Satekai
pelikisälli
Meitä pyydettiin tuomaan pikkujouluihin itse tehty runo, laadulla ei kuulemma niin väliä.
Pari taustatietoa: Susi on hukan nahka ja kettu on revon nahka, joten halusin puhua elävistä eläimistä tässä runossa. Auringon pesäpäivät olivat uskomuksen mukaan 21.-24.12. jolloin oli vuoden pimein aika. Juhlat päivän taas pidentymisen kunniaksi.
Metsän pidot
Aamu alkovi luminen,
sarastus vitiä värjäs.
Oravainen oksaltansa,
kurre kukkalatvastansa,
seurasi menoa hirven,
katsoi rautasorkkahista.
Kuka kumma seljässänsä,
kyttyrällänsä kökötti?
Tonttu siellä istuskeli,
harmaanuttu ohjasteli.
Päin tuntemaansa tupasta,
kohti tuttuja pihoja,
tuohikatolle majalle,
pirtille keloseinälle.
Saapuipa pihalle töllin
veräjille kolkutteli
mesikämmen källeröinen
ohtonen metän omena.
Herännyt unosiltansa,
havahtunut horroksesta.
Haistanut oli piparit,
tortut mantelipuuronkin.
Kuurankukka ikkunalla,
jääruusu oli lasissa.
Ovelle koputti kouvo,
Uksea naputti nalle.
Avahattiin kontiolle,
otavan sisälle tulla.
Juhlapöytään autettihin,
hukan ja revon välihin.
Saapui tonttukin pitoihin,
hiippalakki syöminkeihin.
Alkoivat he yhteislaulun,
soiton kauas kuuluvaisen.
Kisat kesti huomenehen,
tanssivatten koihin saakka.
Silloin uupui haukotteli
kansa kaiken juhlan päälle
karvakasana tutivat,
iltaan uinuivat eläimet.
Taakse auringon unoset
pesäpäivät päivöttären.
Aika nousta taivahalle,
Kuuttaren keralle mennä.
Kuutar kultia kutosi,
Päivyt loukutti hopeita.
Päivät alkoivat pidetä,
illat käydä kirkkaammiksi.
Pari taustatietoa: Susi on hukan nahka ja kettu on revon nahka, joten halusin puhua elävistä eläimistä tässä runossa. Auringon pesäpäivät olivat uskomuksen mukaan 21.-24.12. jolloin oli vuoden pimein aika. Juhlat päivän taas pidentymisen kunniaksi.
Metsän pidot
Aamu alkovi luminen,
sarastus vitiä värjäs.
Oravainen oksaltansa,
kurre kukkalatvastansa,
seurasi menoa hirven,
katsoi rautasorkkahista.
Kuka kumma seljässänsä,
kyttyrällänsä kökötti?
Tonttu siellä istuskeli,
harmaanuttu ohjasteli.
Päin tuntemaansa tupasta,
kohti tuttuja pihoja,
tuohikatolle majalle,
pirtille keloseinälle.
Saapuipa pihalle töllin
veräjille kolkutteli
mesikämmen källeröinen
ohtonen metän omena.
Herännyt unosiltansa,
havahtunut horroksesta.
Haistanut oli piparit,
tortut mantelipuuronkin.
Kuurankukka ikkunalla,
jääruusu oli lasissa.
Ovelle koputti kouvo,
Uksea naputti nalle.
Avahattiin kontiolle,
otavan sisälle tulla.
Juhlapöytään autettihin,
hukan ja revon välihin.
Saapui tonttukin pitoihin,
hiippalakki syöminkeihin.
Alkoivat he yhteislaulun,
soiton kauas kuuluvaisen.
Kisat kesti huomenehen,
tanssivatten koihin saakka.
Silloin uupui haukotteli
kansa kaiken juhlan päälle
karvakasana tutivat,
iltaan uinuivat eläimet.
Taakse auringon unoset
pesäpäivät päivöttären.
Aika nousta taivahalle,
Kuuttaren keralle mennä.
Kuutar kultia kutosi,
Päivyt loukutti hopeita.
Päivät alkoivat pidetä,
illat käydä kirkkaammiksi.
