Rohanin ja Gondorin alueet ja niiden hallitsijasuvut neljännellä ajalla

Minulla on muutama kysymys joihin toivon pohdintaa. Jos ei ole faktatietoa niin sitten perusteltua spekulaatiota.

Oliko Eowynillä ja Faramirilla lapsia?
Yhdistyikö Gondorin käskynhaltioiden suku missään vaiheessa?
Ketä ehdottaisit jälleenrakennetun Osgiliathin päälliköksi ja hallitsijaksi? Jos et nimeä ihan henkilöä niin kerro edes suku tai sukulaisuussuhde.

Otsikossa mainittuun Rohaniin löytyy sen verran faktatietoa, että Éomerin ja puolisonsa Lothírielin (Imrahilin tytär) poika Elfwine Kaunis on ainoa tunnettu neljännen ajan Rohanin kuningas (vuodesta 63 na.).

Faramirin ja Éowynin poika oli Elboron, vuonna 82 na. kuolleen isänsä seuraaja käskynhaltijana ja Ithilienin suuriruhtinaana. Lisäksi tiedetään, että Faramirilla oli Barahir-niminen pojanpoika, joka laati Aragornin ja Arwenin tarinan (vuoden 120 na. jälkeen) mutta ei tiedetä tarkasti, oliko hän Elboronin poika eli perikö hän suuriruhtinaan ja käskynhaltijan arvon. Koska hän oli alkutekstin mukaan Faramirin grandson (suomennoksessa "pojanpoika", TSH Prologi, s. 26 [vuoden 2007 yksiosainen laitos]), hän saattoi olla myös Faramirin tuntemattomaksi jääneen tyttären tai nuoremman pojan poika.

Mitä tulee Osgiliathiin, sen (mahdollisista) vaiheista neljännellä ajalla on valitettavan vähän faktatietoa, itse asiassa ei ollenkaan. Jos Tolkien olisi kirjoittanut tarinansa Uusi varjo loppuun asti, ehkä Osgiliathkin olisi mainittu, mutta nykyisellään ei liene varmaa tietoa edes siitä, rakennettiinko kaupunki uudestaan Sormuksen sodan jälkeen. Mainitun tarinan säilyneessä käsikirjoituksessa puhutaan Gondorin sotalaivastosta, jonka asemapaikkana näyttää olevan Pelargir, mutta sinne laivat olisi varmasti sijoitettu siinäkin tapauksessa, että Osgiliath olisi ollut jälleen kukoistava kaupunki.

Osgiliathin kohtalon spekulointiin en ryhdy, mutta kysynpä kuitenkin, viittaako mainintojen puuttuminen siihen, ettei sitä jälleenrakennettu? Neljännen ajan tapahtumista on kaiken kaikkiaan hyvin vähän tietoa, mutta onko näiden vähäisten lähteiden joukossa jokin sellainen kohta, jossa Osgiliath olisi pitänyt mainita, jos se oli yhä/jälleen olemassa? Vai pitäisikö ajatella ennen kaikkea sitä, miten merkittävä Osgiliath oli sekä sijaintinsa että historiallisen arvonsa vuoksi gondorilaisille? Olisivatko he mitenkään voineet jättää sitä korjaamatta? Olisivatko he halunneet siirtää kuninkaan istuimen takaisin Osgiliathiin? (Mainitaanko Minas Tirith jossakin tarpeeksi vakuuttavasti hallituskaupunkina neljännellä ajalla?)

Kyllähän tästä aiheesta kysymyksiä riittää, mutta miten lienee vastausten laita?


P.S. En oikein hahmottanut, mitä tarkoitat käskynhaltijoiden suvun yhdistymisellä.

Kysymykselle annan sen verran taustaa että olen suunnittelemassa tulevaan The Miittiin larppia ja siinä oletamme Osgiliathin jälleenrakennetuksi ja tarvitsen sinne jonkun uskottavan päällikön ja niin ettei faktat ja omat ideat mene niin pahasti ristiin että häiritsisi jonkun tarkemman ihmisen peliä. Ja millä nimikkeellä tuollaista päällikköä voisi parhaiten kutsua?

Niin, toivottavasti joku alkaa vielä tosissaan spekuloida Osgiliathin vaiheita neljännellä ajalla, mutta ottaakseni kantaa kysymykseen larpin kannalta, kannattanee valita skenaario, jossa kuningas asuu Minas Tirithissä eikä Ithilienin suuriruhtinas hallitse Osgiliathia (niin kuin ei luultavasti olisikaan hallinnut).

Mitä tulee arvonimeen, muista kaupungeista tunnetut pormestari ja isäntä saattavat olla turhan maallisia näin ylväälle kaupungille. Monissa tunnetuissa gondorilaisissa arvonimissä esiintyy englanninkielisissä lähteissä Captain (Captain of Gondor = Gondorin päällikö, Captain-General = ylipäällikkö, Captain of Ships = Laivaston komentaja) ja jos Osgiliath katsottiin edelleen etuvartioksi idän ja etelän ihmisiä vastaan käydyissä sodissa, se saattoi olla sotilas- eikä siviilihallinnon alainen, joten kaupungin ylin hallintovirkailija olisi voinut olla vaikkapa Captain of Osgiliath eli "Osgiliathin komentaja / päällikkö". Tuskin häntä olisi kutsuttu nimellä Lord of Osgiliath "Osgiliathin valtias", sillä se kalskahtaisi ehkä turhan itsenäiseltä herralta.

Toki muunkinlaisia järjestelyjä voi suunnitella ja ne vaikuttaisivat ehkä olennaisella tavalla larppiin. Entä jos demilitarisoisimme Osgiliathin täysin? Rakentaisimme sinne kirjastoja, puutarhoja, konserttitaloja, taidemuseoita ja kylpylöitä? Entä jos Aragorn ja Arwen nimittäisivät jonkun tyttäristään johtamaan Osgiliathin uudelleenrakentamista (jahka tämä varttuisi tarpeeksi, joten täytyy myös miettiä, miten pitkällä neljättä aikaa ollaan)? Ollen kuninkaan tytär hänellä voisi (ja pitäisi) olla miten kuninkaallinen arvonimi tahansa. Lady of Osgiliath, Osgiliathin valtiatar?

Osgiliathissa asuisi ja työskentelisi takuulla Lothlórienista saapuneita haltioita, jotka kaunistaisivat kaupunkia minkä ehtisivät. Vanha kunnon Ioreth olisi laitettu kaupungin sosiaalitoimen päälliköksi tai ainakin Parannuksen tarhan paikallisen haaraosaston johtoon. Tietysti sinne perustettaisiin myös akatemia, jonka lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina toimisi Parannuksen tarhan yrttimestari. Osgiliathin teknillisen korkeakoulun rehtorina hääräisi varmaankin joku reipas kääpiö ja musiikkikasvatuksesta vastaavaa Maglor-akatemiaa (vai olisiko Daeron-akatemia?) isännöisi Legolas, jolle laulun ja harpunsoiton opiskelijat ovat antaneet lempinimen "Suurlokki" (Gull-general), koska tämä ei saa kyllikseen merilintuaiheisesta lied-musiikista.

Epäilen, että neljännen ajan ensimmäisellä tai vielä toisellakaan vuosisadalla Gondorin voimavarat eivät olisi riittäisi Osgiliathin massiiviseen kehittämiseen, kun huomioidaan ne hyvin suuret ja kalliit rakennustyöt joita kuningas Elessarin kerrotaan Minas Tirithissä tehneen. MInas Tirithin mithrilporttien rakentamisen jälkeen kyse on ennemmin siitä, olisiko Osgiliathissa varaa edes siltaan - jonka tulvat uhkaisivat hävittää - vai pitäisikö tyytyä lossiin. Pohjoisesta, Anduinia pitkin tulevan kauppatien päätepisteenä ja tulliasemana Osgiliathilla toki olisi käyttöä, Anduinin ylittämisestä (joka muualla olisi ehkä kielletty) kuninkaat saisivat kohtalaisia tullimaksuja. Myös Gondoriin veroina saapuva Nurnen-järven ympäristön hedelmällisen Mustan Maan vilja kulkisi ehkä tätä kautta, Pelargirin kauppiaiden harmiksi. Syntyperäiset gondorilaiset näkisin Uus-Osgiliathissa lähinnä keskusvallan edustajina, muuten väestö koostuisi ehkä enimmältään virran mukana tulleista Anduinin laaksojen ihmisistä sekä erilaisista itäläisistä ja puoliörkeistä (ja ehkä muutamista piippukessua kaupittelevista, pienen kokonsa ja äänettömän liikkumisensa ansiosta salakuljettajina kätevistä puolituisista).

Suur-Rotan kaavailemien kaltaiset kulttuurilaitokset kuvittelisin ennemmin pääkaupunkiin, elleivät sitten Ithilienin suuriruhtinaat perustaisi tämän tapaisia instituutioita melko lähellä olevaan omaan kaupunkiinsa Emyn Arneniin. Osgiliathin Suurkapteeni - joka kuuluisi ehkä johonkin voittamattoman kuningas Elessarin mukana Etelä-Valtakuntaan tulleeseen, Eriadorin samoojista polveutuvaan sukuun - joutuisi tullinkeruun, salakuljetuksen valvonnan ja kapakkatappeluiden rauhoittelun ohella pitämään silmällä Ithilienin suuriruhtinaita, näiden mahdollisen liiallisen kunnianhimon kurissapitämiseksi. Jumalallisen Telcontar-suvun menojensa kattamiseksi keräämä raskas verotus saattaisi nimittäin vähitellen synnyttää Gondorin joissakin väestöpiireissä ajan kultaamia nostalgisia muistoja - nyt Ithilienin suuriruhtinaiksi siirretyn - Mardilin suvun valtakaudesta, ja jopa jupinoita "kansasta vieraantuneista puolhaltioista", "mamujen ja vähemmistöjen hyysäämisestä", "pahoista ennusmerkeistä" jne.

Neljännen ajan alkupuolelle sijoittuvaan juoneen saisi tarvittaessa velhoutta Keski-Maahan jääneen Radagastin ja ehkä jommankumman idässä piileskelleen Sinisen velhon muodossa. Joku pohjoisesta tullut Beornin etäinen jälkeläinen saattaisi yllätyksekseen huomata esi-isänsä karhunvoimien heräävän jollain odottamattomalla hetkellä. Ja onko nazgulien herra sittenkään lopullisesti kuollut?

Okei, tuota Telimektarin peliä en uskaltaisi ehkä edes pelata ? Karu totuus iskee päin naamaaruusuisten yliopistokaupunkisuunnitelmien takaa.

Totuus ei välttämättä ollut niin karu, että Gondor/Arnor olisi muistuttanut dystooppista Westerosia. Sanotaanhan Barahirin laatimassa Aragornin ja Arwenin tarussa Arwenista, että "Haltioitten ja ihmisten kuningattarena hän asui Aragornin kanssa satakaksikymmentä vuotta suuressa loistossa ja autuudessa" (TSH, Liite A I 5, s. 1097). Voidakseen asua 120 ajastaikaa suuressa loistossa ja autuudessa Arwenin on täytynyt nähdä ympärillään kirjastoja, konserttisaleja, korkeakouluja, kylpylöitä... Eikä mikään olisi ollut Osgiliathia parempi paikka niitä rakentaa: kerrassaan mainio projekti väestön mielialan kohottamiseksi pitkien sotien jälkeen olisi ollut laatia uusi kulttuuripääkaupunki paikkaan, jossa vanha rakennuskanta ei olisi ollut haittaamassa. Tämän lisäksi Ithilienissä asui Viherlehtien metsästä saapuneita haltioita ja "siitä tuli jälleen läntisten maiden ihanin seutu" (TSH, Liite A III, s. 1116), mikä taatusti vaikutti myös Osgiliathiin.

Millaista lieneekin ollut Gondorissa, vähäisemmässä valtakunnassa Rohanissa oli ilmeisesti aika leppoisat oltavat heti neljännen ajan alussa. Éomerin ajalla (siis jo ennen vuotta 63 na.) oli "Markissa rauha kaikilla rauhaa halajavilla, ja ihmiset lisääntyivät niin laaksoissa kuin tasangoilla ja hevosten määrä kasvoi" (TSH, Liite AII, sivu 1107). Sotia kyllä käytiin, sillä "vaikka Sauron oli poissa, vihat ja pahat jotka hän oli kasvattanut eivät olleet hävinneet, ja lännen kuninkaalla oli monia vihollisia alistettavana ennen kuin Valkea puu saattoi rauhassa kukoistaa" (ibid.).

Mutta ilmeisesti oli niin kuin Rooman valtakunnan suuruuden päivinä, eli sotia käytiin kaukana valtakunnan sydänmailta: "Rhûnin järven takana ja etelän kaukaisilla kentillä saatiin kuulla Markin kavioiden jyly" (ibid.). Ja ehkä Gondor ja Rohan saivat nauttia myös jatkuvasta sotasaaliin virrasta Rooman valtakunnan tavoin niin kauan kuin valloitussodat jatkuivat. Eihän Rooman valtakunnan huippukauden saavuttamiseenkaan kulunut kuin noin sata vuotta viimeisen sisällissodan (Octavianus vs. Antonius) kurimuksesta.

No, olipa Neljännen ajan alun Osgiliath ylellinen kylpylä- ja yliopistokaupunki tai asteen verran karheampi ja vaatimattomampi rahtisatama, niin sinne sijoittuvassa tarinassa tai pelissä voi muistaa, että Osgiliathin ilmasto oli kesäaikaan kuuma ja kostea (talvella ehkä sumuinen ja kolea); ja horkka todennäköisesti vaivasi ainakin köyhempien kortteleiden asukkaita.

"Annaalit kuninkaista ja hallitsijoista":
Ostoher, seitsemäs kuningas, rakensi uudestaan Minas Anorin, jossa kuninkaat sitten mieluummin viettivät kesiään kuin Osgiliathissa.

Ja oli ilmasto sitten millainen tahansa, on sää kovin vaihteleva. Muistaa vaan sitten pelin fyysisen ympäristön mukaan lisätä "Tämä Haradista puhaltava kuuma tuuli on vienyt minusta kaikki voimat!" tai "Crom! Luulin että etelässä olisi lämmintä, mutta täällähän on pakkasta kesälläkin niinkuin talvella Asgardissa!" tai "Kautta likaisten varpaitteni, että minä kastunkin tässä monsuunissa".

Telimektar sanoi:

Osgiliathin ilmasto oli kesäaikaan kuuma ja kostea (talvella ehkä sumuinen ja kolea); ja horkka todennäköisesti vaivasi ainakin köyhempien kortteleiden asukkaita.

Click to expand...

Itse asiassa vaikuttaa kovasti paljon (Keski-)Italian ilmastolta. Siis vaikkapa Rooman. Muistaakseni Tolkien sijoitti läntisen Keski-Maan seudut jotakuinkin niin, että Kontu oli (luonnollisesti) Britanniassa ja Gondor Italiassa. Sanoipa hän kirjeessään Rayner Unwinille 27.7.1955 ollessaan lähdössä Priscilla-tyttärensä kanssa kohti Venetsiaa: "I leave the North Kingdom [England] for a rapid excursion to Gondor [Italy] on Saturday morning..." (The J.R.R. Tolkien Companion and Guide I, s. 462).

Tik sanoi:

Muistaakseni Tolkien sijoitti läntisen Keski-Maan seudut jotakuinkin niin, että Kontu oli (luonnollisesti) Britanniassa ja Gondor Italiassa

Click to expand...

Jokin tällainen Tolkienin Italia-viittaus oli mielessäni. Osgiliathin tapauksessa ajattelin Po-joen laaksossa hautuvaa Milanoa, varsinkin kun alempana Anduinin varressa sijaitsevan Pelargirin Tolkien oli jossain toisessa yhteydessä assosioinut Venetsiaan.