Juu, kiitos omastakin puolestani miittiseurasta. Voisin tässä välissä kertoa kaikille, että miten oikein loukkasin selkäni.
Tulin majalle ensimmäisessä autossa Incán ja Jampan kanssa ja patjapaikan vallattuani & ruokatavarat piilotettuani suunnistin saunalle, jonka ulko-oven Jamppa oli jo avannut. Lupauduin sytyttämään tulen kiukaan tulipesään. Se sujuikin yllättävän helposti tuohen avulla. Seuraavaksi silmäilin muuripataa tietäen, että se pitäisi ensin täyttää vedellä ennen tulen sytyttämistä. Laituri oli paikoillaan ja sen päässä olivat tikkaat puoli metriä syvään veteen. Tuumin, että helpointen homma hoituisi laskeutumalla tikkaiden alapäähän ja kauhomalla ämpärillä vettä laiturilla seisovaan paljuun. Strippasin siis päällyshousut, kengät ja sukat pois ja menin laiturille ämpärin ja paljun kanssa.
So far so good. So what? Otin ämpärin käteeni ja aloin laskeutua tikkaita. Puolivälissä ne liikahtivat äkillisesti ja pudotessani järveen niiden kanssa tajusin välähdyksenomaisesti, etteivät ne olleet kiinni laiturissa. Alhaalla tikkaat kaatuivat yhteen ja minä toiseen suuntaan. Päädyin selälleni järvenpohjaan ja ensimmäinen osa kehostani, joka otti kontaktia kivien kanssa, sijaitsi vähän lantioni yläpuolella vasemmalla. Päätäni en lyönyt mihinkään, vaikka käväisinkin kokonaan veden alla. Nousin shokissa pystyyn ja aioin nousta saman tien laiturille. Nostin kuitenkin ensin tikkaat ylös kumolleen laiturille ja kun havittelin ämpäriä, päätin täyttää sillä paljun kun kerran olin jo järvessä. Tein niin ja kävelin liukkaita kiviä pitkin rantaan. Siinä vaiheessa Incá tuli pesemään käsiään ja hän vilkaisi selkääni näkemättä siinä mitään ulkoista vammaa. Vein vedet sisälle ämpärillinen kerrallaan saaden muuripadan puolilleen. Sitten vastahakoisesti jätin loppu-urakan toisten huoleksi lisättyäni puita kiukaaseen ja vääntäydyin majalle. Nielaisin vahvimman kipulääkkeeni ja vetäydyin makuupussin alle odottamaan sen vaikutusta. Sain vähän torkahdettuakin puolessatoista tunnissa.
Olisiko minun pitänyt evakuoitua kotiin heti vammautumiseni jälkeen? Ehkä, mutta sitten olisin jäänyt paitsi miitistä. Siksi toisekseen en välttämättä olisi kotona päässyt yhtään sen helpommalla. Rismalahdessa ei tarvinnut kävellä toiseen huoneeseen erottamaan tappelijoita toisistaan eikä pelätä sitä, että joku tulee pomppimaan selkään kun makaan patjalla. Tuumin myös, että luovuttaminen ei käynyt päinsä. Pysähtyminen on kuolemista ja sille riittää aikaa elämäni jälkeen. Vatsani ei tuntunut pömpömmältä kuin tavallisesti, enkä pissannut verta. Sisäisestä verenvuodosta en siis luultavasti kärsinyt, eikä välitöntä PHKS:n keikkaa tarvittu.
Töihin en sentään ole mennyt, vaan lojun kotisohvalla vahvojen kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena tämän viikon. Sylimikro on kerrankin sylissä, koska selkäni sietää huonosti pöydän ääressä istumista. Katselen digiboksiin jääneitä elokuvia ja pelailen Xboxilla. Sairaslomalla olisi kyllä kivempaa, jollei tarvitsisi sairastaa.
Otan selvää, ketä on syyttäminen haveristani Rismalahdessa. Jäikö laiturin purkaminen kesken Salpausselän Partiolaiset ry:n talkoolaiselta vai asensivatko edelliset majan käyttäjät jo kertaalleen irrotetut tikkaat puutteellisesti laiturin päähän? He olisivat osanneet varoa niitä. Yhtä kaikki, partiolaisten edustajan olisi pitänyt varmistua tikkaiden turvallisuudesta, kuten Rismalahden muunkin kaluston turvallisuudesta. Jos vammastani kehittyy työkykyyni vaikuttava krooninen haitta, haluan jonkun pään vadille. Tähän asti maksamieni lääkkeiden ja päivystysmaksun korvaaminenkaan ei haittaisi. VYK ei ainakaan tulilinjalla ole. Rismalahden vuokrausehdoissa tuskin seisoo, että vuokraaja on vastuussa kaluston ja tilojen puutteista vuokraushetkellä eli esimerkiksi sähköisku rikkinäisestä kahvinkeittimestä menisi epäonnisen käyttäjän piikkiin. Jos VYKin hallussa vuokrausehtoja on, niin mielelläni ne haluaisin.