Robert E. Howard: Conan, Kull, Solomon Kane...

Kointähti

Koala on steroids
Sarjakuvakuppilassa on jo keskustelu Robert E. Howardin (1906-1936) luomien hahmojen sarjakuvasovituksille, mutta tehdään nyt vielä kirjastonkin puolelle ketju Howardin kirjallisille saavutuksille. Howardin tunnetuimpia sankareitahan ovat Conan Kimmerialainen, Kuningas Kull ja Solomon Kane.

Howard on yksi miekan ja magian suuria mestareita, jonka novellikokoelmia on julkaistu suomeksi useita. Howardin sankareille yhteistä on alkukantainen elinvoima, joka saa nämä taistelemaan hengestään viimeiseen verenpisaraan. He ovat tyypillisesti vaeltajia, levottomia sieluja, jotka eivät sopeudu sivistyneen maailman lakeihin. Sankareita ei tyypillisesti kiinnosta oikeuden puolustaminen tai maailman pelastaminen, vaan rikkaudet, viini ja naiset. Edelleen toisin kuin Tolkienilla, ovat naishahmot lähes yksinomaan hedelmällisessä iässä olevia seksiobjekteja. Maailmankuva on kyyninen mutta herooinen; valtaa pitävät moraalittomat papit, velhot ja kuninkaat, mutta yli-inhimillisiä ominaisuuksia omaavalla sankarilla on mahdollisuus selviytyä yksinään vihamielisessä maailmassa.

Pistetään loppuun vielä REH:n mallikas kuvaus eräästä hahmostaan:

"Hän oli sitkeä ja sopeutuva kuin susi. Rodun joukossa, jonka kestävyys hämmästytti jopa karskeinta pohjanmiestä, Turlogh Dubh oli omaa luokkaansa. Synnyttyään hänet oli heitetty lumihankeen, minkä tarkoituksena oli tarkistaa hänen oikeutensa jäädä henkiin. Lapsuus- ja poikavuotensa Turlogh oli viettänyt läntisillä vuorilla, rannikoilla ja nummilla. Ennen mieheksi varttumistaan hän ei ollut kertaakaan verhonnut kehoaan kudottuun vaatteeseen, vaan sudennahka oli saanut kelvata dalcassilaispäällikön pojan puvuksi. Ennen henkipattopäiviään hän oli pystynyt näännyttämään hevosen henkihieveriin juoksemalla itse koko pitkän päivän sen vierellä. Hän ei ollut koskaan uupunut uimisesta. Ja sen jälkeen kun hän oli joutunut kateellisten klaanilaisten vehkeilyn takia karkotetuksi erämaihin ja suden elämään, hänen karuutensa oli sitä luokkaa että sitä on mahdoton sivistyneen ihmisen käsittää."

Karu jätkä! :D

Mutta kerro toki omista lukukokemuksistasi ja näkemyksistäsi :) Sana on vapaa.

Edit: Lisätty sankareiden nimiä
 
Howard on itselläni ikuisella "pitäisi lukea, mutta..." -listalla. Jotenkin en ole koskaan saanut aikaiseksi lukea häneltä mitään, vaikka meiltä kotoakin useampia teoksia löytyy (Mustan rannikon kuningatar -sarjakuva on sentään tullut luettua).

Joten kysymys kuuluukin: mistä kannattaisi aloittaa? Conanista, vai nimenomaan jostain aivan muusta? Zambewein kuu -kokoelmasta?

Hupaisana (?) anekdoottina sellainen, että minua pyydettiin kerran kääntämään eräs Howardin runo. Se oli sen verran synkkää kamaa, että oli pakko kanssa-asujalle mainita etukäteen siitä, että jos kämpässä pyörii epämääräiselle paperille kyhäelty käännösraapale, kyseessä on jonkun muun kirjoittama runo, eikä siis itsemurhaviesti...
 
Ksu sanoi:
Joten kysymys kuuluukin: mistä kannattaisi aloittaa? Conanista, vai nimenomaan jostain aivan muusta?
Monien mielestä Howardin onnistunein sankari on Solomon Kane, jonka seikkailuja löytyy kokoelmasta Yön kuninkaat. Kyseinen kokoelma on omaan mieleeni muutenkin, ja siinä on Solomon Kanen ohella kolme muutakin Howardin hahmoa. Kokoelman viimeinen tarina Yön siivet on mielestäni mitä parhainta REH-antia.

Conan-tarinoista suosikkini on puolestaan Punaiset naulat. Jalavan uuteen kirjaan Mustan rannikon kuningatar ja muita Conan-kertomuksia tuntuu olevan koottu Conan-tarinoiden parhaimmisto, myös Punaiset naulat. Zambebwein kuuta en olekaan lukenut.

Eli kaiken kaikkiaan: jos tahtoo perehtyä REH:n tyyliin nopeasti ja tehokkaasti, suosittelen Yön kuninkaita. Jos haluaa tutustua Conaniin, on Mustan rannikon kuningatar ja muita Conan-kertomuksia hyvä valinta.
 
Ksu: Kointähden vastaus on hyvä ja olen sen kanssa samaa mieltä. Haluan vielä lisätä, että oma suosikkini Conan-tarinoista on Mustan joen tuolla puolen. Sitä ei valitettavasti otettu mukaan Jalavan uuteen Mustan rannikon kuningatar -kokoelmaan. Jos kertomuksen haluaa lukea suomeksi, täytyy kaivaa kirjastosta esiin vanha Conan ja demonit vuodelta 1990.

Wikipediassa Beyond the Black Riveristä sanotaan näin:
Due to its unique elements and atypical frontier setting, the story is considered an undisputed classic of Conan lore and is often cited by Howard scholars as one of his best tales.
 
Nostelen tätä ketjua Hyborisen ajan hämäristä. :D

Tarkoituksenani on lähinnä tunnustautua Howardin tarinoiden ystäväksi ja suositella niitä kokeiltavaksi muillekin. Varsinkin ne, jotka pitävät yleensä miekka&magia tyylisestä kerronnasta, saattavat pitää myös Howardin tarinankuljetuksesta. Kointähti jo kuvasikin aloitusviestissään hyvin minkä tyyppistä kerrontaa ja tekstiä on odotettavissa. Ei siis Tolkien -tyylistä korkeaa fantasiaa mutta varsin viihdyttävää lukemistoa kuitenkin.

Howardin sankareista omia suosikkejani ovat Conan Ja Solomon Kane. Kull kuninkaan (muistan aina miten Conan lehdissä opetettiin sanomaan näinpäin eikä "Kuningas Kullin".... :grin:) seikkailut eivät niin iske mutta eivät nekään huonoja ole. Enkä toki "dissaa" Bran Mak Morn ja Turlogh Dubh O'Brien tarinoitakaan.

Omasta mielestäni parhaan Conan kertomuksen paikan vie "Mustan joen tuolla puolen" mutta sen rinnalla kilpailee kyllä kovasti "Punaiset naulat".
Muita hyviä Conan tarinoita ovat myös vaikkapa "Mustan ympyrän kansa" ja "Rosvoja talossa".

Parasta Solomon Kanea edustanee tarina "Yön siivet"

Lisäksi haluaisin mainita tarinan "Korppikotkan varjo", joka perustuu historialliseen Wienin piiritykseen ja jossa muuten esiintyy ainoan kerran Howardin "Punainen Sonja" eli 'Red Sonya of Rogatino'. Howardin Sonjahan ei suinkaan pukeutunut rengas/suomuhaarniska -bikiniin kuten häneen erittäin löyhästi perustuva sarjakuvahahmonsa tekee.
 
Lainasinpa kirjastosta vastikään ilmestyneen "Conan ja merirosvot" teoksen. Esittelyn mukaan se sisältää Howardin aiemmin suomentamattomista tarinoista seuraavat:

Rautapaholainen (The Devil in Iron)
Hämärän Xuthal (Xuthal of the Dusk)
Jumala maljassa (The God in the Bowl)
Pimeän kärsä (The Snout in the Dark)
Tombalkun rummut (Drums of Tombalku)

Esittely ei ole ihan totta sillä "Hämärän Xuthal" on suomennettu jo aikaisemmin ja löytyy kokoelmasta Conan Cimmerialainen nimellä "Saalistava varjo". Muita en ole aiemmin lukenut ja kaksi tarinoista (Pimeän kärsä ja Tombalkun rummut) ovatkin keskeneräisiä fragmentteja. Jälkimmäinen tosin huomattavasti koherentimpi ja tarinaltaan yhtenäinen vaikka loppuukin kesken (varsinaiseen Tombalkuun ei tarinassa edes ehditä).

Conan sarjakuvalehtiä lukeneet tunnistavat lukiessaan ainakin kaikki kolme viimeistä tarinaa, joista sarjakuviin tehtiin aikanaan omat versionsa. (En ole aivan varma Pimeän kärsästä, mutta sarjakuvissa kyllä mainitaan hahmoja, paikkoja ja tapahtumia ko. tarinastakin).

Muuten ehkä sanoisin, että nämä tarinat eivät ole Howardin parasta antia ja jääneet ehkä siksikin aikaisemmin suomentamatta. Itse pidin eniten Jumala maljassa ja Tombalkun rummut -tarinoista.

Mitä tulee itse kokoelman nimeen niin se on mielestäni aika merkillinen valinta. Yksikään tarinoista ei liity Conanin merirosvoaikoihin, eikä niissä esiinny muutenkaan merirosvoja. Aloitustarinassa sentään ollaan meren äärellä mutta muissa sisämaassa ja ainakin kahdessa tarinassa ollaan keskellä rutikuivia autiomaita. "Conan ja merirosvot" on siis mielestäni aika outo nimiratkaisu.
 
Tuli joku päivä sitten hankittua kirjaston poistomyynnistä Howardin novellikokoelma "Kadotuksen kuilu". Se oli yksi teinivuosieni suosikkilainattava ja kun se nyt irtosi yhdellä eurolla niin olihan se omaan hyllyyn otettava.

Kokoelma sisältää kaikkien Howardin tunnetuimpien hahmojen tarinoita (Conan, Kull ja Solomon Kane) mutta myös pari historiallisiin tapahtumiin pohjautuvaa tarinaa sekä, voisiko sanoa, pari "Lovecraftimaista" kauhutarinaa. Tarinat ovar seuraavat:

People of the Dark (Pimeyden kansa)
Exile of Atlantis (Pako Atlantiksesta)
The Skull of Silence (Hiljaisuuden kallo)
Swords of the Purple Kingdom (Valtakunnan miekat)
The Vale of Lost Women (Käärme paratiisissa)
The Grey God Passes (Harmaan jumalan tuho)
The Shadow of the Vulture (Korppikotkan varjo)
The Moon of Skulls (Pääkallokuu)
The Footfalls Within (Askeleita hautaholvissa)
The Valley of the Lost (Kadotettujen laakso)

Pako Atlantiksesta, Hiljaisuuden kallo ja Valtakunnan miekat ovat kunigas Kull tarinoita. Ensimmäinen tosin vain lyhyt episodi hänen nuoruudestaan Atlantiksessa. Suomentaja on käyttänyt sankarin nimeä muodossa Kall eikä Kull. Lienee katsonut sen vastaavan ääntämykseltä englannin Kull -nimeä. En nyt muista onko tuo Kall itseäasiassa vakiintunut muoto muissakin suomennoksissa, ainakin vanhemmissa.

Käärme paratiisissa on kokoelman ainoa Conan tarina ja se lienee niitä vähemmän tunnettuja Conan novelleja. Ajallisesti se sijoittuu heti Mustan rannikon kuningattaren jälkeen.

Pääkallokuu ja Askeleita hautaholvissa ovat Solomon Kane tarinoita, joskaan se eivät minusta edusta Howardin parasta antia mitä tulee tähän synkkään puritaaniin.

Harmaan junalan tuho ja Korppikotkan varjo ovat tarinoita jotka sijoittuvat kahteen historialliseen taisteluun. Ensimmäinen Irlantilaisten kristittyjen ja viikinkien väliseen Clontarfin taisteluun (vuonna 1014) ja toinen kristittyjen ja Osmannien väliseen Wienin piiritykseen (vuonna 1529). Molemmat ovat mielestäni hyviä tarinoita. Harmaan jumalan tuhosta on Petri Hiltunen tehnyt jopa sarjakuvasovituksen (muistaakseni nimellä "Harmaan jumalan hetki") mutta sitä on nykyään vaikea löytää oikein mistään.

Pimeyden kansa ja Kadotettujen laakso ovatkin sitten osin kauhutarinoita. Niissä tarinoiden pohjana ovat kelttien mytologiset tarinat maan uumenissa asuvasta "pikkuväestä".
 
Suomentaja on käyttänyt sankarin nimeä muodossa Kall eikä Kull. Lienee katsonut sen vastaavan ääntämykseltä englannin Kull -nimeä. En nyt muista onko tuo Kall itseäasiassa vakiintunut muoto muissakin suomennoksissa, ainakin vanhemmissa.
Kullia on vaikea sovittaa suomalaiseen suuhun. (Anteeksi, oli pakko)
 
Ylös