Roverandom #4 (Luku 3. s. 39-56, 106-109)

Kuukoira Roverin ja Roverandomin tiet sitten hetkiseksi eroavat ja Kuu-ukko ottaa Roverandomin mukaansa katsomaan kuun pimeää puolta.
Enpä mitään suoria kysymyksiä tehnyt varsinaisesti, vaan yritän hieman saada pohdintaa ja muidenkin ajatuksia esiin, ainakin niistä kohdista mitkä itseäni kiehtoivat.

Ensimmäinen ihmetyksen aiheeni on varmaankin helposti arvattavissa. Jälleen omia päätelmiä ja arvauksia kehiin.
Miksi Rover ei ole päässyt/ei pääse mukaan katsomaan pimeää puolta kuusta? Näkisikö koira puistossa jotakin menneisyydestään, mitä jäisi kaipaamaan? Mitä? Jotain iloista vai jotakin hirveää hämähäkkien tekosia, jos lopputuloskin on lohikäärmettäkin pahempi?
Olenko minä unohtanut jo jotain aijemmin kerrottua vai mihin Kuu-ukko viittasi uunilla ja savupiipuilla? Roverin menneisyyteen kaiketi toki, mutta onko tuolle muuta selitystä?

Miksi Roverandom pääsee ensimmäisenä ja ainoana katsomaan valveilla paikkaa, johon muut pääsevät vain unissaan jos silloinkaan? Itse uskoisin, että Ukko halusi Roverandomin tapaavan pojan ja ystävystyvän tämän kanssa, koska heidän ensi tapaamisellaan koira parka ei keskittynyt kuin omaan kammottavaan tilanteeseensa. Reissua voisi tällöin pitää todella onnistuneena ja merkityksellisenä, koska koira todella kaipaa kaksijalkaista ystäväänsä.

"Käyvätkö unet toteen?" se (Roverandom) kysyi.
"Jotkut minun unistani käyvät toteen", vanhus vastasi.
Lapset (esipuheesta päätelleen) tulevat siis kuunsiltaa pitkin unissaan puutarhaan ja osan unesta on Kuu-ukko luonut ja osan hämähäkit, mutta osan tuovat lapset itse. Onko lasten näkemä puutarha jokaiselle siis hiukan erilainen? Vai näkevätkö he yhdessä saman, johon jokainen on tuonut rahtusen itseään?
Sivulle 44 viittaavassa viitteessä kerrotaan mitä varhaisemmassa tekstissä on lukenut. Ilmeisimmin ajatus jonkinlaisesta "painajaislaaksosta" on hylätty, mutta pätkä jatkuu: "Jotkut unista joita heillä on täällä kestävät ikuisesti." "Täällä" viittaisi minun mielestäni puutarhaan ei "painajaislaaksoon", mutta mitenkä tuo "kestävät ikuisesti" pitäisi ymmärtää? Mitä/keitä Tolkien olisi tällä voinut tarkoittaa?


Velhojen keskinäistä kisailua ja suhteita on hauska seurata. Kuu-ukko on selvästikkin kaveri Psamatoksen kanssa ja Psamatoksella ja Artakserkseellä on hieman puraa keskenään.
Tokaisu Artakserkseen 20. tai 21. lapsuudesta viittaisi siihen, että velhoilla kaiketi on taantuma kausia, tai jotain sen tapaista. Tai Artakserksesilla ainakin, hänen tosin sanotaan myös vanhentuneen, mutta jos "lapsuuksia" on noinkin paljon takana niin kaiketi hän voi uutukaisen vaimonsa seurassa merten (ainoana) velhona jälleen päästä jaloilleen. (Eikä paikkaile housujaan verhon riekaleilla )

Jälleen kysymys johon kaiketi löytyy vastaus tarinan edetessä, mutta ajatuksia.
Miksi Roverandomin on parempi palata pikaisesti takaisin maahan? Koira itse ajattelee poikaa, mutta ilman koiran omaa ehdotusta olisiko se lähetetty kotiin juuri silloin? Kuitenkin Ukko pitää tärkeänä, että kun päätös on tehty niin koiran on lähdettävä heti.

Muutamia yksittäisiä kysymyksiä:
1.Mistä ihmeestä nimi Kakkonen? Mikähän lienee alkuperäisteoksessa?
2. Kuuntontut - kuntut, saisinko tähänkin alkuperäisnimen?


Ja tahdon poimia tähän lausahduksen joka oli mielestäni aivan ihana. "Oi että! Kuu-ukko osasi loikkia kiveltä kivelle!" Osaan kuvitella miten Tolkienin lasten silmät ovat loistaneet isän tokaistessa tämän ihailevalla äänellä.

Rover olisi saattanut ihastua ikihyviksi päästessään leikkimään lasten kanssa puutarhaan, eikä sitten olisi muuta kuin haikaillut sinne takaisin. Eikös Rover ole vanha? Olisiko hänen menneisyydestään kukaan enää näkemässä unia?

Roverandomin etuoikeus liittyy varmaan hänen vierailuunsa. Hän ei ole kuun vakioasukas, joten hänet voi päästää kokemaan jotain ainutlaatuista. Tietenkin varmaan myös Kakkosen tapaaminen on suunniteltua.

Miulle ensiksi tuli mieleen kuolema jutusta "uni, joka kestää ikuisesti". En ajatellut sitä muuna.

Mie tuumailin tuota Artakserkseen lapsuutta, tuli mieleen, että voisiko hän oikeasti syntyä aina uudelleen, mutta nyt Maltin mainitsema taantuminen kuulostaa paljon todennäköisemmältä. Vähän olisi rasittava tuollainen tyyppi...

Onko Roverandomin ja lumouksen kannalta parempi, että Roverandom pääsee takaisin kotiin mahdollisimman nopeasti, nyt kun Artakserkseskaan ei ole häiriköimässä? Ettei lumous "jämähdä" paikoilleen kun aikaa kuuluu liikaa tai ettei sillä ole haittavaikutuksia. Ja Roverandom muistaisi kaiken myös paremmin, kun ei viettäisi aikaa kaikkialla muualla ja Roverandomin omistajakaan ei olisi silloin ehtinyt unohtaa koiraansa.

Miusta poika Kakkonen tulee siitä, että poika oli oletettavasti keskimmäinen lapsi. Yksi, kaksi, kolme. En tosin tiedä onko sitten nuorin vai vanhin ykkönen ja kumpi kolmonen.

Miuakin kiinnostaa kunttujen alkuperäinen muoto. Kertokaa lisää.

1.Mistä ihmeestä nimi Kakkonen? Mikähän lienee alkuperäisteoksessa?
2. Kuuntontut - kuntut, saisinko tähänkin alkuperäisnimen?

Click to expand...

1. Hän on yksinkertaisesti "little boy Two" - ja Vinyarogwen on samoilla linjoilla kuin Scull ja Hammond, jotka selittävät Kakkosen tarkoittavan nimenomaan Michael Tolkienia, JRR:n keskimmäistä poikaa.

2. "moon-gnomes (moonums, for short)" - pitäisikö nuo nimet sitten lausua [mu:n nöum] ja [mu:nam] vai kuinka?

Olen lukenut Roverandomia "kaikessa hiljaisuudessa" ja tavallaan odottanut, että vastaan tulee jotain mitä luontevasti voisi kommnetoida mutta minulla on selviä vaikeuksia saada kirjasta otetta. Luin muutama vuosi sitten Tolkienin "pienet" kirjat ja lopputuloksena oli lievä hämmennys. Toisaalta kirjoissa oli jotain tuttua mutta toisaalta niistä puuttui tyystin merkkiteosten mukaansatempaavuus. Olin osin hämmentynyt siitä miten saman kirjoittajan kirja voi olla niin erilainen lukea ja osin hämmennystä aiheutti se, että en osannut kunnolla analysoida mistä ero johtui. Tietysti kirjojen maailmat ovat erilaiset mutta esim. Roverandom oli jotenkin työläs lukea. Epämääräiseksi päätelmäksi jäi, että minä en vain satu ymmärtämään näitä "pieniä" kirjoja.

Nyt kun olen uudestaan lukenut Roverandomia, en edelleenkään ole päässyt siihen, että kirjan teksti veisi mukanaan. Siitä tuntuu puuttuvan kunnollinen juoni joka luontevasti veisi tarinaa eteenpäin. Lopputuloksena on melkoisen sattumanvaraista viuhtomista ympäriinsä. Tuntuu kuin kirjaan olisi kasattu vauhtia ja vaarallisia tilanteita peittämään tarinan päämäärättömyyttä.

Kirja on kyllä mielenkiintoinen henkilöhistoriallisista syistä avaamalla sekä Tolkienin että hänen perheensä elämää. Yksi selkeä viesti on mm. se, että Tolkienille hänen legendaariuminsa oli aina läsnä. Uskon, että lukiessaan viikinkien saagoja tai normannien aikaisia kirjoituksia, Tolkienin mielikuvitus lähti tuontuostakin harhailemaan omassa maailmassaan.

Tolkien taisi vähän hävetä, ainakin nuorempana, sitä että hän eli suureksi osaksi mielikuvitusmaailmassa, vaikka tarinoita kertoikin sopivissa tilanteissa. Tuntuu kuin hän olisi halunnut osata kirjoittaa jostain muustakin mutta se ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle ja että hän antoi kunnolla periksi sisäiselle intohimolleen vasta kirjoittaessaan TSH:ta.

Roverandomin Kuu-ukkosta kaukoputkineen tuli mieleen Pikku-Prinssi, vaikka vaikutteita ei olekaan saatu puolin eikä toisin (Pikku Prinssi on muistaakseni julkaistu 1944). Sivulla 49 on jälleen yksi Tolkienin vuoristokuva joista hän tuntuu erityisesti pitäneen. Elämänkerrassa viitataan nuoruudessa tehtyyn matkaan Alpeille. Toisaalta vuoret sopivat hyvin satuihin ja erilaisten salaperäisten olioiden tyyssijaksi. Aikaisemmin jo viitattiin Tolkienin omintakeiseen piirrostekniikkaan. Tolkienin kuvat ovat yleensä hyvin avaria mikä tekee kansikuvana olevasta maalauksesta poikkeuksellisen. Sivun 49 kuvan alareunassa on esipuheen mukaan varhaista tengwaria. En ole perehtynyt asiaan eli onko varhaisesta versiosta kattavaa kirjaimistoa olemassa ja eroaako se huomattavasti myöhäisemmästä?