardolaniin voidaan pitää merkittävimpänä hobittien kansan kehitykseen vaikuttaneena tekijänä.

Pohjois-Valtakunnan ihmisiltä hobitit todennäköisesti oppivat maataloutta, talonrakennustaitoa ja monia muita tärkeitä kykyjä. Todennäköisesti hobitit elivät vielä klaaneittain ja heimoittain 1200-1400 -lukujen veristen Arnorin Perimyssotien ajan, etsivät turvaa kukkuloilta, metsistä ja soilta. Karvajalat lienevät ensimmäisenä ja suurimpana ryhmänä omaksuneet Arnorin ihmisten tapoja, kävivät kauppaa maatalous- ja erätuotteilla saadakseen ihmisiltä sekä rautaesineitä että suojelusta.

Virallisesti hobitit saivat yhteiskunnallisen aseman ja tunnustuksen 1600-luvulla, jolloin helokesipäälliköt Marcho ja Blanco saivat luvan asettua heimoineen Baranduin-virran länsipuolella oleville harvaan asutuille maille, jotka aikaisemmin olivat olleen Arthedainin kuninkaan demesneä, metsästysmaata. Epäilemättä tähän järjestelyyn kuului myös velvollisuuksia kuningasta kohtaan, kuten verosuorituksia. Tässä vaiheessa Kontuun asettuneet helokesit ja karvajalat ovat todennäköisesti omaksuneet tällöin Arthedainissa käytössä olleen rahatalouden. TSH:n shillingit ja pennit ovat sanoina todennäköisesti perua Arthedainin ajoilta, vaikka rahat itse tuskin ovat niin vanhoja. Palaan tähän tuonnempana.

Jäänteenä näiltä ajoilta on rahojen ja hyvin toimivan postilaitoksen lisäksi kantautunut sana Shire (Kontu), jolla Baranduinin (Rankkivuon) ja Tornikukkuloiden välistä maata myöhemmin kutsuttiin. Shire, muinaisenglannin scîr, on kreivikuntaan verrattavissa oleva vanha englantilainen hallinnollinen yksikkö. Tämän perusteella voidaan siis tulkita, että Arthedainin kuningaskunta jakaantui useaan Shireen (kuten Englanti Hampshireen, Devonshireen, Buckinhamshireen, Bedfordshireen jne). Arthedainin luhistuttua viimeisessä pohjansodassa 1970-luvulla kaikkinainen keskusvalta katosi Eriadorista vuosisatojen ajaksi ja samalla katosivat ilmeisesti myös muisto muiden "kontujen" olemassaolosta. Hobitit piiloutuivat tuolloin piilopaikkoihinsa ja koloihinsa ja selvisivät ajan koettelemuksista selvästi paremmin kuin ihmiset.

Arthedainin tuhoa voi verrata Rooman vallan luhistumiseen Brittein saarilla ja länsi-Euroopassa. Tämäkin jätti jälkeensä koko joukon sanastoa ja käsitteitä, mutta erityisesti mittayksiköitä, joihin myös rahat perustuvat. Frodo Reppulin hopeapennit olivat tuskin Konnun erikoisuus, sillä niitä käytettiin yleisenä vaihdannan välineenä myös ennen Arthedainiin kuuluneessa Briissä. Epäilemättä hobitit kävivät kauppaa laajalti Konnun ulkopuolella myös ennen Sarumanin agenttien ilmestymistä kuvioihin. Yksi hyvä kysymys on, mistä hobitit saivat rahoihinsa tarvittavan hopean ja kuparin. Uskoisin tämän tulleen kääpiöiltä, joiden ikivanhan kauppatien varrella Kontu ja Brii sijaitsivat. Kääpiöt ovat muutenkin luonteva kauppakumppani hobiteille - kääpiöthän eivät tunnetusti pidä maanviljelystä vaan mieluummin ostavat sen muilta. Toisaalta kääpiöillä on runsaasti jalometalleja, joiden arvo heille on vähäisempi kuin köyhemmille kansoille. On mahdollista, että Konnussa toimi sen itsenäisyyden ajan oma rahapaja, todennäköisesti pääkaupungissa Michel Delvingissä (Järin Möyremässä).

Minkänäköisiä Konnun ja Briin hopeapennit sitten olivat? Anglosaksien lyömät lantit olivat omaksuneet ulkoiset muotonsa roomalaisista dinaareista. Konnussa tai missään lähimaillakaan ei kuitenkaan ollut yhtään kuningasta, jonka muotokuvaa olisi voinut rahoihin lyödä. Hobitit kuitenkin säilyttivät luontaisina konservatiiveina kansanperinteessään lukemattomia muistoja Arthedainin valtakunnan ajoilta, kuten viittauksia kuninkaaseen. On mahdollista, että rahat säilyttivät dúnedainin vanhojen rahojen mallin ja niihin kuvattiin hahmo joka muistutti hobittien varmasti tuntemien vanhojen rahojen kruunupäitä. Kenties jopa kirjoitukset kopioitiin sukupolvesta toiseen, ikään kuin Kuolleiden Kaivanto olisi vielä Kuninkaiden Pohjanlinna, Fornost.
 
Pieniä kysymyksiä rahoista (ja kullasta)

1) Kun Gandalf kertoo Elrondin Neuvonpidossa tokaisseensa Voivalvatille: "Aasi! Pöhkö! - - - Keskikesän jälkeen en ole saanut parempia uutisia: ne ovat vähintään kultakimpaleen arvoiset" (Kaapuh. s. 235), mahtaako hän sittenkin puhua kultarahasta, sillä englanniksi tuo on <i>it's worth a gold piece at least.</i>?

2) Bilbo antaa Samille Rivendellissä "pienen pussillisen kultaa" (Kaapuh. s. 855). Mahtavatko olla kultarahoja?

3) Yksi kultaraha ei päässyt TSH:n lopulliseen versioon asti. "Kauan odotetun juhlan" kolmannessa käsikirjoitusversiossa kerrotaan, miten Bingo (tuolloin Bilbon poika) oli tuhlannut viimeiset 500 dukaattiaan (<i>his last 500 ducats</i>) syntymäpäiväjuhliensa järjestämiseen (HoME VI, 34). Dukaatti ei taida esiintyä missään TSH:n tekstissä.
 
Raha, valuutat ja maksaminen Keski-Maassa


Aihe tuli mieleeni kun mietin mitä mikäkin mahtoi Keski-Maassa maksaa. Koska en halunnut tukkia erästä toista ketjua tällä pohdinnalla, otan tämän nyt ihanil erikseen esille. Yritin kyllä kaivella josko tästä olisi jo joskus Konnussa keskusteltu, mutta en löytänyt mitään edes läheltä liippaavaa. Jos vastaava ketju jostain löytyy niin sori siitä!

Iso osa (liian iso, imho) ihmisen (/hobitin/kääpiön jne) toiminnasta kytkeytyy toisaalta rahan ansaitsemisen ja toisaalta sen käyttämisen ympärille. Järjestäytyneissä yhteiskunnissa - joita Keski-Maassakin oli useita - on täytynyt olla arvometalleihin perustuvia standardisoituja vaihtojärjestelmiä.

TSH:ssa rahasta puhutaan hyvin vähän. Äkkiseltään mieleen tulivat vain kohta, jossa Musta Ratsastaja lupaa isäntä Magotille kultaa jos tämä kertoisi Reppulin liikkeistä, ja kohtaus, jossa Voivalvatti maksaa hobittien puolesta Imarteelle Bil-ponista 12 hopeapenniä (mikä oli aivan törkeä ylihinta) ja lisäksi Merrille 18 penniä menetetyistä poneista.

Jossain siis lyötiin rahoja, mutta missä? Tyypillisesti rahoja lyövät valtiot. Ennen Sormuksen Sotaa koko Eriadorissa ei ollut enää yhtäkään valtiota. Arnorin kuningaskunta oli kaatunut herra ties kuinka kauan sitten, ja puheet siitä kun kuningas tulee olivat pelkkiä fraaseja. Verojakaan ei kerätty, kun ei ollut minkäänlaista organisaatiota sitä varten. Joko käytetyt myntit olivat todella vanhaa perua, tai sitten kaupallista kanssakäymistä idästä ja etelästä tulevien ohikulkijoiden kanssa oli Konnussakin enemmän kuin Tolkien antaa ymmärtää (Briihän oli hyvinkin vilkas läpikulkupaikka) ja uutta rahaa tuli sitä kautta kiertoon. Mahdollisesti sekä että.

Millaisia rahoja käytettiin ja mikä oli niiden arvo? Hopearahat on kirjassa mainittu, ja koska Magotille luvattiin kultaa myös kultarahoja todennäköisesti käytettiin (mutta niistä rahvas voi yleensä vain haaveilla). Hopearahan arvosta saamme jonkinlaisen käsityksen tästä: "Peltojen takana tallissa on kuusi ponia; muona ja muut varusteet on kaikki pakattu, vain joku ylimääräinen vaatekappale ja pilaantuva ruoka puuttuvat." (Merri, luvussa Salaliitto paljastuu) Hobitit siis menettivät Briissä kuusi ponia ja saivat niistä Voivalvatilta ilmeisen käyvän hinnan 18 hopeapennin muodossa. Ponin korvaushinnaksi laskettiin täten kolme hopeapenniä. Tähän verrattuna Imarteen vaatima 12 penniä luurangonlaihasta ponista oli melkoista kiskontaa. Jos googlaa netistä paljonko ponit IRL maksavat, voi arvioida että hopeapennikään ei ollut ihan mikään taskuraha. Tavanomaisiin tarkoituksiin on täytynyt olla pienempi rahayksikkö, todennäköisesti pronssikolikko. Näillä on sitten maksettu kaikki arjen ostokset ja palvelut.

Mitäs ajatuksia muilla aiheesta? Ja jos tulee mieleen kohtia joissa rahasta puhutaan niin laittakaa niitäkin tänne. Itselläni ei tullut mieleen kuin nuo kaksi.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä:
Aivan Tarun alussa Bilbo antaa sähikäisiä kärkkyville lapsille "jokusen pennin." Luultavasti pronssia tai muuten vähempiarvoisia pennejä kuin hopeapennit, jos kerran "jokunen" kappale niitä riitti ponin hankintaan.
Bilbohan palasi matkaltaan kahden pienen arkun kanssa, toinen täynnä peikoilta saalistettua kultaa ja toinen hopeaa. Voinee olettaa, että ne olivat rahoina. Ehkä peräisin Arnorin valtakunnan ajoilta, mahdollisesti jopa Númenorilaisia kolikoita?
 
Tuli vain mieleen: mitä jos erinäiset sepät olisivat tehneet kolikoita/rahaa? Esim jostainhan se Smaugin kolikkosänkykin on täytynyt tulla ja jonkun tehdä raha kerrallaan. Eli rahaa on täytynyt olla melko paljon liikkeellä, kun yhden lohikäärmeen rohmuama rahamäärä ei kerran kaatanut Keski-Maan taloutta.
Vai oliko rahaa vain niin paljon esim erinäisillä kultarohmuajilla (kääpiöt, eräät kyseenalaiset ihmisruhtinaat (jatkuva sodankäynti maksaa Melkoristi eikä niitä varusteita/hevosia tyhjästä nyhjäistä ilman kopeekkaakaan taskussa) olisi ollut niin järjettömän suuret kultavarastot, että tästä olisi riittänyt "kiertoon" ilman mitään virallista rahalaitosta? Esim Thranduil ostaa viiniä, kauppias saa rahaa, kauppias ostaa ruokaa, viljelijä saa rahaa, viljelijä ostaa kessua, hobitti saa rahaa.. jne.
 
Onkohan Bil Imarteen vaatima 12 hopeapennniä englanniksi shillinki? Se oli ainakin vielä TSH:n aikaan Isossa-Britanniasssa rahayksikkönä. Vanha englantilainen järjestelmähän oli punta = 20 shillinkiä = 240 penniä. Alkuperäinen yhteys lienee punta = pauna hopeaa.
 
Ainakin tämän listan mukaan halpa hevonen maksoi myöhäiskeskiajalla 10–20 shillinkiä. Lista ei ehkä ole erityisen luotettava, mutta kyllä siitä osviittaa saa. Bil Imarteen vaatima hinta kerrotaan ainakin kolminkertaiseksi käypään hintaan nähden, eli huono poni olisi ehkä 4 hopeapenniä. Joko hopean arvo oli Briissä paljon suurempi kuin myöhäiskeskiajalla tai sitten hopeapenni oli painavampi raha kuin 1/240 naula hopeaa, ehkä lähempänä shillinkiä kuin penniä.
 
Tuli vain mieleen: mitä jos erinäiset sepät olisivat tehneet kolikoita/rahaa?
Esim jostainhan se Smaugin kolikkosänkykin on täytynyt tulla ja jonkun tehdä raha kerrallaan. Eli rahaa on täytynyt olla melko paljon liikkeellä, kun yhden lohikäärmeen rohmuama rahamäärä ei kerran kaatanut Keski-Maan taloutta.

Sepät niitä kolikoita varmaan enimmäkseen löivät. Luin jostain että meidän maailmassamme kolikot lyötiin käsin vielä niinkin myöhään kuin 1600-luvulla. Rahan lyömiseen (tai paremminkin leimaamiseen) on kuitenkin aina pitänyt olla lupa, ja omavaltaisesta rahanteosta kautta väärentämisestä on saanut ankarat rangaistukset. Holtittomasta rahan lyömisestä ja levittämisestä kun seuraa esim. sellaisia yhteiskunnallisesti ikäviä asioita kuin inflaatio ja pahimmillaan koko rahajärjestelmän romahdus.

Voisin kuvitella, että esim. Ereborin retken jälkeen kiertoon vapautui arkkutolkulla erinäköisiä ja -arvoisia rahoja. Muut aarteet lienevät menneet visusti kääpiöiden kätköihin. Bilbokin suostui Hobitin mukaan ottamaan Smaugin aarteista "vain kaksi pientä arkkua joista toisessa oli hopeaa ja toisessa kultaa, sen verran kuin yksi vahva poni pystyi kantamaan". Lisäksi kotimatkalla hän jakoi vielä tasan peikkojen kolikkoaarteen Gandalfin kanssa. Näillä hän sitten eleli kevyesti herroiksi koko loppuikänsä.

Onkohan Bil Imarteen vaatima 12 hopeapennniä englanniksi shillinki? Se oli ainakin vielä TSH:n aikaan Isossa-Britanniasssa rahayksikkönä. Vanha englantilainen järjestelmähän oli punta = 20 shillinkiä = 240 penniä. Alkuperäinen yhteys lienee punta = pauna hopeaa.

Kuulostaisi loogiselta lähtökohdalta.
 
Sepät niitä kolikoita varmaan enimmäkseen löivät. Luin jostain että meidän maailmassamme kolikot lyötiin käsin vielä niinkin myöhään kuin 1600-luvulla. Rahan lyömiseen (tai paremminkin leimaamiseen) on kuitenkin aina pitänyt olla lupa, ja omavaltaisesta rahanteosta kautta väärentämisestä on saanut ankarat rangaistukset.

Keskiajalla rajanlyöjät taisivat olla ihan oma ammattikuntansa, miksei myös Keskimaassa? Jos sitä olisi saanut kuka tahansa tehdä, ehkä silloin kylien sepätkin olisivat varsinaisen työnsä ohessa voineet lyödä rahaa.

Kolikoiden lyöminen käsipelillä oli muuten ilmeisen vaarallista hommaa sille osapuolelle, joka piteli paikallaan kolikkoa ja niitä kolikkoon kuvion muodostavia juttuja, joiden nimeä en muista, kun toinen humautti vasaralla. (Ks. kuva alla.) Toisin sanoen se tuskin oli kenellekään mieluinen työtehtävä eikä etevän sepän arvolle sopivaa – minulla on hämärä muistikuva, että siihen nakitettiin joskus vankeja.
013.jpg

En muuten ole perehtynyt asiaan ja joku varmaan tietää tästä prosessista enemmän, mutta kävin helmikuussa turistikierroksella entisessä hopeakaivoskaupungissa, ja opas puhui tästä aiheesta. Saatan muistaa vähän väärinkin, mutta jotain opittua tietoa kuitenkin puski mielen perukoilta. :D
 
Onkohan Bil Imarteen vaatima 12 hopeapennniä englanniksi shillinki? Se oli ainakin vielä TSH:n aikaan Isossa-Britanniasssa rahayksikkönä.

Pikaisen googlailun perusteella erinäiset enkkulähteet (Tolkien gateway, enkkuwiki) käyttävät sanoja "twelve silver pennies". Kovin suppealta näyttää valuuttoihin liittyvä hakemisto Tolkien gatewaylla muutenkin.

Minusta on luontevaa ajatella ainakin melko suuren osan "tavallista väkeä" (niiden, jotka raatoivat oman ja perheensä elannon eteen, eivätkä voineet noin vain lähteä seikkailuihin) niin Konnussa kuin ihmistenkin valtioilla elävän pääosin vaihtotaloudessa.
 
Minusta on luontevaa ajatella ainakin melko suuren osan "tavallista väkeä" (niiden, jotka raatoivat oman ja perheensä elannon eteen, eivätkä voineet noin vain lähteä seikkailuihin) niin Konnussa kuin ihmistenkin valtioilla elävän pääosin vaihtotaloudessa.

Arkielämässä on varmaan menty paljolti tällaisella "kengitän sun hevosen tai muuraan sulle uunin, saan sulta vihanneksia tai palveluksen tai lihaa" -vaihtotaloudella kyläläisten kesken. Tyypillinen paikka jossa on tarvittu rahaa on juurikin majatalo. Siellä pyörii porukkaa sieltä sun täältä, ja harvempi kanniskelee reissuillaan porkkanasäkkiä mukanaan että jospa nyt haluankin ostaa tuopin olutta. Samaten kauppiaat ovat yleensä halunneet rahaa voidakseen ostaa uusia hyödykkeitä myytäväksi. Vaihtotalous sinällään ei ole vieläkään kuollut, onhan näitä aikapankkeja yms. tänä päivänäkin. Niihinkin verottaja yrittää kovasti puuttua, samoin kuin talkootöihin. (Nyt alkaa mennä jo yhteiskuntakritiikin puolelle, takaisin asiaan...)

Rahanlyömisestä vielä. Kävin jokunen vuosi sitten taontakurssia, ja siellä seppämestari kertoi myös kolikoiden lyömisestä. Oli kaksi muottia, joiden väliin laitettiin kuuma kolikkoaihio (aihio oli tietysti pehmeämpää metallia kuin muotit, muuten muotit eivät olisi kauaa kestäneet) ja paukautettiin vasaralla päälle. Hidasta hommaa kun rahat lyötiin yksitellen. Käsin lyödyt rahathan eivät olleet ikinä täysin pyöreitä. Aihiot tuskin olivat alunalkaenkaan symmetrisiä, ja kun metallia lyödään niin se "leviää". Kävi kurssilla ollessa mielessä josko olisi huvikseen tehnyt jotkut mielikuvitusmuotit ja lyönyt jokusen kolikon ihan kuparista, mutta en sitten ikinä kerinnyt.
 
Kaivelen vanhempaa ketjua mutta tämä asia on aina itseänikin mietityttänyt. Eli siis millä esimerkiksi Bilbo ja Frodo itseään elättivät ja kulunsa maksoivat?

Taitaa olla niin, että rahalaitos ja elinkeinollinen infrastruktuuri eivät kuuluneet professorimme kiinnostusten kärkipäihin ja siksi ne jäivät joitakin satunnaisia mainintoja lukuun ottamatta puuttumaan myös Keskimaasta. Taivaansusi on tehnyt mielestäni hyvän tiivistelmän tästä asiasta tuolla vanhemmassa ketjussa, joten en lähde viemään häneltä kunniaa toistamalla asioita tässä. Kerron kuitenkin muutaman oman mielipiteen tai huomion, jonka olen tästä asiasta tehnyt.

Raha yleensä:
Kuten on mainittu niin valtiot, kuningaskunnat, kaupungit, palkka-armeijoiden päälliköt, sotaherrat yms tarvitsevat rahalaitosta. Keskitettyä ja laajaa valtakuntaa, hallintoa tai joukkoja on vaikea ellei mahdotonta järjestää, kontrolloida ja huoltaa ilman jonkunlaista tavaroiden ja palvelusten arvon mittaa eli valuuttaa. Siitäpä voimme siis päätellä (sekä muutamista kirjoissa olevista viittauksista) että ainakin Keskimaan eri valtakunnissa ja kaupungeissa on rahan täytynyt ollut käytössä. Arnor, Gondor, Rohan, Harad, Moria, Erebor, Esgaroth, Kontu, Laakso yms. Myös Mordorissa on ilmeisesti täytynyt olla jokin valuutta käytössä vaikka orjatalous lieneekin ollut vallitseva käytäntö (onkohan kolikoissa komeillut luometon silmä?). Mutta ei laaja orjavaltio ja -talouskaan pyöri ilman valuuttaa. Samoin esim. Sarumanin on täytynyt omata rahavaroja, joilla hän on maksanut ja muonittanut joukkojaan. (Mistä lienee ne hankkinut?)

Kontu:
Kuten kirjoistakin käy ilmi niin Konnussa on ollut voimassa jonkunlainen säätyjako. En oikein osaa mieltää Bilboa ja Frodoa aatelissäätyyn mutta rikkaiksi porvareiksi (omistava sääty) heitä kai voisi nimittää, Samin ja hänen sukunsa taas ollessa selkeää työläisluokkaa. Ei Bilbo, sen enempää kuin Frodokaan tehnyt varsinaisesti mitään työtä elääkseen, joten perittyä rahaa ja omaisuutta heillä on täytynyt olla, jo ennen Bilbon Ereborin retkeä.
Tästä on viite Hobitissakin: "Bungo, joka oli Bilbon isä, rakensi vaimolleen (osittain hänen rahoillaan) hienoimman hobitinkolon mitä Kukkulan yllä tai alla tai Virran takana oli koskaan nähty....". Samassa yhteydessä on muuten korostettu Tuk -suvun rikkautta.
Muutenkin ne harvat rahaviittaukset tuntuvat liittyvän usein hobitteihin ja heidän arkisiin toimiinsa, joten ilmeisesti Konnussa oli voimassa sekä vaihdantatalous, että kehittynyt rahatalous.
Toinen viittaus rahaan ja hobitteihin, jota ei ole taidettu vielä täällä mainita löytyy TSH:sta: "Hän (Frodo) epäili nyt joutuneensa tekemisiin roiston kanssa ja harmitteli hermostuneesti sitä että oli ottanut mukaansa vain vähän rahaa. Koko summakaan tuskin riittäisi rosvolle ja Frodolta ei olisi liiennyt kolikkoakaan."

Maanviljelys:
Harvoja mainintoja lukuun ottamatta ei Tolkien tosiaan juuri selvittänyt mistä yhdyskunnat, kaupungit ja valtakunnat elintarpeensa saivat ja hankkivat. Muutaman virkkeen pituisen kuvauksen Tolkien silloin tällöin meille tiputti, joista käy selville (tai voidaan ainakin olettaa) että maata viljeltiin, kauppaa käytiin ja tavaroita ostettiin/vaihdettiin/kuljetettiin pitkiäkin matkoja. Tässä pari esimerkkiä:

"Rautapihan muurien alla oli yhä joitakin tynnyrinaloja joita Sarumanin orjat viljelivät, mutta..."
(TSH, Tie Rautapihaan)
"...mutta nähtävästi tämä viini oli Dorwinionin suurten puutarhojen satoa, ..." (Hobitti, Tynnyrikyydillä tyrmästä)
"... ja Orrostarin sisämaassa kasvoi paljon viljaa, ... (KTK, Númenorin saari)

Rautapihan tapauksessa taitaa muuten olla kyse maaorjista.

Meni vähän yleisemmäksi pohdinnaksi kuin pelkkä rahatalous mutta annoin mennä kun asiat kuitenkin toisiinsa liittyvät.
 
Kaivelen vanhempaa ketjua mutta tämä asia on aina itseänikin mietityttänyt.
Noviisille tiedoksi, ettei tällä foorumilla kahdeksan kuukautta ole aika eikä mikään. Hobitit kokoontuvat tämän tästä Vihreään Lohikäärmeeseen muistelemaan isovanhempiensa pikkuserkkujen seikkailuja ja niin vuodenajat kuin sukupolvetkin seuraavat toisiaan omaan rauhallisen leppoisaan tahtiinsa.
 
On lisäksi todella hauskaa, jos joku vaivautuu ajatuksella kaivelemaan vanhoja ketjuja ja elvyttämään keskusteluja, jotka ovat aikanaan sammahtaneet siihen, ettei kukaan ole hetkeen keksinyt uutta sanottavaa aiheesta.

Minua alkoi nyt mietityttää, kuinka normaalia ja kattavaa vaihdantatalous oikeastaan on keskiaikaisissa (tai myöhemmissäkin) yhteiskunnissa ollut. Omavaraistaloushan lienee ollut pääasiallinen elatuksen hankkimisen muoto, ja vaihdanta on toiminut lähinnä tilanteissa, joissa tavaraa ja/tai palveluksia on vaihdettu päittäin. Mutta heti jos vaikkapa maanviljelijä haluaa esimerkiksi toisaalta myydä kolme kappaa viljaa ja toisaalta ostaa pussin suolaa, hänen on todennäköisesti ensin myytävä vilja viljakauppiaalle ja sitten ostettava saamallaan rahalla suolaa suolakauppiaalta, koska ainakaan kiertävä kauppias markkinoilla tuskin huolii satunnaisia tavaroita maksuksi tuotteistaan. Ja vaikka ei olisi edes kauppiasta kyse, raha on sitä tarpeellisempi vaihdannan väline, mitä useamman vaihtoportaan kautta hankinnat muuten pitäisi hoitaa. Jos vaikkapa heiniä hevoselleen saadakseen pitää ensin nikkaroida jakkara, jotta saa korillisen omenoita, jotka voi vaihtaa olueen, jota vastaan saa lautoja, jotka voi vaihtaa heinään, on paljon yksinkertaisempaa nikkaroida se jakkara, myydä se rahaa vastaan ja sitten ostaa rahalla heinää.

Kuvittelen siis, että keskimaassa pääroolissa on ollut omavaraistalous, jota ovat täydentäneet ensisijaisesti rahatalous ja vasta toissijaisesti vaihdantatalous. Rahataloushan ei vaadi edes lyötyjä kolikoita, vaan rahaksi käy esim. painonsa mukaan arvotettu leimaamaton hopea kuten viikinkiajalla.
 
Last edited:
Viikinkiajasta tiedän, että silloin kolikkoja käytettiin korujen materiaalina ja toisaalta koruja saatettiin pilkkoa maksuvälineeksi. Ongelmaksi nousee toki metallin puhtauserot ja vaikeudet standardoida punnuksia, mutta kun käypiä hintoja ei voi googlata, on kaikki neuvoteltavissa. Rooman valtakunnan aikaan kyllä yritettiin määrittää enimmäishinnat erilaisille tuotteille, mutta Björn Wahlroos ei tähän ihastunut.
 
Jostain lueskelinkin, ettei "vanhoja muistavia" täällä välttämättä pistetä tikulla silmään.;) Uutena jäsenenä saattaa vain tuntua (varsinkin pitkissä ketjuissa), että sanookohan tässä itse mitään, mitä joku toinen ei olisi jo aika päivää sitten sanonut. Ja moneen kertaan. Mutta on kuitenkin mukava kuulla, että vanhojakin keskusteluja voi koettaa nostella, jos jotain sanottavaa vaan itse keksii.

Isilmírë; hyvä pointti tuo omavaraistalouden vahva asema. Sekoitin omassa tekstissäni vaihto-ja omavaraisuutta keskenään. Tolkienhan selvästi kuvaa hobitteja hyvin omavaraisiksi esim. TSH:n johdannossa. Eli suurelta osin hobitit tuottivat itse ne tarvikkeet mitä kuluttivat ja rahaa käytettiin ehkä enemmän sitten ylellisyyksiin (vaikkapa viinit, hienommat kankaat ja puvut, harvinaisemmat ruokalajit), erikoistarvikkeisiin (vaikkapa metalliesineet, lasi yms) tai huvituksiin ja muihin tarvikkeisiin joita ei itse tuotettu (käytiin vaikka vain juomassa tuoppi majatalossa). Vaihdantataloutta lienee käytetty vähemmän.

Joku pohdiskeli sitäkin, että mikä mahtoi olla hobittien käyttämä rahayksikkö tai siis minkä "maalaisia" rahoja he käyttivät. Arnorin valtakunta tulee ensimmäisenä mieleen. Tosin itse valtio oli jo aikaa lakannut olemasta, eikä rahalle ollut ns. takaajaa mutta noihin aikoihin rahojen oma arvometalli kävi tietysti arvon takaajasta. Siten ei mielestäni ole ongelmaa siinä, ettei valtakuntaa itsessään enää ole. Kulta ja hopea on kultaa ja hopeaa. Eriasia olisivatko nuo rahat sitten käytössä "kuluneet" tai siis syystä tahi toisesta poistuneet kierrosta. Toinen ilmeinen vaihtoehto on jo mainittukin eli kääpiöt. Itä-länsi tietä kulkeneet kääpiöt ovat varmasti jättäneet rahojaan Kontuun ostaessaan sieltä tavaraa vaikkapa Sinivuorten kaivoksiinsa. Olisivatko hobitit sitten itse lyöneet rahojaan? Tämä vaatisi mielestäni kupari, hopea tai kultakaivoksia eli raakametallin hankkimista suurissa määrin tavalla tahi toisella. En ainakaan muista mitään viitettä
siitä, että hobitit olisivat moista harjoittaneet. Tämäkin vahvistaa ajatusta kääpiöiden suuresta osuudesta Konnun rahatalouteen.
Jokatapauksessa minun ajatuksissani Konnussa ja muuallakin pohjolassa (Eriadorissa) käytössä ollut valuutta on luultavasti ollut aika kirjavaa lajiltaan. Esim, Briissä voisi olettaa käytettävän myös Gondorista tulleita kolikoita. Tai kuten oikeastikin, rahanvaihtajat vaihtoivat niitä käypään valuuttaan eli Konnussa ja Briissä käytettyihin hopeapenneihin.
Kointähti mainitsi viikingit ja esim. heillä uskoisin olleet hyvinkin sekalaisia raha-aarteita eri puolille maailmaa tehdyiltä (ryöstö)retkiltään. Näissä tapauksissa juurikin rahoissa käytetyn jalometallin arvoa (painoa) lienee käytetty maksun mittana.

Tuli mieleeni vielä tuosta rahan katoamisesta kierrosta, että lohikäärmeiden aarteet olivat tällä saralla ihan oma lukunsa. Ei siinä kyllin, että lohikäärme polttaa talot ja tappaa ihmiset ja karjan. Lisäksi se syöksee valtakunnan talouden tuhoon rosvoamalla rahat (arvometallin) ja "hautomalla" niitä vuosisatoja. Ei liiku raha, ei. :grin:
 
Vaihdantatalouden toiminnasta tulee ensinnä mieleen vakiintunut (kylä)yhteisö, jossa voisi vaihtaa päikseen tavaraa naapurien kesken. Kaupunkiyhteisössä tai markkinoilla kauppiaiden kanssa tämä ei ehkä toimisi niin hyvin. Tarkemmin miettiessä tulee mieleen, että ruokaa on helppo vaihtaa työtä vastaan, ja onhan veroja ja vuokria kerätty pääasiassa muuna kuin rahana eli maataloustuotteina ynnä muina, vaikka rahaa olisi jo ollutkin. Joten vaihdantataloutta voi esiintyä runsaastikin markkinoiden ulkopuolella.
 
Joku historiasta tietävämpi (esim. @Kointähti ) voinee oikaista, jos olen ihan hakuteillä, mutta käsittääkseni ainakin Suomessa käytettiin keskiajalla ihan iloisesti eri maiden valuuttoja sikin sokin. Rahaa käsittelevillä ihmisillä oli hanskassa kunkin rahalajin arvo muihin suhteutettuna, joten lanttisekamelska ei aiheuttanut harmia. Voisin kuvitella, että Keski-Massa olisi ollut samoin, ja varsinkin Briin tapaisessa liikennekeskuksessa olisi hyväksytty hyvinkin monia eri valuuttoja idästä, lännestä, etelästä ja pohjoisesta. Jos kolikoita on vielä Pohjois-Valtakunnan jäljiltäkin ollut kierrossa, niin kirjo on saattanut olla melkoinen, varsinkin jos kuvitellaan, että Arthedainin, Cardolanin ja Rhudaurin hallitsijat korostivat valtakuntiensa erillisyyttä lyöttämällä omia rahojaan.

Toisaalta voisin myös kuvitella, että hobitit äärimmäisen käytännöllisinä ja järjestystä rakastavina olentoina olisivat kehittäneet oman rahajärjestelmänsäkin ja käyttäneet raaka-aineena niin vanhoja kolikoita kuin tuontihopeaa ja mahdollisesti kultaakin. Jotenkin ei tunnu hobittimaiselta ajatukselta käyttää kaikenmaailman ulkomaiden rahoja. Ties missä käsissä nekin ovat olleet ennen säädyllisen väen ilmoille saapumistaan.
 
Ylös