Pah, rinnoista, pepusta ja mistä tahansa ruumiinmuodoista tehdään mielestäni liian suuri numero, joka ei muka ole koskaan hyvä sellaisena kuin se on. Ymmärrän jos on
Ö-kupit ja selkäranka vääntyy, mutta olipa tissit isot tai pienet, keskikokoiset, millaisella tahansa nännipihalla, pystyt, roikkuvat, eriparia, what ever, niin ne ovat aina kauniit. Silareita kannatan ainoastaan jos on esim. kärsinyt rintasyövän ja haluaa tasapainottaa ruumiinsa kaksitissiseksi.
Mutta se on vähän sama jos mies uskoisi että hänen miehuullisuutensa ja seksuaalinen kyvykkyytensä olisi kiinni vääränkokoisesta peniksestä. Ymmärrän siinä liian suuren kalun vaaran ja hankaluuden, mutta yleensäottaen ihmiset mieltää ongelmakseen, että heillä on liian pienet tissit tai liian pieni kalu. Niin miehen kuin naisenkin tärkein elin sukupuolisen tyydytyksen saamiseksi on kuitenkin aivot. En jatka tästä kuitenkaan pidemmälle tässä, koska se ei tähän topiciin kuulu.
Minua huolestuttaa yksi alkuvaiheessa oleva tilaustyöni, jossa on tarkoitus tehdä eräälle rock-naiselle esiintymisasuksi nivelletty ("articulated"), teräksinen, kupillinen korsetti. Tavallisissa liiveissähän on se hyvä puoli, että ne ovat kangasta ja joustavat edes vähän. Mutta teräspä ei jousta tässä tapauksessa, vaan nainen sen sisällä. Siispä oikean kuppikoon ja rinnanympäryksen saaminen teräkseen on todella tarkkaa työtä. Jos kyseessä olisi taistelupanssari, niin se olisi helpompi, koska eihän siihen nyt mitään erillisiä rintoja pakotettaisi, vaan pieni ulonnus ja kunnon bindaukset riittäisivät.
Lindëlle lohduksi sellainen, että vaikka olisi kuinka suuret rinnat hyvänsä, niin jos ei käyttäydy kuin silikonipornotähti, niin ei vaikuta sellaiselta. Kyllä nykynainen voi olla hoikka, älykäs ja isorintainen. Jos tekee itselleen ongelman mistä tahansa asiasta, niin se on sitä todennäköisesti kaikkien muidenkin mielestä. Jos sen sijaan on ihan zen kaiken kanssa, niin ei muutkaan siihen kiinnitä huomiota. Isot tissit, pienet tissit, so what?