Roinan raivaus

eowynofmay

Kontulainen
Husky ja minä päätimme käyttää marraskuun ylimääräisen roinan kadottamiseen. Ajattelin perustaa tämän topikin vinkkien, linkkien ja kannustuksen jakoon muillekin kuin meille kahdelle :p!

Minun alkuni oli vähän nihkeä, käytin aikaa suunnitteluun, eh eh... Ja tuli pieni takapakkikin, kun jouduin odottelemaan eräässä kaupungissa monta tuntia (tuli ostettua muutama paita ja sukkahousut). Mutta nyt olen hyvässä vedossa. Olen pistänyt kiertoon käyttämättömiä/pieneksi jääneitä kenkiä ja vaatteita monta muovikassillista. Lelut ovat seuraava (jätti)urakka!
 

Centaurea

Montana
Lelujen raivaaminen / pois antaminen voi olla hankala juttu. Lähinnä sen päättäminen, mitä tohtii pistää kiertoon / kirppikselle tai roskiin, kun lasten (hyvin isojenkin) on vaikea luopua lempileluistaan ja jotakin olisi kiva säästää omille lapsen lapsille. (Voiko lapsen lapsia adoptoida, jos ei saa omia?)

Lasten oli todella vaikea luopua lempileluistaan ja ne tallennettiin ullakolle. Ja muita yritettiin kierrättää. Meillä esikoisen ja keskimmäisen lapsen lelujen kierrättämisen ja pois lahjoittamisen kanssa kävi näin: Lahjoitin työkaverille Dublo-legot, Brion puujunaradan ja junat ym. tilbehöörit sekä edellisten lisäksi ison muovikassillisen muita ehjiä leluja. Annoin pois myös lasten pinnasängyn, lasten pyörän istuimen, syöttötuolin, rintarepun ym. Sitten meille tulikin vielä perheenlisäystä ja työkaveri kiikutti kiireesti takaisin kaikki minulta saamansa lelut, sängyn ja koko joukon muuta hänelle tarpeettomaksi jäänyttä lasten kampetta (mm. kengurupallon) ja Dublojakin palautui takaisin kolmikertainen määrä. Lelut ovat nyt ullakolla tallessa odottamassa lapsen lapsia.

Keskimmäinen vei kotoa muuttaessaan mennessään kaikki tavalliset Legonsa ja toi ne säilytysongelmien takia takaisin toissakesänä. Kiikutin ne ullakolle odottamaan lapsen lapsia.

Esikoisen ensimmäinen polkupyörä periytyi keskimmäiselle ja sen jälkeen kuopukselle. Emme ole raaskineet antaa sitä pois, joten se odottaa kellarissa lapsen lapsia.

Annoin esikoiselle ja keskimmäiselle lapselle koko joukon itselle tarpeettomia astioita ym. keittiötarviketta, kun he muuttivat pois kotoa. He ovat palauttaneet niistä lähes kaikki takaisin. Niistä lahjoitin suurimman osan Pelastusarmeijan kirpputorille. Jokin aika sitten esikoinen ilmoitti, että hän tuo takaisin kotiin isoäidiltään lahjaksi saamansa Arktica-astiaston (täysi tusina joka lajia :knockout: ), koska hänellä ei ole tilaa säilyttää niitä. No - ei ole tilaa meidänkään astiakaapeissa.

Meidän huusholli on muutoinkin toiminut pitkään suvun kalusteiden kierrätyskeskuksena, eli meillä on käytössä isovanhempieni 1920-luvun alussa häälahjaksi saamansa kevytrakenteinen puusohvakalusto (kiikutin sen viime kuussa Rahin torppaan odottamaan seuraavaa kunnostuskertaa), miehen kotoa peräisin oleva (1930-40 -luvulta) Rehtori-sohvakalusto. Viimeisin kierrätystulokas on vanhempieni 70-luvun jälkipuoliskolla hankkima nahkasovakalusto, jonka äitini uhkasi viedä kaatopaikalle. Se on nyt meidän olohuoneessa, jonne se ei ihan mahdu. En mitenkään voinut antaa viedä sitä kaatopaikalle, kosta sen runko on täystammea ja nahkaiset istuin- ja selkätyynyt edelleenkin lähes priimakunnossa.

Meillä lähes kaikki ylimääräisen tavaran hävittämis- ja kierrättämisyritykset ovat menneet pieleen siten, että jonkin ajan kuluttua tavaramäärä on kaksin- tai kolminkertaistunut alkuperäisestä. Ainoastaan lasten pieniksi jääneet vaatteet ja jalkineet sekä omat komerossa kutistuneet vaatteeni olen onnistunut kierrättämään onnistuneesti ja vaatekaapeissa on jopa tilaa.

Keskimmäinen lapsi ilmoitti toissasuvena, että meidän huushollissa on liikaa tavaraa, ja hän tuppautui avustamaan poislaitettavien valitsemisessa ja poisviemisessä, ja tuolloin saimme raivattua ullakon säiltystilan melko väljäksi. Sitten hän kiikutti sinne omia ylijäämätavaroitaan säilytysvaikeuksien takia[22], ja nyt ullakko on taas tupaten täynnä.

Mietin, että voisin taas yrittää raivata jotakin kierrätykseen / pois, kun joulukin on tulossa...
 

Mic

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Me vietiin kuun alussa iso pahvilaatikollinen tavaraa SPR:n konttiin ja nyt on toinen laatikko odottamassa täyttymistä. Toistaiseksi se kyllä ammottaa tyhjyyttään. Pitää tsempata!

Ekan laatikon kanssa toimi ihan hyvin se, että oli valmiina laatikko mihin vain heittää turhaa kamaa kun sitä tulee vastaan.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Meille hommattaneen esi keväänä vähän isompi "laatikko", nimittäin siirtolava. Se täyttynee alta aikayksikön kaikesta siitä, mitä hamsteri-isäni ehti kolmen vuosikymmenen aikan laittaa talteen siltä varalta, että sitä vielä tarvitaan. Tänään juuri äidin kanssa puhuttiin, että kaikenmaailman ilmastointiputkistot, sähköputket, betoniraudat ja tuhat ja yksi muuta varastoissa lojuvaa rakennustarvikkeen jämää saavat vihdoinkin kyytiä.
 

Shacklebolt

Kontulainen
Isilmírën tapaan täällä olisi tarvetta siirtolavalle, vintissä on useamman sukupolven sälää. Asiaa vaikeuttaa vähän se, että mumma kunnon pula-ajan lapsena on sinne säilönyt mattoja, huonekaluja, lumppuja ja ties vaikka mitä, mitä ei ole varmaan 10 vuoteen käynyt edes katsomassa, mutta muisti pelaa edelleen niin, että muistaa kyllä varmasti just kaiken, mitä siellä on. Ja kuitenkaan rivarikaksion säilytystilat on vähän rajalliset, mutta mistään ei voi luopua. Toinen puoli vinttiä sitten onkin melkein mun ja siskon lapsuustavaraa, jota äiti on säilönyt, kun taas hänen äitinsä on kaiken heivannut menemään. Saa nähdä koska sitä olis oikein aikaa käydä kaikki läpi... Toki tällaisessa vintissä on puolensa, sieltä löytyy aarteita kuten erikokoisia viljakappoja jotka meillä on nyt sohvapöytänä, pari pesukomuuria jotka on yöpöytinä jne. Mutta ne kaikki mumman koinsyömät verhot ja pyyheliinat ja 20v sitten sinne säilötty sohvakalusto siltä varalta, että lapsenlapset sotkee nykyisen...
 

eowynofmay

Kontulainen
Syksyllä luovutin ylimääräistä keittiötavaraa esikoisen opiskelemaan lähteneille kavereille. Käsittämätöntä, ettei kaikkien kodeissa olekaan esim. kolmea ylimääräistä paistinpannua :O! Meillä ruoanlaittoastioiden koko on vuosien myötä kasvanut ja paljon pieniä kattiloita yms. tavaraa oli jäänyt tarpeettomaksi. Nyt sitten pääsin osasta eroon.

Meille on myös kertynyt sukulaisten nurkista epälukuinen määrä tavaraa. Onneksi en ole kovin tarkka sisustuksen suhteen. Laatikosto yhtä tyyliä, pöytä toista ja tuolit kolmatta :D!
 

Rhosgobella

karvajalka
Minullakin on tämä marraskuinen roinanraivausprojekti. Tai pikemminkin: se alkaa nyt marraskuussa, mutta päättynee kesällä. Ajattelin nimittäin käydä myös ulkovaraston kimppuun, ja siellä ei oikein tarkene huseerata koleilla säillä. Vielä ei ole paljon raivattu, lähinnä vaatetavaraa ja jotain nurkkiin jääneitä risoja esineitä. Mutta etenee se etanakin.
 

Rohanin ratsastaja

Kontulainen
Meillä kotona on vaimon ansiosta kohtuullisen järjellinen määrä tarpeetonta tavaraa. Pitkäaikaisen taloremontin takia kaikenlaista rakennustarviketta on kertynyt ja sitä tietysti osin tarvitaankin. Tarvikkeet ovat siirtyneet remontin alta viimeiseen remontoimattomaan paikkaan joka oli alakerran entinen autotalli. Nyt kun sekin on lähes valmis huone lasten käyttöön, on ollut pakko raivata laajemmin nurkkia.

Tavaroita on kasattu raakasti neljään kasaan: jätteeksi, kierrätykseen, kirpparille ja joitakin valkoituja juttuja tutuille tarjottavaksi. Vanhat lelut raivattiin jo aikaisemmin aika kovalla kädellä, ainakin omasta mielestäni. Lapset olivat yllättävän myötämielisiä, esim. päiväkoti sai kohtuullisesti kasan leluja. Säästettävääkin lasten tavaraa kertyi aika paljon kuten perintönä kulkeneet Aku Ankan lukuisat vuosikerrat, Legot, jotkut kestosarjat kuten Playmobil ja Muumit sekä tietysti suuri osa lastenkirjoista.

Mutta se varsinainen suururakka piilee äitini ja edesmenneen isäni varastoissa. Syksyllä raivasin suureksi osaksi yhden tilavan vinttikomeron jossa siinäkin tuntui olevan valtava määrä kaikkea mahdollista säilöttyä tavaraa. Suurin osa päätyi paperinkeräykseen ja kaatopaikalle mutta kaikki on jotenkin käytävä läpi, koska yllättäen jossain välissä on jotain merkityksellistä kuten ajokortti 30-luvulta tai työtodistus 40-luvulta tai todistus kansakoulusta 20-luvulta. Ahdistavaa on löytää kasa vanhoja, jopa sata vuotta vanhoja valokuvia joissa ei ole mitään selitystä. Joistain ihmisistä tunnistaa tuttuja piirteitä mutta ei tiedä niistä mitään täsmällistä. Kun mietin kuinka pienen osan olen vasta käynyt läpi, tulee suorastaan fyysinen heikkouden tunne.

Olisi helppo sanoa, että kaikki vain vaihtolavalle mutta ei siitäkään tule hyvä olo, että tuhoaa edellisten sukupovien perintöä harkitsemattomasti. Omille lapsille ei halua jättää samanlaista kaaosta mutta toisaalta haluaa jättää heille jatkumon menneeseen.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Päiväkoti! Niinpä tietysti! kiitos vinkistä, Rohanin ratsastaja. Olen nimittäin miettinyt, kuka ottaisi kaksi laatikollista Pichun vauvaleluja, jotka koemielessä pakkasin pois jo keväällä ja joita lapsi ei ole kaivannut pätkääkään. Pitääpä kysyä, olisiko Pichun päiväkodin pienten ryhmällä niille käyttöä.
 

Rhosgobella

karvajalka
Olen tyytyväinen! Käytiin viikonlopulla läpi juniorin lelulaatikot, joista löytyi laatikollinen kirppikselle vietävää. Eilen raivasin vaatehuoneen. Kolme säkillistä lähti vaatetta kierrätykseen sieltä. Samalla sain tilaa huoneeseen, jossa oli lojunut luokaton määrä varastoitavaa tavaraa. Nyt ne ovat sievästi vaatehuoneen hyllyillä. Myös treenikämpälle tuli kuskattua tavaraa vaatehuoneesta. Oma marraskuinen materiaalinraivausprojektini on siis aika lailla tässä.
Hienosäätöä voi tietenkin tehdä koluamalla keittiön kaappeja ja eteisen liinavaatelaappia. Tietysti meillä on aina melkoisen täyttä, koska kaikki perheenjäsenet ovat jonkin sortin keräilijöitä. Mutta turhaa roinaa kertyy keräämättäkin. Siitä luopuu ihan mieluusti.
 

eowynofmay

Kontulainen
Päivittelen tietoja... repsahdin joulukuussa tyystin. Syynä oli ajanpuute (tein kahta työtä) ja taistelu leluista. Jouluna taloon syöksähti pari muovisäkillistä kaikkea mitä kuvitella saattaa. Mutta olen motivoitunut aloittamaan lelunraivauksen uudelleen. Vaatteita olen pikkuhiljaa koko ajan setvinyt, mutta lelut herättävät ilmeisesti alkukantaisia suojelutunteita perheenjäsenissä...
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Mulla on parissa viikossa lähtenyt kahdeksan banaanilaatikollista tavaraa + muutama huonekalu ja vanhoja risoja vaatteita muille maille. Perustin toiminimen ja siellä tarvii ihan kaikkea, joten sekalaista tavaraa työkaluista astioihin ja huonekaluista siivousrievuiksi kelpaaviin vanhoihin ryysyihin on lähtenyt kotoa työtilaan. Ihanaa kun tavaraa lähtee pois. Ja ärsyttävää että se ei uloskyörätyn tavaran määrään nähden meinaa näkyä ulospäin ollenkaan. Miten niin mulla on edelleen ihan liikaa irtainta?
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
May, minä olen paha äiti, joka salakavalasti ronkkii kauan käyttämättömänä ollutta tavaraa lasten lelulaatikoista ja pakkaa pois. Jos lapset eivät tavaroitaan senkään jälkeen huomaa kaivata, ne ennen pitkää siirtyvät kierrätykseen. Sen rakentavan "käydään yhdessä sun lelut läpi ja katsotaan mistä voisit luopua" -lähestymistavan olen nimittäin todennut täysin toimimattomaksi, kun silloin mitään ei saa koskaan viedä pois. Ja ymmärrän sen ihan hyvin, koska en minkään esim. 9-vuotiaana muuton yhteydessä ollut oma-aloitteisesti valmis luopumaan kuin yhdestä pienestä rikkinäisestä lelukitarasta, ja senkin menetys harmitti jälkeen päin. Sen sijaan huolimattomuuksissa hukattujen (tai osittain mahdollisesti oman äitini salaa hävittämien?) lelujen menetys ei ole yleensä kauheasti kirpaissut, kun siitä ei ole ollut niin tietoinen.

Minun hidas raivausprojektini sai uutta potkua parista viime vapaapäivästä, joiden aikana sain raivattua poikien huoneen ja laitettua varastotilammekin aika hyvään väliakaisjärjestykseen, jonka parantelu odottaa vain sitä, että ehdin kuljettaa nyt kaiken muun edessä olevat roska-, kierrätysvaate- ja kierrätystavarasäkit pois. Jossain kohtaa pitäisi hyökätä myös lasten huoneen katonrajassa olevalle kiinteälle parvelle, joka on ihan mahdoton paikka nukkua ja palvelee siksi varastona sekin. Sinne on kertynyt vaikka mitä, varsinkin kaikenlaisia rinkkoja, kasseja ja nyssäköitä, joista pitäisi karsia kaikki tarpeettomat kierrätykseen.
 

Rhosgobella

karvajalka
Pääsin kuun vaihteessa tilanteeseen, jota viime vuoden lopulla suunnittelin: siivosin keittiön kaapin ja eteisen liinavaatekaapin. Kävin läpi muutkin vaatekaapit. Myös yhden huoneen nurkasta tuli raivattua tavaraa pois lojumasta. Ja isosta lipastosta kävin läpi paperitavaraa.
Paljon en heittänyt pois, joten sikäli en voi leuhkia onnistuneella raivaamisella. Mutta jo laiminlyöty tavaroiden järjestely, jonka vihdoin suorittaa, saa kummasti aikaan tilan tuntua.
 

eowynofmay

Kontulainen
Ihan vaan hehkutan! Pari muovikassillista leluosastolta lähti roskiin, yksi äitiyspakkauslaatikollinen ja säkillinen taas saivat uuden kodin. Uuteen kotiin lähti myös jättimuovikassillinen vaatetta. Tosin kun sain nuo ovesta ulos, niin uuvahdin jäljellejääneiden kasojen kanssa... Mutta ehkä huomenna töiden jälkeen jälleen. Koska talosta poistui isoja leikkitavaroita kuten pikkukeittiö, niin olen toiveikas, että loput lelut saisi järjestämisen jälkeen leluille varattuun hyllykköön. Eli siis pois lattioilta (jonne ne tosin palaavat heti hyllyynlaiton jälkeen, mutta anyway)!!!!
 

Aleks-i

Hobitti
Mulla on jo pitkään ollut jonkinlainen epämääräinen, yleinen rojuahdistus. Tuntuu, että omistan ihan liikaa tavaraa. Kotimme ei kylläkään näytä mitenkään täyteenahdetulta vaan ennemminkin aika väljältä, mutta se johtuu ehkä ennemminkin asunnon isosta koosta kuin tavariden vähyydestä. Mielessäni siintääkin ajatus "täydellisestä kodista", jossa kaikilla tavaroilla olisi oma paikkansa ja tarkoituksensa, ja jossa turhaa roinaa olisi niin vähän kuin mahdollista. Tämän haavekuvan toteutumista haittaa hieman se, että minun on hyvin vaikeaa hankkiutua eroon mistään sellaisesta tavarasta, jonka joku läheinen on minulle joskus antanut. Itse ostamani ja sittemmin turhaksi toteamani asiat voin aivan hyvin heittää menemään, mutta saatan tippa linssissä pohdiskella puoli tuntia, voinko kiikuttaa roskikseen siskon tekemän tuikkukipon, joka on mennyt rikki jo vuosi sitten ja jota sisko tuskin enää edes muistaa antaneensa minulle. Olen kyllä myös taitava uskottelemaan itselleni, etten missään nimessä voi luopua jostakin vaatekappaleesta, jota en ole käyttänyt puoleentoista vuoteen ja joka on sitä paitsi liian pieni. "Kyllä mä tätä varmaan käytän vielä, myöhemmin saattaa sitten kaduttaa, jos heitän tämän pois..." Joopajoo.
Eilen kuitenkin tapahtui jotain hämmentävää. Mainitsin puolisolle, että kaapissa nököttävät vanhat ja rumat kahvikupit voisi kärrätä kerrostalomme kierrätyshuoneeseen, koska emme kuitenkaan käytä kyseisiä kuppeja koskaan. Sitten tuli mieleen, että vanhat, rispaantuneet lakanat voisi viedä kierrätyshuoneeseen myös, sillä siellä on keräysastia vanhoille, rikkinäisille kankaille. Tunnin tai parin kuluttua meillä oli yhtäkkiä koossa kaksi Ikea-kassillista ja kaksi muovipussillista tavaraa, josta olimme päättäneet luopua. Täytyy kyllä sanoa, että tuli oikein mukava olo, kun kaapeista lähti niin paljon tavaraa. Toivottavasti joku löytää käyttöä hylkäämällemme roinalle.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minäkin olen tässä suunnitellut vaatekaapin läpikäymistä. Siellä on ainakin jonkun verran vaatetta jonka en enää usko menevän päälle. Enkä siis tarkoita vain tätä hetkeä vaan myöskään pitkälle tulevaisuuteen katsottuna. Näiden kaikkien äitiysvaatteiden takia kaappi on alkanut pursua yli. En ole vuoden aikana ostanut näin montaa vaatekappaletta varmaan koko elämäni aikana ennen tätä. Siksi nyt pitäisikin karsia jotakin pois.
 

eowynofmay

Kontulainen
Päivitän kk:n takaista viestiäni sillä, että sain leluosaston raivattua loppuun. Nyt olisi seuraavana vuorossa kauhistuttava, hirvittävä, suunnaton, valtava... kausivaihdos :knockout:

Takatalven toivossa välttelen tätä mahdollisimman pitkään... Eteisessä ja kaikkialla lähiympäristössä pyörii parittomia lapasia ja muuta vastaavaa sälää, kaikki pitää arvioida mahtuuko enää ensi vuonna, säästetäänkö seuraavalle, kaikki säästettävä pitää pestä kesävarastointia varten jnejne.
 

Rhosgobella

karvajalka
Lämpötila nousee, kevät etenee. Kohta on uskaltauduttava verkkokellarin kimppuun. Pelottaa, mitä sieltäkin mahtaa mönkiä vastaan...
 

Titiuu

Gondorin kuningatar
Mun pitäisi heittäytyä meidän "perävaraston" kimppuun, saunatilojen takana oleva varastokellari... Se on paikka, jonne tavarat "laitetaan talteen ja lajittelen sitten joskus nämä".

Taidankin aloittaa nyt sen "joskus". Yritän vaikka vartin päivässä katsoa mitä ihmettä sinne varastoon on tungettu... olisi kiva laittaa talvikamppeet kesäksi suhteellisen siistiin varastoon. Taidanpa ottaa tavoitteeksi raivata talvitamineiden kokoisen tyhjän tilan hyllyille ja vaatetangolle...
 
Ylös