Rinnat

En tiedä johtuuko se sitten vaikeasta koosta, tottumuksesta vai mistä, mutta minusta urheiluliivit on kauhean epämukavia, enkä kyllä vapaaehtoisesti niitä pitäisi muuten kuin urheillessa. Ne vetää rinnat kummallisesti lyttyyn, eivätkä edes tue niin paljoa kuin voisi toivoa (ja käytössä oli kyllä ihan laadukkaat ja omilla asteikoillaan kaikkein tukevimmat liivit mitä löytyi). Olen vain onnellinen että niitä kaarituellisia söpistelyliivejäkin löytyy. :p
 
Urheiluliivejäkin on niin monenlaisia ja -mallisia, eivät ne likimainkaan kaikki passaa minullekaan. Ja jos tykkää spagettiolkainpaidoista yms. rintsien olkaimet paljastavista vaatekappaleista, voivat urheiluliivien tukevat olkaimet olla jonkinasteinen esteettinen haitta. Mutta onhan niitäkin vähän sirompia ja "muotoiltujakin", vaikka itse suosin mahdollisimman tukevia ja litteitä malleja. "Lytyssä" kun rinnat ovat minun kokemukseni mukaan napakimmin pakattuina eivätkä pääse hölskymään ärsyttävästi juostessakaan.

Kalleimmat merkkiliivit eivät minun kokemukseni mukaan ole välttämättä parhaita, kun urheiluliiveistä on kyse. Omat liivini tuppaavat olemaan yksinkertaisia parin kympin ostoksia milloin mistäkin kaupasta, josta sattuu hyvän tuntuiset löytymään. Ilman mitään shock absorbereita, hikeä siirtäviä kerroksia yms. high tec -viritelmiä.

Mutta tietysti on helppo puhua, kun on keskikokoinen ja B-kuppinen ihminen. Valikoimaa löytyy. Harvinaisempaa kokoa tarvitseva ei varmasti löydä yhtä helposti mukavia ja omaan käyttöön optimaalisia liivejä.
 
Minä en kyllä löydä urheilurintsikoita vaikka olenkin kohtalaisen normaalikokoinen b-kuppinen ihminen, ainakaan silloin harvoin kun olen niitä yrittänyt etsiä (yleensä juoksen karkuun jo ajatustakin). Sellaiset jotka ovat jotenkin puettavissa päälle (hakaskiinnitys tms) eivät ainakaan sovituskopissa tunnu siltä että tukisivat yhtään (tai näyttävät muuten vaan typeriltä ja olen sen verran turhamainen ihminen etten kyllä halua mennä salille/jumppaan liiveissä joissa rinnat näyttävät melkeinpä roikkuvammilta kuin ilman...). Tällä hetkellä mulla on urheilukäytössä toppimalli joka kyllä "lyttää" sillä tavalla sopivasti, mutta sepä onkin varsin epäkäytännöllinen kapine pukea ja riisua kun pään yli pitäisi vetää eikä se - yllätys yllätys - ihan hirveästi jousta. Ja sitten on tietysti se himokalliit urheiluvaatteet -osasto joka ei myöskään oikein houkuta. Mulla on erityisesti urheiluliiviostoksilla yleensä sellainen olo että olen jotenkin kummallinen kun kaipaan reipasta ja lyttäävää tukea vaikka olenkin "vain" b-kuppinen. Ei niidenkään pomppiminen miellyttävää ole, enkä kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti isommat rinnat [22]

Joten kyllä arjessa suosin minäkin siroja ja kaarituellisia, joita kyllä onnekseni onnistun välillä ihan löytämäänkin (harmittaa kyllä kun viime kesänä kiireessä ostin muuten hyvät liivit mutta jotenkin "vanhasta muistista" (aka ajalta kun osasin ostaa rintsikoita vielä huonommin kuin nykyään) viisi senttiä liian isot, mitä ei oikein sovituskopissa huomaa. Pitäähän noita mutta eivät ihan sataprosenttisen mukavat ole. Mulla kyllä tuntuu olevan jokin pienimuotoinen koko-ongelma, usein tuntuu että minkälaisia liivejä ostankin, ympärysmittoja alkaa kunnolla löytyä vasta 5-10 cm paksummille ihmisille, vaikka en mitään 55-senttisiä ole hakemassa.

Vaihdettavat olkaimet on kyllä sellainen asia jota en kunnolla ymmärrä. Ainakin mulla irrotettavat olkaimet kanssa ovat vähän väliä irti jostain kohtaa, mikä on lähinnä haittapuoli, varsinkin kun hyödynnän sitä vaihdettavuutta/irrotettavuutta ehkä kerran vuodessa. Aina se ei kuitenkaan ole ihan ykkösmietinnän aihe ostoksilla, joten parit vaihdettavaolkaimiset tosiaan omistan.

Ja aiheesta nuoruuden traumat: kotona asuessa rintsikat kuuluivat sille listalle asioita joista ei juuri puhuttu ja joiden suhteen ilmapiiri ei koskaan ollut erityisen kannustava; ensimmäiset kaarituetut liivit ostettuani äiti osoitti seuraavassa kaupassa jostain tarjouskorista kammottavia pitsisiä ja hyi yäk: kaarituellisia rintsikoita ja sanoi pilkallisesti että samantien voisit sitten ostaa tuollaiset. Helpompaa elämä on nyt kun pesua kaipaavat rintsikat voi heittää huoletta pesukoneeseen ja kuivattaakin ne voi ihan kylppärissä, ilman että tarvitsee pelätä "no hyi, tuollaisiako sinä käytät" -kommentteja.
 
"Ihana" äiti. Minä ihastelin pienenä kaupassa niitä kaikkein hörhelöisimpiä liivimalleja, ja äiti lupasi silloin, että kunhan kasvan niin isoksi että tarvitsen oikeat liivit, hän ostaa minulle ihanimmat pitsiliivit mitä löydän. Kun asia sitten tuli ajankohtaiseksi, en enää ollut pitsin ystävä, mutta äiti vei minut Stockmannille, haki myyjän pitämään huolen siitä, että saan varmasti sopivat liivit, ja lopulta poistuimme kaupasta mukanamme kahdet mainiot, edestä hakasilla kiinnitettävät urheiluliivit.

Olen sittemmin ostellut itse vaikka millaisia ja minkä värisiä liivejä, eikä äiti ole koskaan esittänyt niistä mitään murskakommentteja. Enkä minä hänen liiveistään, vaikkei hänen liivimakunsa noudattelekaan samaa linjaa kuin minun ;)

Ärsyttävimmät liivit mitä tiedän ovat muuten imetysliivit. Ne ilmeisesti suunnitellaan sillä oletuksella, etteivät imettäväiset äidit harrasta mitään äkkiliikkeitä eikä tukea siis tarvita erityisen paljon, kunhan nyt maitorauhaset ovat jotenkin pussitettuina. Onpa sitten kiva spurtata esim. bussille vaunuja työntäen, kun rinnat pomppivat suunnilleen korvissa asti.
 
Kumma kun tähän topiikkiin ei ole ruuhkaa herrashenkilöistä, jotka olisivat valmiita jakamaan kanssamme tätä hurmaavaa aihetta, joka heitä niin suurenmoisesti kiehtoo. Tosin minusta on ihan hyväksyttävää, jos miespuolista huvittaa vilkaista hieman naamaa alemmas. Biologiahan selittää jonkin verran jo tästä viehtymyksestä, kun miehillä (ainakaan normaalipainoisilla) ei ole sellaisia hienoja ulokkeita kuin rinnat, eikä muutenkaan niin paljon pehmeää ainesta ja kurveja, joista me naaraspuoliset ihmisolennot saamme olla hyvin ylpeitä. Toiseksi jokainen pojuhan on ollut niiden kanssa tekemisissä jo pikkuruisena, joten ehkä ne omenat siinä naaman edessä tuovat raavaallekin miehelle äidin mieleen, hellanlettas.

Kenties asia on niin kuin eräs viisas nainen minulle kerran sanoi. "Naisen rinnat ovat kuin joululahjaksi saatuja leikkijunaratoja; molemmat on tarkoitettu lapsia varten, mutta aikuiset miehet haluavat leikkiä niillä."
 
Miehet tapaavat pitää isoista rinnoista, mutta eivät itsellään. Niinpä lähestulkoon jokainen eturauhassyöpään hormonihoitoa aloittava mies ottaa kosmeettisena sädehoitona tarpeeksi ison kerta-annoksen rintarauhasiinsa tuhotakseen ne, etteivät ne alkaisi kasvaa hormonien takia. Hoitoa antaessani varoitin toisinaan miehiä siitä, että jos he joskus tulevaisuudessa aikovat tahallaan kasvattaa rintojaan hormoneilla, niin se ei enää sitten onnistukaan, mutta he vakuuttivat, ettei se tule olemaan ongelma.

Kuvantamispuolella olen tekemisissä naisten rintojen kanssa mammografiassa. Siinä tilanteessa ei ole mitään eroottista, kuten ei keuhkokuviakaan otettaessa. On vain aika erikoista työtoverin nähdessään muistella, että tällä on kiinteät rinnat. Tavallisesti naiset kuvaavat naispuolisia kollegojaan, mutta tarpeeksi pienessä yksikössä sellaista vaihtoehtoa ei useinkaan ole.
 
Minua ahdistaa..
Kun olen 16 ja itselläni on D-kuppi! Ahdistaa ahdistaa ahdistaa... :shock:
Tiedän kyllä että joku haluaisi kunnon tissit, eikä olisi lautavatsa. Mm. monet kaverini ovat ääneen kadehtineet rintojeni kokoa. Ja minua se vain ahdistaa. En halua näyttää miltään silikoni-implanttiselta pornotähdeltä!! Ja minusta tuntuu siltä, vaikka pukeutumiseni kompensoikin sitä aika rajusti. Hmmp..
 
Lindë, älä ainakaan tunne huonoa omaatuntoa siitä ettet pidä suurista rinnoistasi. Osa voi ehkä kadehtia, mutta moni on varmasti kanssasi samaa mieltä. Minä olen melkoisen tyytyväinen omiin rintoihini. Ovat tarpeeksi pienet että voi huoletta olla enimmän osan aikaa ilman liivejä. Joskus kuukautisten aikaan pitää pistää kun rinnat arat ja turvoksissa. Ja kuitenkin rinnat ovat sen kokoiset ettei tarvitse ahdistua niiden olemattomuuttakaan. Joskus nuorempana haaveilin isommista rinnoista. Nykyään ehkä silloin jos löydän kauniin vaatteen joka ei tulisi näyttämään hyvältä kuin suurien rintojen kanssa saatan harmitella tilannetta hetken, mutta ajatus menee nopeasti pois. Oikeastaan arjessa en juurikaan edes ajattele rintoja. Ne vain kulkevat mukana. Mitä niitä ajattelemaan sen enempää kuin muitakaan ruumiin osia.
 
Olisikohan siitä ollut aikaa kuusi tai seitsemän vuotta, kun kävelimme Oulun yliopiston käytävillä (tarkemmin sanottuna fysiikan käytävällä) kun meitä vastaan vyöryi muhkean palindromin aihe eli

TISSIT. TOSI ISOT TISSIT.

Ne omistivat vielä pienen ja siron kantajan, mikä korosti vaikutelmaa. Kun ohitus oli tapahtunut, katsahdimme kaverini kanssa toisiamme hymyillen. Siinä tilanteessa ei sanoja tarvittu. Tätä tapausta olemme vuosien jälkeenkin muistelleet.

Kauhistuttavaa sen sijaan on se, kuinka pieni mutta näkyvä osa naisista haluaa itselleen niin isot silikonirinnat kuin rahanahnein plastiikkakirurgi vain suinkin suostuu laittamaan. Äärimmilleen venytetty iho kuplamaisten rintojen ympärillä on kaukana esteettisestä. Lisäksi suhtaudun rintansa suurentaneisiin naisiin varsin varautuneesti epäillen heissä olevan yliedustetusti tunnevammaisia kullanetsijöitä. Ei sinänsä, että kyseiset naikkoset olisivat minun vaatimatonta lompakkoani vaanimassa.

Mutta loppuun todettakoon, että rinnat ovat kiistatta varsin mystifioitu osa naiseutta. Kyllähän kokonaisuuteen mahtuu kovin paljon muutakin. Lisäksi ihmettelen, ettei peppukeskustelua löydy täältä ollenkaan, vaikka rinnoille on pyhitetty 15 sivua. Peppukeskustelu olisi muutenkin lähtökohdiltaan tasa-arvoisempi.
 
lindëalda sanoi:
Minua ahdistaa..
Kun olen 16 ja itselläni on D-kuppi! Ahdistaa ahdistaa ahdistaa... :shock:
Tiedän kyllä että joku haluaisi kunnon tissit, eikä olisi lautavatsa. Mm. monet kaverini ovat ääneen kadehtineet rintojeni kokoa. Ja minua se vain ahdistaa. En halua näyttää miltään silikoni-implanttiselta pornotähdeltä!! Ja minusta tuntuu siltä, vaikka pukeutumiseni kompensoikin sitä aika rajusti. Hmmp..

Tiedän tunteen, minä käytin yläasteelle mentäessä 70DD:tä. :D Mutta ihan oikeasti, vaikka nyt minun täytyykin käyttää pienempää ympärysmittaa ja isompaa kuppia, niin pahimmat paniikkiajat menivät ohitse. Nyt olen melkein liiankin innostunut hankkimaan rintsikoita ja lukemaan erilaisia niihin liittyviä blogeja.
Blogit jotenkin myös rauhoittivat minun oloani, sai vertaistukea isompien rintojen haitoista ja hyödyistä + neuvoja sopiviin rintsikoihin ja muihinkin vaatteisiin - olkoonkin, että brittien antamat vaatebrändineuvot ei ole ihan niin helposti saavutettavissa täällä.
Vaikka sinä et innostuisikaan lukemaan blogeja yms, niin ei niitä rintoja tarvitse hävetä. :) Ne ovat siinä ja vaatteilla saa tarvittaessa kiinnitettyä huomiota muualle.
 
Oletteko Otak ja Lindë koskaan lukeneet bustygirlcomicsia? Siellä keskitytään isojen rintojen omaavien naisten
ongelmiin hauskalla tavalla.

Muutama esimerkki:

tumblr_m42m1a4VPN1rone1bo1_500.jpg

(^Tapahtui Miitissä...)

tumblr_m2yxespNnm1rone1bo1_500.jpg
 
Joo, tuo on yksi niistä sivuista, joita seuraan päivittäin! :D Hämmentävän paljon tuo on tehnyt sellaisia sarjakuvia, joihin minä ainakin saan samaistuttua ihan kunnolla. (Esim. tuo empire waists, tämän takia en käytä sen mallisia paitoja...)
 
Minulle on kehittynyt liikerata, jota en toivottavasti huomaamattani toista julkisesti. Pohjustus: imetysaikoina maneeriksi tuli kokeilla kädellä ennen imettämistä kumpi rinta on täydempi. Nyt keski-ikäisenä tämä pehmeähkö tavara, jota ei todellakaan ole liian kanssa, tuppaa harmillisesti valumaan pois rintaliivin kupista. Ja tosiaan, eilen nappasin kiinni "tavarasta" ja siirsin sen takaisin säilöönsä. Sitten tajusin mitä tein ja vilkaisin nopeasti ympärilleni, oliko kukaan lähistöllä huomioimassa tätä noloa liikettä... Asia-jota-ette-halunneet-tietää-ikääntymisestä ;)
 
Pah, rinnoista, pepusta ja mistä tahansa ruumiinmuodoista tehdään mielestäni liian suuri numero, joka ei muka ole koskaan hyvä sellaisena kuin se on. Ymmärrän jos on Ö-kupit ja selkäranka vääntyy, mutta olipa tissit isot tai pienet, keskikokoiset, millaisella tahansa nännipihalla, pystyt, roikkuvat, eriparia, what ever, niin ne ovat aina kauniit. Silareita kannatan ainoastaan jos on esim. kärsinyt rintasyövän ja haluaa tasapainottaa ruumiinsa kaksitissiseksi.

Mutta se on vähän sama jos mies uskoisi että hänen miehuullisuutensa ja seksuaalinen kyvykkyytensä olisi kiinni vääränkokoisesta peniksestä. Ymmärrän siinä liian suuren kalun vaaran ja hankaluuden, mutta yleensäottaen ihmiset mieltää ongelmakseen, että heillä on liian pienet tissit tai liian pieni kalu. Niin miehen kuin naisenkin tärkein elin sukupuolisen tyydytyksen saamiseksi on kuitenkin aivot. En jatka tästä kuitenkaan pidemmälle tässä, koska se ei tähän topiciin kuulu.

Minua huolestuttaa yksi alkuvaiheessa oleva tilaustyöni, jossa on tarkoitus tehdä eräälle rock-naiselle esiintymisasuksi nivelletty ("articulated"), teräksinen, kupillinen korsetti. Tavallisissa liiveissähän on se hyvä puoli, että ne ovat kangasta ja joustavat edes vähän. Mutta teräspä ei jousta tässä tapauksessa, vaan nainen sen sisällä. Siispä oikean kuppikoon ja rinnanympäryksen saaminen teräkseen on todella tarkkaa työtä. Jos kyseessä olisi taistelupanssari, niin se olisi helpompi, koska eihän siihen nyt mitään erillisiä rintoja pakotettaisi, vaan pieni ulonnus ja kunnon bindaukset riittäisivät.

Lindëlle lohduksi sellainen, että vaikka olisi kuinka suuret rinnat hyvänsä, niin jos ei käyttäydy kuin silikonipornotähti, niin ei vaikuta sellaiselta. Kyllä nykynainen voi olla hoikka, älykäs ja isorintainen. Jos tekee itselleen ongelman mistä tahansa asiasta, niin se on sitä todennäköisesti kaikkien muidenkin mielestä. Jos sen sijaan on ihan zen kaiken kanssa, niin ei muutkaan siihen kiinnitä huomiota. Isot tissit, pienet tissit, so what?
 
Minä ainakin olen suurinpiirtein "lauta" eli minun rintani ja lantioni eivät edes näy vaatteiden alta. Vaikka olen aika pitkä niin kaikki esim. opet pitävät minua
hentona keijukaisena enkä pääse voimaa vaativiin urheilulajeihin kisaajana mitä nyt liikka tunneil mut niiku muuten. Kaikki vähänkin "suuremmat" valitaan aina niihin. En tajuu mix.
 
Mä oon vähän samoilla linjoilla noissa liivi asioissa siinä, että urheiluliivit parhaat liivit. Ittellä ainakin aina rullaantuu kaarituelliset hörhelöliivit selästä rullalle ja painaa ja on kurjaa. Tosin parhaissa urheiluliiveissänikin on kaarituet ;)
Itselleni kelpaisi vähän pienemmätkin, mutta näillä mennään =b
 
Nörttitytöillä on rinnoistakin mainio bloggaus sivuillaan. Siinä käydään läpi niin yleistä suhtautumista rintoihin, niihin liittyviä faktoja, erikokoisten naisten omakohtaisia kokemuksia kuin myös nörttityttöjen tekemä yhteisretki Wiipurin erikoiskorsettiliikkeeseen, josta saa vaikka millaisia ja vaikka minkä kokoisia laadukkaita liivejä.
 
Tällainenkin ]tutkimus on tehty jonka mukaan rintaliivien käytöstä saattaisikin olla haittaa.
Minulle varmaan olisikin mutta hankala kuvitella että nainen jolla on kovin suuret rinnat haluaisi välttämättä kulke ailman liivejä. Joskus kuukautisten aikaan joudun kyllä valitettavasti minäkin laittamaan liivit. Mutta liivittömyyteen oikeasti tottuu.
Tulipas sekavasti ilmaistua monia asioita. Johtunee siitä että olen istunut liikaa koneella...
 
Minäkin kuulin tuosta tutkimuksesta ja olen kuullut vastaavaa aiemminkin mutta en ole kyllä valmis luopumaan liiveistä. Aloin käyttämään niitä mielestäni liian myöhään enkä voi sanoa että rintani olisivat kauheasti hyötyneet siitä. Tai ehkä ne roikkuisivat vieläkin pahemmin nykyään jos olisin alkanut käyttää rintsikoita paria vuotta aikaisemmin. Sen tiedän että ilman liivejä on turhan epämukavaa, vaikken hirveästi harrasta juoksemista ja myös turhan epäesteettistä.
 
Minä oikeastaan epäilen, että ne tutkittujen niskakivut ovat pahentuneet ehkä vääränkokoisista liiveistä, jolloin suurin osa painosta tuleekin olkainten varassa hartioille. Oikean kokoisissa suurin osa tuesta kuitenkin tulee siitä ympäryksestä, ja en ymmärrä, miksi rintsikat silloin pahentaisivat niskaongelmia.
Uskon kyllä että joillekin on parempi olla ilman ja toki niin saa tehdä, jos se hyvältä tuntuu. Minua alkaa kuitenkin hetken hengailun jälkeen rintaliivittömyys vaan sattumaan, joten en kyllä edes harkitse pidempää kokeilua kiinteyden puolesta. Ja kuten Ereinelläkin, minun olisi varmaan "pitänyt" aloittaa rintaliivien käyttö aikaisemmin, enkä ainakaan kauheasti vaikuta kaunistuneen sen takia. :p
 
Ylös