Roinan raivaus

Tää roinan raivaus on kyllä yks oikea Neverending Story 🤯

Tossa viime keväänä kun olin kaksi kuukautta lomautettuna siivosin kämppää ihan urakalla. Heitin varmaan kymmenen säkkiä mihinkään kelpaamatonta rojua pois ja myin kaiken mistä voi saada edes muutaman euron. En ole ostanut sen jälkeen melkein mitään (oikeasti!)

JOTEN MITEN ON MAHDOLLISTA ETTÄ MUN KÄMPPÄ ON TAAS IHAN TÄYNNÄ???
 
Jep, tämä? Esimerkiksi vanhempieni luona tuntuu, että vierashuoneen sängyn alle ilmestyy aina uudet pahvilaatikot turhaa roinaa, vaikka minä ja äiti säännöllisesti heitämme ne mäkeen. Kukaan perheestä ei myöskään shoppaile ylenmääräisesti jne.
Samoin kun minulla tuntuu, että oman asunnon peilikaappiin ilmestyy aina kummallinen kasa erilaisia hiustuotteita ja muita suihkutarvikkeita enemmän kuin mitä tarvitsisin, vaikka omasta mielestä ostan vain, kun edelliset ovat loppumassa. Mutta silti tuollakin on ylimääräinen hiuslakkapullo, kaksi vajaata shampoota ja kolme uutta saippuapurkkia. Tuiki merkillinen ilmiö. :?
 
Last edited:
Samoin kun minulla tuntuu, että oman asunnon peilikaappiin ilmestyy aina kummallinen kasa erilaisia hiustuotteita ja muita suihkutarvikkeita enemmän kuin mitä tarvitsisin, vaikka omasta mielestä ostan vain, kun edelliset ovat loppumassa. Mutta silti tuollakin on ylimääräinen hiuslakkapullo, kaksi vajaata shampoota ja kolme uutta saippuapurkkia. Tuiki merkillinen ilmiö. :?
Minulla on tähän teoria joka pätee ainakin meillä ja on minulle iso ongelma varsinkin leipien (joo, ei ole roina, mutta tässä tapauksessa verrattavissa) suhteen.
Kun vanha on melkein lopussa ostetaan uusi. Ja uusi avaamaton pullo, purkki, pussi, tuore leipä on houkuttelevampi kuin se vanha. Sitten ihan vaan ajatuksella että "kokeilen tätä nyt ja käytän sen jälkeen vanhan loppuun (tai että otan nyt tänä iltana pari palaa kun se on juuri vasta paistettua ja parhaimmillaan)" avaa uuden. Seuraavalla kerralla uusi houkuttelee taas enemmän ja kyllähän vanhan käyttöä voi vähän lykätä ja lopulta se unohtuu ja joskus ties milloin löytää vanhan kaapista ja ihmettelee mikä sekin oikein on.
Lääkkeeksi tähän voisin ajatella sitä että olisi joku kaappi/kori/paikka uusille tuotteille ja vasta kun vanha loppuu uusi laitettaisiin sille paikalle missä käytössä olevaa säilytetään. Näin olisi aina varastossa uusi kun vanha alkaa loppua, mutta vanha tulisi käytettyä oikeasti loppuun ennen uuden aloittamista.
 
Varastoinnissa on sitten puolestaan se ongelma, että ainakin meillä asioita unohtuu varastoon. Yksi kokonainen ketsuppipullo esimerkiksi meni pilalle, koska kukaan ei muistanut sen olevan kuivatavarakaapissa odottamassa, että jääkaapissa oleva pullollinen loppuu. Niinpä jääkaappipullon loppuessa ostettiin kaupasta uusi, ja varapullo unohtui kaappiin vanhenemaan.
 
Tuo on tosiaan vaarana. Ruoka-aineissa tämä on muutenkin hankalampaa kun ne vaativat välillä tietynlaisia säilytysolosuhteita ja ne vanhenevat nopeammin, mutta esimerkiksi hiuslakat, shampoot ja hammastahnat voisivat olla sellaisia joilla olisi oma kori jossain tietyssä paikassa niin että ne eivät olisi missä milloinkin ja sitten aina tuotteen loppuessa opettelisi katsomaan ensin sen varastokorin ja vasta sitten lähtemään kauppaan.
 
Olen pari vuotta pitänyt tuollaista varastoa säilyvistä tavaroista: shampoon, saippuan, hammastahnan jne. lisäksi myös jotkut pitkään ja helposti säilyvät ruokatarvikkeet (esim. tomaattimurska, pasta, jauhot, mehutiivisteet) toimivat minulla aika hyvin. Unohtamista on tapahtunut muutaman kerran, mutta vähemmän nyt kun alan muistaa, mitä kaikkea varastoin. Minulla tämä alkoi siitä, kun esim. shampoon tai wc-paperin loppumisesta syntyvä "turha" kauppareissu alkoi ärsyttää - siis jo kauan ennen nykyisiä outoja aikoja.

Samoihin aikoihin taisin lueskella jotain taloustieteen perusoppikirjaa, jossa kerrottiin varastoinnin kustannuksista vs. varastojen puutteen aiheuttamasta riskistä. Taisin oppia siitä myös periaatteen, joka on auttanut perustelemaan itselleni isokokoisen turhan roinan poisheittämistä: vertaa roinan arvoa siihen, kuinka paljon vuokraa maksan joka kuukausi sen viemästä pinta-alasta. (Laskutapa on toki aika teoreettinen, mutta jotenkin se opetti minut ymmärtämään, että vuosikausien varastointi "varmuuden vuoksi" ei ole ilmaista - ei varsinkaan kaupungissa.)

Ja ehkäpä tämän höpinän jälkeen voisin viimein heittää pois kuluneen paistinpannun ja kasarin, joiden tilalle ostin uudet jo monta vuotta sitten, mutta joita olen säästellyt "varmuuden vuoksi" tuon ruokavaraston lähellä. :)
 
Meidän kotimme alkaa taas olla ihan epätoivoinen tavarasuo. Melkein aina kun joku perheenjäsen kiinnostuu jostain uudesta asiasta tai haluaa tehdä jotain vanhaa asiaa paremmin, siihen liittyy myös lähes pakollisia materiaaliostoksia. Kuten nyt, kun mies sai kaveriltaan World of Warcraft -keittokirjan (siinäkin jo yksi tavara lisää), josta lapset, varsinkin esikoinen, innostuivat ihan tosissaan, ja nyt meillä on reseptien toteuttamisen mahdollistamiseksi uusi mortteli, raastinrauta ja leipävuoka, maustehyllyssä uusia tyhjiä purkkeja odottamassa kotitekoisia maustesekoituksia, maustekaapissa monta uutta maustetta pusseissa ja purkeissa ja nettikaupan kautta tilattuna amerikkalainen keittiömittasarja sekä keittiövaaka. Tai kun minä innostuin siitä ajatuksesta, että onkin ihan ok pukeutua sariin vaikka onkin kantaeurooppalainen, ja tilasin itselleni käytetyn sarin, cholin ja dupattan, jotka nekin täytyy saavuttuaan mahduttaa johonkin kaappiin.

Pitäisi taas jaksaa raivata, mutta olen niin väsynyt, etten saa edes aloitettua. Vanhojenkin raivausten jämiä on edelleen kierrättämättä, koska iso osa on Sorttiin vietäviä, ja siellä käyminen on tällä hetkellä aika ahdistavaa ja aikaavievää koronan takia. Mietin, auttaisiko uusi taktiikka: en pyrkisikään enää siihen, että raivaan jonkin tietyn paikan kotona, vaan sen sijaan aina jonnekin kierrätyspisteiden lähelle suunnatessa keräisin vain kassillisen esim. kierrätettäviä vaatteita, leluja tms. ja veisin ne samalla. Sorttitavaroiden suhteen se tosin ei auttaisi, sinne pitäisi edelleen tehdä ihan tietoinen reissu.

Ylipäätään tuntuu nykyään vahvasti siltä, ettei tavaroiden lajittelu pidettäviin, kierrätettäviin ja pois heitettäviin ole hankaluudestaan ja hitaudestaan huolimatta likimainkaan raivauksen vaikein osa. Vaikeinta on saada kierrätettävät ja pois heitettävät tavarat lopullisesti kämpästä ulos.

Muoks: Tilannetta ei tietenkään helpota se, että täällä on tällä hetkellä varastoituna myös kasa tavaraa, jonka piti mennä jo viime keväänä kuopuksen partiolippukunnan ison vuotuisen varainkeräystapahtuman kirpputorille ja arpajaispalkinnoiksi, viime kesänä Ropeconin kirpputorille tai treenien yhteydessä kuoron kierrätysryhmän jäsenille. Kun kaikki tapahtumat on peruttu, eivät tavaratkaan ole päässeet niiden kautta kiertoon.
 
Last edited:
@Isilmírë Vaikka Ropecon päätyisikin olemaan etänä niin kirppari on sinne tänä vuonna tulossa. Toukokuun lopussa päätetään onko etä- vai lähitapahtuma riippuen yleisestä tautitilanteesta ja rajoituksista.

Tavaraa riittää meilläkin, vaikka uutta ei juurikaan ole hankittu. Omat vanhat leluni ja vaatteeni olen kierrättänyt lapselle. Muutamat leluista ovat kyllä hieman korjauksen tarpeessa ja vaatteita on pitänyt parsia. Ainakaan vaatteet eivät ole niin muovipitoisia kuin nämä nykyiset mitä kaupasta saa ja kierrätyksestä ja kirpputoreilta nekin on aikanaan hankittu. [Sen verran pitänee katsoa että haluaako lähteä ulos niin että lapsella on jonkun (miulle) tuntemattoman 80-luvun alun bändin bändipaita.] Kirjakaappeja hankittiin juuri lisää josko löytäisi kirjat, kun ei tarvitsisi olla hyllyillä kolmessa rivissä ja rivien päällä epämääräisissä kasoissa. Kirjat ovat asia joita en ole vähentämässä, mutta olen rajannut, että millaisia hankin jos hankin.

Miulla on kuitenkin kaikenlaista muistojuttua, mitä en anna lapselle leikkeihin. Välillä mietin että kannattaako sitä kaikkea säilyttää varsinkin kun osa on rikki, mutta toistaiseksi ne ovat olleet tuolla kaapissa. Kuka olisi uskonut että vappuna 1995 ostettu kepin päässä oleva kaasupallo on kaikki nämä vuodet säilyttänyt kaasunsa ja suunnilleen värinsäkin? Tai että protuleirin päättäjäisseppele (mustikan varvuista tehty) voisi vieläkin olla olemassa näin monen muuton jälkeen suunnilleen ehjänä? Entä mitä lopulta teen 1800-luvun loppupuolelta olevalla paidalla, kun en uskaltaisi sitä käyttää missään (menee päälle kyllä)?

Tuohon yllämainittuun ruokien säilytysasiaan niin meillä on selkeät paikat ruuille ja kauppaan lähtiessä näkee että missä on vajausta ja toisaalta uudet laitetaan aina takimmaiseksi. Juuri nyt on kuitenkin hiukan sekaannusta sijoittelussa remontin jäljiltä, mutta vähitellen löytävät paikkansa.
 
Yksi trendi, mitä on viimeisen vuoden aikana nostettu esille on koti, jossa ei ole mitään ns. turhaa. Eikä uusissa asunnoissa järin paljoa kaappi- tai muutakaan säilytystilaa ole. Oletuksena on, että ihmisillä on laittaa rahaa vaikkapa rengashotelliin ja säilyttää autonrenkaita tietyn liikkeen huomassa. Samoin jotkut vuokraavat ehkä ympäri vuoden varastotilaa ylimääräisille tavaroilleen, jos ei asu sellaisessa talossa, jossa taloyhtiön puolesta on säilytystilaa varastossa tai omakotitalon pihapiirin varastorakennusta.

Itse en ainakaan osaa kuvitella sellaista tilannetta, että ihmiset eivät (muka) harrastaisi mitään, mistä johtuen sitä tavaraa on. Harrastuksesta riippuen tavaraa on enemmän tai vähemmän. Olisi outoa joutua ajamaan aina jonnekin varastolle hakemaan vaikkapa retkeilytavarat, kun on lähdössä jonnekin. Kuitenkin jotain jäisi varastolle. Kun ne ovat kotona (ahtaassa ja tilaa syömässä) niin kaikki on ainakin käden ulottuvilla. Minulla vaatehuoneessa on lähinnä kaikkea muuta kuin vaatteita. Pitähään työkalujakin jossain säilyttää, eikä eteisessä ole sellaista kaappitilaa jonne ne kuuluisivat. Ulkovarasto on pieni eikä se ole kuiva, joten siellä on lähinnä ulkona pidettävää tavaraa ja polkupyörät.

Roinaa kerääntyy harmillisesti. Minulla esim. petauspatja on melkoinen rulla syömässä tilaa vaatehuoneessa. En vain voi nukkua sen kanssa, koska se pehmentää liikaa nukkuma-alustaa. Tarvitsen kovan ja jämäkän patjan. Silti tuntuisi tuhlaukselta lähteä hävittämään sitä. Se on mukava lisä vieraspatjalle, joka yksinään on melko ikävä lattialla nukkumiseen. Myös se vieraspatja on vaatehuoneessa. Välillä se oli esillä, mutta en tykkää liiasta tavaramäärästä esillä.

Jotain pitäisi osata heittää poiskin, mutta on vaikea keksiä mitä. Vaatteista voisi tulla säkillinen?
 
Itse en ainakaan osaa kuvitella sellaista tilannetta, että ihmiset eivät (muka) harrastaisi mitään, mistä johtuen sitä tavaraa on. Harrastuksesta riippuen tavaraa on enemmän tai vähemmän.

Juuri niin! Minulla melkein kaikkiin harrastuksiin kuuluu materia, joka vie tilaa joko vähän tai paljon. Olisihan se varmaab seesteistä elää tyhjemmässä kodissa, mutta nyt täällä nyt vain on oltava soittimia, nuottikansioita, lankoja, kankaita, pensseleitä, kameravarusteita, maaleja, kirjoja...
 
Samoin! Omalla tavallaan pahimpia tuntuvat olevan harrastukset, joita kokeilee vähän aikaa mutta joita ei kuitenkaan tule tehtyä pidemmän päälle aktiivisesti. Onneksi jotkut niistä sentään vievät hyvin vähän tilaa... (Mm. parin vuoden takaisista kalligrafiakokeiluistani jäi talteen vain muutama kynä ja opaskirja.)

Joskus olen miettinyt sitäkin, että jo pari sukupolvea meitä aiemmin ainakin maaseudulla tuntui olevan ullakot täynnä kaikkea mahdollista. Ja nykyään tuotetaan ja kulutetaan tavaraa paljon enemmän...

Ehkä Tolkienkin jätti ystävällisesti meille kertomatta hobitinkolojen takaosiin rakennetuista mathom-siivistä täynnä kaikenlaista roinaa :)
 
Kuukausi myöhemmin, puolivälissä omaa "Älä osta mitään"- puolta vuotta. Järjestelin vaatekaapin ja heitin surutta kierrätykseen 20 vaatekappaletta, jotka joko olivat jotenkin hassun kokoisia, värisiä tai yleisesti vain jääneet pyörimään laatikoihin käyttämättöminä. Möbleerasin myös asuntoa uusiksi, ja varsinaista tetristä näin pienessä asunnossa, jossa on kuitenkin tietyt vaatimukset. Näitä ovat esimerkiksi: pimeinpään nurkkaan ei voi sijoittaa viherkasveja, kynttilöitä ei voi laittaa verhojen alle ja en halua nukkua siten, että näen ulko-oven (en tiedä miksi, mutta se jotenkin tekee asunnosta entistä pienemmän oloisen). Tämän möbleeraamisen lopputulemana annoin kiertoon säkkituolin, joka vain vei tilaa mutta jossa en oikeasti istunut, vaan käytin koko tuolia vain ja ainoastaan puolikäytettyjen vaatteiden kasaamispaikkana. Tiedättehän, käyttää mekkoa, seuraavana päivänä on liian kylmä mekolle, joten laittaa mekon puolikäytettyjen kasaan..
Olen edelleen urheasti vastustanut kiusausta seikkailla kirppareilla, vaikka tavallaan innostaisi vaikka kuinka etsiä vanhoja bändipaitoja ja pitkiä samettihameita (joita tietysti käytän vain yhtä kerrallaan, joten minun on aivan turha omistaa puolenkymmentä).
Asiat, joita oikeasti tarvitsisin, mutta joita ei ole ovat ompelukone sekä sängyn runko. En halua runkopatjasänkyä, ja nykyään lähes kaikki myytävät sängynrungot ovat joko runkopatjallisia tai sitten todella epämukavia kokoontaitettavia vierassänkyjä, joten sängynrunko odottelee vielä ilmestymistään. Tai sitten hommaan pari vanhaa kunnon trukinlavaa, höylään ja hion ne sileiksi ja pulttaan ne yhteen ja isken patjan niiden päälle. Sekin nimittäin toimisi, ainakin väliaikaratkaisuna.
 
Laita nettiin haku "laveri" tai "laverisänky" niin löytyy vaihtoehtoja. Myös torissa saattaisi olla.
 
Meillä on kotona kaksi erillistä sänkyä, kaksi erillistä runkopatjaa, sekä paljon lakanoita yhden hengen normaalikokoiselle sängylle.
Jälleen lakanoidenvaihdon koittaessa kiehahti hieman yli, että niitä ei voida käyttää, koska toinen puolisko halusi jostain syystä yhden ison petauspatjan parisängylle. Tämä logiikka ei mahtunut, eikä edelleenkään mahdu aivoihini. Hermojani koettelee se, että kaappi on pullollaan laadukkaita aluslakanoita, jotka on tehty kestävästä puuvillasta (mukana on myös yksi kallis, aikanaan opiskelijan vähillä rahoilla ostettu Finlaysonin aluslakanasetti), ja ne vievät kaapista 90% tilasta. Sitten sieltä löytyy kaksi heikkotekoista parisängyn lakanaa, jotka vievät tilasta sen loput 10% ja niitä käytetään jatkuvasti, kun muutakaan ei voida käyttää.

En tiedä, mitä ihmettä lakanoilla teen. Voisihan ne tietysti ommella yhteen, mutta karsastan ajatusta hieman. Toisaalta pois heittäminen tai antaminen eteenpäin vapauttaisi tilaa — mikä tuntuu valitettavalta, mutta ainoalta todennäköiseltä mahdollisuudelta, kun ottaa huomioon, miten helposti siistitkin käytetyt lakanat menevät kaupaksi.

Tällä hetkellä turhauttaa myös kodin yleinen epäsiisteys. Jo aiemmin topikissa mainitut harrastukset vievät tilaa kodin pinnoilta, lattialta ja kaikista seinän ja hyllyjen väliin jäävistä koloista. Vaikka harrastukset tuovatkin paljon iloa, aiheuttaa jatkuvasti epäsiistimpi koti stressiä. Saa nähdä, koska vaaka kääntyy siihen, että epäsiisteys kuormittaa enemmän, kuin mitä harrastukset antavat.

Hermo menee myös omaan työhuoneeseen ja studioon. Vaihtuvien soitinkokoonpanojen ja vahvistimien siirtelyiden takia suurinta osaa piuhoista ei voi niputtaa yhteen. Tämä aiheuttaa ilmiön, joka tapahtuma-alalla tunnetaan "hautausmaana." Jossain nurkassa on niin paljon piuhoja, että niistä on tullut vain muodotonta massaa, jota on mahdotonta saada näyttämään siistiltä tai helposti organisoituvalta. Jonkinlainen kaukokaapeli tähän ongelmaan olisi varmaan paras ratkaisu, mutta sitten taistelisin paksun pythonin kanssa viikkosiivouksissa.

Vielä viimeisenä tekisi mieli raivata kukkia pois. Ne vievät paljon tilaa, vaikkakin olen onnellinen mahdollisuudesta sorkkia multaa ja kehittää vastustuskykyäni. Kaverini ovat jo lupautuneet kasvien uusiksi vanhemmiksi, mutta kukaan ei jaksa nähdä vaivaa tulla hakemaan niitä. Jokin aika sitten myös vanhoille kuulokkeille sekä äänentoistojärjestelmälle olisi ollut ottajia, muttei hakijoita.

Ehkäpä tämä yleinen epäsiisteys ratkeaa tulevaisuudessa, kun on täyskellutettu ja ammattimaisesti piuhoitettu studio, yksi huone ei yritä palvella neljää eri käyttötarkoitusta (tai tekee sen fiksusti!), ja talon pohjaratkaisu ylipäätään on viisaampi.
 
En tiedä, mitä ihmettä lakanoilla teen. Voisihan ne tietysti ommella yhteen, mutta karsastan ajatusta hieman. Toisaalta pois heittäminen tai antaminen eteenpäin vapauttaisi tilaa — mikä tuntuu valitettavalta, mutta ainoalta todennäköiseltä mahdollisuudelta, kun ottaa huomioon, miten helposti siistitkin käytetyt lakanat menevät kaupaksi.
Minä olen nukkunut monina kesinä yhteen ommeltujen lakanoiden kanssa ihan ongelmitta. Toinen juttu on että meidän talous on vähän sellainen muiden vanhojen lakanoiden kierrätyskeskus. Eli aika harvat aikuisten lakanat on itse uutena ostettu. Tilasin juuri todella pitkästä aikaa yhdet lakanat aikuisille ja kahdet kasvavalle lapselle, joka saa kohta ison peiton. Aluslakanat kuitenkin ovat vanhoja ja keskeltä jo eri värisiä, kuin muualta. Minusta nuo pienet ovat näppärämpiä kuin isot. Mankelointi on puolet helpompaa, viikkaaminen on puolet helpompaa ja petaaminenkin, vaikka käännettäviä reunoja on isoon verrattuna kaksi enemmän, on jotenkin miellyttävämpää. Eli jos hinta on edullinen ja vaihto onnistuu vaivatta niin meille voisi pari aluslakanaa kyllä mahtua ;)
 
Parisängyssä voi käyttää myös kahta kapeampaa aluslakanaa ilman yhteenompeluakin, kun ne petaa sängylle poikittain. Kannattaa laittaa pääpäädyn lakana hieman varvaspäädyn lakanan päälle, niin ei lähde rullautumaan nukkuessa yhtä helposti. Ei ehkä sovi tosin kaikkein levottomimmille nukkujille. Ei ehkä kaikkein mukavin ratkaisu pitkäksi aikaa, mutta kyllä tuolla tavalla saa esimerkiksi ne kierrätykseen liian kulahtaneet lakanat käytettyä loppuun, ja samalla saa lisäaikaa säästää rahaa uusiin, leveämpiin lakanoihin.

Elämäntilanteiden ja asumisen tarpeiden muuttuessa on mielestäni myös joskus ihan ok etsiä vanhalle, hyväkuntoiselle tavaralle uusi koti ja hankkia tilalle muuttuneisiin tarpeisiin paremmin sopiva korvaava tuote. Itselle turhaksi jääneen tavaran seisottaminen kaapissa ei palvele ketään tai mitään ylevää tavoitetta. Kun oli kerran kallis, kun sain lahjaksi, kun tykkäsin tästä joskus, kun se oli ennen niin tarpeellinen, kun se ehkä joskus vielä saattaisi olla tarpeen (vaikka moneen vuoteen ei ole ollut). Säästeliäs mieli keksii syitä kaiken säilyttämiselle, vaikka omaa taloutta laajemmin tarkasteltaessa säästäväisintä on antaa tavaran kiertää käytettävänä.
 
Tuhlaajatytön kesä -raporttia! Nimittäin vähän ennen juhannusta lopetin tämän puolen vuoden "älä osta mitään" -jutun ja siitä lähtien tuntuu, että olen ostellut hirveästi ja hillittömästi kaikkea. Esimerkiksi: kaksi mekkoa, samettisen pitkähihaisen ja pitkän mustan kesämekon, kolme (!) hajuvettä, kaksi huulipunaa ja yhden kynsilakan, yhdet korkokengät, teesiivilän, salikengät (jotka toki tarpeelliset) jne jne. Rakastan shoppailua, meikkejä ja uusia vaatteita, tai ainakin uusia asuyhdistelmiä. Nyt pitäisi vähän hidastaa tahtia, koska budjettini ei kestä tämmöistä tuhlailua ja shoppailua huvin vuoksi. Tietysti huulipunien puolella oikeasti tulos on +- 0, koska kaksi vanhaa oli mennyt pilalle ja ne piti heittää pois.
Ehkä voisin aloittaa uudestaan jouluun asti älä osta mitään kauden, ja yrittää samalla raivata pursuavaa vaatekaappiani taas. Ongelma on se, että urheiluvaatteeni/metsärölläysvaatteeni ovat sysirumia (omasta mielestä), mutta tuiki tarpeellisia, koska ei jossain suolla voi seikkailla koroissa ja hameessa. Talvella seikkaileminen vaatii sysirumia lämpökerrastoja, joten niitäkään ei viitsi heittää pois, koska ne ovat ehdottomasti kuitenkin käytössä olevia. Laskettelen, hiihdän, vaellan ja muutenkin tykkään ulkoilla, varsinkin talvisin, joten noin 1/5 vaatekaapin isoimmista asioista ovat "ei voi heittää pois" -listalla, esim toppatakki nro 3, fleecekerrasto, laskettelukypärä, talvikengät. Kaapissa on kolme kypärää, laskettelu, ratsastus ja pyöräily, ja ne vievät todella paljon tilaa, mutta ovat silti käytössä. Sukset ja luistimet vievät myös säilytystilaa, varsinkin kun niiden ainoa säilytyspaikka on vaatekaappi.
Oikeastaan raivaamisen voisi aloittaa siitä, että kävisin vaikka sen epämääräisen t-paitakasan läpi. Siellä on taatusti sellaisia, joita en käytä tai jotka ovat hituneet niin, että niistä näkee läpi ja reiät ovat parhaimmillaan tulitikkulaatikon kokoisia. Yhdet ihanat solkilegginssit on varmaan myös pakko laittaa pois, koska vaikka ne ovat ihanat ja gootit, ne ovat erittäin raivostuttavat käyttää ja oudon malliset (ja huonoa materiaalia kaiken lisäksi). Alusvaatelootassa on myös varmasti aivan puhkikuluneita yksilöitä, joita voisi heittää pois. Ikuinen suo tämä raivuu, varsinkin kun "vahingossa" tulee shopattua lisää heti, kun järjen silmä välttää. Huh.
 
Uutta tulee ostettua ennen kuin vanha on ihan puhki. Näin sitä tavaraa/vaatetta näyttää putkahtelevan nurkkiin lisää. 10-vuotta vanha takkini sai väistyä uuden tieltä, mutta tuolla se nyt on, koska se ei ole mitenkään täysin rikki tai käyttökelvoton. Se on "vain se huonompaan käyttöön" varattu takki. Puoliso osti uuden repun ja käyttää edelleen myös vanhaa. Yhteen nurkkaan pitää nyt mahtua 3 reppua kahden sijaan.
Retkityynyni hajosi, vaikka on nippanappa vuoden vanha. Harmittaa siitä tuleva "roska" mutta minkäs tuolla vanhallakaan teet.

Löysin kahdet housut ja uuden fleesen, mutta tiukkaa tekee saada ne mahtumaan mihinkään. Jotain vanhaa pitäisi uskaltautua heittämään pois. Sitten on tämä kesäisten t-paitojen järkyttävä määrä. Paitoja ehtii hädin tuskin pitää kerran tai kaksi kesässä, kun kasassa on se top5 jota tulee pidettyä aina muiden jäädessä vähemmälle. Ja jos menee antamaan pois, niin seuraavana kesänä sitä etsii ja kaipaa ja ihmettelee minne sekin paita on hävinnyt. Sitä ei vain osaa luopua kaikesta.

EDIT:// Rohkenin heti tämän viestin jälkeen vaatekaapeille ja sieltä löytyi jätesäkillinen hävitettävää. Siis miksi olen säilyttänyt esim. vanhoja rintsikoita korinpohjalla kaikki nämä vuodet. Varmaan kohta 15 vuotta kun olen niitä käyttänyt. Eihän sellaisilla voi edes olla... myös useampi t-paita sai huutia.
 
Last edited:
Ylös