Runojani

Joskus lukioikäisenä aloin kirjoittelemaan kaiken maailman runoja ja lauluja. Ja sitten minusta tuli humanisti... Ajattelin, että miksipä en dumppaisi joitain kirjoituksistani tännekin, kun täällä kerta on sopiva alafoorumi ko. tarkoitukseen.



Lintu
Mistäpä lintu oppisi laulamaan
Jos ei kaltaiseltaan.
Ei ole ihmiselläkään
Sydämessään mitään
Mikä ei olisi toisaalta peräisin.



Taivas ja Maa
Taivaan ja veden väliin jäi vastaranta ja sen heijastus
Horisontti taivaan ja maan välillä
Haave usvana niityllä
Sinä aamuna heräsin syvästä unesta

Kun lähden, vienkö kaiken mennessäni?
Jättäisinkö jotain taakseni?
Mitä pakata viimeiselle matkalle?

Horisontin lähestyessä pysyy taivas ja maa
Lopulta niiden väliin ei jää mitään

Normaalisti en seuraa mitään tiettyjä rakenteita. Innostuin kuitenkin pari vuotta sitten japanilaisesta runoudesta, etenkin samuraiden ns. "kuolinrunoista", ja kirjoitin silloin Tanka-tyyppisen runon (tanka, 短歌, lyhyt runo), jossa tavut menevät tähän tyyliin: 5-7-5-7-7.

Puhtaat sydämet
laitetaan koneen läpi.
Toisessa päässä
ystävät kadotettu,
en löydä heitä enää.