Roverandom #1

Tästä alkaa nyt sitten Tolkienin Roverandom-teoksen käsittely. Kirja on suomennettu vuonna 2001, joten jokainen mistäänkotoisinoleva kirjakauppa ainakin toivottavasti myy sitä, ja samoin kirjastoista pitäisi löytyä.

Seuraavassa aikataulu, alustusvuoroja saa varata.
pe 16.09. esipuhe ja muu starttailu / Nerwen
pe 23.09. luku 1 / Tik
pe 30.09. luku 2 /
pe 07.10. luku 3 /
pe 14.10. luku 4 /
pe 21.10. luku 5 /
+ mahdollinen jälkijauhantatopikki.

Rutiini lienee kaikille tuttu, mutta tässä vielä kertauksena: alustaja aloittaa uuden keskustelun (= topikin) määrättynä päivämääränä määrätystä aiheesta, jonka jälkeen muut voivat jatkaa siitä samassa topikissa. Oikeita tai vääriä vastauksia tai ideoita ei ole. Kysyä saa ja pitää. Koitetaan pitää kaikki Roverandom-keskustelu näissä 6-7 topikissa. Ja kirjoitetaan Roverandom isolla silloin kun on kyse kirjasta ja sen päähenkilöstä, pienellä (roverandom) silloin kun on kyse tietystä kärmesläisestä, koska hän on itse päättänyt nimensä niin kirjoitettavan. Näin vältetään sekaannuksia, toivottavasti. Kukaan ei pakota ketään lukemaan lukua per viikko. Voit lukea kirjan kokonaan kerralla tai käyttää siihen vaikka vuoden, topikit kyllä pysyvät avoimina. Koitathan kuitenkin välttää puhumasta vasta tulossa olevista juonenkäänteistä jos luet edelle.

Ja nyt ankkanne sukeltaa merenväen valtakuntaan ja jatkaa seuraavaan viestiin kohta alustuksen esipuheesta.

Mikä siinä onkin että lelun hajoaminen/katoaminen on lapselle niin kertakaikkisen musertava kokemus? Itse muistan jopa nähneeni pienenä unia, joissa rakkaimmat leluni olivat vaarassa. Yhdessä unista ne olivat hajallaan pitkin merenrantaa ja aallot uhkasivat viedä ne mukanaan, ja minulla oli kamala olo, koska tiesin etten ehtisi/pystyisi pelastamaan niitä.
Ja minusta on oikeasti lohdullista tietää, että alkuperäinen Rover (tai lieneekö sillä edes nimeä ollut?) ilmeisesti seikkailee oikeasti edelleen meren valtakunnassa, eikä makaa hautautuneena hiekkaan. :hups:

Teen nyt ärsyttävän rinnastuksen Bombadiliin, mutta kaikkein mielikuvituksellisimmat Tolkienin tarinat näyttävät syntyneen silloin, kun hän vain ryhtyi tarinoimaan lapsilleen (vrt. Joulupukin kirjeet, Herra Bliss). Näissä kertomuksissa ei tarvinnut noudattaa "vakavan" alemman luomisen sääntöjä, ja tuloksena on hulvattoman hauskoja kertomuksia. Erittäin mielenkiintoista on, että Tolkienin "oikea" mytologia kuitenkin aina pilkahtaa jostain mainintana, tai jopa varastaa kevyen hupitarinan, kuten kävin Bombadilin kohdalla.

Olen aikas kateellinen Tolkienin perheen lapsille. Ei taida ihan joka talosta löytyä tarinankertojaisää tai -äitiä, joka sepittää räätälöidyn tarinan omasta lelusta sekä sekoittaa joukkoon myyttejä ja hassuja kielellisiä oivalluksia.

Häpeäkseni täytyy tunnustaa etten ole vieläkään lukenut Letters from Father Christmasiani läpi. Eikös se nyt ole niin päin että LfFC on se täydennetty versio ja "the Father Christmas Letters" on vanhempi ja vajaampi? Ainakin minun kirjassani vuoden 1927 kirjeessä mainitaan "The dragons had come out and were making an awful smoke and smother"... kuitenkin esipuheessa mainitaan "julkaisematon jakso". Ilmeisesti pidempi kertomus (mutta miksi se olisi jätetty julkaisematta?) Vai viitataanko tällä silloin vielä julkaisemattomaan suomennokseen kirjeistä? Vai onko se jossain muualla tässä uudemmassa (?) laitoksessa?
//muoks. Viitteiden mukaan tuon kirjeen pitäisi sisältyä tähän laitokseen, mutta ainakaan minä en sitä löydä. Hmm.

Lukeeko joku tätä alkukielellä? Itse olen lukenut teoksen viimeksi 2001 jouluna, joten en muista ko. hahmosta mitään mutta esipuheen maininta "vanhimmasta valaasta" soitti taas hälytyskelloja... onko valaan nimi myös alkuperäistekstissä "Uin"?

Kuvia lienee hyvä käsitellä enemmän sitä mukaa kuin ne tulevat tekstin seassa vastaan. Kannesta haluan kuitenkin sanoa, että se sijoittuu ehdottomasti viiden hienoimman Tolkienin kuvituksen joukkoon ja huolisin sen julisteena seinälleni koska tahansa. W007!!!11

Ai niin. En muista että kirjassa missään selitettäisiin nimeä Roverandom (korjatkaa toki jos olen erehtynyt). Mahtaako kyseessä olla yksinkertaisesti sanaleikki Rover + random?

Areena on vapaa, ajatuksia?

Puuhuutaankoo vaalaastaaa?

Nerwen sanoi:

Lukeeko joku tätä alkukielellä? Itse olen lukenut teoksen viimeksi 2001 jouluna, joten en muista ko. hahmosta mitään mutta esipuheen maininta "vanhimmasta valaasta" soitti taas hälytyskelloja... onko valaan nimi myös alkuperäistekstissä "Uin"?

Click to expand...

Kyllä Uin on Uin myös englanniksi - tai pitäisikö paremminkin sanoa että qenyaksi. Nimi Uin kun esiintyy Tolkienin varhaisimmassa tarustossa "alkuvalaan" ('the primeval whale') nimenä. Hän oli se joka alun perin huolehti Tol Eressëan hinaamisesta. Katso esim. HoME I, 84 (kuva kartasssa), 85, 118- (ja HoME II, 283, 286).

Myös varhaimmassa Tolkienin itselleen kirjoittamassa haltiakielen sanakirjassa, Qenya Lexiconissa, on tämä nimi (HoME I, 263).

Myöhemmässä haltiakielten ja esiaikojen tarinoiden kehityksessa valas jäi unholaan ja saari vietiin länteen maiavoimin, mutta samaa suomalaisperäistä kantaa saattaa hyvinkin olla maia Uinenin nimi. Se tosin kehittyi muodoista Ówen > Ónen, mutta kuvittelisin silti että viimeistään korvatessaan Ónenin Uinenilla Tolkien on ajatellut suomen kieltä. Valaan nimeä Uin on ainakin vaikea kuvitella sattumaksi, kun tietää Tolkienin innostuksen suomea kohtaan noihin aikoihin.

Jonain päivänä minulla vielä on ne HoMEt hyllyssä, ja voin tarkistella niistä asioita.
On vaikea kuvitella että kumpikaan nimi, Uin tai Uinen olisi valittu muuten kuin suomenkielisen merkityksensä vuoksi, ottaen huomioon molempien olentojen kotielementin. (Toivottavasti viihtyivät siinä ja oli kotiasiat kunnossa.) (No niin, oli niin off-topic vitsi että hävettää.)

Jaksoinpa miekin vihdoin aloitella Roverandomia, kun pääsin Narnia-kirjasta eroon.

Vaikka esipuheet valaisevatkin kirjan sisältöä ja sen syntyperää, niin useimmiten ne ovat vain kuolettavan tylsää luettavaa. Tämänkin esipuheen olisi voinut tiivistää yhteen sivuun ja kertoa vain, että Michael kadotti lelukoiransa, josta tarina sai ideansa.

Miua vaivaa jopa vieläkin lelukissani katoaminen. Sain joskus hyvin pienenä patterikissan lahjaksi jostain, sillä ei ollut edes nimeä, ehkä vain "Patterikissa". Sillä sai siskotkin kyytiä, jos alkoivat ryttyilemään. Vitsi, se on ollut kyllä tosi kovaa kyytiä, runko kuitenkin oli kovaa muovia ja mekaniikkaa sisällä! Se kävi monet kolhut läpi, jopa ihanan lapsen oksennustaudin. :yuck: Mekaniikka ei ollut toiminut pitkään aikaan, joten pesuunkin sen pystyi silloin laittamaan. Pesuaineen tuoksun piti olla hyvin voimakas, jottei onnettomuuden haju olisi tullut läpi. Se haju on tatuoitunut hajusensoreihini. On aivan uskomatonta monien vuosien jälkeenkin haistaa jonkun vaatteista se tuoksu ja välittömästi mieleen nousee kuva patterikissasta. Se vain hävisi joskus mystisesti(kirjotan näin epämääräisesti, koska miulla ei ole minkäänlaista ajantajua tuolta ajalta), kukaan ei tiennyt siitä mitään, eikä kukaan ollut sitä nähnyt. Se oli niin ruma, ettei kukaan olisi sitä halunnut itselleen ottaa ja arvoton muille. Ehkä siksi, että se tosiaan oli niin ruma ja kauhtunut, niin porukat heitti sen joskus menemään. En tiedä vieläkään, mutta se on kaikkein aikojen lempileluni! Ymmärrän siis omakohtaisesti mitä lempilelun menettäminen lapselle merkitsee.

Mie en oo ikinä tykänny Tolkienin piirrustustyylistä. Enpähän mie muunkaan taiteen päälle ymmärrä, mutta pidän kuitenkin enemmän selkeämmästä ja todellisemmasta tyylistä, kuin nuhruisesta ja hyvin yksinkertaisesta Tolkienin tyylistä. Kohta lentää varmaan saapasta otsaan...

Miekin mietin Roverandomin nimeä joskus. Ja miusta se tosiaan ois helpoiten yhdistettynä Rover+random, samoilla/harhailla(=rove) sattumanvaraisesti(=random)? Itelleni helpointa selittää se noin, niin ei aivonystyrät nyrjähdä.

Tykkään kun kirjailijat yhdistävät teoksiinsa sen hetkisiä tapahtumia, joita voi tarkistaa historian merkinnöistä. Esimerkiksi juuri tämä kuunpimennys Roverandomissa. Se saa kirjailijan näyttämään fiksulta ja ovelalta.

Onpas miulla taas joku palikkavaihe päällä, kun näin simppeliä tekstiä suollan, olkoon niin tällä kertaa.

Pääsinpä viimein aloittamaan lukemisenkin, onneksi on niin helpot ja lyhyet kappaleet, että varmaankin ehdin tässä parissa päivässä saada aikataulun kiinni ja tehdä oman alustukseni ajallaan.

Minulle tuli Michaelin lelukoirasta ja hänen suremisestaan sen perään mieleen, että mitenhän sitä itse selviän kun tuo pieni pehmolelu kissani joskus lahoaa niin pahasti, että se on heitettävä pois. En edes uskalla sanoa miten vanha se on, mutta edelleen se on joka yö minun kanssani nukkumassa. Tuossa juuri pari viikkoa sitten käytin sen pesukoneessa ja ehjänä vielä sieltä uloskin tuli. Ei sitä enää edes ajattele, se vain on siinä aina. Voi miten kova paikka sen menettäminen pienenä olisi ollutkaan.

Olen hieman samaamieltä Vinyan kanssa siitä, että esipuhe olisi voinut olla hieman lyhyempi. Tässä tosin se pituus itsessään ei minua niin haitannut vaan se, miten se paljasti pieniä kohtauksia sieltä sun täältä tarinaa. Toki innoistuin vain lisää itse tarinasta, kun kerrottiin viittauksista muualle, mutta ainakin Tolkienin muihin teoksiin liittyvät viittaukset olisin ehkäpä halunnut huomata ihan itse ja pitää edes hetken itseäni hyvin fiksuna kun ne oivaltaisin. :wink: Tosin niitä toki voipi paljastua lisää tarinan edetessä.

Olen aikas kateellinen Tolkienin perheen lapsille. Ei taida ihan joka talosta löytyä tarinankertojaisää tai -äitiä, joka sepittää räätälöidyn tarinan omasta lelusta sekä sekoittaa joukkoon myyttejä ja hassuja kielellisiä oivalluksia.

Click to expand...

Samaa mietin minäkin. Meillä luettiin suoraan kirjoista, eikä kukaan omistanut minulle töitään. Kateellinen tosiaan.