Roolipeli: Vihollisia matkalaisten leirillä

Nahkapanssarimies on noussut kummultaan ja kävellyt kattila kädessään pienen, mutta sateen takia vuolaasti virtaavan puron luokse. Hän viheltää. "Hauki, tule" hän kutsuu ja hevonen lönkyttelee kuuliaisesti väkijoukon lomitse miehen perään. Mies nostaa purosta vettä kattilallaan ja tarjoaa hevoselle. Hän silittelee hevosen otsaa ja eläimen lopetettua juomisen kaivaa taskustaan pienen palan leipää joka katoaa hetkessä nälkäisen eläimen suuhun. Sitten mies hörppää itse kattilan pohjalle jääneen veden ja siirtyy nuotion ääreen. Hevonen seuraa. Mies kääntää littanan kiven toisin päin (alapuoli on hiekkainen, mutta kuivempi), istahtaa sille ja jää tuijottamaan tuleen. Hevonen pukkaa häntä turvallaan ja hajamielisesti mies rapsuttaa hevosta olkansa yli.
 
Nyarro ei vielä malta mennä nukkumaan vaan ryhtyy hiomaan kirveensä terää ja puhelee samalla aseelleen. Kirves mököttää yhä, tylsyy helposti eikä suostu puhumaan vaikka onkin itsensä Eölin takoma ja niin ollen täysin puhekykyinen. Sen oikea nimi on Angavanga eli Rauthasauwa mutta Nyarro puhuttelee sitä Herra Teräväksi ollessaan hyvällä päällä ja Saamarin Ketkuksi muulloin paitsi lyyrisen surumielen valtoihin jouduttuaan (niin käy usein) jolloin kirves saa kuulla olevansa Rakkahin Bark, jonka ma pelastin Khazad-dûmin uumenista Suuren Paon päivinä.

”Kuulehan Bark”, sanoo Nyarro teräaseelleen, ”sa rakkahin ystävä mun, jonka ma Casarrondon syövereistä vapahdin, kun valarauko tuli. Pysy nyt hetki terävänä, sillä ellei vaistoni petä ja ennaltanäkemisen lahjaa ole otettu minulta poies, pian sunt taas tarvitaan. Merkit ovat selvät – ne tulevat pian. Vaan sitä odotellessa me kaksi karautamme unten laitumille.”
 
"Kenties ++Banazir Gamgi on juossut koko viime yön, kun noin nukkuu", sanoo Lars, "itse haluaisin tietää edes jotain matkakumppaneista ennen lähtöä. Tilanne on kaiketi juuri niin kuin Vendarel aamulla kertoi. Meillä on joukossa vakooja tai kenties useampia! Jopa partioretkillä puhutaan sentään jotain, ja uutta miestä testataan sanoissa ja luonteessa. Mielestäni noin suuri hiljaisuus on epäilyttävää. Ellei häneltä ole sitten kieltä katkaistu? Jonkun pitäisi tarkistaa osaako hän sanoa mitään."
 
"Herra Kanervan sopii muistaa että liiallinen syyttely eri suuntiin lietsoo paniikkia ja aiheuttaa epäsopua joka voi olla itsessään jopa vaarallisempaa kuin hirviön läsnäolo. Tarkkaile muita ja puhu omasta puolestasi. Ei kaikki kulta kiiltävää lie eikä joka örkki haise mailien päähän, mutta minä haistan ainakin kaksi. Tällaisessa leirissä vaan tuppaavat hajut sekoittumaan ja pian haisemme kaikki samalta. Jopa haltia voi kohta haista örkinpierulta. Mutta muistakaa että örkit eivät pysty ilman apua soluttautumaan tällaiseen joukkoon. He osaavat itsenäisesti naamioitua vai sontaläjäksi."
 
"hän, [siis Banazirin hahmo], kieltämättä näyttää aivan tavalliselta kulkijalta kuten liki kaikki meistä. Luulisin oppinut herra Nyarro on vielä näköistään vanhempi, ja varmaankin taidokas monessa asiassa, koska ylipäätään kiertelee, hänen ikäistää muistuttavat vanhat herrat ovat ainakin Briissä enimmäkseen istuksimassa . Huomaan nyt että asia ei ole aivan niin yksioikoinen ja suoraviivainen kuin luulin. Te kaiketi tunnette Barbaarin entuudestaan, tai ainakin tiedätte mitä hän on aiemmin tehnyt."
 
"Minä olen yksinäinen metsien samooja joka on palkattu suojelemaan joukkoa hukkien ja hiiviskelevien örkkien hyökkäyksiltä, mutta tällaiset taikatemput eivät kuulu alaani. Vaikka Barbaari näyttää tietävän minusta enemmän kuin moni muu emme tietääkseni ole tavanneet."
 
"Eärald on nimeni. Todennäköisesti tarvitset sitä vain huutaessasi apua."
 
"Minä en ainakaan ole salannut, mitä olen aiemmin tehnyt. Etsin niitä roistoja, jotka hyökkäsivät kotikylääni, teurastivat miehemme ja naisemme ja raiskasivat karjamme ja myivät meidät lapset orjiksi", Barbaari julisti vahvalla itävaltiolaisella korostuksella. "En liioin syyttele muita perusteettomasti. Jos minulla on riitaa jonkun kanssa, vedän miekkani esiin ja varrastan hänet." Vähäpukeinen soturi tarttui antiikkisen miekkansa kahvaan, mutta irrotti otteensa ennen kuin osoitti sanansa kahta miekkaa kantavalle valkohiuksiselle miehelle (jotain itsesuojeluvaistoa sentään). "Tunnistin balladin, jota hyräilit. Sitä on laulettu jokaisessa majatalossa itäisiltä mailta tänne. Kertooko se sinusta?"
 
"Hmm" Eärald näyttää hieman tyytymättömältä. "Maineen kiiriminen ei aina ole pelkästään hyvä asia. Laulun kirjoitti eräs rohanilainen bardi vuosia sitten."
 
Kuuntelee keskustelua samalla kun laittaa ruokaa. "Kyllä minustakin noin suuri vaikeneminen hivenen epäilyttävää on. Varsinkin, kun emme ole saaneet edes nimeä.."
 
Muistakaamme kuitenkin, että pimeän kätyrillä on toveri herättelemässä tarpeen vaatiessa. Valkeuden soturit olemme täällä yksin, eikä ole ketään herättämässä jos torkut venyvät liian pitkiksi. Hiljainen leiriläinen on kuitenkin otollinen kohde vihollisten syytöksille...
 
Nyarro nousee seisomaan ja karauttaa kurkkuaan niin että lima lentää (ajatella, oli aika jolloin moinen herätti vain pahennusta, ei kauhua) ja puhkeaa puhumaan. ”Kröhöm. Nukkuva nukkuu ja heräävä herää, niin on kirjoitettu (ainakin erään satamakapakan vessan seinään Balarin saarella). Mutta jos heräävä nukkuu ja nukkuva herää, se on abominatio (*tähän sama qenyaksi*) joten olkoon niin kuin oltava on. Nukkukoon siis nukkuva, jota meidän huolemme eivät kosketa. Herra Terävä on valmis sen varmistamaan, ellei joku muu ole innokas tehtävää suorittamaan. Niinpä sanon ++Banazîr Gamgi. Jos olisimme sarjakuvahahmoja, näkisitte tämän väkevän loitsun lihavoituna; Aku Ankassa kaikki teksti on boldattu, joten jos olisin ankka, en tiedä miltä puheeni näyttäisi, mutta oletetaan, että tämä voisi olla vaikka Marvel-sarjis, jossa käytetään suorastaan liikaa boldausta asioiden korostamiseen. Mutta koska emme ole piirroshahmoja, sanon vain ’plus plus’ ja hieman tavallista kovemmalla äänellä ’Banazîr Gamgi’. Se siitä, jatketaan.

Oi B. G., onneton epeli! Nuku ja vieköön unesi sinut Námon huomaan, jos sinulla on fëa, ja jos ei ole, raukene rauhassa tyhjyyteen. Näin siis käyköön, jos se on yhteinen tahtomme.”
 
Ilta lähenee ja alkaa olla hämärä, niin hämärä että on vaikeaa nähdä. Täytyy luottaa intuitioon. Usein se on parempikin, sillä silmä näkee mitä tahtoo nähdä, ja tahto on joskus aistien vieteltävissä. Aamulla minäkin lumouduin Lilia-neidon viattomuudesta ja hyväntahtoisuudesta, mutta siinä on pieni taustavire, kuin tuulen henkäys joka värisyttää heikkoa kortta. Tartun tähän oljenkorteen, ja sanon ++Sidhiel
 
"Mitä kummaa? Minähän vain ihmettelin muiden mukana, miksi 'Banazirin hahmo' on ollut niin hiljaa". Kohauttaa olkapäitään ja jatkaa paahtoleivän tekoa. Vilkuilee ujosti Eäraldia, muistaa sitten että tämän nimi yhdistettiin laulussa erääseen nuoreen mieheen ja pettymys on suurta.
 
"Hmm... Kaikkien on osallituttava tähän äänestykseen. Nukkuva ei tule selviämään tästä yöstä ellei hän herää pian. Uskokaa pois. Olen kulkenut näitä reittejä useita kertoja ja nukkumispaikka noin kaukana nuotiosta koituu hänen kohtalokseen ellei hän pian herää. Turha häntä siis on sormellaan syyttää. Hän saattaa pian olla mennyttä miestä olipa mikä tahansa.
Aina on kysymyksiä enemmän kuin vastauksia, mutta sen tiedän että joku voimakkaita taikoja osaava on tässä pelissä mukana."

Eärald vajoaa muistelemaan erästä tummahiuksista haltianeitoa joka todella hallitsi taiat. Neitoa joka on hänelle joko tuhoksi tai pelastukseksi. Mutta ensin pitää hoitaa velvollisuutensa. Onneksi heillä molemmilla on (teoriassa) pitkä elämä edessään. Ei mies pelkää kuolemaa. Hän on nähnyt sitä sen verran paljon että ymmärtää että vaikka se on iso uhraus niin se on portti lepoon. Mutta nyt on aika pitää kiinni elämästään niin kauan kuin se kestää. Ja ehkä vielä tässä elämässä nähdä mustat hiukset jotka laskeutuvat verhona miehen kasvojen ympärille ja tuntea neidon marjaisa tuoksu tämän kumartuessa miestä kohti... Ja juuri silloin joku yskähtää ja Eärald herää unelmistaan.

"Nyarro lienee mestari alallaan ja tuntee hyvin velhojen asuttamat seudut. Entit hän tuntee ja vaikuttaa ettei ole niihin erityisen mieltynyt. Minua hämmästyttää ettei joku velho kunnioittaisi noita ikivanhoja olentoja joissa asuu suurempi viisaus kuin velhoissa itsessään, mutta toki tietty piittaamattomuus muiden kansojen asioita kohtaan. Minusta viisaiden tulisi kunnioittaa kaikkea elämää."

++Tik
 
“Mestari Eärald”, sanoo Nyarro, “minä kunnioitan elämää kovin paljon, ehkä liikaakin. Siksi juuri ja juuri siksi sanoin ’plus plus Banazîr Gamgi’ tietäen tarkasti mitä sanat merkitsevät mitä tulee elämiseen ja päiden katkomiseen ja sen sellaiseen. Jos katsotte tarkemmin tuota nukkuvaa hahmoa, joka nimensä perusteella lienee muuten perian, kooltaan noin puolet lännen ihmisestä, mistä nimi, hassua vaikka hieman alentuvaa, sanoisin, niin hänhän siis on jo kuollut kaikin muin tavoin paitsi ettei vielä haise eikä pukkaa matoja itsestään. Tiedättehän, jos ei äänestä ajoissa, nirri poies, niks naks, ja pojatjotkaeivättulleethyviksnytonjauhettunajyviks, capisci? Eh? Jos on koko päivän heittänyt peliin pelkkää horrosta jäykkänä kuin Túrin sillanpielessä, luuleeko kukaan, että tuosta ihmeen kaupalla tokenee kuin Beren the Zombi? Boh! Miksi siis tahtoisin tapattaa jonkun toisen tässä kalmanpelissä? Eikö yksi vainaja riitä? Ehkä ei, jos...”

Nyarro vaikenee, sillä hän tajuaa mananneensa esiin voimia, jotka olisi ollut parempi jättää sisään kumpuihinsa kuiskimaan. Hän ajattelee: Voi Banaz, minkä teit. Olisit sanonut edes yhden sanan.
 
"Kaikella kunnioituksella mestari Nyarron, mutta tätä peliä on pelattava tai putoaa itse pois (mikä voi käydä joka tapauksessa). Jos olisin voinut jättää suuni avaamatta olisin sen tehnyt. Kuten niin usein aikaisemminkin olen joutunut huomaamaan että se olisi paras ratkaisu. Kuninkaat ja hallitsijat vaativat aina vastauksia joita ei oikeasti ole tai jos on en minä niitä kykene antamaan. Ja jos vaikenee niin pää poikki. Julma peli."
Eärald yrittää vajota takaisin ajatuksiinsa ja palata tuohon hetkeen haltianaisen kanssa, mutta se on kuin pois pyyhitty. Hauki hirnahtaa miehen takana ja mies kaivaa taskustaan sille leipäpalan. "Syö ystäväni. Syö kun vielä voit."
 
"Pakko sanoa, ja pelata. Äänestän myös ++ Banazir Gamgi, olen pahoillani. Nyarrosta en uskoisi pahaa, sillä vaikka hän puhuikin enteistä vähän oudosti, hän tuntui silti arvostavan eläviä olentoja ja olevan hyvän puolella. Örkit eivät tietäisi quenyalaisia tähdistöjen nimiä." Tämän sanottuaan näykkii tomaattejaan ja seuraa mitä muut sanovat.
 
"+ + Banazir Gamgi. Muista leiriläisistä on minulle tässä päivän mittaan tullut enemmän tai vähemmän positiivisia fiiliksiä joten luotan siihen että se yksi hiljainen on tässä se vihollinen" sanoi Venairidiant huomatessaan että kuu alkoi jo nousta korkealle taivaalla eikä hän ollut vieläkään esittänyt epäilyksiään siitä kuka voisi olla örkki.
 
”Kiitos teille, toverit”, sanoo Nyarro käheällä äänellä, nenä vuotaen ja silmät punaisina. ”Liityitte mukaani antamaan armeliaan lähdön tuolle onnettomalle lapselle, joka on kuin yksinäinen peltirumpu vaatehuoneen komerossa. Rikkinäinen lelu, jonka lapset ovat hylänneet ryhtyessään nyhtämään siipiä hyönteisiltä. Osamme on onneton ja tekomme tuottaa vain surua, sillä en edes usko Gamgin olevan örkki (tai niiden ilkeä isäntä, jonka myös huhutaan kulkevan valehahmossa pitkin maita). Mutta jos olen oikeassa pahoine aavistuksineni, tarvitsen Erun suojelua ensi yönä. Ja jos vielä herään, vannon ryhtyväni toden teolla metsästämään vihollisia. Aamulla moni meistä tietää enemmän.”

Nyarro vaikenee ja osoittaa sormellaan Eäraldia. Hän muotoilee huulillaan sanan ’pum’ ja hymyilee. Sitten hän nostaa sormensa pystyyn ja puhaltaa sitä. Eipä äitikään koskaan sanonut, että olen liian varovainen. Ei tosiaan. Hän oli viisas ja puhui aina totta. Mutta kävi miten kävi, minä palaan. Palaan niin monta kertaa kuin täytyy, vaikka olisin pahainen rotta. Minä elän! Mehr Licht! Sydän, se on vasemmalla puolella. Tiukka vasempaan, eiku.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös