Roinan raivaus

Kummasti sitä roinaa kertyy, vaikka olen asunut koko aikuisikäni melko ahtaasti ja suurimmaksi osaksi yksin. Muutoissa tavaraa tulee karsittua, mutta nyt kun luultavasti en muuta pitkiin, pitkiin aikoihin, niin täytyy raivata muuten vain. Talvella siivosin kirjahyllyt ja vein kierrätykseen kassikaupalla pokkareita ym. Raaskin vihdoin myös luopua suurimmaksi osaksi graduaineistosta, jota oli hyllymetreittäin. En mä niitä artikkeleita oikeasti kaipaa!!

Mun heikko kohtani ovat laatikot ja kaapit. En millään viitsi käydä niitä kunnolla läpi ennen kuin ne pursuavat. Vaatekaappi odottaa inventaariota, samoin kirjoituspöydän laatikot ja ulkovarasto...

Mehtis sanoi:

Minäkin tuijotin tuota Huskyn 400 e tienestiä silmät pyöreinä ja mietin, pystyisinkö itse samaan!?!?

Click to expand...

No hei, siihen tähän asti myytyyn läjään kuului mm. yksi sähkökitara vahvistimineen. Ei kummoinen laitos mutta pelkästään siitä tuli parisataa. Iso osa mun tavaroista on kyllä sellaisia että eivät ne kaupaksi tahdo oikein mennä. Ikean huonekalut, cd-levyt ja kirjat ovat aika last season. Ne kelpaavat ilmaisiksi mutta ei niistä pahemmin makseta.

Nettihuutokaupat ovat muuten välillä aika rasittavia. Myyt jotain esinettä vaikka kympillä, niin joku älypää alkaa pommittaa että "Myytkö kahdeksalla eurolla (en, ei tartte ostaa jollei ole rahaa)? Myytkö ohi huutokaupan (en, huuda esine jos haluat sen)? Voitko varata mulle (en voi, huuda esine jos haluat sen)? Onko käytetty (no eipä tietenkään, myyn tässä huvikseni tuliterää tavaraa halvalla)? Voitko postittaa noi sukset (toimitustavaksi laitettu "vain nouto")? Oon just lähdössä Budapestiin vuodeksi, voinko noutaa kun palaan (älä edes huuda)? Mikä on tiukka hinta (se lukee siinä ilmoituksessa)?" jne. Raaaaah! Mutta kun riemuidiootit potkii kauemmas niin oikeat ostajat ovat poikkeuksetta olleet oikein mukavia tyyppejä eivätkä ole ruvenneet tinkaamaan. Asialliset kysymykset ovat toki ihan ok ja esim. kenkiä saa sovittaa ennen ostoa jos tulee paikan päälle sovittamaan.

Fesen roskalavaryhmät ovat kivoja. Viimeksi hankkiuduin eilen eroon käyttämättömästä rottinkisesta lehtitelineestä ottamalla siitä kuvan ja ilmoittamalla ryhmässä, että sen voi hakea rappukäytävästä portaiden alta. Paria tuntia myöhemmin oli teline hävinnyt. Aiemmin lähti rikkinäinen autorata samalla tavalla. Ryhmän säännöt ovat sikäli tiukat, ettei edes kahvipakettia saa määrätä tavaroiden hinnaksi, vaan ne täytyy luovuttaa veloituksetta. Kirpputoriryhmät ovat sitten asia erikseen.

Seuraa itsensä potkimis- ja motivointipostaus. Yksi uudenvuodenlupauksistani oli tuhannen esineen hävittäminen taloudestani tammikuun 2019 aikana. Tässä listaa mitä olen saanut kahdessa viikossa aikaan. Listalle saa vapaasti nauraa, niin mäkin teen!

(listan alkupäässä olevat menevät toivon mukaan kiertoon)
cd-levyt 68
kirjat 44
dvd-levyt 46
koulukirjat 3
astiat 19
vaatteet 35
sarjakuvat 7
makuupussi 1
itsetäyttyvä tyyny 1
itsetäyttyvä makuualusta 1
koriste-esineet 22
muoviset säilytyslaatikot 6
sekalaiset käyttöesineet 48
lelut 5
käyttötarkoitukseltaan epämääräiset esineet 49
jalkalamppu 1
kirjahylly, Ikean 2
työkalut 6
olohuoneen pöytä 1
pöytälamppu 4
seinälamppu 1
avaimenperät 3
kukkaruukut 8
(tästä eteenpäin poisheitettäviä esineitä)
hammastahnatuubit, tyhjät (!) 7
saippua- ja geelipakkaukset, tyhjät 3
työhousut, rikki 1
vaatteet, rikki 22
muut tekstiilit, rikki 18
piilolinssikotelot, turhat 5
paperiroska, arviolta kg 10
wc-paperirullan hylsyt 12
virvoitusjuomatölkit (palautettu kauppaan) 34
1,5 l vissypullot (palautettu kauppaan) 12
tiskiharja, loppuunkäytetty 2 (miksi näitä ei ole heitetty aiemmin roskiin?)
ruukkukasvi (kuollut) 3 (kauan on nekin näköjään saaneet täällä nököttää)
piilolinssinestepullot, tyhjät 2
kansiot, opiskelumuistiinpanoja 90-luvulta 3
pahvipakkaukset 17
astiat, rikki 4
YHTEENSÄ 536

Ihan aikataulussa siis näin kuun puolivälissä mennään! Kaikkea sitä ihminen näköjään säilöö Vaatehuoneeseen tai kaappeihin ei ole varsinaisesti vielä edes koskettu. Kellarissa en ole edes käynyt...

Osa em. esineistä on toki vielä fyysisesti täällä, koska ne on tarkoitus yrittää joko myydä tai antaa pois.

Miksi teen tällaista listaa? En tiedä mistä ajatus lähti, mutta onpa muuten aika silmiä avaavaa...

Oma vaatekkaappi pursuaa taas erilaisia rytkyjä. Pitäisi jossain kohtaa taas yrittää siivota ja heittää osa kierrätykseen tai kavereille ja sitten olla ostamatta lisää niin vaatteiden määrä pysyisi järjellisenä.

Yksi mikä muuten ainakin minulla on auttanut vaatteiden määrän ja käyttöasteen arvioinnissa on se kun siirsin vaatteet kirjahyllyyn. Ei tietenkään paraatipaikalle olohuoneeseen vaan syrjemmälle. Vaatteet eivät mahdu olemaan monesa eri rivissä niin näkee heti mitä omistaa ja kun ei ole ovea jonka taakse sulkea sekasotkua niin vaatteet tulee myös pidettyä paremmassa järjestyksessä. Tilaakin vaatteille on näin vähemmän niin ei tule hamstrattua kun on päätös että vaatteiden joita omistan on sovittava tuohon.

Jaamar sanoi:

Yksi mikä muuten ainakin minulla on auttanut vaatteiden määrän ja käyttöasteen arvioinnissa on se kun siirsin vaatteet kirjahyllyyn. Ei tietenkään paraatipaikalle olohuoneeseen vaan syrjemmälle. Vaatteet eivät mahdu olemaan monesa eri rivissä niin näkee heti mitä omistaa ja kun ei ole ovea jonka taakse sulkea sekasotkua niin vaatteet tulee myös pidettyä paremmassa järjestyksessä. Tilaakin vaatteille on näin vähemmän niin ei tule hamstrattua kun on päätös että vaatteiden joita omistan on sovittava tuohon.

Click to expand...

Olen lukenut konmari-kirjan ja vaikken nyt muuten aio varsinaisesti konmarittaa, niin päätin että päällysvaatteita lukuunottamatta kaikkien vaatteiden on mahduttava yhteen lipastoon. Mihin tarvitsen esim. 36 t-paitaa, kun käytän niistä alle kymmentä? Pesukone on keksitty, vaikka pyykkäisi vain kerran viikossa niin perusvaatteita ei tarvitsisi olla kuin viikon tarpeisiin. Ja miksi mulla on edelleen farkut, joihin mahduin viimeksi 2004? Jos (ja kun, toivottavasti) mahdun sen koon vaatteisiin vielä joskus, niin ostan ne sitten kaupasta.

Tää ihmisen säilytysvimma on ihan naurettavaa!

Edit. Mua hieman nauratti mielikuva olohuoneesta, jossa on kirjahylly täynnä vaatteita

Minulla pysähtyi edellinen siivous sukkalaatikkoon, perusteena se että "kyllä näitä voi vielä pihalla/uimahallireissuilla käyttää". Alkaa toisaalta olla väliin vaikeaa löytää ehjiä silloin harvoin kun näitä oikeastikin tarvitsee. Vakavasti harkitsen pitäisikö ehjille sukille varata oma pieni tilansa vaatekaapista ja käyttää muut ensin ns. loppuun.

Ihan tuhannen esineen tahtiin en tammikuussa ehtinyt, mutta 718 tavaraa vähemmän on paljon. Vielä kun se näkyisi täällä jotenkin...

Tuhat on edelleen tavoitteena! Muistan lukeneeni, että ihminen tulisi toimeen 250 tavaralla (okei, monissa paikoin maailmassa omistetaan vielä paljon vähemmän), mutta keskivertokodissa on 50000 esinettä...

Toimeen tuleminen on toki eri asia kuin viihtyminen. Eikös jopa Marie Kondo itse kehota säästämään kaiken sellaisen, joka tuottaa iloa, oli se tarpeellista tai ei?

250 esiineellä varmaan pääsisi jo aika pitkälle jos yrittämällä yrittäisi! Itse kuitenkin monelta osin saan elämääni täyteyttä esimerkiksi harrastusten kautta, joihin liittyvä välineistö ja esineistö nostaakin lukua aika lailla. Ja kirjat ovat tietenkin aivan oma lukunsa.

Marie Kondon kirjat ovat olleet muutonjälkeisessä elämässä keskeisiä suuntaviivojen antajia. Hyvin varhaisessa vaiheessa arvelin liian matalalle ilostuttavuuden kynnyksen tai annoin liikaa tilaa "mahdolliselle ilostuttavuudelle" (erityisesti kun olen menetelmän kannalta hankalasti helposti ilostuva yksilö), mutta harjoituksen myötä tasapainoa on löytynyt siltäkin osin.

Huomauttaisin, etten nyt sentään aio pyrkiä mihinkään askeesiin Haluan vaan mahtua hengittämään (ymmärtänette mitä tarkoitan) kotonani, ja kun tarpeetonta tavaraa on liikaa, se tuppaa ainakin meikäläistä ahistamaan.

Eilen illalla pistin makuuhuoneessa laatikkoleikin pystyyn, eli siirtelin huonekalut uuteen järjestykseen. Pari tuntia siinä meni, mutta makkariin tuli yhtäkkiä jotenkin ihan hirveästi tilaa Piristävää.

Minulla oli tuosta Marie Kondosta vielä joku aika sitten sellainen käsitys että hän on joku äärimmäiseen askeettisuuteen ja mahdollisimman vähään tavaraan kannustava höyrähtänyt tyyppi. Sitten törmäsin sattumalta Netflixissä hänen ohjelmaansa enkä aluksi edes yhdistänyt näitä kahta asiaa, mutta kun tajusin että kyse on samasta niin käsitys koko konmarittamisesta muuttui. Eihän siinä ole kyse siitä että pitäisi pyrkiä heittämään mahdollisimman paljon tavaraa pois. Ajatus on nimenomaan siinä että kerää ympärilleen esineitä jotka tuottavat iloa eikä täytetä elämää esineillä joista ei oikeasti saa iloa. Pidän tuosta ajattelutavasta. Sitäpaitsi hän opetti minut viikkaamaan

Edit. niin ja tietysti myös se on tärkeässä osassa että tavarat järjestetään niin että näkee mitä omistaa eikä ole kätköjä kaappien ja laatikoiden perässä jossa on vaan kasassa tavaraa. Sekin auttaa kun ei turhaan osta jotain mitä on jo vain siksi ettei löydä sitä tavaroiden seasta.

Edit2. Kirjoitusvirheitä ja muokkasin viestin vähän paremmalle suomen kielelle. Sen siitä saa kun kirjoittaa kiireessä taapero lahkeessa roikkuen

Minua on viime päivinä rasittanut kasvavan roinan määrä. Voi tolkuton. Vaatteissa on se, että uutta toki tarvitsee, mutta kun samaan aikaan ei ehdi laittaa niitä vanhoja syrjään. Eilenkin puinen henkari lahosi kaksien ulkohousujen painosta ja nyt housut lojuvat lattiannurkassa (hyi minua) imurin päällä. Saisin oikeasti jätesäkillisen ehjää mutta vanhaa tai liian pientä vaatetta kerättyä ja vietyä kirpparille.
Totesin myös että netflix voisi olla melko toimiva ratkaisu, sillä nytkun en ole netflixiä tilannut, minun tulee ostettua nurkkiin dvd-levyjä jotka syövät kirjahyllyltä tilaa. Ne samat sarjat olisivat oikeasti katsottavissa toisellakin keinolla. Jokin ihme haalimisen tarve paisuttaa tavaramäärää.

Olen synnynnäinen konmarittaja. Saan säännöllisin väliajoin (uskallanko edes sanoa, että noin kerran kuussa tai jopa useammin ) raivauspuuskia, jolloin meiltä lähtee kaikki turha tavara. En siedä sitä, että kaapeissa pyörii sopimattomia vaatteita, kirjoja joita kukaan ei lue tai astioita joita kukaan ei käytä. Ahdistun kun ihmiset tuovat tuliaisia tai antavat lahjoja, koska suurella todennäköisyydellä ne ovat jotain turhaa, josta joudun hankkiutumaan eroon.

Mikään ei ole ihanampaa kuin koti, jossa on vain tarpeellisia ja/tai iloa tuovia tavaroita, kaikki hyvässä järjestyksessä tietenkin! Muun perheen hyvinvoinnin takia en tosin tässä asiassa voi toteuttaa itseäni niin täysin kuin tahtoisin - jostain syystä erityisesti lapset haluavat säilöä kaiken mahdollisen tilpehöörin, joka sitten ajelehtii heidän huoneistaan muuallekin asuntoon.

Olen intoutunut hankkiutumaan eroon roinasta ja ei-roinastakin. Välillä jotenkin havahdun siihen, miten paljon minulla on tavaraa vain olemassa eikä aktiivisessa käytössä. Siksi olen käynyt kaikenlaisia sälälaatikoita läpi ja ankarasti pohtien raivannut niitä. Jokunen asia on mennyt roskiin, koska ne ovat niin vähäpätöisiä, arvottomia tai rikkinäisiä. Osan olen vienyt esimerkiksi taloyhtiömme kierrätyshuoneeseen. Osasta olen laittanut kaveripiiriin kyselyitä, että onko kenelläkään tarvetta, tulkaa hakemaan pois. Tällä tavoin olen luultavasti pääsemässä eroon vanhasta alttoviulustani ja ylimääräisestä käyrätorven soitinkotelosta.

Vaikeimpia raivattavia minulle ovat kirjat ja lahjat. Kirjat, koska... No, ne ovat kirjoja. Eilen sain sentään vietyä yhden kirjan antikvariaattiin, ja toisen olisin vienyt kirjaston kierrätyshyllyyn, mutta hylly on koronatauolla.

Lahjat ovat siitä hankalia, että tiedän, että minulle ostetuissa lahjoissa on yleensä ollut ajatusta mukana. Monista olen aidosti pitänyt. Sitten on toki niitä lahjoja, joista en pidä, mutta lahjan antajasta kyllä, ja siksi olen säilyttänyt roina-asian. Sisintä vähän kirvelee, mutta nytkin lähti kierrätyshuoneeseen eräs kiva lahja rakkaalta ihmiseltä, koska en minä sitä lahjaa yksinkertaisesti käytä enkä tarvitse. Toivottavasti joku muu pitää siitä ja tarvitsee.

Sitten olisi hieman helpompia tehtäviä, kuten rikkinäisten kenkien hävittäminen. Olen kenkien suhteen todella pihi ja yleensä käytän ne ihan puhki, niin että ne on käytetty 1–2 kertaa suutarilla korjattavana ja sekaan on heitetty ilmastointiteippiäkin. Nyt tänä talvena olen kuitenkin ostanut kahdet uudet talvikengät, joten olisikohan aika luopua ainakin kahdesta vanhasta ja hyvin nuutuneesta kenkäparista? No, olisi, mutta raaskinko? Hnngghh tätä nuukaa kasvatusta, joka aina kummittelee mielessä.

Ärsyttävää roinaa on sellainen, joka on käyttökelpoista ja arvokasta, eli joita ei haluaisi antaa ilmaiseksi, mutta joita ei rahaa vastaan saa häviämään. Minulla on esimerkiksi yksi iskemätön, kallis unkarin kielen alkeisoppikirja, jota en tarvitse, mutta ei vain mene kaupaksi, sekä avaamaton paketti pissa-alustoja ajalta, kun koirani oppikin yllättäen sisäsiistiksi. Nyt lienee sekin Tori.fi-ilmoitus jo mennyt vanhaksi. Äh...

Tämä roinan raivaus ei välttämättä kyllä hirveästi auta, koska jostain syystä ostan koiralleni aika estottomasti uusia leluja ja tarvikkeita.

Hanna Kullanväärtti sanoi:

Muun perheen hyvinvoinnin takia en tosin tässä asiassa voi toteuttaa itseäni niin täysin kuin tahtoisin - jostain syystä erityisesti lapset haluavat säilöä kaiken mahdollisen tilpehöörin, joka sitten ajelehtii heidän huoneistaan muuallekin asuntoon.

Click to expand...

Perheellisyyden huonoja puolia. Meilläkin on vahvasti havaittavissa sitä ilmiötä, että kun silloin tällöin saan vähän omia tavaroitani karsittua, niiden jättämä ihana tyhjä tila vain täyttyy alta aikayksikön muiden perheenjäsenten romppeista, jotka levittäytyvät ameeban tavoin kaikkiin tarjolla oleviin paikkoihin. Kuopus sentään on karsinut omia tavaroitaan - lähinnä siis leluja - hyvinkin kovalla kädellä pariinkin otteeseen, mutta esikoinen ja lasten isä eivät ilmeisesti koe tarpeelliseksi tai edes mahdolliseksi käydä oikeasti tavaroitaan läpi ja karsia pois niitä, joita ei enää tarvita. Niinpä sitten kaikki säilytystilat ovat jo täynnä vanhaa tavaraa, kaikki uusi pinoutuu minne sattuu mahtumaan, ja elämme jatkuvan kaaoksen keskellä.

Itse yritän olla ostamatta mitään juhannukseen asti, tietysti ruokaa ynnä muuta oikeasti tarvittavaa ostan, mutta tarkoitus onkin, etten osta mitään turhaa. Tähän kuuluu kaikki kirpparishoppailu, meikkien ja muun kosmetiikan ostelu, "varastoon" ostaminen tyylillä neljäs kahvipaketti, vaikka sitä menee paketti kahdessa tai kolmessa viikossa.
Ostelut ja mahdolliset korjauskelvottomaksi rikkoutuvat ja loppuun kuluneet kirjoitan sievästi ylös. Myös saadut ei-välttämättömät asiat kirjataan tyylillä "äidiltä pitkä samettihame".
Yritin tätä jo viime vuonna, mutta sorruin jossain kohti helmikuuta ostelemaan kaikkea pientä, en nyt mitenkään hillittömästi, mutta kuitenkin. On kiinnostavaa tietää, tuleeko saldo olemaan jussina plussalla (saatuja/ostettuja) enemmän vai miinuksella (tavaraa on poistunut enemmän). Jos jussina tuntuu siltä, että puoli vuotta on sujunut helpolla, niin jatkan koko vuoden 2021 loppuun.

Roinaa tulee ihan itsestään, vaikka ei varsinaisesti osta mitään turhaa. Seinällä oleva haitarimallinen pyykkiteline hajosi ennen joulua. Uusi on ostettu ja porakonekin on valmiina, mutta uusien reikien poraamisen sijaan sitä voisi kokeilla silikonikiinnittämistä ja tuo silikoni puuttuu vielä. Tuulikaapissa odottaa (lojuu) siis lainaporakone ja vaatehuoneessa uusi teline. Vanha toimii virityksen avulla ja kun tuota pyykkiä on tarve pestä ja kuivatella niin tämä väliaikainen tilanne sen kuin jatkuu.

Puoliso otti jo käyttöön uuden sähköhammasharjan. Minä en ottanut sitä vielä, koska vanhakin toimii ja siihen on vielä pari vaihtoharjaa olemassa, jotka eivät sovi uuteen. Uuden mukana tuli iso säilytyskotelo ja erillinen laturi, jotka siis syövät taas lisää tilaa. Vanhan mukana ei tuollaisia tullut.

Tällä hetkellä itsellä on sellainen tilanne vähän kaikessa tavarassa, että mitään uutta ei varsinaisesti tarvitse. Kun vanhaa hajoaa, tulee tilalle ostettua uuttaa. Kaapeissa on muutama vanha läppärikin tilaa viemässä. Pitäisi oikeasti saada kärrättyä tuo vanha elektroniikka (kännykät, läppärit sun muut jonnekin pois).