Itse raivasin äsken raivolla, sormet verillä paperihaavoista: alakoulun vanhempien säästämiä papereita, vihkoja, koulutöitä. Sain niitä selaillessa paniikkikohtauksen kaikista päälle vyöryvistä muistoista, kun olin kiusattu ja niin yksinäinen. Nyt on jotenkin helpottunut ja raikas olo, kun ne muistot ovat tuolla roskiksessa jätesäkissä. Vanhemmat varmaan olisivat pistäneet hanttiin, jos olisivat olleet paikalla. En vain halua katsella jotain vihkoa, jonka kanteen olen piirtänyt kaksi mustaa salamaa iskemään omaa nimeäni. Sen sisällä oli mustalla piiretty valtava, tummanpuhuva hai hampaat irvessä. Piirretty prinsessa seuraavalla sivulla hymyilee ja itkee samaan aikaan. Ympärillä on mustaa suttua kuin alkanutta masennusta. Nyt on hyvä, että kaikki tuo on roskiksessa. Oli siellä jotain normaalejakin piirroksia ja muita, mutta en vain halua katsella niitä. Ihanan kepeä ja puhdistunut olo <3