Minulla on menossa Suuri Raivaus + Älä osta turhaa -projekti, joka kestää ainakin puoli vuotta, ja samalla pyrin joka siivouskerta karsimaan roinan määrää. Ensin oli helppo siivota kaikki laukun pohjalla pyörivät kuitit (vanhin vuodelta 2017, hups), sitten vaatteita jotka olivat käytännössä jo lumppua, mutta en ollut vain jaksanut etsiä niitä yhteen kasaan ja saapastella lumppukeräyslootalle keskustaan, varsinkin näinä aikoina. Tai no, tuolla ne ovat kassissa odottamassa, että minulle tulee asiaa keskustan suunnalle.
Minulla on ihan järkyttävästi vaatteita. Tähän on muutama syy: kasvoin nykyisiin mittoihini 13-vuotiaana, ja sen aikainen tyyli oli tietenkin erilainen kuin nykyään + minulla oli "yritä näyttää normaalilta scandi chic -tytöltä (eli harmaata, valkoista, mustaa, super yksinkertaista, minimaalisesti meikkiä, scandinavian decorin pukeutumisversio mööpeleiden sijaan)"-vaihe 14-17 ikäisenä, ja sitten kaikki äkkinäisen "nääh miksi pukeutua tylsästi kun voi gootahtaa ja hankkia bändipaitoja" kelkankäännöksen tuottamat, uusimmat vaatteet. Eli periaatteessa kolmen eri-ikäisen ja -tyylisen Sidhielin vaatteet ovat edelleen tuolla kaapissa. Kuvitella saattaa, että mukaan mahtuu jos jonkinmoista rytkyä.
Koska minut on kasvatettu siten, että vaatteita ei heitetä pois ennen kuin ne menevät rikki, niin... ennen Suurta Raivuuta laskin, että minulla olisi yli 60 t-paitaa tai toppia, 20 villapaitaa, kymmenet samanlaiset mustat lökärit, hirveä kasa parittomia ja rikkinäisiä sukkia, jne jne jne.
Olen kuitenkin saanut laitettua viime syksystä lähtien kierrätykseen, lumppukeräykseen ja muihin vastuullisiin vaatepisteisiin (ei-Uff, joka laivaa vähänkään kulahtaneen Afrikkaan pahentamaan tekstiilijäteongelmaa), siten, että minulla on "enää" kolmisenkymmentä t-paitaa tai toppia. Villapaitoja on kymmenisen, ja osa lökäreistä oli siinä pisteessä, että pylly vilahteli kuluneista kohdista, niin heitin ne surutta lumppuun. Alunperin säästelin risoja t-paitoja hiustenvärjäyspaidoiksi, mutta kuinka monta kertaa minä värjään hiuksiani itse? Kerran kuukaudessa. Eli montako paitaa tarvitsen kyseiseen hommaan? Yhden. Loput 9 meni lumppuun.
Muista Suuren Raivauksen kokeneista esineistä selitän vähemmän, mutta laitoin pois värjäävän ja pölyltä haisevan (ei konepestävän) muinaisen ja järkyttävän ruman päiväpeiton, kasan rikkinäisiä johtoja, kirjoja joista olen pitänyt joskus 13 vuotiaana ja jotka ovat sen jälkeen vain raahautuneet mukana, pilaantuneita meikkejä kuten usean epämääräiseltä haisevan huulipunan, useita ja turhia pakasterasioita, turhia ja vääränkokoisia urheiluvarusteita (esim liian pitkä pesismaila, isot monot jotka hölskyivät jalassa), leffoja jotka eivät enää kiinnosta, ja muuta vastaavaa roinaa.
Olen Suuri Raivaus -logini ( muistio johon kirjoitan kaiken mitä talouteen tulee ja mitä sieltä lähtee) ensimmäisen kuukauden aikana saanut lisää tavaraa viisi kappaletta (pitkään tahtomiani juttuja, odotin että tulee alennus) ja siitä huolimatta täältä on poistunut ainakin 40 Yksittäistä Roinakappaletta. Kuukaudessa. Siitä huolimatta tuntuu siltä, että tämä 20 neliön luxusasunto on täynnä tavaraa. Tähän voi vaikuttaa se, että en ole mikään järjestyksen ihmenainen, vaan vaatekaappini on vain sullottu sikinsokin taiteltuja vaatteita täyteen. Ainoat vaatteet, jotka pysyvät siististi pinossa viikattuna ovat ihanat rakkaat bändipaitani, jotka on viikattu siten, että bändilogo tai paidan muu kuva on nätisti näkyvillä. Villapaidat ovat henkareissa ja ulkovaatteet omassa kaapissaan, mutta muuten vallitsee silkka kaaos. Ehkä pitäisi jossain kohtaa taas järjestellä kaappi, voi olla, että sitten vasta huomaa Suuren Raivuun tulokset.
Tätä on edessä vielä ainakin viisi kuuta, joka kerta kun imuroin tai siivoan, niin vien edes yhden pienen jutun pois kuleksimasta, kunnes päädyn pisteeseen, jossa minulla on vain tarpeellisia ja miellyttäviä esineitä/asioita/vaatteita. Myös juhannukseen asti jatkuu se Älä osta turhaa-meininki, että esimerkiksi en vain kirpputorishoppailisi vaatteita, joita en oikeasti tarvitse.
Lisään vielä, että lohduttaudun sillä ajatuksella, että oikeasti kämppäni ei ole ihan niin järkyttävässä kunnossa, mitä pään sisällä kuvittelen. Esimerkiksi yhden edesmenneen semilähisukulaisen asunnon 300 neliöstä oli asuttavana noin 50, muu alue oli tungettu lattiasta kattoon kaiken maailman sälää, ja taloyhtiö oli moneen kertaan varoitellut tulipaloriskistä. Ongelma ratkaistiin hamstraajakotien siivoukseen erikoistuneilla palkatuilla työntekijöillä, jotka tulivat paikalle muutaman roskalavan kanssa ja veivät kaiken pois, miinus asunnon asutussa osassa olleet tavarat ja huonekalut. Ja löytyihän sieltä esimerkiksi hiiren ja rotanpesiä ja jäännöksiä, ja kymmenittäin rikkinäisiä kodinkoneita.
Toisen hamstraajasukulaisen, joka kuoli viitisen vuotta sitten, jäämistö on ahdettu yksiöön, joka on vuokrattu vain siksi, että perilliset saisivat "rauhassa" käydä tavarat läpi. Kyseessä oleva mummeli säästi jokaisen kirjeensä 30 luvulta asti, kaikki ikinä käyttämänsä vaatteet, jokaisen sanomalehden jne, ja nyt kaksi hänen (jo selvästi eläkeikäistä) lastaan pohtii jokaisen kirjeen äärellä, pitäisikö se säästää vai ei. Olen onnekas, koska en ole niin läheistä sukua, että perisin tuon tavarakasan, sillä kuuteen vuoteen he ovat onnistuneet heittämään pois vain selvät roskat.
+ Sitten vielä elossa oleva keski-ikäinen sukulainen kärsii jonkinlaisesta pakonomaisesta shoppailusta, jonka takia hänen ja puolison yhteisessä talonsa on ylimääräisiä huoneita, autotallia ja ullakkoa myöten täynnä esimerkiksi valmiita asukokonaisuuksia kenkineen koruineen alusvaatteineen päivineen. Onneksi tämän sukulaisen puoliso aina välillä neuvottelee vanhimpien asukokonaisuuksien ja kippokappojen myynnistä kirpparilla, mutta heidän talonsa on edelleen niin täynnä tavaraa, että siellä joutuu pujottelemaan päästäkseen huoneen poikki, koska tämä tyyppi ostelee myös sisustustavaraa ja huonekkaluja. Sääliksi käy seuraavaa sukupolvea, joka joutuu ehkä heittämään hyllymetreittäin homeisia ja koinsyömiä, käyttämättömiä merkkivaatteita roskikseen. En kyllä ihan oikeasti käsitä, miten jollain on varaa tuohon. Heillä on varmasti asunnon arvon verran rahaa kiinni kaikissa noissa vaatteissa pelkästään.