Kummasti sitä roinaa kertyy, vaikka olen asunut koko aikuisikäni melko ahtaasti ja suurimmaksi osaksi yksin. Muutoissa tavaraa tulee karsittua, mutta nyt kun luultavasti en muuta pitkiin, pitkiin aikoihin, niin täytyy raivata muuten vain. Talvella siivosin kirjahyllyt ja vein kierrätykseen kassikaupalla pokkareita ym. Raaskin vihdoin myös luopua suurimmaksi osaksi graduaineistosta, jota oli hyllymetreittäin. En mä niitä artikkeleita oikeasti kaipaa!! Mun heikko kohtani ovat laatikot ja kaapit. En millään viitsi käydä niitä kunnolla läpi ennen kuin ne pursuavat. Vaatekaappi odottaa inventaariota, samoin kirjoituspöydän laatikot ja ulkovarasto...
No hei, siihen tähän asti myytyyn läjään kuului mm. yksi sähkökitara vahvistimineen. Ei kummoinen laitos mutta pelkästään siitä tuli parisataa. Iso osa mun tavaroista on kyllä sellaisia että eivät ne kaupaksi tahdo oikein mennä. Ikean huonekalut, cd-levyt ja kirjat ovat aika last season. Ne kelpaavat ilmaisiksi mutta ei niistä pahemmin makseta. Nettihuutokaupat ovat muuten välillä aika rasittavia. Myyt jotain esinettä vaikka kympillä, niin joku älypää alkaa pommittaa että "Myytkö kahdeksalla eurolla (en, ei tartte ostaa jollei ole rahaa)? Myytkö ohi huutokaupan (en, huuda esine jos haluat sen)? Voitko varata mulle (en voi, huuda esine jos haluat sen)? Onko käytetty (no eipä tietenkään, myyn tässä huvikseni tuliterää tavaraa halvalla)? Voitko postittaa noi sukset (toimitustavaksi laitettu "vain nouto")? Oon just lähdössä Budapestiin vuodeksi, voinko noutaa kun palaan (älä edes huuda)? Mikä on tiukka hinta (se lukee siinä ilmoituksessa)?" jne. Raaaaah! Mutta kun riemuidiootit potkii kauemmas niin oikeat ostajat ovat poikkeuksetta olleet oikein mukavia tyyppejä eivätkä ole ruvenneet tinkaamaan. Asialliset kysymykset ovat toki ihan ok ja esim. kenkiä saa sovittaa ennen ostoa jos tulee paikan päälle sovittamaan.
Fesen roskalavaryhmät ovat kivoja. Viimeksi hankkiuduin eilen eroon käyttämättömästä rottinkisesta lehtitelineestä ottamalla siitä kuvan ja ilmoittamalla ryhmässä, että sen voi hakea rappukäytävästä portaiden alta. Paria tuntia myöhemmin oli teline hävinnyt. Aiemmin lähti rikkinäinen autorata samalla tavalla. Ryhmän säännöt ovat sikäli tiukat, ettei edes kahvipakettia saa määrätä tavaroiden hinnaksi, vaan ne täytyy luovuttaa veloituksetta. Kirpputoriryhmät ovat sitten asia erikseen.
Seuraa itsensä potkimis- ja motivointipostaus. Yksi uudenvuodenlupauksistani oli tuhannen esineen hävittäminen taloudestani tammikuun 2019 aikana. Tässä listaa mitä olen saanut kahdessa viikossa aikaan. Listalle saa vapaasti nauraa, niin mäkin teen! (listan alkupäässä olevat menevät toivon mukaan kiertoon) cd-levyt 68 kirjat 44 dvd-levyt 46 koulukirjat 3 astiat 19 vaatteet 35 sarjakuvat 7 makuupussi 1 itsetäyttyvä tyyny 1 itsetäyttyvä makuualusta 1 koriste-esineet 22 muoviset säilytyslaatikot 6 sekalaiset käyttöesineet 48 lelut 5 käyttötarkoitukseltaan epämääräiset esineet 49 jalkalamppu 1 kirjahylly, Ikean 2 työkalut 6 olohuoneen pöytä 1 pöytälamppu 4 seinälamppu 1 avaimenperät 3 kukkaruukut 8 (tästä eteenpäin poisheitettäviä esineitä) hammastahnatuubit, tyhjät (!) 7 saippua- ja geelipakkaukset, tyhjät 3 työhousut, rikki 1 vaatteet, rikki 22 muut tekstiilit, rikki 18 piilolinssikotelot, turhat 5 paperiroska, arviolta kg 10 wc-paperirullan hylsyt 12 virvoitusjuomatölkit (palautettu kauppaan) 34 1,5 l vissypullot (palautettu kauppaan) 12 tiskiharja, loppuunkäytetty 2 (miksi näitä ei ole heitetty aiemmin roskiin?) ruukkukasvi (kuollut) 3 (kauan on nekin näköjään saaneet täällä nököttää) piilolinssinestepullot, tyhjät 2 kansiot, opiskelumuistiinpanoja 90-luvulta 3 pahvipakkaukset 17 astiat, rikki 4 YHTEENSÄ 536 Ihan aikataulussa siis näin kuun puolivälissä mennään! Kaikkea sitä ihminen näköjään säilöö Vaatehuoneeseen tai kaappeihin ei ole varsinaisesti vielä edes koskettu. Kellarissa en ole edes käynyt... Osa em. esineistä on toki vielä fyysisesti täällä, koska ne on tarkoitus yrittää joko myydä tai antaa pois. Miksi teen tällaista listaa? En tiedä mistä ajatus lähti, mutta onpa muuten aika silmiä avaavaa...
Oma vaatekkaappi pursuaa taas erilaisia rytkyjä. Pitäisi jossain kohtaa taas yrittää siivota ja heittää osa kierrätykseen tai kavereille ja sitten olla ostamatta lisää niin vaatteiden määrä pysyisi järjellisenä.
Yksi mikä muuten ainakin minulla on auttanut vaatteiden määrän ja käyttöasteen arvioinnissa on se kun siirsin vaatteet kirjahyllyyn. Ei tietenkään paraatipaikalle olohuoneeseen vaan syrjemmälle. Vaatteet eivät mahdu olemaan monesa eri rivissä niin näkee heti mitä omistaa ja kun ei ole ovea jonka taakse sulkea sekasotkua niin vaatteet tulee myös pidettyä paremmassa järjestyksessä. Tilaakin vaatteille on näin vähemmän niin ei tule hamstrattua kun on päätös että vaatteiden joita omistan on sovittava tuohon.
Olen lukenut konmari-kirjan ja vaikken nyt muuten aio varsinaisesti konmarittaa, niin päätin että päällysvaatteita lukuunottamatta kaikkien vaatteiden on mahduttava yhteen lipastoon. Mihin tarvitsen esim. 36 t-paitaa, kun käytän niistä alle kymmentä? Pesukone on keksitty, vaikka pyykkäisi vain kerran viikossa niin perusvaatteita ei tarvitsisi olla kuin viikon tarpeisiin. Ja miksi mulla on edelleen farkut, joihin mahduin viimeksi 2004? Jos (ja kun, toivottavasti) mahdun sen koon vaatteisiin vielä joskus, niin ostan ne sitten kaupasta. Tää ihmisen säilytysvimma on ihan naurettavaa! Edit. Mua hieman nauratti mielikuva olohuoneesta, jossa on kirjahylly täynnä vaatteita
Minulla pysähtyi edellinen siivous sukkalaatikkoon, perusteena se että "kyllä näitä voi vielä pihalla/uimahallireissuilla käyttää". Alkaa toisaalta olla väliin vaikeaa löytää ehjiä silloin harvoin kun näitä oikeastikin tarvitsee. Vakavasti harkitsen pitäisikö ehjille sukille varata oma pieni tilansa vaatekaapista ja käyttää muut ensin ns. loppuun.
Ihan tuhannen esineen tahtiin en tammikuussa ehtinyt, mutta 718 tavaraa vähemmän on paljon. Vielä kun se näkyisi täällä jotenkin... Tuhat on edelleen tavoitteena! Muistan lukeneeni, että ihminen tulisi toimeen 250 tavaralla (okei, monissa paikoin maailmassa omistetaan vielä paljon vähemmän), mutta keskivertokodissa on 50000 esinettä...
Toimeen tuleminen on toki eri asia kuin viihtyminen. Eikös jopa Marie Kondo itse kehota säästämään kaiken sellaisen, joka tuottaa iloa, oli se tarpeellista tai ei?
250 esiineellä varmaan pääsisi jo aika pitkälle jos yrittämällä yrittäisi! Itse kuitenkin monelta osin saan elämääni täyteyttä esimerkiksi harrastusten kautta, joihin liittyvä välineistö ja esineistö nostaakin lukua aika lailla. Ja kirjat ovat tietenkin aivan oma lukunsa. Marie Kondon kirjat ovat olleet muutonjälkeisessä elämässä keskeisiä suuntaviivojen antajia. Hyvin varhaisessa vaiheessa arvelin liian matalalle ilostuttavuuden kynnyksen tai annoin liikaa tilaa "mahdolliselle ilostuttavuudelle" (erityisesti kun olen menetelmän kannalta hankalasti helposti ilostuva yksilö), mutta harjoituksen myötä tasapainoa on löytynyt siltäkin osin.
Huomauttaisin, etten nyt sentään aio pyrkiä mihinkään askeesiin Haluan vaan mahtua hengittämään (ymmärtänette mitä tarkoitan) kotonani, ja kun tarpeetonta tavaraa on liikaa, se tuppaa ainakin meikäläistä ahistamaan. Eilen illalla pistin makuuhuoneessa laatikkoleikin pystyyn, eli siirtelin huonekalut uuteen järjestykseen. Pari tuntia siinä meni, mutta makkariin tuli yhtäkkiä jotenkin ihan hirveästi tilaa Piristävää.
Minulla oli tuosta Marie Kondosta vielä joku aika sitten sellainen käsitys että hän on joku äärimmäiseen askeettisuuteen ja mahdollisimman vähään tavaraan kannustava höyrähtänyt tyyppi. Sitten törmäsin sattumalta Netflixissä hänen ohjelmaansa enkä aluksi edes yhdistänyt näitä kahta asiaa, mutta kun tajusin että kyse on samasta niin käsitys koko konmarittamisesta muuttui. Eihän siinä ole kyse siitä että pitäisi pyrkiä heittämään mahdollisimman paljon tavaraa pois. Ajatus on nimenomaan siinä että kerää ympärilleen esineitä jotka tuottavat iloa eikä täytetä elämää esineillä joista ei oikeasti saa iloa. Pidän tuosta ajattelutavasta. Sitäpaitsi hän opetti minut viikkaamaan Edit. niin ja tietysti myös se on tärkeässä osassa että tavarat järjestetään niin että näkee mitä omistaa eikä ole kätköjä kaappien ja laatikoiden perässä jossa on vaan kasassa tavaraa. Sekin auttaa kun ei turhaan osta jotain mitä on jo vain siksi ettei löydä sitä tavaroiden seasta. Edit2. Kirjoitusvirheitä ja muokkasin viestin vähän paremmalle suomen kielelle. Sen siitä saa kun kirjoittaa kiireessä taapero lahkeessa roikkuen
Minua on viime päivinä rasittanut kasvavan roinan määrä. Voi tolkuton. Vaatteissa on se, että uutta toki tarvitsee, mutta kun samaan aikaan ei ehdi laittaa niitä vanhoja syrjään. Eilenkin puinen henkari lahosi kaksien ulkohousujen painosta ja nyt housut lojuvat lattiannurkassa (hyi minua) imurin päällä. Saisin oikeasti jätesäkillisen ehjää mutta vanhaa tai liian pientä vaatetta kerättyä ja vietyä kirpparille. Totesin myös että netflix voisi olla melko toimiva ratkaisu, sillä nytkun en ole netflixiä tilannut, minun tulee ostettua nurkkiin dvd-levyjä jotka syövät kirjahyllyltä tilaa. Ne samat sarjat olisivat oikeasti katsottavissa toisellakin keinolla. Jokin ihme haalimisen tarve paisuttaa tavaramäärää.
Olen synnynnäinen konmarittaja. Saan säännöllisin väliajoin (uskallanko edes sanoa, että noin kerran kuussa tai jopa useammin ) raivauspuuskia, jolloin meiltä lähtee kaikki turha tavara. En siedä sitä, että kaapeissa pyörii sopimattomia vaatteita, kirjoja joita kukaan ei lue tai astioita joita kukaan ei käytä. Ahdistun kun ihmiset tuovat tuliaisia tai antavat lahjoja, koska suurella todennäköisyydellä ne ovat jotain turhaa, josta joudun hankkiutumaan eroon. Mikään ei ole ihanampaa kuin koti, jossa on vain tarpeellisia ja/tai iloa tuovia tavaroita, kaikki hyvässä järjestyksessä tietenkin! Muun perheen hyvinvoinnin takia en tosin tässä asiassa voi toteuttaa itseäni niin täysin kuin tahtoisin - jostain syystä erityisesti lapset haluavat säilöä kaiken mahdollisen tilpehöörin, joka sitten ajelehtii heidän huoneistaan muuallekin asuntoon.