Rinnat

jalokuusi

Kontulainen
Selasin Majataloa ja mielestäni täällä ei ollut kaskustelua näistä naisten kahdesta kapistuksesta. Olisi kiva tietää onko teillä (naispuolisilla Konnun edustajilla siis) ollut rinnoista minkäänlaista vaivaa/ongelmia? Ehkä niiden puutteesta tai niiden koosta. Melkein jokaisella naisella kun on omista rinnoistaan valittamisen aihetta. Itselläni ei suurempia ongelmia ole ollut (vielä), mutta olen tullut siihen päätökseen, että ilman näitä kahta pampulooraa olisi elämä joksenkin erilaista. Jos siis joutuisin ne poistattamaan, syystä tai toisesta, menisivätkö siinä mukana itsetuntoni rippeetkin(?)

Eli siis jutustelua rinnoista.. :1420:
 
Nah, rinnat ovat sellainen yhteiskuntamme ja ajattelumme perusta, että kai ne oman topicinsa ansaitsevat. ;)

Itselläni ne ovat aika mitättömät, mutta ei se nyt minua erityisemmin häiritse. Joskus ehkä miettii, olisiko hauskempaa jos olisi vähän naisellisemman näköinen, mutta eipä mahda mitään. ..Ja sen verran olen isompirintaisten valituksia kuullut, ettei ihan käytännön syistä mitään valtavia kapistuksia haluaisi. ;)

Tulipa muuten mieleen, että mummoltani jouduttiin poistamaan rinnat rintasyövän takia. En tiedä sitten kuinka paljon se häntä itseään häiritsi. Ainakin hän saa pitää uimapukua päällä esim. uimahallien saunoissa, niiden arpien takia (kun periaatteessa uikkarit pitäisi ottaa pois).
 
Elikkäs naisten pampulat, myös meitin :)
Ovat aika pienet, mutta silti niin ihanat :)
En kyllä menisi suurentelemaan tai muutenkaan muokkaamaan. Jos se ei jollekulle sovi, ei ole mun ongelma.
Hmm...mitäs muuta??
Katotaan miten juttua lähtee tulemaan :D
 
Minulla on isot rinnat, vihaan niitä. Olen lihonnut ja samalla rinnat kasvoivat takaisin kokoon D.
Pitäisi laihtua jo senkin takia, että pääsis koon alemmas(ja koska kaikki vaatteet on kokoa s)

On kiva kun laittaa olkaimen niskan taakse ja se painaa paljon. Lisäksi rintaliivi ei ole kovin tukeva yhden olkaimen varassa.Sopivaa kokoa on vaikea löytää. Yleensä kuppikoko on liian pieni rinnanympärykseen verrattuna.

Haittaa on koitunut takkeja ostaessa, niitä ei ole suunniteltu muodokkaammille. Lisäksi ihmisillä on tapana puhua rinnoilleni, pitäisi varmaan hankkia joku naseva paita.

En silti periaatteesta muokkaisi rintoja. Täytyy tyytyä siihen mitä on saanut.
 
Nooh, rintaliivit löytyvät suhteellisen helposti (Valehtelee sujuvasti hän, joka kiersi hikoillen ja tuuriaan manaillen maanisesti ympäri Joensuulaisia kauppoja etsien uusia rintaliivejä) eli olen suhteellisen keskiverto rinnanympärykseltäni.
Itse olen itseeni tyytyväinen, enkä menisi muokkailemaan kroppaani. Jos rintani jouduttaisiin poistamaan, kokisin kyllä taatusti menettäneeni jotakin oleellista. Hieman kuin minulta vietäisiin nenä tai jotakin. Sen verran olen tottunut rintoihini ja koen olevani ylpeä kehostani.
 
Minäkin saan kärsiä, tai mahdollisesti nauttia, suurehkoista rinnoista. Huonoja puolia pystyy keksimään helposti, alkaen siitä että rahaa kuluu (rintaliivien on vähän pakko olla laadukkaat), oikeata kokoa voi tosiaan olla vaikeaa löytää (varsinkin jos on suhteellisen pieni ympärysmitta, niin kuin minulla vaikken laiha olekaan), valikoima voi olla aika suppea. Puhumattakaan siitä että juokseminen ei ole kivaa. Ja vaatteet näyttävät helposti oudoilta, suuria kaula-aukkoja ei oikein viitse ajatellakaan. Tuntuu että se on jollain tavalla häpeä ja minusta ainakin tuntuu että minun täytyy olla varovainen pukeutumisessa, ei saa pukeutua liian paljastavasti, ettei antaisi väärää kuvaa (mikä se sitten onkaan). Tuntuu että suuririntaisuus tekee naisesta jotenkin vähemmän älyllisen ja enemmän seksiobjektin. Tai sitten kyse on vain traumoistani.
En kyllä ole koskaan huomannut että ihmiset tuijottaisivat erityisesti rintojani, mutta ehkä en vain huomaa. Tai sitten olen vain tavannut hyvin käyttätyviä ja/tai välinpitämättömiä ihmisiä.
 
Minulla on sopivat rinnat, ei isot, ei pienet. Sellaset, joista itse pidän.
Mitään haittoja ne eivät ole koskaan aiheuttaneet.

En kyllä menisi rintojani pienentämään tai suurentamaan. Ajatuskin on vähän hirvittävä *hyr*

Tämä on aika lyhyt viesti, mutta jonkinlainen oma kommenttini. Koittakaa ymmärtää ^^*
 
Miellyttävä aihe kerrassaan. Rinnoista on aina kiva keskustella, varsinkin niitten kokoeroista ja tärkeydestä.

Itselläni on muuhun pienikokoisuuteeni nähden oikein mukavan kokoiset ja muotoiset pallerot. Pidän niistä todella paljon, ja itse asiassa palan halusta päästä näyttämään ne jollekin. Mutta eipä sillä kiirettä. :) Pidän rintoja naiseuden merkkinä siinä määrin, että jos olisin täysin rinnaton, olisi itsetuntoni nollassa ja tuntisin itseni mieheksi. Tosin olen sitäkin mieltä, että jos naisella on oikein kauniit kasvot ja naisellinen, pyöreä lantio, niin pienet rinnat korvaantuvat niillä ja nainen on nainen.

Jotkut miehet pitävät pienirintaisista naisista, ja arvostan myös heitä, sillä enhän minä nyt itsekään mikään Pamela ole. Eräs miespuolinen kaverini sanoi kerran, että pienet ja kiinteät rinnat ovat hänestä erinomaiset. En viitsinyt hänelle huomauttaa, että jos naisella on pienet tissit, se ei aina merkitse kiinteyttä. Omat palleroni höllyvät oikein urakalla lähes koko ajan, vaikka eivät huomattavan isot olekaan. Mutta rintoja voi olla vaikeaa saada sekä isoiksi että kiinteiksi, muutenkuin silikonin avulla. Ja silikonirinnathan ovat automaattisesti epäkauniit minun mielestäni.

Minun ystäväporukassani toisella on ihan pikkuriikkiset rinnat, toisella keskikokoiset ja toisella ihan jumalattoman suuret, ja silti kukaan meistä ei häpeile itseään ja muutaman kerran olemme ääneen vertailleetkin kokojamme :D . Se tekee hyvää itsetunnollekin, kun tiedostaa itsensä.

Kaikenkaikkiaan voin sanoa, että eniten minä pidän naisissa rinnoista, jopa enemmän kuin lantiosta. Ai että kun me olemme kauniita!
 
Hih. Meinasin tukehtua purkkaan kun ensin näin tämän keskustelun, mutta toisaaltahan tämä on aika hauska juttu. Mutta ihmeellisiä nimityksiä teillä on rinnoille, palerot ja pampulat. En mä osaa mitään tollasia käyttää. :mrgreen: Ehkä kamalin nimitys, mitä rinnoista olen koskaan kuullut on kaverini vitsillä (onneksi) heittämä buubsit. Repesin ja kauhistuin samaan aikaan, oli se jotain niin tragikoomista.

Yläasteella mulla oli kauhea rintakompleksi. En ole ollenkaan suuririntainen, ja yläasteella tunsin olevani ihan lauta, häpesin ja olin niin tuskastunut asiasta kuin pieni ihminen vain voi olla. Tuo on kyllä pahin ulkonäkökompleksi mikä minulla on ikinä ollut, ja niitähän tällä tytöllä riittää. [22]

Pikkuhiljaa (lue: hyvin pitkän ajan kuluttua, lukuisten itseinhojen ja itkujen jälkeen) aloin tajuta, että rintojen koolla ei oikeasti ole minkäänlaista merkitystä. Ehkä vuosi sitten aloin "parantua" tuosta kompleksista oikein kunnolla ja itseinhokin pieneni. Nykyään olen jo suht sujut itseni ja rintojeni kanssa, mikä on kivaa. On se kumma, miten joskus niin maailman suurimmat asiat tuntuvat mitättömän pieniltä kun vähän kasvaa ja aikuistuu. Ehkä se viimeisin asia, mikä merkkasi, oli kun eräs miespuolinen ja minulle hyvin tärkeä henkilö kehui rintojani. Enkä minä tietenkään osannut suhtautua tähän kommenttiin ollenkaan, hymähtelin vain ja olin kummissani.

Tuntuu muuten oikeasti vapauttavalta ja hyvältä kirjoittaa näin ja tiedostaa, että puhun totta. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että olen näin sujut tämän asian kanssa. :)

Ai niin, minunkin mummoltani (rauha hänen sielulleen) leikattiin toinen rinta pois rintasyövän takia. Olin aika pieni silloin, kun leikkaus tehtiin, ja muistan vaan saunassa ihmetelleeni tätä "kummallisuutta". Hänellä oli sellainen joku tekorinta, jota muistaakseni pystyi käyttää myös uidessa.

Silikonirintoihin suhtaudun itse aika välinpitämättömästi, itse en sellaisia hommaisi, mutta toisaalta ymmärrän kyllä, jos joku sellaiset haluaa.

Juttua riittäisi varmaan vieläkin enemmän, mutta lopetan tähän ja jatkan joskus toiste, niin saan yhden postin lisää. :twisted: No ei, täytyy vaan katsella mihin suuntaan tämä keskustelu tästä lähtee ja heittääkö joku mukaan niitä juttuja joita minulla on mielessä.
 
Vine Trellis sanoi:
Tosin olen sitäkin mieltä, että jos naisella on oikein kauniit kasvot ja naisellinen, pyöreä lantio, niin pienet rinnat korvaantuvat niillä ja nainen on nainen.

Entäs jos on pyöreä lantio, pienet rinnat eikä niin erityisen kauniit kasvot? Korvaako lantio senkin ja voisin sanoa olevani naisellinen. ;)

No juu, vakavissaan. Minulla on aina ollut pienet rinnat. Vasta nyt parin vuoden sisällä muutenkin pyöristyessäni rintanikin ovat alkaneet kasvaa. Häälyn jossain B- ja C-kupin välimaastossa. Jotain tuosta myöhäisestä kasvupyrähdyksestä kertonee ehkä se, että vanha ystäväni, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, huudahti viime syksynä ääneen "sullahan on rinnat!". Jep, olen löytänyt rintani 25-vuotiaana. Tuosta on tullut jo kaveriporukkamme vitsi. :roll:

Pidän tisuliineistani, olen aina pitänyt. Ne ovat just passelit, silloinkin kun olivat pienemmät. Ovat olemassa mutta eivät erityisesti kokonsa takia tarvitse rintaliivejä, ainoastaan jos paita sitä vaatii (ohutta kangasta tms.). En pidä rintaliiveistä. Juu juu, tukevathan ne kivasti ja paidat istuvat paremmin, mutta eivät ne kyllä mukavia ole. Parasta on tulla pitkän päivän jälkeen kotiin, vaihtaa farkut olohousuihin ja heittää rintsikat pois.

Tulipas muuten mieleen vielä Sub-tv:llä näkynyt "pikkutuhma" ohjelma Liebe Sünde, jossa kuvattiin jossain Karibialla (?) järjestettyä tissiristeilyä. Miehet maksoivat miljoonia päästäkseen purjehtimaan isorintaisten naisten kanssa. Ja ne rinnat olivat isoja. Kun rinta on kaksi kertaa isopi kuin naisen pää ja roikkuu parinsa kanssa jossain navan seudulla, puhutaan jo rumista rinnoista. Mutta mikä ketäkin sytyttää... :roll:
 
Vastustan sanaa "kapine". Se viittaisi siihen, kuin rinnat olisivat jotkin irralliset esineet, jotka joku on keksinyt ripustaa siihen, missä ne normaalisti ovat.

En ymmärrä, miksi niistä pitää puhua. Ihan normaali asia omata rinnat, ei niistä pitäisi olla ylpeä/nolo/ärtynyt. Mitä väliä? Muuttuuko persoonamme, jos rintamme muuttuvat? Määräytyykö sosiaalinen asemamme rintojemme mukaan? Minusta eivät. Paitsi miesten joukossa, mutta heitä en laske ihmisiksi. :)
Odotukset naisen ihanneulkomuodosta saavat naiset arvostelemaan rintojaan, ja olen päättänyt olla suomatta omilleni ajatustakaan. Jos minusta ei pidetä tissieni takia, se on sitten voi harmi. Omapahan on häpeänsä.
 
C.J. sanoi:
Jos minusta ei pidetä tissieni takia, se on sitten voi harmi. Omapahan on häpeänsä.

Täysin samaa mieltä. Eivät tissit ihmistä tee. Mutta tottahan sitä voi omista rinnoistaan silti puhua siinä missä hiuksistaan tai pituudestaan, jos jokin asia niissä ilahduttaa/vihastuttaa? Rinnat ovat osa minua, enkä aio niitä kieltämäänkään ryhtyä. :)
 
Niin no joo, saahan niistä puhua. En vain ymmärrä, mitä hyötyä siitä on. Vai onko puhumisesta alkuunkaan mitään hyötyä...niin...taidan mennä nukkumaan. :)
 
Rinnat. Ah, nuo inhottavat möykyt tuossa paitani alla. Aivan liian suuret, huomiotaherättävät, investointeja vaativat rauhas- ja rasvakeräytymät. Joista on silti iloakin joskus, ja ilman olisi vähintäänkin omituinen olo.

Tällä hetkellä tuntuu kuin rintani vain kasvaisivat ja kasvaisivat ja kasvaisivat ja... kunnes tukehdun niihin. En siis osaa arvostaa niitä alkuunkaan, vaikka täydellinen menettäminen ottaisi varmasti kovasti luonnolle. Ja sopivien rintsikoiden etsiminen on yhtä tuskaa, varsinkin rahatilanteen ollessa mikä on. Ja turhan monet miehet tuntuvat sijoittavan kasvoni kovin alas. :roll:

Rinnat ovat olleet hyvä keskustelunaihe kavereiden kanssa lähes siitä asti, kun ne esiin alkoivat tunkea. Erään kaverin kanssa olemmekin vääntäneet vitsiä siitä, kuinka jaamme rintamme vähän tasaisemmin - se, minkä minusta voi ottaa pois, annetaan hänelle. :lol:

Aikaa myöden olen kyllä oppinut elämään rintojeni kanssa, vaikka se onkin vaatinut molemminpuolisia kompromisseja(niin, näillähän on ihan oma tahto). Olkoot tuossa, kun kerran ovat ilmestyneet - mutta ei tarvitsisi enää kasvaa.

Silikonirinnat ovat itselleni ajatuksena kauhistus. Ei rinnoista niin paljon ole iloa, että kannattaisi itseään lähteä leikkelyttämään! Ja sitä paitsi monet miespuoliset kaverit ovat todenneet, että silikonit ovat oikeastaan aika kauheat, ainakin oikein kunnon ilmapallomalliset.

Niin, kyllä kai ne aika tärkeät itsellenikin ovat, kun jaksoin tämän verran näpytellä... :D


Muokkista Ehditte tuohon väliin kirjoittaessani... Mielestäni rinnat eivät tosiaankaan määritä kennekään arvoa, mutta eiköhän niistä voi tosiaan puhua siinä missä muistakin omaan itseen liittyvistä asioista.
 
Minulle rinnat eivät ole olleet ikinä mikään erikoinen aihe. Siinähän ne menee, muun kropan kanssa. Itselläni on aika riiput. Tiiä häntä mistä johtuu, mutta eipä paljoa sureta. Imettämiseen ajattelin niitä käyttää kumminkin.

Joskus tekisi tosin mieli ottaa rinnat yksitellen irti ja ripustaa naulakkoon odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Esimerkiksi kun pitäisi rintsikoita ostaa. Ei ole mahdollisesti maailmassa vaatekappaletta jota inhoan enemmän kuin rintaliivejä. Kuka ikinä keksi kaarituet ei koskaan luultavasti joutunut käyttämään niitä. Ensin on kylkiluu, sen päällä on nahka ja sen päälle pitäisi vielä laittaa luu (siis kaarituki) joka ei edes pysy paikoillaan?! Nej, tack. Siitä tämä riippuneisuus varmaan johtuukin, en suostu käyttämään kaaritukia.
 
Kaaritukia on monenlaisia, jotkut voivat istua paremmin kuin toiset. Itse en käytä kaarituettomia, ne eivät tue tarpeeksi. Yleensä olen löytänyt hyvin sopivia mutta esim. äitini valittaa ettei koskaan löydä hänelle sopivia kaaritukia. Muuten, törmäsin viime sykysynä merkkiin nimeltä Abecita, ovat mukavimmat rintaliivit jotka olen ikinä löytänyt. (vaikka kuinka yrittää niin koko ajan palaan sen alusvaatekeskustelun alueelle).
Luulen että yleinen rintakeskustelu on osittan naisten alisamista, tai muottiin pakottamista. Ei riitä että on suuret (tai minkälaiset tahansa) rinnat, niiden pitää olla kiinteät tai jonkun muunlaiset. Tunsin pitkään häpeää siitä että rintani eivät uhmaa painovoimaa, sitten tajusin ettei sitä ehkä voi d-kupilta odottaakaan.
Kehityin fyysisesti aika aikaisin, ja siitä kärsinkin. Jostain varhaisteinivuosilta on iskostunut se käsitys että omaa vartaloa pitää hävetä, että se on kummallinen. Mutta en kai minä mitään hormoneilleni mahda. Ja korvasin fyysisen kehittyneisyyden aika hyvin henkisellä kehittymättömyydellä :)
 
Vasta nyt huomasin, että palleroni ovat vähän kummanmalliset.Melkein kaikki tavara on yläpuolella. Eipä miulla koskaan ole mitään suuria tissejä ollut, mutta ei se ole koskaan haitannut. Hyvä vain, etteivät ole tiellä joka paikassa. Identiteettiongelmia miulla ei juurikaan ole ollut. Nuoresta asti olen ollut todella tyytyväinen tisuliineihini. Lantiota on ollut murrosiän alusta asti. Miusta rintani ovat suorastaan kauniit, ne ovat miun rintani, ja jos ei joku äijä miusta pidä tästä syystä, oma on ongelmansa. En leikkelemään menisi ikinä.

Rintaliiveistä voisin todeta sen, että niiden etsiminen on epämiellyttävää puuhaa, pahempaa kuin housujen etsiminen silloin joskus :x Pitää löytää se oikea koko, sellaiset kaarituet (kyllä!) jotka passaa, ja vielä niin, etteivät ole nyt aivan kamalat. Koon puolesta heilun nyt tuossa B:n ja C:n välimaastossa, B on aivan liian pieni ja C on sinänsä hyvä, tosin kaaret ovat vähän pitkät. Rinnat painavat kuitenkin sen verran, että on sitä pakko olla rintsikat, joskus kesäisin jätän pois. Autuuden päivät.

Kuvottaa tämä rinnoilla myyminen. Ikään kuin nainen olisi joku esine, jonka tissejä saa kosketella. Hyh. Samoin ärsyttää tämä kauneusihanne, että pitäisi muka olla isot rinnat, ja kapoinen lantio.
 
Minä olen lauta. Eikä siinä vielä kaikki: Minulla on tuuhea rintakarvoitus. Eli aika epänaisellinen olen. Mutta onneksi voin aina vedota siihen että suurin osa lääkäreistä on vakuuttunut siitä että minä olen mies. Joten kaippa se on aika luonnollista.


Nainen on eläinmaailmaan verraten aika erikoinen tapaus. Juuri siitä syystä että naisella on rinnat kokoajan (ei siis samalla tavalla kuin vaikka ihmisapinoilla joilla on rinnat vain imetettäessä, muulloin ei).

Yksi aika laajalle levinnyt teoria väittää että alunperin apinoilla seksuaalisena houkuttimena toimi peppu. Mutta ihmisen noustessa seisomaan tarvittiin uusi näkyvä houkutin. Ja että rinnat olisivat siitä syystä ihmisellä aina "isoina".

Nänni on ihmisnaisella useimmin "lyhyt", verrattuna taas kerran ihmisapinoihin. Ihmisapinoilla nännit ovat pitkät. Eli paremmat imettämiseen.


Rintojen lämpötilaa tutkittaessa ollaan havaittu että suuret rinnat ovat lämpimämmät. Samoin niissä on voimakkaampi verenkierto. (Ei liity mihinkään mitenkään. Mutta tulipahan knoppina mieleen)


Koska naisen rinnat ovat tarkoitettuja seksuaalisiksi sybleiksi, houkuttimiksi tms on kummallista ihmetellä sitä että mies niitä katsoo. Liekkö ihan luonnollista.


Pienet rinnat ovat esteettisemmät, suuret rinnat "tuntuvat" paremmilta. Eli eiköhän kaikille kokoluokille löydy ihailijansa. Luonnollisesti olen sitä mieltä että elokumppanini rinnat ovat maailman kauneimmat.

EDIT: Jyrkkä ei esteettisellekirurgialle. Ei liene tarpeellista huomauttaa että onnettemuuden, leikkauksen, epämuodostuman tms hoitaminen EI kuulu samaan asiaan kun B-tisujen muuttaminen silikonilla Ö-kupiksi. Silikonirinnat näyttävät kamalilta.
 
Minä kuulun näihin vähän isorintaisempiin yksilöihin täällä ja olen kyllä jo aivan tottunut siihen. Vaikka ne riippuvatkin (varsinkin ilman rintsikoita), niin pidän niistä. Tavallaan rintani pitävät figuurini "tasapainossa", koska muutenkaan en ole mikään keijukainen. Olen sen verran ylpeä rinnoistani että toisinaan korostan niitä pukeutumisessani ihan tietoisesti.
Kukaan ei ole vielä kajonnut rintojen erikokoisuuteen, minkä pitäisi kuulemma olla yleistä. Itselläni on pientä kokoeroa, muttei niin pahaa että se oikeasti häiritsisi tai näkyisi muille kuin minulle.
Tuota rinnan poistamista olen joskus miettinyt. Minulle se olisi aika iso asia, koska rinnat ovat aika esillä ihan kokonsa tähden ja jos toinen olisi poissa, se näkyisi hyvin selvästi. Luulen että oma naiseuteni kärsisi siitä, vaikkei naiseuden pitäisi olla niin kiinni ulkoisista asioista. Mielestäni kuitenkin naiseus on sisäisen ja ulkoisen minän summa.
Nuorempana varsinkin tuo kukaan ei puhu minulle vaan rinnoilleni, tuntui pahalta ja häiritsi. Muutaman kerran olen sanonut juttelukumppanille ihan suoraan vilkutellen, että "hei, minä olen täällä, vaikka nuo kaksi kaveria ovatkin tosi kivoja ja näyttävät hyvältä.".
 
Joskus on kamala kuulla kuinka joillekin rinnat tuottavat niin suurta tuskaa, joko pienuudellaan tai suuruudellaan. Omani ovat pienet ja vaikka pitkin ala- ja yläastetta pojat ja siskot morkkasivatkin, pidin pääni, enkä hävennyt. Ne ovat niin käytännölliset urheillessa, tosin joskus jos ne pitää kunnolla peittää jonnekin pienemmän paidan alle, niin ongelmana voi olla, että niiden päällä ei pysy mikään, kun ei ole "tarttumapintaa"! :D

Rintsikoiden ostaminen on oikeasti kamalinta puuhaa mitä tiedän. Kerran päätin kiertää koko Kuopion rintsikkakaupat ja että ostan KAIKKI fiksun näköiset rintsikat, jotka sopii. Lähemmäs kymmenen kaupan kiertelyn jälkeen saldoni oli kolmet rintsikat! Aika kauan saa aikaa kulua ennen kuin samaa rundia lähden kiertämään. :x

Mie en kans kannata rintojen leikkelyä kauneuden vuoksi. Kaiken kokoisille ja näköisille rinnoille kyllä löytyy ihailijansa. :) Oli ihanaa kun poikaystäväni ensimmäistä kertaa sanoi, että minulla on kauniit rinnat. Tosin virnuilin päälle ja kysyin mikä niissä niin kaunista on: rasvamöykyt ja "näppylät" päissä? ;) Taitaa mennä biologian piikkiin, miksi miehiä ne niin kiinnostaa.

Hassut ovat, älkää naiset ikinä hävetkö rintojanne! Ne ovat merkki naisellisuudestanne, olkoon ne pienet tai suuret.
 
Ylös