Roolihuijaus

Pagba

Pronominit hän/hänen
Keskiviikkoisin Nelosella näytetään brittiläistä Roolihuijaus-sarjaa seitsemältä illalla. Jokainen sarjan jakso on itsenäinen kokonaisuus, joten matti- ja maijamyöhäiset ehtivät mainiosti mukaan.

Roolihuijauksen ideana on houkutella joku tekeytymään joksikin aivan toiseksi. Henkilö saa kuukauden aikaa toisen alan parhaimpien asiantuntijoiden käsittelyssä valmistautua kokeeseen, jossa toiset asiantuntijat yrittävät löytää huijarin alalla jo vuosia olleiden joukosta.

Menneissä jaksoissa papista tehtiin autokauppias, maalarista käsitetaiteilija, kiltistä ison talon maalaispojasta kovapintainen portsari ja työläistaustaisesta apteekkiapulaisesta yläluokan leidi. Luvassa on lampaiden keritsijän muuttuminen huippukampaajaksi ja röntgenhoitajan taantuminen valokuvaajaksi (valokuvaajathan ikuistavat vain ulkoista kauneutta kun taas me röntgenhoitajat näemme ihmisen sisäisen kauneuden).

Jokainen jakso on kehitystarina. Henkilön ensimmäinen päivä uutta roolia opetellessa on yhtä hämmennystä, mutta pikku hiljaa hän alkaa päästä jyvälle toistuvista epätoivon ilmauksista huolimatta. Viimeinen ilta ennen suurta koetta kuluu varmaankin luottavaisuuden ja epätoivoisuuden tunteiden ristiaallokossa.

Peribrittiläinen luokkaerojen korostus näkyy sarjassa. Henkilöt joutuvat usein opettelemaan aivan uuden puhe- ja käyttäytymistyylin. Koetilanteessa tärkein kysymys ei ehkä olekaan "Mitä olet tehnyt?" vaan "Mitä isäsi on tehnyt?". Sarja toimii kurkistusikkunana brittiläiseen arkitodellisuuteen paljon paremmin kuin kuvitteellisemmat ohjelmat. Nämä jaksot ovat melkein dokumentteja.

Sarjaa seuratessa tulee väkisinkin mieleen ounastelu, että jotkut valitut henkilöt epäonnistuivat surkeasti uuden rooli opettelussa ja lopputestissä asiantuntijat haistoivat heidät huijareiksi jo kolmen korttelin päästä. Heitä ei vain koskaan esitetä telkkarissa, sillä tekijät haluavat viestittää onnistumisista eivätkä epäonnistumisista. Loppujen lopuksi he tekevät viihdettä eivätkä dokumenttiohjelmia.
 
Idea on ihan hyvä, mutta silti ei jaksa kiinnostaa.
Parin jakson verran on tullu katottua ja sekin vähän riippuu mistä ammatista on kyse.
Muuten pelkkää ajahaaskausta, mieluummin tekisin läksyjä :wink:
 
Kuten tuossa äsköinen, idea on hyvä vaan ei innosta.
Katsoin sen ensimmäisen jakson, jossa maalaisäijästä tehtiin portsari, mutten ole muita katsonut.
Hauskaahan tuo oli, kun opeteltiin kiroilemaan.
:D
 
Hieno sarja kyllä, meitsi diggaa ihan kybällä. Mua viehättää se, miten loppupeleissä sarjassa ei vain huijata asiantuntijoita, vaan oikeasti 'huijaajat' löytävät itsestään uusia puolia. Esimerkiksi tuo viimekertainen 'käsitetaitelija' alkureaktioden jälkeen alkoi oikeasti fiilistelemään sitä taidetta ja uskomaan itseensä ja taiteeseensa. Joku toinen olisi vain lätkinyt jotain keskinkertaista kasaan ja mennyt loman jälkeen takaisin kotiin makaamaan sohvalle. Samoiten se sellistityttö, joka selvästi tuli ulos kuorestaan ja sai lisää itseluottamusta loppujen lopuksi kovin pienistä asioista (tanssitunneista, uudesta kampauksesta).

Pelottaa jo nyt miten atlantin tuollapuolen on tämä sama konsepti toteutettu :X
 
Tuo viimekertainen taiteilija-roolihuijaus oli kyllä tosi mielenkiintoinen. Se kuvasi mielestäni tosi hyvin myös suomen "nykytaide-skeneä".
Omassa koulussanikin on pari opettajaa joilla on koko ajan juuri semmoinen fiini taiteilijan imago/rooli päällä, ja tuo tyyppi oppi näyttelemään ihan yhtä uskottavaa käsitetaiteilijaa noin lyhyessä ajassa pelkkää asennetta ja ulkoista olemusta muuttamalla.
 
Minä katselin ensimmäistä jaksoa, en aivan alusta mutta kuitenkin. Varsin hauskalta ohjelmakonseptilta vaikutti eikä toteutuskaan pahemmin tökkinyt - ja kuten Darth Ari totesi, sarja vaikutti omaavan melkolailla dokumentääristäkin esitystä Brittilästä.
Ellen olisi niin toivottoman huono seuraamaan yhtään mitään töllöttimestä, olisin varmaan seuraaviakin jaksoja katsellut. Lampaankeritsijästä kampaajaksi kuulostaa kyllä noin ideana aika vinkeältä [15] Ihan viihdyttävän vaihtelevaisiakin ilmeisesti nämä roolimuutokset ovat. Jotkut vähän vakavampia ja joissakin kenties enemmänkin huumoria.
 
Darth Ari sanoi:
Keskiviikkoisin Nelosella näytetään brittiläistä Roolihuijaus-sarjaa seitsemältä illalla. Jokainen sarjan jakso on itsenäinen kokonaisuus, joten matti- ja maijamyöhäiset ehtivät mainiosti mukaan.

[pilkunviilausta] Eikös se näy tiistaisin?[/pilkunviilausta]
 
Olen katsellut jonkun verran ja vaikutti ihan hyvältä. (Ei tosin yhtä hyvältä kuin huippumalli haussa, jonka tilalla roolihuijaus on..... :evil: )
Ihan mielenkiintoinen juuri sen takia, että nämä "huijarit" muuttuvat niin totaalisesti ulkonäköä ja puhetyyliä myöten että lopputulosta ei meinaa tunnistaa entisestä.
Voisin varmaan alkaa seurata tuota vakituisesti, mutta olen toivottoman huono muistamaan ohjelmien esitysaikoja :) .
 
Airu sanoi:
Darth Ari sanoi:
Keskiviikkoisin Nelosella näytetään brittiläistä Roolihuijaus-sarjaa seitsemältä illalla. Jokainen sarjan jakso on itsenäinen kokonaisuus, joten matti- ja maijamyöhäiset ehtivät mainiosti mukaan.

[pilknus] Eikös se näy tiistaisin?[/pilknus]

Jaa, niin onkin. Tällä viikolla elän päivän edellä, tämä torstaikin tuntuu kummasti perjantailta! Huomasittekos että tämän vuoden kalenterissa kiirastorstai sattui torstaiksi?
 
Juu, olen katsonut melkein kaikki tähän mennessä tulleet jaksot, ja tykkään. Tähän mennessä suosikkini oli ehdottomasti ensimmäinen jakso, jossa maalla asuvasta, homoseksuaalista opiskelijasta tehtiin portsari. Koko ohjelman idea on hyvä, kuten myös toteutus. Välillä on vähän hankala uskoa, että asiantuntijat menee noin hyvin lankaan, muttei sillä niin väliä.
Ohjelmassa kiehtoo myös se, miten paljon se kertoo Britanniasta ja mikä minua henk. koht eniten kiinnostaa, aksentit. Briteistä löytyy monia kivoja aksentteja, tässä ohjelmassa olen törmännyt muutamiin hienoihin. En tiedä mikä minua niissa kiehtoo.
Kaikenkaikkiaan hyvä ohjelma. Tulevista jaksoista odotan ehkä eniten sitä, jossa punkkarista tehdään kapellimestari.
 
Darth Ari sanoi:
Sarjaa seuratessa tulee väkisinkin mieleen ounastelu, että jotkut valitut henkilöt epäonnistuivat surkeasti uuden rooli opettelussa ja lopputestissä asiantuntijat haistoivat heidät huijareiksi jo kolmen korttelin päästä. Heitä ei vain koskaan esitetä telkkarissa, sillä tekijät haluavat viestittää onnistumisista eivätkä epäonnistumisista. Loppujen lopuksi he tekevät viihdettä eivätkä dokumenttiohjelmia.

Hei, olinkin väärässä! Viimeisimmässä jaksossa lampaiden keritsijä ei onnistunut tekeytymään kampaajaksi niin että yksikään neljästä tuomarista ei olisi huomannut huijausta. Epäonnistumista lievensi se, että kahden tuomarin mielestä hänen kampauksensa oli silti paras.
 
Roolihuijaus on kyllä parasta realitya mitä telkkarista tulee. Ainakin jos tosiaan tahtoo katsoa realitya. Tässä ei mitenkään nolata osallistujaa eikä pakoteta häntä tyyliin syömään sonnin kiveksiä kalkkarokäärmeiden ja skorpionien seurassa. Tuohon huijariin tutustuu paljon syvemmin ja tavallaan aidommin kuin niissä ohjatuissa miljonääri-poikamiestyttö-selviytyjissä. On jännää, miten yhden jakson aikana voi päätellä niin paljon ihmisen persoonallisuudesta. Enkä usko, että kyseessä olisi vain tavallista parempi leikkaus, sillä näiden ihmisten persoonat nyt eivät ole kuitenkaan pääasia sarjassa.
Ja kyllä, on tosiaan ihana nähdä kuinka ihmiset löytävät itsestään ja ympäröivästä maailmasta uusia puolia ja ainakin sen kuukauden ajan jaksavat uskoa todella jatkavansa samalla alalla (poikkeuksia on toki löytynyt). Minunkin lempparijakso on se käsitetaiteilija, mutta pidin muistaakseni myös siitä gourmet-kokista.
Roolihuijauksen jaksoista on kuitenkin tullut jokseenkin löyhempiä, ikään kuin tapaukset käsiteltäisiin hätiköiden ja rutiinilla. Voi tietysti olla, että alan liiaksi tottua konseptiin, että mikään käänne ei tunnu yllättävältä.
 
Ylös