Rinnat

Ennenvanhaan ei kauheasti liivejä käytetty, enkä usko sanonnan "pilvihin on piian nännit, maata kohti maatun naisen" syntyneen ihan tyhjästä. Saati tarinoiden vanhoista naisista, jotka heittivät rinnat vuorotellen olan yli saadakseen pestyä mahansa niiden alta.

Toki on täysin mahdollista, että tutkimuksessa mukana olleet naiset olivat suhteellisen pienirintaisia, eivät harrastaneet mitään rintoja hölskyttävää ja olivat alkujaankin käyttäneet vääränlaisia liivejä. Oma kokemukseni kuitenkin on, että elämä kunnollisten liivien kanssa on huomattavasti mukavampaa ja huolettomampaa kuin ilman liivejä, enkä käsittääkseni ole ainoa.
 
En usko sokeasti tutkimukseen vaikka sen linkitin, mutta jotenkin tunnen olevani liivittömyyden puolestapuhujan roolissa omalla tontillani ja siksi halusin linkittää tutkimuksesta ketovan uutisen tänne.

Naiset ovat ennenkin selvinneet ilman liivejä ja naiset selviytyvät tänäkin päivänä ilman liivejä. Vai eikö jokainen ole nähnyt telkkarissa heimonaisia jotka selviytyvät arkisista askareista ilman lisätukea? Tosin heidän arkensa on varmasti hyvin erilaista kuin meidän täällä.
Liiveihin tottuu nopeasti ja niistä tottuu pois hitaammin. Oma tarinani on että käytin nuorempana liivejä. Sitten jossain kohtaa en jaksanut laittaa liivejä viikonloppuisin. Paitsi jos lähdin kävelylle tai harrastin muuta liikuntaa tai kaivoin lapiolla tai tein yhtään mitään. Kunnes totuin. Sitten jossain kohtaa unohdin laittaa liivit kouluun ja lopulta huomasin että ilman liivejä tulee toimeen arkisissa toimissa ja jopa kävelyllä kunhan ei hypi tai juokse. Pikkuhiljaa sitä viimein tottui kokonaan liivittömyyteen ja nyt liivien pukeminen päälle on melko ahdistavaa. Tosin minulla ei varmaan ole koskaan ollut oikeasti sopivia liivejä. Urheilumallisia olen käyttänyt nyt viimeaikoina mutta ne ovat käyneet pieniksi enkä ikinä muista hankkia uusia.
En tarkoita sanoa että kaikki voisivat päästä kokonaan liiveistä eroon vaikka sitä haluaisivat. Ja uskon että maailma on väärällään naisia jotka eivät halua olla ilman liivejä ja joille liivittömyys ei ole asia jota haluaa edes yrittää saavuttaa. He saavat tehdä rintojensa ja liiviensä kanssa juuri niin kuin hyvältä tuntuu.
Se miksi toitotan liivittömyyttä ehkä välillä liiankin kovaan ääneen on se että on varmasti monia jotka eivät ole tulleet ajatelleeksi asiaa mutta saattaisivat olla kuitenkin halukkaita olemaan ilman liivejä jos joku vain esittäisi heille sen ajatuksen. Liivien käyttö on kuitenkin varmasti monille se tutumpi ja ehkä ainut tarjottu ratkaisu kun rinnat alkavat kasvaa. Haluan kertoa että vaikka liivittömyys liivien käytön jälkeen ei alkuun tunnu kovin hyvältä niin epämukava tunne häipyy ajan kanssa. Jo pari päivää liivien kanssa niin rinnat tottuvat liiveihin ja tuntuvat hetken aikaa hiukan raskailta ilman.
Sitä en osaa sanoa miksi liivittömyys olisi parempi mutta on se luonnollisempi olotila kuin liivien kanssa ja siksi uskon että jos jommastakummasta on jotain haittavaikutuksia toiseen verrattuna niin liivittömyys olisi se terveellisempi. Kummastakaan tuskin oikeasti on kovin suurta harmia kenellekään. Minusta vaan liivittömyys tuntuu paremmalta ja luontevammalta.
 
Mun telkkarissa näkemäni heimonaiset ovat kyllä aika vahvassa ristiriidassa tuon "ilman liivejä rinnat kohoavat 7 mm vuodessa" -väitteen kanssa. Varmasti voivat elää rintojensa kanssa, mutta eiköhän painovoima joka tapauksessa ota jossain vaiheessa niskaotteen tuosta mistälie tukikudoksesta.

Itse heitän aika usein kotona ollessani liivit mäkeen samalla kun vaihdan muutenkin rennompiin kotivaatteisiin. Kotiaskareista kyllä selviää ihan mukavasti ilman, ainakin pienirintainen ihminen, mutta kotiolojen ulkopuolella varsin harvoin olen ilman. On liiveissä ärsyttävät puolensa (mulla erityisesti se, että näillä hartioilla ei pysy oikein minkään maailman olkaimet, joten niitä saa sitten jatkuvasti olla korjaamassa), mutta toisaalta tykkään tuen tunteesta jopa siinä määrin että pitäisin varmaan korsetteja jos olisin rikkaampi ja vähemmän laiska. Ja kyllähän se tavallaan kuuluu "edustusasuun" ihan yhtälailla kuin esim kevyt meikki. Yksi pointti on kyllä myös se että olen nykyään jatkuvasti myöhässä milloin mistäkin, joten joudun juoksemaan vähän väliä, enkä halua myöhästyä bussista siksi että tissit pomppivat inhottavasti enkä voi juosta :D

Mistä puheenollen, uskalsin joskus syksyllä vihdoin sinne astetta kalliimpien urheiluliivien osastolle. Ja on ne kivat. Urheillessa. Arkikäyttöön en kyllä huoli edelleenkään, monestakin syystä. Jouduin turvautumaan tähän mennessä pienimpään käyttämääni ympärysmittaan löytääkseni sopivat (heh, näin oon käynyt läpi neljä kuppikokoa elämäni aikana vaikka omat mitat ei ole varmaan yläasteen jälkeen muuttuneet mihinkään, olen vain tajunnut rinnakkaiskoot). Istuvat erinomaisesti päällä eivätkä yhtään haittaa liikkuessa, joten koko on oletettavasti oikea, mutta ovat ne kuitenkin niin tiukat etten välttämättä haluaisi niitä pitää montaa tuntia päivässä. Varsinkin kun (newsflash) on olemassa myös muunlaisia rintsikoita kuin sporttiliivejä ja pitsihörhelöällötyksiä. Oikeankokoiset sileät t-paitaliivit ovat ihan mainio keksintö, ja erityisen kivaa on että paidassa voi olla millainen kaula-aukko vain eikä tarvitse miettiä alta paistavia urheiluliivejä. Ja löydän aika todennäköisesti käyttökelpoiset perusrintsikat halvemmalla kuin minkään edes puoliksi kelvollisen urheilutopin, varsinaisista liiveistä puhumattakaan.
 
Pitkältihän liivit on valittava sen mukaan, millaisia vaatteita tykkää käyttää ja mitä haluaa voida tehdä - siis sen lisäksi, kuinka vähän tai paljon tukea kaipaa ihan kokosyistä. Ennen kokonaan urheiluliiveihin siirtymistä tykkäsin itsekin mm. t-paitaliiveistä enemmän kuin topatuista tyrkkyliiveistä, ja aina silloi tällöin kohdalle sattui muitakin kivoja liivejä. Mutta minulle yksinkertaiset painijaselkäiset urheiluliivit ovat parhaat, koska ne mahdollistavat vapaan liikkumisen (mukaanlukien metsässä juoksentelu, bujinkan, puissa kiipeily ja painiminen poikieni kanssa), eivät koskaan valahda olkapäiltä kuten kaikki ei-painijaselkäiset liivit tuppaavat minulla tekemään ja passaavat ihan mainiosti käyttämieni perusmallisten t-paitojen kanssa. Laatikossa on kuitenkin yhdet valkoiset "perusliivit" niitä harvoja hetkiä varten, kun tarvitsen jotain, joka ei näy vaalean ja/tai avokaulaisen vaatteen alta ;)
 
Minä pidän värikkäistä pitsiliiveistä, onneksi on liikkeitä, jotka myyvät niitä isompinakin kokoina. Ja minun täytyy tunnustaa että minulle suuri syy käyttää rintaliivejä (mukavuuden lisäksi, ensimmäiset liivini olivat c-kupilla enkä niitä ennen tuntenut itseäni mukavaksi esim. ratsastaessa)on esteettinen. Riippuvat rinnat eivät ole minusta kauniit eivätkä vaatteet näytä hyviltä niiden kanssa, minulla tai muilla. Muiden ihmisten kauneus ei tietysti kuulu minulle enkä välitä siitä miten he pukeutuvat mutta omalla kohdallani se on minulle tärkeää (vaikka jotkut voisivatkin olla eri mieltä ulkonäköni perusteella). En pidä mahastanikaan ja siksi en pukeudu vaatteisiin, jotka korostavat sen huonoja puolia, sama pätee rintoihinkin.

En kyllä muista nähneeni kuvia yläosattomien heimojen naisista, joilla olisi ollut isot rinnat, pienet pystyrinnat tai riippurinnat kyllä. Mutta jos liivittömyys toimii niin mikä siinä, mutta henkilökohtaisesti en taida uskoa ennen kuin joku, jolla on yli d-kupin rinnat kertoo miten mukavaksi hänen elämänsä on muuttunut ilman liivejä ja miten hänen rintansa ovat kohonneet, muuten se kuulostaa aika ymmärtämättömältä.
 
Riippurintaisiahan nuo heimonaiset usein ovat. En ole isojen rintojen käyttäytymiseen sen enempää tutustunut enkä siksi sano siitä mitään. Paitsimielipiteeni joka lienee ristiriidassa useimpien muiden mielipiteen kanssa. Minusta riippuvat rinnat ovat paljaana ihan kauniit, mutta paidan alla roikkuessa eivät niikään.

Minulla on jotenkin mennyt ohi T-paitamalliset liivit. Varmaan puhun urheilutyyppisistä niidenkin kohdalla? Ei sinänsä yllätä kun tietää miten vähän olen liiveihin lopulta perehtynyt. Vain sen verran mitä on itsestään tullut huomattua.
 
Paljaana minustakin riippuvat rinnat voivat olla kauniit mutta vaatteiden kanssa on minusta parempi olla tukea.

T-paitaliivit ovat tavalliset rintaliivit, jotka on tehty mahdollisimman sileiksi ja huomaamattomiksi, tavoitteena on kai ettei niitä huomaisi tiukkojenkaan t-paitojen alta. Urheilukäyttöön ne sopivat yhtä huonosti kuin muutkin.
 
Olen lähiaikoina miettinyt nykyään käytettävien vaatteiden toimivuutta. Käsittääkseni rintoja voi tukea halutessaan korsetilla, nätillä kapeaolkaimisilla rintaliiveillä, tukevammilla leveäolkaimisilla (urheilu-)rintaliiveillä tai kokonaan olkaimettomilla liiveillä. Olkaimettomat lienevät suurilla ja roikkuvilla rinnoilla varustetuille yhtä tyhjän kanssa, sillä rinnat pomppivat niistä huolimatta. Samoin kapeaolkaimisista ei ole mihinkään, mikäli rinnat ovat riittävän suuret painamaan olkaimet kivuliaasti hartioihin. Jäljelle jäävät urheiluliivit ja korsetit. Näistä epäilen korsettien olevan keskimäärin epämukavia ja rajoittavan liikeratoja.

Entä jos (vaikkapa myyjän avulla sopivan kokoisiksi valittujen) urheilurintaliivien leveät olkaimetkaan eivät tasaa rintojen aiheuttamaa painetta riittävästi, vaan hartiat kipeytyvät armottomasti? Tai oletetaan, että kipu ei esiinny suoraan hartiassa. Joillain ihmisillä verisuonetkin saattavat olla muita lähempänä ihon pintaa tms., ja käsittääkseni laskimot menevät helpohkosti paineesta ruttuun. Entä jos rintaliivien käyttäminen aiheuttaa jollekulle ongelmia laskimoverenkiertoon? Erittäin epätodennäköistähän tuo lienee, mutta ei täysin mahdotonta, eivätkä todennäköisyydet paljon lohduta, jos omalla kohdalla käy huono tuuri.

Oletetaan, että meillä on Teija Toipilas. Teija joutui syystä X leikkaukseen, jossa tehtiin reikä kylkeen. Teija pärjää jonkin aikaa leikkauksen jälkeen kohtuullisesti kävelylenkeillä ilman rintaliivejä. Teija haluaisi aloittaa hölkkälenkit ja kaipaa ihmisten ilmoille. Näitä asioita hän ei kuitenkaan kehtaa tehdä ilman rintaliivejä, sillä Teijalla on epäonnekseen suurehkot ja helposti heiluskelevat rinnat. Rinnat myös aiheuttavat reippaammassa liikunnassa kipua Teijalle. Teija päättää laittaa ylleen urheiluliivit.

Käsittääkseni hengästynyt ihminen täydentää helposti keuhkot tavallista täydemmiksi, jolloin rintakehä laajenee. Jos ihmisellä on rintakehä valmiiksi arka (kuten Teijalla kylkeen tehdyn reiän vuoksi), liikkuminen tehnee kipeää. Mikä avuksi?
 
ghâsh sanoi:
Käsittääkseni rintoja voi tukea halutessaan korsetilla, nätillä kapeaolkaimisilla rintaliiveillä, tukevammilla leveäolkaimisilla (urheilu-)rintaliiveillä tai kokonaan olkaimettomilla liiveillä. Olkaimettomat lienevät suurilla ja roikkuvilla rinnoilla varustetuille yhtä tyhjän kanssa, sillä rinnat pomppivat niistä huolimatta. Samoin kapeaolkaimisista ei ole mihinkään, mikäli rinnat ovat riittävän suuret painamaan olkaimet kivuliaasti hartioihin. Jäljelle jäävät urheiluliivit ja korsetit.
Ns. tavallisia rintaliivejäkin löytyy kyllä leveä- ja leveähköolkaimisina. Usein(?) olkainten leveys on myös suurempi saman liivimerkin isommissa kuin pienemmissä koissa. Lisäksi mm. Lumingerie-sivuston mukaan 90 prosenttia liivien tuesta pitäisi tulla niiden ympärysmitasta, jolloin olkapäiden kannettavaksi rintojen painosta jäisi enää kymmenen prosenttia. Näin ollen toimivia olkaimettomia rintaliivejäkin pitäisi löytyä monille isorintaisillekin.

Liivivaihtoehtoja löytyy siis kyllä kaikille, erityisen tärkeää niissä vain on oikea koko ja toki myös itselle sopiva sekä itseä miellyttävä malli. Tuosta esimerkin kylkikipuisesta taas en osaa oikein sanoa mitään. Löysä ympärysmitta siirtää väistämättä painoa olkapäille, jonka seurauksena isorintainen joutuu todennäköisesti kärsimään (lisää) niistä hartiavaivoista.
 
Näistä epäilen korsettien olevan keskimäärin epämukavia ja rajoittavan liikeratoja.

Ei ehkä hölkkäongelmaan auta, koska korsetti ei ole liikuntavaate, mutta tämä (varsin yleinen) harhaluulo on väärä. Oikeankokoinen ja oikealla tavalla kiristetty korsetti ei vaikeuta hengittämistä tai syömistä, ei tunnu pahalta eikä purista. Oikeanlainen korsetti nimenomaan tukee ja pitää ryhdin. Toki esimerkiksi tavaroiden nostelu on pakko tehdä "neitimäisemmin" selkä suorana kyykistyen, eikä selkää kumartaen, mutta käsittääkseni ei se selän kumartaminen erkonomista ole muutenkaan?

Mittatilauskorsetit toki on yyberkalliita (viidestä sadasta kaiketi ylöspäin), mutta oli minulla jonkun aikaa ihan nettikaupasta uutena ostettu, massatuotettu (metalliluinen) sadan euron korsettikin menestyksellä käytössä.
 
Nörttityttöjen rinta-aiheinen kysely on mielenkiintoista luettavaa. Ahdistusvaroitus! Erityisesti kuva hiljattain pois leikatusta rinnasta voi näyttää pahalta, mikä kyllä saa miettimään, miltä se näyttäisi peilistä.

Linnan juhlien nännikohu sai aikoinaan naurettavat mittasuhteet ja arjessakin monen naisen tärkein syy rintaliivien käyttämiselle on estää nännejä piirtymästä paidan lävitse. Minusta nöpöttävissä nänneissä ei ole mitään rumaa tai pahaa, päinvastoin. Söpöiltä nöpöt näyttävät.
 
Linnan juhlien nännikohu sai aikoinaan naurettavat mittasuhteet ja arjessakin monen naisen tärkein syy rintaliivien käyttämiselle on estää nännejä piirtymästä paidan lävitse. Minusta nöpöttävissä nänneissä ei ole mitään rumaa tai pahaa, päinvastoin. Söpöiltä nöpöt näyttävät.

Toki kiva, että vaatteiden läpi näkyvä nännien muoto ei aiheuta pahennusta tai muuta järkytystä, mutta minusta henk. koht. tuntuu, että tuossakin näkökulmassa on ehkä kymmenys siitä ongelmasta, miksi itse en haluaisi esiintyä julkisesti ilman rintaliivejä juuri nännien näkymisen pelossa. Söpöys ja hyväksyntä on kivempaa kuin järkyttävyys tai asiattomuus tai riettaus ja syyttely, mutta siinäkin tapauksessa se nännien näkyminen on jotenkin huomionarvoinen asia.
On ehkä vähän huono ja liioiteltu vertaus, mutta eihän kenestäkään ole yhtään huomionarvoista se, että joskus ihmisillä on käsissään sellaisia käsineitä, joista näkee selvästi, että niiden pitäjällä on käsissään viisi sormea käsineen kankaan alla, vaikka ihmisillä on yhtä oletusarvoisesti viisi sormea yhdessä kädessä kuin kaksi nänniä rintakehässä.
Minusta ainakaan vaivaantuneisuutta ei ihan hirveästi helpota se, että inhoksumisen tai paheksumisen sijaan reaktio on (tässä kärjistettynä) "tosi kivaa, ettet välitä siitä että nännisi näkyvät, sehän on tosi söpöäkin eikä yhtään vastenmielistä!". Onko muilla sama?

Pakko myös myöntää, että minua tuon kyselyn tulokset eivät ihan hirveästi kiinnostaneet. :D Tai siis, minua kiinnostaa vasta vähän yleisemmälle tasolle vietynä, ei minua juurikaan kiinnosta lukea yksittäistenihmisten omia tissikertomuksia, jos niissä ei ole mitään oikeasti erikoista ja itselle vierasta näkökulmaa.
Lainasin myös kirjastosta hiljattain ilmestyneen NE – kuukautiskirjan, ja ei sekään ole vielä suurelta osin niin kiinnostavalta vaikuttanut kuin luulin, koska siinäkin on pikkasen liikaa erilaisia kuukautistarinoita. Asia ilmiönä ja sen vaikutukset kyllä voivat olla kiinnostavia, mutta ei se, että tällä jollakulla esimerkkinä toimivana haastatellulla Hannalla tai Lauralla tai Pirjolla on alkanut kuukautiset tämänjatämän ikäisenä ja näin hän asiaan suhtautui. Vähän isompia teemoja kaipaisin. Mutta ei siitä enempää tässä topikissa (tai ei ehkä ollenkaan, ei minulla ole paljon muuta sanottavaa kirjasta).
 
Last edited:
Näin miehenä on pakko tunnustaa, että koen rinnat kasvavaksi ongelmaksi. Naisten rinnat siis. Tuntuu nimittäin, että kiinnitän niihin nykyään aivan liikaa huomiota. Joskus kymmenisen vuotta sitten olin vielä ylpeä siitä miten kiinnostuin naisista ihmisinä (kiinnostun toki edelleen) ja ulkonäköhuomiokin kohdistui kasvoihin lähinnä kasvoihin. Varmaan pidin itseäni myös muita parempana miehenä. En tiedä johtuuko se kasvavasta epätoivosta ja rintojen jäämisestä käytännön tasolla kovin etäisiksi, vai mistä, mutta nykyään niitä tulee vilkuiltua häiritsevän paljon.

Eikä siinä sinänsä mitään, oletan kiinnostuksen rintoihin kuuluvan useimpien mielestä ihan luonnostaan miehenä olemiseen, mutta pelkään ennen kaikkea leimautuvani naisten silmissä tissien tuijottelijaksi. Vaikka nimenomaan tuijottamista olen parhaani mukaan vältellyt ja mielestäni onnistunut siinä hyvin ja kun keskustelen naisen kanssa, katse pysyy ongelmitta silmissä. Mutta jos nainen katsoo muualle ja tilanne tuntuu "turvalliselta", niin tulee helposti silmäiltyä. Mikäli kyseessä on tuttu, tämä aiheuttaa jälkikäteen lähes poikkeuksetta häpeää ja pelkoa, että katseeni harhailu on huomattu. Yleisesti ottaen käytöksessäni ei pitäisi olla moittimista, en vihjaile saati lähentele ja olen kiltti ja kohtelias.

Hiljattain keskustelin työkaverin kanssa, jolla oli kohtalaisen avoin paita. Kun hän katsoi muualle, niin tuli muutamaan kertaan vilkaistua kaula-aukkoa ja jälkikäteen iski ennen kaikkea kamala pelko, että hän tai joku muu huomasi, mutta myös häpeä, että ylipäänsä tein niin. Kertaakaan minulle ei ole millään tavalla ilmaistu, että näin olisi käynyt, mutta jälkikäteen jään aina pyörittelemään tilannetta päässäni ja mietin tuliko kuitenkin oltua liian läpinäkyvä.

Kuinka usein naiset huomaavat, että rintoja katsotaan? Miltä se tuntuu? Miten suhtaudutte tällaisiin miehiin? Millaista käytöstä odotatte mieheltä tilanteessa jossa esim. kumartuvan naisen paidan sisään voi nähdä? Olenko sika vai stressaanko liikaa? Miten opin olemaan ihmisiksi?

Sinänsä tällainen stressaaminen ei ole minulle tavatonta muistakaan aiheista, joissa koen antavani mahdollisesti huonon vaikutelman. Kärsin kroonisen heikosta itsetunnosta ja haen vähän liikaakin muiden hyväksyntää.
 
Kaikenlainen ei-luvallinen (kumppani saa katsoa, ja lääkäri ym) tissieni tuijottelu tuntuu ahdistavalta ja alentavalta. Muutenkin kun kaikenlaiset äijät ovat tuijottaneet kuola valuen minua siitä lähtien kun olin 12 nii tekee mieli lähteä pakoon jos joku nykyäänkin vilkuilee nii tekee lähinnä mieli vetää lättyyn. Kyllä. Huomaan sen kun minua tuijotellaan. Joka ikinen kerta.
Lisäksi rinnat ovat kehoni osa, samoin kuin muidenkin naisten kehojen osa. Ongelma ei tuskin ole nimenomaan rinnat itsessään vaan suhtautumisesi niihin. Ihan vain sanon koska tätä naisten kroppaa syyllistävää kieltä kuulee aika lailla liikaa.
Jos kumartelen ja minulla on suht avonainen paita niin suora tuijotus tuntuu häiritsevältä. On se jännä että minä naisista kiinnostuvana naisena osaan pitää katseeni kurissa ja käytöksen asiallisena...
 
Last edited:
Ongelma ei tuskin ole nimenomaan rinnat itsessään vaan suhtautumisesi niihin. Ihan vain sanon koska tätä naisten kroppaa syyllistävää kieltä kuulee aika lailla liikaa.
Jos kumartelen ja minulla on suht avonainen paita niin suora tuijotus tuntuu häiritsevältä. On se jännä että minä naisista kiinnostuvana naisena osaan pitää katseeni kurissa ja käytöksen asiallisena...
Ymmärrän että tämä on aihe, joka herättää paljon tunteita ja olen itsekin saanut kokea ihan riittämiin ei-toivottuja katseita, jotka ovat herättäneet pelkoa ja vihastumista. Mutta en ihan ymmärrä, miksi charlien viestiä pitäisi lähestyä näin syyllistävällä sävyllä.

Minun mielestäni on hyvä että tunnistaa itsessään sellaista käyttäytymistä joka ei tunnu oikealta ja pystyy miettimään myös sitä, miltä oma toiminta saattaa muista tuntua. Se jo osoittaa, että ei ainakaan ole täysin kyvytön empatiaan ja toisten ihmisten kunnioittamiseen.

Vaikka katse voi olla joissain tilanteissa ahdistava ja mahdollisesti myös esimerkki esineellistämisestä tai muusta vallankäytöstä, niin on mielestäni luonnollista katsoa - muttei tuijottaa - toisia ihmisiä. En ainakaan itse kulje jatkuva sensuuri katseessani, joskus se kulkeutuu ihmisosiin joille on annettu seksuaalisia merkityksiä, enkä koe olevani mikään perverssi sen takia. Tuijottamisella ja katsomisella/vilkaisulla on mielestäni myös ero, ehkä tarkoituksellisuuden suhteen.

Se, jos ei pysty ajattelemaan muuta kuin rintojen katsomista naisen kohdatessa on toki huolestuttavaa, ja asiasta voisi olla hyvä keskustella jonkun lähipiirin naisen kanssa ihan ääneen. Myös se että jos rintojen katselu tuntuu olevan lähestulkoon pakkoajatus, olisi asialle hyvä pyrkiä tekemään jotain. Ehkä ratkaisevaa on se, että pyrkiikö rintoja katselemaan tarkoituksella ja pyrkiikö katsomisella saamaan mielihyvää toisen kehosta.
 
Tähänastisen elämänkokemuksen perusteella naiset eivät juuri tunnu ymmärtävän miesten kiinnostusta rintoihin omasta suuntautumisestaan riippumatta. En tiedä onko se ihmekään, miksi kiinnostua ylettömästi jostain mikä itseltäkin löytyy.

En sitten tiedä onko käsityksemme tuijottamisesta yhtenevä. Ongelmallisiksi kokemani tilanteet ovat niitä, joissa itse aktiivisesti katson suuntaan johon ei muuten olisi tarvetta katsoa. Kumartumistapauksissa taas kyse on usein siitä, että pitäisi aktiivisesti kääntää katseensa pois. Kuten sanoin, niin varsinaista tuijottamista olen parhaani mukaan välttänyt, joten näissä tilanteissa päädyn yleensä tilanteen pitkittyessä kääntämään katseeni, ihan jo sen takia, että tilanne tuntuu epämukavalta. Toisaalta koen ristiriitaisena sen, että paikallaan istuessani tunnen oloni epämukavaksi sen takia, että joku kumartuu pöydän toisella puolella.

Ongelma on tietenkin suhtautumisessani rintoihin ja naisiin ylipäänsä, ei itse rinnoissa. Siitähän ei tässä ole mitään epäselvyyttä. Tämä on vain asia jota en ole kyennyt ratkaisemaan ja mitä pidemmälle elämä venyy ilman mitään aikaansaannoksia ihmissuhteiden saralla, sitä suuremmalta ongelma tuntuu.
 
Se, jos ei pysty ajattelemaan muuta kuin rintojen katsomista naisen kohdatessa on toki huolestuttavaa, ja asiasta voisi olla hyvä keskustella jonkun lähipiirin naisen kanssa ihan ääneen. Myös se että jos rintojen katselu tuntuu olevan lähestulkoon pakkoajatus, olisi asialle hyvä pyrkiä tekemään jotain. Ehkä ratkaisevaa on se, että pyrkiikö rintoja katselemaan tarkoituksella ja pyrkiikö katsomisella saamaan mielihyvää toisen kehosta.

Olen tosiaan miettinyt, että asiasta olisi kiva puhua naispuolisten ystävien kanssa. Ihan jo senkin takia, että saisi tietää ovatko he huomanneet käytöksessäni häiritseviä piirteitä ja saisi palautetta omasta toiminnastaan. En vaan koe, että pystyisin oma-aloitteisesti tätä keskustelua aloittamaan.

Mitä tuohon tahallisuuteen tulee, niin ensimmäiset vastausyritykset olivat "en minä yleensä, mutta" -henkistä selittelyä. Tosiasia kuitenkin on, että valehtelisin jos väittäisin etteikö vilkuilu olisi joskus tarkoituksellista ja nämä ovat juuri ne minua eniten vaivaavat tapaukset. Sillehän ei voi mitään, että sen enempää katsomattakin joskus huomioi ihmisten ulkoisia piirteitä, ihan kadulla kulkiessaankin. Sen sijaan jos tietoisesti edes ohimennen vilkaisee tutun naisen rintakehän aluetta, niin paska olo siitä tulee itsellekin ja seuraksi liittyy kymmenkertainen häpeä siitä, että tulee tunnetuksi rintoja tuijottelevana miehenä. Tästä haluaisin päästä käytöksessäni eroon. Mitään mielihyvää se ei ainakaan tuota. En osaa selittää käytöstäni muuten kuin epätoivoisena parisuhteen ja läheisyyden kaipuuna.

Tässä vaiheessa haluan uskoa, että kuvaukseni käytöksestäni on pahempaa kuin todellisuus. Etenkin #metoo-kampanjan myötä on tuntunut myös siltä, että eniten omaan epäasialliseen käytökseensä huomiota kiinnittävät eivät ole niitä, joilla olisi siihen eniten syytä ja haluan uskoa kuuluvani tähän joukkoon. Ainakaan ystäväni eivät ole kokeneet sitä niin häiritseväksi, että olisivat hankkiutuneet parempaan seuraan. Toisaalta tämä ei tarkoita etteikö käytökseni olisi huomattavissa ja se on ihan riittävän ikävää.
 
Kuinka usein naiset huomaavat, että rintoja katsotaan?

Minä en huomaa juuri koskaan. En ole rinnoistani edes kovin tietoinen (hyvässä enkä pahassa), enkä ole onnekseni koskaan saanut asiatonta huomiota niiden takia. Vaikka yleensä pukeudun hyvin istuviin paitoihin, en ole koskaan kokenut, että niitä olisi tuijotettu tai vilkuiltu. Rintani eivät ole kovin isot, joten voi olla, että ne eivät sen takia yhtä helposti tartu katseen kohteeksi. Yleensä rintamusalueen katseluissa on ollut kyse esimerkiksi paidan kuvion tai kaulakorun tarkastelusta, joten en ole pitänyt sitä mitenkään asiattomana. Joku muu voisi toki pitää ja kokea esimerkiksi sen kaulakorun näennäisen kommentoinnin vain tekosyyksi tuijottaa tissejä.

Miltä se tuntuu? Miten suhtaudutte tällaisiin miehiin?

Vaikka naiset varmasti saavatkin liikaa osakseen epäasiallista ja alentavaa toljotusta, minä itse en ole sellaista kokenut kuin yksittäisiä kertoja, ja ne kerrat ovat olleet muistakin syistä kiusallisia (esimerkiksi vastapuoli on flirttaillut yksipuolisesti hyvin pitkään tajuamatta, ettei minua kiinnosta ja että hän on ylittänyt tuttavallisuuden rajan).

Ihmiset eivät aina muista varoa, mitä katsovat tai toljottavat. Jos toisella on jokin piirre (vaikkapa arpi kasvoissa tai poikkeavuuksia kehossa, tai ihan vain tosi tutun näköinen naama), joka jostain syystä kiinnostaa, sitä tulee helposti katsoneeksi pitempään.

Veikkaisin, ettei tissien tuijottelu aina tarkoita, että kyseinen henkilö ajattelisi nimenomaisia tissejä tai sitä, mitä niille haluaisi tehdä. Kuten @purr sanoi, jos rintoja katselee oma mielihyvä mielessään, se on ikävämpää, mutta jos niitä nyt hajamielisyyksissään tulee katsoneeksi, minä en pidä sitä katsojan syynä syyllistää ja inhota itseään. Käytökseen kannattaa toki kiinnittää huomiota, koska katsoja ei voi tietää, kuinka herkästi rinnat omistava huomaa katseen ja kokee sen epämiellyttäväksi, mutta toivottavasti se onnistuu ilman, että kokee itsensä saastaiseksi ja kelvottomaksi ihmiseksi.

Muistan, kuinka muutama vuosi sitten sain itseni kiinni tuijottamasta intensiivisesti ruokalan jonossa olevien ihmisten takapuolia. Syy oli siinä, että olin jostain syystä kiinnittänyt huomiota siihen, millaiset saumat farkkujen takataskuissa olivat, ja tarkastelin mielenkiinnolla, millaisia erilaisia koristesaumoja taskujen poikki saattoi kulkea. Nyt minua huvittaa, mutta silloin kyllä nolotti, että mitä jos joku huomasi minun katsoneen niitä takapuolia, ja mitä he siitä mahtoivat ajatella, ja erityisesti toivoin, ettei kukaan jonossa tajunnut, koska selitykseni ei varmaankaan olisi ollut kovin uskottava.

Tietysti on erilainen tilanne, jos yksi mies jää kiinni yhden seurassaan olevan naisen rintojen katselemisesta, koska siihen liittyy kulttuurisesti ja sosiaalisesti vähän enemmän vivahteita.

Millaista käytöstä odotatte mieheltä tilanteessa jossa esim. kumartuvan naisen paidan sisään voi nähdä?

Kuten yläpuolisesta voi arvata, minua ei haittaa, jos sattuu vilkaisemaan sinne päin, koska ihmisen katse luonnollisesti seuraa liikettä ja tapahtumia, mutta sitten, kun tilanteen tiedostaa, olisi hyvä vähän kääntää katsetta – ei nyt kokonaan tarvitse kääntää päätä pois päin, mutta jos edes vähän ylemmäs. Tietysti, jos katsojasta tuntuu, ettei hän voi pitää päätä tapahtumaa kohti katsomatta suoraan rintoja ja ajattelematta niitä kiihkeästi, sitten on hyvä kääntää katso kokonaan pois, katsoa vaikka puhelintaan tai kelloa tai onko kengännauhat kiinni.

Riippuu myös tilanteesta, millaista käytöstä odottaa. Kaveriporukassa omassa ajanvietossa minua ei kauluksen sisälle päin vilkaiseminen haittaisi yhtä paljon kuin esimerkiksi työtapaamisessa.
 
Kohteliaasti poispäin katselemista todistin viimeksi toukokuussa protuohjusten tiimikoulutuksessa. Oli menossa yhteissauna ja osa porukasta oli uimassa järvessä, minä muiden mukana. Kun yksi meistä ole nousemassa tikkaita pitkin takaisin laiturille, huomasin erään naisoletetun käännähtävän vedessä niin, että hän katseli jonnekin aivan muualle. Siitä seurasi pieni sananvaihto uijien kesken ja hän sanoi, että oli kohteliaampaa tehdä niin. Tottahan se oli, vaikka laiturille nousija ei elettä voinutkaan nähdä, koska hän oli selkä meihin päin. Tikkaita noustessaan hän tarjosi samalla esteettömän näkymän nivusiinsa – näin oletan, koska minulla ei ollut silmälaseja päässäni ja en vain nähnyt moisia yksityiskohtia.

Toisessa protukoulutuksessa todistin mutkatonta suhtautumista omaan paljasteluun. Muuan nuori naisoletettu riisui yltään yöpaidan, kiinnitti rintaliivit ja puki päiväpaidan päälleen. Se tapahtui nuorisotaloksi muutetun koulun käytävällä, eli porukkaa oli paljon ympärillä. Yhteissaunakulttuuri taitaa teettää sellaista ja turvalliseksi koetun sosiaalisen kuplan muodostuminen. Kerran niin tapahtui Konnun miitissäkin ja tunsin itseni etuoikeutetuksi kun minuun luotettiin niin paljon.

Katseleminen koetaan aktiivisena toimintana, vaikka silmät eivät olekaan mitkään tutka-antennit – ne eivät lähetä mitään, ainoastaan vastaanottavat näkyvää valoa. Se on kulttuurillinen juttu. Vanha Aatu ei rautaristillä palkittavia kätellessään katsonut silmiin, vaan heidän päänsä läpi germaanisten kansojen loistavaan tulevaisuuteen. Toisesta voi heti sanoa, katsooko hän suoraan kohti vai vähän sivuun. Rintavarustusten tuijottelijat voivat kuvitella pystyvänsä tekemään sitä kohteiden huomaamatta, mutta kuvittelemiseksi se jää.
 
Toisesta voi heti sanoa, katsooko hän suoraan kohti vai vähän sivuun. Rintavarustusten tuijottelijat voivat kuvitella pystyvänsä tekemään sitä kohteiden huomaamatta, mutta kuvittelemiseksi se jää.

Pitää täsmentää, että kun mietin nolostuneena huomasiko joku, niin kyse ei ole siitä mihin minä katsoin vaan siitä mihin nainen katsoi. Tilanteet joissa kontrollini pettää ovat poikkeuksetta sellaisia joissa nainen katsoo muualle. Se on selvää, että katseen suunnan kyllä huomaa ja se auttaa kummasti käytöksen hillitsemisessä.

Esimerkkisi kohteliaasta poiskatsomisesta on sikäli oivallinen, että tuollaisessa tilanteessa katsoisin itsekin pois. Vähän samalla tavalla kun saunassa välttelee katsomasta muita. Vielä selvempi tapaus on, jos joku tuttu paljastaa itsestään vahingossa enemmän kuin on tarkoitus. Tällaisissa tilanteissa katsoo itsestään selvästi pois, koska näkymää ei ole minulle tarkoitettu ja tilanne on kiusallinen molemmille. Kaula-aukon paljastuminen kumartuessa on astetta tulkinnanvaraisempi tapaus. Toisaalta näkymä yläviistosta ei ole tarkoituksellinen, mutta toisaalta se on käytännössä väistämätön monissa tilanteissa. Tuijottaminen on tässäkin toki epäasiallista, mutta kuinka aktiivisesti näkymää muuten odotetaan välteltävän, on minulle vähän epäselvää.

Noita ihan puhtaita vahinkojakin on ollut ja ne ovat ainoat tilanteet joissa tiedän varmuudella, että katseen suunta on huomattu. Käytännössä aina olen ollut omissa ajatuksissani enkä edes tiedostanut katsovani erityisesti mitään, kunnes jossain kohtaa havahtuu siihen mitä näkee. Lähinnä ystävällisen huvittuneista reaktioista päätellen nämä on naistenkin puolesta kuitattu vahinkoina tai niitä ei ole muuten pidetty kovin tuomittavina.
 
Ylös