Runoja milloin mistäkin

Vihreä roskapönttö,
tuo yksinäinen mörkö, kansi kiinni ei virka mitään, ennen kuin yö sen eloon herättää.
Illansuussa masun kurinaa,
yösydämellä hirviön murinaa, kansi aukeaa.
Ikiaikaista löyhkää, läpimätää ja umpihometta.

Suuri suu, musta kuilu, ympärillään tuhat terävää hammasta,
keskellä harmaankeltainen kieli lipittää limaa, kuin vappusimaa. Vikisevät rotat ympärillä, sen pyörät liikkuvat, on yöpalan aika.

Kello kaksitoista sumein silmin puliukko polkee pyörällään.
Kitinä kuuluu takaapäin, ei ehdi kääntää päätäänkään,
se ukon mahaan pohjattomaan, melkein kerralla hotkaisee, ja päälle tyytyväisen röyhtäisyn, pyörät kitisevät, liikkuvat pimeään.
 
Ylös