Robin Hobb

Onko täällä ketään muuta, joka on kiinnostunut näkijän tarusta??? En tiedä, onko vanhassa Käärmeessä ollut tätä keskustelua, jos on niin voi poistaa.
Mutta jos ei, niin olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä trilogiasta.

muoks. jollakulla on todella leikannut tätä viestiä kirjoittaessa...
Kirjoitin, että jos vanhassa Vanhassa on ollut, voi poistaa...
Toiset onnistuu...

Onhan tuo trilogia ihan hyvä... en ole kuiteskaan ikinä jaksanut lukea loppuun asti...

Vanhassa Vanhassa Käärmeessä oli todella hyvä ja laaja Robin Hobb-keskustelu, totta kai sen voi uudestaan aloittaa (vanhoista aiheista saa kyllä keskustella, kunhan ei vain ole montaa samanlaista keskustelua yhtä aikaa).

Onhan ne kahlattu läpi, mutta ei ne kyllä päässeet mihinkään parhaimpien lukemieni kirjojen listalle.
Surullinen tarina, Juuh... luettu on.

Kyllä, lukenut olen minäkin. Trilogia on koskettava ja minusta jotenkin ahdistava. Se ei kuulu ehkä aivan parhaimpiin lukemiini kirjoihin, mutta on parempi kuin monet muut. Varsinkin toinen ja kolmas kirja (minkä nimisiä ne sitten olivatkaan) ovat ahdistavia ja minulle tuli voimattomuuden tunne. Se on ehkä paras osuus, kun . Myös lopusta pidän paljon.

Robin Hobbin viralliset sivut (jotka suljetaan ainakin väliaikaisesti pian, joten kiirehdi!) http://www.robinhobb.com (ovat toki taas toiminassa, muuttivat tuolloin vain muotoaan)

Kattavin suomalainen tietopaketti http://www.robinhobb.cjb.net

Nerwon (pieni?) Hobb-sivusto ja fanlisting(it) (tervetuloa!) <strike>http://just-dreaming.net/theplenty</strike> http://www.theplenty.net/

Hoh, viesti päivitetty 18.6.2007 :wink:

Minä pidin paljon kyseisestä trilogiasta, mutta ehkei aivan yltänyt lukemieni kirjojen kärki sijoille. Trilogiassa on todellakin aika haikea fiilis, jonka luen ainakin omalla kohdallani plusaksi. Haikeus toi ehkäpä kirjoihin lisää syvyyttä, pidin myös paljon avutomuuden tunteesta kirjoissa. Kolmannen kirjan loppu on ehkäpä parhaita kohtia, tämä siksi että Fitz "hyljätään" ja hän on vihdoin vapaa. Ainakin niin hän luulee :wink: . Olin hyvin kärsimätön ja luin Twanny manin ensimmäisen osan englanniksi, tämä ei ehkä mielestäni yllä aivan toisen ja kolmanne kirja tasolle, mutta on hyvä. Varsinkin pidin siitä miten Fitz joutuu käskytettävksi, en rupea nyt mitään spoilaamaan niiltä jotka kyseistä teosta eivät ole lukeneet. Siihen en ota kantaa mistä jotkut valittavat, että hyvää trilogia ei pitäisi pilata jatkolla.

Kun luin Näkijän tarun - aikoinani englanniksi - olin aivan myyty. Vihdoinkin jotain uutta, tunteita herättävää ja karuakin. Fitzin vaiheita seurasin henkeäni pidätellen, ainoastaan kolmannen kirjan lopussa aloin hiukan kakistella pitkittymistä.

Täällä sallittaneen myös muiden Hobbin tuotosten käsittely, joten todettakoon, että samanalainen lopun turha pitkittyminen vaivasi minusta myös Liveship-trilogiaa, josta muuten pidän jopa enemmän kuin Näkijän tarusta. Toisaalla vaakakupissa taas painavat Hobbin hyvät henkilöhahmot ja kerronta - Vestritin perheriitojen seuraaminen oli suorastaan raastavaa.

Tiedä häntä, jos lukisin Näkijän tarun nyt vanhempana uudelleen, voisin nähdä asian toisin. Ainakaan Fool's Errand ei ole imaissut minua mukaansa edeltäjiensä lailla.

Mutta osaatteko suositella jotain Hobbiin muuta, aiempaa tuotosta?

Trilogia on hyvä, todellakin jotain uutta ja erilaista, ainakin jonkin verran.
Loppu on surullinen, mutta niitäkin pitää välillä olla.
(Keksinpäs taas paljon sanottavaa.)

Minusta melkein tuntuu, että Näkijän taru oli aikoinaan se kirjallinen kokonaisuus, joka sai minut kiinnostumaan fantasiasta. Pakko tunnustaa, että pitkään fantasia oli minulle synonyymi huonoille kirjoille (ennakkoluuloista; juu). Sitten voitin Näkijän tarun kokonaisuudessaan kovakantisena ja lähtiessäni Ranskaan nappasin vahingossa ykkösosan mukaani (tarkoitus oli ottaa sen vieressä ollut opus). Siitä se lähti. Kiitos vain Hobbille, jonka muuhun tuotantoon lupaan ja vannon tutustuvani heti nyt huomenna päästyäni eroon pääsykokeista ym.

Juu, Näkijä taru on kyllä jäänyt mieleen yhtenä parhaimmista fantasiakirja-sarjoista joita olen lukenut. Vaikka kirjat ovat paksuja tapahtui koko ajan jotain uutta ja jännittävää joka sai mielenkiinnon pysymään yllä kaikkien kolmen opuksen ajan (aika harvinaista, kun minulla ainakin on ikävä tapa tylsistyä helposti lukiessani :roll. Vaikkei se loppu ollut surullinenkaan, se jäi jostain syystä kaivelemaan. Mutta ehkä hyvä niin...

Jostain voisin kaivella niitä Hobbin muitakin teoksia esiin, kunhan jaksan...

Voi ihmiset, Hobbin Näkijän taru on ainakin minulle Se Paras Ikinä Kirjoitettu Fantasiasarja! Vertaan kaikkia muita siihen. Ja kyllä, tarina on ahdistava, surullinen, epäonnellinen, tavallaan äärimmäisen epäluettavakin näiden ominaisuuksien takia. Mutta kuitenkin, juuri niissä sen viehätys piileekin. Näkijän taru jää toden totta mieleen, piinaamaan ja kalvamaan.

Itselläni on jo kauan ollut tarkoitus lukea kyseinen trilogia uudestaan, onhan se omassa kirjahyllyssäni. Mutta jotenkin olen viimeiseen asti välttänyt tarttumasta siihen uudelleen, siis siitäkin huolimatta, että tiedän minkä uskomattoman lukukokemuksen se tarjoaisi. Juuh. En siis sano enää muuta kuin että Näkijän taru.

Enkä ole lukenut Hobbilta muuta, sillä tahdon lukea ne ensimmäisellä kerralla suomeksi, että varmasti tajuaisin kaiken perin pohjin

Minäkin olen lukenut Näkijän tarun vain kerran, aloitin kyllä lukemaan sitä uudestaan mutta jätin kesken ensimmäisen kirjan jälkeen. Vaikka sarja onkin loistava on se aika rankka lukukokemus. Uudet osat ovat melkein helpompia. Olen sen verran herkkä etten kestä rankkaa lukemista, George R.R. Martininkin lukemisen jätin kesken sen takia.

Tuntuu siltä että olen sanonut kaiken sanottavani Hobbista jo monta kertaa. Fitz on vaikuttavimpia kirjallisia hahmoja, tavallaan rakastuin häneen. Syy on aika yksinkertainen, Fitz on tavallaan Aragorn-tyyppinen hahmo, ainakin vanhemmalla iällään. Melkein kaikista fantasiakirjoista sellaisia löytyy, salaperäisiä vaeltajia (esim. Ajan pyörän ainoa kiinnostava hahmo, Lan), strong silent man -henkisiä. Muissa kirjoissa tuon kaltaiset hahmot ovat yleensä sivuroolissa, Näkijän tarussa keskeisessä. Tavallaan tapahtumissakin Fitz on sivuhenkilö vaikka saakin aikaan paljon, hän ei ole sankari eikä kaipaa sitä.


Harvassa fantasiakirjassa muuten pohditaan isyyttä niin paljon (sen merkitystä, isän poissaoloa, ym.). Tavallaan erikoista että monipuolisimmat mieshahmot sisältävä fantasiasarja on naisen kirjoittama.

Luulin ettei minulla olisi aiheesta enää sanottavaa mutta taisin olla väärässä

Samaa minä trilogiassa aina jaksan ihmetellä.
Miten naisella voi olla sellainen kuva päässään miesten elämästä???
olisi kiva saada kundin näkökulma Näkijän tarusta. Että onko Hobbin luoma kuva esim. Fitzin tunteista oikeanlainen, vai onko sarja ollut pelkkää tuskaa lukea siitä syystä, että kukaan oikea mies ei tunne samalla tavalla kuin kirjoissa???

Näkijän taru on hyvin, hyvin ahdistava.
Nappasin aikanaan ekan osan puhtaasti mielenkiinnosta nimeä ja kansikuvaa kohtaan. Luin ja tykkäsin kuin hullu puurosta, kakkososan samoin.
Kolmannen meinasin jo jättää kesken, koskapa se vain junnasi paikallaan. Sen lisäksi, ettei juoni kulkenut, minulla ei välillä ollut aavistustakaan, missä mentiin (voi toki johtua myös iästäni, olin silloin jotain 11. Ei siinä iässä mitään vielä tajuta. Ja nythän minun on hyvä puhua, heh heh... )
Kun siten lopulta kirjan loppuun, olin järkyttynyt. JÄRKYTTYNYT. Kertakaikkisen ahdistava kirja. Ja silti niin oudon... kiehtova. On todellakin uutta, ettei päähenkilöllä menekään kaikki hyvin. Oma rakas kultakin uskoo hänen kuolleen ja elää yhdessä parhaan ystävän kanssa. *masentuu pikku Fitz-raukan puolesta*
Brrr. Lukekaa ihmeessä, jos ette ole lukeneet.
Mutta.. *öhm* EI 11-vuotiaana.

Eleonora, tiesitkö että Fitzille on tulossa jatko-osia, kaksi on jo ilmestynytki, englanniksi tosin. Suomenkielisten pitäisi tulla lähivuosina. Uudet kirjat kertovat Fitzin elämästä 16 vuoden päästä. Ehkä hieman vähemmän masentavia

Eleonora sanoi:

Brrr. Lukekaa ihmeessä, jos ette ole lukeneet.
Mutta.. *öhm* EI 11-vuotiaana.

Click to expand...

Taisin lukea nuo kirjat 12-vuotiaana. Eikä mitään traumoja jäänyt.

Ei traumoja, en minä sitä tarkoittanut. Mutta muutenkin vaikeasti seurattava kolmososa oli ainakin minulle yhtä tuskaa tuossa runsahassa iässä, kun ei tajunnut että missä mennään ja mitä tehdään...
Ehkä ois pitänyt yrittää uudelleen vähän vanhempana? Olisi saattanut jopa tajuta, että miten siihen loppuun lopulta päädyttiin... :mrgreen:

Ei tarvitse lainausta jos viittaa edelliseen viestiin Ereine

Minä pidin kahdesta ensimmäisestä osasta, mutta kolmannen jätin kesken, koska en vain jaksanut lukea sitä. Fitz on kyllä kieltämätta harvinaisen hupi hahmo, varmaan parhaita päähenkilöitä, mihin olen koskaan törmännyt. Älkää nyt ymmärtäkö mitenkään väärin. Ei Fitz ole huvittava. Se on vain sanontatapa. (Toivoo saaneensa itsensä ymmärretyksi) Nyt tämän keskustelun luettua tekee mieli lukea se kolmaskin kirja. On ne kirjat kietämättä aika synkkiä, en varmaankaan senkään takia jaksanut sitä kolmatta silloin muutama vuosi sitten pienenä 13-vuotiaana lukea. Tunteita on niissä kuvattu mielestäni todella hyvin, eikä ainakaan Fitz jää etäiseksi, kuten monessa muussa kirjassa päähenkilö saattaa jäädä (ei, en sano, että se olisi huono asia). Niihin kirjoihin oli ainakin helppo eläytyä, ei tullut pienimpiäkään vaikeuksia.

Minä sijoitan Näkijän tarun siihen parhaiden kirjojen kastiin. Tämä siksi, että myös sivuhahmot ovat tarkasti kirjoitettuja ja tavallaan viimeisteltyjä. Myös se, että Fitz ei ole mustavalkoisen hyvä tai paha, on mielestäni mielenkiintoista. Hän ei ole sellainen perussankari, joka pystyy kaikkeen ja uhkuu itseluottamusta. Ja vielä vähemmän hän on tyyppiä 'maalaistollosta kuninkaaksi', jota näkee mielestäni turhan usein. Odottelen siis innolla Tawny Manin suomennosta. Englanti kun on liian vaikeaa.