Rippileiri -kahdeksanpäiväinen painajainen(ko?)

Huhhuh, huomenna pitäisi lähteä riparille.
Suoraan sanottuna jännittää aika paljon! Onneksi tulee tuttuja mukaan. Mietin tässä vaan, että millaista siellä on ja ajattelin että sen jo kokeneet voisivat täällä kertoa omista kokemuksistaan ! [Olisi mukavaa tietää, mihin on menossa. Jotain pientä olen tutuilta kuullut, mutta koskaan ei voi tietää liikaa]
Eli millaista oli teidän rippileirillänne? Menisittekö sinne jos saisitte valita uudestaan? Miksi ettei tai miksi menisitte? Viihdyittekö ylipäänsä rippileirillänne? Oliko liiaksi uskonnollista tms.?

Pahinta taitaa kuitenkin tuossa riparissa olla se että joudun viikon mittaiseen vieroitukseen netistä ja kaikesta teknologiasta.../Me ei taida selvitä.

Kolmen leirin kokeneena voin sanoa että kyllä siellä on hauskaa jos vain antaa itsensä nauttia siitä. Jos lähtee reissuun "muaeikäännytetäkaikkikuseejeejeeangst"-mielialalla, niin voisin aika lailla lyödä vetoa ettei sieltä mukavia muistoja jää. Mutta positiivisella ja vastaanottavalla asenteella voi leiriltään saada pitkäaikaisiakin ystäviä sekä upeita kokemuksia ja elämyksiä.

Neuvonsananen, jos lähdet leirille kaveriporukalla, älä hengaa vain heidän kanssaan. Kokemuksesta voin ilmaista että eniten leireistään ovat nauttineet juuri täysin 'yksin' sinne tulleet, sillä silloin on suuremmat valmiudet tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin.

Oma leirini oli viikon patikkavaellus Lapissa Helsingin Namikan järjestämänä. Upeaa, upeaa oli. Lähdin sitten syksynä isosloukutukseen ja seuraavana kesänä olin melontaleirillä isosena, kuukausi sitten taas puolestaan jälleen Lapin maisemissa, isosena nytkin.
Suhtaudun suurella varauksella seurakuntien leirihin, sillä sinne tulee usein 'epäilyttävääkin' porukkaa (mm niitä jotka käyvät leirin vain saadakseen rahaa ja lahjoja sukulaisiltaan) jonka puuhat eivät oikein sovellu rippikouluun. Namikan reissuilla sellaisia ei ole ollut eikä yhdelläkään leirilläni ole edes tupakkapaikkaa tarvittu määrittää erikseen.

Niin, ja ei sitä 'käännyttämistä' tarvitse pelätä. Hyvä jos sellaista edes on. Enemmänkin se on asioiden pohtimista ja sellaista.

Itse vietin rippileirini hieman erilaisissa merkeissä. Olin Unkarissa ja nukuimme linnaluostarissa(mikä lie). Ja se oli todella positiivinen kokemus. Ainoa mikä jännitti, oli se etten ollut aikaisemmin ollut lentokoneessa.. :roll:

Itse lähdin sinne kolmen parhaimman kaverini kanssa. Lisäksi siellä oli rinnakkaisluokkalaisiamme ja vanhoja luokkakavereitani. Ja koska meitä oli siellä vain päälle 20, ystävystyminen onnistui kyllä todella hyvin ja olo oli haikea paluulennolla. Ja lähtisin vaikka heti uudestaan.

Minulla oli oikein mukava ripari, vaikka sinne suurella varauksella lähdinkin. Minä kun olin hieman epäluuloinen muutaman henkilön käytöksestä.. Meillä oli vain kaksi poikaa leirillä mukana, mutta oikein mukavaa silti oli. Vähän harmittaa, että viimeisen illan yömessu ja muu sellainen jäi väliin minulta.

Niinkuin Zhenoa sanoi, kannattaa leirille lähteä positiivisella ja vastaaottavaisella asenteella varustettuna. Ja todellakin kannattaa liikkua muidenkin kuin ystäviensä kanssa.

Oikein mukavaa rippileiriä sinulle, Idril Celebrindal!

Itse lähdin rippileirilleni juuri tuolla 'ei voisi vähempää kiinnostaa' -asenteella, mutta silti jäi hyvät muistot. Minä lähdin sinne 'yksin'. Ainut jonka sieltä tunsin, oli luokkalaiseni, poika. Oikeastaan koko leirin olin hänen ja hänen kaverinsa kanssa. Porukka oli siellä muuten todella rasittavaa. Me kolme sitten angstattiin siellä yhdessä, kuunneltiin Rammsteinia mökin pihassa ja muut kiersivät meidät kaukaa. :twisted: Itse oppitunnit olivat aika tuskaa. Ja raamikset. Isoset oli mukavia, suurimmalta osalta. Ja kyllä ne aikuisetkin. Että olen iloinen, että rippileirin kävin. Lisää muistelemista vanhuuden päiville.

Itselläni olisi ollut mahdollisuus tänä kesänä lähteä isoseksi, mutta henk. kohtaisista syistä päätin jättää sen ensi vuodelle. Että ensi vuonna rippileirille täältä lähtevät saavat varoa. Muahhah.

Deriel sanoi:

Olin Unkarissa ja nukuimme linnaluostarissa(mikä lie).

Click to expand...

Oho, miten sinä tuollaiselle pääsit?

Kuten keljuh, myöskin minä lähdin riparilleni erittäin negatiivisella asenteella. Asenne kuitenkin muuttui, sillä leiriporukkamme oli todella mukava, kaikki olivat kavereita keskenään ja meillä oli hauskaa
Oppitunnit ja aamujumalanpalvelukset olivat kuitenkin täyttä tuskaa ja KÄÄNNYTYSTÄ. Pappi todellakin yritti käännyttää meitä, se alkoi suunnattomasti ärsyttää jo ensimmäisenä päivänä. Oppitunnit kuluivatkin minun osaltani naama nyrpeänä vihkoon piirrellen ja kirjoitellen biisien sanoja...
Isoseksi en voisi edes kuvitella meneväni, ei ikinä! Jäihän riparista ihan kivat muistot, mutta välttämättä en haluaisi kokea sitä uudelleen...

Itse olen menossa leirille 12.7 ja nyt jännittää jo. Tunnen sieltä entuudestaan kolme, mutten heitäkään läheisesti. Ei ketään kontulaista olisi tulossa Ylöjärvelle 12-19.7.?

Itse en päässyt leirille asti. Piti joitain merkkejä kerätä ja sehän ei onnistunut, enkä jaksanut muutenkaan innostua koko asiasta.
Kaksi kaveria potkaistiin pihalle sieltä, sitten lähti toiset kaksi pois ja lopulta minäkin (ainakin kolme erosi kirkosta heti tuon jälkeen).
Siis kokemusta minulla ei leiristä ole, mutta nuo papit ja muut seurakuntaihmiset on täällä sitä luokkaa, että hyvä vaan ettei tarvinnut leiriä käydä (en koskaan halunnutkaan mennä sinne).

Rippikouluun täytyy asennoitua oikein. Täällä riparit ovat saaressa, ja muutenkin kun on pieni seurakunta, niin saa kyllä melkeinpä polttaa saaren ennen kuin lentää pihalle. Tämän tiedostin hyvinkin varhaisessa vaiheessa, joten aikoinani minulla oli hyvinkin helppo ripari. Isosetkin olivat ihan mukavia. Ja ruokaa oli tarpeeksi, 6-7 kertaa päivässä. Ja kaikki olivat tuttuja, joten se siitäkin.

Sitten olin itse seuraavana vuonna, viime vuonna, isoisena itse. Muuten oli ihan kivaa, mutta lapsoset (mukana myös Elf) toivat kämppäämme mädän hauen roskikseen. Vähän haisteltuamme tosin löysimme lähteen.

Ja toki, onhan ripari hirveää kristillistä propagandaa, siihenkin pitää vain asennoitua. Ei ripille mennä herätyksen vaan niiden rippilahjojen takia

Aivan. Rippikouluun mennään ainoastaan niiden lahjojen takia :wink: Mutta olihan siellä leirillä sitten loppujenlopuksi jopa ihan mukavaakin. Pappi oli kyllä hieman outo ja isoset todella syvältä, mutta onneksi meillä leiriläisillä oli muuten ihan hyvä henki. Ja ruoka oli ihanaa Kyllä siellä sen viikon kesti, mutta yhtään kauempaa ei olisi mennyt. Oppitunnit olivat pitkästyttäviä (niihin pitkin sitten keksiä omaa tekemistä :wink: ) ja se jatkuva kristinuskon tuputtaminen oli kamalaa. Onneksi minulla oli ihana raamatturyhmä ja raamistunnit olivatkin todella rattosia. Täytyy myöntää, että minä olin kyllä melko kamala leiriläinen. Voi isosparkaani :twisted:

Isosena olikin sitten paljon mukavampaa. Sai orjuuttaa pikkusia :twisted: Ah, minä nautin siitä. Haluaisin vielä kerran mennä leirille isoseksi, mutta kun eroan pian kirkosta, niin se ei ole sitten enää mahdollista. Harmi.

Riparilla olen minäkin ollut ja nyt sitten isoks heinäkuussa. Sanosin ett muakin, ensin vähän epäilytti sinne meno,mutta kyllä se sitten siitä ja hauskaa oli!Viimeisinä päivinä yhteishenki oli aika katossa. Isoset oli kivoja (muutama olis kyllä voinu puhuu enemmän) ja ne muutkin papit ja nuorisotyöntekijät hauskoja ihmisiä.Sanosin, ett mee sinne leirille avoimin mielin ja silmin...Ni kaikki on kaks kertaa hauskempaa!Ja jos tykkäsit riparista ni mee ihmees isoks jos vaan mielenkiintoo riittää! Sillon pääsee suunnitteleen ohjelmaa ja muutenkin on enemmän sisällä siinä jutussa.Että sellai...Toivottavasti on mukavaa! 8)

Itse kävin riparin viime kesänä, ja meillä oli sellainen vaellusrippileiri. Viikon aikana käveltiin tai patikoitiin sellaset 30 kilometriä. Nukuimme neljä ensimmäistä yötä eri metsäkämpillä ja sitten kaksi viimeistä yötä leirikeskuksessa, joka tuntui melko sivistyneeltä paikalta, kun siellä oli sähköt ja sisävessat!!
En edes muista, että millä mielellä sinne lähdin, luultavasti en millään, siis en ajatellut siitä hyvää taikka pahaakaan, mutta todella hauskaa siellä oli! Isoseksi minua ei kysytty, mutta luultavasti en edes olisi sitä halunnut, koska olisin polttanut päreeni aivan liian monta kertaa niiden 'pikkuisten' kanssa. :roll:

Kiitoksia Merenwen ! Aika rohkaisevia kommentteja!
Lähtö on tunnin päästä ja roikun vielä täällä... Voi minua !

Itse kävin riparin, vaikka olen wicca. Kyllä, maallinen mammona minua sinne houkutti, mutta myös uteliaisuus. Ehkä saisin uuden näkökulman...
Ja siellä oli kivaa! Sain paljon uusia kavereita, toisaalta taas hieman kaduttaa että menin ilman uskoa leirille, jonka pää tarkoitus on saada ihminen ymmärtämään ja tunnustamaan uskonsa.
Ainut kerta kun minulla tosiaan keitti, oli kerta kun pappi sanoi meidän rukoilevan nyt myös sen puolesta ettei homoseksuaalisten liittojen virallistamista hyväksyttäisi lakiin.
Kieltäydyin rukoilemasta. Mielestäni jokaisella on oikeus päättää itse mitä mieltä on homoseksuaaleista.

Minullakin ripari muutaman viikon päästä edessä. Ei oikeastaan jännitä, kun vähän tuntumaa sain jo talvella viikonloppuleirillä, joten ripari kestää vain 6 päivää. Hyvä juttu sinänsä.
Viikonloppuleirillä isoset eivät olleet kovinkaa nkivoja, jäivät niin etäisiksi. Yksi mukava ja hauska kyllä oli.

Kaksi kaveria lähtee riparille kanssani. Sitten on rinnakkaisluokilta monia tuttuja ja luokkatovereitakin ala-asteelta. Että aika tuttu porukkahan tuo on.
Ja syy mennä riparille ovat ne edut. :roll: Ei mulla muuten mitään syytä olisikaan mennä.
Etenkään, kun leiri on seurakunnan järjestämä jossain korven keskellä, vailla mitään virikkeitä. Eri asia olisi, jos se olisi esim. Lapissa, tai vaikkapa Unkarissa.
Asenne on tietysti 'ei voisi vähempää kiinnostaa'.
Etenkään ei kiinnosta ne oppitunnit, ehkä vapaa-aika, jota onkin niin ruhtinaallisen vähän kuulemma.

Mulla alkaa ripari ylihuomenna ja olen aika mielelläni sinne lähössä, kun on tällänen sosiaalinen ihminen niin on mukava tavata uusia ihmisiä tai sitten vaan muuttaa käsitystään jo ennestään tutuista ihmisistä! :roll:

Rippileiri -kahdeksanpäiväinen painajainen(ko)

Aaarrgh!! Huomenna alkaa mullakin leiri..pakkaukset tekemättä ja kaikkee... Vaikka kaikki kuinka on sanonut et 'siellä on TOSI kivaa eikä pois haluis lähteä' ni mulla on kyllä omat pikku epäilykseni. Muuta kattoo nyt sitten joskus viikon pääst millä mielillä ollaan... *murjottaa ja lähtee pakkaamaan*

Chagak sanoi:

Deriel sanoi:

Olin Unkarissa ja nukuimme linnaluostarissa(mikä lie).

Click to expand...

Oho, miten sinä tuollaiselle pääsit?

Click to expand...

Pistin rippileirihakemuspaperiin että haluan Unkariin Meidän seurakunnalla kun on Unkarissa ystävyysseurakunta, jonka kanssa pelasimme futisottelunkin (ja hävisimme 8-3) :roll:

No eipä sitä rippileiriä todellakaan miksikään painajaiseksi voi sanoa! Otsikkoon viitaten, olen kyllä todella pahoillani, jos jollakulla olisi tuollaiset fiilikset jäänyt. :

Itse olin rippileirillä tuollaiset 11 vuotta sitten, ja voin kyllä ihan vilpittomästi vakuuttaa, että se on ollut yksi parhaiten mieleenjääneistä kokemuksistani aina tähän päivään saakka. En todellakaan ole koskaan ollut mikään kovin uskonnollinen ihminen, mutta ei siellä nyt mitään käännytystäkään tapahtunut. Toki, uskonasioitahan siellä käsitellään, mutta olen varma, että oli sitten ateisti tai mikä tahansa, niin varmasti siellä oppii paljon asioita itsestään ilman että tuntisi itseään millään tavoin kiusaantuneeksi.

Itse en päässyt aivan sinne leirille, mihin olisin halunnut (tai minne siis kaverit pääsivät). Siihen aikaan valintasysteemi toimi niin, että paikkoja ruvettiin täyttämään alkuvuodesta syntyneillä, nykyään taitaa olla jo hieman tasapuolisempi systeemi... Mutta kuitenkin, näin jälkikäteen ajateltuna ei paljon paremmin olisi voinut käydä. Sain leiriltä monta uutta ystävää, joista muutaman kanssa voin vielä nykyäänkin sanoa olevani "paras kaveri". Eikä ne vanhatkaan kaverit ole mihinkään jääneet!

Itse innoistuin siitä leirimeiningistä niinkin paljon, että kolmena seuraavana vuonna toimin itse isosena. Leireillä oppii ainakin sen, mitä kunnon ryhmähenki voi parhaimmillaan olla. Tai ainakin soisin niin kaikille tuleville rippileiriläisille!